Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.

sama itse, en jaksanut vanhemmalla iällä 19 vuotiaana, enää osallistua rippi ja yo juhliin. oli muutaki tekemistä sillo ja ei tullut kummeja ja sukulaisia pitkii aikoihin nähtyy joten jäti välistä. eikä kauheesti ajatellu mitä ne aatteli.

Että härski pyyntö kutsua sukulainen rippijuhliin..? Oletkohan ihan oikeassa ketjussa

19 vuotiaana asuin Helsingissä ja olin opiskelija.

En todellakaan olemattomista tuloistani ostanut junalippuja ja lahjoja kaukaiselle serkulleni.

On ok kieltäytyä jos elämäntilanne ei salli matkustamista, mutta kutsuminen on kohteliasta, ei härskiä.

ymmärsit tahallasi väärin. en mennyt rippi ja sukulais juhliin vaikka sukulaiset kutsuivat minut, en mennyt. toiseksi en väittänut ketään härskiksi. toiseksi miksi kutsut minua härskiksi anonyymi keskustelupalstalla.

Mutta kun tämän ketjun aihe nimenomaan on "härskejä odotuksia ja vaatimuksia jne". Tuossa pyynnössä ei ollut mitään härskiä, ihan normaalia pyytää juhliin ja myös jättää menemättä jos ei onnistu, joten se ei kuulu tähän ketjuun mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota että mukamas serkut nykyäänkin olisivat niin kovasti tekemisissä keskenään. Missä tuollaista on?

Meidän suvussa hädin tuskin tiedetään jonkun naimisiin menneen nykyinen sukunimi, ehkä tiedetään lapsiluku ja onko eronnut jossain välissä ja sen takia kakkos/kolmosliitto meneillään. Ja tiedot kulkevat vanhempien kautta jos kulkevat.

Mitään seurustelua ei ole koskaan ollut serkkujen itsensä kesken. Ei sitten synny tuollaisia "kai hoidat lapsiani kesälomallasi" tai "kai me voimme tulla sinne teidän mökille silloin kun meille sopii" -tilanteita.

Jos on suunnilleen saman ikäisiä serkkuja joiden kanssa on koko lapsuuden leikkinyt kun perheet vierailleet puolin ja toisin, niin eipä niitä välejä yhtäkkiä katkaista kun tullaan aikuisiksi. En minäkään kaikkien serkkujeni kanssa ole läheinen tai tiedä edes mitä heille nykyään kuuluu, mutta ne jotka ovat tiiviisti kuuluneet elämääni lapsuuden ja teini-iän, ovat edelleen näin aikuisena vähintään jossain määrin yhteyksissä. 

Itsellä jäi kontakti serkkuihin teini-iässä eikä se ole palautunut. Ovat nykyään kuin vieraita ihmisiä. Lapsina oltiin kyllä tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota että mukamas serkut nykyäänkin olisivat niin kovasti tekemisissä keskenään. Missä tuollaista on?

Meidän suvussa hädin tuskin tiedetään jonkun naimisiin menneen nykyinen sukunimi, ehkä tiedetään lapsiluku ja onko eronnut jossain välissä ja sen takia kakkos/kolmosliitto meneillään. Ja tiedot kulkevat vanhempien kautta jos kulkevat.

Mitään seurustelua ei ole koskaan ollut serkkujen itsensä kesken. Ei sitten synny tuollaisia "kai hoidat lapsiani kesälomallasi" tai "kai me voimme tulla sinne teidän mökille silloin kun meille sopii" -tilanteita.

Jos on suunnilleen saman ikäisiä serkkuja joiden kanssa on koko lapsuuden leikkinyt kun perheet vierailleet puolin ja toisin, niin eipä niitä välejä yhtäkkiä katkaista kun tullaan aikuisiksi. En minäkään kaikkien serkkujeni kanssa ole läheinen tai tiedä edes mitä heille nykyään kuuluu, mutta ne jotka ovat tiiviisti kuuluneet elämääni lapsuuden ja teini-iän, ovat edelleen näin aikuisena vähintään jossain määrin yhteyksissä. 

Itsellä jäi kontakti serkkuihin teini-iässä eikä se ole palautunut. Ovat nykyään kuin vieraita ihmisiä. Lapsina oltiin kyllä tekemisissä.

No sitten se jäi, on minultakin joihinkin kavereihin yms jäänyt, sellaista elämä on. Varmaan osaat kuitenkin ymmärtää, että vaikka sinulta on kontakti jäänyt, niin kaikilta muilta ei ole? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkku kyseli jo loppukeväällä kesälomista.

Ilmoitti heidän lapset tulevat meille heinäkuun ekalle viikolle.

Eikä siinä kaikki. Kysyi tulemmeko hakemaan vai tuovatko he. Siinä tapauksessa pitäisi maksaa bensoja.

Vastasin en maksa enkä ota.

Oli kuulemma äitini kanssa sopinut joulun aikaan.

Olen 50 v täyttänyt, ei äiti puolestani tee sopimuksia.

Mulla alkaa loma 2.7 ja odottavat tuloa ja lähtöä samantien seuraavana päivänä.

Tänään viimeksi tuli sähköposti, kysyi aikataulusta. Vastasin, en ole edelleenkään ottamassa lapsiasi ja en ole tulossa.

Sen jälkeen ei kuulunut mitään.

Minulla on 4 vkoa kesälomaa. Miksi joku kuvittelee viettäisin 2 viikon siitä ajasta lähes tuntemattomien lasten kanssa ?

Sun kannattaisi poistua kotoa nyt lomasi aluksi. Olen ihan varma, että jos olet kotona, löydät ne tenavat oveltasi.

En kyllä poistuisi omasta kotoani mihinkään tuollaisten päsmäreiden takia. Ei niille ovea tarvitse avata. Tai jos pienet tenavat jätetään ilman aikuista ovelle, serkulle viesti tai puhelu että jos ei lapsia noudeta välittömästi, lähtee lasu heitteillejätöstä, eiköhän tule matamiin vauhtia. Välit katkeaa tietysti samalla, mutta tuollaisen käytöksen jälkeen ne olisivat puoleltani jo mennyttä muutenkin. 

Opiskelen parhaillaan työn ohessa jatkotutkintoa, joka on minulle tavallaan oman alani täydennyskoulutusta. Vuosikurssilla on myös sellaisia ihmisiä, jotka haluavat näiden opintojen kautta siirtyä uudelle alalle.

Kurssillani on eräs itseäni aika paljon vanhempi henkilö (n. 50 v. itse olen kolmekymppinen), jolla on kaikesta päätellen heikot sosiaaliset taidot, ja taipumus vaatia kurssikavereiltaan paljon. Kutsutaan häntä vaikka Jaanaksi. Jaanalla on mm. taipumusta pakottaa luennoitsijat poikkeamaan luennon aihepiiristä kysymällä irrelevantteja kysymyksiä epäsopivissa kohdissa, vaatia jatkuvasti erityisoikeuksia, kuluttaa kahden tunnin mittaisella luennolla 30 min. kaikkien aikaa puhumalla itsestään, ja soitella kurssikavereilleen pitkiä puheluita joiden aikana hän saattaa haukkua keskustelukumppaninsa lyttyyn jos tämä esittää eriäviä mielipiteitä tai ei suostu siihen mitä hän kulloinkin ehdottaa. 

Meille annettiin eräs suuritöinen kurssityö, jonka tekemiseen tarvittiin tiettyjen tietoteknisten asioiden ja ohjelmistojen hallintaa. Tämä liittyi kiinteästi aiempaan työkokemukseeni.  Kurssin opettaja tiedusteli meiltä useampaan kertaan kurssin aikana kokeeko joku tarvitsevansa lisäoppia ohjelmistojen käyttöön, ja että sellaista voidaan tarvittaessa järjestää. Tässä vaiheessa kukaan ei kertonut sellaista tarvitsevansa. 

Kun deadlineen oli aikaa parisen viikkoa, Jaana viestitti minulle kesken perjantaisen työpäivän ja kysyi voiko soittaa minulle. Kerroin olevani kiireinen ja töissä iltaan asti, mutta että voisin puhua lauantaina. 

Jaana alkoi inttää, että enkö voisi ottaa puhelua, ja että hän tarvitsee apua kurssityönsä kanssa koska "hän ei ole tehnyt sellaista koskaan aiemmin" ja että apua tarvitaan välittömästi. Minä sanoin, etten voi keskeyttää töitäni. Jaana alkoi kysellä voisiko hän soittaa töistä päästyäni. Minä kerroin olevani kotona vasta myöhään illalla, ja oletin tämän olevan selkeä signaali, että tänään ei sovi. 

En uskonut Jaanan soittavan enää yhdeksän aikaan illalla kun pääsin kotiin. No, Jaanapa soitti, suorastaan pommitti, ja tivasi miksi en vastaa. Kun sitten kuitenkin vastasin, kerroin että minulla oli ollut erittäin kiireinen ja pitkä päivä, ja että olen aika väsynyt. Hän ei tästä välittänyt, ja vaati että alan selostaa hänelle videopuhelun välityksellä ohjelmiston toimintaa ja analysoimaan hänen kurssityönsä edistymistä. 

Jaksoin vastailla kysymyksiin muutaman minuutin ajan, mutta kysymykset vain jatkuivat ja jatkuivat. Mieheni alkoi hermostua, sillä meidän oli tarkoitus syödä yhdessä myöhäistä illallista. Jaana ei olisi millään antanut minun lopettaa puhelua, ja hän tiedusteli voisiko hän soittaa minulle seuraavana päivänä. 

Tämä johti siihen, että minun olisi pitänyt olla hänen IT-apunsa koko viikonlopun ajan, ja lopulta minun olisi käytännössä pitänyt istua puhelimen päässä valvomassa ja kädestä pitäen neuvoa kun hän tekee kurssityötään. 

Tässä vaiheessa sanoin, että minulla ei ole aikaa. Teen päivätyökseni alaan liittyviä asioita, mutta tämä ei velvoita minua jatkamaan sitä vapaa-ajalla. Opettajamme oli tarjoutunut järjestämään lisäperehdytystä niille jotka kokevat sitä tarvitsevansa, ja jos hän ei ollut tarttunut tähän tarjoukseen, ei ole minun tehtäväni opettaa asioita hänelle. En myöskään voisi tehdä hänen hommiaan hänen puolestaan vain siksi että minulla on jo valmista ammattiosaamista. Ei ole myöskään oikein, että hän pakottaa minut, toisen opiskelijan, astumaan opiskelijan roolini ulkopuolelle, ja ryhtymään hoitamaan opettajille kuuluvia tehtäviä. 

Jaana veti tästä herneen nenään ja kuulemma haukkui minut kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Viime syksynä leikilläni huokailin facebookissa, miten tajuttoman paljon meidän herukkapensaat ovat tuottaneet satoa ja olen päivätolkulla saanut kökkiä poimimassa. Serkku laittoi saman tien viestiä ja kertoi tulevansa poimimaan itselleen marjoja "kun kerran niitä muillekin riittää". Vastasin, että kyllä ne itse kerätään ihan omaan käyttöön. Haluan itse päättää, kuka pensaistamme kerää.

Naapurille kävi näin, että tarjosi toiselle naapurille mahdollisuutta poimia heidän pensaistaan marjoja. Tämä naapuri puolestaan jakoi poimintalupaa tutuilleen ja vävynsä äidille. Siinä oli pensaiden omistaja naapurilla ihmettä, kun vieras poimi pokkana marjoja heidän pensaistaan ja selitti saaneensa "Marjalta" kehotuksen mennä poimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Äidin nauttaminen teknologian kanssa: neuvon ja neuvon ja neuvon... Joka kerta kun käyn kylässä. Sitten äiti taas unohtaa miten sinne sähköpostiin pääsee ja miten aloitetaan keskustelu facebookissa. Yritän olla kärsivällinen, mutta joskus turhaannun. Kun turhaannun, äiti suuttuu.

Joka kerta.

- kaikista ei ole opettajaksi , vaikka osaisikin asian.

Vierailija kirjoitti:

prisma ja city market 24/7 , missä rinnakkaistodellisuudessa täällä kirjoittelijaat elää:)

Kaikki palstailijat ei ole siellä kehäkolmosen sisäpuolella. Yllättikö tämä tieto sinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.

sama itse, en jaksanut vanhemmalla iällä 19 vuotiaana, enää osallistua rippi ja yo juhliin. oli muutaki tekemistä sillo ja ei tullut kummeja ja sukulaisia pitkii aikoihin nähtyy joten jäti välistä. eikä kauheesti ajatellu mitä ne aatteli.

Että härski pyyntö kutsua sukulainen rippijuhliin..? Oletkohan ihan oikeassa ketjussa

19 vuotiaana asuin Helsingissä ja olin opiskelija.

En todellakaan olemattomista tuloistani ostanut junalippuja ja lahjoja kaukaiselle serkulleni.

On ok kieltäytyä jos elämäntilanne ei salli matkustamista, mutta kutsuminen on kohteliasta, ei härskiä.

ymmärsit tahallasi väärin. en mennyt rippi ja sukulais juhliin vaikka sukulaiset kutsuivat minut, en mennyt. toiseksi en väittänut ketään härskiksi. toiseksi miksi kutsut minua härskiksi anonyymi keskustelupalstalla.

Luepa ketjun otsikko nyt aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen parhaillaan työn ohessa jatkotutkintoa, joka on minulle tavallaan oman alani täydennyskoulutusta. Vuosikurssilla on myös sellaisia ihmisiä, jotka haluavat näiden opintojen kautta siirtyä uudelle alalle.

Kurssillani on eräs itseäni aika paljon vanhempi henkilö (n. 50 v. itse olen kolmekymppinen), jolla on kaikesta päätellen heikot sosiaaliset taidot, ja taipumus vaatia kurssikavereiltaan paljon. Kutsutaan häntä vaikka Jaanaksi. Jaanalla on mm. taipumusta pakottaa luennoitsijat poikkeamaan luennon aihepiiristä kysymällä irrelevantteja kysymyksiä epäsopivissa kohdissa, vaatia jatkuvasti erityisoikeuksia, kuluttaa kahden tunnin mittaisella luennolla 30 min. kaikkien aikaa puhumalla itsestään, ja soitella kurssikavereilleen pitkiä puheluita joiden aikana hän saattaa haukkua keskustelukumppaninsa lyttyyn jos tämä esittää eriäviä mielipiteitä tai ei suostu siihen mitä hän kulloinkin ehdottaa. 

Meille annettiin eräs suuritöinen kurssityö, jonka tekemiseen tarvittiin tiettyjen tietoteknisten asioiden ja ohjelmistojen hallintaa. Tämä liittyi kiinteästi aiempaan työkokemukseeni.  Kurssin opettaja tiedusteli meiltä useampaan kertaan kurssin aikana kokeeko joku tarvitsevansa lisäoppia ohjelmistojen käyttöön, ja että sellaista voidaan tarvittaessa järjestää. Tässä vaiheessa kukaan ei kertonut sellaista tarvitsevansa. 

Kun deadlineen oli aikaa parisen viikkoa, Jaana viestitti minulle kesken perjantaisen työpäivän ja kysyi voiko soittaa minulle. Kerroin olevani kiireinen ja töissä iltaan asti, mutta että voisin puhua lauantaina. 

Jaana alkoi inttää, että enkö voisi ottaa puhelua, ja että hän tarvitsee apua kurssityönsä kanssa koska "hän ei ole tehnyt sellaista koskaan aiemmin" ja että apua tarvitaan välittömästi. Minä sanoin, etten voi keskeyttää töitäni. Jaana alkoi kysellä voisiko hän soittaa töistä päästyäni. Minä kerroin olevani kotona vasta myöhään illalla, ja oletin tämän olevan selkeä signaali, että tänään ei sovi. 

En uskonut Jaanan soittavan enää yhdeksän aikaan illalla kun pääsin kotiin. No, Jaanapa soitti, suorastaan pommitti, ja tivasi miksi en vastaa. Kun sitten kuitenkin vastasin, kerroin että minulla oli ollut erittäin kiireinen ja pitkä päivä, ja että olen aika väsynyt. Hän ei tästä välittänyt, ja vaati että alan selostaa hänelle videopuhelun välityksellä ohjelmiston toimintaa ja analysoimaan hänen kurssityönsä edistymistä. 

Jaksoin vastailla kysymyksiin muutaman minuutin ajan, mutta kysymykset vain jatkuivat ja jatkuivat. Mieheni alkoi hermostua, sillä meidän oli tarkoitus syödä yhdessä myöhäistä illallista. Jaana ei olisi millään antanut minun lopettaa puhelua, ja hän tiedusteli voisiko hän soittaa minulle seuraavana päivänä. 

Tämä johti siihen, että minun olisi pitänyt olla hänen IT-apunsa koko viikonlopun ajan, ja lopulta minun olisi käytännössä pitänyt istua puhelimen päässä valvomassa ja kädestä pitäen neuvoa kun hän tekee kurssityötään. 

Tässä vaiheessa sanoin, että minulla ei ole aikaa. Teen päivätyökseni alaan liittyviä asioita, mutta tämä ei velvoita minua jatkamaan sitä vapaa-ajalla. Opettajamme oli tarjoutunut järjestämään lisäperehdytystä niille jotka kokevat sitä tarvitsevansa, ja jos hän ei ollut tarttunut tähän tarjoukseen, ei ole minun tehtäväni opettaa asioita hänelle. En myöskään voisi tehdä hänen hommiaan hänen puolestaan vain siksi että minulla on jo valmista ammattiosaamista. Ei ole myöskään oikein, että hän pakottaa minut, toisen opiskelijan, astumaan opiskelijan roolini ulkopuolelle, ja ryhtymään hoitamaan opettajille kuuluvia tehtäviä. 

Jaana veti tästä herneen nenään ja kuulemma haukkui minut kaikille. 

Aika erikoista kyllä, että 5-kymppinen ei hallitse tietojenkäsittelyyn liittyviä asioita. Itse olen jo lähempänä kuuttakymmentä, mutta olen kyllä opikellut aihetta jo 80-luvun alkupuolella. Yli 80-vuotias isänikin on somessa ja hoitaa asiansa netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

prisma ja city market 24/7 , missä rinnakkaistodellisuudessa täällä kirjoittelijaat elää:)

Kaikki palstailijat ei ole siellä kehäkolmosen sisäpuolella. Yllättikö tämä tieto sinut?

Yllätti, luulin, ettei muualla maassa ole nettiä eikä Keski-Suomea ylempänä edes sähköä. Jos on, taas meitä pääkaupunkiseutulaisia sorretaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.

jätin itsekkin menemättä sukulaiseni yo juhliin. tiedän, että minut kutsuttiin, mutta jätin vain välistä. en ymmärrä miksi se oli niin vakava asia. mutta et kai jätä kummiesi lapsen rippijuhliin osallistumatta. ovat kumminkin kummisi.

"Ovat kumminkin kummisi" - Mikä ihmeen laki velvoittaa osallistumaan kummien sukulaisten juhliin???

Omat kummini olivat noin 50v kun synnyin ja lapsensa jo isoja. Aikanaan näiden kummien poika täytti 50v ja äitini vaati minua ostamaan lahjan, koska se on kuitenkin "SINUN kummiesi poika". Ihan kuin olisin syyllinen siihen!  He eivät kuulemma kehtaisi mennä juhliin, ellei minulta olisi lahjaa. Asuin toisella paikkakunnalla enkä ollut nähnyt tyyppiä 10 vuoteen eikä hän ollut sukulainen. En ymmärtänyt miksi minun olisi pitänyt ostaa se lahja. Äitini kertoi myöhemmin, että olivat vieneet kukkia minun nimissäni. 

Tuon seurauksena erosin kirkosta eikä omilla lapsillani ole kummeja.

Äitini kuoltua isäni ilmoitti jossain vaiheessa, että nyt sillä kummin pojan vaimolla on syntymäpäivä, että jos haluat muistaa. En halunnut.

Olen graafinen suunnittelija ja kautta aikojen ovat kaiken maailman kaverit, kavereiden kaverit ja serkun kaimat aina pyytäneet suunnittelemaan kaikkea mahdollista paikallisvaalikampanjoista 8-kielisiin hääkutsuihin. (Juu, ja kyllä 8, ilmeisesti Slovakiaa kirjoitetaan eri tavoin eri ikä-luokille, plus sitten löytyy vielä eri itäblokin maihin muuttaneita sukulaisia.) Ennen kaiken maailman filtterien tuloa, myös jatkuvat photoshoppailupyynnöt olivat yleisiä. 

Kerran entinen duunikaveri päätti antaa numeroni suoraan tutun tutulle ja lupasi, että tämä tyyppi tekee hänelle Hollywood-luokan musavideon, ilmaiseksi. Koska olen mainosalalla mun olisi ilmeisesti pitänyt laittaa vahinko kiertämään ja kysellä kaikki työkontaktitkin auttamaan täysin tuntemattoman tyypin räppäri-intohimojen toteuttamisesssa. Kyseinen henkilö viestitteli ja soitteli päivittäin, lähetteli täysin mahdottomia ideoita ja aikatauluja  muutaman viikon ajan ennen kuin viesti meni perille kun jätin vain vastaamatta.

Nämä kaikki pitäisi tietenkin pystyä tekemään lyhyellä varoitusajalla. Muutoksia ja "asiakkaan" höyrypäisiä toiveita pitäisi innolla pystyä toteuttamaan ja ideoimaan loputtomiin, kun mulla on kerran tietokoneet ja kaikki. Palkaksi saa hädin tuskin kiitoksen tai parhaimmillaan pullakahvit. Myös mikään kortti tai muu liepukka ei saisi maksaa mitään, vaan pitäisi sitten joko tulostaa kotiprintterillä tai jollain yhtä onnettomalla tutun tutulla, jolla sattuu olemaan painoyhteyksiä jonnekin periferiaan, ja itse olla organisoimassa tätäkin. Häihin muuten voidaan kutsua sadoittain porukkaa tai  oma liike on pyörinyt voitokkaasti jo vuosia, mutta näinhän se onnistuu, kun maksetaan siitä mistä on pakko.

Kaiken lisäksi nämä kaikki "vähän jotain kivoja" visuaalisia juttuja kaipaavat ressukat tuntuvat usein ajattelevan jotenkin tekevänsä minulle palveluksen, kun "pääsen" vähän harjoittelemaan ammattiani. Ilmeisesti ajatus, että taiteellisilla aloilla vaan taiteillaan ja ollaan työttöminä on edelleen tiukassa. Olen ollut onnellisesti täystyöllistetty ammatissani jo yli 20 vuotta. En todellakaan kaipaa jotain siskon kummin kaiman syntymäpäiväkorttia portfolioon. Ideoita osaan myös keksiä ihan itse ja maksavien asiakkaiden tarpeiden mukaan, en kaipaa aivojumppaa enkä sparrailua enkä iltapuhdetta. Varsinkaan kun alalla täystyöllistetty tarkoittaa kohtalaisen usein myös ylitöitä iltaisin ja viikonloppuna. Yrittäjänä, jos otan vapaata, niin maksan siitä kukkarollani itse ja se on täysin suunniteltu juttu. 

Nykyisin ovat pyynnöt onneksi vähentyneet, kun olen oppinut itse kieltäytymään kunniasta jo ihan alkuvaiheessa hyvin suoraan ja olen tehnyt päässäni tiukan päätöksen keskittyä vain maksaviin asiakkaisiin. Pyynnöt ovat myös hieman vähentyneet, josta tosin enimmäkseen kiitän tietotekniikan yleistymistä ja kaiken maailman appseja vaikka mihin. Olen itsekin ohjannut kaiken maailman kyselijät guuggeloimaan itse vaohtoehtoja tai esim. fiverr-tyyppisten palvelujen pariin. Muutaman kerran vastaus on ollut että, kun ne maksaa tai tilaajalla ei ole aikaa. Se kertookin kaiken oleellisen. 

Taustaa sen verran, että nämä molemmat ystäväni tunsivat toisensa vain minun kautta joskus olimme baarissa yhtä aikaa, mutta muuten eivät olleet tekemisissä, kunnes...

Minulla oli siis lapsuuden ystävä "Jaana", hän aloitti opiskelun naapurikaupungissa ja samaan aikaan toinen ystäväni "Maija" aloitti samassa kaupungissa eri oppilaitoksessa. Jaanalla ei ollut autoa, mutta Maijalla oli ja hänen harmikseen Jaana asui 150 metrin päässä Maijan asunnosta.

Alkuun kyydin tarve oli satunnaista, "myöhästyin linja-autosta / en saa autoa lainaan" - tyylistä, mutta ilmeisesti loppuvuodesta jo ja koko kevätkauden Jaana käveli tienvarteen kohtaan josta Maija taatusti ajaa ohi ja "liftasi kyytiin".

Minä en tästä niin tiennyt, muuten kuin noista alun kyydin tarpeista, mutta kieltämättä järkytti ja nolotti että olin tuollaisen lokin tutustuttanut Maijaan. Bensarahaa Jaana oli alkuun tarjonnut jonkun verran silloin tällöin, mutta minulle naureskeli myöhemmin että ei ollut rahaa ja kun se kumminkin ajaa sinne, niin samallahan mä pääsin. Maijalta kuulin myös jälkeenpäin, että siinä se etukäteen sopimatta (alkuun siis sopivat näistä satunnaisista kyydityksistä) seisoi risteyksessä, eikä hän kehdannut vaan ajaa ohi.

Nykyisin en ole itsekään enää Jaana kanssa tekemisissä, koska ei pitänyt lupauksiaan, eikä mikään yhteinen tekeminen kelvannut jos sitä ehdotin minä, itse halusi sitä ja tätä mutta muutti viime hetkillä aina johonkin muuhun. Lisäksi oli mieluusti yhteydessä silloin kun olisi saattanut saada jotain ilmaista etua kauttani. Lopulta jätin nämä vihjaukset omaan arvoonsa enkä reagoinut niihin. Usein minä kun en kuulunut näihin suunnitelmiin muuten kuin tuon ilmaisen edun saamisen osalta.

Harmitti Maijan puolesta, mutta toki aikuisena hänkin olisi voinut sanoa, että ilman osallisuutta bensakuluihin ei kyytiäkään tule. Olen aina ihmetellyt Jaanan pokkaa tällaisissa tilanteissa, itse kun kuulun niihin jotka mielummin maksaa sen mitä pitää ja tilanteesta riippuen vaikka hiukan enemmänkin, että tarvittaessa voi toistekin apua pyytää. Hyväntekeväisyyttä ei tarvi kenenkään tehdä.

Varmaan se oli yllättävintä, että kun jätin mieheni, niin koko suku äidin valjastamana soittaa minulle vuorollaan ja vaatii ottamaan tyypin takaisin. Kenellekään ei mennyt perille, etten 23 vuotiaana ole valmis asumaan kuin viisikymppinen pariskunta yhdessä, ja että se tyyppi oli tylsä kuin mikä. Arjessa ei saanut koskaan poiketa rutiineista, hän loi meille kummallekin säännöt ja se hiljainen passiivisaggressiivisuus oli luotaantyöntävää. Muistan kun meille tuli aivan liioiteltu riita, kun mies löysi kassistani tupakka-askin ja hän piilotti sen minulta suuttuessaan. Siinä kohtaa pomppasi ja ilmoitin, että tämä romanssi on vähän nähty. Olkoonkin, että tupakointi on epäterveellistä, niin en ole lapsi jonka puolesta tehdään päätöksiä tällaisella tavalla. Oli hienoa joissain juhlissakin kun mies tuli nyppäämään kaikkien nähden tupakan suustani. Minua suututti ja hänen kavereitaan hävetti. Ymmärtäisin jos olisin ollut raskaana, mutta minun maailmassani puolisoa ei kohdella näin alentuvalla tavalla.

Lontoossa asuessani kämppäkaverikseni valikoitui espanjalainen, siisti ja säntillisen työpaikan omaava yli 40v herrasmies. Bonuksena hän oli kaupungin ulkopuolella töissä ja sanoi matkustavansa puolet ajasta työnsä vuoksi. Kuulosti siis kohtalaisen vaivattomalta kämppikseltä. 

Mutta mutta. Ongelmat alkoivat heti muuton jälkeen. Netti- ja lankaliittymät olisi pitänyt päivittää ja itse en niitä tarvinnut. Tyypin mielestäni työni toisena vuokralaisena (en siis suinkaan ollut vuokranantajana) oli selvittää asia. Yritin autella hänen huonon kielitaitonsa takia, mutta mikään tarjous ei ollut tarpeeksi hyvä. Viestejä tuli herralta töihin tusinoittain päivittäin, "where is my internet" "when are you getting my internet" "my boss is very angry with you about the internet". 

Ilmeisesti kaveri jonkin netin onnistui järjestämään, koska paljon luvatut työmatkat vaihtuivat etätöihin kotoa. Meillä kävi arkiaamuisin ranskan opettaja ja personal trainer. Meidän avokeittiö-olohuoneessa, missä olisin itse myös halunnut ottaa aamupalaa ennen työpäivää. Itse en saanut tuoda kämppään vieraita edes illaksi, kun tuli liikaa melua, mutta hän majoitti olohuoneeseen kaverinsa kotoa Espanjasta yli kuukaudeksi. Silloin yhteisen olohuone/keittiön ovi oli jatkuvasti kiinni ja piti koputtaa, jos halusi hakea vaikka omasta keittiöstä vettä illalla. Ja klo 21 jälkeen ei olisi saanut kulkea ollenkaan. Meillä oli kummallakin omat kylppärit, mutta jotenkin mimmi omatoimisesti löytyi useamman kerran mun kylppäristä suihkusta. 

Pahinta tässä kaikessa oli, että yli 40v sinkkumies ei osannut itse laittaa ruokaa, siivota tai pestä pyykkiä. Harvoin kotona nähdessämme (tässä vaiheessa välttelin kotona oloa, kun kyseisen tyypin kohtaaminen ei kiinnostanut pätkääkään) hän osoitteli minulle eri nurkkia mitä olisi pitänyt siivota tai imuroida. Tai että tiskit hänen jäljiltään olivat vielä pesemättä.  Hän oli kuulema aiemmin asunut vanhemman pariskunnan alivuokralaisena, ja emäntä oli hoitanut nämä kaiken. Kun ilmoitin, että kyllä nyt joutuu aikuinen ihminen pitämään itse huolta itsestään, niin herra onnistui rikkomaan niin pesukoneet, vedenkeittimet kuin keittiön putketkin. Ja kukas muu sai järkätä korjaajat paikalle kuin minä, kun herra ei puhunut tarpeeksi kieltä.

Tyyppi soitteli ja viestitteli mulle loputtomasti töihin milloin mistäkin aiheuttamastaan ongelmasta. Pyykit kutistuivat ja värjäytyivät, miksi en ollut pesemässä pyykkejä jne. Useimmiten hän valitti siitä että oli nälkäisenä kotona ja minä vielä töissä enkä laittamassa ruokaa. Oli kuulema muuttaessaan odottanut nais-kämppäkaverilta enemmän. Ei ollut käyttänyt ikinä elämässään uunia taikka paistinpannua. Oli stressaavaa opetella niiden käyttöä. Pihvit paloivat pannuun ja palohälyttimet soivat. Kala uunissa jäi raa'aksi ja tuli ripuli. Pomo suuttui sairaspäivästä. Kana vanheni jääkaappiin, kun en ollut kokannut sitä hänelle ajoissa. Kaikki mun vikaa. 

Muutin itse puolen vuoden päästä pois kivasta asunnosta kesken vuokrasopimuksen heti uuden asunnon löydyttyä. Hommaa vaikeutti, että jouduin itse etsimään uuden vuokralaisen asuntoon ja kyseiselle tyypille ei kelvannut kukaan, käytiin läpi yli 10 henkeä, jotka hän joko pelotti tiehensä tai jotka eivät kelvanneet hänelle. Lopulta jouduin pistämään kovan kovaa vastaan ja vaan käskemään häntä sopeutumaan. Muuttaessani tyyppi valitti etten jättänyt hänelle huonekaluja tai astioita, kun minun ne kaikki sattuivat olemaan. Sääliksi kävi tulevaa kämppistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos nainen ei itse pysty kantamaan lasta raskauden ajan (esim. kohduttomuus tai riskiraskaus) hän voi käyttää omia ja puolisonsa sukusoluja ja näillä aikaansaatu alkio asetetaan sijaissynnyttäjän (esim. sisko, joka haluaa auttaa siskoaan) kohtuun. Lapsen synnyttyä munasolun antanut äiti pitää lapsen. MIten se lapsi siinä uhriutuu?

Munasolun luovuttaja ei voi ”pitää” lasta. Kun hänellä ei mitään lasta ole.

Lapsen äiti on juridisesti se, joka hänet on synnyttänyt.

Jos synnyttänyt äiti antaa lapsensa adoptioon, hän ei voi päättää kenelle lapsi menee adoptioon, vaan viranomaiset arvioivat asian. Myöskään sukusolujen luovuttajalla ei ole sananvaltaa asiaan.

Korkeintaan tuossa voitaisiin toimia niin, että äiti luopuu huoltajuudesta ja antaa huoltajuuden lapsen isälle. Ja sitten isä ja isän kumppani voivat yhdessä toimia lapsen vanhempina.

Siis käytännössä se toimii juuri niin, että lapsen isyys vahvistetaan ensin, sitten toteutetaan perheen sisäinen adoptio ja lapsen kantanut nainen luopuu vanhemmuudestaan. Perheensisäisen adoption jälkeen lapsen geneettiset vanhemmat ovat juridisesti aivan täysivertaisia vanhempia, eikä lapsen kantaneella sijaissynnyttäjällä ole vanhemmuudesta luopumisen jälkeen enää minkäänlaista oikeutta eikä myöskään velvollisuuksia lapseen. 

Suomalaiset pariskunnat saavat muutamia kymmeniä lapsia vuosittain sijaissynnytyksen avulla. Varmaan nyt korona-aikana vähemmän matkustusrajoitusten takia. Yleensä nämä toimivat käytännössä niin, että hoidot annetaan maassa, jonka lainsäädäntö sen mahdollistaa, paikallinen synnyttävä nainen saa korvauksen ja luopuu vanhemmuudestaan, isyys vahvistetaan ja sitten myöhemmin Suomessa toteutetaan perheen sisäinen adoptio eli lapsen geneettisestä äidistä tulee näin juridinenkin äiti. 

Toinen vaihtoehto on, että lapsen kantaa suomalainen, esimerkiksi perhepiiriin kuuluva nainen omasta halustaan ja ilman korvausta. Tällöinkin hedelmöityshoidot toteutetaan ulkomailla sillä Suomen laki estää antamasta hedelmöityshoitoa jos sillä tähdätään sijaissynnytykseen, mutta raskaus ja synnytys hoidetaan ihan normaaliin tapaan Suomessa. Sitten isyyden vahvistus, perheensisäinen adoptio, samassa kantaja luopuu vanhemmuudestaan. Tähän liittyy monenlaisia epävarmuustekijöitä, esimerkiksi jos kantaja ei yhtäkkiä haluakaan luopua vanhemmuudesta, häntä ei siihen voi pakottaa, tai jos tuomioistuin katsoo ettei lapsen geneettisellä äidillä ole äitiin verrattavaa suhdetta lapseen, voi perheen sisäinen adoptio viivästyä pitkäksikin aikaa. Yleensä tämä järjestely kuitenkin toimii ihan hyvin. 

Parasta ja reiluinta olisi, jos Suomenkin laki sallisi ainakin vapaaehtoisuuteen perustuvat, ei-korvaukselliset sijaissynnytykset ja näin vanhemmilla ja lapsella olisi parempi oikeusturva alusta alkaen - jos joku on täydestä halustaan valmis antamaan esimerkiksi sisarelleen tai kelle vain läheiselleen mahdollisuuden vanhemmuuteen, miksi se pitäisi heiltä kieltää, ja miten tässä nyt esimerkiksi sinun mielestäsi se todella haluttu ja toivottu lapsi on joku uhri? Isoimmat uhriutumisen riskit/eettiset kysymykset mielestäni liittyvät sijaissynnyttäjän asemaan, tämä on joissain maailmankolkissa raakaa bisnestä, eikä sijaissynnyttäjä eli kehonsa suurelle rasitukselle ja riskeille altistanut, köyhä nainen välttämättä näe kuin murto-osan välitystoimistoille maksetuista summista. Mutta silloin kun se toteutetaan vastuullisesti ja vapaaehtoisesti mukana olevien ihmisten kesken, en näe miksi se olisi eettisesti epäilyttävää tai syntyvää lasta uhriuttavaa.

Kaikki voi olla paperilla hyvinkin vapaaehtoista ja ilmaista, mutta kulissien takana taha liikkuu ja/tai ihmisiä painostetaan. Jos sallitaan jonkin hyvin kysytyn palvelun tarjoaminen vain ilmaiseksi, se synnyttää (pun intended) heti mustan pörssin markkinat ja rikollisiuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota että mukamas serkut nykyäänkin olisivat niin kovasti tekemisissä keskenään. Missä tuollaista on?

Meidän suvussa hädin tuskin tiedetään jonkun naimisiin menneen nykyinen sukunimi, ehkä tiedetään lapsiluku ja onko eronnut jossain välissä ja sen takia kakkos/kolmosliitto meneillään. Ja tiedot kulkevat vanhempien kautta jos kulkevat.

Mitään seurustelua ei ole koskaan ollut serkkujen itsensä kesken. Ei sitten synny tuollaisia "kai hoidat lapsiani kesälomallasi" tai "kai me voimme tulla sinne teidän mökille silloin kun meille sopii" -tilanteita.

Jos on suunnilleen saman ikäisiä serkkuja joiden kanssa on koko lapsuuden leikkinyt kun perheet vierailleet puolin ja toisin, niin eipä niitä välejä yhtäkkiä katkaista kun tullaan aikuisiksi. En minäkään kaikkien serkkujeni kanssa ole läheinen tai tiedä edes mitä heille nykyään kuuluu, mutta ne jotka ovat tiiviisti kuuluneet elämääni lapsuuden ja teini-iän, ovat edelleen näin aikuisena vähintään jossain määrin yhteyksissä. 

Eipä niitä katkaista, mutta kyllä ne usein käytännössä katkeaa, kun hajaannutaan ympäri maata, kukin elämään omaa elämäänsä. Käytännössä nähdään vain hautajaisissa, eikä aina niissäkään, kun esim joku 1600km ajamista viikonlopun aikana on aika rankka keikka, jos ei saa perjantaita tai maanantaita vapaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

prisma ja city market 24/7 , missä rinnakkaistodellisuudessa täällä kirjoittelijaat elää:)

Kaikki palstailijat ei ole siellä kehäkolmosen sisäpuolella. Yllättikö tämä tieto sinut?

Itsehän asun susirajan takana ja Prisma on kesäisin 24/7 auki.

Vuosia sitten mieheni toi työpaikaltaan ylijääneitä heliumpalloja 11 kpl tyttärellemme. Oli hieman liikaa yhdelle lapselle ja tyttären kanssa sovimme että antaa sekuilleen pallot sekä vie perhepäivähoitoon hoitolapsille myös omat jolloin hänelle jää itselleen yksi pallo.

Osa serkuista asui kauempana ja heille kerrottiin että viikonloppuna tuodaan pallot.

Aamulla hoitopaikkaan mennessä yllätimme muut hoitolapset iloisesti palloilla.

Mielenkiintoiseksi homma meni illalla kun kotiuduin myöhään töistä. Äitini oli hakenut tyttäreni hoidosta ja mennyt hänen kanssaan meille. Lankapuhelin ( tästä tosiaan jo aikaa) oli soinut ja erään hoitolapsosen äiti soitti että meidän Iitu- Liina tarvitsee uuden pallon. Kas kun hänen isoveljensä oli ilman lupaa vienyt pallon ulos ja päästänyt karkuun ja nyt Iitu-Liinalla on niin paha mieli. Että teillä on kuulemma niitä vielä jäljellä ja hän haluaa että tuomme uuden pallon hälle aamulla.

Äitini sanoi että palloja on tuossa kyllä neljä muttei tiedä ovatko ne luvattu jo joillekin.

Tämä äippä antoi ymmärtää että pallo on tytölle tuotava vaikka mikä olisi. No eipä viety.

Kolme serkkua saivat pallonsa ja minusta oikeus ja kohtuus että tyttärelle jäi se yksi pallo, hänelle ne oli alunperinkin tuotu.