Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Ja niin siis tuo hänen pyyntö viedä hänen koira ell. tuli "siinä sivussa" kun oli pitkästä aikaa pyytänyt pihahommiin, niin siinä illalla sitten kysyi että voisinkohan. Kerran hän mulle valitti yhdestä tyypistä, joka on sellanen joka kokoajan pyytää jotakin ja et on semmonen et kun antaa pikkurillin niin vie koko käden, ja kuuntelin siinä sitä vaan silleen "aijaa..?" En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa... :D En tiedä eikö hän muka itse sitten oikeasti tajunnut, että vaikka toinen aina kaikkeen suostuisikin, niin... Joo. Tulipahan opittua sanomaan ei jollei muuta! Ärsyttävää, kun on pari kolme vuotta pomppinut aina kun toinen pyytää, ja vasta taaksepäin katsottuna näkee että liittyihän siihen hevoseenkin semmoisia vähän ns. koulutuksellisia juttuja joihin pyysi mut mukaan koska ei olisi itse pärjännyt/osannut/voinut. Mutta eihän se mitään. Kyllähän minä tykkään hevosten kanssa puuhailla. Ja tykkään hoitaa eläimiä. Ja puutarhanhoidostakin tykkään. Mutta missä menee raja? :D 

Vierailija kirjoitti:

Vanhapiika### kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viertailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on merkitty kummiksi minulta itseltäni mitään kysymättä.

Ei ole tullut "kummilapselle" lahjoja laiteltua.

En tosin ole ollut ko perheen kanssa tekemisissäkään.

Tässä puhutaan nyt varmaan jostain epävirallisesta kummiudesta. Koska jos puhutaan kristillisistä kummeista, sehän liittyy aina kasteeseen. Kastetilaisuudessa kummit siunaavat kastettavan paikan päällä, joten kummiksi ei voi joutua tietämättään. Kummien nimet merkitään kastetodistukseen. Mihin sinun nimesi olis merkitty, jos ei ollut kasteesta kyse?

Miksi alapeukutatte? Ihan vilpittömästi kysyn. En tiedä. Miten se tapahtuu, jos joku merkitään kummiksi kysymättä? Mihin paperiin tämä merkintä tehdään? Kuka tekee?

Ei tarvi olla kastetilaisuudessa mukana, riittää kun papille kertoo jonkun kirkkoonkuuluvan ihmisen nimen, jonka se laittaa kummiksi. Ei tarvi valtakirjaa tai lupaa. 

Siskon kanssa oltiin toistemme lasten kummit, mutta kasteen hetkellä 700 km:n päässä.

Kiitos selityksestä! Tätä taustaa vasten on todellakin härskiä, että tuo aiempi kirjoittaja oli merkitty vastentahtoisesti kastetodistukseen kummiksi :-o

Erästä sukulaistani pyydettiin kummiksi. Kunniasta kieltäydyttiin, mutta kummiksi merkittiin. Myöhemmin ruvettiin vaatimaan omaisuutta lapselle, koska se kuulemma kuuluu kummitädin velvollisuuksiin. Oikeasti esitettiin vaatimus lahjoittaa perheen sijoitusasunto kummipojalle. Onneksi tämä sukulainen oli sen verran skarppi mummo, ettei vastimuksiin suostunut.

Minä olen ystäväni lapsen kummi. Yksinäinen, ihan vakavarainen nainen. Ystäväni kysyi yhtäkkiä kerran, olenko jo ajatellut kelle tehdä testamenttia, ja perään välähti muikea hymy. Sanoin etten ole.

Tiedän ainakin, kenen hyväksi en tule sitä tekemään. 13v muistin joka joulu ja synttäri kunnon lahjalla, enkä kiitosta saanut. Ai joo, sain mä yhden koulukuvan kerran.

Onneksi on toinen kummilapsi tullut sittemmin, onkin jo eri maata se perhe.

Siis kuka kehtaa pyytää kaveria laatimaan testamentin... jälkeenpäin tämä on naurattanutkin.

Kummiutta käytetään lypsyvälineenä. Olemme ihmetelleet työkaverini lähipiiriin kuuluvan perheen käytöstä. Rahat on aina lopussa. Työkaverini kuuli myöhemmin että perhe oli keksinyt pyytää kaksi lisäkummia aiempien lisäksi. Kummilahjojen määrä tuplaantui.

Minut pyysi kummiksi eräs, jonka kanssa en ollut edes koskaan viettänyt aikaa kahdestaan. Kuuluttiin vaan samaan tyttöporukkaan. No, selvisi et vauvan oletettu isä ei ollutkaan sen isä, ja mua jotenkin oksettaa tommonen draama. Meni vähän fiilis... Ja hän muuttikin kauas toiselle paikkakunnalle. En vissiin muistanut onnitella vauvaa 1-v. päivänä, vaikka mietin aluksi että olisin, mut kun tuli semmoinen fiilis et milläköhän perusteella ja miksi minut on pyydetty kummiksi, niin olin et no enpä jaka, kun oli omassa elämässä niin paljon muuta ja haasteita oman jaksamisen kanssa jne. Noh, tää mammahan sit oli kas kummaa poistanut mut FB kavereista eikä hänest ikinä kuulunu sen jälkeen. Harmittaako? No ei oikeastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhapiika### kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viertailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on merkitty kummiksi minulta itseltäni mitään kysymättä.

Ei ole tullut "kummilapselle" lahjoja laiteltua.

En tosin ole ollut ko perheen kanssa tekemisissäkään.

Tässä puhutaan nyt varmaan jostain epävirallisesta kummiudesta. Koska jos puhutaan kristillisistä kummeista, sehän liittyy aina kasteeseen. Kastetilaisuudessa kummit siunaavat kastettavan paikan päällä, joten kummiksi ei voi joutua tietämättään. Kummien nimet merkitään kastetodistukseen. Mihin sinun nimesi olis merkitty, jos ei ollut kasteesta kyse?

Miksi alapeukutatte? Ihan vilpittömästi kysyn. En tiedä. Miten se tapahtuu, jos joku merkitään kummiksi kysymättä? Mihin paperiin tämä merkintä tehdään? Kuka tekee?

Ei tarvi olla kastetilaisuudessa mukana, riittää kun papille kertoo jonkun kirkkoonkuuluvan ihmisen nimen, jonka se laittaa kummiksi. Ei tarvi valtakirjaa tai lupaa. 

Siskon kanssa oltiin toistemme lasten kummit, mutta kasteen hetkellä 700 km:n päässä.

Kiitos selityksestä! Tätä taustaa vasten on todellakin härskiä, että tuo aiempi kirjoittaja oli merkitty vastentahtoisesti kastetodistukseen kummiksi :-o

Erästä sukulaistani pyydettiin kummiksi. Kunniasta kieltäydyttiin, mutta kummiksi merkittiin. Myöhemmin ruvettiin vaatimaan omaisuutta lapselle, koska se kuulemma kuuluu kummitädin velvollisuuksiin. Oikeasti esitettiin vaatimus lahjoittaa perheen sijoitusasunto kummipojalle. Onneksi tämä sukulainen oli sen verran skarppi mummo, ettei vastimuksiin suostunut.

Minä olen ystäväni lapsen kummi. Yksinäinen, ihan vakavarainen nainen. Ystäväni kysyi yhtäkkiä kerran, olenko jo ajatellut kelle tehdä testamenttia, ja perään välähti muikea hymy. Sanoin etten ole.

Tiedän ainakin, kenen hyväksi en tule sitä tekemään. 13v muistin joka joulu ja synttäri kunnon lahjalla, enkä kiitosta saanut. Ai joo, sain mä yhden koulukuvan kerran.

Onneksi on toinen kummilapsi tullut sittemmin, onkin jo eri maata se perhe.

Siis kuka kehtaa pyytää kaveria laatimaan testamentin... jälkeenpäin tämä on naurattanutkin.

Kummiutta käytetään lypsyvälineenä. Olemme ihmetelleet työkaverini lähipiiriin kuuluvan perheen käytöstä. Rahat on aina lopussa. Työkaverini kuuli myöhemmin että perhe oli keksinyt pyytää kaksi lisäkummia aiempien lisäksi. Kummilahjojen määrä tuplaantui.

Minut pyysi kummiksi eräs, jonka kanssa en ollut edes koskaan viettänyt aikaa kahdestaan. Kuuluttiin vaan samaan tyttöporukkaan. No, selvisi et vauvan oletettu isä ei ollutkaan sen isä, ja mua jotenkin oksettaa tommonen draama. Meni vähän fiilis... Ja hän muuttikin kauas toiselle paikkakunnalle. En vissiin muistanut onnitella vauvaa 1-v. päivänä, vaikka mietin aluksi että olisin, mut kun tuli semmoinen fiilis et milläköhän perusteella ja miksi minut on pyydetty kummiksi, niin olin et no enpä jaka, kun oli omassa elämässä niin paljon muuta ja haasteita oman jaksamisen kanssa jne. Noh, tää mammahan sit oli kas kummaa poistanut mut FB kavereista eikä hänest ikinä kuulunu sen jälkeen. Harmittaako? No ei oikeastaan.

Ja meit kummei oli siis joku 5 tai 6.

^eikä hän itse edes minulta mitään kuulumisa kertaakan kysynyt. :D

pikkulääkäri kirjoitti:

Siskot vinkuu osallistumaan perheen (kuolinpesän) yhteisiin kuluihin, lukuja ei ole esittää. Verotettavat tulot näillä 50 000 vuosi, minulla 15 000 vuosi. Katsellaapa sitä sitten kun opettelette suhteuttamaan menot tuloihin ja jakamaan. Jälkimmäinen ei ole onnistunut koskaan edes lauantaipussin kanssa. Näillä ei ole mitään käryä siitä että jos mitään ei tule, mitään ei saa mennä.

Minusta sinun kuuluu osallistua ihan oman osuutesi suhteessa kuluihin. Jos ei ole mahdollisuutta osallistua, olisit voinut kieltäytyä perinnöstä. Kulut tietenkin pitää avoimesti esittää.

Mun serkkuni josta en ollut kuullut vuosiin, pisti Facebookissa viestiä ja tarjoutui kissanvahdiksi että päästäisiin mieheni kanssa jonnekin viikonlopuksi tuulettumaan. Ihan kiva, tosin ei oltu kyllä itse suunniteltu menoa just sille viikonlopulle. Viestissä mainitsi että olisi tulossa ystävänsä kanssa keikalle meidän kaupunkiin ja voisivat yöpyä meillä kun me ollaan reissussa.

Katsoin keikan ajankohdan netistä ja se oli sunnuntai-iltana(!). Oli pakko vastata vähän sarkastisesti että valitettavasti me ollaan kyllä miehen kanssa kotona silloin kun pitää mennä maanantai-aamuna töihin. Että ootko ajatellut hotellia?

"No joo en mä nyt tarvikaan yöpymispaikkaa kun siellä olikin yksi tuttu Airbnb joka on aika edullinen. Mutta ois kiva nähdä muuten, btw".

En viitsinyt ees vastata mitään. Sosiaalisesti fiksumpi ois edes aloittanut sillä "ois kiva nähdä, mitä kuuluu" lauseella n. 10 vuoden hiljaiselon jälkeen. Joillakin on oikeesti vaan oma napa mielessä koko ajan..!

Jo nyt on kumma kirjoitti:

Olin hankkinut pitkään säästettyäni uuden kaasugrillin. Pari päivää ehdin käyttää, kunnes ex-mieheni oli luvannut sen lainaksi veljelleen, joka vei sen anoppilaan grillibileisiin pakettiautolla. Seuraavana päivänä kysyin, missä grilli on, niin kuulemma siellä anoppilassa. Ois kai pitäny ite se hakea sieltä?! No, koska hermostuin, niin se veli sitten toi sen takaisin. Tietenkin, kuten arvata saattaa, sitä ei oltu puhdistettu käytön jäljiltä ja paistinlasta oli katkennut. Kiitos lainasta. Kuka muutenkaan hakee toisen grillin?

Samainen veli kävi hakemassa fileointiveitseni lainaksi. Sen sain hakea sitten hänen toisesta anoppilastaan, siellä keittiön laatikossa oli muiden veitsien joukossa. Jep, ja mä fileoin silloinkin päivittäin pyytämiäni kaloja. Jos kalastaa, ni eiks vois hankkii edes oman veitsen?!

Exän toinen veli asusteli meillä, kun meni huonosti. Poltteli sisällä jatkuvasti pahanhajuista sähköröökiä. Huomautin asiasta moneen kertaan, mutta silti tullessani kotiin töistä, talo haisi. Mitään häpyä?!

Asutko Porvoossa? Vai oletko muuten vaan syntymänössö?

Kyllähän näitä riittää. Ex ystävä erosi miehestään ja ilmeisesti meni alkoholin ja aineiden perässä syvemmälle kuoppaan. Milloin mitäkin pesukonetta tai muuta "hyvää" tavaraa olisi häneltä pitänyt ostaa. Tai sitten ihan suoraan lainata rahaa, kun hänellä on nyt niin kurjaa. Ikinä en suostunut ja muutaman vuoden päästä kyseisestä tyypistä ei enää kuulunut mitään. :D

Toinen ystävä on autoton. Voitte kuvitella paljonko pitäis olla kuskaamassa. Ei muuten, mutta asun yli 100 kilometrin päässä hänestä. En kyllä lähde kuskaamaan mihinkään kauppaan häntä täältä asti. Myös kaikki yhteiset reissut tehdään minä kuskina mun autolla, vaikka hän vois lainata vanhemmiltaan autoa ja toimia kuskina. Mutta on niin helppoa, kun yhdessä mennään, että mennään sun autolla. Sitä pitäis myös saada lainaan ties mihin tarkoitukseen. Ainut vaan, että tarviin autoa itse lähes päivittäin ellen päivittäin. Enkä tosiaan lainaa kallista autoa kenellekään! Ollaan myös joskus oltu hotellilomilla, jotka olen etukäteen maksanut visalla. Enpä ole sitten niitä hänen osuuksia ikinä takaisin saanut. Enää ei heru hotellilomia, eikä autoilua multa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näitä riittää. Ex ystävä erosi miehestään ja ilmeisesti meni alkoholin ja aineiden perässä syvemmälle kuoppaan. Milloin mitäkin pesukonetta tai muuta "hyvää" tavaraa olisi häneltä pitänyt ostaa. Tai sitten ihan suoraan lainata rahaa, kun hänellä on nyt niin kurjaa. Ikinä en suostunut ja muutaman vuoden päästä kyseisestä tyypistä ei enää kuulunut mitään. :D

Toinen ystävä on autoton. Voitte kuvitella paljonko pitäis olla kuskaamassa. Ei muuten, mutta asun yli 100 kilometrin päässä hänestä. En kyllä lähde kuskaamaan mihinkään kauppaan häntä täältä asti. Myös kaikki yhteiset reissut tehdään minä kuskina mun autolla, vaikka hän vois lainata vanhemmiltaan autoa ja toimia kuskina. Mutta on niin helppoa, kun yhdessä mennään, että mennään sun autolla. Sitä pitäis myös saada lainaan ties mihin tarkoitukseen. Ainut vaan, että tarviin autoa itse lähes päivittäin ellen päivittäin. Enkä tosiaan lainaa kallista autoa kenellekään! Ollaan myös joskus oltu hotellilomilla, jotka olen etukäteen maksanut visalla. Enpä ole sitten niitä hänen osuuksia ikinä takaisin saanut. Enää ei heru hotellilomia, eikä autoilua multa.

Kuinkas monta vuotta tuota menoa kesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on narsku kirjoitti:

Kauan sitten, kun olin alle 1-vuotiaan lapsen äiti: Sisareni pyysi minua hoitamaan poikaansa 12-v. viikon ajan, kun he haluavat mennä etelänreissulle. Sanoin ensin, ettei käy. Liian monimutkaista. Sisar aneli laittavansa ruoat valmiiksi pakkaseen ja että he hakevat  minut ja vauvan heille. Poikaa ei voinut tuoda meille koulun takia.

Tyhmänä ja kilttinä lopulta suostuin. Ok-talossa oli viileää ja kevättalvi ja ryömintäikäinen vauva, huono juttu. Sisko kielsi laittamasta lämpöä isommalle ja niin he lähtivät.

Kysyin pojalta, onko heillä tili jossain kaupassa ja/tai jättikö äitinsä rahaa. Ei, ei. Pakastimessa oli tasan yksi pussi pakastettuja puolukoita ja itse olin liki rahaton.

Olipa viikko! Sen loputtua sisko ja sen mies palasivat iloisina, sisko etenkin. Hän tanssahteli pitkin taloa ja lauleli jotain, että "olen sen elämä ja hauta" - oli tavannut jonkun ihanan gigolon reissussa. Nössö miehensä katseli hiljaisena sivusta.

Oletin saavani edes rahaa. Mitä viel, vauva ja tavarat ja minut pakattiin autoon ja vietiin kotiin.

No siis, ettekö katsoneet siskosi luona missä ruuat jne ja jos niitä ei ollut, niin sitten siskolta käteistä ennen matkaa? Ei koskaan kannata olettaa asioita vaan sopia ne kunnolla.

En tiedä muista, mutta jos minulle sisko sanoo että pakastimessa on viikon ruoat valmiina niin kyllä minä sen uskon katsomatta ja tarkistamatta. Toki en lähtisi kenenkään lasta ottamaan vastuulleeni rahattomana, mitä jos lapsi sairastuu ja pitää päästä taksilla ensiapuun, tarvii ostaa lääkkeitä tai tapahtuu muuta yllättävää mistä ei selviä ilman rahaa.

no vastuutonhan tuossa tarinassa (jos oli tosi) oli se reissuun lähtevä ääliö tyyppi, joka lupasi että kaikki asiat on valmiina eikä sitten ilmeisesti ollutkaan. eikä tyyppiä edes kiinnostanut onko lastenhoitajalla rahaa, jos just tulee jotain yllättävää. ihan käsittämätön tapaus - ehkä joku mt?

Minulla on tuollainen sisko, selvästi kyse jostain persoonallisuushäiriöstä, mutta miten hänet saisi lääkäriin / psykiatrille jonkin diagnoosin saadakseen, kun hänellä ei ole mitään omaa sairaudentunnetta? On niin törkeäkäytöksinen, että hävettää aina kun on tekemisissä, mutta eihän sille mitään voi. Pahentunut vain vuosien myötä.

Omassa elämässä on tällä hetkellä haastavampi jakso menossa. Pieni lapsi on sairastellut, vakavastikin ja univelkaa on kertynyt. Neljän tunnin yöunet on jo luksusta. Kaikki tuttavat tietävät tilanteen, mutta kun heillä on "hätä", niin eivät tunne mitään omantunnon kolkutusta painostaa minua avukseen. Olen laittanut puhelimen nyt äänettömälle, että voisin edes välillä ottaa pikku torkut. Välillä on puhelimessa ollut viisikin viestiä, joissa toivotaan apua asiaan x. (liittyy siis ammattiini ja taitoihini, äitiyslomalla en nyt kuitenkaan ole töissä, eivätkä kyllä olisi maksamassakaan palveluista). Monesti olen niin väsynyt, että olen vain taipunut painostuksen alla ja tehnyt asian. Ihmiset laittavat montakin viestiä perään jos en vastaa ja tyyli on tämä "Halooooooo???! Voisitko vastata, meillä on nyt tosiaan tää tilanne päällä!"

Olen tehnyt nyt mielenkiintoisia ihmiskokeita. Yhdelle tällaiselle painostajalle kävin tekemässä nopeasti asian (lapsi sattui sopivasti nukkumaan autossa valmiiksi). Sanoin ettei tarvi korvata. Tämä ihminen ei edes kiittänyt. Naureskeli kai partaansa.

Yhdelle ihmiselle vähän kimmastuin ja selitin tilanteeni + sen, että voimavarat on ihan loppu. Nyt kulkee kertomassa pitkin kyliä, kuinka olen seonnut.

Seuraava liikkeeni on varmaan se, että väitän kaikille lopettaneeni kys. yritystoiminnan ja myyneeni työvälineet. Keskityn lapseni hoitoon ja hankin parempia kavereita kun on taas jaksamista. Nykyisistä on vain haittaa. Yksikään ei ole kysellyt jaksamistani tai tarjonnut kertaakaan apua. Haluavat vain hyötyä minusta.

Pyysi tekemään remonttia kahvi/ruoka/kossupullopalkalla, niin että me auttajat oltaisiin ostettu tarvikkeet ja työkalut ja tehty hommat ja siivottu lopuksi asunto ja viety purkutavarat kierrätykseen, siis sellainen avaimet käteen-sisätilaremontti johon olisin käyttänyt oman kesälomani ja majoituskin makuupussissa sitten siellä remontin keskellä. Kuka edes viitsii kysyä kaverilta tuollaista muutaman tuhannen euron "pientä palvelusta" jotain voileipiä ja viinapulloa vastaan? Perheenjäsenten kesken voitaisiin tälläistä hartiapankkiapua antaa mutta silloinkin kalliit ostomateriaalit maksetaan itse.

Pyysi tuttua kaatamaan hankalia pihapuita. Tuttu on ammattilainen ja hänellä oli omat työvälineet, polttoaineet ym. Tarjosi palkaksi kahvit. Kun tuttu ei seuraavan kerran suostunut tekemään työtä, palkkasi vieraan ammattilaisen ja valitti tutulle, kuinka kalliiksi tuli kun sinä et tehnyt.

Hahaha minun alapeukuttajat varmaan niitä jotka ite pyytää ystäviltään vuolaasti palveluksia lol :-D Tai jotain... Jälkeenpäin lukaistuna stoorini oli kyllä sekavasti kirjoitettu, mutta joo, kyseiseen henkilöön liittyy muitakin juttuja mutta en viitti kaikkea täällä netissä avata vaikka olisikin viihdyttävää (en ole ainoa henkilö jonka kanssa oli ns. hyötysuhteessa)... Mutta vinkki hei teille kaikille joilla on taipumusta pyytää palveluksia jatkuvasti ystäviltänne: miettikää oikeasti onko se ystävyyttä jos se perustuu vain sinun tarpeittesi tyydyttämiseen ja yhteydenpidot vain pyyntöjä tehdä sitä tätä tota. Raha on ok korvaus tiettyyn pisteeseen, mutta ei se kyllä mikään ystävyyssuhde ole enää siinä vaiheessa. Jotkut on kilttejä eikä osaa sanoa ei, mutta älkää käyttäkö hyväksi muita, edes vahingossa. Kutsukaa välillä vaikka kahville ilman mitään taka-ajatuksia tai pyyntöjä edes seuraavasta keikasta. ;-) Tulee väistämättäkin hyväksikäytetty olo ja alkaa näkemään kaiken sitä kautta, jos täytyy tulla milloin madottaa kissa, milloin lääkitsee pupu, milloin viedä koira lääkäriin, milloin lähtee ajaa hevosta trailerilla toiselle paikkakunnalle jne, lenkittää koirat, haravoida piha, siivota räystäät, ajaa romua sorttiasemalle jnejnejne. Varmasti olin hänen mielestään mukava ystävä, en ihmettele... :-D Ammattipalvelut aina käytössäsi! 

Ps. Erityisen varovaisia olkaa jos ystävällänne ammatti, jonka vuoksi tahdotte palvelusta. Älkää ikinä kuvitelko ilmaiseksi pyytävänne, tarjotkaa aina joku rahallinen korvaus. Kahvipullat ei riitä, varsinkin jos toistuva palvelus. Jos joku suostuu tekee ilmasiksi niin se on hänen asiansa, mutta röyhkeetä on käyttää toisen ammattitaitoa hyväksi yhtään missään ilmaiseksi. Ilmeisesti on valitettavan yleistä nykyään just, et kampaaja vaan "vähän napsasee tuosta hiuksia nopee ja pari raitaa", lastenhoitajat vahtii muksui ku niinhän ne muutenki tekis, raksamies rakentaa ja tekee pikku nikkarointeja jne. Ei käy. 

Samaa mieltä, että jos ystävällä on taito tai ammatti josta haluatte hyötyä, olkaa tarkkana ettei kaverisuhde olekin yksipuolinen hyötymissuhde.

Itselläni esim. on monia taitoja, osaamista ja myös työkalut asioiden hoitamiseen. Niinpä ystäviltä ja puolitutuilta tulee etenkin viikonloppuisin ja pyhinä viestejä, kuinka voisin tulla kahville ja samalla tehdä pienen palveluksen. Ihan oikeasti, ei se teidän kahviseuranne tai tarjottu kahvi ja pulla ole niin suuri houkutus, että sen takia jättäisi vapaan/ perheen/ suunnitelmat jne sikseen, ajelee 50 km suuntaansa, tekee homman ja kuuntelee vielä jaarittelut päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kerran yksi kaverin kaveri oli luonani yökylässä tuon oman kaverini mukana.

Soviteltiin siinä vaatteita ja laittauduttiin kaupungille lähtöä varten tai jotain. En enää tarkkaan muista miksi asia tuli puheeksi, mutta minulla oli komerossani yksi nätti, ulkomailta matkatuliaisina muutama vuosi takaperin ostamani pusero, jota en kuitenkaan koskaan ollut osannut ottaa käyttöön.

Tarjosin sitä tuolle kaverin kaverille sovitettavaksi, että josko hän kiinnostuisi siitä, koska se oli mielestäni suunnilleen hänen kokoaan ja hänen tyyliäänkin. No, hän sovitti puseroa, ja tykästyikin siihen oikein kovin. - Ja sitten vain jätti sen päällensä ja kiitteli ihastuksissaan, että "kiitos kiitos ihanasta puserosta, tää on aivan mahtava ja just mulle sopiva!" ym. :O

Olin niin äimänä, etten osannut edes sanoa mitään, ettenhän nyt ILMAISEKSI ollut tarkoittanut antaa, vaan myydä vaikka 20-30 eurolla, jos hän kiinnostuisi! Olinhan itse kuitenkin maksanut siitä vielä paljon enemmän. :D Harmittaa jälkeen päin, etten saanut suutani auki siinä tilanteessa ollenkaan, mutta minä nyt vain kerta kaikkiaan tyrmistyin hänen röyhkeydestään. Hänellä ei siis käynyt mielessäkään kysyä, olisinko halunnut vaatteesta maksua! :D

Sinnepä menivät, oppirahat, puolitutulle kaverin kaverille... Tietysti minä olisin sitten mieluummin vaikka myynyt puseron kirpparilla, että olisin saanut edes osan omistani pois, kun olin siitä itse aikoinaan maksanut aika kalliisti, ja kun en tuolloin todellakaan mitenkään "rahoissa kylpenyt"... :/ Siinä olisi ollut minulle kevyesti parin viikon ruokarahat, sen aikaisella budjetillani!

 

Alapeukuttajat: kertokaapa mikä teidät sai alapeukuttamaan esim. tässä tarinassa? :O Millä tavalla paidan omiminen oli teistä oikein?

Vierailija kirjoitti:

Hahaha minun alapeukuttajat varmaan niitä jotka ite pyytää ystäviltään vuolaasti palveluksia lol :-D Tai jotain... Jälkeenpäin lukaistuna stoorini oli kyllä sekavasti kirjoitettu, mutta joo, kyseiseen henkilöön liittyy muitakin juttuja mutta en viitti kaikkea täällä netissä avata vaikka olisikin viihdyttävää (en ole ainoa henkilö jonka kanssa oli ns. hyötysuhteessa)... Mutta vinkki hei teille kaikille joilla on taipumusta pyytää palveluksia jatkuvasti ystäviltänne: miettikää oikeasti onko se ystävyyttä jos se perustuu vain sinun tarpeittesi tyydyttämiseen ja yhteydenpidot vain pyyntöjä tehdä sitä tätä tota. Raha on ok korvaus tiettyyn pisteeseen, mutta ei se kyllä mikään ystävyyssuhde ole enää siinä vaiheessa. Jotkut on kilttejä eikä osaa sanoa ei, mutta älkää käyttäkö hyväksi muita, edes vahingossa. Kutsukaa välillä vaikka kahville ilman mitään taka-ajatuksia tai pyyntöjä edes seuraavasta keikasta. ;-) Tulee väistämättäkin hyväksikäytetty olo ja alkaa näkemään kaiken sitä kautta, jos täytyy tulla milloin madottaa kissa, milloin lääkitsee pupu, milloin viedä koira lääkäriin, milloin lähtee ajaa hevosta trailerilla toiselle paikkakunnalle jne, lenkittää koirat, haravoida piha, siivota räystäät, ajaa romua sorttiasemalle jnejnejne. Varmasti olin hänen mielestään mukava ystävä, en ihmettele... :-D Ammattipalvelut aina käytössäsi! 

Ps. Erityisen varovaisia olkaa jos ystävällänne ammatti, jonka vuoksi tahdotte palvelusta. Älkää ikinä kuvitelko ilmaiseksi pyytävänne, tarjotkaa aina joku rahallinen korvaus. Kahvipullat ei riitä, varsinkin jos toistuva palvelus. Jos joku suostuu tekee ilmasiksi niin se on hänen asiansa, mutta röyhkeetä on käyttää toisen ammattitaitoa hyväksi yhtään missään ilmaiseksi. Ilmeisesti on valitettavan yleistä nykyään just, et kampaaja vaan "vähän napsasee tuosta hiuksia nopee ja pari raitaa", lastenhoitajat vahtii muksui ku niinhän ne muutenki tekis, raksamies rakentaa ja tekee pikku nikkarointeja jne. Ei käy. 

Ihmettelen TODELLA, että miksi sinun tarinasi sai suhteettoman paljon alapeukkuja! :O :( Aivan törkeää hyväksikäyttöähän tuo on ollut, koko "ystävyys"!

- Osa ihmisistä voi kyllä alapeukuttaa juuri sitä hyväksikäyttäjän toimintaakin... Ja usein, jos johonkin juttuun alkaa tulla paljon alapeukkua, niin sittenkaikki muutkin alkavat helposti mennä "laumassa" ja päättää (muka) "oman" mielipiteensä sen mukaan, miten aiemmat ovat peukuttaneet. - Ihminen vaan on aivoton laumasielu - huoooohhhh... :/

Sitä en ole ikinä tajunnut, että miksi kaverille ei voi maksaa palvelusta siinä kuin ammattilaisellekin? Olettaen että sen palvelun tarvii vielä pikana, pyhänä, illalla tai viikonloppuna. Ainakaan joku kahvi tai pulla ei tulisi ikinä omaan mieleen vaan ihan rahalla tykkään maksaa.

Tein joskus itse näille hyötyjäkavereille kahvista ja pullasta palveluksia. Totesin, että täysin turhaa touhua ajella sinne omilla bensoilla ja käyttää aikaa. Tuli vain paha mieli hyväksikäytöstä.

Sinkkuvuosina asuin mitä parhaimmassa sijainnissa ja aina kokoonnuttiin mun luo.

Usein tultiin tyhjin käsin.

Tarjoilut eivöt olleet kummoisia, mutta enemmän rahaa meni, kuin muilla yhteensä.

Nyt koronan aikana olen ainoa, joka on lomautettu. Muilla päinvastoin on paljon töitä.

Mua ottaa päähän se, että olen ehkä 5 v syöttänyt, juottanut ja majoittanut kerran kuukaudessa.

Ystävät lähtevät vkonlopuksi, jota varten vuokraavat mökin. Vuokran hinta on sama riippumatta onko siellä

1-10 henkeä.

Minulle vaan kerrottiin lähdemme ilman sinua, kun minulla ei ole varaa maksaa osuuttani.

Oon tosi ystävä

Anopilta tuli usein puhelu suuresta ongelmasta, aina vapaapäivän aamuna erittäin aikaisin, mehu oli loppu, liesituulettimen lamppu oli palanut tms.

Heti piti lähteä, osasi tehdä meille niin huonon omatunnon eritäin hankalalilla vaikeuksillaan. Näihin pelastusoperaatioihin ei tietenkään kuka tahansa kelvannut,eikä pari tuntia myöhemmin, vaikka töiden vuoksi olisi juuri äsken vasta ehtinyt nukkumaan.

Ymmärrän kyllä että hän oli silloin jo iäkäs, hän ei ymmärtänyt että toisilla voi olla jtkn muutakin elämässään, ei vain hänen toiveiden täyttö ja hyväntuulisena pitäminen.

Hän ei juuri koskaan( kymmeniä vuosia aiemmin,erittäin hyväkuntoisena ollessaan)

ehtinyt auttamaan, todella hätätilanteessa joskus jouduin pyytämään.( esim.40 asteen kuumeesa ollessani, 5 vuotias ja vastasyntynyt, hänen lapsenlapsiaan, lasten isä oli kaukana töissä)