Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Omassa elämässä on tällä hetkellä haastavampi jakso menossa. Pieni lapsi on sairastellut, vakavastikin ja univelkaa on kertynyt. Neljän tunnin yöunet on jo luksusta. Kaikki tuttavat tietävät tilanteen, mutta kun heillä on "hätä", niin eivät tunne mitään omantunnon kolkutusta painostaa minua avukseen. Olen laittanut puhelimen nyt äänettömälle, että voisin edes välillä ottaa pikku torkut. Välillä on puhelimessa ollut viisikin viestiä, joissa toivotaan apua asiaan x. (liittyy siis ammattiini ja taitoihini, äitiyslomalla en nyt kuitenkaan ole töissä, eivätkä kyllä olisi maksamassakaan palveluista). Monesti olen niin väsynyt, että olen vain taipunut painostuksen alla ja tehnyt asian. Ihmiset laittavat montakin viestiä perään jos en vastaa ja tyyli on tämä "Halooooooo???! Voisitko vastata, meillä on nyt tosiaan tää tilanne päällä!"

Olen tehnyt nyt mielenkiintoisia ihmiskokeita. Yhdelle tällaiselle painostajalle kävin tekemässä nopeasti asian (lapsi sattui sopivasti nukkumaan autossa valmiiksi). Sanoin ettei tarvi korvata. Tämä ihminen ei edes kiittänyt. Naureskeli kai partaansa.

Yhdelle ihmiselle vähän kimmastuin ja selitin tilanteeni + sen, että voimavarat on ihan loppu. Nyt kulkee kertomassa pitkin kyliä, kuinka olen seonnut.

Seuraava liikkeeni on varmaan se, että väitän kaikille lopettaneeni kys. yritystoiminnan ja myyneeni työvälineet. Keskityn lapseni hoitoon ja hankin parempia kavereita kun on taas jaksamista. Nykyisistä on vain haittaa. Yksikään ei ole kysellyt jaksamistani tai tarjonnut kertaakaan apua. Haluavat vain hyötyä minusta.

Tunnistan sukulaisellani saman tilanteen kuin sinulla. Ihmettelen hänen ystäviensä käytöstä. Jatkuvasti ovat jotakin vailla ja hänen pitäisi revetä joka paikkaan. Sukulaiseni ei kerro heille lapsensa vakavasta sairaudesta eikä mielestäni tarvitsekaan. Hän haluaa suojella lastaan, ei levittää lapsensa terveystietoja. Jatkuva väsymys on viemässä uupumista ja vakavaa sairastumista kohti.  

Pidä huolta läheisistäsi ja itsestäsi. Unohda tuollaiset ns. ystävät. Oikeat ystäväsi ovat muualla ja tukevat sinua. Tulet vielä pääsemään jaloillesi ja silloin huomaat ketkä olivat vaikeuksien keskellä ystäviäsi ja ketkä pelkkiä hyväksikäyttäjiä.

Olen taitava remppaaja ja aikanaan tein pikkuremppoja silloisen tyttöystävän kavereille (tyttöystävän pyynnöstä). Suhde sitten päättyi, mutta pyynnöt rempoista ei. Parin vuoden ajan sain heiltä pyyntöjä tulla milloin asentamaan sälekaihtimia, ikkunatiivisteitä, seinälistoja yms. Pohjanoteeraus oli koko keittiön kaapiston purku ja asennus.

Ymmärrän, että ammattilaisen palkkaaminen maksaa satoja euroja, kun mä tein ne aikanaan ilmaiseksi, mutta joku järki pyynnöissäkin pitäisi olla.

Miehen kaveri tyttöystävineen kutsui meidät jokunen vuosi sit juhannusvieraaksi heidän kotiinsa toisella paikkakunnalla. He toivoivat, että hoidetaan syömingit nyyttäriperiaatteella, mutta sen enempää eivät eritelleet, mitä meidän pitäisi tuoda, kunhan jotain tuodaan. Matkan varrella pysähdyttiin sit kauppaan ja käytiin juhannustorillakin ostamassa salaattiaineksia, grillattavia kasviksia, perunaa jne. Illansuussa sitten saapuessamme perille yllätys oli melkoinen, kun tajusin isäntäväen jääkaappiin lastatessani kamoja, että siellä ei ollut kuin puoliksi kaluttu nokare aurajuustoa ja tyyliin ketsuppi. Eli siis meidät oli toivottu kylään hoitamaan heille juhannusruoat.. Grillattiin sitten meidän ruoat, koska isäntäväellä ei todentotta ollut yhtikäs mitään, itselleen heillä oli pienet oluet, me juotiin ruoan kanssa hanavettä. Onneksi oltiin ostettu se verran sapuskaa, että aamuksi ja lounaaksi riitti meidän ostoksista vielä, kun ei isännillä ollut edes puurohiutaleita tarjota maidosta puhumattakaan. Ei olla mitään asiasta kränätty myöhemmin, mut kyl mulla ainakin sellainen olo jäi, että enpä itse kehtaisi noin toimia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi joskus vuosia sitten minua oikolukemaan hänen amk-lopputyönsä, 60 sivua. Tarjosi palkaksi lounasta kiinalaisessa ravintolassa 😆 Joo ei kiitos, ammattitaitoinen oikolukija pyysi tuohon aikaan (viime vuosikymmenen puolivälissä) työstään virheiden määrästä riippuen eurosta neljään euroon liuskalta.

Ehkä olen hyvä kaveri, mutta minusta tämä.ei ole härski pyyntö. Ei sen täydellinen oikoluku tarvi olla, mutta itse sitä vaan on sokea joillekin oman tekstinsä virheillle. Amk-opinnäytetyöthän tarkastaa vielä äidinkielen opettajakin, joka pyytää tekemään lopulliset korjaukset ennen työn julkaisua.

Aika harva osaa tehdä "ei silleen täydellisesti" hommaa, jonka oikeasti osaa tehdä hyvin. Jos haluaa vain pahimmat virheet pois, koneellinen oikoluku riittää.

Yksi kaveri haluaisi, että käytän monta tuntia valokuvaussessioihin ja kuvien editointiin. Ei kuulemma tarvitsisi olla mitään erityisen hyvää, niin ei se siksi olisi liian iso vaiva. Neiti on hyvä ja ottaa kännykällä haluamansa kuvat ihan itse.

Itselläni on ainakin ammattiylpeyttä jo sen verran etten voi vain hutaista jotakin laadutonta materiaalia julki. Ammattilaisen kaikki työt ovat myös työnäytteitä tavallaan.

Tuossa tapauksessa voisi ehkä jo heittää ystäville, että " lähden kyllä mielelläni, oisko teistä liikaa jos pääsisin mäkin tällä kertaa siivellä kun ollaan jo monta vuotta juhlittu mun kotona". Itse ehdottaisin tätä ihan kysymättä, mutta olenkin reilu kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on narsku kirjoitti:

Kauan sitten, kun olin alle 1-vuotiaan lapsen äiti: Sisareni pyysi minua hoitamaan poikaansa 12-v. viikon ajan, kun he haluavat mennä etelänreissulle. Sanoin ensin, ettei käy. Liian monimutkaista. Sisar aneli laittavansa ruoat valmiiksi pakkaseen ja että he hakevat  minut ja vauvan heille. Poikaa ei voinut tuoda meille koulun takia.

Tyhmänä ja kilttinä lopulta suostuin. Ok-talossa oli viileää ja kevättalvi ja ryömintäikäinen vauva, huono juttu. Sisko kielsi laittamasta lämpöä isommalle ja niin he lähtivät.

Kysyin pojalta, onko heillä tili jossain kaupassa ja/tai jättikö äitinsä rahaa. Ei, ei. Pakastimessa oli tasan yksi pussi pakastettuja puolukoita ja itse olin liki rahaton.

Olipa viikko! Sen loputtua sisko ja sen mies palasivat iloisina, sisko etenkin. Hän tanssahteli pitkin taloa ja lauleli jotain, että "olen sen elämä ja hauta" - oli tavannut jonkun ihanan gigolon reissussa. Nössö miehensä katseli hiljaisena sivusta.

Oletin saavani edes rahaa. Mitä viel, vauva ja tavarat ja minut pakattiin autoon ja vietiin kotiin.

No siis, ettekö katsoneet siskosi luona missä ruuat jne ja jos niitä ei ollut, niin sitten siskolta käteistä ennen matkaa? Ei koskaan kannata olettaa asioita vaan sopia ne kunnolla.

En tiedä muista, mutta jos minulle sisko sanoo että pakastimessa on viikon ruoat valmiina niin kyllä minä sen uskon katsomatta ja tarkistamatta. Toki en lähtisi kenenkään lasta ottamaan vastuulleeni rahattomana, mitä jos lapsi sairastuu ja pitää päästä taksilla ensiapuun, tarvii ostaa lääkkeitä tai tapahtuu muuta yllättävää mistä ei selviä ilman rahaa.

no vastuutonhan tuossa tarinassa (jos oli tosi) oli se reissuun lähtevä ääliö tyyppi, joka lupasi että kaikki asiat on valmiina eikä sitten ilmeisesti ollutkaan. eikä tyyppiä edes kiinnostanut onko lastenhoitajalla rahaa, jos just tulee jotain yllättävää. ihan käsittämätön tapaus - ehkä joku mt?

Minulla on tuollainen sisko, selvästi kyse jostain persoonallisuushäiriöstä, mutta miten hänet saisi lääkäriin / psykiatrille jonkin diagnoosin saadakseen, kun hänellä ei ole mitään omaa sairaudentunnetta? On niin törkeäkäytöksinen, että hävettää aina kun on tekemisissä, mutta eihän sille mitään voi. Pahentunut vain vuosien myötä.

Jos on narsisti, ei se halua mitään diagnoosia. Kun ei ole sitä sairaudentunnetta!

🤣😂😅🤣😂😅

Harrastusmielellä nikkaroin itselle joitakin huonekaluja.

Vähitellen alkoi sukulaiset pyytää tekemään mitä kenellekin, sänkyjä ja muita huonekaluja.

Takkiin niistä vaan tuli kun ei edes värkkien hintaa maksettu, lopetin tämän homman koska en omiani saanut kulusta.

Sitten nämä työkalujen lainaajat, osa niistäkin on jäänyt palauttamatta, moottorisaha oli lähes kymmenen vuotta lainareissulla, hain lopulta sahan pois, no eipä se kunnossakaan enää ollut, 300€ hiomakone on edelleen lainareissulla, tuskimpa sekaan enää ehjä on.

V...maisia nämä hävittömät sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

T by night kirjoitti:

Unohtumaton härskiyden härskiys on: "Mieheni kolmesta lapsesta kaksi olivat matkalla mummolaan kanssamme. Kun tulimme perille erään kaupungin esikaupunkialueelle niin ensimmäiseksi toinen lapsista, silloin noin 27v nuoriherra,  varasi ensimmäisenä vierashuoneen itselleen, jossa minä ja mieheni yleensä asuivat mummon luona ollessamme. Niin siinä sitten kävi, että mieheni ja minä nukuttiin olkkarin lattialla. Oltiin lähemmäs 60-vuotiaita". Paskajannu tuli ekana mieleen. 

Unohdit vaihtaa tarinassa sanan ”asuivat” muotoon ”asuimme”. Ei siis tapahtunut sinulle.

Hahaaaa, unohdit lukea, että lauseessa mainittiin jo ketkä siinä vierashuoneessa asuivat. Ainahan pikku kielioppivirheitä sattuu, sinullekkin. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa elämässä on tällä hetkellä haastavampi jakso menossa. Pieni lapsi on sairastellut, vakavastikin ja univelkaa on kertynyt. Neljän tunnin yöunet on jo luksusta. Kaikki tuttavat tietävät tilanteen, mutta kun heillä on "hätä", niin eivät tunne mitään omantunnon kolkutusta painostaa minua avukseen. Olen laittanut puhelimen nyt äänettömälle, että voisin edes välillä ottaa pikku torkut. Välillä on puhelimessa ollut viisikin viestiä, joissa toivotaan apua asiaan x. (liittyy siis ammattiini ja taitoihini, äitiyslomalla en nyt kuitenkaan ole töissä, eivätkä kyllä olisi maksamassakaan palveluista). Monesti olen niin väsynyt, että olen vain taipunut painostuksen alla ja tehnyt asian. Ihmiset laittavat montakin viestiä perään jos en vastaa ja tyyli on tämä "Halooooooo???! Voisitko vastata, meillä on nyt tosiaan tää tilanne päällä!"

Olen tehnyt nyt mielenkiintoisia ihmiskokeita. Yhdelle tällaiselle painostajalle kävin tekemässä nopeasti asian (lapsi sattui sopivasti nukkumaan autossa valmiiksi). Sanoin ettei tarvi korvata. Tämä ihminen ei edes kiittänyt. Naureskeli kai partaansa.

Yhdelle ihmiselle vähän kimmastuin ja selitin tilanteeni + sen, että voimavarat on ihan loppu. Nyt kulkee kertomassa pitkin kyliä, kuinka olen seonnut.

Seuraava liikkeeni on varmaan se, että väitän kaikille lopettaneeni kys. yritystoiminnan ja myyneeni työvälineet. Keskityn lapseni hoitoon ja hankin parempia kavereita kun on taas jaksamista. Nykyisistä on vain haittaa. Yksikään ei ole kysellyt jaksamistani tai tarjonnut kertaakaan apua. Haluavat vain hyötyä minusta.

Nämä ihmiset ovat jo niin urautuneet siihen että sinä hoidat kyseiset asiat, etteivät osaa enää sitä kyseenalaistaa tai todennäköisesti edes ajatella palveluksena. Heillä on mielessä vain oma "hätänsä" ja eivät muuta osaa nähdäkään. Laittavat siis omat ongelmansa sinun vastuulle.

Nyt olisi sinulla todella paikka tehdä itsellesi valtava palvelus ja opetella vetämään rajoja ja pitämään huolta itsestäsi. Et ole vastuussa muiden ihmisten ongelmista, et vaikka sinulla olisi työsi puolesta työkalut asiaan. Ei tarvitse selitellä, ei jaaritella. Reippaasti vaan sanot että olet äitiyslomalla, keskityt omaan elämääsi etkä tee nyt töitä. Voit vaikka antaa kollegasi yhteystiedot jolta voivat tilata kyseisen työn rahaa vastaan. Ja piste siihen, ei kannata alkaa perustelemaan eikä selittelemään, koska nuo lokit keksivät siihen aina jonkin selityksen tai vastalauseen. Selkeä, jämäkkä EI on paras vastaus.

Todennäköisesti ainakin joku suuttuu, ehkä puhuu pahaa selän takana. Nämä kun ovat tottuneet siihen että sinua voi kyykyttää ja käyttää hyväksi ja ihmiset eivät yleensä tykkää kun entinen lapanen alkaa vetämään omia rajojaan. Älä välitä siitä, kyllä ne lopulta oppivat ja jatkossa kunnioittavat sinua enemmän. Tai jos katoavat elämästä niin paljonko häviät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä pääkaupunkiseudulla asuvilla on näyttänyt riesaksi saakka olevan lentokentälle matkaavia tai ulkomailta palaavia vieraita, on minulla kokemus enemmänkin päinvastainen.

Matkustan paljon (lukuunottamatta luonnollisesti mennyttä vuotta) ja matkan päästä kun tulen, ajan/ajamme usein kentälle autolla tai joskus saavumme kotimaanlennolla. Mikäli aikataulu on sellainen, että täytyy yöpyä kotimaan päässä ennen ulkomaanlentoa, otamme kaikkein mieluiten hotellin. Varsinkin autolla tullessa hotelli on mieluisa vaihtoehto, kun autonkin saa loman ajaksi ilmaiseen parkkiin.

Tämäkös ei pääkaupunkiseudun kavereille passaa. Kerrasta toiseen jaksetaan loukkaantua, kun ei innosta myöhään illalla raahautua matkalaukkujen kanssa kerrostalokaksioon Vantaan perukoille tai keskelle Helsinkiä, joista matka lentokentälle junalla kestää vähintään puoli tuntia, plus tietysti se juna-asemalle köpöttämiseen kuluva aika. Autolle pitäisi etsiä yön ajaksi tai vaikka koko loman ajaksi paikka kadun varresta tai mistä lie pysäköintihallista. Toki, voi myös ajaa lentokenttäparkkiin, joka taas maksaa parilta viikolta jo hotellihuoneen verran.

Ei millään mahdu kavereiden ymmärrykseen, että paljon mieluummin nautitaan hyvä aamupala hotellilla ja hypätään vaikka lentokenttäbussiin tai kävellään kentän kupeesta jalkaisin kentälle mukavassa sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen, kuin yömyöhään saakka väkisin valvoneena ja muhkuraisella vuodesohvalla puolikasta unta pari tuntia nukkuneena hiivitään ulos toisten kodista aamu neljältä ilman toivoakaan aamupalasta. Koska luonnollisestikaan ei saa herättää toisia unilta.

Luonnollisesti tuliaiset täytyisi tuoda mukana kumpaankin suuntaan, kiitollisuudenvelkana majapaikasta ja niistä parista leivänkäntystä, jota iltapalaksi saa.

Ei, ei, ei. Siinähän loukkaantuvat ja murahtelevat kerrasta toiseen. Muuten kyllä tulee käytyä kylässä, joten kyseessä ei edes ole sellaiset ihmiset, joita ei muuten näkisi tai joihin ei ole muuten yhteydessä. Sama narina aina, kun on tarvetta käydä jollain muullakin asialla sillä suunnalla. Työmatkan tai lomaviikonlopun lomassa pitäisi lykätä kotiinpaluuta tai vaikka sovittuja menoja sen takia, että pitäisi lähteä vierailemaan heidän luonaan.

Mistä ihmeestä ne sun etäiset tuttavat ja sukulaiset tietävät sun jokaisen matkan ja majapaikan? Laitatko jokaisen hengenvedon someen?

Kyseessä on siis sen verran läheisiä ystäviä/kavereita, että tiedämme toistemme ulkomaanmatkat ilman some-päivityksiäkin. Kyllä toki sitäkin käy, että matkan aikana someen kuvan laittaessa pamahtaa viestiä, että miksei piipahdettu menomatkalla. Mutta kyllä, olen aktiivinen myös somessa.

Ja mitä tulee tuohon pysäköintiin, niin esimerkiksi uudella nimellä kulkevan entisen Bonus Innin (nyk. Skyline Airport Hotel) pihassa ilmainen pysäköinti 15 vuorokaudeksi. 

Matkan aikana someen laitettu kuva on kutsu murtovarkaille.

Mitäpä väliä kun on hälytysjärjestelmä kotona? Toisekseen olen miettinyt tätä ja siis jos yksityiseen someen laittaa kuvan? En usko että kukaan kavereistani tekee asuntoryöstöjä, ja tuskin he vaikka omalta puhelimellaan näyttävät vieraille ihmisille minun instagramistani lomakuvia? Nykyisin nuo murrot tehdään kyllä ammattimaisten ulkomaisten liigojen toimesta.

Hälytysjärjestelmät ja lukot pitää lähinnä rehelliset ihmiset poissa. Et maininnut mitään vakuutuksesta. Hyvällä tuurilla palaat somereiss.., siis lomareissultasi ja huomaat sillä välin menettäneesi kaikien.

Herrasiunaa mitä lässytystä, mene nyt vidduun niitten varkaittesi kanssa.

Luuletko, että varkaat saa tuolla keinoin pidettyä loitolla?

Vierailija kirjoitti:

Pyysi tuttua kaatamaan hankalia pihapuita. Tuttu on ammattilainen ja hänellä oli omat työvälineet, polttoaineet ym. Tarjosi palkaksi kahvit. Kun tuttu ei seuraavan kerran suostunut tekemään työtä, palkkasi vieraan ammattilaisen ja valitti tutulle, kuinka kalliiksi tuli kun sinä et tehnyt.

Minulla vähän päinvastainen ongelma. Pyysin tuttua kaatamaan puita ja homma hoitui. Ei huolinut mitään maksua, kilometrikorvausta tms. ei millään.

Ja tiedän, ettei hän rahassa ui.

Tämän jälkeen olen pyytänyt yhtä ammattilaista kaatamaan puita ja huolii maksun :)

Mieluummin maksaisin tutulleni, mutta en halua olla lokki ilman maksua. 

Ihan varmasti olisi ottanut päivän palkaksi sopivaksi katsomasi summan. Tekijän on välillä vaikea hinnoitella kaveriapua ja siksi sanoo ettei tarvi mitään, jotta toinen voi hinnoitella sopivaksi katsomallaan tavalla.

Itse suostuin kerran pitkin hampain pyhänä menemään tutun tutulle tekemään työn, jota ei saanut ketään muuta tekemään. Hommaan meni 5 tuntia aikaa ja jälki oli juuri sellaista kun pitää. Kun tämä tutun tuttu tarkasti työn jäljen, veti sellaisen ovelan hymyn huulilleen ja pyysi lähettämään laskun perään. Tietää varsin hyvin, että teen muita asioita työkseni ja tämän hyvää hyvyyttäni, eikä liity oikeaan ammattiini. Alleviivasi vielä ettei tue harmaata taloutta. Hymyilin yhtä maireasti ja sanoin, että ilman muuta. Kun ynnäilin mitä pitäisi laskuttaa, että saisin työlle edes jonkun tuoton, jäi järkevämmäksi jättää laskuttamatta. Ilmoitin ämmälle, että saa tekemäni asian lahjaksi. Eli noita-akka sai mitä halusi, itse menetin aikaa, materiaalit ja kamalasti vaivaa, koska työ ei ollut kovin yksinkertainen. Tuli vähän hyväksikäytetty olo. Nyt kun on kysellyt perääni, olen lähettänyt linkkejä ammattilaisille ja vinkannut heitä laskuttamaan ihan kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näitä riittää. Ex ystävä erosi miehestään ja ilmeisesti meni alkoholin ja aineiden perässä syvemmälle kuoppaan. Milloin mitäkin pesukonetta tai muuta "hyvää" tavaraa olisi häneltä pitänyt ostaa. Tai sitten ihan suoraan lainata rahaa, kun hänellä on nyt niin kurjaa. Ikinä en suostunut ja muutaman vuoden päästä kyseisestä tyypistä ei enää kuulunut mitään. :D

Toinen ystävä on autoton. Voitte kuvitella paljonko pitäis olla kuskaamassa. Ei muuten, mutta asun yli 100 kilometrin päässä hänestä. En kyllä lähde kuskaamaan mihinkään kauppaan häntä täältä asti. Myös kaikki yhteiset reissut tehdään minä kuskina mun autolla, vaikka hän vois lainata vanhemmiltaan autoa ja toimia kuskina. Mutta on niin helppoa, kun yhdessä mennään, että mennään sun autolla. Sitä pitäis myös saada lainaan ties mihin tarkoitukseen. Ainut vaan, että tarviin autoa itse lähes päivittäin ellen päivittäin. Enkä tosiaan lainaa kallista autoa kenellekään! Ollaan myös joskus oltu hotellilomilla, jotka olen etukäteen maksanut visalla. Enpä ole sitten niitä hänen osuuksia ikinä takaisin saanut. Enää ei heru hotellilomia, eikä autoilua multa.

Kuinkas monta vuotta tuota menoa kesti?

Pari kolme vuotta. Sitten laitoin stopin koko hommalle molempien kohdalla. Toisen kanssa ollaan edelleen tosiaan ystäviä, mutta mun auton käyttäminen ei enää käy.

Jotenkin ihmisten itsekkyys ja härskeys on vain niin uskomatonta. Tokihan meistä kaikki haluavat kaikkea ihanaa ja kivaa tässä maailmassa, mutta sitten se maksetaan itse tai ollaan ilman jos ei ole rahaa. En tajua yhtään miten jotkut kuvittelevat että joo ihan hei on ok maksattaa huvitukset muilla. 

Tunteeko kukaan niitä toisenlaisia ihmisiä, jotka ennen vaikka jotain illanistujaisia tms suureen ääneen mainostavat kuinka HÄN osaa leipoa tai kokata NIIN herkullista ruokaa x, että hän tekee sitä, hän hoitaa, hän maksaa, ei tartte maksaa muiden, HÄN hoitaa. Ja sitten muut toki kans tuovat sitä mitä kaupasta ostavat, ovat itse leiponeet jne., ja juhlat menee hyvin, mutta sitten jälkikäteen saa kuunnella kuinka HÄN leipoi sitä ja tätä ja maksoi tosiaan näin paljon ostokset ja onhan hänen työlleenkin hinta. Kaikki tuoneet kuitenkin reilusti syötävää eikä se tämän yhden juttu nyt niin erikoinen ole. En ymmärrä tätäkään juttua. 

Eräs entinen naapuri  yritti minua saada  ruokatavarakuskikseen muutettuani toiselle paikkakunnalle.  Hänellä oli auto ja ajokortti itsellään. Ei ilmeisesti raaskinut käyttää sitä. Kai säästi pojalleen sitä tulevaa käyttöä varten, tai sitten säästi pitämällä sitä seisonnassa

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti olisi ottanut päivän palkaksi sopivaksi katsomasi summan. Tekijän on välillä vaikea hinnoitella kaveriapua ja siksi sanoo ettei tarvi mitään, jotta toinen voi hinnoitella sopivaksi katsomallaan tavalla.

Itse suostuin kerran pitkin hampain pyhänä menemään tutun tutulle tekemään työn, jota ei saanut ketään muuta tekemään. Hommaan meni 5 tuntia aikaa ja jälki oli juuri sellaista kun pitää. Kun tämä tutun tuttu tarkasti työn jäljen, veti sellaisen ovelan hymyn huulilleen ja pyysi lähettämään laskun perään. Tietää varsin hyvin, että teen muita asioita työkseni ja tämän hyvää hyvyyttäni, eikä liity oikeaan ammattiini. Alleviivasi vielä ettei tue harmaata taloutta. Hymyilin yhtä maireasti ja sanoin, että ilman muuta. Kun ynnäilin mitä pitäisi laskuttaa, että saisin työlle edes jonkun tuoton, jäi järkevämmäksi jättää laskuttamatta. Ilmoitin ämmälle, että saa tekemäni asian lahjaksi. Eli noita-akka sai mitä halusi, itse menetin aikaa, materiaalit ja kamalasti vaivaa, koska työ ei ollut kovin yksinkertainen. Tuli vähän hyväksikäytetty olo. Nyt kun on kysellyt perääni, olen lähettänyt linkkejä ammattilaisille ja vinkannut heitä laskuttamaan ihan kunnolla.

Olisit laskuttanut silti, niin olisi se toinen saanut edes opetuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi veljeni halusi entisöimäni 60-luvun auton korvauksetta lainaan että olisi mennyt sillä elvistelemään jonkun tuttavansa 60-vuotispäiville. Enpä antanut.

En näe tätä mitenkään härskinä pyytää autoa lainaan päiväksi, ellei sitten ole joku sadan tonnin kulkupeli, jossa ei ole vakuutuksia. Ellei veljesi sitten ollut tarkoitus jotenkin nolata tuttavaansa jotenkin tällä autolla, joka sitten olisi kyllä ollut härskiä. Itse olen muutaman kerran pyytänyt kaverin autoa lainaan, kun on tarvinnut kuormaa vetää ja omassa autossa ei ole peräkoukkua. Olen sitten kyllä kompannut autolainan ja tankannut ennen palautusta.

Haloo ihmiset !

Tässä ei olekaan mikään normi pakasta vedetty auto, vaan huolella entisöity. En minäkään lainaisi

Täällä myös yksi ammattikääntäjä. Vielä teknistä käännän ja sellainen kielipari, jolle on paljon kysyntää.

Aina välillä joku tilaa jotain ulkomailta, ja sitten pitäisi kääntää monikymmensivuisia käyttöohjeita tai auttaa jotain tilaamaan jotain lääkkeitä ulkomailta.

Kun kerron sanahinnan, tulee hiljaista.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihmisten itsekkyys ja härskeys on vain niin uskomatonta. Tokihan meistä kaikki haluavat kaikkea ihanaa ja kivaa tässä maailmassa, mutta sitten se maksetaan itse tai ollaan ilman jos ei ole rahaa. En tajua yhtään miten jotkut kuvittelevat että joo ihan hei on ok maksattaa huvitukset muilla. 

Tunteeko kukaan niitä toisenlaisia ihmisiä, jotka ennen vaikka jotain illanistujaisia tms suureen ääneen mainostavat kuinka HÄN osaa leipoa tai kokata NIIN herkullista ruokaa x, että hän tekee sitä, hän hoitaa, hän maksaa, ei tartte maksaa muiden, HÄN hoitaa. Ja sitten muut toki kans tuovat sitä mitä kaupasta ostavat, ovat itse leiponeet jne., ja juhlat menee hyvin, mutta sitten jälkikäteen saa kuunnella kuinka HÄN leipoi sitä ja tätä ja maksoi tosiaan näin paljon ostokset ja onhan hänen työlleenkin hinta. Kaikki tuoneet kuitenkin reilusti syötävää eikä se tämän yhden juttu nyt niin erikoinen ole. En ymmärrä tätäkään juttua. 

Kaveripiirini kaakattaa parin viinilasin jälkeen omaa osuuttaan kun vietämme tyttöjen iltaa. Minäkin sorrun ja tuputan suosikkireseptejäni. Jälkeenpäin naurattaa ja vitsaillaan toisillemme. Sinä vaikutat negatiiviselta ihmiseltä joka rikkoo ihmissuhteita. Anna kun arvaan: rikot ihmissuhteita ja haukut ystäviäsi narsistiksi jos koet ettei mielipiteitäsi huomioida?