Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Adoptiolapselle pitää olla merkittynä varahuoltajat virallisiin papereihin. Siskoni perhe oli merkinnyt minut ja mieheni heidän adoptiolapsensa varahuoltajiksi meiltä kysymättä. Toki olisimme suostuneet, mutta olisi voinut etukäteen kysyä....

Tällä yksi lievä ex-lokkeilija tai no oikeastaan aika pihi olen vieläkin, mutta enää en ota tyhjiä pullojani mukaan juhlista tai jaa yhteisiä laskuja pennilleen. Vähän hävettää ajatella miten tarkkaa on ollut, ehkä sekin on vaikuttanut kun on ollut epävarmempia aikoja. Nykyisin menee ihan hyvin ja välillä kaverit tarjoaa, välillä minä. Tämä tuntuu vastavuoroiselta ja oikeastaan ihan kivalta. Kavereille leivon mm. häihin ja autan lasten kanssa kun ehdin tai autan esim. remonteissa ja muutoissa. Tätä kuitenkin aika harvoin ja kyllä auttaminenkin on ihan kivaa kun saa tehdä silloin kun itselle sopii. Yleensä kaveri haluaa hyvittää tämän esim viemällä syömään, mikä tietenkin ihan ok, vaikka tämä ei ole ehtona.

Ehkä minuakin pidetään härskinä hyväksikäyttäjänä, mutta tässä asian toinen puoli. Minua harmittaa jos joku tarjoaa palveluaan, mutta ei suostu kertomaan mikä olisi hyvä vaihtari. Esim. tuttu kampaaja haluaa leikata hiukseni ja olen maksanut pari kymppiä, joskus enemmän (en rehellisesti sanottuna muista mistä tämä summa tullut). Tiedän että tämä on todella vähän ja olen kysynyt ihan suoraan mikä on hyvä summa mutta vastausta en saa. Jäi tunne että pitäisi itse arpoa sopiva summa. Jotenkin tuntuu helpommalta mennä tuntemattomalle kampaajalle, niin asia on varmasti ok molemmin puolin.

Joskus kun kerron jostain ongelmasta, saattaa joku tuttava tarjota apua. Myönnän että jos kyseessä on läheinen, olen ottanut avun vastaan enkä ole ajatellut että siitä tulisi maksaa. Ei ole koskaan taidettu pyytääkään maksua. Etäisemmän tutun avuntarjouksista järjestäen kieltäydyn, sillä ne tuntuvat enemmän hyviteltäviltä palveluksilta. En tiedä mistä tällainen ero johtuu. Mutta kaikille kotipiiriin tuleville tarjotaan joka tapauksessa kahvit tai ruoat.

"Meiltä voi kyllä vaatia, mutta voi olla paha tulla ottamahan."

- Saahan sitä vaatia vaikka mitä. Tästä talosta ei sellaisille lähde tai anneta mitään, kun naurut naamalle. Oikeiden ystävien kanssa ei ongelmia, kukat kastellaan vastavuoroisesti ja yhteinen ravintolalasku tai mökkivuokra tasataan 50/50 automaattisesti. Ojaan ajaneen tai tielle jääneen auton voin hinata, jos oman auton voimat siihen riittää. Mitään maksua en siitä huoli, ääneen sanottu kiitos riittää. Ja on itsekin saanut joskus apua tien päälle, niin se on vastavuoroista sitten.

Ystävien ja sukulaisten kanssa ei tehdä kauppoja, eikä mul##ujen kanssa asioida. Velkaa ei kannata tehdä kuin pankille tai lainata rahaa kuin pankille. Kaikesta muusta seuraa vaan harmia. 

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on narsku kirjoitti:

Kauan sitten, kun olin alle 1-vuotiaan lapsen äiti: Sisareni pyysi minua hoitamaan poikaansa 12-v. viikon ajan, kun he haluavat mennä etelänreissulle. Sanoin ensin, ettei käy. Liian monimutkaista. Sisar aneli laittavansa ruoat valmiiksi pakkaseen ja että he hakevat  minut ja vauvan heille. Poikaa ei voinut tuoda meille koulun takia.

Tyhmänä ja kilttinä lopulta suostuin. Ok-talossa oli viileää ja kevättalvi ja ryömintäikäinen vauva, huono juttu. Sisko kielsi laittamasta lämpöä isommalle ja niin he lähtivät.

Kysyin pojalta, onko heillä tili jossain kaupassa ja/tai jättikö äitinsä rahaa. Ei, ei. Pakastimessa oli tasan yksi pussi pakastettuja puolukoita ja itse olin liki rahaton.

Olipa viikko! Sen loputtua sisko ja sen mies palasivat iloisina, sisko etenkin. Hän tanssahteli pitkin taloa ja lauleli jotain, että "olen sen elämä ja hauta" - oli tavannut jonkun ihanan gigolon reissussa. Nössö miehensä katseli hiljaisena sivusta.

Oletin saavani edes rahaa. Mitä viel, vauva ja tavarat ja minut pakattiin autoon ja vietiin kotiin.

No siis, ettekö katsoneet siskosi luona missä ruuat jne ja jos niitä ei ollut, niin sitten siskolta käteistä ennen matkaa? Ei koskaan kannata olettaa asioita vaan sopia ne kunnolla.

En tiedä muista, mutta jos minulle sisko sanoo että pakastimessa on viikon ruoat valmiina niin kyllä minä sen uskon katsomatta ja tarkistamatta. Toki en lähtisi kenenkään lasta ottamaan vastuulleeni rahattomana, mitä jos lapsi sairastuu ja pitää päästä taksilla ensiapuun, tarvii ostaa lääkkeitä tai tapahtuu muuta yllättävää mistä ei selviä ilman rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on narsku kirjoitti:

Kauan sitten, kun olin alle 1-vuotiaan lapsen äiti: Sisareni pyysi minua hoitamaan poikaansa 12-v. viikon ajan, kun he haluavat mennä etelänreissulle. Sanoin ensin, ettei käy. Liian monimutkaista. Sisar aneli laittavansa ruoat valmiiksi pakkaseen ja että he hakevat  minut ja vauvan heille. Poikaa ei voinut tuoda meille koulun takia.

Tyhmänä ja kilttinä lopulta suostuin. Ok-talossa oli viileää ja kevättalvi ja ryömintäikäinen vauva, huono juttu. Sisko kielsi laittamasta lämpöä isommalle ja niin he lähtivät.

Kysyin pojalta, onko heillä tili jossain kaupassa ja/tai jättikö äitinsä rahaa. Ei, ei. Pakastimessa oli tasan yksi pussi pakastettuja puolukoita ja itse olin liki rahaton.

Olipa viikko! Sen loputtua sisko ja sen mies palasivat iloisina, sisko etenkin. Hän tanssahteli pitkin taloa ja lauleli jotain, että "olen sen elämä ja hauta" - oli tavannut jonkun ihanan gigolon reissussa. Nössö miehensä katseli hiljaisena sivusta.

Oletin saavani edes rahaa. Mitä viel, vauva ja tavarat ja minut pakattiin autoon ja vietiin kotiin.

No siis, ettekö katsoneet siskosi luona missä ruuat jne ja jos niitä ei ollut, niin sitten siskolta käteistä ennen matkaa? Ei koskaan kannata olettaa asioita vaan sopia ne kunnolla.

En tiedä muista, mutta jos minulle sisko sanoo että pakastimessa on viikon ruoat valmiina niin kyllä minä sen uskon katsomatta ja tarkistamatta. Toki en lähtisi kenenkään lasta ottamaan vastuulleeni rahattomana, mitä jos lapsi sairastuu ja pitää päästä taksilla ensiapuun, tarvii ostaa lääkkeitä tai tapahtuu muuta yllättävää mistä ei selviä ilman rahaa.

no vastuutonhan tuossa tarinassa (jos oli tosi) oli se reissuun lähtevä ääliö tyyppi, joka lupasi että kaikki asiat on valmiina eikä sitten ilmeisesti ollutkaan. eikä tyyppiä edes kiinnostanut onko lastenhoitajalla rahaa, jos just tulee jotain yllättävää. ihan käsittämätön tapaus - ehkä joku mt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on narsku kirjoitti:

Kauan sitten, kun olin alle 1-vuotiaan lapsen äiti: Sisareni pyysi minua hoitamaan poikaansa 12-v. viikon ajan, kun he haluavat mennä etelänreissulle. Sanoin ensin, ettei käy. Liian monimutkaista. Sisar aneli laittavansa ruoat valmiiksi pakkaseen ja että he hakevat  minut ja vauvan heille. Poikaa ei voinut tuoda meille koulun takia.

Tyhmänä ja kilttinä lopulta suostuin. Ok-talossa oli viileää ja kevättalvi ja ryömintäikäinen vauva, huono juttu. Sisko kielsi laittamasta lämpöä isommalle ja niin he lähtivät.

Kysyin pojalta, onko heillä tili jossain kaupassa ja/tai jättikö äitinsä rahaa. Ei, ei. Pakastimessa oli tasan yksi pussi pakastettuja puolukoita ja itse olin liki rahaton.

Olipa viikko! Sen loputtua sisko ja sen mies palasivat iloisina, sisko etenkin. Hän tanssahteli pitkin taloa ja lauleli jotain, että "olen sen elämä ja hauta" - oli tavannut jonkun ihanan gigolon reissussa. Nössö miehensä katseli hiljaisena sivusta.

Oletin saavani edes rahaa. Mitä viel, vauva ja tavarat ja minut pakattiin autoon ja vietiin kotiin.

No siis, ettekö katsoneet siskosi luona missä ruuat jne ja jos niitä ei ollut, niin sitten siskolta käteistä ennen matkaa? Ei koskaan kannata olettaa asioita vaan sopia ne kunnolla.

En tiedä muista, mutta jos minulle sisko sanoo että pakastimessa on viikon ruoat valmiina niin kyllä minä sen uskon katsomatta ja tarkistamatta. Toki en lähtisi kenenkään lasta ottamaan vastuulleeni rahattomana, mitä jos lapsi sairastuu ja pitää päästä taksilla ensiapuun, tarvii ostaa lääkkeitä tai tapahtuu muuta yllättävää mistä ei selviä ilman rahaa.

no vastuutonhan tuossa tarinassa (jos oli tosi) oli se reissuun lähtevä ääliö tyyppi, joka lupasi että kaikki asiat on valmiina eikä sitten ilmeisesti ollutkaan. eikä tyyppiä edes kiinnostanut onko lastenhoitajalla rahaa, jos just tulee jotain yllättävää. ihan käsittämätön tapaus - ehkä joku mt?

Vierailija kirjoitti:

Ystävien ja sukulaisten kanssa ei tehdä kauppoja, eikä mul##ujen kanssa asioida. Velkaa ei kannata tehdä kuin pankille tai lainata rahaa kuin pankille. Kaikesta muusta seuraa vaan harmia. 

Näillä ohjeilla pärjää.

Olin hankkinut pitkään säästettyäni uuden kaasugrillin. Pari päivää ehdin käyttää, kunnes ex-mieheni oli luvannut sen lainaksi veljelleen, joka vei sen anoppilaan grillibileisiin pakettiautolla. Seuraavana päivänä kysyin, missä grilli on, niin kuulemma siellä anoppilassa. Ois kai pitäny ite se hakea sieltä?! No, koska hermostuin, niin se veli sitten toi sen takaisin. Tietenkin, kuten arvata saattaa, sitä ei oltu puhdistettu käytön jäljiltä ja paistinlasta oli katkennut. Kiitos lainasta. Kuka muutenkaan hakee toisen grillin?

Samainen veli kävi hakemassa fileointiveitseni lainaksi. Sen sain hakea sitten hänen toisesta anoppilastaan, siellä keittiön laatikossa oli muiden veitsien joukossa. Jep, ja mä fileoin silloinkin päivittäin pyytämiäni kaloja. Jos kalastaa, ni eiks vois hankkii edes oman veitsen?!

Exän toinen veli asusteli meillä, kun meni huonosti. Poltteli sisällä jatkuvasti pahanhajuista sähköröökiä. Huomautin asiasta moneen kertaan, mutta silti tullessani kotiin töistä, talo haisi. Mitään häpyä?!

Jo nyt on kumma kirjoitti:

Olin hankkinut pitkään säästettyäni uuden kaasugrillin. Pari päivää ehdin käyttää, kunnes ex-mieheni oli luvannut sen lainaksi veljelleen, joka vei sen anoppilaan grillibileisiin pakettiautolla. Seuraavana päivänä kysyin, missä grilli on, niin kuulemma siellä anoppilassa. Ois kai pitäny ite se hakea sieltä?! No, koska hermostuin, niin se veli sitten toi sen takaisin. Tietenkin, kuten arvata saattaa, sitä ei oltu puhdistettu käytön jäljiltä ja paistinlasta oli katkennut. Kiitos lainasta. Kuka muutenkaan hakee toisen grillin?

Samainen veli kävi hakemassa fileointiveitseni lainaksi. Sen sain hakea sitten hänen toisesta anoppilastaan, siellä keittiön laatikossa oli muiden veitsien joukossa. Jep, ja mä fileoin silloinkin päivittäin pyytämiäni kaloja. Jos kalastaa, ni eiks vois hankkii edes oman veitsen?!

Exän toinen veli asusteli meillä, kun meni huonosti. Poltteli sisällä jatkuvasti pahanhajuista sähköröökiä. Huomautin asiasta moneen kertaan, mutta silti tullessani kotiin töistä, talo haisi. Mitään häpyä?!

Heillä yhtä paljon häpyä kuin sulla on selkärankaa

Perintötekijä kirjoitti:

Minä olen ystäväni lapsen kummi. Yksinäinen, ihan vakavarainen nainen. Ystäväni kysyi yhtäkkiä kerran, olenko jo ajatellut kelle tehdä testamenttia, ja perään välähti muikea hymy. Sanoin etten ole.

Tiedän ainakin, kenen hyväksi en tule sitä tekemään. 13v muistin joka joulu ja synttäri kunnon lahjalla, enkä kiitosta saanut. Ai joo, sain mä yhden koulukuvan kerran.

Onneksi on toinen kummilapsi tullut sittemmin, onkin jo eri maata se perhe.

Siis kuka kehtaa pyytää kaveria laatimaan testamentin... jälkeenpäin tämä on naurattanutkin.

Mulla on ollut hiukan samanlainen tilanne. Olen lapseton, suhteellisen hyvin toimeentuleva nainen jolla on nyt ainakin hyvällä paikalla sijaitsevan asunnon muodossa jonkinverran omaisuutta. Minulla on myös sisaruksia ja sisaruksilla lapsia enemmän kuin yhden käden sormilla osaan laskea.

Kertaalleen minut sitten hiukan yllättäin kutsuttiin vanhimman veljen luo kesäiltaa istumaan. Yllättäen sen vuoksi, että meillä on melko paljon ikäeroa emmekä ole koskaan kauheammin viettäneet aikaa yhdessä. Illan myötä, kun siideritölkki kavereineen oli tuhoutunut, veli otti esiin tuon samaisen asian. Niin että kun sullakin ikää kertyy ja ikinä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu, että oletko jo miettinyt kenelle kaiken jäämistösi testamenttaat. En tiedä kumpi meistä oli tuossa vaiheessa enemmän viinan vaikutuksen alaisena, mutta minun pääni ainakin selvisi sillä samaisella sekunnilla. Ärsytti se, että minut oli selkeästi kutsuttu puhumaan tuosta perintöasiasta, ei sen vuoksi, että olen niin äärettömän mukavaa seuraa. Toisekseen se tehtiin siinä toivossa, että ehdittäisiin ekana eikä muut sisarukset lapsineen kerkeisi apajille. Kolmannekseen, hyväksi perilliseksi mainittin yksi hänen lapsistaan, se lempilapsi, muilla ei niin ollut väliä. Niin kuin oikeasti isä arvottaa lapsistaan yhden niin paljon ylitse muiden, että sille lapselle voi rohmuta tädin perinnönkin ja jättää muut nuolemaan näppejään. 

Harmillista tässä on se, että tuo kyseinen lempilapsi on oikeasti ihan tosi loisto tyyppi, mutta veljeni ja minun ikäerosta johtuen lähes minun ikäiseni ja itse ihan hyvässä työpaikassa hyvän palkan kera. Eli ei tarvitse rahaa tai perintöä ulkopuolelta. Ilmoitin veljelleni, että olen hoitanut kyllä paperiasiat kuntoon. Koronan alkaessa ja itse riskiryhmään kuuluessa, tein niin edunvalvontapaperin, hoitotahdon, hautaustoiveen kuin testamentinkin valmiiksi. Ilmoitin kaikki ne hyväntekeväisyysjärjestöt, jonne perintöni menee sikäli kun silloin jotain on jäljellä. En nimittäin ajatellut kauheasti säästellä, mikäli mikään onnettomuus tai yllättävä sairaus ei vie ennen aikojaan. Veli ajatteli minun heittävän herjaa, kun puhuin mm. eläinsuojelujärjestöstä mutta kun lopulta tajusi minun puhuvan totta, olikin kello jo paljon ja nukkumaan pitäisi mennä. Sen jälkeen ei olekaan tullut kutsuja kesäillan istujaisiin. 

Ei helvetti!! Oikeesti 😳 Huh huh.

Vanhapiika### kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viertailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on merkitty kummiksi minulta itseltäni mitään kysymättä.

Ei ole tullut "kummilapselle" lahjoja laiteltua.

En tosin ole ollut ko perheen kanssa tekemisissäkään.

Tässä puhutaan nyt varmaan jostain epävirallisesta kummiudesta. Koska jos puhutaan kristillisistä kummeista, sehän liittyy aina kasteeseen. Kastetilaisuudessa kummit siunaavat kastettavan paikan päällä, joten kummiksi ei voi joutua tietämättään. Kummien nimet merkitään kastetodistukseen. Mihin sinun nimesi olis merkitty, jos ei ollut kasteesta kyse?

Miksi alapeukutatte? Ihan vilpittömästi kysyn. En tiedä. Miten se tapahtuu, jos joku merkitään kummiksi kysymättä? Mihin paperiin tämä merkintä tehdään? Kuka tekee?

Ei tarvi olla kastetilaisuudessa mukana, riittää kun papille kertoo jonkun kirkkoonkuuluvan ihmisen nimen, jonka se laittaa kummiksi. Ei tarvi valtakirjaa tai lupaa. 

Siskon kanssa oltiin toistemme lasten kummit, mutta kasteen hetkellä 700 km:n päässä.

Kiitos selityksestä! Tätä taustaa vasten on todellakin härskiä, että tuo aiempi kirjoittaja oli merkitty vastentahtoisesti kastetodistukseen kummiksi :-o

Erästä sukulaistani pyydettiin kummiksi. Kunniasta kieltäydyttiin, mutta kummiksi merkittiin. Myöhemmin ruvettiin vaatimaan omaisuutta lapselle, koska se kuulemma kuuluu kummitädin velvollisuuksiin. Oikeasti esitettiin vaatimus lahjoittaa perheen sijoitusasunto kummipojalle. Onneksi tämä sukulainen oli sen verran skarppi mummo, ettei vastimuksiin suostunut.

Minä olen ystäväni lapsen kummi. Yksinäinen, ihan vakavarainen nainen. Ystäväni kysyi yhtäkkiä kerran, olenko jo ajatellut kelle tehdä testamenttia, ja perään välähti muikea hymy. Sanoin etten ole.

Tiedän ainakin, kenen hyväksi en tule sitä tekemään. 13v muistin joka joulu ja synttäri kunnon lahjalla, enkä kiitosta saanut. Ai joo, sain mä yhden koulukuvan kerran.

Onneksi on toinen kummilapsi tullut sittemmin, onkin jo eri maata se perhe.

Siis kuka kehtaa pyytää kaveria laatimaan testamentin... jälkeenpäin tämä on naurattanutkin.

Kummiutta käytetään lypsyvälineenä. Olemme ihmetelleet työkaverini lähipiiriin kuuluvan perheen käytöstä. Rahat on aina lopussa. Työkaverini kuuli myöhemmin että perhe oli keksinyt pyytää kaksi lisäkummia aiempien lisäksi. Kummilahjojen määrä tuplaantui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on merkitty kummiksi minulta itseltäni mitään kysymättä.

Ei ole tullut "kummilapselle" lahjoja laiteltua.

En tosin ole ollut ko perheen kanssa tekemisissäkään.

Tässä puhutaan nyt varmaan jostain epävirallisesta kummiudesta. Koska jos puhutaan kristillisistä kummeista, sehän liittyy aina kasteeseen. Kastetilaisuudessa kummit siunaavat kastettavan paikan päällä, joten kummiksi ei voi joutua tietämättään. Kummien nimet merkitään kastetodistukseen. Mihin sinun nimesi olis merkitty, jos ei ollut kasteesta kyse?

Miksi alapeukutatte? Ihan vilpittömästi kysyn. En tiedä. Miten se tapahtuu, jos joku merkitään kummiksi kysymättä? Mihin paperiin tämä merkintä tehdään? Kuka tekee?

kummilapseni yks kummi ei ollut paikalla ristiäisissä, vanhemmat vaan sanoi kummin nimen sekä seurakunnan,

Kummin ei ole pakko olla ristiäisissä paikalla. Meilläkin yksi kummi joutui olemaan töissä, mutta toki ennakkoon oli asiasta hänen kanssa keskusteltu ja paperiasiat hoidettiin papin kanssa kuntoon.

Jo nyt on kumma kirjoitti:

Olin hankkinut pitkään säästettyäni uuden kaasugrillin. Pari päivää ehdin käyttää, kunnes ex-mieheni oli luvannut sen lainaksi veljelleen, joka vei sen anoppilaan grillibileisiin pakettiautolla. Seuraavana päivänä kysyin, missä grilli on, niin kuulemma siellä anoppilassa. Ois kai pitäny ite se hakea sieltä?! No, koska hermostuin, niin se veli sitten toi sen takaisin. Tietenkin, kuten arvata saattaa, sitä ei oltu puhdistettu käytön jäljiltä ja paistinlasta oli katkennut. Kiitos lainasta. Kuka muutenkaan hakee toisen grillin?

Samainen veli kävi hakemassa fileointiveitseni lainaksi. Sen sain hakea sitten hänen toisesta anoppilastaan, siellä keittiön laatikossa oli muiden veitsien joukossa. Jep, ja mä fileoin silloinkin päivittäin pyytämiäni kaloja. Jos kalastaa, ni eiks vois hankkii edes oman veitsen?!

Exän toinen veli asusteli meillä, kun meni huonosti. Poltteli sisällä jatkuvasti pahanhajuista sähköröökiä. Huomautin asiasta moneen kertaan, mutta silti tullessani kotiin töistä, talo haisi. Mitään häpyä?!

Minua ärsyttää suunnattomasti se, että jos olen hankkinut jotain pieniä omaa elämääni helpottavia juttuja, niin joku pyytää niitä lainaksi ja sitten unohtavat palauttaa ne, ja lopulta minun on ostettava itselleni uusi.

Ei nyt ole edes kyse mistään niin isosta kuin grillistä.

Yksi esimerkki oli grillin ja kynttilöiden sytyttämiseen oiva ns. pitkänokkainen sytkäri. Tykkään polttaa kynttilöitä. Miehen veli tiesi että meillä on tällainen sytkäri, ja pyysi mieheni tuomaan se lainaksi grillijuhliin. Minä sanoin, että tiedän sen jäävän sinne. Ja niinhän siinä kävi. Sytkäri ei palautunut. Minulla oli lasitölkissä olevia kynttilöitä joita oli mahdotonta sytyttää tavallisella sytkällä, eikä tikkujakaan ollut. Lopulta aloin muistutella asiasta ja sain varmaan nipon maineen.

Sytkäri palautui, mutta siihen meni jotain kuukausi.

Ei minulle olisi ollut mikään kynnyskysymys hankkia uusi sytkäri, mutta minusta ei ole ihan periaatteen vuoksi kivaa, että lainataan jotain tarpeellista työkalua ja sitten unohdetaan palauttaa se. Alkuperäinen omistaja joutuu sitten hankkimaan jonkin hyödykkeen joka hänellä on jo ollut. Samasta syystä en tykkää antaa kellekään mitään ylijäämäruokia mukaan (jos ei ole jotain kertakäyttöastioita tms.) kun olen menettänyt moneen kertaan suurimman osan hyvistä Tupperwareista kun nämä ruoan ottajat eivät niitä koskaan palauta.

Pienistä jutuista kertyy helposti iso rahanmeno.

Yksi yläastekaveri, perheen ainoa lapsi, pyysi aina viikonloppukylään jonkun kaverin - joitain kertoja olin minäkin siellä heillä viikonloppuja.

Lauantaisin heillä oli sitten aina viikkosiivouspäivä. Ilmeisesti viikkosiivous oli tuon ainoan lapsen tehtävä -  ainakin hyvin suurelta osin. Ja varmaan aika pitkälti siksikin hän aina halusi kavereita viikonloppukylään. Nimittäin se vieras joutui sitten lauantaipäivänä aina orjatöihin, siivoamaan vähintäänkin tuon kaverin huoneen, vaikka ei itse juurikaan ollut siellä sotkemassa ollut... SIelläpä sitä kylävieras sitten imuroi ja konttasi sängyn alla luutuamassa lattioita! Muistaakseni perheen nuori itse siivosi sillä aikaa muita huoneita, mutta kävi tiukkana "työnjohtajana" kuitenkin aina valvomassa, että vieras todella siivosi sen hänen huoneen lattialistoja myöden jne., tip top kuntoon. :D

Mihinkään ulos ja vapaan viettoon ei todellakaan ollut asiaa, ennen kuin kaikki ne tehtävät oli varmasti suoritettu, mitä piti. Ja hyvin!

No, kovin kauan ei tuo ystävyys jaksanut pysyä yllä.

No mul oli yks kaveri jonka kans luulin et ollaan ihan ystäviä. Ja kai me oltiinkin. Aloitin vapaaehtoisesti ihan ilmasiks hoitaa hänen hevosta, koska kaipasin hevosystävää. Kysyi viel etten halua maksua ja olin et juu en, et hoidin ja tein tallihommia vähän siin sivus omaksi iloksi.

Hevosen lisäks musta tuli sit myös puutarhanhoitaja. Ja kaikkien muidenkin eläinten (koiria, kissoja, pupuja). Sinänsä oli ok ja kivaa, maksoi ihan ok hinnan ja oli semmonen hyvä diili aina välillä et mä hoidan jos sattuu tarvii hoitajaa. Mut sit pikkuhiljaa alko menee vaan semmoseks et hän otti yhteyt vaan silloin kun tarvii jotakin palvelusta multa. Alko vuoden parin päästä vähän nakertaa... Itellä oli jo oma lievä masennus ja burn-out päällä, mistä tää ei tietenkään tiennyt kun ei moisista juteltu, ja kutsu pihahommiin ei kovin innostanut - aiheutti lähinnä turhaa stressiä. Kävin kuitenkin aina välillä. Yks kerta en yksinkertaisesti jaksanut, kun pyysi samalla viikolla haravoimaan, sanoin että ensi viikolla voisin, mistä suuttui ja laittoi jonkun ihme viestin, että "meillä on tarvetta haravoijalle aina syksyisin kun lehdet tippuu jne ja voi kyllä pyytää työttömienkin yhdistyksestä jonkun muun haravoimaan"... Vastasin että okei pyydä vaan. Helpotus. Ens viikolla tuli taas pyyntö. Menin sit. Jatkoin vielä aina suostumusta milloin piti hoitaa eläimiäkin jne. Joskus tuli aika yllättäenkin semmosia juttuja et haluuvatki olla vielä yhen yön mökillä voinko hoitaa vielä yhen päivän... Sillee mitä mä voin vastata? Sit on mun syy kun ette saa olla mökillä? Tottakai voin hoitaa. :-) Eihän mulla omaa elämää tai suunnitelmia ole! Tosi usein pyyteli apua, oli vaikea vastata ei. 

Jatkuu...

6548 jatkumo: Pikkuhiljaa alkoi lisäksi hieman harmittamaan se, et kun pyyteli vaan palveluksia, et alkoi sit jotenkin vihjailee meiän koirasta, et onko sillä koirakavereita. Kysyi, et enkö tunne ketään muita koiranomistajia meidän seudulta, joiden kanssa voisi treffata. Meidän koira on siis uros joka ei välitä muista eikä tule edes toimeen muiden urosten kanssa. Tyyli kysyä loukkasi, sillä pitäisi huolen omista eläimistään. Oli muutenkin kova huolehtimaan muiden eläinten hyvinvoinnista - vaikka olisi voinut keskittyä vaan niitten omiensa... Syy, miksi suostuin hoitopyyntöihin oli esim. se, että jollen minä hänen pupujen kynsiä säännöllisesti olisi leikannut, ne olisi niin ylipitkät et oikeasti olisi voinut tehdä eläinsuojeluilmoituksen. Oli muitakin ihme heittoja, et ihan ku meiän koira olisi vain vaivaksi kun sillä on sairaus, en ymmärrä miksi ajatteli niin. Mutta sanoi, kun kysyi koiran vointia ja kerroin et on oireillut paljon, et "joo harmi kun niillekin se koira on ollut vaan vaivaksi kun on semmoinen (vaikea)..." Seelvä. Näitä heittoi tuli kun olin tekee pihahommia niillä. Sit lisäks tuli yks kerta yks kaks pyyntö, et olisinko voinu lähtee viemään hänen koiraa aikaseen aamulla julkisilla eläinlääkäriin kun hänel oli joku oma meno. Ei siinä, ymmärrän et tarttii apua ja mielläni siks autoin usen, mut toi oli esimerkiksi semmonen mistä tuli jo vähän et öö hyväksikytetäänköhän minua nyt. Ja jälkeenpäin tarkasteltuna vähän näyttäisi et semmoista oli ilmassa enemmän tai vähemmän kaikessa tekemisessä, tietoista tai tiedostamatonta.

Jatkuu...

6550 jatkuuu: Ja sit viimeinen niitti: Hän oletti, et olisin voinut ottaa minun yksiööni, johon juuri muutin, eli oli muuttoviikko alla yms kun tästä puhuttiin, hänen koiran hoitoon kuukaudeksi. Oli sit ensinnäki heti päivä muuton jälkeen kyselemässä että no joko voidaan tulla käymään että koira saa tutustua asuntoon. Vastasin et ehkä viikon päästä kun on muuttohommat saatu valmiiksi ja kotiuduttu rauhassa (!!!). Lisäksi, et mul olis ollut hänen koira mun luona hoidossa (ja lisäks oma erityishoitoa vaativa koira) mun olis pitänyt mennä julkisil tunnin matka per suunta lenkittää hänen toista kertaa muutama krt viikossa ja hoitaa puput. Olin et joo toki. Mut sit tuliki hinnasta vähän erimielisyyttä. Hän oletti, et olisin tehnyt ns. ystävänpalveluksena nämä, ja tarjoutui maksamaan bussikortin lisäksi reilusti alle puolet siitä, mitä moisen eläinlauman hoito olisi maksanut jonkun firman kautta. Voisin tässä vaiheessa siis mainita, että olen ammatiltani eläintenhoitaja. :-) Eli olisin siis ollut kuukauden kiinni hänen eläimissään ja järjestänyt elämäni hänen eläinten ympärille ihan pilkkahinnalla. Sanoin, että pyytämäni hinta oli todella edullinen verrattuna mitä oikeasti maksaisi moinen jos virallisesti eläintenhoitajan jostain haluaisi tai veisi lemmikkihotelliin. Ei sopinut, ja sanoin etten ottaisi kenenkään kaverin koiraa ilmaiseksi kuukaudeksi hoitoon (jollei joku erityinen hätätapaus jne). Mut tää historia ja tää meininki - niin ei, toi oli jo liikaa. Sanoin suoraan et ilmeisesti ystävyys on perustunut vain palveluksien tekoon, mutta sanoi ettei ne ole palveluksia kun hän on maksanut ja kyseli onko maksanut esim. pihahommista liian vähän... Sanoin että ei, mutta ilmeisesti ei ymmärtänyt mikä mua hiersi meidän hienossa ystävyydessä. Harmittaa, kun aluksi luulin aidoksi ystävyydeksi, lähetin ystävänpäiväkortinkin alkuaikoina ja hänkin niin mukava, antelias ja vieraanvarainen ihminen noin muuten. Mutta ei voi noin toimia ystävyys että koko ajan vain toinen pyytää toiselta, ja raha ei sovi kyllä ystävyyteen ilmeisesti pidemmän päälle. Hänestä ei ole mitään tuon jälkeen kuulunut. Harmi tilanne, mutta kun on oma jaksaminenkin piipussa niin ei ihan kaikkea jaksa, vaikka toinen olisi kuinka mukava. Oli tosi yllättynyt kun sanoin et miltä musta tuntuu. Mut onneksi sanoin, etten kerennyt enempää katkeroitua. :-) Toki mietin mitä hänelle ja eläimille kuuluu ja kuka ne nyt hoitaa, ja olen totta puhuen vähän huolissanikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi joskus vuosia sitten minua oikolukemaan hänen amk-lopputyönsä, 60 sivua. Tarjosi palkaksi lounasta kiinalaisessa ravintolassa 😆 Joo ei kiitos, ammattitaitoinen oikolukija pyysi tuohon aikaan (viime vuosikymmenen puolivälissä) työstään virheiden määrästä riippuen eurosta neljään euroon liuskalta.

Ehkä olen hyvä kaveri, mutta minusta tämä.ei ole härski pyyntö. Ei sen täydellinen oikoluku tarvi olla, mutta itse sitä vaan on sokea joillekin oman tekstinsä virheillle. Amk-opinnäytetyöthän tarkastaa vielä äidinkielen opettajakin, joka pyytää tekemään lopulliset korjaukset ennen työn julkaisua.

Aika harva osaa tehdä "ei silleen täydellisesti" hommaa, jonka oikeasti osaa tehdä hyvin. Jos haluaa vain pahimmat virheet pois, koneellinen oikoluku riittää.

Yksi kaveri haluaisi, että käytän monta tuntia valokuvaussessioihin ja kuvien editointiin. Ei kuulemma tarvitsisi olla mitään erityisen hyvää, niin ei se siksi olisi liian iso vaiva. Neiti on hyvä ja ottaa kännykällä haluamansa kuvat ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi joskus vuosia sitten minua oikolukemaan hänen amk-lopputyönsä, 60 sivua. Tarjosi palkaksi lounasta kiinalaisessa ravintolassa 😆 Joo ei kiitos, ammattitaitoinen oikolukija pyysi tuohon aikaan (viime vuosikymmenen puolivälissä) työstään virheiden määrästä riippuen eurosta neljään euroon liuskalta.

Ehkä olen hyvä kaveri, mutta minusta tämä.ei ole härski pyyntö. Ei sen täydellinen oikoluku tarvi olla, mutta itse sitä vaan on sokea joillekin oman tekstinsä virheillle. Amk-opinnäytetyöthän tarkastaa vielä äidinkielen opettajakin, joka pyytää tekemään lopulliset korjaukset ennen työn julkaisua.

Kyllä se on härski pyyntö. Oikolukeminen on ammatillista toimintaa, ihan eri asia kuin jokin "vilkaiset vain nopsaan onko siellä pilkut kohillaan". Kaverin ammattitaitoa alentavaa olettaa, että tuollaisen työn tekee lähes ilmaiseksi, kun se on sille niin helppoa.

Oletan siis, että alkuperäisen viestin kirjoittajalla on jokin kieli alan koulutus eikä ole pelkästään oman elämänsä kielipoliisi. Silloin ehkä eri juttu.

Kuitenkin kun kyseessä oli amk-työ, ei mitenkään voi olla kyse härskistä pyynnöstä. Se on vaan koulutyö, ei mikään suurjulkaisu.

Täh? Meinaatko että oikolukija tekee leväperäisempää työtä kun kyseessä on "vain amk-julkaisu"? Kyllä se tekstin lukuaika riippuu siitä, kuinka pitkä teksti on eikä siitä, kuinka korkean akateeminen se on. Ja luku- ja korjausajasta tekijälle maksetaan.

Sinänsä en yhtään hämmästy, että tätä ei pidetä röyhkeänä. Kuka tahansahan nyt kielioppisäännöt osaa vaikka ilmaiseksi. Eihän se mitään työtä edes ole.

Kyseessä oli kuitenkin taviksen pyyntö tavikselle. Ei millekään ammattilaiselle.

Me luettiin oppareitamme ristiin opiskelukavereiden kanssa. Aina niistä jotain virheitä saatiin kiinni. Omani lähetin vielä äidilleni (äidinkielenope). Rahaa ei kyllä vaihdettu missään vaiheessa.

Tämä on ok, koska vaihdetaan palvelus vastaavasta palveluksesta. Ei verrannollinen lainattuun viestiin.