Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Juuri kun olin maininnut (lauantaina) siskolleni, että olen väsynyt raskaasta työviikosta ja on ihanaa vain tämä päivä olla kotona tekemättä mitään ja ladata akkuja. Hetken päästä hän pyytää minua vahtimaan kolmea pientä lastaan sinä päivänä.

Ärsytti. Ei se, että en haluaisi auttaa ja hoitaa lapsia, vaan se että olen juuri kertonut tilanteeni ja hän silti kehtaa pyytää sitä. En meinannut aluksi uskoa. Menin kuitenkin hoitamaan lapsia, koska oli suht tärkeä asia syynä.

Olen perheetön ja vielä nuori. Tuntuu, että ihmisillä on se käsitys, että silloin on energiaa ja jaksamista vaikka mihin. Teen kolmivuorotyötä ja minulla on jonkin asteista masennusta. En todellakaan aina jaksa. Olen välillä todella väsynyt.

Se raivostuttaa, että ihmiset olettaa. Myös töissä tulee kommenttia, että "oot vielä nuori ja jaksat". Todellisuudessa olen monta vuotta paininut elämästä ja kuolemasta. Se voi se yksi hetki olla se lopullinen, kun ei välttämättä jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri kun olin maininnut (lauantaina) siskolleni, että olen väsynyt raskaasta työviikosta ja on ihanaa vain tämä päivä olla kotona tekemättä mitään ja ladata akkuja. Hetken päästä hän pyytää minua vahtimaan kolmea pientä lastaan sinä päivänä.

Ärsytti. Ei se, että en haluaisi auttaa ja hoitaa lapsia, vaan se että olen juuri kertonut tilanteeni ja hän silti kehtaa pyytää sitä. En meinannut aluksi uskoa. Menin kuitenkin hoitamaan lapsia, koska oli suht tärkeä asia syynä.

Olen perheetön ja vielä nuori. Tuntuu, että ihmisillä on se käsitys, että silloin on energiaa ja jaksamista vaikka mihin. Teen kolmivuorotyötä ja minulla on jonkin asteista masennusta. En todellakaan aina jaksa. Olen välillä todella väsynyt.

Se raivostuttaa, että ihmiset olettaa. Myös töissä tulee kommenttia, että "oot vielä nuori ja jaksat". Todellisuudessa olen monta vuotta paininut elämästä ja kuolemasta. Se voi se yksi hetki olla se lopullinen, kun ei välttämättä jaksa.

Älä suostu, hoida itseäsi, sammuta kännykkä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Tähän väliin sopiikin kertoa lähisukulaiseni härskeimimmistä härskein pyyntö. Parisenkymmentä vuotta sitten sukulainen ja enomme olivat yhdessä enon maksamalla reissulla Balilla. Sukulainen (serkkupoika) kertoi enolleen ikävästä avioerostaan ja oli murtunut ja jäi nuolemaan näppejään kun vaimo vei kaiken ja hänelle ei jäänyt "penniäkään." Eno siinä lohdutteli, mutta serkkupoikani löysikin oivan ratkaisun rahapulaansa ja murheeseen. Hän keksi pyytää enoltaan rahaa ja saikin, mutta vielä painotti sitä, että on tärkeää, että hänelle tehdään testamentti, jossa kerrotaan, että kukaan toinen sukulainen ei saisi enon omaisuudesta mitään. Enolla oli muuten omakin poika, joka asui Amsterdamissa. Mutta enolla ei ollut lapsensa kanssa mitään tekemistä, joka tietenkin järkytti tätä. Kuulemma eno ei tuntisi, vaikka tulisi kadulla vastaan. No niin, sitten kiltti eno teki testamentin, jonka ainoana saajana oli serkkupoika. Allekirjoittajina puolituttuja naapureita. Kun sitten enoni kuoli, niin häneltä löytyikin toinen testamentti, jossa oli aivan eri sisältö kuin aikaisemmassa. Siinä enoni antoi omaisuuden sille ihmiselle, joka oli häntä hoitanut. Amsterdamin lapsi sai tietenkin lakiosan ja toinen perijä sen b-osan, mutta serkkupoika ei saanut mitään. Hän siis menetti upean merenrantahuvilan Etelä-Suomessa sekä Tampereen jugend-linnassa sijainneen huoneiston paraatipaikalla. Vaikka enoni oli jo hyvin iäkäs, niin järki toimi ja hän päätti itse, kenelle omaisuutensa antaa. Omaisuus meni - arvatkaapa kenelle.

Sinulleppa tietenkin. Eli olit niin härski että ohitit enosi ainoan jälkeläisen, sen jolle koko perintö olisi kuulunut.

Härskiä. Toki hoidit enoasi euron kuvat silmissäsi...ilmatteeksi ei kukaan mitään tee.

-----Etpä tainnutkaan lukea juttua kunnolla. Viimeisillä rivillä lukee, että eno halusi jättää omaisuutensa sille, joka oli häntä hoitanut, EIKÄ tämä hoitaja mitään ollut KERJÄNNYT !!! Se, joka kerjäsi sai näpilleen ja poika ei ollut enon mukaan mieleinen, joten hän sai rahana sen mitä vaati. Eno teki ITSE ratkaisunsa. Härskiä on se, että et tiedä tuon taivaallista koko sessionista.Kateellisuutta on tämäkin puoleltasi. 

Mistäs me se ihan varmasti tiedetään etteikö se perijä kerjännyt? Harvapa sitä suoraan myöntää, että kävi enoa katsomassa vain perinnön toivossa ja siinä sivussa vähän kerjäsi sitä perintöä enolta. Hoitamisestakaan emme voi olla varmoja. Ehkä tää viestin kirjoittaja oli vaan sitä serkkuaan ovelampi ja sai enon muuttamaan testamenttinsa. Aika tuulella käyvähän tuo eno tuntui olleen kun kirjoitteli uuden testamentin kun joku vaan pyysi perintöä. Se sai joka viimeisenä pääsi testamenttiin edunsaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen vanhemmat pyysivät lahjan sijaan laittamaan rahaa lapsen tilille. Tämä ei ole sinänsä härski pyyntö, nykyään lapsilla on liikaa tavaraa ja rahalla voi ostaa jotain isompaa tarpeellista tai säästää pesämunaa omilleen muuttoa varten. Mikä tästä teki härskiä oli se, että rahat käytettiin perheen talon remontointiin. Vanhemmat kertoivat tämän itse ja pitivät sitä ihan hyväksyttävänä ratkaisuna, koska lapsikin asuu talossa. Ja minä kun ajattelin että rahalla ostettaisiin lapselle jotain henkilökohtaista, vaikka talvihaalari tai polkupyörä tai säästettäisiin ajokorttirahastoa. En ajatellut kustantavani tuttavaperheen talon remonttia, olisin ne rahat voinut käyttää omaankin remonttiin. 

Härskiyden lisäksi tuo on vielä laitontakin. Lapsen lahjarahat on lapsen eikä niillä remontoida vanhempien omistusasuntoa. Kavallus näin suomeksi sanottuna. Aika monella vanhemmalla tuntuu olevan sellanen harhakäsitys, että vanhemmat saa käyttää lapsensa rahoja miten haluavat ja mihin haluavat, kuvittelevat siis omistavansa lapsensa rahat. Näinhän se ei kuitenkaan ole.

Testi

Riittää kiitos kirjoitti:

"mihimpä sitä nyt kotoa lähtis"

Lähipiirissä pari tällaista tyyppiä, jotka eivät ole kahden vuoden aikana saaneet aikaiseksi tulla käymään, vaikka on kutsuttu useasti. Heillä toki on pitänyt käydä vähintään kolme neljä kertaa vuodessa - silti ei kuulemma ikinä käydä.

Kun vihjailen, että tännekin päin saa tulla ja juna kulkee suht usein plus voin hakea asemalta (asutaan pk-seudulla, välimatkaa heihin alle 2 tuntia) niin alkaa tekosyiden luettelointi ja just tuo "no ei kai sitä viitsi kotonaan lähteä".

Rasittavia tapauksia, hieman samanlaisia löytyy täältäkin.

Toinen asuu keskustassa eikä häntä saa lähtemään sieltä mihinkään, vaikka bussilla pääsisi 10 minuutissa ja lupauduin usein hakemaankin. Aina keksii syyn miksi olisi kivempaa hänen luonaan keskustassa.

Toista kysyin vuosien aikana lukuisia kertoja käymään toiselle paikkakunnalle, aina löytyi tekosyitä miksei päässyt (yleensä työt). Hänen luonaan piti kyllä käydä usein tai tuli sanomista, ja ulkomailla hän ramppasi tuon tuosta (silloin kummasti sai töistä lomaa). Kerran sitten ilmestyi miehensä kanssa oveni taakse ilmoittamatta ja olisi pitänyt heidät majoittaa kun olivat kuulemma extempore-reissulla...

Toki ymmärtää ettei aina näkeminen sovi ja voi olla pitkäkin tauko (jo ennen tätä korona-aikaakin) mutta jos kieltäytymisestä tulee kroonista niin täytyy vaan ihmetellä mitä päässä liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen vanhemmat pyysivät lahjan sijaan laittamaan rahaa lapsen tilille. Tämä ei ole sinänsä härski pyyntö, nykyään lapsilla on liikaa tavaraa ja rahalla voi ostaa jotain isompaa tarpeellista tai säästää pesämunaa omilleen muuttoa varten. Mikä tästä teki härskiä oli se, että rahat käytettiin perheen talon remontointiin. Vanhemmat kertoivat tämän itse ja pitivät sitä ihan hyväksyttävänä ratkaisuna, koska lapsikin asuu talossa. Ja minä kun ajattelin että rahalla ostettaisiin lapselle jotain henkilökohtaista, vaikka talvihaalari tai polkupyörä tai säästettäisiin ajokorttirahastoa. En ajatellut kustantavani tuttavaperheen talon remonttia, olisin ne rahat voinut käyttää omaankin remonttiin. 

Mistä saa talon remontin lasten haalarin tai edes polkupyörän hinnalla?

Naapurin teini-ikäinen lapsi varasti lähikaupastamme, ja jäi kiinni. Kauppias antoi teinille vuoden porttikiellon kauppaan. Naapuri alkoi boikotoimaan lähikauppaa, koska hänen mielestään kauppias toimi kohtuuttomasti hänen lastaan kohtaan. Naapuri pyysi minuakin boikotoimaan kauppaa tämän asian vuoksi. En suostunut, ja naapuri suuttui asiasta.

Mieheni kuoli ,hänen sisko pyysi että saisi adressit itselle, en antanut !

Perintö tekee ahneeksi, isän kuoltua sisarukset järjestivät hautajaiset niin ettei lastenlapset voineet niihin osallistua.  Siitä syystä arkunkantajatkin olivat vieraita. Jotta olisivat kaiken saaneet irti, piti minun siivota toisen huusholli hautajaisia varten, etten tulisi verottamaan heidän perintöä, vaan tekisin jotain mahdollisen tarjoilun eteen.

Lakiosa kuuluu kaikille, mutta meninpä vaatimaan sitä ja sen jälkeen ei ole heistä kuulunut mitään. Perukirjoitus tilaisuudessa uskottumies oli samalla veljeni osasta huolta pitämässä, mikä oli aika kummallinen tilanne.

No jotain hyvääkin tästä episoodista on seurannut, eivät enää käy kylässä. Joskus otti päähän, että tullaan viikonlopuksi makaamaan syömään, ja valittamaan lihomisesta. Toisin päin, he eivät tarjonneet koskaan yösijaa, kun kävin siellä päin, hotellissa olen yöni viettänyt.

Henkilö menehtyi jonka takia monet naapurustosta toivat leskelle kukkia. Kaunis ele muuten, mutta muutamat kukkia tuoneista halusivat asuntoon ihan sisälle asti "lohduttamaan", samalla kiertäen huoneet läpi ja kysellen koskahan leski olisi pois muuttamassa ja asuntoa myymässä. Sanattomaksi vetää miten röyhkeitä jotkut ovat. :(

Vierailija kirjoitti:

Riittää kiitos kirjoitti:

Kerran sitten ilmestyi miehensä kanssa oveni taakse ilmoittamatta ja olisi pitänyt heidät majoittaa kun olivat kuulemma extempore-reissulla....

Kai sä näytit heille kuinka googlataan hotelleja? 

Tää liittyy mun exään. Seurustelin hetken aikaa mua muutaman vuoden nuoremman miehen kanssa, joka sitten ihan yhtäkkiä jätti mut tekstiviestillä. Olin aika hajalla tilanteesta, mutta ajattelin etten jaksa kantaa kaunaa tai olla vihoissani. Erosta oli kulunut ehkä viikko, niin tämä mun ex pyysi rahaa lainaan. Lainasin, kun mulla sillon sattui olemaan ylimääräistä ja tiesin että exälläni teki tiukkaa kun oli työtön jne. Illalla työkaveri soitti (olin töissä suht hienossa ravintolassa ja sillä hetkellä vapaalla) ja kertoi että tää mun ex oli vienyt jonkun uuden tyttöystävänsä mun työpaikalle syömään, mun henksualennuksella, (työkaverit luuli siskokseen kun ei tienneet meidän erosta) mun piikkiin. Nykyään naurattaa ja lujaa, mutta silloin oli kyllä huumorintaju koetuksella :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Tähän väliin sopiikin kertoa lähisukulaiseni härskeimimmistä härskein pyyntö. Parisenkymmentä vuotta sitten sukulainen ja enomme olivat yhdessä enon maksamalla reissulla Balilla. Sukulainen (serkkupoika) kertoi enolleen ikävästä avioerostaan ja oli murtunut ja jäi nuolemaan näppejään kun vaimo vei kaiken ja hänelle ei jäänyt "penniäkään." Eno siinä lohdutteli, mutta serkkupoikani löysikin oivan ratkaisun rahapulaansa ja murheeseen. Hän keksi pyytää enoltaan rahaa ja saikin, mutta vielä painotti sitä, että on tärkeää, että hänelle tehdään testamentti, jossa kerrotaan, että kukaan toinen sukulainen ei saisi enon omaisuudesta mitään. Enolla oli muuten omakin poika, joka asui Amsterdamissa. Mutta enolla ei ollut lapsensa kanssa mitään tekemistä, joka tietenkin järkytti tätä. Kuulemma eno ei tuntisi, vaikka tulisi kadulla vastaan. No niin, sitten kiltti eno teki testamentin, jonka ainoana saajana oli serkkupoika. Allekirjoittajina puolituttuja naapureita. Kun sitten enoni kuoli, niin häneltä löytyikin toinen testamentti, jossa oli aivan eri sisältö kuin aikaisemmassa. Siinä enoni antoi omaisuuden sille ihmiselle, joka oli häntä hoitanut. Amsterdamin lapsi sai tietenkin lakiosan ja toinen perijä sen b-osan, mutta serkkupoika ei saanut mitään. Hän siis menetti upean merenrantahuvilan Etelä-Suomessa sekä Tampereen jugend-linnassa sijainneen huoneiston paraatipaikalla. Vaikka enoni oli jo hyvin iäkäs, niin järki toimi ja hän päätti itse, kenelle omaisuutensa antaa. Omaisuus meni - arvatkaapa kenelle.

Sinulleppa tietenkin. Eli olit niin härski että ohitit enosi ainoan jälkeläisen, sen jolle koko perintö olisi kuulunut.

Härskiä. Toki hoidit enoasi euron kuvat silmissäsi...ilmatteeksi ei kukaan mitään tee.

-----Etpä tainnutkaan lukea juttua kunnolla. Viimeisillä rivillä lukee, että eno halusi jättää omaisuutensa sille, joka oli häntä hoitanut, EIKÄ tämä hoitaja mitään ollut KERJÄNNYT !!! Se, joka kerjäsi sai näpilleen ja poika ei ollut enon mukaan mieleinen, joten hän sai rahana sen mitä vaati. Eno teki ITSE ratkaisunsa. Härskiä on se, että et tiedä tuon taivaallista koko sessionista.Kateellisuutta on tämäkin puoleltasi. 

Mistäs me se ihan varmasti tiedetään etteikö se perijä kerjännyt? Harvapa sitä suoraan myöntää, että kävi enoa katsomassa vain perinnön toivossa ja siinä sivussa vähän kerjäsi sitä perintöä enolta. Hoitamisestakaan emme voi olla varmoja. Ehkä tää viestin kirjoittaja oli vaan sitä serkkuaan ovelampi ja sai enon muuttamaan testamenttinsa. Aika tuulella käyvähän tuo eno tuntui olleen kun kirjoitteli uuden testamentin kun joku vaan pyysi perintöä. Se sai joka viimeisenä pääsi testamenttiin edunsaajaksi.

    ------Ja vielä kerran: "Et lukenut todellakaan alkuperäistä tekstiä". 

Vierailija kirjoitti:

Perintö tekee ahneeksi, isän kuoltua sisarukset järjestivät hautajaiset niin ettei lastenlapset voineet niihin osallistua.  Siitä syystä arkunkantajatkin olivat vieraita. Jotta olisivat kaiken saaneet irti, piti minun siivota toisen huusholli hautajaisia varten, etten tulisi verottamaan heidän perintöä, vaan tekisin jotain mahdollisen tarjoilun eteen.

Lakiosa kuuluu kaikille, mutta meninpä vaatimaan sitä ja sen jälkeen ei ole heistä kuulunut mitään. Perukirjoitus tilaisuudessa uskottumies oli samalla veljeni osasta huolta pitämässä, mikä oli aika kummallinen tilanne.

No jotain hyvääkin tästä episoodista on seurannut, eivät enää käy kylässä. Joskus otti päähän, että tullaan viikonlopuksi makaamaan syömään, ja valittamaan lihomisesta. Toisin päin, he eivät tarjonneet koskaan yösijaa, kun kävin siellä päin, hotellissa olen yöni viettänyt.

En niinkuin millään ymmärrä näitten lokkeilijoiden hyysäreitä! Ei sovi, on ihan lyhyt sana yhdistelmä ja sitä voi harjoitella ääneen omassa kodissaan, että korva tottuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen vanhemmat pyysivät lahjan sijaan laittamaan rahaa lapsen tilille. Tämä ei ole sinänsä härski pyyntö, nykyään lapsilla on liikaa tavaraa ja rahalla voi ostaa jotain isompaa tarpeellista tai säästää pesämunaa omilleen muuttoa varten. Mikä tästä teki härskiä oli se, että rahat käytettiin perheen talon remontointiin. Vanhemmat kertoivat tämän itse ja pitivät sitä ihan hyväksyttävänä ratkaisuna, koska lapsikin asuu talossa. Ja minä kun ajattelin että rahalla ostettaisiin lapselle jotain henkilökohtaista, vaikka talvihaalari tai polkupyörä tai säästettäisiin ajokorttirahastoa. En ajatellut kustantavani tuttavaperheen talon remonttia, olisin ne rahat voinut käyttää omaankin remonttiin. 

Härskiyden lisäksi tuo on vielä laitontakin. Lapsen lahjarahat on lapsen eikä niillä remontoida vanhempien omistusasuntoa. Kavallus näin suomeksi sanottuna. Aika monella vanhemmalla tuntuu olevan sellanen harhakäsitys, että vanhemmat saa käyttää lapsensa rahoja miten haluavat ja mihin haluavat, kuvittelevat siis omistavansa lapsensa rahat. Näinhän se ei kuitenkaan ole.

Isäni jäämistöstä löysin isoisän muistikirjan: listoja joululahjarahoista eri vuosilta lapsilleen ja lastenlapsille. En noita rahoja ( tuhansia markkoja ) koskaan saanut, en edes tiennyt ennen toissavuotta. Vanhemmilla oli myös juuri omakotitalon rakennusprojekti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen vanhemmat pyysivät lahjan sijaan laittamaan rahaa lapsen tilille. Tämä ei ole sinänsä härski pyyntö, nykyään lapsilla on liikaa tavaraa ja rahalla voi ostaa jotain isompaa tarpeellista tai säästää pesämunaa omilleen muuttoa varten. Mikä tästä teki härskiä oli se, että rahat käytettiin perheen talon remontointiin. Vanhemmat kertoivat tämän itse ja pitivät sitä ihan hyväksyttävänä ratkaisuna, koska lapsikin asuu talossa. Ja minä kun ajattelin että rahalla ostettaisiin lapselle jotain henkilökohtaista, vaikka talvihaalari tai polkupyörä tai säästettäisiin ajokorttirahastoa. En ajatellut kustantavani tuttavaperheen talon remonttia, olisin ne rahat voinut käyttää omaankin remonttiin. 

Härskiyden lisäksi tuo on vielä laitontakin. Lapsen lahjarahat on lapsen eikä niillä remontoida vanhempien omistusasuntoa. Kavallus näin suomeksi sanottuna. Aika monella vanhemmalla tuntuu olevan sellanen harhakäsitys, että vanhemmat saa käyttää lapsensa rahoja miten haluavat ja mihin haluavat, kuvittelevat siis omistavansa lapsensa rahat. Näinhän se ei kuitenkaan ole.

Isäni jäämistöstä löysin isoisän muistikirjan: listoja joululahjarahoista eri vuosilta lapsilleen ja lastenlapsille. En noita rahoja ( tuhansia markkoja ) koskaan saanut, en edes tiennyt ennen toissavuotta. Vanhemmilla oli myös juuri omakotitalon rakennusprojekti.

Olisitko sitten asunut mieluummin rikkinäisessä talossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Tähän väliin sopiikin kertoa lähisukulaiseni härskeimimmistä härskein pyyntö. Parisenkymmentä vuotta sitten sukulainen ja enomme olivat yhdessä enon maksamalla reissulla Balilla. Sukulainen (serkkupoika) kertoi enolleen ikävästä avioerostaan ja oli murtunut ja jäi nuolemaan näppejään kun vaimo vei kaiken ja hänelle ei jäänyt "penniäkään." Eno siinä lohdutteli, mutta serkkupoikani löysikin oivan ratkaisun rahapulaansa ja murheeseen. Hän keksi pyytää enoltaan rahaa ja saikin, mutta vielä painotti sitä, että on tärkeää, että hänelle tehdään testamentti, jossa kerrotaan, että kukaan toinen sukulainen ei saisi enon omaisuudesta mitään. Enolla oli muuten omakin poika, joka asui Amsterdamissa. Mutta enolla ei ollut lapsensa kanssa mitään tekemistä, joka tietenkin järkytti tätä. Kuulemma eno ei tuntisi, vaikka tulisi kadulla vastaan. No niin, sitten kiltti eno teki testamentin, jonka ainoana saajana oli serkkupoika. Allekirjoittajina puolituttuja naapureita. Kun sitten enoni kuoli, niin häneltä löytyikin toinen testamentti, jossa oli aivan eri sisältö kuin aikaisemmassa. Siinä enoni antoi omaisuuden sille ihmiselle, joka oli häntä hoitanut. Amsterdamin lapsi sai tietenkin lakiosan ja toinen perijä sen b-osan, mutta serkkupoika ei saanut mitään. Hän siis menetti upean merenrantahuvilan Etelä-Suomessa sekä Tampereen jugend-linnassa sijainneen huoneiston paraatipaikalla. Vaikka enoni oli jo hyvin iäkäs, niin järki toimi ja hän päätti itse, kenelle omaisuutensa antaa. Omaisuus meni - arvatkaapa kenelle.

Sinulleppa tietenkin. Eli olit niin härski että ohitit enosi ainoan jälkeläisen, sen jolle koko perintö olisi kuulunut.

Härskiä. Toki hoidit enoasi euron kuvat silmissäsi...ilmatteeksi ei kukaan mitään tee.

-----Etpä tainnutkaan lukea juttua kunnolla. Viimeisillä rivillä lukee, että eno halusi jättää omaisuutensa sille, joka oli häntä hoitanut, EIKÄ tämä hoitaja mitään ollut KERJÄNNYT !!! Se, joka kerjäsi sai näpilleen ja poika ei ollut enon mukaan mieleinen, joten hän sai rahana sen mitä vaati. Eno teki ITSE ratkaisunsa. Härskiä on se, että et tiedä tuon taivaallista koko sessionista.Kateellisuutta on tämäkin puoleltasi. 

Mistäs me se ihan varmasti tiedetään etteikö se perijä kerjännyt? Harvapa sitä suoraan myöntää, että kävi enoa katsomassa vain perinnön toivossa ja siinä sivussa vähän kerjäsi sitä perintöä enolta. Hoitamisestakaan emme voi olla varmoja. Ehkä tää viestin kirjoittaja oli vaan sitä serkkuaan ovelampi ja sai enon muuttamaan testamenttinsa. Aika tuulella käyvähän tuo eno tuntui olleen kun kirjoitteli uuden testamentin kun joku vaan pyysi perintöä. Se sai joka viimeisenä pääsi testamenttiin edunsaajaksi.

    ------Ja vielä kerran: "Et lukenut todellakaan alkuperäistä tekstiä". 

Ja vielä kerran, ei me totuutta tiedetä. Kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa. Harva tälläsessä ketjussa myöntäis olevansa ahne ja kytänneensä enon rahoja. No, onneks se ahne serkkupoika sentään jäi ilman. Sitä mä vaan ihmettelen että miks se eno sen testamentin teki serkkupojan eduksi? Ja sitten myöhemmin teki uuden. Jos eno kerran oli niin skarppi ja itse päätti asioistaan. Jotenkin tulee selkeesti sellaset fibat että eno oli muiden johdateltavissa. Varmaan muuten se serkkupoikakin kertoo muille tarinaa ahneesta serkustaan, joka huijas enon muuttamaan testamenttinsa. Tiedä sitten kumpi näistä on oikeessa. Ehkä se enon Amsterdamissa asuva poikakin manaa Suomen serkkujaan, jotka kyttäs hänen perintöjään ja vielä vei ne häneltä. Vuorotellen suostuttelivat isän muuttamaan testamenttinsa heidän edukseen. Kuka lie tästä kolmikosta sitten oikeassa, vaikea sanoa kun en ole ollut paikalla kuulemassa ja näkemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen vanhemmat pyysivät lahjan sijaan laittamaan rahaa lapsen tilille. Tämä ei ole sinänsä härski pyyntö, nykyään lapsilla on liikaa tavaraa ja rahalla voi ostaa jotain isompaa tarpeellista tai säästää pesämunaa omilleen muuttoa varten. Mikä tästä teki härskiä oli se, että rahat käytettiin perheen talon remontointiin. Vanhemmat kertoivat tämän itse ja pitivät sitä ihan hyväksyttävänä ratkaisuna, koska lapsikin asuu talossa. Ja minä kun ajattelin että rahalla ostettaisiin lapselle jotain henkilökohtaista, vaikka talvihaalari tai polkupyörä tai säästettäisiin ajokorttirahastoa. En ajatellut kustantavani tuttavaperheen talon remonttia, olisin ne rahat voinut käyttää omaankin remonttiin. 

Härskiyden lisäksi tuo on vielä laitontakin. Lapsen lahjarahat on lapsen eikä niillä remontoida vanhempien omistusasuntoa. Kavallus näin suomeksi sanottuna. Aika monella vanhemmalla tuntuu olevan sellanen harhakäsitys, että vanhemmat saa käyttää lapsensa rahoja miten haluavat ja mihin haluavat, kuvittelevat siis omistavansa lapsensa rahat. Näinhän se ei kuitenkaan ole.

Isäni jäämistöstä löysin isoisän muistikirjan: listoja joululahjarahoista eri vuosilta lapsilleen ja lastenlapsille. En noita rahoja ( tuhansia markkoja ) koskaan saanut, en edes tiennyt ennen toissavuotta. Vanhemmilla oli myös juuri omakotitalon rakennusprojekti.

Olisitko sitten asunut mieluummin rikkinäisessä talossa?

Jos käyttää omavaltaisesti lapsensa rahat talonrakennukseen niin sitten antaa sille lapselle omistusosuuden siitä talosta. Sen mukaan paljonko lapsen rahoja käytettiin. Ei kai kukaan oikeesti ajattele että voi rakentaa itselleen talon toisen rahoilla?

kaveriporukan mökkireissua suunnitellessa osa kutsutuista ilmoitti ettei pääse koska kustannukset olisivat liian suuret (oltaisiin siis jaettu mökkivuokra jne tasan kuten aina). Tästä sitten innostuneena yksi vähävaraisemmista ehdotti että hänen osuus jyvitettäisiin muille kun taloudellinen tilanne on huono. Sinänsä ihan ymmärrettävää mutta seuraavaksi muutaman muun huonompi tuloisen kanssa liittoutuivat ja ehdottivat porukalla yhdessä että mökin kustannukset jyvitetään kunkin tulojen mukaan. Progressiivinen verotus meinasi iskeä näin mökkireissuunkin.