Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Mulla on yks ystävä joka pyytää kaikesta avustaan rahaa. Esim. Kerroin että joudun varmaan leikkaukseen ja sen jälkee olen varmaan pari viikkoa vanhempieni luona koska en voi nostella mitään tavaroita. No ystävä pyysi minut hänen luokseen ja sanoi että hän kyllä auttaa. Hetken päästä ilmoitti kyllä että mä maksaisin sitten vuokraa ja palkkaa hänelle siitä ajasta, en mennyt ystäväni luokse. Mutta jos hän tarvitsee kyytiä tai apua niin ei ole valmis maksamaan siitä

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yks ystävä joka pyytää kaikesta avustaan rahaa. Esim. Kerroin että joudun varmaan leikkaukseen ja sen jälkee olen varmaan pari viikkoa vanhempieni luona koska en voi nostella mitään tavaroita. No ystävä pyysi minut hänen luokseen ja sanoi että hän kyllä auttaa. Hetken päästä ilmoitti kyllä että mä maksaisin sitten vuokraa ja palkkaa hänelle siitä ajasta, en mennyt ystäväni luokse. Mutta jos hän tarvitsee kyytiä tai apua niin ei ole valmis maksamaan siitä

MIksi nimität tuollaista ystäväksi? Oikea sana on hyväksikäyttäjä.

Muutin toiselta paikkakunnalta takaisin kotipaikkakunnalleni. Eräs ystäväni tuli aina välillä johonkin tapahtumaan kaupunkiin ja pyysi yösijaa. Olimme ihan hyviä kavereita ja suostuin iloisella mielellä majoittamaan hänet. Usein hänellä oli joku matkaseuranakin, deitti tai kaveri. Majoitin heidät kaikki. Minua alkoi kuitenkin ärsyttää kun huomasin että ystävä ei koskaan maksanut ruoka ostoksia, kokkasin hänelle ja kavereilleen, laitoin saunan, kannoin vedet, istuin iltaa ja olin vieraanvarainen. Ystävä ei pessyt edes omia astioitaan vaan sain tiskata ruuanlaiton jälkeen kaikkien astiat ym. Aloin todellakin kyllästyä.

löysin miehen ja muutimme yhteen. Hänellä oli omistuskaksio jonka hän halusi myydä ja ostaa kolmion tilalle. Kolmio oli samalla pihalla ja asuimme 6 kk pahvilaatikoiden keskellä väliaikais ratkaisussa kun asuntoa myytiin. Meillä ei ollut edes sänkyä koska emme viitsineet hankkia sellaista kun muutto olisi edessä kuitenkin mahdollisimman pian, heti kun asunto menisi kaupaksi. Näyttöjä olikin tiuhaan ja toivoimme kovasti asuntokauppoja. Olen yksityisyrittäjä ja minulla oli viikonlopun kestävät messut missä olin myymässä tuotteitani. Messupäivät olivat pitkiä kun edustin itseäni ihmisvilinässä. Ystäväni oli saanut idean tulla messuille vierailemaan uuden poikaystävänsä kanssa. Tuttuun tapaan hän oli majoitusta vailla. Sanoin että nyt ei valitettavasti sovi kun olen pitkää päivää myymässä messuilla ja lisäksi sunnuntaille oli sovittu jälleen asuntonäyttö eli messujen jälkeen potäisi siivota taas paikat tiptop kuntoon. Ihmisvilinän jälkeen en muutenkaan ole seurallinen enkä tuntenut edes koko poikaystävää entuudestaan. Tiesin myös että joutuisin jälleen kokkamaan ja hyysäämään heitä sekä maksamaan viulut. Eikä minulla ollut makuupaikkojakaan tarjota, meillä ei ollut vielä sohvaa eikä mitään huonekaluja, vain keittiön pöytä ja kaksi patjaa, sekä läjittäin muuttokuormaa laatikoissaan. Sanoin ystävälleni tästä johon hän totesi että he voivat aivan hyvin nukkua yhdellä patjalla eivätkä tarvitse sen enempää tilaa. Eli minä saisin ängetä yhden hengen patjalle mieheni viereen nukkumaan messuvilinästä uupuneena. Ystävä ei millään tajunnut tilannetta vaan intti ja intti että he tulevat. Kieltäydyin loppuun saakka ja ärsytti erittäin paljon hänen röyhkeytensä. Lopulta hän suuttui ja lakkasi viestittelemästä. Messuilla hän kävi myyntipöytäni äärellä moikkaamassa ja kertoi heidän menneen hotelliin yöksi. Ei tarjonnut apua että olisin esim voinut käydä vessassa ja hakemassa sämpylän kahviosta, taukoja tai tuuraajaa minulla ei ollut.. myyntipaikkaan sisältyi kaksi lippua joista toisen olin antanut hänelle, mutta hän oli liian vihainen että olisi edes kiittänyt että pääsi ilmaiseksi messuille.

ei olla enää tekemisissä, hän suuttui lopullisesti kun ei päässyt yöpymään silloin kun minulle ei ihan oikeasti sopinut.

Juhlabuffetteja juhliin ja milloin mitäkin, viimeksi joululaatikoiden tekoa ja karjalanpiirakoita... Sinä kun oot ammattilainen, niin VARMASTI loihdit jotain ihan käden käänteessä meidän juhliin (ja luonnollisesti ilmaiseksi kaverille). Joo, en loihdi! Olen yhden ainoan kerran suostunut ja sen jälkeen on tämän kyseisen henkilön tututkin pyytäneet ilmaisia palveluksia. Olen kieltäytynyt järjestelmällisesti, sillä johonkin se raja on vedettävä. Olen avulias ihminen, mutta en silti anna käyttää itseäni hyväksi.

Ennen koronaa yksi kesäpäivä vaimon serkulta tuli viesti, että ovat lähdössä matkalle ja voisivat poiketa matkalla meillä kun asutaan lähellä kenttää. Hetken päästä auto ajoi pihaan ja serkku poikaystävänsä ja koiransa kanssa purkautuu pihalle. Eivät ehdi kahvia juomaan, kiire kentälle, mutta koiralle ei ole hoitajaa, tehän katsotte sitä kaksi viikkoa, kiitti. Vastusteluista huolimatta hihnan pää lyötiin vaimon käteen ja pihalle nostettiin joku ruokapussi. Vierailu kesti n. 10min ja siinä sitä oltiin vaimon ja koiran kanssa. Minä en pidä koirista ja vaimo on allerginen, minkä hänen sukunsa tietää hyvin. 

Hetken ihmettelyn jälkeen soitin vaimon tädille (serkun äiti), että joku tulee hakemaan koiran sen vuorokauden sisällä tai sitten sille löytyy paikka jostain löytöeläinpaikasta. Ajoivat sitten muutaman sata kilomteriä yhteensä hakemaan jälkikasvunsa koiran, ihmettelivät kovin kun eivät olleet kuulleet että koira tarvitsi hoitopaikan... 

Hei, en nyt sano että "yleensä" menisin kylään kutsumatta tai ihan aina toivoisin yllätysvieraita, mutta joskus on tullut sitäkin tehtyä ja koen velvollisuudekseni yrittää selittää ilmiötä, jota moni tuntuu kovasti paheksuvan.

-Jos vieras oikein kutsutaan kylään, tulee tunne, että kutsujan pitää jotenkin valmistautua, siivota ja hankkia tarjottavaa. Kutsutun taas pitää pukeutua siististi ja tuoda mahdollisimman persoonaton tuliainen, kuten kahvipaketti, kukkapuska tai suklaarasia. Vieraiden lähdettyä voidaan huokaista ja ottaa rennosti. Kutsumatta tuleminen on viesti, että tulin piipahtamaan, mutta en odota hyysäystä, vaan ihan vaan tavallista yhdessäoloa, jos edes satut olemaan kotona, ja jos sinulla on aikaa. Jos ei, niin terve vaan, nähdään toisen kerran!

-Ystävä on ihminen, jonka tapaa mielellään. Siksi ystävän yllätysvisiitti on kiva yllätys, turhan tuttavan  tai nirppanokkaisen "vieraan" välttämättä ei. Saattaahan monella suomalaisellakin olla liian suuret luulot itsestään, kun luulee olevansa sellainen ystävä, joka voi soittaa ovikelloa ilman virallista kutsukorttia.

Naapurin sukulainen parkkeeraa toisten parkkipaikoille (pihassamme on vain neljä paikkaa) koska hänellä on kuulemma jokin pysyvä liikuntavamma (invakorttia toki ei ole, ei sillä että pihassamme olisi edes inva-paikkaa). Jokainen meistä neljästä maksaa ruudustaan kuukausimaksua taloyhtiölle- mutta tämän naapurin sukulainen on kuulemma ilmoittanut tästä vapaudestaan pysäköidä pihassamme vapaavalintaiseen ruutuun ihan isännöitsijälle saakka. Hän kyläilee usein ja koskaan kotiin tullessa ei tiedä saanko autoa parkkiin vai onko paikka tuon toimesta varattu.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sukulainen parkkeeraa toisten parkkipaikoille (pihassamme on vain neljä paikkaa) koska hänellä on kuulemma jokin pysyvä liikuntavamma (invakorttia toki ei ole, ei sillä että pihassamme olisi edes inva-paikkaa). Jokainen meistä neljästä maksaa ruudustaan kuukausimaksua taloyhtiölle- mutta tämän naapurin sukulainen on kuulemma ilmoittanut tästä vapaudestaan pysäköidä pihassamme vapaavalintaiseen ruutuun ihan isännöitsijälle saakka. Hän kyläilee usein ja koskaan kotiin tullessa ei tiedä saanko autoa parkkiin vai onko paikka tuon toimesta varattu.

Ja te nielette kaiken pask an mitä teille tarjoillaan lautasella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sukulainen parkkeeraa toisten parkkipaikoille (pihassamme on vain neljä paikkaa) koska hänellä on kuulemma jokin pysyvä liikuntavamma (invakorttia toki ei ole, ei sillä että pihassamme olisi edes inva-paikkaa). Jokainen meistä neljästä maksaa ruudustaan kuukausimaksua taloyhtiölle- mutta tämän naapurin sukulainen on kuulemma ilmoittanut tästä vapaudestaan pysäköidä pihassamme vapaavalintaiseen ruutuun ihan isännöitsijälle saakka. Hän kyläilee usein ja koskaan kotiin tullessa ei tiedä saanko autoa parkkiin vai onko paikka tuon toimesta varattu.

Ja te nielette kaiken pask an mitä teille tarjoillaan lautasella?

No pahoinpidelläkö se pitäis? Mitä ehdotat? Kerran parkkeerasimme oman paikkamme eteen niin ettei hän pääsisi vaivatta lähtemään, niin hän oli karauttanut istutetun nurmikon kautta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sukulainen parkkeeraa toisten parkkipaikoille (pihassamme on vain neljä paikkaa) koska hänellä on kuulemma jokin pysyvä liikuntavamma (invakorttia toki ei ole, ei sillä että pihassamme olisi edes inva-paikkaa). Jokainen meistä neljästä maksaa ruudustaan kuukausimaksua taloyhtiölle- mutta tämän naapurin sukulainen on kuulemma ilmoittanut tästä vapaudestaan pysäköidä pihassamme vapaavalintaiseen ruutuun ihan isännöitsijälle saakka. Hän kyläilee usein ja koskaan kotiin tullessa ei tiedä saanko autoa parkkiin vai onko paikka tuon toimesta varattu.

Ja te nielette kaiken pask an mitä teille tarjoillaan lautasella?

No pahoinpidelläkö se pitäis? Mitä ehdotat? Kerran parkkeerasimme oman paikkamme eteen niin ettei hän pääsisi vaivatta lähtemään, niin hän oli karauttanut istutetun nurmikon kautta pois.

Isännöitsijälle ilmoitus ja kehotus hoitaa asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sukulainen parkkeeraa toisten parkkipaikoille (pihassamme on vain neljä paikkaa) koska hänellä on kuulemma jokin pysyvä liikuntavamma (invakorttia toki ei ole, ei sillä että pihassamme olisi edes inva-paikkaa). Jokainen meistä neljästä maksaa ruudustaan kuukausimaksua taloyhtiölle- mutta tämän naapurin sukulainen on kuulemma ilmoittanut tästä vapaudestaan pysäköidä pihassamme vapaavalintaiseen ruutuun ihan isännöitsijälle saakka. Hän kyläilee usein ja koskaan kotiin tullessa ei tiedä saanko autoa parkkiin vai onko paikka tuon toimesta varattu.

Ja te nielette kaiken pask an mitä teille tarjoillaan lautasella?

No pahoinpidelläkö se pitäis? Mitä ehdotat? Kerran parkkeerasimme oman paikkamme eteen niin ettei hän pääsisi vaivatta lähtemään, niin hän oli karauttanut istutetun nurmikon kautta pois.

Isännöitsijälle ilmoitus ja kehotus hoitaa asia. 

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sukulainen parkkeeraa toisten parkkipaikoille (pihassamme on vain neljä paikkaa) koska hänellä on kuulemma jokin pysyvä liikuntavamma (invakorttia toki ei ole, ei sillä että pihassamme olisi edes inva-paikkaa). Jokainen meistä neljästä maksaa ruudustaan kuukausimaksua taloyhtiölle- mutta tämän naapurin sukulainen on kuulemma ilmoittanut tästä vapaudestaan pysäköidä pihassamme vapaavalintaiseen ruutuun ihan isännöitsijälle saakka. Hän kyläilee usein ja koskaan kotiin tullessa ei tiedä saanko autoa parkkiin vai onko paikka tuon toimesta varattu.

Ja te nielette kaiken pask an mitä teille tarjoillaan lautasella?

No pahoinpidelläkö se pitäis? Mitä ehdotat? Kerran parkkeerasimme oman paikkamme eteen niin ettei hän pääsisi vaivatta lähtemään, niin hän oli karauttanut istutetun nurmikon kautta pois.

Kyllä. Sakinhivutusta sekä aasille että naapurille.

Ex-poikaystävä ehdotti kivaa koko päivän retkeä metsään. Innostuin ajatuksesta, kunnes selvisi, että retkeilisin hänen kahden lapsensa kanssa. Itse menisi sillä aikaa läheiselle kaverinsa mökille, jonne ei voinut kuulemma viedä lapsiaan.

Ei todellakaan vahvistanut tuoretta parisuhdettamme. Jäljestä päin mietin, että olisi pitänyt heti soittaa lasten äidille ja kysyä mitä mieltä on järjestelystä. Molemmat lapset siis alle kouluikäisiä eikä oltu koskaan edes tavattu.

Isäni kuolemasta oli vain viikko tai pari.

Isän veli soittaa asioikseen, että ”isältäsi jäi maksamatta se velka minulle 70-luvulla. Se summa oli silloin 30 000mk. Että mitenkäs sen kanssa tehdään, että eikö se pitäisi maksaa.”

Olin aika sanaton, lupasin kilttinä tyttönä selvittää asiaa, mutta mitään todisteita maksamattomuudesta tai maksun hoitamisesta ei löytynyt.

Soitin jopa lakimiehelle joka sanoi että velka on jo vanhentunut ja todisteita ei ole, joten ei kannata alkaa maksamaan mitään.

Joo, ei saanut setä rahaa vaikka miten sitä halusi.

Samainen tyyppi tunkeutui isäni kotiin, isän ollessa sairaalassa ja etsi sieltä perintö kamaa...

Kyseistä esinettä en ole enää löytänyt mistään itse, mitä tuo etsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Tähän väliin sopiikin kertoa lähisukulaiseni härskeimimmistä härskein pyyntö. Parisenkymmentä vuotta sitten sukulainen ja enomme olivat yhdessä enon maksamalla reissulla Balilla. Sukulainen (serkkupoika) kertoi enolleen ikävästä avioerostaan ja oli murtunut ja jäi nuolemaan näppejään kun vaimo vei kaiken ja hänelle ei jäänyt "penniäkään." Eno siinä lohdutteli, mutta serkkupoikani löysikin oivan ratkaisun rahapulaansa ja murheeseen. Hän keksi pyytää enoltaan rahaa ja saikin, mutta vielä painotti sitä, että on tärkeää, että hänelle tehdään testamentti, jossa kerrotaan, että kukaan toinen sukulainen ei saisi enon omaisuudesta mitään. Enolla oli muuten omakin poika, joka asui Amsterdamissa. Mutta enolla ei ollut lapsensa kanssa mitään tekemistä, joka tietenkin järkytti tätä. Kuulemma eno ei tuntisi, vaikka tulisi kadulla vastaan. No niin, sitten kiltti eno teki testamentin, jonka ainoana saajana oli serkkupoika. Allekirjoittajina puolituttuja naapureita. Kun sitten enoni kuoli, niin häneltä löytyikin toinen testamentti, jossa oli aivan eri sisältö kuin aikaisemmassa. Siinä enoni antoi omaisuuden sille ihmiselle, joka oli häntä hoitanut. Amsterdamin lapsi sai tietenkin lakiosan ja toinen perijä sen b-osan, mutta serkkupoika ei saanut mitään. Hän siis menetti upean merenrantahuvilan Etelä-Suomessa sekä Tampereen jugend-linnassa sijainneen huoneiston paraatipaikalla. Vaikka enoni oli jo hyvin iäkäs, niin järki toimi ja hän päätti itse, kenelle omaisuutensa antaa. Omaisuus meni - arvatkaapa kenelle.

Sinulleppa tietenkin. Eli olit niin härski että ohitit enosi ainoan jälkeläisen, sen jolle koko perintö olisi kuulunut.

Härskiä. Toki hoidit enoasi euron kuvat silmissäsi...ilmatteeksi ei kukaan mitään tee.

-----Etpä tainnutkaan lukea juttua kunnolla. Viimeisillä rivillä lukee, että eno halusi jättää omaisuutensa sille, joka oli häntä hoitanut, EIKÄ tämä hoitaja mitään ollut KERJÄNNYT !!! Se, joka kerjäsi sai näpilleen ja poika ei ollut enon mukaan mieleinen, joten hän sai rahana sen mitä vaati. Eno teki ITSE ratkaisunsa. Härskiä on se, että et tiedä tuon taivaallista koko sessionista.Kateellisuutta on tämäkin puoleltasi. 

Mistäs me se ihan varmasti tiedetään etteikö se perijä kerjännyt? Harvapa sitä suoraan myöntää, että kävi enoa katsomassa vain perinnön toivossa ja siinä sivussa vähän kerjäsi sitä perintöä enolta. Hoitamisestakaan emme voi olla varmoja. Ehkä tää viestin kirjoittaja oli vaan sitä serkkuaan ovelampi ja sai enon muuttamaan testamenttinsa. Aika tuulella käyvähän tuo eno tuntui olleen kun kirjoitteli uuden testamentin kun joku vaan pyysi perintöä. Se sai joka viimeisenä pääsi testamenttiin edunsaajaksi.

    ------Ja vielä kerran: "Et lukenut todellakaan alkuperäistä tekstiä". 

Ja mitähän muuta siitä alkuperäisetä tekstistä voi päätellä, kuin että sinä hoidit enoa ja sait hänet kirjoittamaan sinulle edullisen testamentin. Ja vielä kerskut asialla.

Vierailija kirjoitti:

Otin parikymppisenä opiskelijana äidin pyynnostä hälle kännyliittymän. Äidilla siis luottotiedot menneet, ei saanut liittymää eikä silloin vielä ollut prepaideja. Liittymä oli halpa ja itselleni oli ilmaista soittaa siihen. Sovittiin, että mä soittelen äidille ja hän soittaa vaan ihan välttämättömät puhelut, lääkärit yms. Eikös äiti sitten samantien antanut tän liittymän pikkuveljelleni, joka teki siihen useamman sadan euron laskun. Soitteli ja tekstaili. Tämä oli siis aikaa ennen whatsappia ym. ilmaisia viestisovelluksia. Kysyin äidiltä, että miksi antoi puhelimen veljelle. Äiti tiuskaisi, että vahdi itse liittymäsi, ei kuulu hälle. Aika sanattomaksi veti, kun muisti mitä olimme sopineet. Maksoin laskun ja katkaisin liittymän. Sen koomin en ole äidin puhelinasioihin sekaantunut. Veli ei tietenkään maksanut tekemäänsä laskua mulle takaisin. Minunhan se liittymä oli.

Siis oma perhe tekee tuollaista. Tiedän ettei suku ole aina paras, vaan joskus jopa pahin, mutta tänä tarina veti jotenkin surulliseksi JS hämmästyneeksi. 😟😢

Olen käsityötaitaitoinen ihminen, joten varsinkin mieheni puolen sukulaiset odottavat, että korjaan ilmaiseksi milloin mitäkin ja heti tilauksesta pitäisi olla materiaalihinnoilla tekemässä sukkia sun muuta. Olen oppinut sanomaan ei. Nuorempana sormet vääränä kudoin milloin mitäkin, että saivat antaa minun tekeleitäni lahjaksi. Nuorempana oli myös kaveri joka lainasi jatkuvasti rahaa milloin minkäkin nyyhkytarinan perusteella ja itse sai jatkuvasti lopputilin työpaikoistaan luvattomilla poissaoloilla, mutta aina oli joka vastoinkäymisessä vika muissa. Sama kaveri yritti joka välissä saada lastaan minulle hoitoon, jotta itse olisi päässyt viihteelle. Se ystävyys loppui kyllä sitten, kun huomasin ettei jutut pitäneet paikkaansa.

Mun äiti kysyi myös täytettyäni 18, että voisiko tilailla jotain osamaksujuttuja minun nimiini. En antanut, koska oli omat luottotietonsa menettänyt. Tiesin että ei maksaisi. Yritti myös minulta usein lainata rahaa ja harvoin maksoi takaisin. Kyse päihdevanhemmista. Olis siis käynyt lukion ohella jo pari vuotta töissä ja maksoin kaikki olat kuluni. Yllärinä sainkin joskus about 18-vuotiaana perintäkirjeen. Ainut vaan, että kyseinen perintä koski jotain naisten alusvaatetilauksia, jotka oli tilattu minun ollessani 10-11-vuotias. Sain onneksi selvitettyä enkä joutunut maksumieheksi.

Ystäväni oli jättänyt minulle puhelimen vastaajaan viestin että hän on menossa muutaman päivän (!?) kuluttua naimisiin. Ja minun pitäisi tehdä hänelle ja hänen tulevalle aviomiehelleen hääpuvut.

"Tule heti bussilla tänne, ja ota ompelukoneesi mukaan", hän kirjoitti.

Minulla oli silloin kaksi reilusti alle kouluikäistä lasta, ja aviomieheni oli maatalousyrittäjä.

Vastasin ettei nyt kyllä sovi, ja etten voi / osaa ommella vaihdeompelijan tietotaidolla mitään hääpukuja!!!

Ei niistä häistä muutenkaan mitään tullut, sulhanen otti jalat alleen.

Järjestämme vuosittain erään porukan kokoontumisen vuokrahuvilalla. Vuokrahuvilan hinta on kiinteä kuten vuokramökkien yleensäkin ja se jaetaan tasan kaikkien osallistuneiden kesken. Eräs osallistuja joutuikin lähtemään aikaisemmin ja päätti maksaa vain puolet vuokransa osuudesta, koska vietti huvilalla vain puolet suunnitellusta ajasta. Ei meinaa millään mennä perille että jos hän maksaa 60 euron sijaan vain 30€, jonkun muun pitää maksaa puuttuva 30€, koska itse huvilan vuokra ei muutu mihinkään sen mukaan montako ihmistä siellä yöpyy minäkin yönä. Se sama kokonaisvuokra on maksettava joka tapauksessa ja puuttuva osuus menee sitten lopulta järjestäjän pussista.

Muutama kymppi ei ole paljon, mutta kun maksaa oman maksun ja päälle puolet toisen ihmisen maksusta, niin kokonaisuus on aika paljon. Ei myöskään ole helppoa alkaa karhuamaan jälkikäteen pariltakymmeneltä ihmiseltä muutamia euroja lisää, käytännössä niitä ei koskaan saa takaisin koska ihmiset unohtavat maksaa noin pienen summan tai eivät jaksa vaivautua kun ajattelevat ettei se 2€ haittaa.