Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon toisten törkeydet kirjoitti:

Sain toisen keskenmenon puolen vuoden sisään, rv 12 kesäkuun lopussa 2012. Sain lääkäristä lääkkeet, joilla kohdussa oleva materiaali, vauvan alku, tulisi itse ulos. Kaksi viikkoa myöhemmin alkoi kova kuume ja valtava verenvuoto. Olo oli aivan kauhea. Menin takaisin lääkäriin, joka totesi kohtutulehduksen ja sanoi että minun pitäisi tulla pikimmiten kaavintaan jotta kohtuun jäänyt matsku saataisiin pois. Oli huolissaan kovasta vuodosta. Oli perjantaipäivä ja heinäkuu. Vapaita aikoja oli sairaalassa vasta ensi viikolle kaksi, joko tiistaina tai keskiviikkona. Tiesin, että keskiviikkona olisi isoäitini 80- vuotisjuhlat. Soitin ensin ajan vahvistamista äidilleni, että voisiko olla meidän 2,5-vuotiaan esikoisemme kanssa ensi viikon tiistaina kun menisin kaavintaan. Kaavinta vaatii siis nukutuksen ja päivän sairaalassa. Äitini alkoi huutamaan, että no voi just, kun on ne juhlat ja hänen pitäisi kiillottaa hopeat ja että enkö voisi siirtää vielä seuraavalle viikolle. Löin luurin korvaan että no voivoi mulla on kuollut vauva mahassa. Soitin miehelleni, että hänen pitäisi olla tiistaina kotona lapsen kanssa. Mieheni alkoi valittamaan, että perkele kun ei saa ikinä tehdä töitä kun juuri tiistaina olisi hieno ja tärkeä työjuttu. Löin luurin korvaan hänellekin, että kiitos tuesta. Menin takaisin varaamaan aikaa ja päätin ottaa sen isoäidin juhlapäivän kun tiesin että lapseni voi olla mieheni ja sukulaisten kanssa siellä juhlissa. Sain siitä kamalat syyttelyt että mites mä kehtaan varata kaavinnan isoäidin juhlan ajaksi, kyllä tämä loukkaa mummoa. Syyksi sanoin että mä pyysin apua lapsen kanssa ja sä päätit kiillottaa hopeat.

Sitten kun mieheni haki minut kaavinnan jälkeen illalla sairaalasta, hän oli tulossa mummoni juhlista. Äitini oli kuulemma kiertänyt kaikki vieraat läpi ja kertonut mun olevan keskenmenon takia kaavinnassa (asia mitä en halunnut kerrottavan muille kuin mummilleni) ja esitti surevaa isoäitiä ja sai jaksuhaleja. Kukaan ei kyllä mulle laittanu surunvalitteluja.

Äitini kanssa ei olla kauheen lempeissä väleissä. Mies katuu edelleen tätä kommenttiaan.

Muuten hyvä tarina, mutta tuollaisessa tilanteessa kaavinta on välitön toimenpide, eikä sitä odoteuteta yhtään päivää, vaan se tehdään välittömästi kun on saatu osaava henkilökunta kasaan. Kaavintaan ei anneta "seuraavaa vapaata aikaa ensi viikolle" jos naisella on kuumetta ja kipuja. Kohtutulehdus on niin vakava asia, että se saattaisi hyvinkin johtaa jo kuolemaan jos pitäisi odotella vielä päivätolkulla. Olisi ollut kiva jos olisit viitsinyt keksiä tarinasi jostain muusta aiheesta kuin tästä, sillä tämä on vakava asia, eikä siitä saa levittää väärää tietoa edes provomielessä vauvapalstalla.

Saisit hävetä.

Minulle tuli kohtutulehdus synnytyksen jälkeen. Lääkäri lähetti Naistenklinikalle yötä vasten. Oli lähdettävä heti ja välittömästi osastolla olin tiputuksessa.

Kohtutulehdus on tappava tauti. Ei siinä todellakaan ruveta aikoja antamaan päivien päähän.

Olin raskaana ja kävin neuvolassa. Kätilö kuunteli sikiön sydänääniä ja kun ei niitä omasta mielestään kuullut kunnolla, lähetti minut heti keskus-sairaalaan. Siellä tehtiin välittömästi kaavinta. Lääkäri sanoi, ettei odoteta yhtään, kun sikiö oli kuollut.

Tätini kerran soitti, että auttaisin ja veisin hänen tavaransa aamulla kirppikselle ja iltapäivällä hakisin hänet pois. Ehtona tietysti, että myös tekisin koko roudausurakan hänen puolesta ja hän tulisi sinne valmiiksi laitettuun pöytään. Eikä siinä vielä kaikki. Tätini asuu 100km päässä meistä, eli olisin ajanut hänen luo, roudannut kamat, ajanut kotiin, ajanut takaisin kirppikselle, roudannut loput kamat ja vienyt hänet kotiin tavaroineen ja lopuksi kotiin. Kiitokseksi hän olisi tarjonnut 5e pullakahvit kirppiksellä. 

Toinen täti halusi, että kävisin Helsingin keskustassa hakemassa hänelle tietyn väriset shortsit ja tuonut ne hänelle Keski-Suomeen samalla, kun tulisin kesälomalla heille. Asun niin lähellä Hki. Meiltä on sinne 60km, että ihan en viittinyt kuluttaa päivää hakemalla hänelle shortseja. 

Entinen naapuri menetti korttinsa 3kk hyllylle ylinopeussakkojen vuoksi. Koska tein etätöitä ja olin päivät kotona, niin minun olisi pitänyt kuskata hänet 3kk ajan töihin ja takas. Matkaa 20km suuntaansa. "Mä en pääse muuten töihin". No voi voi. 

Mun exä pyysi eron jälkeen, että hoitaisin hänen uuden naisensa lapsia viikon, kun kerran niin lähellä lentokenttää asun. He ois menneet viikoksi etelään ilman lapsia. No joo en suostunut. Samoin hänen siskonsa siihen lisäsi, että olisi voinut tuoda oman lapsensa myös meille samaan aikaan, kun on saman ikäinen. Juu en suostunut.

Tämä exän sisko olisi myös silloin joskus aikanaan halunnut lähteä meidän kanssa samaan aikaan häämatkalle Aasiaan. No ihan ei otettu mukaan. Tämä sama nainen päätti myös puolestani, että hänen lapsensa tulisi minun morsiusneidoksi. En halunnut morsiusneitoja, koska häät olivat pienet ja meillä ei ollut varaa hankkia sille pukua. Hän lupautui hankkia sellaisen halvalla kirppikseltä. Siinäå vaiheessa pistin stopin. 

Mun sisko suuttui 5 vuodeksi siitä, etten lainannut hänelle rahaa. Hänellä oli entisetkin maksamatta. Itseasiassa se ei häirinnyt yhtään. Nautin siitä, että se loinen ei soitellut jatkuvasti minulta apua. 

Tuli vielä mieleen yksi vanha tyuökaveri, joka piti itsestään selvänä, että hakisin ja veisin hänet kotiin töistä, kun olin saanut uuden auton. Ihan niiku tekisin 5km lenkkejä suuntaansa joka päivä, että rouva pääsee puhtain jaloin työpaikalle autolla. Hän ei myöskään olisi maksanut mitään kyydistä, kun sain kulut katettua jo verotuksessa. Sanoin vaan, että kuljen eri reittiä, niin en viitti. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on rakennusalalla. Häntä ollaan jatkuvasti pyytämässä "pikkuremppoihin". Pikkurempalla tarkoittavat yleensä koko asunnon tapetointia, maalausta, laminaatin asennusta, kylppärin ja keittiön täydellistä uusimista (laatoitus, kaapistot jne). Sisätöiden jälkeen pitää maalata talo ulkoapäin. Lopuksi pitää vielä olla laittamassa piha uusiksi. 

Nämä viikkojen, jopa kuukausien hommat pitäisi tehdä oman päivätyön lisäksi ilta- ja viikonloppuhommina, ilmakseksi tottakai. Sukulaisten ja tuttavien mielestä mieheni velvollisuutena on alalla olevana ja ihmisiä tuntevana, käyttää näitä yhteyksiään hyväksi että sukulaiset ja tuttavat saa ostettua materiaaleja tai vuokrattua koneita normaalia halvemmalla.

Suuttuvat kun kieltäytyy (toki lähisukua eli omia vanhempiaan ja sisaruksiaan auttaa ja minun lähisukua).

Tämä on niin tuttua! Mieheni (sähkömies) vietti jatkuvasti illat ja viikonloput auttaen ilmaiseksi tai ruokapalkalla milloin kenenkin kaverin ja sukulaisen remontissa. Varsinkin miehen kaveriporukka oli sellainen, että vähän kaikki olivat rakennus-, sähkö- tai putkialalla.

Vuosien saatossa lopulta ostimme oman asunnon, jonka remontoimme lattiasta kattoon. Kahdestaan. Kukaan kavereista, joita mieheni oli jatkuvasti käynyt auttamassa, ei 'kiireiltään' ehtinyt auttamaan vastavuoroisesti meitä.

Miesten illat jatkuivat, mutta toisten remonttien tekeminen (perhettä ja lähisukua lukuunottamatta) loppui silloin.

Vierailija kirjoitti:

eräs tuttu soittaa aina vain hälyn koska sanoo ettei hänellä ole puheaikaa.  sanoin tästä kaverille joka alkoi hänkin  antamaan vain hälyjä.   vaikka puheaikaa onkin.   että minun nämä puhelut pitäisi maksaa  vaikka mielestäni se soittaa jolla on asiaa.   vaikka heillä on prepaidit ja minulla kk liittymä niin maksan kumminkin puheluista.

Mun kaveri soitti myös hälyn, että soittaisin takaisin. Lopetin takaisin soittelun, niin hän alkoi soittaa oikeita puheluja tai lähettää tekstiviestejö, jos oli tärkeää asiaa. Yleensä se tärkeä asia oli, että lähtisin käyttämään kaupungilla, vaikka bussi kulki ihan vierestä monta kertaa tunnissa, eikä pyörälläkään ollut mahdoton matka. Tietysti ei maksanut kyydistä mitään. Lopetin kuskaamisen, jos ei itselläni ollut asiaa kaupungille. Eipä enää ole soitellut.

Vierailija kirjoitti:

Kun luin näitä , niin tajusin miten ei ollut ihmekään että minun ja kihlattuni, avopuolisoni suhde kariutui. Koko 7v yhdessäoloaikamme jokainen viikonloppu jota emme olleet töissä tai auttaneet muita sukulaisia piti viettää miehen kotimaatilalla töissä. Ei, emme saaneet palkkaa, ruuan tietysti siellä ollessa. Minä vastailin arkena yöt mt-ongelmaisen siskoni puheluihin. Toisen siskon muutossa avustimme. Kummilapsia otimme viikonloppuna ja lomilla hoitoon. Töistä tultuani menin auttamaan naapurin yksityisyrittäjärouvaa, jonka luulin olevan ystäväni - myöhemmin käsitin olleeni ilmaista työvoimaa.

Nyt vasta tajusin, että emme koskaan esim.lomailleet kaksin![/

On kyllä hyvä asia oppia ajoissa sanomaan ei ja muistaa, että oma perhe menee suvun ja ystävien edelle.

Iäkkäät vanhemmat on jo eri juttu mutta jos heilläkin on varallisuutta niin rajoja voi vetää.

Kynnysmattojen kokoontumisajot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin opiskeluaikana soluasunnossa ja yks kämppis lähti ulkomaille vaihtoon.

Olin aina ollut innokas kirppisteliä ja hän antoikin minulle ison kasan kaikkea tarpeetonta.

Ensiksi yritti olisin ostanut ne, sitten halusi jemmaisin niitä ja lopulta antoi. Kävin pariin kertaan läpi minä voin myydä nämä ja pitää rahat itsellä.

Meni pari kk. Kämppis laittoi viestiä voinko postittaa ne. Vastasin tulee liian kalliiksi. Kävi ilmi minun olisi pitänyt maksaa postimaksut itse vastineena sain käyttää niitä pari kk.

Kun tuli vuoden päästä Suomeen, odotti tuon hänen tavarat hänelle. En enää vastannut viesteihin, kun olin ne jo myynyt.

Hän joskus myös ilmoitti hänellä on lämpimiä voileipiä. Kun oltiin syöty, ilmoitti mitä ollaan velkaa.

Kerroin aika oon tarjonnut sulle niin paljon, en maksa mitään.

Soluasuminen voi olla niin ikävää

Hauska tarina mutta pliis voisitko opetella että-sanan käytön jooko? Esim. "ilmoitti ETTÄ hänellä on voileipiä."

Joo samaa mieltä. Tämä sama kirjoittaja on kirjoittanut usean tarinan täällä ja tuo alistuskonjuktioiden puute ärsyttää oikeasti. Ei siis pahalla! Tekstiä on vaan paljon kivempi lukea jos se on kirjoitettu oikein 😊

Ja hei..olisi kiva saada selitys myös siihen ravintolakäännösjuttuun. Miten se tuloillaan oleva hääpäivä liittyi siihen, että se käännöskeikka otettiin vastaan ja kenen hääpäivä se oli?

Pikkuserkkuni pyysi minua lähtemään lapsenvahdiksi hänen 4-vuotiaalle ADHD-lapselleen 300km päähän keskelle korpea siten, että maksan itse kaikki kulut (bussiliput, ruokailut yms) enkä saa mitään palkkiota.

Vissiin ajatteli, että hänen ADHD tyttönsä hoitaminen on niin ihanaa että olen valmis maksamaan siitä hyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on rakennusalalla. Häntä ollaan jatkuvasti pyytämässä "pikkuremppoihin". Pikkurempalla tarkoittavat yleensä koko asunnon tapetointia, maalausta, laminaatin asennusta, kylppärin ja keittiön täydellistä uusimista (laatoitus, kaapistot jne). Sisätöiden jälkeen pitää maalata talo ulkoapäin. Lopuksi pitää vielä olla laittamassa piha uusiksi. 

Nämä viikkojen, jopa kuukausien hommat pitäisi tehdä oman päivätyön lisäksi ilta- ja viikonloppuhommina, ilmakseksi tottakai. Sukulaisten ja tuttavien mielestä mieheni velvollisuutena on alalla olevana ja ihmisiä tuntevana, käyttää näitä yhteyksiään hyväksi että sukulaiset ja tuttavat saa ostettua materiaaleja tai vuokrattua koneita normaalia halvemmalla.

Suuttuvat kun kieltäytyy (toki lähisukua eli omia vanhempiaan ja sisaruksiaan auttaa ja minun lähisukua).

Tämä on niin tuttua! Mieheni (sähkömies) vietti jatkuvasti illat ja viikonloput auttaen ilmaiseksi tai ruokapalkalla milloin kenenkin kaverin ja sukulaisen remontissa. Varsinkin miehen kaveriporukka oli sellainen, että vähän kaikki olivat rakennus-, sähkö- tai putkialalla.

Vuosien saatossa lopulta ostimme oman asunnon, jonka remontoimme lattiasta kattoon. Kahdestaan. Kukaan kavereista, joita mieheni oli jatkuvasti käynyt auttamassa, ei 'kiireiltään' ehtinyt auttamaan vastavuoroisesti meitä.

Miesten illat jatkuivat, mutta toisten remonttien tekeminen (perhettä ja lähisukua lukuunottamatta) loppui silloin.

En ole itse em. aloilla, tai muutenkaan alalla, jonka osaamista tarvitaan tämmöisissä remppahommissa. Minun korvaan kuulostaa jotenkin käsittämättömältä, miten ajattelemattomia ja välinpitämättömiä ihmiset on toisten ajan suhteen.

Mulla ei tulis pieneen mieleenkään pyytää sähkö-/kirveshenkilö sukulaista tai tuttua minulle hommiin kahvi ja pulla -palkalla.

Toisaalta, ehkä siksi mulle ei ole lyöty luuria korvaan, koska a) kerron kättelyssä mitä haluan/tarvin ja b) kysyn, millaista tuntiveloitusta henkilö haluaisi em. työstä.

Olen töissä lastentarhassa, keittiössä.

Lisäksi olen täyttänyt 50 v.

Viimeksi serkkuni tytär pyysi minua häihinsä, leikittämään lapsia.

Kun se käy minulta niin helposti. Niinpä.

Asuin vuokralla ja olin saanut hankittua uudet kalusteet, television ja astianpesukoneen. Tapasin miehen, jonka kanssa muutettiin yhteen mun vuokrakämppään. Omasta halustaan myi paljoa omia kalusteita pois, vaikka tiettyä elektroniikkaa olisi voinut säilyttää vaatehuoneessa tai kellarikomerossa. Eron tultua alkoi vaatimaan multa astianpesukonetta ja yritti viedä muutakin omaisuutta, jonka olin ostanut jo ennen miehen tapaamista. Kuvitteli, että mun pitäisi antaa sille tavaroita isoja ja kalliitaa käytötavaroita uuteen kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla ja olin saanut hankittua uudet kalusteet, television ja astianpesukoneen. Tapasin miehen, jonka kanssa muutettiin yhteen mun vuokrakämppään. Omasta halustaan myi paljoa omia kalusteita pois, vaikka tiettyä elektroniikkaa olisi voinut säilyttää vaatehuoneessa tai kellarikomerossa. Eron tultua alkoi vaatimaan multa astianpesukonetta ja yritti viedä muutakin omaisuutta, jonka olin ostanut jo ennen miehen tapaamista. Kuvitteli, että mun pitäisi antaa sille tavaroita isoja ja kalliitaa käytötavaroita uuteen kotiin. 

Miksi ihmeessä säilyttää pesukoneita kellarivarastossa siltä varalta että ero tulee joskus? Eihän kukaan tee noin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla ja olin saanut hankittua uudet kalusteet, television ja astianpesukoneen. Tapasin miehen, jonka kanssa muutettiin yhteen mun vuokrakämppään. Omasta halustaan myi paljoa omia kalusteita pois, vaikka tiettyä elektroniikkaa olisi voinut säilyttää vaatehuoneessa tai kellarikomerossa. Eron tultua alkoi vaatimaan multa astianpesukonetta ja yritti viedä muutakin omaisuutta, jonka olin ostanut jo ennen miehen tapaamista. Kuvitteli, että mun pitäisi antaa sille tavaroita isoja ja kalliitaa käytötavaroita uuteen kotiin. 

Miksi ihmeessä säilyttää pesukoneita kellarivarastossa siltä varalta että ero tulee joskus? Eihän kukaan tee noin!

No joo, ei varmaan. Pointti kuitenkin se, että olin ostanut omilla palkoilla aikoja sitten nämä kaikki isot kalusteet jo ennen miehen tapaamista ja tuntuisi hassulta antaa niitä kenellekään eron yhteydessä vaan sen takia, että toisella ei enää ole juuri mitään omaan kotiinsa ja alkaa tästä räyhäämään mulle. 

Ilmaista muuttoapua kaverini vaimon serkulle on joskus pyydetty, koska mulla on käytössä työpaikan paku. Ilmaiseksi. Eli olisin joutunut maksamaan itse bensat. Mulla oli muuta menoa sinä viikonloppuna. Kysyivät vielä työpaikkani autoa lainaan. En voi lainata työnantajan autoa kenellekään.

Lapsena yksi kaveri asetti aina ehtoja kaveruudelle. Olisi pitänyt antaa leluja jne.

En koskaan suostunut. Moni muu lapsi antoi mitä tämä kaveri kehtasi pyytää. Oli hauskaa seuraa, mutta aikuisena 20 vuotiaana tajusin kuinka raskas kusipää kyseinen henkilö on. Lopetin ystävyyden.

Aikoinaan taloyhtiössä oli maksullinen pesutupa eikä itselläni ollut pesukonetta. Kerran kuukaudessa varasin vuoron päiväksi, jolloin pesin kuukauden ajalta kaikki vuodevaatteet jne. Pienempi pyykki meni käsipesuna. Samassa taloyhtiössä asunut opiskelijakaveri tunki aina samaan aikaan vuorollani, että ei varmaan haittaa jos laitan omat pyykit koneeseen tässä ohella. Joo, mä haluan keretä pesemään omat pyykkini päivän aikana. Lopulta ostin halvan rotiskon itselleni ja tuli ihmettelemään joiden viikkojen päästä, että enkä enää pesekään pyykkejäni pesutuvassa. Hänellä kuulemma kertyy pyykkiä. Eikä tietenkään mitään maksua koskaan antanut. Minulle olisi hyvin sopinut koneen käyttö jos olisimme vaikkapa maksaneet puoliksi vuoron maksun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon toisten törkeydet kirjoitti:

Sain toisen keskenmenon puolen vuoden sisään, rv 12 kesäkuun lopussa 2012. Sain lääkäristä lääkkeet, joilla kohdussa oleva materiaali, vauvan alku, tulisi itse ulos. Kaksi viikkoa myöhemmin alkoi kova kuume ja valtava verenvuoto. Olo oli aivan kauhea. Menin takaisin lääkäriin, joka totesi kohtutulehduksen ja sanoi että minun pitäisi tulla pikimmiten kaavintaan jotta kohtuun jäänyt matsku saataisiin pois. Oli huolissaan kovasta vuodosta. Oli perjantaipäivä ja heinäkuu. Vapaita aikoja oli sairaalassa vasta ensi viikolle kaksi, joko tiistaina tai keskiviikkona. Tiesin, että keskiviikkona olisi isoäitini 80- vuotisjuhlat. Soitin ensin ajan vahvistamista äidilleni, että voisiko olla meidän 2,5-vuotiaan esikoisemme kanssa ensi viikon tiistaina kun menisin kaavintaan. Kaavinta vaatii siis nukutuksen ja päivän sairaalassa. Äitini alkoi huutamaan, että no voi just, kun on ne juhlat ja hänen pitäisi kiillottaa hopeat ja että enkö voisi siirtää vielä seuraavalle viikolle. Löin luurin korvaan että no voivoi mulla on kuollut vauva mahassa. Soitin miehelleni, että hänen pitäisi olla tiistaina kotona lapsen kanssa. Mieheni alkoi valittamaan, että perkele kun ei saa ikinä tehdä töitä kun juuri tiistaina olisi hieno ja tärkeä työjuttu. Löin luurin korvaan hänellekin, että kiitos tuesta. Menin takaisin varaamaan aikaa ja päätin ottaa sen isoäidin juhlapäivän kun tiesin että lapseni voi olla mieheni ja sukulaisten kanssa siellä juhlissa. Sain siitä kamalat syyttelyt että mites mä kehtaan varata kaavinnan isoäidin juhlan ajaksi, kyllä tämä loukkaa mummoa. Syyksi sanoin että mä pyysin apua lapsen kanssa ja sä päätit kiillottaa hopeat.

Sitten kun mieheni haki minut kaavinnan jälkeen illalla sairaalasta, hän oli tulossa mummoni juhlista. Äitini oli kuulemma kiertänyt kaikki vieraat läpi ja kertonut mun olevan keskenmenon takia kaavinnassa (asia mitä en halunnut kerrottavan muille kuin mummilleni) ja esitti surevaa isoäitiä ja sai jaksuhaleja. Kukaan ei kyllä mulle laittanu surunvalitteluja.

Äitini kanssa ei olla kauheen lempeissä väleissä. Mies katuu edelleen tätä kommenttiaan.

Muuten hyvä tarina, mutta tuollaisessa tilanteessa kaavinta on välitön toimenpide, eikä sitä odoteuteta yhtään päivää, vaan se tehdään välittömästi kun on saatu osaava henkilökunta kasaan. Kaavintaan ei anneta "seuraavaa vapaata aikaa ensi viikolle" jos naisella on kuumetta ja kipuja. Kohtutulehdus on niin vakava asia, että se saattaisi hyvinkin johtaa jo kuolemaan jos pitäisi odotella vielä päivätolkulla. Olisi ollut kiva jos olisit viitsinyt keksiä tarinasi jostain muusta aiheesta kuin tästä, sillä tämä on vakava asia, eikä siitä saa levittää väärää tietoa edes provomielessä vauvapalstalla.

Saisit hävetä.

Minulle tuli kohtutulehdus synnytyksen jälkeen. Lääkäri lähetti Naistenklinikalle yötä vasten. Oli lähdettävä heti ja välittömästi osastolla olin tiputuksessa.

Kohtutulehdus on tappava tauti. Ei siinä todellakaan ruveta aikoja antamaan päivien päähän.

Olin raskaana ja kävin neuvolassa. Kätilö kuunteli sikiön sydänääniä ja kun ei niitä omasta mielestään kuullut kunnolla, lähetti minut heti keskus-sairaalaan. Siellä tehtiin välittömästi kaavinta. Lääkäri sanoi, ettei odoteta yhtään, kun sikiö oli kuollut.

Siskoni sai keskenmenon viikolla 16 ja ei kaavittu heti. Sikiö oli siis kuollut eikä siskolla mitään oireita asiasta ultrassa paljastui.

Panivat kotiin päiväksi ja sitten yrittivät synnytyttää 3 päivää osastolla ja neljäntenä päivänä kaapivat kun lääkärin mukaan kun se ei nyt tule ulos.

Vierailija kirjoitti:

Tätini kerran soitti, että auttaisin ja veisin hänen tavaransa aamulla kirppikselle ja iltapäivällä hakisin hänet pois. Ehtona tietysti, että myös tekisin koko roudausurakan hänen puolesta ja hän tulisi sinne valmiiksi laitettuun pöytään. Eikä siinä vielä kaikki. Tätini asuu 100km päässä meistä, eli olisin ajanut hänen luo, roudannut kamat, ajanut kotiin, ajanut takaisin kirppikselle, roudannut loput kamat ja vienyt hänet kotiin tavaroineen ja lopuksi kotiin. Kiitokseksi hän olisi tarjonnut 5e pullakahvit kirppiksellä. 

Toinen täti halusi, että kävisin Helsingin keskustassa hakemassa hänelle tietyn väriset shortsit ja tuonut ne hänelle Keski-Suomeen samalla, kun tulisin kesälomalla heille. Asun niin lähellä Hki. Meiltä on sinne 60km, että ihan en viittinyt kuluttaa päivää hakemalla hänelle shortseja. 

Entinen naapuri menetti korttinsa 3kk hyllylle ylinopeussakkojen vuoksi. Koska tein etätöitä ja olin päivät kotona, niin minun olisi pitänyt kuskata hänet 3kk ajan töihin ja takas. Matkaa 20km suuntaansa. "Mä en pääse muuten töihin". No voi voi. 

Mun exä pyysi eron jälkeen, että hoitaisin hänen uuden naisensa lapsia viikon, kun kerran niin lähellä lentokenttää asun. He ois menneet viikoksi etelään ilman lapsia. No joo en suostunut. Samoin hänen siskonsa siihen lisäsi, että olisi voinut tuoda oman lapsensa myös meille samaan aikaan, kun on saman ikäinen. Juu en suostunut.

Tämä exän sisko olisi myös silloin joskus aikanaan halunnut lähteä meidän kanssa samaan aikaan häämatkalle Aasiaan. No ihan ei otettu mukaan. Tämä sama nainen päätti myös puolestani, että hänen lapsensa tulisi minun morsiusneidoksi. En halunnut morsiusneitoja, koska häät olivat pienet ja meillä ei ollut varaa hankkia sille pukua. Hän lupautui hankkia sellaisen halvalla kirppikseltä. Siinäå vaiheessa pistin stopin. 

Mun sisko suuttui 5 vuodeksi siitä, etten lainannut hänelle rahaa. Hänellä oli entisetkin maksamatta. Itseasiassa se ei häirinnyt yhtään. Nautin siitä, että se loinen ei soitellut jatkuvasti minulta apua. 

Tuli vielä mieleen yksi vanha tyuökaveri, joka piti itsestään selvänä, että hakisin ja veisin hänet kotiin töistä, kun olin saanut uuden auton. Ihan niiku tekisin 5km lenkkejä suuntaansa joka päivä, että rouva pääsee puhtain jaloin työpaikalle autolla. Hän ei myöskään olisi maksanut mitään kyydistä, kun sain kulut katettua jo verotuksessa. Sanoin vaan, että kuljen eri reittiä, niin en viitti. 

Mun hyvä ystävä menetti korttinsa pariksi viikoksi.

Olin silloin kesälomalla ja hän keksi loistavan idean.

Joka aamu fillaroisin hänen luo, ajaisin hänet autollaan työpaikalle ja jäisin hengailemaan koko päiväksi paikkakunnalle.

Kysyin enkö voisi tulla kotiin päiväksi. Olisi pitänyt maksaa puolet bensoista.

Oli hyvä ystävä

Kyytien pummaajia on monia ja suurella osalla ei taida olla ajokorttia eivätkä ymmärrä paljon vaikuttaa bensan kulutukseen tai ajankäyttöön jos pitäisi montakin kilometriä poiketa normaalilta työmatkalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon toisten törkeydet kirjoitti:

Sain toisen keskenmenon puolen vuoden sisään, rv 12 kesäkuun lopussa 2012. Sain lääkäristä lääkkeet, joilla kohdussa oleva materiaali, vauvan alku, tulisi itse ulos. Kaksi viikkoa myöhemmin alkoi kova kuume ja valtava verenvuoto. Olo oli aivan kauhea. Menin takaisin lääkäriin, joka totesi kohtutulehduksen ja sanoi että minun pitäisi tulla pikimmiten kaavintaan jotta kohtuun jäänyt matsku saataisiin pois. Oli huolissaan kovasta vuodosta. Oli perjantaipäivä ja heinäkuu. Vapaita aikoja oli sairaalassa vasta ensi viikolle kaksi, joko tiistaina tai keskiviikkona. Tiesin, että keskiviikkona olisi isoäitini 80- vuotisjuhlat. Soitin ensin ajan vahvistamista äidilleni, että voisiko olla meidän 2,5-vuotiaan esikoisemme kanssa ensi viikon tiistaina kun menisin kaavintaan. Kaavinta vaatii siis nukutuksen ja päivän sairaalassa. Äitini alkoi huutamaan, että no voi just, kun on ne juhlat ja hänen pitäisi kiillottaa hopeat ja että enkö voisi siirtää vielä seuraavalle viikolle. Löin luurin korvaan että no voivoi mulla on kuollut vauva mahassa. Soitin miehelleni, että hänen pitäisi olla tiistaina kotona lapsen kanssa. Mieheni alkoi valittamaan, että perkele kun ei saa ikinä tehdä töitä kun juuri tiistaina olisi hieno ja tärkeä työjuttu. Löin luurin korvaan hänellekin, että kiitos tuesta. Menin takaisin varaamaan aikaa ja päätin ottaa sen isoäidin juhlapäivän kun tiesin että lapseni voi olla mieheni ja sukulaisten kanssa siellä juhlissa. Sain siitä kamalat syyttelyt että mites mä kehtaan varata kaavinnan isoäidin juhlan ajaksi, kyllä tämä loukkaa mummoa. Syyksi sanoin että mä pyysin apua lapsen kanssa ja sä päätit kiillottaa hopeat.

Sitten kun mieheni haki minut kaavinnan jälkeen illalla sairaalasta, hän oli tulossa mummoni juhlista. Äitini oli kuulemma kiertänyt kaikki vieraat läpi ja kertonut mun olevan keskenmenon takia kaavinnassa (asia mitä en halunnut kerrottavan muille kuin mummilleni) ja esitti surevaa isoäitiä ja sai jaksuhaleja. Kukaan ei kyllä mulle laittanu surunvalitteluja.

Äitini kanssa ei olla kauheen lempeissä väleissä. Mies katuu edelleen tätä kommenttiaan.

Muuten hyvä tarina, mutta tuollaisessa tilanteessa kaavinta on välitön toimenpide, eikä sitä odoteuteta yhtään päivää, vaan se tehdään välittömästi kun on saatu osaava henkilökunta kasaan. Kaavintaan ei anneta "seuraavaa vapaata aikaa ensi viikolle" jos naisella on kuumetta ja kipuja. Kohtutulehdus on niin vakava asia, että se saattaisi hyvinkin johtaa jo kuolemaan jos pitäisi odotella vielä päivätolkulla. Olisi ollut kiva jos olisit viitsinyt keksiä tarinasi jostain muusta aiheesta kuin tästä, sillä tämä on vakava asia, eikä siitä saa levittää väärää tietoa edes provomielessä vauvapalstalla.

Saisit hävetä.

Minulle tuli kohtutulehdus synnytyksen jälkeen. Lääkäri lähetti Naistenklinikalle yötä vasten. Oli lähdettävä heti ja välittömästi osastolla olin tiputuksessa.

Kohtutulehdus on tappava tauti. Ei siinä todellakaan ruveta aikoja antamaan päivien päähän.

Olin raskaana ja kävin neuvolassa. Kätilö kuunteli sikiön sydänääniä ja kun ei niitä omasta mielestään kuullut kunnolla, lähetti minut heti keskus-sairaalaan. Siellä tehtiin välittömästi kaavinta. Lääkäri sanoi, ettei odoteta yhtään, kun sikiö oli kuollut.

Mustakin tää oli outo tarina. Sitä paitsi ymmärrän tässä kirjoittajan äitiäkin. Hänen äitibsä hautajaiset ja yks rähisee kun äiti ei ehdi tai kykene auttamaan, koska hautajaiset ei oo mikään läpihuutojuttu kumminkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin lomalla ja mökkireissulta tulossa, niin mun isä soitti. No pysäytin auton ja soittelin takaisin, ajattelin että jotain tärkeää. Kyseli, että mitä teen huomenna ja mä vastasin, että varmaan lomahommia. Pyysi käymään ja mä menin, niin olivat ostaneet sellaisen itsekoottavan aika ison vajan. Ajattelin, että auttelen siinä vähän vanhuksia, mutta siitähän tuli varsinainen työleiri. Viikko puskettiin, ensin perustukset, sitten hirsikehikko, peltikatto, ikkunat, ovet, jne. Paras oli kun viikonloppuna mun vanhemmat lähti reissuun ja yksi tyyppi tuli sinne mulle kaveriksi. Ovet oli lukossa, ettei syömäänkään päässyt. Siinä meni paras lomaviikko jotain saatanan mökkiä kasatessa. Päivänselvää oli, että eivät edes kysyneet, ovatko jotain velkaa.

On näissä se hyvä puoli, että loman jälkeen tuntuu hyvältä päästä töihin lepäämään...

T. nim. samankaltaisia kokemuksia

Miksi helvetissä suostutte näihin vaatimuksiin?