Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs autoton ja ajokortiton kaveri on aina kyselemässä kyytiä ”siinä samalla” kun itsekin menen jonnekin. Tulisi edes jonnekin tien varteen, mistä on helppo ottaa kyytiin, mutta pitäisi aina hakea ja viedä kotiovelle.

Näin kortittomana ja autottomana tämä tuntuu ihan käsittämättömältä. Koska asun korvessa, on joskus pakko pyytää kyytiä, mutta vain ihmisiltä jotka ovat siihen lupautuneet. Maksan myös 0,50 €/km ja vaivanpalkkaa. Korttiin ja oman auton ylläpitoon menisi niin paljon rahaa, että on paljon pienempi paha maksaa se muutama sata euroa parista kyydistä, kuin maksaa parin automatkan vuoksi oma auto. Autottomuus on valinta ja se tarkoittaa sitä että silloin joutuu kävelemään, pyöräilemään ja kantamaan. Kauppaan on 12 km, mutta rinkan kanssa sekin on kuljettavissa. Jos ei olisi, hankkisin oman auton. Nyt tarve on onneksi sellainen, että pidempi matka runsaiden tavaroiden kanssa tulee tehtyä muutaman kerran vuodessa ja kuskina on ihminen joka on oma-aloitteisesti siihen tarjoutunut. Minun ei tarvitse hankkia autoa ja ystäväni joka on opiskelija vähän kuluttavalla autolla saa 150 € reissusta. Molemmat voittavat. Edes korvauksella en kyllä kehtaisi pyydellä kyytiä jatkuvasti, enkä varsinkaan ihmiseltä joka ei olisi sanonut "laita viestiä jos jonnekin tarvitsee mennä, ei ole ongelma". Jotenkin monet autottomat eivät ollenkaan ymmärrä kuinka kallista se auton ylläpito on, eikä se kuskailu ole mitenkään vaivatonta ellei nyt ole jokin "hyppää bussipysäkiltä matkan varrelta kyytiin ennalta sovittuna aikana säännöllisesti" tyyppinen tilanne.

Oho, kannattaisiko muuttaa pois sieltä korvesta ihmisten ilmoille. Ei siellä ole mikään pakko asua.

Kommenttisi perusteella sinun kannattaisi petrata luetun ymmärtämistä ;) - eri kuin alkuperäinen kirjoittaja

Jotkut haluaa asua perukassa eli "korvessa" ihan omasta tahdostaan, koska siellä on puhtaampi ilma kuin kaupungissa, ei melua, ja metsä-/marjaretkelle pääsee heti kotiovelta.

Minun mielestäni tämä on arvokkaimpia asioita elämässä, todellakin parin kyytipyynnön arvoista, varsinkin jos tämä alkuperäinen kirjoittaja sanoo antavansa tästä kyydittäjille vähän palkkaa.

Ja kuten sanottu, ei auton omistaminen mitään halpaa lystiä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veli ja hänen vaimonsa katsovat, että on ihan oikein, että he saavat rahallista tukea mieheltäni, koska häntä on elämässä niin onnistanut. Itse he eivät ole koskaan halunneet käydä töissä ja ovat siksi aina taloudellisissa vaikeuksissa. Mieheni sen sijaan on opiskellut kaksi ammattia ja tehnyt työtä itseään säästämättä vuosikymmeniä.

Joo se on kyllä hassua miten joku ajattelee, että joitakin vain "lykästää"  työelämässä ja pääsee tuurilla hyville palkoille. Mitään tekemistähän sillähän ei tietenkään ole, että opiskelee, käy töissä, oppii ja saa työkokemusta, etenee urallaan.

Olen itsekin tuon kuullut, että "hyvähän sun on kun on hyvät duunit ja liksat" ihan kuin ne olisivat taivaalta tupsahtaneet ja heille kävi vaan paska säkä kun ei vastaava onnenkantamoinen osunut kohdalle. Kyllä töideni teen on töitä tehty ja uhrattu muita asioita.  

Tämän kirjoittajan tapaisille ei tunnu menevän ymmärrykseen, että aina ei pääse koulutukseen, ainakaan sinne minne haluaisi, kaikilla aloilla ei ole tarpeeksi, eikä uudelleenkoulutus auttanutkaan. Kaikilla aloilla työkokemus ei auta paremman palkan tai edes työpaikan saamiseen, saati oikein uralla etenemiseen, ei vaikka kuinka hankkisi vielä lisäoppia ja yrittäisi verkottua ja olla aina työnantajan käytettävissä. Työttömyyttä vaan on paljon, matalapalkka-aloja on ihan oikeasti.

Uhrauksista ja yrittämisestä huolimatta aina ei onnistu kovin vihreälle oksalle pääsemään. Sellaisessa tilanteessa ottaa todellakain päähän nämä, kyllä, onnekkaat, jotka eivät näytä kovinkaan paljon ymmärtävän nykykoulutuksesta ja työelämästä. Koittakaa nyt ymmärtää, että ei ole vain kahta ryhmää, joko laiskoja työn- ja opiskelun vieroksujia tai sitten ahkerasti kouluttautuneita ja työtä vuorotta tehneitä, uran luojia. Valitettavasti oikea elämä on paljon monimuotoisempaa!

Siihen varsinaiseen keskustelunaiheeseen: hävytömintä mitä minulle on tapahtunut, on se, että töissä esimies esitti minun toimiviksi osoittautuneet ideani ominaan. Hän sai pitää paikkansa, minä en, kun väkeä vähennettiin. Vasta myöhemmin, liian myöhään, tulin tietämään kuvion.

Meinaatko, että esim. sisaruksilla on niin paljon ikäeroa, että maailma on dramaattisesti muuttunut siinä välissä kun päätöksiä esim. koulutuksesta tehdään?

Ja jos johonkin koulutukseen ei 'vain' pääse, on siihen varmaan syynsä.

up!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veli ja hänen vaimonsa katsovat, että on ihan oikein, että he saavat rahallista tukea mieheltäni, koska häntä on elämässä niin onnistanut. Itse he eivät ole koskaan halunneet käydä töissä ja ovat siksi aina taloudellisissa vaikeuksissa. Mieheni sen sijaan on opiskellut kaksi ammattia ja tehnyt työtä itseään säästämättä vuosikymmeniä.

Joo se on kyllä hassua miten joku ajattelee, että joitakin vain "lykästää"  työelämässä ja pääsee tuurilla hyville palkoille. Mitään tekemistähän sillähän ei tietenkään ole, että opiskelee, käy töissä, oppii ja saa työkokemusta, etenee urallaan.

Olen itsekin tuon kuullut, että "hyvähän sun on kun on hyvät duunit ja liksat" ihan kuin ne olisivat taivaalta tupsahtaneet ja heille kävi vaan paska säkä kun ei vastaava onnenkantamoinen osunut kohdalle. Kyllä töideni teen on töitä tehty ja uhrattu muita asioita.  

Tämän kirjoittajan tapaisille ei tunnu menevän ymmärrykseen, että aina ei pääse koulutukseen, ainakaan sinne minne haluaisi, kaikilla aloilla ei ole tarpeeksi, eikä uudelleenkoulutus auttanutkaan. Kaikilla aloilla työkokemus ei auta paremman palkan tai edes työpaikan saamiseen, saati oikein uralla etenemiseen, ei vaikka kuinka hankkisi vielä lisäoppia ja yrittäisi verkottua ja olla aina työnantajan käytettävissä. Työttömyyttä vaan on paljon, matalapalkka-aloja on ihan oikeasti.

Uhrauksista ja yrittämisestä huolimatta aina ei onnistu kovin vihreälle oksalle pääsemään. Sellaisessa tilanteessa ottaa todellakain päähän nämä, kyllä, onnekkaat, jotka eivät näytä kovinkaan paljon ymmärtävän nykykoulutuksesta ja työelämästä. Koittakaa nyt ymmärtää, että ei ole vain kahta ryhmää, joko laiskoja työn- ja opiskelun vieroksujia tai sitten ahkerasti kouluttautuneita ja työtä vuorotta tehneitä, uran luojia. Valitettavasti oikea elämä on paljon monimuotoisempaa!

Siihen varsinaiseen keskustelunaiheeseen: hävytömintä mitä minulle on tapahtunut, on se, että töissä esimies esitti minun toimiviksi osoittautuneet ideani ominaan. Hän sai pitää paikkansa, minä en, kun väkeä vähennettiin. Vasta myöhemmin, liian myöhään, tulin tietämään kuvion.

Meinaatko, että esim. sisaruksilla on niin paljon ikäeroa, että maailma on dramaattisesti muuttunut siinä välissä kun päätöksiä esim. koulutuksesta tehdään?

Ja jos johonkin koulutukseen ei 'vain' pääse, on siihen varmaan syynsä.

Minun vanhempi on syntynyt -51 ja hänen nuorin sisaruksensa on syntynyt -72, joten maailma on muuttunut heidän syntymiensä välillä paljon kuten myös perheen taloudellinen tilanne. Molemmilla on muuten sama äiti ja isä, joten kyse ei ole uusperheestä.

Ex-poikaystävällä oli omituinen tapa kuvitella, että kaikkien tavarat ja omaisuus ovat jotenkin yhteisiä ja hänelle vapaasti käytettävissä.

-aina kun appivanhemmat lähtivät viikonlopuksi mökille niin me menimme heille viikonlopuksi. Omakotitalo järven rannalla niin mikäs siellä kesäviikonloppuja viettäessä. Sain vasta vuosien päästä tietää, että vanhemmat vaihdattivat lukot useaan otteeseen, kun poikansa ei uskonut kyläilykieltoa.

-lainasi minulta pyörää ilman lupaa ja polki sillä kaupunkiin. Kaupungissa alkoi laiskottaa ja tulikin bussilla takaisin, ilman pyörää. Ei ymmärtänyt yhtään, miksi suutuin.

-kävi sukulaisissa kyläillessään kaappeja läpi ja keräsi sieltä tavaroita, jotka hän voi ottaa. Soitteli myös jälkikäteen esineistä tai viinapulloista, jotka olivat jääneet mieleen. Että hän voi ne ottaa kun ette itse tarvitse.

-isäni teki meille kylpyhuoneeseen pienen remontin. Remontin aikana poikaystävä seisoi vieressä kertomassa, kuinka mikäkin asia tulisi tehdä (ja neuvoi usein väärin). Kun isä sitten pyysi avuksi niin sanoi ettei jouda. Maksoin isälleni remontista ja poikaystävä suuttui, koska niillä rahoilla olisi saanut jonkin pleikkapelin, jonka hän olisi tahtonut.

-veljensä keräilee yhtä sarjakuvaa. Säilyttää vanhimpia painoksia poikaystävän vanhemmila ja uusimpia omassa kodissaan. Poikaystävä otti kirjoja kuin omiaan ilmoittamatta, säilytti niitä huonosti ja repi sivuja jos tarvitsi esim kauppalappu tehdä

-hänen antamansa lahjat olivat hänen omaisuuttaan eli hän sai ottaa esimerkiksi puhelimeni minulta pois jos halusi, koska oli maksanut sen

Näitä esimerkkejä olisi satoja ja taas satoja, mutta ymmärsitte varmaan pointin. Ei koskaan ymmärtänyt (tai leikki ettei ymmärtänyt) kun yritin selittää, miksi hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Ihme että on ex.

Vierailija kirjoitti:

Harrastan käsitöitä ja saan usein lahjaksi lankoja, kankaita, kuteita tai työkaluja. Muutaman kerran lahjan antaja on sanonut lahjaa antaessaan, että voin tehdä hänelle tästä asian x. Eli minulla on syntymäpäivä, jota olen varten olen kutsunut ihmisiä syömään ja juomaan. Lahjaksi minulle tuot oman mieleistäsi lankaa, josta teen sinulle sukat. Ekalla kerralla nauratti, nyt ei enää niinkään :D

Sama käynyt täällä. Mä heittäydyin innostuneeksi ja kaivoin sukkapuikot esiin jotakuinkin näillä saate sanoilla: ”Ihana, että säkin innostuit käsitöistä, tähän lankaan sopii nää puikot ja mä mielelläni opetan miten teet ne sukat. Kutominen on niin ihanan rentouttavaa!” Se jäi monttu auki katsomaan ja laittoi langat kassiinsa. Toinen tuttava pyysi usein tekemään milloin mitäkin ilmaiseksi, vaikka sanoin, etten tee mitään tilauksesta. Teen paljon lahjaksi käsitöitä ja hän perusteli marinaansa sillä, että se ja sekin on saanut minulta kauniit villasukat tms. lahjaksi. Annoin hänelle lahjaksi laadukkaat langat, välineet ja selkokielisen ohjeen haluamaansa käsityöhön. En tiedä tuliko valmista, mutta ainakin loppui se kateellinen marina.

Olen puutarhuri koulutukseltani, mutten ole päivääkään tehnyt niitä töitä. Nykyisin ihan tavallinen toimistotyöläinen. Naapurin nainen pyysi kaivamaan ojan pihansa laidalle, kun "se käy sulta niin näppärästi". Ensinnäkin a) en ole koskaan kaivanut ojaa käsin b) siihen ei tarvitse koulutusta c) tämä oli ensimmäinen kerta, kun puhuin kyseisen ihmisen kanssa. Miehelle ihmettelin kyseistä pyyntöä niin kertoi sanoneensa naiselle mun olevan puutarhuri, kun naapuri oli kysellyt meidän pihassa olevista istutuksista. Hauska :D

Kaveri pyysi minut ja yhteisen ystävämme syömään. Kun olimme syöneet, kaveri sanoi että meidän molempien pitäisi maksaa syömästämme ruoasta X summa rahaa, sillä niin paljon ostamansa ruoka-ainekset olivat maksaneet. Hämmentyneinä sitten kaivelimme kukkaroitamme.

eräs tuttu soittaa aina vain hälyn koska sanoo ettei hänellä ole puheaikaa.  sanoin tästä kaverille joka alkoi hänkin  antamaan vain hälyjä.   vaikka puheaikaa onkin.   että minun nämä puhelut pitäisi maksaa  vaikka mielestäni se soittaa jolla on asiaa.   vaikka heillä on prepaidit ja minulla kk liittymä niin maksan kumminkin puheluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapsiperheen harha kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Mökkilomasta vielä: Yhtenä iltana miehen kanssa mentiin yöllä seksin jälkeen vielä naku-uinnille ja saunaan lämmittelemään, saunassa ei ollut enää tulta mutta kiuas oli sen verran lämmin ja lämmintä vettä padassa, että peseydyttiin siellä kynttilänvalossa. Saunarakennuksen yhteydessä on pieni tupa ja makuuhuone missä me siis majoituimme ja siskon perhe viereisessä isossa mökissä.

Aamulla nukuimme pitkään ja päivällä siskon mies kysyi, että olikohan lapsilla jäänyt saunaan pyyhkeet vaikka hän mielestään keräsi ne kaikki mökkiin kuivumaan. Mieheni kertoi että taitaa olla meidän pyyhkeet kun kävimme vielä yöuinnilla ja saunassa lämmittelemässä. Sisko veti tästä kilarit että ei yöllä saa enää mennä saunomaan kun he ja lapset herää! No eivät olleet heränneet. Tivasi vielä minulta myöhemmin kahden että olimmeko naineet vai miksi valvoimme niin myöhään, miksi emme voineet mennä ajoissa nukkumaan että emme olisi nukkuneetkaan "koko päivää" sitten. Perheenäidille selvästi vieras käsitys, että lomalla on kiva myös lempiä ja nauttia kesäyöstä. 😂 Tai jos hänellä on tylsää perhe-elämää niin muillakaan ei saa olla romantiikkaa ainakaan samalla tontilla!

No huh, saitko ekaa kertaa kun jaksat noin vouhottaa 😄🤣

Jaha, taisi sisko tai joku muu tylsän lapsiperhe elämän omaava tuntea jonkinlaisen piston sydämessään.

Pisto sydämeen, kun jotkut panee. Ei voi olla totta.

Niin, tuo on hyvin tyypillinen lapsettomien harha.

Että seksi loppuu kun saa lapsen.

Tai se huononee.

Näin ei käy tai voi käydä vaikka ei olisi lapsiakaan, se käy ilmi tällä palstallakin.

Mielikuvitusta kyllä täytyy käyttää ettei ihan lasten silmien edessä hommia hoida.

 

Minä tiedän että ei lopu. Ne kaikki isukit käy mun luona harrastamassa mahtavaa seksiä. Kaikki valittaa että kun kotona on niin kuivaa ja tylsää. :D 

Voi sinua kun joudut tyytymään toisten jämiin.

Etkö saa omaa?

Se on mun duuni silloin tällöin. 150€ / 30min.

HYI!

Vierailija kirjoitti:

Me laitoimme talomme myyntiin kun olimme muuttamassa ruotsiin.

Sossu-pummi veljeni (37v) oli sitä mieltä että taloamme ei pitäisi myydä vaan hänen perheensä muuttaisi siihen, sossu maksaisi vuokran meille ja me maksaisimme sen sitten pimeänä takaisin veljelle. Kun ollaan perhettä kerran.

Välillä olen onnellinen että vanhempani eivät ole enää elossa ettei veljellä ole muita kupattavia kuin suomen valtio.

Itse olen ollut töissä 14-vuotiaasta saakka, opiskellut siinä samalla ja saavuttanut sillä hyvän elintason minulle ja perheelleni. Mieheni tekee välillä 10 tuntisia työpäiviä. Ja meidän pitäisi antaa 800 tonnin kämppä asuttavaksi terveelle miehelle ja tämän yhtä terveelle vaimolle jotka ovat koko elämänsä aikana tehneet yhteensä ehkä vuoden verran töitä ja alkaa elättää näiden erinäisten eksien kanssa tehtyjä lapsia.

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Itse maksoin kerran näiden useamman tonnin vuokra-rästit pois kun olivat saamassa häädön. No tuon he ottivat niin että heidänpä ei tarvitse maksaa vuokraa enää ollenkaan koska häädön tullessa hoidan homman. Veljeni itseasiassa ilmaisi asian juuri noin. "Ei maksettu vuokria kun tiedettiin että sä maksat jos saadaan häätö etkä muuten enää anna rahaa".  No en maksanut. Sossu-tädit sitten hommasivat noille luusereille jonkun kaupungin vuokra-luukun.

Veljeni sitten teatraalisesti katkaisi välit kun tuo talo-homma ei mennyt läpi. Olen siitä todella onnellinen.

Sun veli kuulostaa ihan mun isoveljeltä. On aina lainaamassa rahaa ja valehtelee vaikka mitä. Oletus on että me nuoremmat olemme hänen käskyvaltansa alla ja annamme rahaa aina kun hän sitä tarvii. Luuseri kuvittelee vanhimpana olevansa joku suvun päämies 🙈 Kerran oli ollut pikkuveljeltäni rahaa vailla. Lapseton pikkuveli hoksasi, että teillehän on tänään tullut lapsilisät tilille, oli siis 26.pvä. Ei siis huolta, ne vaipat ja korvikkeet kyllä saa niillä ostettua. Isoveli oli valehdellut päin naamaa, että kelalla on joku häiriö ja siksi kukaan ei oo saanu lapsilisiä, tulevat vasta parin päivän päästä. Veli otti ja soitti mulle ja kysy onko lapslisät tullu tilille. Olihan ne, mitään häiriötä ei ollut. No, myöhemmin selvis, että perheen rouvan piti lähteä shoppailemaan kaupunkiin ja siihen ne  lapsilisät tarvittiin. Ne kun olivat hänen rahojaan, joita ei perheeseen tarvitse laittaa jos ei halua. On miehen (ja miehen sisarusten) asia elättää perhe, myös ne edellisen liiton lapset. Mä oon pistäny rahahanat kiinni jo kauan sitten. Siksi en olekaan väleissä isonveljen ja rouvansa kanssa. Rouva suorastaan vihaa mua, mikä sopii mulle oikein hyvin 😆

Vierailija kirjoitti:

eräs tuttu soittaa aina vain hälyn koska sanoo ettei hänellä ole puheaikaa.  sanoin tästä kaverille joka alkoi hänkin  antamaan vain hälyjä.   vaikka puheaikaa onkin.   että minun nämä puhelut pitäisi maksaa  vaikka mielestäni se soittaa jolla on asiaa.   vaikka heillä on prepaidit ja minulla kk liittymä niin maksan kumminkin puheluista.

Mä en periaatteesta soittais takaisi. Laittasin perään tekstarin jossa ilmoittaisin etten soittele hälyjen perään. Tai sitten vaan blokkaisin koko tyypit elämästäni. Siinäpä soittelisivat hälyjään.

Korvessa asuja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs autoton ja ajokortiton kaveri on aina kyselemässä kyytiä ”siinä samalla” kun itsekin menen jonnekin. Tulisi edes jonnekin tien varteen, mistä on helppo ottaa kyytiin, mutta pitäisi aina hakea ja viedä kotiovelle.

Näin kortittomana ja autottomana tämä tuntuu ihan käsittämättömältä. Koska asun korvessa, on joskus pakko pyytää kyytiä, mutta vain ihmisiltä jotka ovat siihen lupautuneet. Maksan myös 0,50 €/km ja vaivanpalkkaa. Korttiin ja oman auton ylläpitoon menisi niin paljon rahaa, että on paljon pienempi paha maksaa se muutama sata euroa parista kyydistä, kuin maksaa parin automatkan vuoksi oma auto. Autottomuus on valinta ja se tarkoittaa sitä että silloin joutuu kävelemään, pyöräilemään ja kantamaan. Kauppaan on 12 km, mutta rinkan kanssa sekin on kuljettavissa. Jos ei olisi, hankkisin oman auton. Nyt tarve on onneksi sellainen, että pidempi matka runsaiden tavaroiden kanssa tulee tehtyä muutaman kerran vuodessa ja kuskina on ihminen joka on oma-aloitteisesti siihen tarjoutunut. Minun ei tarvitse hankkia autoa ja ystäväni joka on opiskelija vähän kuluttavalla autolla saa 150 € reissusta. Molemmat voittavat. Edes korvauksella en kyllä kehtaisi pyydellä kyytiä jatkuvasti, enkä varsinkaan ihmiseltä joka ei olisi sanonut "laita viestiä jos jonnekin tarvitsee mennä, ei ole ongelma". Jotenkin monet autottomat eivät ollenkaan ymmärrä kuinka kallista se auton ylläpito on, eikä se kuskailu ole mitenkään vaivatonta ellei nyt ole jokin "hyppää bussipysäkiltä matkan varrelta kyytiin ennalta sovittuna aikana säännöllisesti" tyyppinen tilanne.

Oho, kannattaisiko muuttaa pois sieltä korvesta ihmisten ilmoille. Ei siellä ole mikään pakko asua.

Kommenttisi perusteella sinun kannattaisi petrata luetun ymmärtämistä ;) - eri kuin alkuperäinen kirjoittaja

Jotkut haluaa asua perukassa eli "korvessa" ihan omasta tahdostaan, koska siellä on puhtaampi ilma kuin kaupungissa, ei melua, ja metsä-/marjaretkelle pääsee heti kotiovelta.

Minun mielestäni tämä on arvokkaimpia asioita elämässä, todellakin parin kyytipyynnön arvoista, varsinkin jos tämä alkuperäinen kirjoittaja sanoo antavansa tästä kyydittäjille vähän palkkaa.

Ja kuten sanottu, ei auton omistaminen mitään halpaa lystiä ole.

Taksit on ihan sitä varten, niille voi soittaa niin saa kyydin just sinne minne haluaa. Niillä kavereilla on ihan oma elämänsä, ei ne ole olemassa sitä varten, että sä voit asua maaseudulla nauttimassa raittiista ilmasta ja edullisesta elämästä. Kyydistä usein maksetaan vielä surkea korvaus. Just tyyliin 50 senttiä/kilometri. 20 kilometrin matkasta siis peräti 10€. Johan on ruhtinaallinen korvaus ajasta, vaivasta ja autosta. Ja nää kuvittelee vielä olevansa tosi reiluja maksajia. Jos maalla ei pärjää ilman, että hyväksikäyttää ystäviään niin ehkä se sitten ei vaan ole sun paikkas.

lapsiperheen harha kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Mökkilomasta vielä: Yhtenä iltana miehen kanssa mentiin yöllä seksin jälkeen vielä naku-uinnille ja saunaan lämmittelemään, saunassa ei ollut enää tulta mutta kiuas oli sen verran lämmin ja lämmintä vettä padassa, että peseydyttiin siellä kynttilänvalossa. Saunarakennuksen yhteydessä on pieni tupa ja makuuhuone missä me siis majoituimme ja siskon perhe viereisessä isossa mökissä.

Aamulla nukuimme pitkään ja päivällä siskon mies kysyi, että olikohan lapsilla jäänyt saunaan pyyhkeet vaikka hän mielestään keräsi ne kaikki mökkiin kuivumaan. Mieheni kertoi että taitaa olla meidän pyyhkeet kun kävimme vielä yöuinnilla ja saunassa lämmittelemässä. Sisko veti tästä kilarit että ei yöllä saa enää mennä saunomaan kun he ja lapset herää! No eivät olleet heränneet. Tivasi vielä minulta myöhemmin kahden että olimmeko naineet vai miksi valvoimme niin myöhään, miksi emme voineet mennä ajoissa nukkumaan että emme olisi nukkuneetkaan "koko päivää" sitten. Perheenäidille selvästi vieras käsitys, että lomalla on kiva myös lempiä ja nauttia kesäyöstä. 😂 Tai jos hänellä on tylsää perhe-elämää niin muillakaan ei saa olla romantiikkaa ainakaan samalla tontilla!

No huh, saitko ekaa kertaa kun jaksat noin vouhottaa 😄🤣

Jaha, taisi sisko tai joku muu tylsän lapsiperhe elämän omaava tuntea jonkinlaisen piston sydämessään.

Pisto sydämeen, kun jotkut panee. Ei voi olla totta.

Niin, tuo on hyvin tyypillinen lapsettomien harha.

Että seksi loppuu kun saa lapsen.

Tai se huononee.

Näin ei käy tai voi käydä vaikka ei olisi lapsiakaan, se käy ilmi tällä palstallakin.

Mielikuvitusta kyllä täytyy käyttää ettei ihan lasten silmien edessä hommia hoida.

 

Minä tiedän että ei lopu. Ne kaikki isukit käy mun luona harrastamassa mahtavaa seksiä. Kaikki valittaa että kun kotona on niin kuivaa ja tylsää. :D 

Ai kaikkiko isukit? Ohhoh, mahtaa pitää kiirettä. 🤣

Naisesimieheni pyllisteli työpöytäni edessä ja arveli minun olevan pystyvä mies. En kiinnostunut naimisissa olevasta naisesta. Heille oli kuulemma vaikeuksia saada lasta.

Osanottoni..  "ystävä soitti ja pyysi sahaamaan pihassaan olevan lannkukasan ja kantavan talliin. - Ei oikein maistunut se työ, kun talo oli pakkohuutokaupassa ja olisin ilmaiseksi tehnyt sen työn tuntemattomille ostajille. 

Kului tunti aikaa ja uusi soitto, että ompele mulle mekko mittatilaustyönä.....  siis: ota mitat, tee kaavat, leikkaa, ompele, sovita , ompele, sovita... noin viikon työ. 

Kieltäydyin. 

"Sehän olis sulle  terapiaa. "   Onneksi muutti pois paikkakunnalta.

Tapasin nuorena miehen, muutimme yhteen, menimme kihloihin ja vuosien päästä naimisiin. Kaveri suuttui kun en ollutkaan raskaana häiden aikaan. Hänen mielestään ei ole muuta syytä menä naimisiin kuin paksuna oleminen. Meni kuulemma ihan väärin kun sain ekan lapsen vasta kolme vuotta naimisissa oltuamme.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kuoli ja se tuli tietysti muille yllätyksenä. Hyvä ystäväni oli kiukutellut, että kuinka mieheni kehtasi kuolla. Syynä kiukkuun se, että hänen lapsensa järkyttyvät. Lisäksi ystäväni mielestä olisi ollut minun velvollisuuteni kertoa asiasta hänen lapsilleen. Kun tuon kuulin, päätin että on entinen ystävä.

Mulla vähän saman luokkaan kuuluva kokemus. Vuosi lapseni kuoleman jälkeen näin tuttuani kahvilassa ja hän itki kuinka raskasta Hänelle oli lapseni kuolema, kun Hän on niin herkkä ihminen. Oli nähnyt lapseni pari kertaa viiden vuoden aikana, eli tosi "läheinen" oli. Koko tapaamisen ajan sain kuunnella ja lohduttaa häntä. Hänhän se uhri oli. Jostain syystä en ole häntä enää halunnut nähdä...Olin aiemminkin aina kuunnellut häntä ja tapaamiset olivat yksipuoleisia, mut tuo ylitti rajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kuoli ja se tuli tietysti muille yllätyksenä. Hyvä ystäväni oli kiukutellut, että kuinka mieheni kehtasi kuolla. Syynä kiukkuun se, että hänen lapsensa järkyttyvät. Lisäksi ystäväni mielestä olisi ollut minun velvollisuuteni kertoa asiasta hänen lapsilleen. Kun tuon kuulin, päätin että on entinen ystävä.

Mulla vähän saman luokkaan kuuluva kokemus. Vuosi lapseni kuoleman jälkeen näin tuttuani kahvilassa ja hän itki kuinka raskasta Hänelle oli lapseni kuolema, kun Hän on niin herkkä ihminen. Oli nähnyt lapseni pari kertaa viiden vuoden aikana, eli tosi "läheinen" oli. Koko tapaamisen ajan sain kuunnella ja lohduttaa häntä. Hänhän se uhri oli. Jostain syystä en ole häntä enää halunnut nähdä...Olin aiemminkin aina kuunnellut häntä ja tapaamiset olivat yksipuoleisia, mut tuo ylitti rajan.

En toki tunne kaveriasi mutta jospa hän jotenkin yritti omalla tavallaan vakuuttaa sinulle että hän ymmärtää miltä sinusta tuntuu ja olla empaattinen.

Juu ei mennyt putkeen mutta joskus olen huomannut että jotkut eivät osaa ilmaista myötätuntoaan sopivalla tavalla vaikka varmaan ihan vilpittömästi haluaisivat.

Mieheni isä kuoli ja kun sisaruksia oli vain kaksi jakamassa perintöä, niin kaikki sujui niin rauhallisesti ja niin hyvin kuin voi vain ajatella. Meillä oli jo omakotitalo, joten mieheni sai kesämökin ja vuokralla asunut sisko sai isänsä talon omakseen ja muulla omaisuudella tasattiin jako sopivasti.

Aloimme sitten ihmetellä miksi mieheni serkku ei enää moikannut kun tuli esim. autolla vastaan. Aikaisemminkaan emme paljoa puhuneet, mutta moikattiin ja pari sanaa vaihdettiin kun vastaan sattui.

Melkein vuotta myöhemmin saimme kuulla mutkan kautta, että mieheni serkku oli suuttunut, kun hän ei saanut kesämökkiä omakseen! Hän oli lapsena viettänyt siellä aikaa yhdessä mieheni muiden sukulaisten mukana ja säilyttänyt vuosia sovitusti venettään mökin rannassa, koska kalasti paljon. Mökkiä hän ei käyttänyt kalareissuillaan.  Olimme huomanneet veneen katoamisen, muta luulimme hänen löytäneen toisen kalapaikan. Oli sitten kuvitellut että mökki tulee hänelle kun sai rantaa käyttää.