Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon toisten törkeydet kirjoitti:

Sain toisen keskenmenon puolen vuoden sisään, rv 12 kesäkuun lopussa 2012. Sain lääkäristä lääkkeet, joilla kohdussa oleva materiaali, vauvan alku, tulisi itse ulos. Kaksi viikkoa myöhemmin alkoi kova kuume ja valtava verenvuoto. Olo oli aivan kauhea. Menin takaisin lääkäriin, joka totesi kohtutulehduksen ja sanoi että minun pitäisi tulla pikimmiten kaavintaan jotta kohtuun jäänyt matsku saataisiin pois. Oli huolissaan kovasta vuodosta. Oli perjantaipäivä ja heinäkuu. Vapaita aikoja oli sairaalassa vasta ensi viikolle kaksi, joko tiistaina tai keskiviikkona. Tiesin, että keskiviikkona olisi isoäitini 80- vuotisjuhlat. Soitin ensin ajan vahvistamista äidilleni, että voisiko olla meidän 2,5-vuotiaan esikoisemme kanssa ensi viikon tiistaina kun menisin kaavintaan. Kaavinta vaatii siis nukutuksen ja päivän sairaalassa. Äitini alkoi huutamaan, että no voi just, kun on ne juhlat ja hänen pitäisi kiillottaa hopeat ja että enkö voisi siirtää vielä seuraavalle viikolle. Löin luurin korvaan että no voivoi mulla on kuollut vauva mahassa. Soitin miehelleni, että hänen pitäisi olla tiistaina kotona lapsen kanssa. Mieheni alkoi valittamaan, että perkele kun ei saa ikinä tehdä töitä kun juuri tiistaina olisi hieno ja tärkeä työjuttu. Löin luurin korvaan hänellekin, että kiitos tuesta. Menin takaisin varaamaan aikaa ja päätin ottaa sen isoäidin juhlapäivän kun tiesin että lapseni voi olla mieheni ja sukulaisten kanssa siellä juhlissa. Sain siitä kamalat syyttelyt että mites mä kehtaan varata kaavinnan isoäidin juhlan ajaksi, kyllä tämä loukkaa mummoa. Syyksi sanoin että mä pyysin apua lapsen kanssa ja sä päätit kiillottaa hopeat.

Sitten kun mieheni haki minut kaavinnan jälkeen illalla sairaalasta, hän oli tulossa mummoni juhlista. Äitini oli kuulemma kiertänyt kaikki vieraat läpi ja kertonut mun olevan keskenmenon takia kaavinnassa (asia mitä en halunnut kerrottavan muille kuin mummilleni) ja esitti surevaa isoäitiä ja sai jaksuhaleja. Kukaan ei kyllä mulle laittanu surunvalitteluja.

Äitini kanssa ei olla kauheen lempeissä väleissä. Mies katuu edelleen tätä kommenttiaan.

Muuten hyvä tarina, mutta tuollaisessa tilanteessa kaavinta on välitön toimenpide, eikä sitä odoteuteta yhtään päivää, vaan se tehdään välittömästi kun on saatu osaava henkilökunta kasaan. Kaavintaan ei anneta "seuraavaa vapaata aikaa ensi viikolle" jos naisella on kuumetta ja kipuja. Kohtutulehdus on niin vakava asia, että se saattaisi hyvinkin johtaa jo kuolemaan jos pitäisi odotella vielä päivätolkulla. Olisi ollut kiva jos olisit viitsinyt keksiä tarinasi jostain muusta aiheesta kuin tästä, sillä tämä on vakava asia, eikä siitä saa levittää väärää tietoa edes provomielessä vauvapalstalla.

Saisit hävetä.

Minulle tuli kohtutulehdus synnytyksen jälkeen. Lääkäri lähetti Naistenklinikalle yötä vasten. Oli lähdettävä heti ja välittömästi osastolla olin tiputuksessa.

Kohtutulehdus on tappava tauti. Ei siinä todellakaan ruveta aikoja antamaan päivien päähän.

Olin raskaana ja kävin neuvolassa. Kätilö kuunteli sikiön sydänääniä ja kun ei niitä omasta mielestään kuullut kunnolla, lähetti minut heti keskus-sairaalaan. Siellä tehtiin välittömästi kaavinta. Lääkäri sanoi, ettei odoteta yhtään, kun sikiö oli kuollut.

Mustakin tää oli outo tarina. Sitä paitsi ymmärrän tässä kirjoittajan äitiäkin. Hänen äitibsä hautajaiset ja yks rähisee kun äiti ei ehdi tai kykene auttamaan, koska hautajaiset ei oo mikään läpihuutojuttu kumminkaan.

No eräänlaiset hautajaiset oli hänelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon toisten törkeydet kirjoitti:

Sain toisen keskenmenon puolen vuoden sisään, rv 12 kesäkuun lopussa 2012. Sain lääkäristä lääkkeet, joilla kohdussa oleva materiaali, vauvan alku, tulisi itse ulos. Kaksi viikkoa myöhemmin alkoi kova kuume ja valtava verenvuoto. Olo oli aivan kauhea. Menin takaisin lääkäriin, joka totesi kohtutulehduksen ja sanoi että minun pitäisi tulla pikimmiten kaavintaan jotta kohtuun jäänyt matsku saataisiin pois. Oli huolissaan kovasta vuodosta. Oli perjantaipäivä ja heinäkuu. Vapaita aikoja oli sairaalassa vasta ensi viikolle kaksi, joko tiistaina tai keskiviikkona. Tiesin, että keskiviikkona olisi isoäitini 80- vuotisjuhlat. Soitin ensin ajan vahvistamista äidilleni, että voisiko olla meidän 2,5-vuotiaan esikoisemme kanssa ensi viikon tiistaina kun menisin kaavintaan. Kaavinta vaatii siis nukutuksen ja päivän sairaalassa. Äitini alkoi huutamaan, että no voi just, kun on ne juhlat ja hänen pitäisi kiillottaa hopeat ja että enkö voisi siirtää vielä seuraavalle viikolle. Löin luurin korvaan että no voivoi mulla on kuollut vauva mahassa. Soitin miehelleni, että hänen pitäisi olla tiistaina kotona lapsen kanssa. Mieheni alkoi valittamaan, että perkele kun ei saa ikinä tehdä töitä kun juuri tiistaina olisi hieno ja tärkeä työjuttu. Löin luurin korvaan hänellekin, että kiitos tuesta. Menin takaisin varaamaan aikaa ja päätin ottaa sen isoäidin juhlapäivän kun tiesin että lapseni voi olla mieheni ja sukulaisten kanssa siellä juhlissa. Sain siitä kamalat syyttelyt että mites mä kehtaan varata kaavinnan isoäidin juhlan ajaksi, kyllä tämä loukkaa mummoa. Syyksi sanoin että mä pyysin apua lapsen kanssa ja sä päätit kiillottaa hopeat.

Sitten kun mieheni haki minut kaavinnan jälkeen illalla sairaalasta, hän oli tulossa mummoni juhlista. Äitini oli kuulemma kiertänyt kaikki vieraat läpi ja kertonut mun olevan keskenmenon takia kaavinnassa (asia mitä en halunnut kerrottavan muille kuin mummilleni) ja esitti surevaa isoäitiä ja sai jaksuhaleja. Kukaan ei kyllä mulle laittanu surunvalitteluja.

Äitini kanssa ei olla kauheen lempeissä väleissä. Mies katuu edelleen tätä kommenttiaan.

Muuten hyvä tarina, mutta tuollaisessa tilanteessa kaavinta on välitön toimenpide, eikä sitä odoteuteta yhtään päivää, vaan se tehdään välittömästi kun on saatu osaava henkilökunta kasaan. Kaavintaan ei anneta "seuraavaa vapaata aikaa ensi viikolle" jos naisella on kuumetta ja kipuja. Kohtutulehdus on niin vakava asia, että se saattaisi hyvinkin johtaa jo kuolemaan jos pitäisi odotella vielä päivätolkulla. Olisi ollut kiva jos olisit viitsinyt keksiä tarinasi jostain muusta aiheesta kuin tästä, sillä tämä on vakava asia, eikä siitä saa levittää väärää tietoa edes provomielessä vauvapalstalla.

Saisit hävetä.

Minulle tuli kohtutulehdus synnytyksen jälkeen. Lääkäri lähetti Naistenklinikalle yötä vasten. Oli lähdettävä heti ja välittömästi osastolla olin tiputuksessa.

Kohtutulehdus on tappava tauti. Ei siinä todellakaan ruveta aikoja antamaan päivien päähän.

Olin raskaana ja kävin neuvolassa. Kätilö kuunteli sikiön sydänääniä ja kun ei niitä omasta mielestään kuullut kunnolla, lähetti minut heti keskus-sairaalaan. Siellä tehtiin välittömästi kaavinta. Lääkäri sanoi, ettei odoteta yhtään, kun sikiö oli kuollut.

Mustakin tää oli outo tarina. Sitä paitsi ymmärrän tässä kirjoittajan äitiäkin. Hänen äitibsä hautajaiset ja yks rähisee kun äiti ei ehdi tai kykene auttamaan, koska hautajaiset ei oo mikään läpihuutojuttu kumminkaan.

No eräänlaiset hautajaiset oli hänelläkin.

No ei. Alkuperäisessä tekstissä puhuttiin isoäidin 80-vuotisjuhlista, joten eiköhän todennäköisempää, että päivänsankari oli elossa.

Naisenmies75 kirjoitti:

Ilmaista muuttoapua kaverini vaimon serkulle on joskus pyydetty, koska mulla on käytössä työpaikan paku. Ilmaiseksi. Eli olisin joutunut maksamaan itse bensat. Mulla oli muuta menoa sinä viikonloppuna. Kysyivät vielä työpaikkani autoa lainaan. En voi lainata työnantajan autoa kenellekään.

Lapsena yksi kaveri asetti aina ehtoja kaveruudelle. Olisi pitänyt antaa leluja jne.

En koskaan suostunut. Moni muu lapsi antoi mitä tämä kaveri kehtasi pyytää. Oli hauskaa seuraa, mutta aikuisena 20 vuotiaana tajusin kuinka raskas kusipää kyseinen henkilö on. Lopetin ystävyyden.

Muutto on muutenkin kummallinen juttu, kun siihen pitäisi saada ihan kaikki ilmaiseksi. Pakut, kantajat, laatikot, kaikki. Suurin osa ihmisistä kuitenkin muuttaa ehkä sen viisi kertaa aikuisiällään, miksi siihen ei voi varata rahaa ja maksaa asioista? Toki on vähävaraisia ihmisiä, mutta nyt tavan työssäkäyvät. Kymppi kuussa säästöön niin viiden vuoden kuluttua voi hyvin maksaa muuton ammattilaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon toisten törkeydet kirjoitti:

Sain toisen keskenmenon puolen vuoden sisään, rv 12 kesäkuun lopussa 2012. Sain lääkäristä lääkkeet, joilla kohdussa oleva materiaali, vauvan alku, tulisi itse ulos. Kaksi viikkoa myöhemmin alkoi kova kuume ja valtava verenvuoto. Olo oli aivan kauhea. Menin takaisin lääkäriin, joka totesi kohtutulehduksen ja sanoi että minun pitäisi tulla pikimmiten kaavintaan jotta kohtuun jäänyt matsku saataisiin pois. Oli huolissaan kovasta vuodosta. Oli perjantaipäivä ja heinäkuu. Vapaita aikoja oli sairaalassa vasta ensi viikolle kaksi, joko tiistaina tai keskiviikkona. Tiesin, että keskiviikkona olisi isoäitini 80- vuotisjuhlat. Soitin ensin ajan vahvistamista äidilleni, että voisiko olla meidän 2,5-vuotiaan esikoisemme kanssa ensi viikon tiistaina kun menisin kaavintaan. Kaavinta vaatii siis nukutuksen ja päivän sairaalassa. Äitini alkoi huutamaan, että no voi just, kun on ne juhlat ja hänen pitäisi kiillottaa hopeat ja että enkö voisi siirtää vielä seuraavalle viikolle. Löin luurin korvaan että no voivoi mulla on kuollut vauva mahassa. Soitin miehelleni, että hänen pitäisi olla tiistaina kotona lapsen kanssa. Mieheni alkoi valittamaan, että perkele kun ei saa ikinä tehdä töitä kun juuri tiistaina olisi hieno ja tärkeä työjuttu. Löin luurin korvaan hänellekin, että kiitos tuesta. Menin takaisin varaamaan aikaa ja päätin ottaa sen isoäidin juhlapäivän kun tiesin että lapseni voi olla mieheni ja sukulaisten kanssa siellä juhlissa. Sain siitä kamalat syyttelyt että mites mä kehtaan varata kaavinnan isoäidin juhlan ajaksi, kyllä tämä loukkaa mummoa. Syyksi sanoin että mä pyysin apua lapsen kanssa ja sä päätit kiillottaa hopeat.

Sitten kun mieheni haki minut kaavinnan jälkeen illalla sairaalasta, hän oli tulossa mummoni juhlista. Äitini oli kuulemma kiertänyt kaikki vieraat läpi ja kertonut mun olevan keskenmenon takia kaavinnassa (asia mitä en halunnut kerrottavan muille kuin mummilleni) ja esitti surevaa isoäitiä ja sai jaksuhaleja. Kukaan ei kyllä mulle laittanu surunvalitteluja.

Äitini kanssa ei olla kauheen lempeissä väleissä. Mies katuu edelleen tätä kommenttiaan.

Muuten hyvä tarina, mutta tuollaisessa tilanteessa kaavinta on välitön toimenpide, eikä sitä odoteuteta yhtään päivää, vaan se tehdään välittömästi kun on saatu osaava henkilökunta kasaan. Kaavintaan ei anneta "seuraavaa vapaata aikaa ensi viikolle" jos naisella on kuumetta ja kipuja. Kohtutulehdus on niin vakava asia, että se saattaisi hyvinkin johtaa jo kuolemaan jos pitäisi odotella vielä päivätolkulla. Olisi ollut kiva jos olisit viitsinyt keksiä tarinasi jostain muusta aiheesta kuin tästä, sillä tämä on vakava asia, eikä siitä saa levittää väärää tietoa edes provomielessä vauvapalstalla.

Saisit hävetä.

Minulle tuli kohtutulehdus synnytyksen jälkeen. Lääkäri lähetti Naistenklinikalle yötä vasten. Oli lähdettävä heti ja välittömästi osastolla olin tiputuksessa.

Kohtutulehdus on tappava tauti. Ei siinä todellakaan ruveta aikoja antamaan päivien päähän.

Olin raskaana ja kävin neuvolassa. Kätilö kuunteli sikiön sydänääniä ja kun ei niitä omasta mielestään kuullut kunnolla, lähetti minut heti keskus-sairaalaan. Siellä tehtiin välittömästi kaavinta. Lääkäri sanoi, ettei odoteta yhtään, kun sikiö oli kuollut.

Mustakin tää oli outo tarina. Sitä paitsi ymmärrän tässä kirjoittajan äitiäkin. Hänen äitibsä hautajaiset ja yks rähisee kun äiti ei ehdi tai kykene auttamaan, koska hautajaiset ei oo mikään läpihuutojuttu kumminkaan.

No eräänlaiset hautajaiset oli hänelläkin.

Ei, vaan tässä oli kyseessä kirjoittajan isoäidin hautajaiset jotka eivät näyttäneen hetkauttaneen häntä mihinkään suuntaan. Kaikki pyörii vain kirjoittajan kesken jääneen keskenmenon ympärillä, eli koko maailman olisi pitänyt pysähtyä kun hän käskee eikä mikään muu kiinnosta häntä. Häntä ei myöskään tuntunut kiinnostavan tässä sekään, että isoäidin hautajaisia järjestävä äitinsä voi olla myös siinä mielentilassa ettei lapsenlikaksi pyytäminen ole kovinkaan viisasta. Oon hämmästynyt tosta sukupolven yli menevästä itsekkyyden ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon toisten törkeydet kirjoitti:

Sain toisen keskenmenon puolen vuoden sisään, rv 12 kesäkuun lopussa 2012. Sain lääkäristä lääkkeet, joilla kohdussa oleva materiaali, vauvan alku, tulisi itse ulos. Kaksi viikkoa myöhemmin alkoi kova kuume ja valtava verenvuoto. Olo oli aivan kauhea. Menin takaisin lääkäriin, joka totesi kohtutulehduksen ja sanoi että minun pitäisi tulla pikimmiten kaavintaan jotta kohtuun jäänyt matsku saataisiin pois. Oli huolissaan kovasta vuodosta. Oli perjantaipäivä ja heinäkuu. Vapaita aikoja oli sairaalassa vasta ensi viikolle kaksi, joko tiistaina tai keskiviikkona. Tiesin, että keskiviikkona olisi isoäitini 80- vuotisjuhlat. Soitin ensin ajan vahvistamista äidilleni, että voisiko olla meidän 2,5-vuotiaan esikoisemme kanssa ensi viikon tiistaina kun menisin kaavintaan. Kaavinta vaatii siis nukutuksen ja päivän sairaalassa. Äitini alkoi huutamaan, että no voi just, kun on ne juhlat ja hänen pitäisi kiillottaa hopeat ja että enkö voisi siirtää vielä seuraavalle viikolle. Löin luurin korvaan että no voivoi mulla on kuollut vauva mahassa. Soitin miehelleni, että hänen pitäisi olla tiistaina kotona lapsen kanssa. Mieheni alkoi valittamaan, että perkele kun ei saa ikinä tehdä töitä kun juuri tiistaina olisi hieno ja tärkeä työjuttu. Löin luurin korvaan hänellekin, että kiitos tuesta. Menin takaisin varaamaan aikaa ja päätin ottaa sen isoäidin juhlapäivän kun tiesin että lapseni voi olla mieheni ja sukulaisten kanssa siellä juhlissa. Sain siitä kamalat syyttelyt että mites mä kehtaan varata kaavinnan isoäidin juhlan ajaksi, kyllä tämä loukkaa mummoa. Syyksi sanoin että mä pyysin apua lapsen kanssa ja sä päätit kiillottaa hopeat.

Sitten kun mieheni haki minut kaavinnan jälkeen illalla sairaalasta, hän oli tulossa mummoni juhlista. Äitini oli kuulemma kiertänyt kaikki vieraat läpi ja kertonut mun olevan keskenmenon takia kaavinnassa (asia mitä en halunnut kerrottavan muille kuin mummilleni) ja esitti surevaa isoäitiä ja sai jaksuhaleja. Kukaan ei kyllä mulle laittanu surunvalitteluja.

Äitini kanssa ei olla kauheen lempeissä väleissä. Mies katuu edelleen tätä kommenttiaan.

Muuten hyvä tarina, mutta tuollaisessa tilanteessa kaavinta on välitön toimenpide, eikä sitä odoteuteta yhtään päivää, vaan se tehdään välittömästi kun on saatu osaava henkilökunta kasaan. Kaavintaan ei anneta "seuraavaa vapaata aikaa ensi viikolle" jos naisella on kuumetta ja kipuja. Kohtutulehdus on niin vakava asia, että se saattaisi hyvinkin johtaa jo kuolemaan jos pitäisi odotella vielä päivätolkulla. Olisi ollut kiva jos olisit viitsinyt keksiä tarinasi jostain muusta aiheesta kuin tästä, sillä tämä on vakava asia, eikä siitä saa levittää väärää tietoa edes provomielessä vauvapalstalla.

Saisit hävetä.

Minulle tuli kohtutulehdus synnytyksen jälkeen. Lääkäri lähetti Naistenklinikalle yötä vasten. Oli lähdettävä heti ja välittömästi osastolla olin tiputuksessa.

Kohtutulehdus on tappava tauti. Ei siinä todellakaan ruveta aikoja antamaan päivien päähän.

Olin raskaana ja kävin neuvolassa. Kätilö kuunteli sikiön sydänääniä ja kun ei niitä omasta mielestään kuullut kunnolla, lähetti minut heti keskus-sairaalaan. Siellä tehtiin välittömästi kaavinta. Lääkäri sanoi, ettei odoteta yhtään, kun sikiö oli kuollut.

Mustakin tää oli outo tarina. Sitä paitsi ymmärrän tässä kirjoittajan äitiäkin. Hänen äitibsä hautajaiset ja yks rähisee kun äiti ei ehdi tai kykene auttamaan, koska hautajaiset ei oo mikään läpihuutojuttu kumminkaan.

No eräänlaiset hautajaiset oli hänelläkin.

Ei, vaan tässä oli kyseessä kirjoittajan isoäidin hautajaiset jotka eivät näyttäneen hetkauttaneen häntä mihinkään suuntaan. Kaikki pyörii vain kirjoittajan kesken jääneen keskenmenon ympärillä, eli koko maailman olisi pitänyt pysähtyä kun hän käskee eikä mikään muu kiinnosta häntä. Häntä ei myöskään tuntunut kiinnostavan tässä sekään, että isoäidin hautajaisia järjestävä äitinsä voi olla myös siinä mielentilassa ettei lapsenlikaksi pyytäminen ole kovinkaan viisasta. Oon hämmästynyt tosta sukupolven yli menevästä itsekkyyden ketjusta.

No joo, ehkä asteen verran väärin luettu, mutta multa ei nyt tän valehtelun takia heru sympatiaa muutenkaan. Tsori, eli turhaan alapeukutatte. 

Tulee todella paljon mieleen esimerkkejä varsinkin niiltä vuosilta, kun oli vielä alaikäinen ja joutui olemaan peruskoulussa, mutta osasi ne perheenjäsenetkin olla ilkeitä. Melko paljon joutui vielä aikuisiälläkin työelämässä tekemään selväksi, että ei, en tule kuumeessa töihin, en nosta mitään yli 10 kiloa painavampaa tai etten yksinkertaisesti jätä ruokataukoja käyttämättä, mutta kyllä ne suurimmat ja räikeimmät hölmöilyt jäivät sinne 2010-luvun taitteeseen. 

Ehkä härskein vaatimus tuli serkultani, joka paasasi meille miten alkoholisoituvaa isäpuolta on vain pakko sietää ja lapset eivät saa esittää mitään vastaväitteitä asumisjärjestelyilleen, "vaan äiti päättää". Näin aikuisiän tuomalla perheellistymisen myötä tulleella kokemuksella voisin sanoa, että eipä voisi miespuolinen sairaanhoitajaserkkuni (joka oli töissä välillä myös lastiksessa) enempää olla väärässä. Lapsihan saa tulla kuulluksi jo 12-vuotiaana siitä, kenen luona haluaa asua ja jos asialle on painavat perustelut, niin siinä ei äiti enää päätä mitään vaan sen päätöksen tekee melko pian lastensuojelu. Isäpuolemme ryyppäsi, ei käynyt töissä, käveli kaikkien perässä kuin koira, ei tehnyt mitään taloustöitä ja valvotti meitä iltakaudet horisemalla skitsofrenisia tarinoitaan milloin mistäkin. Joskus heräsin siihen kun äijä makasi siskoni päällä ja kaikki juhlapyhät meni hänen riehuessaan kännissä milloin mistäkin ja yrittäessään heitellä meitä kaljapulloilla. Tyypillä oli myös jotain pahoja neurologisia ongelmia tai suoranaisia käytöshäiriöitä, eli hän puhui taukoamatta eikä mikään katkaissut sitä itsepäistä pölinää mikä ei sisältänyt mitään asiaa tai hän ei suostunut millään antamaan periksi joissain päivänselvissä asioissa. Eli jos kauppa oli ottanut kuitin mukaan liikaa rahaa, niin hän ennemin tuhosi kuitin kuin olisi antanut meidän selvittää asiaa. Kun näitä aivan suoranaisia älyttömyyksiä alkoi sadella, niin meillä oli ainainen riita kotona varsinkaan kun mikään keskustelu ei onnistunut ilman hänen väliintuloaan. Siihen päälle tyypin 247 läsnäolo, niin alkoi palaa hermot kaikilla. Aamuisin saimme kaivella koulukirjoja kaljapullojen ja tuhkisten alta ja väistellä pöydän alle sammuneen isäpuolen käsiä, kun hän umpihumalassa makasi keittiön lattialla - ja minun serkkuni oli sitä mieltä, että tätä lasten pitää sietää! "Ette te päätä sitä, vaan äiti päättää!" Nykyinen minäni sanoisi, että tuo ei ollut millään tavalla rakentava asiankäsittelytapa, koska taustalla oli niin pahoja ongelmia ja sitä ei tosiaan päätä äiti vaan lastensuojelu, jos meno ei muutu. 

Meno muuttui meidän aikuistuessa, koska teini-ikäisenä kaikkien kaarteiden jälkeen heitimme äijän kirjaimellisesti pihalle. Oli miten vain laitonta, niin totesimme että loisiminen loppuu siihen ja kannoimme äijän kamat järjestyksessä pihalle ja vaihdatimme lukot. Ukko löysi uuden kämpän itselleen ja oli parkunut äidillemme, mutta hän pääsi nopeasti jaloilleen. 

Jahas, kirjoitin pitkän avautumisen kohtuuttomista vaatimuksista liittyen alkoholisoituneeseen isäpuoleen ja hänen ulosheittämiseensä taloudestamme, mutta kommentti katosi jonnekin ilman ilmoituksia. Tyypillistä vauvapalstaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan taloyhtiössä oli maksullinen pesutupa eikä itselläni ollut pesukonetta. Kerran kuukaudessa varasin vuoron päiväksi, jolloin pesin kuukauden ajalta kaikki vuodevaatteet jne. Pienempi pyykki meni käsipesuna. Samassa taloyhtiössä asunut opiskelijakaveri tunki aina samaan aikaan vuorollani, että ei varmaan haittaa jos laitan omat pyykit koneeseen tässä ohella. Joo, mä haluan keretä pesemään omat pyykkini päivän aikana. Lopulta ostin halvan rotiskon itselleni ja tuli ihmettelemään joiden viikkojen päästä, että enkä enää pesekään pyykkejäni pesutuvassa. Hänellä kuulemma kertyy pyykkiä. Eikä tietenkään mitään maksua koskaan antanut. Minulle olisi hyvin sopinut koneen käyttö jos olisimme vaikkapa maksaneet puoliksi vuoron maksun.[/

Näitä juttuja minä ihmettelen: mikä siinä on ettei voi sanoa, että puoliksi maksetaan muuten ei käy minä maksan omani ja sinä omasi.

Miten voi pärjätä työelämässä tuolla asenteella?

Täh, miksei se opiskelijanaapuri varannut omaa vuoroa? Miksi annoit osan vuorostasi hänelle?

Muutimme perheen kanssa ja laitoin ilmoituksen ison taloyhtiön facebook-sivulle, että sopii tulla noutamaan kaikenlaista wokkipannusta jouluvaloihin ja mukisetistä petankkipeliin, joita emme mukaamme halua. Yksi vanhempi rouva kävikin hakemassa varmaan pari kassillista tavaraa ja oltiin molemmat tyytyväisiä. Rouva kyseli miten muutto etenee. Tuumasin siinä ääneen sitten että uuteen asuntoon kaksi verhoa ovat liian pitkät ja ne pitää vielä lyhennyttää. Rouva ilmoitti että hän lyhentää ne mielellään kun tätä tavaraakin sai.

Menin sitten parin viikon päästä verhoja noutamaan niin johan oli unohtunut se ilmaiseksi saatu tavaramäärä. Pyysi 20€ verhoista ja päälle vielä virkkoi että nyt teki halvalla. Minä siitä kipitin automaatille nostamaan rahaa. Olen kai naiivi mutta mielestäni rouvalla ei kyllä ollut mitään tapoja.

Sitä minä vaan ihmettelen, ovatko ihmiset oikeasti noin kilttejä, että suostuvat kaikenlaisiin kummallisiin pyyntöihin ja vaatimuksiin, joita heille on esitetty? Ilmeisesti itse olen äkäinen akka, sillä jos on jotain mielestäni epäasiallisia pyyntöjä tai vaatimuksia tullut, olen kyllä suoraan sanonut että ´sori, ei käy', ´ei onnistu´ . Olen kuitenkin hyvin antelias ja autan mielelläni säännöllisesti ystävääni, jolla on pieni lapsi ja taloudellisesti tiukka tilanne tai toista ystävääni, joka jäi suoranaiseen rahhapula-ahdinkoon korona-hässäkän alettua. Olen kuitenkin allerginen kaikelle hyväksikäytölle ja röyhkeydelle ja jos huomaan sellaisia piirteitä ihmisissä, sanoa täräyttelen kyllä suoraan. Älkää suostuko kenenkään kynnysmatoiksi kiltteyttänne ihmiset !

Minä annoin joululahjaksi uudelle naistutulleni hänen vauvalleen laadukkaita lasten vaatteita. Itse en odottanut häneltä mitään vastaavaa lahjaa vaikka oma vauvamme saman ikäinen ja muutenkaan en anna lahjoja vastalahjan toivossa. Toinen lapsemme syntyi 2 vuoden päästä. Tämä samoinen nainen kauppasi minulle vauvan vaatteita jossa oli myös lahjaksi antamani vaatteet mukana. Ystävyytemme oli muutenkin tuttavuuspohjalla ja tämä kerta jäi viimeiseksi tapaamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon toisten törkeydet kirjoitti:

Sain toisen keskenmenon puolen vuoden sisään, rv 12 kesäkuun lopussa 2012. Sain lääkäristä lääkkeet, joilla kohdussa oleva materiaali, vauvan alku, tulisi itse ulos. Kaksi viikkoa myöhemmin alkoi kova kuume ja valtava verenvuoto. Olo oli aivan kauhea. Menin takaisin lääkäriin, joka totesi kohtutulehduksen ja sanoi että minun pitäisi tulla pikimmiten kaavintaan jotta kohtuun jäänyt matsku saataisiin pois. Oli huolissaan kovasta vuodosta. Oli perjantaipäivä ja heinäkuu. Vapaita aikoja oli sairaalassa vasta ensi viikolle kaksi, joko tiistaina tai keskiviikkona. Tiesin, että keskiviikkona olisi isoäitini 80- vuotisjuhlat. Soitin ensin ajan vahvistamista äidilleni, että voisiko olla meidän 2,5-vuotiaan esikoisemme kanssa ensi viikon tiistaina kun menisin kaavintaan. Kaavinta vaatii siis nukutuksen ja päivän sairaalassa. Äitini alkoi huutamaan, että no voi just, kun on ne juhlat ja hänen pitäisi kiillottaa hopeat ja että enkö voisi siirtää vielä seuraavalle viikolle. Löin luurin korvaan että no voivoi mulla on kuollut vauva mahassa. Soitin miehelleni, että hänen pitäisi olla tiistaina kotona lapsen kanssa. Mieheni alkoi valittamaan, että perkele kun ei saa ikinä tehdä töitä kun juuri tiistaina olisi hieno ja tärkeä työjuttu. Löin luurin korvaan hänellekin, että kiitos tuesta. Menin takaisin varaamaan aikaa ja päätin ottaa sen isoäidin juhlapäivän kun tiesin että lapseni voi olla mieheni ja sukulaisten kanssa siellä juhlissa. Sain siitä kamalat syyttelyt että mites mä kehtaan varata kaavinnan isoäidin juhlan ajaksi, kyllä tämä loukkaa mummoa. Syyksi sanoin että mä pyysin apua lapsen kanssa ja sä päätit kiillottaa hopeat.

Sitten kun mieheni haki minut kaavinnan jälkeen illalla sairaalasta, hän oli tulossa mummoni juhlista. Äitini oli kuulemma kiertänyt kaikki vieraat läpi ja kertonut mun olevan keskenmenon takia kaavinnassa (asia mitä en halunnut kerrottavan muille kuin mummilleni) ja esitti surevaa isoäitiä ja sai jaksuhaleja. Kukaan ei kyllä mulle laittanu surunvalitteluja.

Äitini kanssa ei olla kauheen lempeissä väleissä. Mies katuu edelleen tätä kommenttiaan.

Muuten hyvä tarina, mutta tuollaisessa tilanteessa kaavinta on välitön toimenpide, eikä sitä odoteuteta yhtään päivää, vaan se tehdään välittömästi kun on saatu osaava henkilökunta kasaan. Kaavintaan ei anneta "seuraavaa vapaata aikaa ensi viikolle" jos naisella on kuumetta ja kipuja. Kohtutulehdus on niin vakava asia, että se saattaisi hyvinkin johtaa jo kuolemaan jos pitäisi odotella vielä päivätolkulla. Olisi ollut kiva jos olisit viitsinyt keksiä tarinasi jostain muusta aiheesta kuin tästä, sillä tämä on vakava asia, eikä siitä saa levittää väärää tietoa edes provomielessä vauvapalstalla.

Saisit hävetä.

Minulle tuli kohtutulehdus synnytyksen jälkeen. Lääkäri lähetti Naistenklinikalle yötä vasten. Oli lähdettävä heti ja välittömästi osastolla olin tiputuksessa.

Kohtutulehdus on tappava tauti. Ei siinä todellakaan ruveta aikoja antamaan päivien päähän.

Olin raskaana ja kävin neuvolassa. Kätilö kuunteli sikiön sydänääniä ja kun ei niitä omasta mielestään kuullut kunnolla, lähetti minut heti keskus-sairaalaan. Siellä tehtiin välittömästi kaavinta. Lääkäri sanoi, ettei odoteta yhtään, kun sikiö oli kuollut.

Mustakin tää oli outo tarina. Sitä paitsi ymmärrän tässä kirjoittajan äitiäkin. Hänen äitibsä hautajaiset ja yks rähisee kun äiti ei ehdi tai kykene auttamaan, koska hautajaiset ei oo mikään läpihuutojuttu kumminkaan.

No eräänlaiset hautajaiset oli hänelläkin.

Ei, vaan tässä oli kyseessä kirjoittajan isoäidin hautajaiset jotka eivät näyttäneen hetkauttaneen häntä mihinkään suuntaan. Kaikki pyörii vain kirjoittajan kesken jääneen keskenmenon ympärillä, eli koko maailman olisi pitänyt pysähtyä kun hän käskee eikä mikään muu kiinnosta häntä. Häntä ei myöskään tuntunut kiinnostavan tässä sekään, että isoäidin hautajaisia järjestävä äitinsä voi olla myös siinä mielentilassa ettei lapsenlikaksi pyytäminen ole kovinkaan viisasta. Oon hämmästynyt tosta sukupolven yli menevästä itsekkyyden ketjusta.

Mäntti trolli.

Kun muutin ensimmäiseen omaan kämppääni, en käyttänyt taloyhtiön saunavuoroa lainkaan ensimmäisen vuoden aikana. Sitten päätin yhden kerran mennä sinne omalla vuorollani ja siellä oli se seuraavan tunnin vuorolainen perheensä kanssa. Kysyin hämmentyneenä, että olenko jotenkin erehtynyt, olen ensimmäistä kertaa täällä nyt menossa saunaan. Alkoi kauhea mäkätys, että olisin voinut ilmoittaa ajoissa, että aion käyttääkin tämän vuoron, et ole koskaan ennen käynyt ja nyt tulit kiusalla viemään meiltä sauna-aikaa pois. No ehdotin sitten, että käyttävät minun sauna-ajan ja minä tulen tunnin päästä heidän ajallaan saunaan. Ei sopinut vaan se äiti alkoi selittämään yhtiöjärjestyksistä ja muista. Menin ihan lukkoon enkä käynyt kolmen vuoden aikana siellä kertaakaan sen jälkeen saunassa. Se perhe saunoi aina mun vuorolla ja sen jälkeen oman vuoronsa monta vuotta.

Kroonisesti sairas ystävä pyysi että olisin päivän pois töistä palkatta siis ja kuskaisin naapurikaupungissa lääkärissä yms ja syy oli se että koska minulla on auto. En suostunut enkä suostu. Kelataksilla voi mennä ihan hyvin.

Ai niin, korvaukseksi tarjosi 20e. Sanoin että päivän palkka menee, niin ei kuulemma haittaa kun minulla on työpaikka kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Täh, miksei se opiskelijanaapuri varannut omaa vuoroa? Miksi annoit osan vuorostasi hänelle?

Jos tätä pyykkitupaepisodia meinaat, niin silloin oli maksullinen vuoro. Kävi aina tsekkaamassa ketkä pesee pyykkiä milloinkin ja tunki sitten mun vuorolla pesemään, koska "kyllähän nämä menee tässä samalla". Myönnettäköön olin liian ujo sanomaan vastaan ja siksi ostin oman koneen ja lopetin vuorojen varaamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun muutin ensimmäiseen omaan kämppääni, en käyttänyt taloyhtiön saunavuoroa lainkaan ensimmäisen vuoden aikana. Sitten päätin yhden kerran mennä sinne omalla vuorollani ja siellä oli se seuraavan tunnin vuorolainen perheensä kanssa. Kysyin hämmentyneenä, että olenko jotenkin erehtynyt, olen ensimmäistä kertaa täällä nyt menossa saunaan. Alkoi kauhea mäkätys, että olisin voinut ilmoittaa ajoissa, että aion käyttääkin tämän vuoron, et ole koskaan ennen käynyt ja nyt tulit kiusalla viemään meiltä sauna-aikaa pois. No ehdotin sitten, että käyttävät minun sauna-ajan ja minä tulen tunnin päästä heidän ajallaan saunaan. Ei sopinut vaan se äiti alkoi selittämään yhtiöjärjestyksistä ja muista. Menin ihan lukkoon enkä käynyt kolmen vuoden aikana siellä kertaakaan sen jälkeen saunassa. Se perhe saunoi aina mun vuorolla ja sen jälkeen oman vuoronsa monta vuotta.

Kannattaa pitää omasta vuorostaan kiinni ja ilmoittaa suoraan jonnekin ylemmälle taholle.

Toisten saunavuorojen käyttäjiä taitaa olla aika paljon. Itsekin pidän omaa vuoroani, vaikka valitettavan harvoin töiltäni kerkeän saunomaan. Ollut välillä muutaman kuukauden tauko ja olen huomannut, että vuorollani mennessä saunassa on ollut joku tai vastavuoroisesti lähtenyt toisesta ovesta ulos. Ilmeisesti koetaan oikeudeksi käyttää toisten vuoroja jos hetkeen ei näy tai ole paikalla heti vuoron alkaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh, miksei se opiskelijanaapuri varannut omaa vuoroa? Miksi annoit osan vuorostasi hänelle?

Jos tätä pyykkitupaepisodia meinaat, niin silloin oli maksullinen vuoro. Kävi aina tsekkaamassa ketkä pesee pyykkiä milloinkin ja tunki sitten mun vuorolla pesemään, koska "kyllähän nämä menee tässä samalla". Myönnettäköön olin liian ujo sanomaan vastaan ja siksi ostin oman koneen ja lopetin vuorojen varaamisen. 

Röyhkeä naapuri! Ymmärrän sinua kyllä. Tilanne on niin absurdi ja hömmentävä, ettei siihen osaa varautua ja sanoa vastaan. Vähän kuin tuossa myöhemmin kirjoitetussa monen vuoden saunaepisodissa. Naapurit osaavat olla todella röyhkeitä. Olisivat röyhkeitä koviksille, mutta niille, jotka etsivät yhteistä ratkaisua... miksi?

Sama homma autopaikkojen kanssa. Mulla hajosi auto lopullisesti enkä hankkinut reiluun vuoteen uutta tilalle. Huomasin jonkun alkaneen käyttämään paikkaani, mutta en jaksanut nostaa meteliä, kun en sitä itse tarvinnut. Vieraille oli riittävästi omia paikkoja joten siitä ei ollut kiinni. Oli katkeran oloisena, kun vihdoin sain hommattua uuden auton ja aloin käyttämään omaa paikkaani.

Sain tyttäreni poikaystävän äidiltä tekstarin, jossa tiedusteli voinko majoittaa hänen miesystävänsä yhdeksi yöksi, kun sattuu liikkumaan täällä päin autolla. Tietää, että asun yksin isossa asunnossa.

En ole koskaan tavannut tätä miestä. Pari vuotta sitten tämä mies otti minuun yhteyttä (en muista enää mikä oli aihe) ja sitä tekstarinheittoa kesti kolmisen tuntia. Siis itsekin aloin alussa heitellä kaikkea vitsiä hänelle, kun sattuu olemaan fiilis päällä. Sitten jo aloin ihmetellä eikö hän osaa lopettaa, vaikka itse aloin pitää taukoja ja sanoin jotain menemisistäni.

Sävy vaihtui. Tuli valokuvaa - ei sentään dick-piciä - itse en lähetellyt kuvaani ja sitten alkoi ehdotteli talvella mökille menemistä ... minusta ei löydy kuvia netin kautta, korkeintaan on sitten nähnyt tyttären kännykässä.

Mutta tyttären poikaystävän äiti kyselemässä miesystävälleen kämppää! En ole ollut yhteyksissä mieheen, tähän äitiin muutaman kerran.

Homma lutviutui hyvin niin, että minulle ei ihan oikeasti sopinut, koska olin kutsunut vieraita. Mainitsin että airbnb-huoneita löytyy abt 30 eurolla. Ei ollut työmatka kyseessä. On kuulemma raskasta ajaa edestakaisin. Bussitkin kulkevat ja juna samoin ...

Kerroin tyttärelle. Tämä pariskunta oli ollut juuri eron partaalla ja miehellä jonkinlainen alkoholistitausta.

En tunne tapausta sen paremmin enkä haluakaan.

Mutta sen tiedän, että minulle nyt ei vain kertakaikkiaan sovi seuraavallakaan kerralla, jos vielä kysellään. Olen jo miettinyt syitä miksi mulle ei käy.

Ei ollut mielestäni ihan ok.

Aikoinaan kun mulla oli sijoitusasunto tyhjillään eräässä kaupungissa, niin tämän äidin piti päästä sinne noin viikoksi, kun oli kurssilla. Hieman myöhemmin ilmeni, että vierailijana oli ollut myös tämä samainen mieshenkilö. En veloittanut mitään, mutta olisi ollut reilua ilmoittaa tämän miehen yöpymisestä kuitenkin.

Kaikilla ei ole samaa käsitystä reiluudesta ja rehellisyydestä. Kahvipakettiakaan ei jätetty korvaukseksi. Suhtaudun erittäin suurella varauksella tämän henkilön yhteydenottoihin ja pyyntöihin tästä lähtien.

Periaatteessa ventovieraita ihmisiä, joita minun pitäisi tukea jostain syystä.