Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitan opettajan työstäni viiden päivän loman huomenna. Sukulaiseni toivotti minulle hyvää lomaa perjantai-iltana somessa. Kiva ja huomaavainen ele. Seuraava viesti: voinko ottaa lapsen hoitoon maanantaina? Hän on itse kotona ja pitäisi hoidella asioita. Ilmoitin etten halua lomalle sitoumuksia.

Mitä mieltä olette, olenko kohtuuttoman kykenemätön asettumaan toisen asemaan vai sakkaako sukulaisellani? Hän on siis aiemmin ehdottanut kahden viikon hoitojaksoja kesälomalleni ja lastenhoitoa jouluaaton aattona, jotta saisi siivottua ennen joulua (olenhan lomalla tuolloin). Hänellä on puoliso.

Et ole kohtuuton. Saa kysyä hoitoapua, mutta pitää ymmärtää että siitä voi myös kieltäytyä eikä asiasta tehdä sitten numeroa. Voisin pyytää toisen lomalla hoitoapua pariksi tunniksi, mutta en todellakaan yhtään keneltäkään esim. aaton aattona.

Onko kenelläkään käynyt toisin päin, eli omaa lasta on vaadittu hoitoon? Tästä on jo aikaa, mutta meidän lapsella on yksi täti, joka ei fyysisen vamman vuoksi ole voinut hoitaa silloin 1,5-vuotiasta lastamme. Oli pari kertaa pyytänyt, mutta olimme kohteliaasti kieltäytyneet tästä syystä johtuen, ja ollaan kyllä totta kai tavattu sitten ihan koko porukalla häntä. Kun lapsi kävi ensimmäistä kertaa hoidossa toisella tädillään, niin tältä tädiltä (joka ei ole "saanut" lasta hoitaa) tuli viesti, että hänen tämä toinen täti (ovat siis siskoja, ja molemmat lapsen kummitätejä) tulee avuksi päivänä xx.xx, että tuoda lapsi hoitoon jotta hänkin saa "viettää aikaa lapsemme kanssa ilman meitä".

Eihän tämä niin paha ole kuin nämä tarinat täällä, mutta p*skan maku jäi suuhun asenteesta ja tuosta että selän takana on jo pyydetty toinen hoitaja avuksi ja mietitty itse kaikki valmiiksi päivää myöten. Sanoin ei kiitos, olemme reissussa tuolloin. Sittemmin asia kyllä unohtui. En tiedä onko tämä nyt ns. "härski odotus", mutta tuli kyllä sellainen "sijaissynnyttäjä miehen sukuun" -olo. Olen kyllä molempien kälyjen kanssa hyvissä väleissä edelleen, ja kai tuo ilmaisu ym. oli vain ajattelematonta heidän puolelta.

siis...kummiksi kelpaa lahjoja ostamaan, ei ole niinvakavasti sairas, muttei saa yksin olla kummilapsensa kanssa ollenkaan, eikä edes sisarensa valvoessa vieressä? No....itse kuulostat aika härskiltä. Pahoitatte sairaan kummin mielen tyhjästä. Eihän tuossa mitään riskiä ole jos hänen terve sisko on paikalla. Taidat vaan vältellä sairasta ihmistä...Itse lopettaisin kummisuhteen tuohon paikkaan. Moukka.

Öö miksi pitäisi saada olla jonkun lapsen kanssa ilman hänen vanhempien seuraa? Jos ei pysty edes hoitamaan ks. lasta. Mun mielestä on aivan äärimmäisen outo ajattelutapa tuollainen, että pitää järjestämällä järjestää kummille, mummille tai muulle sukulaiselle lapsen kanssa aikaa periaatteena ettei vanhemmat saa olla paikalla. Puhumattakaan siitä, että pokkana vaan aletaan sellaista järkkäämään kysymättä ja ilmoitetaan sitten että no niin lapset voisi tuoda tänne silloin ja silloin. Taidat olla itsekin tuollainen rajaton ihminen?

Ja tässähän kirjoittaja sanoi että kummia tavataan koko perheen kesken. Siis hyväksikäyttöhän olisi nimenomaan se, että huonosta kunnosta huolimatta lykättäisiin lapsia hoitoon tai ei koskaan haluttaisi tavata.

Ei ole ensimmäinen ketju, jossa tulee esille että vanhempien pitäisi antaa muiden hoitaa lapsiaan, jotta nämä voisivat kokea itsensä osaksi perhettä tai tärkeäksi tms. Mun mielestäni todella rajatonta ja outoa. Ei kai ne lapset mitään lemmikkejä ole, joiden pitää mennä muiden silitettäväksi ja paijattavaksi? Mutta mä olenkin lapseton, joten mistäpä sitten tiedän mitään..

koska ovat varta vasten ITSE pyytäneet hänet juuri tuon lapsen KUMMIKSI. Täälläkin vingutaan ja vingutaan maailman tappiin ettei KUMMIT HOIDA LASTANI, ja eivät vie lasta minnekään, ota hoitoon, Ja ettei muodostu turvallista ja läheistä suhdeta kummilapsiparkaan joka itkemällä itkee kummin perään kaikki yöt ja toiveet romuttuu kun paha ja itsekäs kummi ei tullutkaan tai ei vienyt linnanmäelle taaskaan...ja kadutaan että edes otettiin tuo häijy akka kummiksi, kysytään miten voisi perua koko kummiuden....plää plää plää

Siksi toisekseen on täti. 

Kuulostaa joltain rotusyjinnältä tuo kummin kiero hyväksikäyttäminen. Rahaa raha rahaa, mut mitään et saa tehä sen lapsen kanssa. Kuka ääliö tohon ees ryhtyis? Niin....tota, tulisitko mun lapsen kummiksi, eli homma menee niin että sä kannat kahdet lahjat/vuosi, milellään merkkivaatteet ja 1000 tilille, mut lasta et saa nähdä yksin. ETKÄ edes siskosi seurassa koska me vihataan sinua? joo......kyllä varmaan....

Se että joku pyydetään kummiksi ei automaattisesti tarkoita, että hänet pyydetään lastenhoitajaksi. Minunkin lapseni kummi on pyörätuolissa. Onpa idioottimaista ajatella, ettei olisi pitänyt pyytää häntä kummiksi, koska ei todennäköisesti tule koskaan lasta hoitamaan.

Sinulle voi tulla yllätyksenä, mutta on perheitä, jotka tapaavat sukulaisia ja ystäviä usein ihan perheenä, ja lastenhoidot sovitaan sitten tarpeen mukaan sen kanssa jonka kanssa homma parhaiten sujuu.

Ja sinähän et tiedä yhtään mitään tuon yhden kirjoittajan lapsen lahja-asioista. Ja ihan yleensäkin on kummallinen ajatus, että voit ikään kuin "ostaa" oikeuden hoitaa toisen lasta. Lahja on lahja ja toisille annetaan sellainen lahja kuin itselle sopii ja jos ei sovi niin onnittelut riittää. Se että ostaa tonnin lahjan lapselle ei oikeuta kuitenkaan sitä lahjan ostajaa mihinkään lapsen suhteen. Sellaisen lahjan jos antaa, niin se pitää pystyä antamaan ihan omasta halusta ja ilosta.

Ja sinähän et myöskään tiedä yhtään mitään tuon kummin lahja-asioista. Jos minun ei annettaisi olla edes paikalla samassa asunnossa siskoni, ja veljeni lapsen läsnäolossa, mutta edellytettäisiin että olen hyvä kummi muuten lapselle niin sanoisin pitäkää hyvänänne ja ettikää pelleilyynne kelpaavampi kummi. Olet häijy pahanilkinen riistäjä. " ei oikeuta lapsen suhteen" jos on kummiksi pyydetty? Hittooko sitten pyysitte? Ole vasteds ilman kummeja!

Huh huh mitä settiä. Miksi se on niin eri juttu viettää lapsen kanssa aikaa kun hänestä on vastuussa siinä samalla muu sukulainen, verrattuna siihen että hänestä ovat vastuussa vanhemmat? En ymmärrä. Kaisa ei pysty hoitamaan kummityttöään syystä x. Kaisa ei halua viettää aikaa niin että kummitytön vanhemmat hoitavat häntä siinä samalla, vaan hän haluaa viettää aikaa nimenomaan niin kummitytön kanssa että kolmas osapuoli Liisa hoitaa tätä kummityttöä? Anteeksi mutta tuo nyt vaan on todella o-u-t-o-a. Jos hän ei itse pysty hoitamaan, niin eikö se ole ihan sama onko ne kummitytön vanhemmat vai joku muu sukulainen siinä paikalla?!

Varmaan kannattaa hankkia omia lapsia, jos pitää hankkia itselle kummilapsia sillä ajatuksella että se on sitten vasta oikeaa lapsen kanssa oloa kun sen vanhemmat ei ole läsnä 🙄 tai ihan kieltäytyä itse siitä kummiudesta, jos oma näkemys siitä on tuollainen.

No mutta oli minulla on ihan omaakin asiaa, pahoittelut kun jäin jankkaamaan! Minulle on useamman kerran tullut vastaan omien lasteni kanssa sellainen tilanne, että joku on laittanut kaveritreffeille hyvin nuoren pikkulapsen mukaan. Eli vaikkapa 6-vuotiaani ystävä tulee meille, niin yllättäen mukana onkin sen 3-vuotias pikkusisko, eli härskisti vaan kysymättä odotetaan että katson hänenkin peräänsä. Olisi ok, jos asiasta sovittaisiin etukäteen tai olisi suurin piirtein samanikäinen kuin isosisarus, mutta kun usein se pienempi on ihan vahdittavassa iässä!

Tykkään lapsista mutta kirjoitti:

Äitini aloitti uuden kierroksen lapsenteossa kun olin 10v. Olin automaattinen lapsenvahti ikävuodet 10-15. Nukutin päiväunille ja yöunille, leikitin ja syötin. Äiti ja isäpuoleni olivat kyllä kotona mutta tuijottivat telkkaria. Jos hoitaminen ei olisi huvittanut ja halusin tehdä omia juttuja, äiti sai raivarin.

Olin ujo ja hain kavereiden seurassa hyväksyntää. Kutosluokalla järjestimme diskon ja voi sitä onnea kun iso ryhmä luokkakavereitani, mukaanlukien ihastukseni, tulivat yllättäin hakemaan minua järjestelemään tapahtumaa. Äiti torppasi menoni koska halusi mennä uuden rakkaansa kanssa saunaan ja siskopuoleni tarvitsi lapsenvahtia. Muistan vieläkin sen vihan äitiäni kohtaan.

Myöhemmin kun jo seurustelin ja poikaystäväni tuli illalla hakemaan minua ulos, äiti vaati että nukutan nuoremmat sisarukseni ensin. Se homma oli yhtä pitkää kuin leveätäkin.. menojalkaa vipatti, sisaruksia ei väsyttänyt, äiti tuijotti telkkaria ja poikaystävä odotti eteisessä...

Äitisi tuntui olevan naispuolinen mulkku. Millaiset välinne ovat nyt äitisi kanssa?

Meillä on suvussa todellinen mustalammas, joka pummii kaikilta kaiken, mutta ei itse anna mitään. Tyypillistä on, että hänet täytyy hakea n. kahdensadan kilometrin päästä luokseen kyläilemään, jossa sitten hän syö ja juo isäntäväen piikkiin koko viikonlopun. Lopuksi pitää palauttaa takaisin kotiin, koska ei ole rahaa matkustaa. 

Koska kyseessä on vähän säälittävä tapaus niin kerran erehdyin tarjoamaan tämän ylläpidon hänelle. Oli aivan järkyttävää jokainen sekunti ja nykyisin en pidä mitään yhteyttä. Elämänlaatuni parani kerrasta, kun ei tarvitse viikottain kuunnella ja terapoida hänen pieleen menneitä seurustelusuhteitaan.

Kaikki rahansa hän työntää uhkapeleihin. Kuvittelee ja laskee sen varaan, että varakkaammat sukulaiset sponssaavat tämän keski-ikäisen mieslapsen elämää. Olen itse nuorempi ja perheellinen, joten ei enää kiitos. Ei ikinä.

Viedään hänen likaiset haisevat roskansa minun autolla, koska muuten hänen omansa alkaa haista - myönti syyn ihan vahingossa. Onneksi valehtelin, ettei tämä mun auto ole liikenteessä enkä sen vuoksi laita sitä liikenteeseenkään. Suuttui. Kerran heitti mun autoon, ennen kuin tajusin, jotain hemmetin visvaa valuvan roskapussin, ja auto todellakin haisi pitkään sen jälkeen. Tämä ihminen nyt paljastuikin jälkeenpäin hillittömäksi narsistiksi muutenkin, mikä selittää tämän ihmisen "erikoisuudet". Ei halunnut maksaa kiinteistönsä osalta jätemaksuja, joten laittoi muut viemään roskat ja käytti yleisiä jätepaljuja (joiden käytöstä ei siis maksanut) myöhään illalla ja pimeän aikaan, jotta ei jää kiinni. Olisi pitänyt käräyttää.... Tästäkin asiasta. Olisi pitänyt käräyttää tämä tyyppi myös verottajalle ja eläinsuojeluun. Ehkäpä joskus!

Jepjep..... kirjoitti:

Viedään hänen likaiset haisevat roskansa minun autolla, koska muuten hänen omansa alkaa haista - myönti syyn ihan vahingossa. Onneksi valehtelin, ettei tämä mun auto ole liikenteessä enkä sen vuoksi laita sitä liikenteeseenkään. Suuttui. Kerran heitti mun autoon, ennen kuin tajusin, jotain hemmetin visvaa valuvan roskapussin, ja auto todellakin haisi pitkään sen jälkeen. Tämä ihminen nyt paljastuikin jälkeenpäin hillittömäksi narsistiksi muutenkin, mikä selittää tämän ihmisen "erikoisuudet". Ei halunnut maksaa kiinteistönsä osalta jätemaksuja, joten laittoi muut viemään roskat ja käytti yleisiä jätepaljuja (joiden käytöstä ei siis maksanut) myöhään illalla ja pimeän aikaan, jotta ei jää kiinni. Olisi pitänyt käräyttää.... Tästäkin asiasta. Olisi pitänyt käräyttää tämä tyyppi myös verottajalle ja eläinsuojeluun. Ehkäpä joskus!

Pelasta eläinparat nyt eikä joskus

Vierailija kirjoitti:

Jepjep..... kirjoitti:

Viedään hänen likaiset haisevat roskansa minun autolla, koska muuten hänen omansa alkaa haista - myönti syyn ihan vahingossa. Onneksi valehtelin, ettei tämä mun auto ole liikenteessä enkä sen vuoksi laita sitä liikenteeseenkään. Suuttui. Kerran heitti mun autoon, ennen kuin tajusin, jotain hemmetin visvaa valuvan roskapussin, ja auto todellakin haisi pitkään sen jälkeen. Tämä ihminen nyt paljastuikin jälkeenpäin hillittömäksi narsistiksi muutenkin, mikä selittää tämän ihmisen "erikoisuudet". Ei halunnut maksaa kiinteistönsä osalta jätemaksuja, joten laittoi muut viemään roskat ja käytti yleisiä jätepaljuja (joiden käytöstä ei siis maksanut) myöhään illalla ja pimeän aikaan, jotta ei jää kiinni. Olisi pitänyt käräyttää.... Tästäkin asiasta. Olisi pitänyt käräyttää tämä tyyppi myös verottajalle ja eläinsuojeluun. Ehkäpä joskus!

Pelasta eläinparat nyt eikä joskus

Siellä käy onneksi ulkopuolisia ihmisiä usein. Joku päivä ehkä jo se valvova eläinlääkärikin. Poliisi on jo puuttunut siihen touhuun. Mun eläimen rääkkäämiseen (käytännössä) syyllistyi kun olin poissa vähän aikaa. Kostona kuulemma. Hankala tehdä siitä ilmoitusta näin jälkeenpäin, onneksi kuulin tästä kostomotiivista ja häivyin omaisuuteni kanssa vähän aikaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen yllättäen. Viikko ennen hautajaisia serkun tytär soitti ja ilmoitti äidilleni, että he tulevat edellisenä iltana äidilleni yöksi. Äiti sanoi ettei hänelle mahdu, koska läheisiä on tulossa yöksi. Tytär sanoi etteivät he tule sitten hautajaisiin ja harmitteli sitä, että tuli adressi jo ostettua.

Eikös adressi osteta ja lähetetä, jos ei päästä hautajaisiin? Jos päästään, viedään kukkalaite tms. haudalle.

-ohis

Niin minäkin olen aina tehnyt, mutta nämä taisivat laskea, että adressi tulee halvemmaksi kuin kukkavihko.

Näitä kyytien pummaajia tuntuu riittävän. Minulle soittaa serkkuni vaimo ja hän haluaa kauppakeskukseen. Mikään estelyistä ei auta, meillä eläkeläisillähän on aina aikaa. Joudun hakemaan hänet viiden kilometrin päästä ja aina pitää käydä useissa kaupoissa, aikaa kuluu. Milloinkaan hän ei halua tarjota edes kahvia kiitokseksi. Poistultua kokoaa vain tavaransa ja lähtee.

Naapurissani, samassa talossa, asuu iäkäs mummo jota minä pyydän kauppaan mukaani. Hän liikkuu huonosti eikä tunnu olevan ketään lähellä asuvia ystäviä tai sukulaisia jotka voisivat auttaa. Aina on kuitenkin estelyä " jos minusta on vaivaa ja sinulla menee enemmän aikaa". Poistultua hän yrittää aina antaa rahaa matkasta, vaikka tiedän että elää pienellä eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äiti vei säästöt kirjoitti:

Muistan kuinka oma äiti kertoi että oli siirtänyt tililtäni 3000e omalle tililleen maksuna tai lainana tavallaan siitä että oli niin hyvä äiti minulle. Hän kertoi että olisi voinut laittaa kuitin kaikista ostoksista mitä sain lapsena ja nuorena. Hän on hyvin oikeistolainen ihminen. Talous tulee aina perheen edelle kaikessa.

Minä sitten ajattelin että kun isä teki pitkän työuran ja lopulta kuoli ennen eläkeikää, niin otan hänen eläkkeensä tavallaan työttömyystukina. Ja ne kaikki maksetut verot.

Jätin myös lapset tekemättä, koska en halua mennä omien lasten tileille ja siirtää sieltä sitten maksua kustannuksista joita he aiheuttivat minulle.

En osaa laskea kuten äitini osaa. Esimerkiksi markat ja sen aikaisten muovilelujen hinnat euroihin. En ymmärrä miten hän teki sen.

Vertasiko hän plaston muovimopon markkahintaa 70-luvulta tähän päivään vai miten...

Sairas maailma missä eletään.

Ei todellakaan ok alkaa vanhempien vaatia jotain käänteisiä elatusmaksuja, itsehän ovat lapsen maailmaan saattaneet ilman että siihen lapsi mitään voi. Mutta tarinassasi on kyllä vähän outoja piirteitä. Milloin hän siirsi ne 3000 euroa, silloin kun olit lapsi vai aikuisena? Vai miksi hänellä oli tiliisi käyttöoikeus? Jos olit lapsi niin mistä ne rahat olivat tilille tulleet? Mikä pointti on siinä että ilmeisesti "kostat" yhteiskunnalle loisimalla sen että äitisi oli perseestä? Etkö osaisi olla viemättä lastesi rahoja vai mikä sinua vaivaa? Kieltämättä sepustuksesi on niin erikoinen että en ihmettele, jos et osaa laskea. 

Äitini siirsi opintolainani omalle tililleen, rahojen piti mennä ihan kirjoihin ja muuhun sellaiseen, olin 17 tuolloin (eikä lapsilisää enää saanut) joten äiti oli pankissa mukana ja siellä sitten pyysi virkailijaa siirtämään rahat omalle tilille etten "törsää niitä vääriin asiohin". Niitä rahoja en sitten koskaan enää nähnyt, muuta kuin velkana jota joudun nyt sitten maksamaan itse pois. Kun myöhemmin olen vaatinut maksamaan lainan pois on juuri sanonut, että olen hänelle edes sen verran velkaa kun hän on elättänyt lapsena.

Lisään vielä että opettajat haukkuivat aina koulussa kun minulla ei ollut kirjoja, "taasko jätit kotiin" tai "mene nyt ostamaan jo se kirja!". Ne ei osannut kuvitellakaan että en oikeasti saanut rahaa kirjoihin, sain ehkä 20€ (osa opintotuesta) ja se riitti ehkä yhteen tai kahteen kirjaan, mun piti tarkkaan valikoida sitten oliko tekstikirja vai tehtäväkirja tärkeämpi.

Voi, mulle tuli niin paha mieli sun puolesta. Tilanne oli hirveän epäoikeudenmukainen sua kohtaan. Äitisi teki todella väärin, vei rahasi, saattoi sinut kurjaan tilanteeseen ja maksatti vielä velat sinulla. Kuka tekee omalle lapselleen näin. Hyi olkoon.

Tiedän itsekin yhden joka on elänyt jo 20 vuotta lapsensa rahoilla. Haukkuu myös lastaan muutenkin ulkopuolisille (oman etunsa nimissä tietenkin). Ei suostu antamaan rahoja takaisin, koska "lapsi perii ne kumminkin". Koko talo ja paikka on ihan räjähtäneitä kun niitä ei ole pidetty kunnossa oikeastaan millään tavalla, kerran kai maalattu tuvan lattia. Parin sadan tonnin remppa edessä kun mamma pääsee päiviltä.

Kaveri pyysi suoraan rahaa huumeisiin, kun tietää että käyn töissä ja ihan hyvin tienaan. Hän ajatteli että en tarvitse niin paljon rahaa vaan voisin antaa hänelle. En antanut. Härskiä ja surullista.

Tykkään lapsista mutta kirjoitti:

Äitini aloitti uuden kierroksen lapsenteossa kun olin 10v. Olin automaattinen lapsenvahti ikävuodet 10-15. Nukutin päiväunille ja yöunille, leikitin ja syötin. Äiti ja isäpuoleni olivat kyllä kotona mutta tuijottivat telkkaria. Jos hoitaminen ei olisi huvittanut ja halusin tehdä omia juttuja, äiti sai raivarin.

Olin ujo ja hain kavereiden seurassa hyväksyntää. Kutosluokalla järjestimme diskon ja voi sitä onnea kun iso ryhmä luokkakavereitani, mukaanlukien ihastukseni, tulivat yllättäin hakemaan minua järjestelemään tapahtumaa. Äiti torppasi menoni koska halusi mennä uuden rakkaansa kanssa saunaan ja siskopuoleni tarvitsi lapsenvahtia. Muistan vieläkin sen vihan äitiäni kohtaan.

Myöhemmin kun jo seurustelin ja poikaystäväni tuli illalla hakemaan minua ulos, äiti vaati että nukutan nuoremmat sisarukseni ensin. Se homma oli yhtä pitkää kuin leveätäkin.. menojalkaa vipatti, sisaruksia ei väsyttänyt, äiti tuijotti telkkaria ja poikaystävä odotti eteisessä...

Surullista

Toivottavasti nyt sinun elämä tasapainossa.Äitisi oli sairas ja kostonhaluinen. Ei halunnut vapaata sinulle ja lisäksi olisit saanut nauttia normaalista nuoruudesta.Toivon sinulle pelkää hyvää ja voimakasta itsenäistä elämää. Kaikesta selviää.Opit varmasti kehen kannattaa luottaa ja kehen ei.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kyytien pummaajia tuntuu riittävän. Minulle soittaa serkkuni vaimo ja hän haluaa kauppakeskukseen. Mikään estelyistä ei auta, meillä eläkeläisillähän on aina aikaa. Joudun hakemaan hänet viiden kilometrin päästä ja aina pitää käydä useissa kaupoissa, aikaa kuluu. Milloinkaan hän ei halua tarjota edes kahvia kiitokseksi. Poistultua kokoaa vain tavaransa ja lähtee.

Naapurissani, samassa talossa, asuu iäkäs mummo jota minä pyydän kauppaan mukaani. Hän liikkuu huonosti eikä tunnu olevan ketään lähellä asuvia ystäviä tai sukulaisia jotka voisivat auttaa. Aina on kuitenkin estelyä " jos minusta on vaivaa ja sinulla menee enemmän aikaa". Poistultua hän yrittää aina antaa rahaa matkasta, vaikka tiedän että elää pienellä eläkkeellä.

Hei sanoppas suoraan serkkusi vaimolle ettet ole hänen taxi kuski!!! Jätä vastaamatta puhelimeen kokonaan.Jos ei lopeta renkutusta, sanot että teet poliisille ilmoituksen häirinnästä! Ei tuollaisia ihmisiä tarvitse pitää yllä millään lailla! Voimia vaan jatkoon...

Vierailija kirjoitti:

Täällä vielä yksi samantapaisen kokenut ilmoittautuu! Jouduin itse kiireellisellä aikataululla vatsan alueen leikkaukseen. Kun tieto leikkauksen tarpeesta tuli, äitini lupaili maat ja taivaat, kuinka tulee meille joka päivä auttamaan lastenhoidossa, kotitöissä jne. Hän sanoi ottavansa töistä vapaata sillä perusteella, että on tehnyt kovasti ylitöitä, tai sitten tekevänsä etäpäiviä seuraavat kaksi viikkoa. Tuohon mennessä äitini oli ollut todella vastahakoinen hoitamaan lapsiamme tai ylipäätään auttamaan ikinä missään, mutta ajattelin sairauteni saaneen hänet muuttamaan prioriteettejaan. Leikkauspäivänä äitini tuli sitten hoitamaan lapsia sillä välin, kun mieheni haki minut sairaalasta. Kotiuduttuani äiti hengaili kotonamme hetken aikaa vaivaantuneen oloisena, 

kunnes mumisi että minähän voisin tästä sitten lähteä, kun mieheni voi auttaa minua loppuillan. Seuraavana päivänä äiti kysyi tekstiviestillä, pärjäänkö ilman häntä, koska hänellä olisi paljon töitä ja on niin väsynyt eilisestä. Kun ihmettelin, että eikös hänen pitänyt auttaa minua täällä, niin äitini vastaus oli että miksei mieheni auta minua. Mieheni oli jo eteisessä lähdössä töihin eikä hänen työnsä ollut sellaista, josta voisi omalla ilmoituksella pitää ylityövapaita tai tehdä etäpäiviä, vaan kyseessä perus duunarityö. Eikä mieheni tietenkään ollut etukäteen järjestänyt itselleen vapaata, koska äitini oli luvannut olla auttamassa. Näin minä jäin yksin leikkaushaavan kanssa hoitamaan nippanappa kävelemään oppinutta vauvaa ja vähän isompaa taaperoa.

Suoraan sanoen olen samaa mieltä äitisi kanssa. Toki hänen ei olisi pitänyt lupautua avuksi alun alkaenkaan, vaan vaatia, että isä hoitaa lapset, kun sinä olet toipilas.

En ymmärrä, miksi TÖISSÄ KÄYVÄN perheen ulkopuolisen pitäisi ottaa omasta työstään palkatonta vapaata hoitaakseen toisten lapsia, jotta he pääsevät töihin!

Jos äitisi olisi ollut eläkkeellä, tilanne olisi toki ollut toinen.

Miten olisi käynyt, jos toipilas olisi ollut miehesi? Olisiko miehen isä ottanut palkatonta omasta työstään ja tullut teille hoitamaan lapsia, että sinä pääset töihin? Haha, varmaan juu...

Tässä näkyy tällaiset ihmeelliset asenteet vaikka ollaan jo 2000-luvulla. Pääasia että MIES pääsee töihin, eihän se nyt voi omia lapsiaan hoitaa, hyvänen aika.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vielä yksi samantapaisen kokenut ilmoittautuu! Jouduin itse kiireellisellä aikataululla vatsan alueen leikkaukseen. Kun tieto leikkauksen tarpeesta tuli, äitini lupaili maat ja taivaat, kuinka tulee meille joka päivä auttamaan lastenhoidossa, kotitöissä jne. Hän sanoi ottavansa töistä vapaata sillä perusteella, että on tehnyt kovasti ylitöitä, tai sitten tekevänsä etäpäiviä seuraavat kaksi viikkoa. Tuohon mennessä äitini oli ollut todella vastahakoinen hoitamaan lapsiamme tai ylipäätään auttamaan ikinä missään, mutta ajattelin sairauteni saaneen hänet muuttamaan prioriteettejaan. Leikkauspäivänä äitini tuli sitten hoitamaan lapsia sillä välin, kun mieheni haki minut sairaalasta. Kotiuduttuani äiti hengaili kotonamme hetken aikaa vaivaantuneen oloisena, 

kunnes mumisi että minähän voisin tästä sitten lähteä, kun mieheni voi auttaa minua loppuillan. Seuraavana päivänä äiti kysyi tekstiviestillä, pärjäänkö ilman häntä, koska hänellä olisi paljon töitä ja on niin väsynyt eilisestä. Kun ihmettelin, että eikös hänen pitänyt auttaa minua täällä, niin äitini vastaus oli että miksei mieheni auta minua. Mieheni oli jo eteisessä lähdössä töihin eikä hänen työnsä ollut sellaista, josta voisi omalla ilmoituksella pitää ylityövapaita tai tehdä etäpäiviä, vaan kyseessä perus duunarityö. Eikä mieheni tietenkään ollut etukäteen järjestänyt itselleen vapaata, koska äitini oli luvannut olla auttamassa. Näin minä jäin yksin leikkaushaavan kanssa hoitamaan nippanappa kävelemään oppinutta vauvaa ja vähän isompaa taaperoa.

Suoraan sanoen olen samaa mieltä äitisi kanssa. Toki hänen ei olisi pitänyt lupautua avuksi alun alkaenkaan, vaan vaatia, että isä hoitaa lapset, kun sinä olet toipilas.

En ymmärrä, miksi TÖISSÄ KÄYVÄN perheen ulkopuolisen pitäisi ottaa omasta työstään palkatonta vapaata hoitaakseen toisten lapsia, jotta he pääsevät töihin!

Jos äitisi olisi ollut eläkkeellä, tilanne olisi toki ollut toinen.

Miten olisi käynyt, jos toipilas olisi ollut miehesi? Olisiko miehen isä ottanut palkatonta omasta työstään ja tullut teille hoitamaan lapsia, että sinä pääset töihin? Haha, varmaan juu...

Tässä näkyy tällaiset ihmeelliset asenteet vaikka ollaan jo 2000-luvulla. Pääasia että MIES pääsee töihin, eihän se nyt voi omia lapsiaan hoitaa, hyvänen aika.

Äiti oli itse lupautunut auttamaan.

Eräs entinen kaverini käyttäytyy, ettei ole suunnilleen edes ruokaan varaa. Yhteiset illanvietot markkinoi kaveriporukassa, että ei ole rahaa osallistua ruoka ja juomakuluihin. Mutta haluasi köyhänä jotain kivaa välillä. Joten veti kaksin käsin muiden tuomia ruokia ja juomaa. Yritti myydä vanhoja tavaroitaan ihan älyttömillä hinnoilla, vedoten että laskut jää muuten maksamatta. Ja korvata vaikka kimppalahjaan osallistumisen kirpparilöydöillään jotka eivät rahalliselta arvoltaan vastanneet lähellekkään rahasummaa. Aluksi ymmärsimme kaveripiirissä häntä. Mutta mitä enemmän olimme tekemisissä sitä enemmän alkoi huomata näitä epäkohtia tarinoissa. Saattoi tällaisen varattoman illanvieton jälkeen lähteä seuraavalla viikolla shoppailemaan. Tai konserttiin. Isompi telkkari tai uusi läppäri ilmestyi tyhjästä. Ja aina ne olivat köyhän pieniä huveja. Reissuilla ja konserteissa käytiin monta kertaa vuodessa, kun joskus pääsee.

Tutustuessani paremmin ymmärsin, että on vain loputtoman itsekäs. Hän ja miehensä on ovat ihan hyväpalkkaisia, talo on peritty, rahat menevät huvituksiin ja kalliisiin harrastuksiin. Itse olen ollut välillä työtön ja rahat ovat olleet todella vähissä. Mutta tuollainen röyhkeä hyväksikäyttö ei tulisi mieleenkään. Nykyään kun ottaa yhteyttä yrittää valittaa kovaa osaansa jollain keksityllä ongelmalla. Ja sen tietää aina, että joku taka ajatus siellä on taustalla. Aina se johtaa johonkin mitä tarvitsisi lainaan, apua johonkin tai yrittää saada jotain myytyä.

Kaveri kyseli jatkuvasti lainaan pikkusummia 5e tai 10e niin, että olisi tilille pitänyt laittaa. Usein oli vielä keksinyt jonkin tarinan, että puuttuu just sen verran jostain laskusta tms. Kävi ilmi, että hänellä oli tapana kysellä kaikilta mahdollisilta tuttavilta, ja jonkin aikaa saikin mukavia pikku potteja kasaan. Takaisin ei tietty maksanut mitään, eikä moni varmaan viitsinyt pikkusummien takia kauheasti kyselläkään.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kyytien pummaajia tuntuu riittävän. Minulle soittaa serkkuni vaimo ja hän haluaa kauppakeskukseen. Mikään estelyistä ei auta, meillä eläkeläisillähän on aina aikaa. Joudun hakemaan hänet viiden kilometrin päästä ja aina pitää käydä useissa kaupoissa, aikaa kuluu. Milloinkaan hän ei halua tarjota edes kahvia kiitokseksi. Poistultua kokoaa vain tavaransa ja lähtee.

Naapurissani, samassa talossa, asuu iäkäs mummo jota minä pyydän kauppaan mukaani. Hän liikkuu huonosti eikä tunnu olevan ketään lähellä asuvia ystäviä tai sukulaisia jotka voisivat auttaa. Aina on kuitenkin estelyä " jos minusta on vaivaa ja sinulla menee enemmän aikaa". Poistultua hän yrittää aina antaa rahaa matkasta, vaikka tiedän että elää pienellä eläkkeellä.

Sano sille serkkus vaimolle selkeästi ei. Jotkut ihmiset ei tajua hienovaraisesti esitettyjä esteitä. Sanot vaan että anteeksi mutta nyt ei vaan käy ja heihei. Sillä selvä. Ei autosi liiku jos sitä ei ajeta. Kuskatkoon serkku, linja-auto, polkupyörä tai taksi sitä muijaa

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vielä yksi samantapaisen kokenut ilmoittautuu! Jouduin itse kiireellisellä aikataululla vatsan alueen leikkaukseen. Kun tieto leikkauksen tarpeesta tuli, äitini lupaili maat ja taivaat, kuinka tulee meille joka päivä auttamaan lastenhoidossa, kotitöissä jne. Hän sanoi ottavansa töistä vapaata sillä perusteella, että on tehnyt kovasti ylitöitä, tai sitten tekevänsä etäpäiviä seuraavat kaksi viikkoa. Tuohon mennessä äitini oli ollut todella vastahakoinen hoitamaan lapsiamme tai ylipäätään auttamaan ikinä missään, mutta ajattelin sairauteni saaneen hänet muuttamaan prioriteettejaan. Leikkauspäivänä äitini tuli sitten hoitamaan lapsia sillä välin, kun mieheni haki minut sairaalasta. Kotiuduttuani äiti hengaili kotonamme hetken aikaa vaivaantuneen oloisena, 

kunnes mumisi että minähän voisin tästä sitten lähteä, kun mieheni voi auttaa minua loppuillan. Seuraavana päivänä äiti kysyi tekstiviestillä, pärjäänkö ilman häntä, koska hänellä olisi paljon töitä ja on niin väsynyt eilisestä. Kun ihmettelin, että eikös hänen pitänyt auttaa minua täällä, niin äitini vastaus oli että miksei mieheni auta minua. Mieheni oli jo eteisessä lähdössä töihin eikä hänen työnsä ollut sellaista, josta voisi omalla ilmoituksella pitää ylityövapaita tai tehdä etäpäiviä, vaan kyseessä perus duunarityö. Eikä mieheni tietenkään ollut etukäteen järjestänyt itselleen vapaata, koska äitini oli luvannut olla auttamassa. Näin minä jäin yksin leikkaushaavan kanssa hoitamaan nippanappa kävelemään oppinutta vauvaa ja vähän isompaa taaperoa.

Suoraan sanoen olen samaa mieltä äitisi kanssa. Toki hänen ei olisi pitänyt lupautua avuksi alun alkaenkaan, vaan vaatia, että isä hoitaa lapset, kun sinä olet toipilas.

En ymmärrä, miksi TÖISSÄ KÄYVÄN perheen ulkopuolisen pitäisi ottaa omasta työstään palkatonta vapaata hoitaakseen toisten lapsia, jotta he pääsevät töihin!

Jos äitisi olisi ollut eläkkeellä, tilanne olisi toki ollut toinen.

Miten olisi käynyt, jos toipilas olisi ollut miehesi? Olisiko miehen isä ottanut palkatonta omasta työstään ja tullut teille hoitamaan lapsia, että sinä pääset töihin? Haha, varmaan juu...

Tässä näkyy tällaiset ihmeelliset asenteet vaikka ollaan jo 2000-luvulla. Pääasia että MIES pääsee töihin, eihän se nyt voi omia lapsiaan hoitaa, hyvänen aika.

Äiti lupautui ITSE, ei häntä pyydetty tai vaadittu. Jos ei olisi tarjoutunut, niin tämän kirjoittajan mies olisi voinut hakea sairaslomaa omista töistään, sitähän saa jos kotona on toipuva puoliso ja lapset hoidettavana. Ei tässä mikään asenne ollut, vaan se ettei osattu varautua kun joku lupaa hoitaa. Vähän sitä lukutaidon harjoittelua nyt.

Ensinnäkin kiitokset kaikille, jotka ovat jakaneet muistojaan tähän ketjuun. Täytyypä kantaa myös oma korsi kekoon. Monta viikkoa siinä meni, mutta sainpa kaiken luettua ja "kärjen" kiinni ja nyt on helpompi pysyä rytmissä.

Joskus taannoin kaveripiiriin kuului opiskelija, joka teki silloin tällöin keikkatöitä, mistä vain sattui saamaan. Heräsin yhtenä aamuna etuajassa, kun tämä kaveri soitteli ja kertoi pienessä paniikissa, ettei tajunnut miten kauas pitäisi päästä duuniin. Julkisilla olisi mennyt puolitoista tuntia. Autollisena kuskasin ihan mielelläni kavereita joskus, mikäli sattui sama matka tai muuten lyhyt kyyti, mutta tässä tapauksessa oli ensimmäinen ihan kunnollinen lumipyry ulkona ja en ollut vielä vaihtanut kesärenkaita pois.

Sanoin, etten tuolla kelillä lähde suhailemaan lähes puolen tunnin ajomatkaa, ei uskonut varoituksia. Lopulta sitten lähdin, olihan kyseessä kuitenkin ihan mukava kaveri ja en kehdannut jättää pulaan. Vaan oli se hiton hankalaa ajella orastavan talven liukastamilla teillä, jatkuvasti sai varoa. Talvirengassetti oli takakontissa, joten ajoin reissun jälkeen huoltoasemalle vaihtamaan paremmat alle. Tyrmistys oli melkoinen, kun tajusin, ettei ollut tarpeeksi rahaa (n. 6 € puuttui) maksaa renkaanvaihdosta ja auto oli jo käsiteltävänä. Laitoin sitten muutaman euron pelikoneeseen ja sieltä sain tuurilla puuttuvat rahat.

Myöhemmin sain kiukkuisen viestin, kun en ollut tavattavissa ja en hakenut pois työkeikan päätyttyä. Olin viattomasti tiedustellut työpäivän pituutta menomatkalla ja blokkasin kyseisen kaverin puhelimestani muutaman tunnin ajaksi suht lähellä hänen työpäivänsä loppua. Jotenkin sen vain arvasi, ettei malta olla ruinaamatta myös paluukyytiä. Sanoin, ettei ole puhelin soinut ollenkaan.

Samasta kaverista olisi enemmänkin juttuja, sen verran nar sis tinen ku si pää hänestä paljastui vuosien jälkeen.

quote=Kaffepulla]No eihän tuossa sun pyynnössä mitään härskiä sinänsä ollut, mutta anoppi nyt vaan koki sen avuntarpeen liialliseksi omiin voimavaroihin nähden. Hyvä, että osasi sanoa ei.[/quote]

Juu, ehdottoman hyvä ominaisuus ihmisessä, joka osaa sanoa ei. Silloin on helpompi pyytää palvelusta, kun tietää ettei tietämättään kuormita liikaa. Toisaalta, jos itse tarjoaa apua, olisi kohtuullista myös ainakin yrittää pitää lupauksensa, vaikka siitä hieman vaivaa itselle aiheutuisi. Yo. tapaus nyt meni ihan ok, kun anopin apuun ei oltu vielä laskettu mitään, mutta jos peruutukset tulevat viime tipassa on se hieman hankalaa.

Esim. lasten piti mennä viikonlopuksi hoitoon anoppilaan ja odottavat kovasti ensimmäistä yökyläilyä. Keskiviikkona anoppi ilmoittaa, ettei se onnistukaan, kun heidän pitäisi ajaa seuraavana päivänä "taas sama matka" jotta lapset pääsevät kotiin. Vuokraan auton ja ajelen "sen saman matkan" peräkkäisinä päivinä ja kyläily toteutuu.

Toinen tapaus muutama vuosi tästä. Vaimo oli sopinut työkeikasta Suomessa (asuttiin ulkomailla) ja kun päivät oli sovittu, anoppi ilmoittaa, ettei tyttärensä voikaan sovitusti tulla heille ja lapsia ei varsinkaan tuo mukanaan. Olihan tuossakin pari kuukautta aikaa selvitellä uudelleen, mutta nuokin tietäisi mieluiten *ennen* kuin sopii työpäivistä ja varaa lentolippuja.

Ja aina voi sattua kaikkea yllättävää. Sitä kuitenkin ostaa uudet lentoliput eri mielellä, riippuen siitä, onko toinen on sairaalassa tai sitten vai muuttiko vain mieltään.