Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Naapuri kurkkii ja vahtii minun palstailua. Tsiisus mikä vainu, Ilmoittaa täällä kun huomaa et oon paikalla. Etsii keskusteluja ja kommentoi et huomasi että oon paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli itse lupautunut auttamaan.

Joo, oli. Ja tuotti pettymyksen, mikä oli väärin ilman muuta.

Mutta kuka tässä oli se lokki? Omasta työstään vapaata ottava mummo vai mies, joka ei voinut jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan ja puolisoaan?

Hyi helvetti mikä mies, tuollaisen kanssa ei kannattaisi edes hankkia lapsia.

Pohdinkin oletko provo, joo, siis olet. Ilmeisesti se yksi raivotar, joka aiheuttaa useimpien ketjujen poiston vänkäämisellään ja syy siihen, miksi täältä on väki poistunut, kun eivät enää jaksa provoja.

Meillähän ei ole mitään tietoa siitä miten mies olisi asian järjestänyt, kun tätä ei tarvinnut ajatella, kun toinen henkilö itse tarjoutui auttamaan. Mutta turha tätä provoa on enää ruokkia.

MÄ EN NIELE TÄTÄ!!!

Kaveri lähti lomalle miehensä kanssa ja soitti, että voisinko käydä hätistelemässä variksia heidän marjapensaista ja mansikkamaalta. Ai nyt? Eiiii, kun joka päivä. Aamulla, päivällä ja illalla. Riittää kuulemma kun laittaa väljät vaatteet ja heiluttelee käsiä ja voi huutaakin. Pysyvät pidempään loitolla.

40v nörtti peräkammarinpoika vonkasi alastonkuvia omalta serkultaan. Niin ja tilannehan on se, että serkku on biseksuaali (polyamorinen) eikä koskisi tähän peräkammarinpoikaan vaikka nörtti olisi viimeinen mies maapallolla koronavirus-apokalypsin jälkeen.

Ystävä pyysi jos voisin ottaa koiran hoitoon hänen loman ajaksi ja sopi hyvin, koska autoimme kaveriporukassa usein toistemme lemmikkien kanssa. Yllätys oli suurin, kun heitti nopeasti koiransa eikä antanut mitään ruokaa matkaan. Ajattelin, että ehkä maksaa palatessaan reissulta, mutta ei mitään. En kehdannut sanoa mitään asiasta, mutta toista kertaa en ota hoitoon. 

Koskaan aikasemmin törmännyt vastaavaan. Kaikki muut tuoneet mukana ruuat ja muut tarvikkeet. Jotain vaivanpalkkaakin on yleensä annettu joko rahan tai tuliaisten muodossa. 

Olin ostanut melko uuden ja tehokkaan auton, takavetoinen. Auto oli minulla ollut ehken kk kun jouduin selkäleikkauksen. Osastolle tuli parin päivän päästä minua katsomaan mies, jonka olin tavannut pari krt, kaverin tuttu. Tämä alkoi melko heti pummaamaan autoani lainaan kun en nyt sitä siis tarvitse. Tarve olisi ollut päästä pääsykokeisiin yliopistoon.. No sen verran tiesin jo että ei hän mihinkään yliopistoon pyri vaan ihan muun syyn takia halusi lainata. En tietenkään lainannut niin hän alkoi syyllistämään että se on minun syy jos hän ei pääse kokeisiin. Satuin tietämään että linja-auto menee kyseiseen kaupunkiin ja asemalta olisi n km kävelymatka ja aikaa olisi kävellä tuo matka 30 min... Oli kuulu siitä että lainasi autoa eri kavereilta ja palautti auton likaisena, sisällä tupakoituna ja tankki tyhjänä.. Kun olin kotiutunut sairaalasta yritti vielä käydä lainaamassa autoa, nyt eri paikkakunnalle pääsykokeisiin.. Niin annanhan minä 65000mk arvoisen auton lainaan tyypille jota tuskin tunnen, en todellakaan..

Vierailija kirjoitti:

Sain perinnön. 

Minua avoimesti vihaava ihminen pyysi lainaa, ilman minkäänlaista korkoa tietty, ja ehdotti takaisinmaksuksi 1% kuukaudessa. :))) 

Jostain syystä en lämmennyt ajatukselle, ja hän tietenkin pahoitti mielensä. 

No ei hitossa, aivan mega röyhkeä tyyppi. Tuskin oli ihan pienestä lainasta kysymys. Ilman korkoa ja yli 8 v. Maksuaika. Haha, mikä luuseri, pyytää lainaa tyypiltä ketä kuitenkin vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä asun Kaliforniassa. Teen 70-80 tuntia töitä viikossa. Koko ajan pitäisi majoittaa kavereita heidän lomalla, tehdä heille ruokaa, ajeluttaa nähtävyyksiä katselemassa ym.

Ja sullahan sitten kavereita riittää,.

Ameriikassa kaikki on suurempaa joten kavereitakin on enemmän kuin muualla?

Vierailija kirjoitti:

Mun isä oli ihan mahdoton. aina kun olin menossa jonnekin, missä joku kumminkaiman pikkuserkku, jota olin nähnyt viimeksi 10 vuotta sitten isotädin hautajaisissa, asui, isä ehdotti, että ettehän te kalliiseen hotelliin mene, menkää "Hemmon" luokse. 

Mun miehellä oli ennen vähän samaa vikaa, mutta sain jätettyä ne ajatusten tasolle. Hänen mielestään olisimme nelihenkisenä perheenä voineet yöpyä hänen sukulaistensa kaverien tai serkkujen luona ympäri Eurooppaa. Ihmisten, joita en ollut koskaan tavannut eikä miehenikään tavannut heitä vuosikausiin edes silloin kun he olivat Suomessa näiden sukulaistensa luona käymässä. Mentiin todellakin hotelliin.

Lieventävänä seikkana mainittakoon, että mieheni on lapsena yöpynyt vanhempiensa tuttavien luona ympäri maailmaa. Jäi vain tajuamatta, että silloin se vastavuoroista ja yleensäkin tapana kun oli köyhempää.

Tyttökaveria poika pyysi kirjoitteleen vaikka tämä jo kirjoitteli toisen pojan kanssa. Poika sanoi tietävänsä kirjoittelusta mutta kysyi: ei kai se haittaa. Tyttö ei halunnut kirjoitella kahden kanssa kun jo seurustelikin kirjekaverinsa kanssa.

Lisää!

Naapurini pyysi minua muistamaan häntä "ystävällistä naapuriani" testamentissani. Olen N58 vee ja hän 77-vuotias nainen. Joo, voin toki jättää omaisuuteni kenelle haluan, mutta kumpi kuolee ensin? 

Merkillinen juttu kirjoitti:

Naapurini pyysi minua muistamaan häntä "ystävällistä naapuriani" testamentissani. Olen N58 vee ja hän 77-vuotias nainen. Joo, voin toki jättää omaisuuteni kenelle haluan, mutta kumpi kuolee ensin? 

Todennäköisesti sinä, koska naapurisi varmaan vähän jelppisi hengenlähdössä, jos sais tietää että olis mukana testamentissasi.

Yksi kaveri.

Pitäisi tehdä aina hänen mielensä mukaan, kaikessa.

Hakea keskellä yötä baarista (ei ole rahaa maksaa bensaa kuitenkaan)

Unohtaa oma elämä kokonaan ja olla tavoitettavissa mihin vuorokaudenaikaan tahansa!

Koska hän tarvitsee: kyytiä, rahaa, seuraa jne...

Vuokratakuun, puhelinliittymän, jne.. ottamaan hänen puolestaan. Huh huh!

Uskomatonta. Voitteko vetää tapetit uusiksi jotta lapset voisivat läästiä niitä huoletta :D

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri.

Pitäisi tehdä aina hänen mielensä mukaan, kaikessa.

Hakea keskellä yötä baarista (ei ole rahaa maksaa bensaa kuitenkaan)

Unohtaa oma elämä kokonaan ja olla tavoitettavissa mihin vuorokaudenaikaan tahansa!

Koska hän tarvitsee: kyytiä, rahaa, seuraa jne...

Vuokratakuun, puhelinliittymän, jne.. ottamaan hänen puolestaan. Huh huh!

Miksi olet tällaisen kaveri?

Pikkuserkku sanoi kauniin piironkini nähdessään ett'anna mulle'.  Muka leikillään, mutta odotti vastausta......

Olimme käymässä mieheni sukulaisen kesämökillä ja sukulaisen vaimo kysyi minulta ottaisinko heidän petivaatteet mukaani ja pesisin ne kun miehensä oli laatannut ne . No en ottanut mukaani niitä.

Luisuin työttömyyteen ja taloudelliseen ahdinkoon, ja ennen pitkää eräs kaverini ilmoitti tulevansa luokseni kahville. Olen tuntenut hänet yli kaksikymmentä vuotta, mutta hän ei ole koskaan aiemmin halunnut käydä kylässä eikä muutenkaan ole ollut kiinnostunut tapaamaan, mutta puhelimessa puhuu kyllä.

Kaveri tuli kylään ja alkoi katsella ympärilleen. Sitten hän huomautti, että kun kerran olin rahan tarpeessa, hän voisi ostaa minulta joitakin juttuja. Viihde-elektroniikka kiinnosti, samoin nahkatavara ja urheiluvälineet. Hän myös kysyi, oliko minulla vielä avaamattomissa pakkauksissa olevia meikkejä tai hajuvesiä. Kaapeilleni en häntä päästänyt, mutta epäilemättä olisi mennyt, jos olisi saanut.

Jos kaverini olisi ollut ostamassa tavaroitani itselleen, en olisi loukkaantunut kovin pahasti. Hän kuitenkin on hyvin innokas kirpputorimyyjä, ja sellaisen huutokauppahirmun kiilusilmillä hän mittailikin kotiani. Tästä on muutama vuosi, mutta yhä harmittaa se, että hänen tarkoituksenaan oli ostaa halvalla, myydä voitolla ja samalla esittää, että kaveriahan hän vain oli tässä auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen adoptoitu, ja mummini (eli adoptioäitini äiti) antoi vielä eläessään minulle sekä lottapukunsa että kaksi valokuva-albumiaan. Sanoi vielä, että tietää minun osaavan niitä arvostaa. Ja niin osaankin, puku on tallessa pukupussissa omassa kaapissani ja albumit vitriinissä pölyltä suojassa. 

Mummin kuoltua äitini sisko soitti, ja sanoi että haluaisi nähdä ne albumit. Aikataulut ei meinanneet mennä yksiin, ja tätini sitten hermostui ja sanoi, että ne albumit pitää säilyttää suvussa, ja että minun pitäisi antaa ne hänelle. Se oli aika loukkaavaa.

ehkä hän on ajatellut että jossain keski-iäsä adoptiolapset haluavat löytää omia biologisia vanhempiaan, ja jos löydät heitä, kiinnostuksesi saattaisi siirtyä luonnollisesti sen puolen sukusi asioihin/sukututkimukseen. Itselläni kävi nimittäin niin että tutkin omaa sukuani, ja yritin saada jostain oman isoisoäitini kuvan (edes kopiodun), joten otin yhteyttä erääseen toisessa maassa asuvaan hänen lapsen lapsenlapseensa, Hänen vanhempansa oli adoptoitu . Lopputulos oli, ettei hänellä ollut yhtäkään valokuvaa omasta isoisoäidistään, vaikka hänen juuri kuollut "mummonsa" oli siis tämän haetun naisen tytär ja taatusti hänen jäämistöstään olisi voinut löytyä oman äitinsä kuva, edes yksi, vaikka ne olisikin olleet harvinaisia nuina aikoina. Petyin. Ei häntä oikeasti kiinnostanut esivanhempansa (adoptoidut) samalla tavalla kuin minua olisi. Miksi muutenkaan sinä haluaist ainoana suvustasi säilyttää toisten biologisten esivanhempien kuvia, vaikka olisitkin ollut läheinen, mutta mielestäni oikeus kuviin pitäisi olla yhtäläinen kaikilla.