Sivut

Kommentit (3831)

Vierailija

Koulukaveri tuli meille joskus leikkimään. Koko vierailun ajan hän yritti pummata kaikkia tavaroitani. Koko ajan jotain nähdessään kuului: "Saanko? Saanko? Saanko?" aaaargh. Olisi pitänyt keijukaisbarbin toinen siipikin antaa, "kun sulla on niitä kaksi". Joo, tosi kivahan se barbi on yhdellä siivellä. Lopuksi sain vähän tyynnyteltyä ruinaamista antamalla jonkun puoliksi pureskellun lyijykynän.

Äiti tykkäsi tuosta tytöstä kun se oli niin reipas ja jutteli aikuistenkin kanssa. Äiti se usein kutsuikin minun tietämättä tytön meille leikkimään, koska piti tyttöä niin hyvänä seurana minulle. Jostain syystä en itse olisi niin välittänyt.

Vierailija

Kari Runk][quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.

Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.

Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.

En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.
Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.
Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.
Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?
Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.
Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.
Sorry meni vähän aiheen ohi.

Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?

Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.


Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.

Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.


Valkoinen peruslautanen on jotenkin liian vanhanaikanen sinulle, ei ole ulkonäöllisesti sellainen kuin haluat? Tai ei ole sitä merkkitarraa reunassa, vaan on jotain ihan perushalpissarjaa? Voi pojat.

Luetunymmärtäminen iskee jälleen. Tietääkseni tuossa sanottiin että valkoinen halpislautanen ei ole arvokas vaikka se olisi vanha. Ei mitään valkoisen lautasmallin vanhanaikaisuuteen liittyen. Ja ei mitään tarvitse ottaa vastaan jos ei halua. Syyksi käy myös se että ne eivät sovi kodin tyyliin.

Vierailija

Ehkä omituisin pyyntö on tullut omilta vanhemmiltani. Tai kyseessä ei ole varsinaisesti edes pyyntö vaan he suoraan olettivat, että muutan esikoisen synnyttyä heidän luokseen toiselle paikkakunnalle asumaan. Pitivät tätä aivan itsestäänselvänä ja puhuivat asiasta sukulaisille selkäni takana.

Olin onnellisesti naimisissa lapsen isän kanssa ja olimme täysin normaali, lähes kolmikymppinen työssäkäyvä pari, joka asui omistusasunnossaan. No, seurauksethan saattoi arvata - koska en muuttanut, hylkäsin vanhempieni mielestä heidät täysin eivätkä he ole pitäneet perheeseeni mitään yhteyttä.

Vierailija

Mulle tuli jännä muusikko vastaan, treffipalstalla tavattiin. Näitä omakustannejulkaisijoita joita on joka kylässä vähintään yksi jossei kolme. Musiikki ei ollut mielestäni hyvää eikä kiinnostavaa koska pidän enemmän tuhdimmasta kamasta. Joka tapauksessa ihan kiva mies ja ensitreffit kahvilassa menivät ihan OK, tai niin luulin. Kun olimme juoneet kahvit, mies ehdotti että hänellä on soittimensa autossa, hän voisi soitella minulle kotonani. OK, ajattelin. Mies kyseli tarkkaan millainen akustiikka on asunnossani, ja vastailin parhaani mukaan. Sitten että kuinka pitkää settiä pitäisi vetää ja alkoi luetella hintoja! Eli keikkahinnat sellaisen puolen tunnin musisoinnista, tunnin keikasta jne. Toljotin silmät pyöreänä. Mies tulkitsi väärin hämmennykseni ja selitti kiireesti että ei hän siis seksiä ole myymässä jos sitä luulen. Eli siis oletti että palkkaan noin vain treffikumppanin musisoimaan. Totesin että ei kyllä nyt tule kauppaa ja lähdin kiireellä. Ei ole soiteltu puolin eikä toisin, ainaskaan puhelimella XD

Ja tämä siis oli ihan aito, oikea tapaus! En uskoisi ellei olisi itselleni tapahtunut.

Wallah

Ex-miehen siskolta meni puhelin rikki, ja minä kun olin juuri ostanut uuden luurin, niin sanoin miehelle että "Sanna" saa kyllä sen mun (alle 2 vuotta vanhan Samsungin) puhelimen niin ei 3 lapsen yh-äidin tarvitse ostaa uutta vähistä rahoista.

Kälylle tarjous kelpasi ja tuli hakemaan puhelinta; veljensä (siis mieheni) oli kotona, minä olin töissä. Kun tulin töistä, hämmästyin kun puhelin oli edelleen olohuoneen pöydällä. Kysyin mieheltä vähän mieleni pahoittaneena, että eikö se puhelin kelvannutkaan. 

Mies repesi nauramaan ja sanoi, että siskonsa oli kysynyt, missä on alkuperäinen paketti, ohjekirja, kuulokkeet ja laturi. Oli sitten suoraan siskoltaan kysynyt, että meinasiko sisko myydä puhelimen, ja sisko oli punastuen myöntänyt.

Mies oli sanonut että omaan käyttöön saat kun vaimo haluaa auttaa, mutta jos myydä meinaat niin puhelin jää tänne. Ei sitten halunnutkaan omaan käyttöön.

No mikäs siinä, annoin puhelimen sitten keräykseen. Joku oikeasti köyhä (!!) sai hyvän puhelimen.

(Olisin toki voinut myydä puhelimen itsekin, mutta ajattelin että enemmän tuo mielihyvää lahjoittaa oikeasti tarvitsevalle, kuin saada siitä se muutama kymppi.)

Wallah

Vierailija kirjoitti:
Osa 2/2: Lopulta koitti se päivä, kun talon hallintaoikeus siirtyi meille. Rouva oli sanonut palkanneensa siivoojan tekemään loppusiivouksen, ja olimme pitkälti unohtaneet tavarantyrkytysepisodin. Olimme hyvällä mielellä ja innoissamme, kun saavuimme talolle. Meidän uusi ikioma kotimme, ja ensimmäistä kertaa saisimme olla siellä aivan yksin! Kun ajoimme pihaan, olin tikahtua. Astuimme ulos autosta, halasimme toisiamme ja taisin vähän hihkua ja hypähdellä riemusta. Avain oli sovitussa paikassa, ja avasimme yhdessä ulko-oven... vain huomataksemme, että talo oli likaisen oloinen ja siellä täällä oli pikku roskia ja krääsää ja mm. iljettävä sohva, järkyttävän ruma kaappi ja pöytä, epämääräisiä muovikippoja, vanhoja lehtiä ja vaikka mitä muuta. Uunia ei ollut kaikesta päätellen siivottu vuosiin, ja kaikki oli jotenkin nuhjuista ja inhottavaa. En voi edes kertoa, mikä pettymys oli astua ensimmäiseen omaan taloonsa tällaisissa merkeissä ja nähdä, kuinka vähän aluksi ihanina pitämämme myyjät meitä todella kunnioittivat. 

Koska ensimmäinen päivämme yksin uudessa talossa oli niin ikävä, minulta on kestänyt kuukausia tuntea paikka omakseni. Vasta nyt, kun olemme remontoineet koko torpan lattiasta kattoon ja poistaneet kaikki merkit entisistä omistajista, tunnen, etteivät he enää ole läsnä. Mutta en oikeasti voi muuta kuin ihmetellä, miten he kehtasivat olla noin pahansuopia ja kostonhimoisia siitä, ettemme olleet valmiit maksamaan itseämme kipeksi toisten ihmisten rojuista. Tiedän, että kokemukseni ei ole pahimmasta päästä tässä ketjussa esiintyneitä häikäilemättömyyksiä, mutta minun elämässäni tämä on ollut suuri asia. 

Oh, kuulostaapa tutulta. Ostin kanssa ok-taloni vanhalta pariskunnalta, olivat molemmat huonojalkaisia joten muuttivat johonkin semipalvelutaloon kun eivät jaksaneet enää ok-talosta ja isosta pihasta pitää huolta. 

Paikka oli rempattu edellisen kerran 70-luvulla (siksi oli varaa ostaa, lähti halvalla) ja varmaan eivät olleet sinä 60 vuotena, mitä siellä olivat asuneet, koskaan heittäneet mitään pois. Eivätkä varmaan hoitaneet puutarhaakaan viimeiseen 20 vuoteen. 

Suostuin kuitenkin siihen, että saavat jättää mitä eivät tarvitse, taloon, ja minä sitten siivoan ja heitän pois mitä en itse tarvi. Jälkeen jäi kuitenkin paljon hyvää ja uudenveroistakin tavaraa (kuten oksasilppuri), sekä jonkin verran "antiikkia", ei rahallisesti arvokasta mutta kun tykkään retrosta niin mikäs siinä. 

Neljä (!) roskalavallista lähti kamaa loppupelissä kaatikselle. 

Olisiko ollut sitten pari viikkoa siitä kun olin talon ostanut, niin papparainen ilmestyy ovelle. Kun oli kuulemma heidän nimikylttinsä unohtanut, niin sopiiko ottaa mukaan. No toki sopi, mitäs minä heidän nimikyltillään (talo oli silloin vielä remppavaiheessa, en edes asunut siellä vielä, enkä edes ollut huomannut koko nimikylttiä) ja sillä oli tunnearvoakin. Tietysti annoin <3 

Seuraavana päivänä pappa tuli hakemaan Suomen lippua (annoin pois kun ei kiinnosta liputtaa), sitä seuraavana rikkaimuria, sitä seuraavana....yhtenä päivänä näin sen minun puutarhavajassa syli tavaraa täynnä, toisena päivänä se oli lapion kanssa kaivamassa tulppanisipuleita kukkapenkistä, koska "hänen sipulit". 

Oli pakko sanoa papalle että kauppakirjassa luki "talo irtaimistoineen siten, kuten se sovittuna ostopäivänä on", ja että ei tarvitse tulla enää. Muuten se varmaan ravaisi vieläkin (8 vuotta myöhemmin) meillä päivittäin hakemassa "unohtuneita" esineitä (joita mulla ei 99% varmasti edes enää ole). 

No, oli sitten haukkunut minut kaikille naapureille kun olin niin itsekäs ja varastin vanhoilta ihmisiltä. Onneksi naapurit tiesivät ko. pariskunnan, olivat vain tyytyväisiä kun muuttivat pois. Vähän eksentrinen pari oli tämä muutenkin, esim. pappa ei ikinä antanut naapuruston lasten tulla hakemaan palloa pois tontiltaan, vaan PUHKAISI sen puutarhasaksilla... Että mitvit...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Toinen ääripää on sitten eräs kaveri, joka on ihan helvetin vieraskorea. Todella vaivalloista ja vaivaannuttavaa, kun kyselee aristellen saako käydä vessassa tai ottaa vettä ja pyytelee koko ajan olemassaoloaan anteeksi. Kirjaimellisesti.

Mitähän sinä kuvittelet sanan vieraskorea merkitsevän? Et ainakaan käytä sitä samassa merkityksessä kuin me muut.

Eikö se tarkoita juuri tuollaista, että käyttäytyy vieraissa kuin vieraissa eikä kuten kotonaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Toinen ääripää on sitten eräs kaveri, joka on ihan helvetin vieraskorea. Todella vaivalloista ja vaivaannuttavaa, kun kyselee aristellen saako käydä vessassa tai ottaa vettä ja pyytelee koko ajan olemassaoloaan anteeksi. Kirjaimellisesti.

Mitähän sinä kuvittelet sanan vieraskorea merkitsevän? Et ainakaan käytä sitä samassa merkityksessä kuin me muut.

Eikö se tarkoita juuri tuollaista, että käyttäytyy vieraissa kuin vieraissa eikä kuten kotonaan?

Tarkoittaa. Ihmeen moni "kielen tuntia" on tuota väitettä haksahtanut yläpeukuttamaan. Varmaankin siksi, että täällä ollaan aina valmiita komppaamaan tölväisyjä.

Vierailija

Naapurin rouva pyysi pientä rahallista korvausta kun oli ensin tarjonnut mulle päiväkahviseuraa hänen luonaan. Hoidimme kahvit ja muut hommat pitkän kaavan mukaan, mutta lopuksi hän totesi, että "kai näin hyvästä päivähoidosta voisit satkun heittää, niin saat palveluita jatkossakin..."

Vierailija

Mulla on työkaveri jo pitkään flirttaillut kanssani (hyvän näköinen tumma mies onkin), mutta ei ole vielä ehdottanut mitään (ei edes pikaista seksiä pikkujouluissa). Odottelen ehdotusta todella kuumeisesti. Mahtaako koskaan ehdottaakaan - toivottavasti!

Vierailija

Siskoni kysyi voinko tehdä kakun poikansa ristiäisiin. Suostuin ja sovimme, että menen hänen luokseen sopimaan kakusta kävi ilmi, että kakkuja tarvitaan kolme. Yksi kermakakku, yksi sokerimassakakku ja yksi vegaaninen, gluteeniton, sokeriton kakku. Olin luullut, että kyseessä oli yksi perus kermakakku. Kun pienet juhlat ovat. Puhe tuli hinnasta ja kerroin, että raaka-aineet ja 20€ tekemisestä. Siskoni oli kauhuissaan ja sanoi, että luuli, että teen kakut ristiäislahjaksi. Se, että on erikois kakkuja jossa sokerimassaa, hahmoja, 3 eri tuoretta marjaa ja erikois ruokavalio kakkuja ei tule todellakaan halvaksi. Kakut ylittäisi reippaasti sen hinnan minkä olin valmis laittamaan lahjaan. En ole edes kummi joten ei tarvitse olla sellainen lahja. Kuulema moni muukin tekee lahjaksi tarjottavia esim. Voileipäkakut. Tai voi olla etteivät tiedä,että eivät saa palkkaa. Kieltäydyin kunniasta ja vien vain lahjan jota olin suunnitellut. Siskoni alkoi valittaa äidillemme, kun en suostunut ja joutuu tilaamaan kalliilla leipomosta. Voipi tulla mielenkiintoiset juhlat kun tekijät tuovat laskut syötävistä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat