Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli itse lupautunut auttamaan.

Joo, oli. Ja tuotti pettymyksen, mikä oli väärin ilman muuta.

Mutta kuka tässä oli se lokki? Omasta työstään vapaata ottava mummo vai mies, joka ei voinut jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan ja puolisoaan?

Hyi helvetti mikä mies, tuollaisen kanssa ei kannattaisi edes hankkia lapsia.

Aina sitä ei tiedä, mihin suostuu. Minä esimerkiksi lupasin matkaltani ostaa työkaverille hänen tarvitsemiaan asioita, kun oletin, että sitten hän myös varustaa minut etukäteen tarvittavilla rahoilla. Mutta ei, minun olisi pitänyt omista rahoistani ensin ostaa hänen tavaransa ja raahata ne matkalaukussa kotiin.

Ensin siis lupasin, mutta kun rahoja ei tullut tassuun etukäteen, niin jätin kylmästi tavarat ostamatta. Olin varmaan siis itsekin härski, kun en kommunikoinut riittävästi. Itse en kuitenkaan koskaan oleta, että joku ehkä tarkkaan budjetoidusta matkakassastaan laittaisi minun tilaamiini ostoksiin ja saisi rahat vasta jälkikäteen minulta. Jos jotain pyydän tuomaan, niin annan rahat etukäteen. (En kyllä ymmärrä, mitä ulkomailta voisi pyytää tuomaan, kun lähes kaikkea saa tilattua itse netistä.)

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vielä yksi samantapaisen kokenut ilmoittautuu! Jouduin itse kiireellisellä aikataululla vatsan alueen leikkaukseen. Kun tieto leikkauksen tarpeesta tuli, äitini lupaili maat ja taivaat, kuinka tulee meille joka päivä auttamaan lastenhoidossa, kotitöissä jne. Hän sanoi ottavansa töistä vapaata sillä perusteella, että on tehnyt kovasti ylitöitä, tai sitten tekevänsä etäpäiviä seuraavat kaksi viikkoa. Tuohon mennessä äitini oli ollut todella vastahakoinen hoitamaan lapsiamme tai ylipäätään auttamaan ikinä missään, mutta ajattelin sairauteni saaneen hänet muuttamaan prioriteettejaan. Leikkauspäivänä äitini tuli sitten hoitamaan lapsia sillä välin, kun mieheni haki minut sairaalasta. Kotiuduttuani äiti hengaili kotonamme hetken aikaa vaivaantuneen oloisena, 

kunnes mumisi että minähän voisin tästä sitten lähteä, kun mieheni voi auttaa minua loppuillan. Seuraavana päivänä äiti kysyi tekstiviestillä, pärjäänkö ilman häntä, koska hänellä olisi paljon töitä ja on niin väsynyt eilisestä. Kun ihmettelin, että eikös hänen pitänyt auttaa minua täällä, niin äitini vastaus oli että miksei mieheni auta minua. Mieheni oli jo eteisessä lähdössä töihin eikä hänen työnsä ollut sellaista, josta voisi omalla ilmoituksella pitää ylityövapaita tai tehdä etäpäiviä, vaan kyseessä perus duunarityö. Eikä mieheni tietenkään ollut etukäteen järjestänyt itselleen vapaata, koska äitini oli luvannut olla auttamassa. Näin minä jäin yksin leikkaushaavan kanssa hoitamaan nippanappa kävelemään oppinutta vauvaa ja vähän isompaa taaperoa.

Suoraan sanoen olen samaa mieltä äitisi kanssa. Toki hänen ei olisi pitänyt lupautua avuksi alun alkaenkaan, vaan vaatia, että isä hoitaa lapset, kun sinä olet toipilas.

En ymmärrä, miksi TÖISSÄ KÄYVÄN perheen ulkopuolisen pitäisi ottaa omasta työstään palkatonta vapaata hoitaakseen toisten lapsia, jotta he pääsevät töihin!

Jos äitisi olisi ollut eläkkeellä, tilanne olisi toki ollut toinen.

Miten olisi käynyt, jos toipilas olisi ollut miehesi? Olisiko miehen isä ottanut palkatonta omasta työstään ja tullut teille hoitamaan lapsia, että sinä pääset töihin? Haha, varmaan juu...

Tässä näkyy tällaiset ihmeelliset asenteet vaikka ollaan jo 2000-luvulla. Pääasia että MIES pääsee töihin, eihän se nyt voi omia lapsiaan hoitaa, hyvänen aika.

Mitä mahtaisit kirjoittaa, jos kyseessä olisi naispari? Henkilöiden sukupuolet eivät liity tähän mitenkään.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli itse lupautunut auttamaan.

Joo, oli. Ja tuotti pettymyksen, mikä oli väärin ilman muuta.

Mutta kuka tässä oli se lokki? Omasta työstään vapaata ottava mummo vai mies, joka ei voinut jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan ja puolisoaan?

Hyi helvetti mikä mies, tuollaisen kanssa ei kannattaisi edes hankkia lapsia.

Pohdinkin oletko provo, joo, siis olet. Ilmeisesti se yksi raivotar, joka aiheuttaa useimpien ketjujen poiston vänkäämisellään ja syy siihen, miksi täältä on väki poistunut, kun eivät enää jaksa provoja.

Meillähän ei ole mitään tietoa siitä miten mies olisi asian järjestänyt, kun tätä ei tarvinnut ajatella, kun toinen henkilö itse tarjoutui auttamaan. Mutta turha tätä provoa on enää ruokkia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mahtaisit kirjoittaa, jos kyseessä olisi naispari? Henkilöiden sukupuolet eivät liity tähän mitenkään.

Ei pitäisikään liittyä. Mutta liittyy. Vieläkin monella on se asenne, että lasten hoito on akkojen hommaa.

Miettikää, jos se leikkaukseen joutunut olisi ollut mies? Olisiko vaimo jättänyt hänet yksin kotiin vauvan ja taaperon kanssa leikkauksesta toipumaan? Niinpä.

Musta on aivan posketonta, että joku voi olettaa työssä käyvän naisen jäävän pois omasta työstään, jotta voi hoitaa muiden lapsia! Ihan absurdia!

Ja sori että triggeröidyin tästä, mutta mua oikeasti ihmetyttää isät, jotka ei voi hoitaa omia lapsiaan. Minullekin on joskus tällaista ehdotettu.

Kuka ehdottaisi työssäkäyvällä miehelle tällaista? Ota palkatonta ja tule meidän muksuja kattomaan?

Sairastapaus on toki hätätilanne. Mutta silti, ihmetyttää ikään kuin se olisi muiden homma hoitaa asia ja vaimo soittelee hädissään sukulaisille, että kuka voisi auttaa. Vaikka lapsilla on isä. Ei näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oletti minun hmaksavan puolet (perintö)mökistä jääneistä veloista, mökin kuluista ja remonteista.

Itsellä mökille käyttöä max. viikko vuodesta, sisareni likipitäen asuu mökillä. Suuttui, kun halusin luopua omasta osuudestani ja käyttää rahani itselleni mielekkäämmällä tavalla.

Jos sinä olet perintömökissä osakkaana, ja mitään sopimuksia sen käytöstä ei ole, niin sinulle kuuluu myös siitä aiheutuvien kulujen maksaminen osaltasi. 

Nyt siskosi on (ilmeisesti) maksanut velan pois ja remontoinut mökin omalla kustannuksellaan.

Juridisesti omistat puolet mökistä, jonka arvo on noussut, vaikka et itse ole tehnyt sen hyväksi mitään.

Mitä pitempään tilanne jatkuu tällaisena ja mitä enemmän siskosi laittaa mökin kunnostukseen ja ylläpitoon omia varojaan, niin sen pienemmäksi sinun osuus muuttuu, kun mökille aletaan arvioimaan hintaa. 

Jos mökki kuuluu kuolinpesälle, niin voit vaatia pesän jakamista, eikä sisaresi voi estää sitä.  

Mitä ihmettä oikein selität? Tuossahan sanottiin, että sisko suuttui kun kirjoittaja halusi luopua osuudestaan. Mikä tässä jäi sinulle epäselväksi?

Joo, niin siinä sanottiin. 

Silloin kun joku kyselee täällä perintöasioista, niin kaikki ei useinkaan tule ilmi ekasta viestistä.

Joskus keskustelua on käyty jo pitkään kun käykin ilmi, että omistussuhteet on toiset, mitä alunperin annettiin ymmärtää. Nytkin voi kyseessä olla jakamaton kuolinpesä, tai sitten ei. Että ihan sen vuoksi täällä kyselin.  Niin se muuten tekee asianajajakin, kun sen luokse menee, ei se ala ensimmäisenä meuhkaamaan, että mitä ihmettä selität? Joko nyt ymmärrät?

En. Kukaan ei kysynyt sinulta mitään. Tässä ketjussa ei kysellä perintö- tai muista asioista, vaan kerrotaan hauskoja tarinoita härskeistä ja kohtuuttomista ihmisistä.

Olisikohan tuossa viesti ollut se, että välttämättä odotus ei tuossa tarinassa ollut lainkaan kohtuuton.

Jutun pointti oli se että toinen osakas ei käyttänyt mokkiä eikä halunnut sitä puolikasta itsellään pitää. Toisen osakkaan mielestä tän toisen olis pitänyt osuutensa pitää, jotta olisi ollut maksamassa mökin kuluja. Tää toinen olis siis saanut käytännössä mökin kokonaan käyttöönsä ja hänen olis tarvinnut maksaa kaikista kuluista vain puolet. Suuttui kun toinen luopuikin osuudestaan ja näin ollen mökki joko myytiin ulkopuoliselle tai sitten tää toinen osakas sen lunasti kokonaan itselleen ja maksoi siitä edespäin kaikki kulut yksin. Toisen osakkaan tarkoitus oli siis hyötyä siskostaan. Maksattaa tällä puolet mökin kuluista.

Kohtuutonta ei ole jakaa kuluja jos molemmat käyttää mökkiä. Mutta kohtuutonta on ajatella, että sisko joka ei mökkiä käytä on pakotettu pitämään osuutensa ja maksamaan kuluja.

Up

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vielä yksi samantapaisen kokenut ilmoittautuu! Jouduin itse kiireellisellä aikataululla vatsan alueen leikkaukseen. Kun tieto leikkauksen tarpeesta tuli, äitini lupaili maat ja taivaat, kuinka tulee meille joka päivä auttamaan lastenhoidossa, kotitöissä jne. Hän sanoi ottavansa töistä vapaata sillä perusteella, että on tehnyt kovasti ylitöitä, tai sitten tekevänsä etäpäiviä seuraavat kaksi viikkoa. Tuohon mennessä äitini oli ollut todella vastahakoinen hoitamaan lapsiamme tai ylipäätään auttamaan ikinä missään, mutta ajattelin sairauteni saaneen hänet muuttamaan prioriteettejaan. Leikkauspäivänä äitini tuli sitten hoitamaan lapsia sillä välin, kun mieheni haki minut sairaalasta. Kotiuduttuani äiti hengaili kotonamme hetken aikaa vaivaantuneen oloisena, 

kunnes mumisi että minähän voisin tästä sitten lähteä, kun mieheni voi auttaa minua loppuillan. Seuraavana päivänä äiti kysyi tekstiviestillä, pärjäänkö ilman häntä, koska hänellä olisi paljon töitä ja on niin väsynyt eilisestä. Kun ihmettelin, että eikös hänen pitänyt auttaa minua täällä, niin äitini vastaus oli että miksei mieheni auta minua. Mieheni oli jo eteisessä lähdössä töihin eikä hänen työnsä ollut sellaista, josta voisi omalla ilmoituksella pitää ylityövapaita tai tehdä etäpäiviä, vaan kyseessä perus duunarityö. Eikä mieheni tietenkään ollut etukäteen järjestänyt itselleen vapaata, koska äitini oli luvannut olla auttamassa. Näin minä jäin yksin leikkaushaavan kanssa hoitamaan nippanappa kävelemään oppinutta vauvaa ja vähän isompaa taaperoa.

Suoraan sanoen olen samaa mieltä äitisi kanssa. Toki hänen ei olisi pitänyt lupautua avuksi alun alkaenkaan, vaan vaatia, että isä hoitaa lapset, kun sinä olet toipilas.

En ymmärrä, miksi TÖISSÄ KÄYVÄN perheen ulkopuolisen pitäisi ottaa omasta työstään palkatonta vapaata hoitaakseen toisten lapsia, jotta he pääsevät töihin!

Jos äitisi olisi ollut eläkkeellä, tilanne olisi toki ollut toinen.

Miten olisi käynyt, jos toipilas olisi ollut miehesi? Olisiko miehen isä ottanut palkatonta omasta työstään ja tullut teille hoitamaan lapsia, että sinä pääset töihin? Haha, varmaan juu...

Tässä näkyy tällaiset ihmeelliset asenteet vaikka ollaan jo 2000-luvulla. Pääasia että MIES pääsee töihin, eihän se nyt voi omia lapsiaan hoitaa, hyvänen aika.

Eiköhän perhe olis järkännyt asiat niin että mies olis jäänyt kotiin hoitamaan lapset jos mummo ei olis ihan ITSE lupautunut lapsenvahdiksi. Eihän häntä kukaan pakottanut vaan itse oli sopinut olevansa hoitoapuna ja itse sanonut ottavansa ylityövapaat käyttöön tuolloin. Ihan itse. Sitten yhtäkkiä päättääkin perua tämän ilman ennakkovaroitusta.

Kyllä tuo mun mielestä on härski temppu äidiltä. Ensin lupaa olla apuna ja sitten vaan aamulla ilmoittaa, ettei tulekaan. Miksi tarjoutuu avuksi jos ei kiinnosta. Sanoo suoraan, ettei tule niin perhe tietää miten järkätä asiansa. Kyllä minunkin mieheni olis menny töihin jos äitini olis vastaavasti sopinut tulevansa apuun. Kyse ei ole sukupuolesta vaan siitä, että näin oli sovittu. Kukaan ei mummoa pakottanu. Mummo sen sijaan petti lupauksensa.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli itse lupautunut auttamaan.

Joo, oli. Ja tuotti pettymyksen, mikä oli väärin ilman muuta.

Mutta kuka tässä oli se lokki? Omasta työstään vapaata ottava mummo vai mies, joka ei voinut jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan ja puolisoaan?

Hyi helvetti mikä mies, tuollaisen kanssa ei kannattaisi edes hankkia lapsia.

Eihän se mummo mitään vapaata ottanut. Sanoi ottavansa, joo, mutta loppuviimeksi ei ottanut. Meni töihin ja jätti just leikatun tyttären pulaan. Petti lupauksensa.

Mies olis varmaan jäänyt kotiin hoitamaan lapsia ja vaimoa jos aiemmin ei oltas sovittu että mummo tulee hoitamaan. Mummohan se tässä teki itse aloitteen ja halus tulla avuksi. 

Olisin itse toiminut samoin. Jos hoitoapu on sovittu ja kunnossa niin silloin puoliso voi mennä töihin. Oli se puoliso mies tai nainen. 

Up

Muuten en halua ottaa kantaa keskusteluun mutta mulla kävi aikanaan lapsen synnyttyä niin että rouvalta puhkesi umpisuoli vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen. Sehän piti leikata heti ja mulle kirjoitettiin kahden viikon sairausloma, että voin olla äidin ja lapsen apuna kun äiti ei saanut nostaa edes maitopurkkia... Eli oman kokemuksen perusteella isä saa saikkua kyllä jos lapsen hoito ei muuten järjesty ja äidin sairauden tms. syyn takia kotona olo on välttämätöntä... 

Vierailija kirjoitti:

Muuten en halua ottaa kantaa keskusteluun mutta mulla kävi aikanaan lapsen synnyttyä niin että rouvalta puhkesi umpisuoli vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen. Sehän piti leikata heti ja mulle kirjoitettiin kahden viikon sairausloma, että voin olla äidin ja lapsen apuna kun äiti ei saanut nostaa edes maitopurkkia... Eli oman kokemuksen perusteella isä saa saikkua kyllä jos lapsen hoito ei muuten järjesty ja äidin sairauden tms. syyn takia kotona olo on välttämätöntä... 

Sulla oli laittomasti toimiva lääkäri.

Lakien mukaan tuommoisesta syystä ei saa kirjoittaa sairauslomaa. Ikävä kyllä. 

Sen sijaan Kelaan  voi toimittaa todistuksen, että äiti (eli äitiyslomarahaan oikeutettu) on estynyt hoitamasta äitiyshommiaan, ja siksi isälle pitää maksaa tämä äitiyslomaraha tältä ajalta, ja äidille voi kirjoittaa sairausloman äitiyspäivärahasta.

Niin naurettavaa on tämä byrokratia, harmi kyllä. Siksi me lääkärit usein syyllistytään näihin laittomuuksiin; syytöksethän sitten voivat kaatua meidän päälle, jos joku rupeaa asiaa kaivelemaan. 

(Muista ajatuksissa kiittää rikollista lääkäriä, joka oikaisi taas kansanedustajiemme säätelemiä mutkia upeasti.)

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon toisten törkeydet kirjoitti:

Ja onhan näitä tarinoita lisääkin.. meinasin hukkua äitini mökillä muutama vuosi sitten. Olin uimassa esikoisen kanssa, joka ei vielä osannut uida eli polskutteli uimarenkaan sisällä syvälläkin. Olin siinä vedessä hänen kanssaan. Yhtäkkiä siskoni kouluttama iso koira hyppäsi veteen ja tuli täysiä meidän päälle. Mä yritin toisella kädellä työntää koiraa sen rintakehästä poispäin ja toisella kädellä pidin lasta veden pinnan yläpuolella kun hän alkoi painumaan veden alle kun koira puski päälle. Yritin jaloilla potkia itseäni pintaan ja sitten aloin itse painumaan veden alle. Lapseni kirkui ja veti mua päästä ylös. Mä huusin aika kovaa "apua apua" ja kovaa "ei" koiralle ennenkuin aloin painumaan alle. Sitten mun mies juoksi rantaan ja mun äiti kutsui koiran pois. Me päästiin lapseni kanssa rantaan ihan hysteerisenä, itkettiin yhdessä ja mieheni oli aivan järkyttynyt. Mun äiti eikä sisko tullut laiturille kysymään miten me voidaan vaan sisko raivosi kauempana mökillä, että nolottaa miten me huudetaan vedessä, naapurit kuulee. Me lähdettiin aika nopeasti mökiltä pois tuon jälkeen.

En pidä siskoonkaan yhteyttä. Mä en ole ikinä kokenut mitään niin törkeetä ja epäinhimillistä kohtelua kuin mitä oon omalta äidiltäni ja siskoltani.

En ihan ymmärtänyt, miten tässä lokkeiltiin?

Siinä esitettiin härski vaatimus, ettei saa huutaa apua (noloa!), vaan pitäisi kaikessa hiljaisuudessa kuolla. Minusta se sopii oikein hyvin ketjun teemaan.

Sukulaisnainen lainasi kesämökkiä vanhoille vanhemmilleni, kun oli itse ulkomailla. "Hintana" on vain se, että pitää tehdä työt mökillä.

Siis kaikki työt. Haravointi, lumen luonti, ruohonleikkuu ja kaikki. Enemmän meni aikaa pihatöihin kuin mökillä rentoutumiseen. Vanhoille ihmisille tämä oli raskasta. Kun nainen palasi ulkomailta, hän oli tyytymätön kun kaikkea ei ollutkaan tehty, mitä hän oli odottanut. Kielsi sitten mökin käyttämisen. Se tuli vanhemmille ihan helpotuksena, kun ei tarvinnut enää ajaa tunnin matkaa mökille tekemään rankkoja töitä.

Ohjasin teininä ala-asteikäisille tarkoitettua kerhoa, jossa kävi säännöllisesti siskokset. Kerran näiden tyttöjen vanhemmat olivat lykänneet heille mukaan päiväkoti-ikäisen pikkusiskon. Lapset tulivat kerhoon keskenään, en edes tavannut vanhempia enkä voinut kieltäytyä ottamasta pikkutyttöä. Kerhokerta oli kaoottinen, koska mikään isommille suunnittelemani ohjelma ei sopinut tytölle, joka oli vielä tosi levoton ja päätyi lopuksi vain piileskelemään pöydän alla. Muut lapset joko liittyivät riehumikseen tai istuskelivat vaivaantuneina odottamassa jotain ohjelmaa.

Onneksi sain kerhon jälkeisenä iltana otettua itseäni niskasta kiinni, vaikka teininä toki jännitti antaa palautetta aikuisille ihmisille, ja soitin vanhemmille ja sanoin, että pikkusisko on tervetullut aloitettuaan ekaluokan. Vanhemmat olivat ihan asiallisia, eikä tyttöä sen jälkeen näkynyt.

Kauan sitten olin eräällä lyhyellä kurssilla, ja jokusen kurssilaisen otin fb-kaveriksi - kun yksi kurssin tavoitteista oli nimenomaan verkostoituminen. Mitään ystäviä ei sinänsä oltu kuitenkaan keskenään, ei kurssipäivinä lounastelu yhdessä tms. Yhtenä iltana sitten laitoin kuvan kaksista itse neulomistani kintaista, joista olin ylpeä ja iloinen. Yksi kurssilainen sitten kommentoi että hänelle saa antaa tuommoiset lahjaksi, hän antaa vastalahjan. Menin aika lailla hämilleni kun tuo tuli suht vieraalta ihmiseltä, mutta ajattelin että mikäs siinä, ehkä saan vastalahjaksi jotakin yhtä kivaa. Kun nähtiin seuraavana kurssipäivänä ja annoin kintaat hänelle, niin sain vastalahjaksi... ohuen pehmeäkantisen, sisällöltään köykäisen, jotakin verkkovalmennusta mainostavan self help -tsemppioppaan. Jonka oli varmaan itse saanut jostakin ilmaiseksi.

No, tyhmyydestä sakotetaan jne.  Sinne meni nätit, hyvät neuletumput. 

Lapselle tuli kaveri kylään ja äitinsä soitti minulle, että kai sitten tuotte Liisukan autolla kotiin kuudelta. Olin sen verran häkeltynyt pyynnöstä, että lupasin. Mikä tuosta teki outoa, niin kyseessä oli jo 10 -vuotias lapsi ja matkaa 800 metriä. Tuollaisen matkan nyt pystyy kävelemään pienempikin.

Mun isä oli ihan mahdoton. aina kun olin menossa jonnekin, missä joku kumminkaiman pikkuserkku, jota olin nähnyt viimeksi 10 vuotta sitten isotädin hautajaisissa, asui, isä ehdotti, että ettehän te kalliiseen hotelliin mene, menkää "Hemmon" luokse. 

Sain perinnön. 

Minua avoimesti vihaava ihminen pyysi lainaa, ilman minkäänlaista korkoa tietty, ja ehdotti takaisinmaksuksi 1% kuukaudessa. :))) 

Jostain syystä en lämmennyt ajatukselle, ja hän tietenkin pahoitti mielensä. 

Vierailija kirjoitti:

Aina sitä ei tiedä, mihin suostuu. Minä esimerkiksi lupasin matkaltani ostaa työkaverille hänen tarvitsemiaan asioita, kun oletin, että sitten hän myös varustaa minut etukäteen tarvittavilla rahoilla. Mutta ei, minun olisi pitänyt omista rahoistani ensin ostaa hänen tavaransa ja raahata ne matkalaukussa kotiin.

Ensin siis lupasin, mutta kun rahoja ei tullut tassuun etukäteen, niin jätin kylmästi tavarat ostamatta. Olin varmaan siis itsekin härski, kun en kommunikoinut riittävästi. Itse en kuitenkaan koskaan oleta, että joku ehkä tarkkaan budjetoidusta matkakassastaan laittaisi minun tilaamiini ostoksiin ja saisi rahat vasta jälkikäteen minulta. Jos jotain pyydän tuomaan, niin annan rahat etukäteen. (En kyllä ymmärrä, mitä ulkomailta voisi pyytää tuomaan, kun lähes kaikkea saa tilattua itse netistä.)

kävi vst, mutta toisinpäin. Ystäväni ystävä asuu Emiraateissa ja olimme lähdössä perheeni kanssa sinne. Ystäväni oli kertonut ystävälleen ja hän otti minuun yhteyttä ja lähetti ostoslistan.

Annoin tilinron ja sanoin annan tarkan summan, kun olen käynyt ostoksilla ja hän ihmetteli tätä kovasti. Sanoi eikö nämä ole lahjoja, tuliaisia. Ihmettelin miksi minä antaisin reilu 100 euron tuliaset ihmiselle, jonka näen max tunnin, jonka kanssa en ole ikinä viettänyt kaksinkeskeistä aikaa. 

Hän vaan jankkasi ei hän ole näitä maksamassa ja kyseli millä lennolla tullaan.

Lopuksi pystyi hyvin kieltäytymään, koska kaupunki, missä olimme, oli 150 km päässä hänen kodistaan. Yritti ehdottaa pääsen kimppakyydillä kulkemaan. Vastasin kyllä se kyytii toimii myös toiseen suuntaankin. 

Lopuksi ilmoitin en nyt mitään tuo, koska emme tule näkemään toisiamme.