Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olen itse lähdössä pian ulkomaille opiskelijavaihtoon muutamaksi kuukaudeksi ja uskon, että myös minä saan näitä puolituttujen yhteydenottoja ilmaisesta majoituksesta. Onneksi löysin tämän keskustelun, niin saan jo opetella etukäteen, kuinka kieltäytyä näiden yösijaa pyytävien kyselyistä :D

Yksi etäisemmäksi jäänyt kaverini onkin jo ehtinyt kysyä, josko antaisin oman taulutelevisioni hänelle lainaksi opiskelijavaihdon ajaksi, mutta en suostunut ja asia oli onneksi sillä käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin itseni irti eräästä työstä 3kk varoitusajalla, sillä työ oli pelkästään minun harteillani ja ajattelin, että hankkivat jonkun toisen tilalleni hyvissä ajoin että ehdin opettaa hänet.

Mitä vielä. Kaikki 3kk kuluivat ilman että kukaan reagoi.

Sitten kun olin painanut oven viimeisen kerran kiinni perjantaina niin maanantaina tuli viestiä että enkö voisi mennä “vähän näyttämään rutiineja”. Voi vee.

Mulla oli jo toiset tehtävät arkipäivässäni ja sanoin etten todellakaan voi. Olivat hämmästyneitä kun en suostunut tulemaan omalla ajallani tekemään tuommoista pikku juttua.

Minulla on samanlainen kokemus työelämästä. Olin tilitoimiston ainoa palkanlaskija, ja asiakkaita oli hankittu niin paljon, että eri yritysten maksupäiviä riitti lähes kuukauden jokaiselle arkipäivälle. Työn määrä oli valtava, eikä helpotusta ollut tulossa, joten irtisanouduin kuukauden irtisanomisajalla.

Sanoin esimiehelle, että heidän on haettava heti uutta työntekijää, jotta ehdin opettaa työssä tarvittavien ohjelmien käytön, tessit, kaiken muun raportointityön yms.

Mitään ei tapahtunut, ja viimeisenä työpäivänä (perjantai) tein vielä valmiiksi seuraavana maanantaina maksuun menevät palkat.

Seuraavana maanantaina, kun työsuhde oli jo päättynyt, entinen esimies soitti hädissään ja vihaisena, että kuka nyt tekee seuraavien maksupäivien palkat. Totesin että ei ole minun asia enää, ja olin pyytänyt hakemaan uutta työntekijää ajoissa. Tästä syystä pomo alkoi kiristämään, että jos en tule vielä töihin, niin hän ei anna työtodistusta. En mennyt, ja työtodistus jäi saamatta. Onneksi minulla oli jo uusi työpaikka tiedossa, mutta kieltämättä harmitti niiden palkansaajien puolesta, joilla todennäköisesti jäi palkat saamatta ajallaan.

Työtodistushan on pakko antaa, se ei ole työnantajalle mikään valinnainen asia.

Joten pyydä vain se työtodistus vielä vaikka näin jälkikäteen. Siinäpähän sorvaavat. Ja jos eivät sorvaa, niin yhteys viranomaiseen.

Tähän liittyen tällainen pikku juristiknoppi: Mikäli työnantaja ei anna työtodistusta voi työntekijä vaatia sitä oikeusteitse. Mikäli tästä huolimatta työnantaja ei sellaista anna, voidaan hänet tuomita sakkoon. Tämän jälkeen työnantaja on kertaalleen tuomittu teosta, eikä samasta asiasta voida enää uudelleen tuomita. 

Tiivistetysti:

Työnantaja voi lain puitteissa olla antamatta työtodistusta, mutta se maksaa hänelle sakkotuomion verran (n. 120€) sekä noin vuoden tuomioistuinprosessin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini soitti minulle äitienpäivää edeltävänä iltana, voisinko vahtia heidän vauvaansa äitienpäivänä kun hän menisi puolisonsa kanssa ravintolaan. Olin aivan hämmästynyt ehdotuksesta, koska ensinnäkin ravintola oli suosittu ja varaus sinne on tehtävä kuukausia etukäteen (kyseessä ei ollut mikään peruutusaika) ja hän kysyi siis edellisenä iltana lastenvahtiapua. Toiseksi olin itsekin nuori äiti tuolloin ja halusin viettää ENSIMMÄISTÄ äitienpäivääni oman vauvani ja perheeni kanssa, ja olimme jo sopineet perheelle ohjelmaa tuoksi päiväksi. Mokoma kaveri vielä suuttui, kun en suostunut

Olen myös saanut outoja pyyntöjä ja ehdotuksia ammattiini liittyen. Olen siis juristi, tarkemmin sanottuna tuomari. Ja aina pitäisi olla lukemassa ja kommentoimassa kaikenmaailman sopimuksia ja papereita sukulaisille ja ystäville. Ilmaiseksi tottakai! Onneksi pystyn kieltäytymään intressiristiriitaan vedoten. Tuomarit eivät nimittäin ilman sivutoimilupaa saa toimia lainkaan asiamiehenä/avustajana.

Nuori äiti ja nyt jo tuomari. Lääkärit ja tuomarit ne näköjään viihtyy vauvapalstalla. Tuntuu, että jokainen tänne kirjoittava nyt vähintään lakimies on tai ainakin miehensä on.

Eräs kaverini oli kyllä käsittämättömän dominoiva ja itsekeskeinen ihminen. Kaikki hänen valintansa olivat oikeita, hän oli erehtymätön jne., tiedätte kyllä tyypin.

Minulla oli 6-vuotias esikoinen ja 6 kk ikäinen vauva. Tämä kaveri soitti kesällä loma-aikaan 400 km päästä, että hänellä on nyt tosi hyvä idea. Minä voisin lähteä hakemaan hänet sieltä 400 km päästä autolla, koska hänellä ei itsellään ei ollut autoa ja hänen kissanssa ei ollut tykännyt matkustaa junalla kyseiseen lomapaikkaan. No, kauniisti hän kuvaili, miten kiva matkasta olisi kesähelteillä tullut vauvalleni (isomman lapsen olisin saanut jättää hoitoon) ja olisin itsekin päässyt näkemään kivaa rantakaupunkia. Lisäksi hän lupasi, että olisimme voineet jakaa bensakulut siltä paluumatkalta. 

Ihmetteli kovasti, etten nyt saanut hoidettua hoitopaikkaa isommalle lapselle enkä muutenkaan ollut innostunut lähtemään hakemaan häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini soitti minulle äitienpäivää edeltävänä iltana, voisinko vahtia heidän vauvaansa äitienpäivänä kun hän menisi puolisonsa kanssa ravintolaan. Olin aivan hämmästynyt ehdotuksesta, koska ensinnäkin ravintola oli suosittu ja varaus sinne on tehtävä kuukausia etukäteen (kyseessä ei ollut mikään peruutusaika) ja hän kysyi siis edellisenä iltana lastenvahtiapua. Toiseksi olin itsekin nuori äiti tuolloin ja halusin viettää ENSIMMÄISTÄ äitienpäivääni oman vauvani ja perheeni kanssa, ja olimme jo sopineet perheelle ohjelmaa tuoksi päiväksi. Mokoma kaveri vielä suuttui, kun en suostunut

Olen myös saanut outoja pyyntöjä ja ehdotuksia ammattiini liittyen. Olen siis juristi, tarkemmin sanottuna tuomari. Ja aina pitäisi olla lukemassa ja kommentoimassa kaikenmaailman sopimuksia ja papereita sukulaisille ja ystäville. Ilmaiseksi tottakai! Onneksi pystyn kieltäytymään intressiristiriitaan vedoten. Tuomarit eivät nimittäin ilman sivutoimilupaa saa toimia lainkaan asiamiehenä/avustajana.

Nuori äiti ja nyt jo tuomari. Lääkärit ja tuomarit ne näköjään viihtyy vauvapalstalla. Tuntuu, että jokainen tänne kirjoittava nyt vähintään lakimies on tai ainakin miehensä on.

Sinulle ei tule mieleen, että asiat ovat voineet tapahtua eriaikaan? esim nuori äiti on ollut tilanteessa 20 v sitten, kun oli 25 v ja nyt 45 vuotiaana on tuomari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tähän väliin todeta, että työtodistuksen antaminen on lakisääteinen velvollisuus, ei mikään fiilis-pohjainen juttu. 

Työsopimuslain 6 luvun 7 §:n mukaan:

Työsuhteen päättyessä työntekijällä on oikeus saada pyynnöstään työnantajalta kirjallinen todistus työsuhteen kestosta ja työtehtävien laadusta. Työntekijän nimenomaisesta pyynnöstä todistuksessa on lisäksi mainittava työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työntekijän työtaidosta ja käytöksestä. Työtodistuksesta ei saa ilmetä muuta kuin mitä sen sanamuodosta käy ilmi.

Työnantajalla on velvollisuus antaa työntekijälle työtodistus, jos sitä pyydetään 10 vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Todistusta työntekijän työtaidosta ja käytöksestä on kuitenkin pyydettävä viiden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.

Olen se henkilö, joka kirjoitti aiemmin, että ex-työkaverini soitti minulle illalla kotiin, mutta autoin häntä mielelläni, koska hän joutui tuohon osastolle yllättäen ja kävi sääliksi.

Myöhemmin huomasin, että minulta puuttui tältä kyseiseltä firmalta puolen vuoden työtodistus, jonka aikana firma oli fuusiutunut toiseen. Aikaisemmalta ajalta oli olemassa työtodistus, joka kirjoitettiin kaikille fuusion jälkeen, mutta tuo puoli vuotta puuttui.

Sanoin toiselle ex-työkaverilleni tästä, jota näen pari kertaa kuukaudessa. Kerroin hänelle, että otan yhteyttä toimitusjohtajaan. Ex-työkaverini sanoi ,että et sinä saa ottaa toimitusjohtajaan yhteyttä, vaan otapa yhteys entiseen pomoosi.

En olisi millään halunnut tehdä tätä, koska emme eronneet hyvissä väleissä. Mutta koska tapahtumasta oli jo melkein 10 vuotta, päätin tarttua härkää sarvista ja lähettää  hänelle ystävällisen sähköpostipyynnön.

Olin yllättänyt, kun hän vastasi tosi katkerana, että hän on vieläkin (melkein 10 vuoden jälkeen!) vihainen lähdöstäni, eikä aio kirjoittaa työtodistusta! En ollut tietoinen tuosta laista.

Otin sitten toimitusjohtajaan yhteyden ja sainkin häneltä todella hyvän työtodistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini soitti minulle äitienpäivää edeltävänä iltana, voisinko vahtia heidän vauvaansa äitienpäivänä kun hän menisi puolisonsa kanssa ravintolaan. Olin aivan hämmästynyt ehdotuksesta, koska ensinnäkin ravintola oli suosittu ja varaus sinne on tehtävä kuukausia etukäteen (kyseessä ei ollut mikään peruutusaika) ja hän kysyi siis edellisenä iltana lastenvahtiapua. Toiseksi olin itsekin nuori äiti tuolloin ja halusin viettää ENSIMMÄISTÄ äitienpäivääni oman vauvani ja perheeni kanssa, ja olimme jo sopineet perheelle ohjelmaa tuoksi päiväksi. Mokoma kaveri vielä suuttui, kun en suostunut

Olen myös saanut outoja pyyntöjä ja ehdotuksia ammattiini liittyen. Olen siis juristi, tarkemmin sanottuna tuomari. Ja aina pitäisi olla lukemassa ja kommentoimassa kaikenmaailman sopimuksia ja papereita sukulaisille ja ystäville. Ilmaiseksi tottakai! Onneksi pystyn kieltäytymään intressiristiriitaan vedoten. Tuomarit eivät nimittäin ilman sivutoimilupaa saa toimia lainkaan asiamiehenä/avustajana.

Nuori äiti ja nyt jo tuomari. Lääkärit ja tuomarit ne näköjään viihtyy vauvapalstalla. Tuntuu, että jokainen tänne kirjoittava nyt vähintään lakimies on tai ainakin miehensä on.

Niinhän se on, että jos sinä et ole lääkäri etkä tuomari, niin ei ole mahdollista että kukaan muukaan on!

t. Ihan vaan filosofian maisteri ja äiti jo 26-vuotiaana :)

Olin ostanut kesällä itselleni ja hyvälle ystävälleni liput ison bändin keikalle toiseen kaupunkiin. Olin ostanut myös molemmille sinne junaliput, meno-paluu. Ystäväni ei siis ollut tarkoitus maksaa niistä, lupasin kustantaa molempien reissun kun ystäväni on pienipalkkainen ja me molemmat fanitamme tätä bändiä. Muutama päivä ennen odotettua keikkaa laittoi viestiä että pitääkin olla töissä, että ei muka saa sittenkään pitää vapaapäivää. Jäi koko keikka käymättä, en millään saanut ketään mukaani järjestettyä enää ja yksin en viitsinyt lähteä. Enkätodellakaan uskonut ystäväni huonoa selitystä vapaapäivän perumisesta, oli sen järjestänyt lomapäiväksi jo pari kk aiemmin ja ei kukaan pomo voi perua noin vp:ta.

Ystäväni ei edes millään lailla pahoitellut asiaa, eikä tarjoutunut maksamaan edes osaa menettämästäni rahasta. Lisäksi laittoi faceen valokuvan sukulaislapsensa synttäreistä eli olikin mitä todennäköisimmin siellä viettämässä iltaa eikä todellakaan töissä. 

Tämä "ystäväni" on myös lainannut minulta rahaa yhteensä varmaan 1000 e, kun aina on ollut joku hätä. Nyt loppui se ainakin. Emme ole olleet tekemisissä enää, tunnettu tätä ennen 20 v. Vähän sääli mutta on aika sekaisin näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme talon (kuolinpesä) ja sovimme myyjän kanssa, ettei hänen tarvitse tyhjentää eikä siivota (pitkä juttu johon en nyt ryhdy).

Omistajan vaimo meni ihan mykäksi kun mies sanoi hänelle että annapas se avainnippusi, nyt täytyy antaa kaikki avaimet ostajille (=meille).

Nainen oli kuvitellut, että voi jatkossakin käydä hakemassa jotain roinaa sieltä!

Meilla kavi lahes identtisesti, paitsi etta ex-omistaja ei kuoll*t vaan muutti palvelutaloon. Siis just etta ei tarvi tyhjentaa eika siivota.

Ukko kavi seuraavat pari viikkoa saannollisesti hakemassa sita ja tata "unohtunutta", kunnes mun silloinen mies sanoi natisti mutta jamakasti, etta sopimuksen mukaan nama on nyt meidan tavaroita eli ei tarvitse enaa tulla. 

Pappa siita viela suuttui sydanjuuriaan myoten. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini soitti minulle äitienpäivää edeltävänä iltana, voisinko vahtia heidän vauvaansa äitienpäivänä kun hän menisi puolisonsa kanssa ravintolaan. Olin aivan hämmästynyt ehdotuksesta, koska ensinnäkin ravintola oli suosittu ja varaus sinne on tehtävä kuukausia etukäteen (kyseessä ei ollut mikään peruutusaika) ja hän kysyi siis edellisenä iltana lastenvahtiapua. Toiseksi olin itsekin nuori äiti tuolloin ja halusin viettää ENSIMMÄISTÄ äitienpäivääni oman vauvani ja perheeni kanssa, ja olimme jo sopineet perheelle ohjelmaa tuoksi päiväksi. Mokoma kaveri vielä suuttui, kun en suostunut

Olen myös saanut outoja pyyntöjä ja ehdotuksia ammattiini liittyen. Olen siis juristi, tarkemmin sanottuna tuomari. Ja aina pitäisi olla lukemassa ja kommentoimassa kaikenmaailman sopimuksia ja papereita sukulaisille ja ystäville. Ilmaiseksi tottakai! Onneksi pystyn kieltäytymään intressiristiriitaan vedoten. Tuomarit eivät nimittäin ilman sivutoimilupaa saa toimia lainkaan asiamiehenä/avustajana.

Nuori äiti ja nyt jo tuomari. Lääkärit ja tuomarit ne näköjään viihtyy vauvapalstalla. Tuntuu, että jokainen tänne kirjoittava nyt vähintään lakimies on tai ainakin miehensä on.

Niinhän se on, että jos sinä et ole lääkäri etkä tuomari, niin ei ole mahdollista että kukaan muukaan on!

t. Ihan vaan filosofian maisteri ja äiti jo 26-vuotiaana :)

Lääkäri tai tuomari on eri asia kuin humpuukimaisteri ja lapsia osaa tehdä kuka tahansa, jos vehkeet toimii.

Vierailija kirjoitti:

On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että lainatut tavarat rikotaan, se tälläkin palstalla on tullut huomattua.

Lainasin kaverille takkia, koska olimme meillä viettämässä iltaa ja lähdössä baariin. Kesäinen ilma oli viileentynyt illan aikana ja kaverilla ei ollut takkia mukana. Kun viikon päästä hain takkia takaisin lojui se eteisen lattialla kenkien joukossa ja päälle kaatunut siideriä. Kaveri avasi oven, kiiruhti olkkariin, jossa oli jengiä juomassa ja huuteli, että takki on siellä jossain eteisessä.

Toinen kaveri kysyi oliko minulla mitään hyviä kirjoja ja otin hyllystäni yhden josta voisi pitää ja annoin lainaksi. Kun palautti kirjan, totesi, että siihen on joku jotain juomaa kaatunut, hän se ei ollut.

Näistä vuosien takaisista jutuista on opittu kantapään kautta, että jos kysymyksessä ei ole LUOTETTAVA YSTÄVÄ, en lainaa mitään! En rahaa, vaatteita, tavaroita! Koska niitä ei joko palauteta tai vähintään tuhottuna saa takaisin, yleensä vielä niin, että itse saa käydä sen hakemassa.

Näiden tyyppien logiikka on "kunhan se ei ole minun, mitä väliä?"

Sama homma pätee, jos meille jätetään illanistujaisten jälkeen tavaraa, ilmoitan asiasta, että "täällä on nämä sinun aurinkolasit/pullo, minkä halusit säästää, aikaa HAKEA siihen ja siihen asti, sitten lentää roskiin." Ei olla myöskään mikään jäteasema, mihin voi säilöä tavaraa, että joku viitsii sen hakea. Ja myöskään ei olla kuljetusfirma, että tuodaan se tavara, kun hänelle sopii.

Valitettavasti sekään ei aina auta, että on luotettava ystävä. Mun luotettava ystävä kännipäissään hävitti mun vanhan huivin, jolla oli tunnearvoa.. harmitti tosi paljon sekä huivi että ystävän käytös.

3 vuotta sitten uusi kaverini jota en edes tuntenut kunnolla, pyysi muuttoavuksi. En mennyt. En koskaan kehtaisi pyytää muuttoavukseni ihmistä johon olen juuri tutustunut enkä vielä tunne kunnolla.

Olin erään kuolinpesän hoitaja. Asuntoa ei kannattanut myydä ennen kuin sovittu putkiremontti olisi tehty. En tuntenut ketään taloyhtiöstä. Olin vuokrannut asunnon vuodeksi eräälle tytölle. Tyttö soitti minulle, että yläkerran naapuri pyytää saada käyttää kuolinpesän asuntoon kuuluvaa ullakkotilaa tavaroilleen remontin ajaksi. Pyysin soittamaan minulle suoraan. Kyseinen rouva oli sitä mieltä, että voisimme muutenkin vaihtaa ullakkotilaa keskenämme. Hän tarvitsee enemmän tilaa. Siis ihan pysyvästä vaihdosta olisi kyse.

No en tietenkään sellaiseen suostunut, mutta sanoin että remontin ajaksi hän voi käyttää meidän ullakkotilaa. Kun remontti olisi ohi niin hän hoitaisi tavaransa muualle. En edes tavannut häntä, koska vuokralainen suostui hakemaan ullakko komeron avaimen hänelle.

Remontti valmistui ja tavarat pysyivät paikoillaan edelleen. Parin viikon kuluttua laitoin viestin asiasta. Hän oli kovin nihkeä ja valitti jotain jalkavaivaa. Että joo hän hoitaa ja joku sitten tiputtaa avaimen postiluukusta, kun ehtii. Näin tapahtui parin päivän päästä. Jotenkin odotin suklaarasiaa tai kahvipakettia vuokraksi. Ei mitään!

Vein erään tuttavani perheineen lentokentälle ja autoaan saivat pitää meidän tallissamme matkansa ajan. Hain heidät myös lentokentältä. Mitään ei tullut kiitokseksi.

Naapuri pisti alle kouluikäisen lapsensa pummimaan minulta kyytiä. 

Totesin, että aikuiset hoitavat nämä asiat keskenään, ja jäin odottamaan yhteydenottoa. Sellaista ei kuulunut. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs autoton ja ajokortiton kaveri on aina kyselemässä kyytiä ”siinä samalla” kun itsekin menen jonnekin. Tulisi edes jonnekin tien varteen, mistä on helppo ottaa kyytiin, mutta pitäisi aina hakea ja viedä kotiovelle.

Tämä tuntuu olevan tosi yleistä. Ihmiset ikäänkuin viattomasti ehdottelevat, kun "samaan suuntaahan me ollaan menossa" tai jotain, eivätkä yhtään mieti siitä aiheutuvaa vaivaa. Ylipäätään kyydin ruinaaminen on mielestäni mautonta, eri asia jos todellinen tarve kuten hätätilanne tms., mutta harvoinpa on. Taksit on kuitenkin keksitty. 

Anoppi pyysi että antaisimme lapselle hänen keksimän nimen. Kieltäydyimme kun hänen ideansa kuulosti vaippapaketilta

Exä halusi erottua että olisin sinkkuna seitsemän vuotta ja sen jälkeen alkaisin taas suhteeseen hänen kanssaan. Ei käynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini soitti minulle äitienpäivää edeltävänä iltana, voisinko vahtia heidän vauvaansa äitienpäivänä kun hän menisi puolisonsa kanssa ravintolaan. Olin aivan hämmästynyt ehdotuksesta, koska ensinnäkin ravintola oli suosittu ja varaus sinne on tehtävä kuukausia etukäteen (kyseessä ei ollut mikään peruutusaika) ja hän kysyi siis edellisenä iltana lastenvahtiapua. Toiseksi olin itsekin nuori äiti tuolloin ja halusin viettää ENSIMMÄISTÄ äitienpäivääni oman vauvani ja perheeni kanssa, ja olimme jo sopineet perheelle ohjelmaa tuoksi päiväksi. Mokoma kaveri vielä suuttui, kun en suostunut

Olen myös saanut outoja pyyntöjä ja ehdotuksia ammattiini liittyen. Olen siis juristi, tarkemmin sanottuna tuomari. Ja aina pitäisi olla lukemassa ja kommentoimassa kaikenmaailman sopimuksia ja papereita sukulaisille ja ystäville. Ilmaiseksi tottakai! Onneksi pystyn kieltäytymään intressiristiriitaan vedoten. Tuomarit eivät nimittäin ilman sivutoimilupaa saa toimia lainkaan asiamiehenä/avustajana.

Nuori äiti ja nyt jo tuomari. Lääkärit ja tuomarit ne näköjään viihtyy vauvapalstalla. Tuntuu, että jokainen tänne kirjoittava nyt vähintään lakimies on tai ainakin miehensä on.

Niinhän se on, että jos sinä et ole lääkäri etkä tuomari, niin ei ole mahdollista että kukaan muukaan on!

t. Ihan vaan filosofian maisteri ja äiti jo 26-vuotiaana :)

Lääkäri tai tuomari on eri asia kuin humpuukimaisteri ja lapsia osaa tehdä kuka tahansa, jos vehkeet toimii.

Ikävä että et saanut edes lukiota käytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini soitti minulle äitienpäivää edeltävänä iltana, voisinko vahtia heidän vauvaansa äitienpäivänä kun hän menisi puolisonsa kanssa ravintolaan. Olin aivan hämmästynyt ehdotuksesta, koska ensinnäkin ravintola oli suosittu ja varaus sinne on tehtävä kuukausia etukäteen (kyseessä ei ollut mikään peruutusaika) ja hän kysyi siis edellisenä iltana lastenvahtiapua. Toiseksi olin itsekin nuori äiti tuolloin ja halusin viettää ENSIMMÄISTÄ äitienpäivääni oman vauvani ja perheeni kanssa, ja olimme jo sopineet perheelle ohjelmaa tuoksi päiväksi. Mokoma kaveri vielä suuttui, kun en suostunut

Olen myös saanut outoja pyyntöjä ja ehdotuksia ammattiini liittyen. Olen siis juristi, tarkemmin sanottuna tuomari. Ja aina pitäisi olla lukemassa ja kommentoimassa kaikenmaailman sopimuksia ja papereita sukulaisille ja ystäville. Ilmaiseksi tottakai! Onneksi pystyn kieltäytymään intressiristiriitaan vedoten. Tuomarit eivät nimittäin ilman sivutoimilupaa saa toimia lainkaan asiamiehenä/avustajana.

Nuori äiti ja nyt jo tuomari. Lääkärit ja tuomarit ne näköjään viihtyy vauvapalstalla. Tuntuu, että jokainen tänne kirjoittava nyt vähintään lakimies on tai ainakin miehensä on.

Niinhän se on, että jos sinä et ole lääkäri etkä tuomari, niin ei ole mahdollista että kukaan muukaan on!

t. Ihan vaan filosofian maisteri ja äiti jo 26-vuotiaana :)

Lääkäri tai tuomari on eri asia kuin humpuukimaisteri ja lapsia osaa tehdä kuka tahansa, jos vehkeet toimii.

Ikävä että et saanut edes lukiota käytyä.

Se ei kuitenkaan muuta tyhjänpäiväistä hömppämaisteriutta miksikään. Edelleenkin lääkäri ja tuomari ovat vähän eri tason tutkintoja. Lasten teko ei vaadi kummoisiakaan taitoja.