Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Miks joku päätti taas kaivaa esiin tällaisen ikivanhan keskustelun? 😑😑

Vierailija kirjoitti:

Miks joku päätti taas kaivaa esiin tällaisen ikivanhan keskustelun? 😑😑

Varmaan siksi, että tämä on kivaa luettavaa ja uusia kertomuksia voi aina kirjoittaa.

Naapuri vonkailee ja vihjailee ettei järvi soutamalla kulu. Härski 8-kymppinen ukko. Ite 27.

Tämä tuskin on pahin, mutta olin leiponut tyttären 1 v. synttäreille kakun ja koristellut sitä 2 tuntia ennen vieraiden tuloa. Mieheni veljen vaimo ja lapset eivät syö lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Suurella työllä tekemästäni kakussa oli tietenkin kananmunaa. Mieheni veljen vaimo kysyi, voimmeko pitää kakun piilossa niin kauan, että he ehtivät lähteä, ettei heidän lapsille tule paha mieli, kun eivät saa kakkua ottaa. Minä sanoin, että kun yleensä lasten synttärijuhlan kahvitus alkaa sillä täytekakun kantamisella pöytään ja onnittelulaululla ja kynttilän puhalluksella. Mieheni veljen vaimon mielestä se nyt on yhdentekevää, milloin se kakku syödään, kunhan he eivät ole enää paikalla.

Olin aikoinaan Englannissa vuoden opiskelemassa. Majoituin noin puolen vuoden ajan herttaisen eläkeläispariskunnan luona. Auttelin tiskeissä, pienissä siivoustöissä ja pyykeissä, koska vuokra oli erittäin kohtuullinen ja koska vanhalla rouvalla oli kroonista kipua olkapäissä. Usein palkaksi sain kutsun illallispöytään. Viihdyin oikein hyvin, kunnes heidän aikuinen tyttärensä tuli poikansa kanssa ”kesälomalle”. Siitä alkoi uskomaton kyykyttäminen.

Kun olin aamulla menossa kylpyhuoneeseen, tämä tytär kerran selitti kovalla äänellä pojalleen, että hän ei ole ennen tavannut niin röyhkeää vuokralaista, joka menee ennen talon väkeä ja vieraita kylpyhuoneeseen! Tytär määräsi, että minä en saa pestä astioitani keittiössä, vaan tulee käyttää vessan lavuaaria. Kun puhuin ja nauroin puhelimessa iltaisin, kuului useammin kuin kerran oven takaa koputus ja vaativalla äänensävyllä: ”Silence, please!”. Riippumatta siitä, paljonko kello oli, koska en soitellut puheluita kovin myöhällä.

Kummallisin ja röyhkein oli kuitenkin pyyntö, että voinko viedä tämän vuokranantajaparin tyttärenpojan aamuisin yhden viikon ajan jonnekin kesäleirille. Sanoin, että en ymmärrä, miksi minun pitäisi. Syy oli se, että me olisimme kulkeneet samalla bussilla. Sen jälkeen minun olisi pitänyt saattaa poika käsittääkseni ainakin kilometrin päähän ja palata omalle oppilaitokselleni sen samaisen bussipysäkin viereen. Sanoin, että ei käy. Tämä tytär oli itse kesälomalla ja muuta ollutkaan kuin aikaa.

Ikävä kyllä huonot välit jäi myös sen vuokranantajapariskunnan kanssa, kun lähdin takaisin Suomeen. Epäilemättä tytär oli valittanut minusta ja huonoista käytöstavoistani heille koko sen kuukauden oleskelunsa ajan. Valittakoon vaan, peiliin katsomisen paikka oli nimittäin hänellä eikä minulla.

Entisessä kotikaupungissa asuessani olin varsinainen urpomagneetti, joka keräsi aina kaikki oudot ja tyhmät sekopäät ympärilleen.

Aina oli joku käsi ojossa. Kun ostin stereot, niin eräs alkoi vaatia minulta viittä tuhatta markkaa, että hän saa hakea itselleen uudet stereot, koska häneltä oli stereot hajonneet. Kun en suostunut ostamaan, niin kauhee ulina tuli. Väitti, että kyllä hän maksaa takaisin, mutta mistäkö hänellä olisi ollut mitään maksaa, kun kelan tuilla eleli ja rahat aina loppu.

Toiselle hullulle olisi pitänyt lähteä takaajaksi autokauppoihin, mutta en suostunut lähtemään, koska tiesin varsin hyvin, että minulla se auto olisi maksatettu.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

😂 Jos elämäsi tuhoutuisi niiden hiihtäjien takia, niin mitäpä se heitä hetkauttaisi? Itseäsi saisit syyttää tapahtuneesta, mikä on alkuaan johtunut heidän hälläväliämentaliteetista. Niin se maailma makaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinaan Englannissa vuoden opiskelemassa. Majoituin noin puolen vuoden ajan herttaisen eläkeläispariskunnan luona. Auttelin tiskeissä, pienissä siivoustöissä ja pyykeissä, koska vuokra oli erittäin kohtuullinen ja koska vanhalla rouvalla oli kroonista kipua olkapäissä. Usein palkaksi sain kutsun illallispöytään. Viihdyin oikein hyvin, kunnes heidän aikuinen tyttärensä tuli poikansa kanssa ”kesälomalle”. Siitä alkoi uskomaton kyykyttäminen.

Kun olin aamulla menossa kylpyhuoneeseen, tämä tytär kerran selitti kovalla äänellä pojalleen, että hän ei ole ennen tavannut niin röyhkeää vuokralaista, joka menee ennen talon väkeä ja vieraita kylpyhuoneeseen! Tytär määräsi, että minä en saa pestä astioitani keittiössä, vaan tulee käyttää vessan lavuaaria. Kun puhuin ja nauroin puhelimessa iltaisin, kuului useammin kuin kerran oven takaa koputus ja vaativalla äänensävyllä: ”Silence, please!”. Riippumatta siitä, paljonko kello oli, koska en soitellut puheluita kovin myöhällä.

Kummallisin ja röyhkein oli kuitenkin pyyntö, että voinko viedä tämän vuokranantajaparin tyttärenpojan aamuisin yhden viikon ajan jonnekin kesäleirille. Sanoin, että en ymmärrä, miksi minun pitäisi. Syy oli se, että me olisimme kulkeneet samalla bussilla. Sen jälkeen minun olisi pitänyt saattaa poika käsittääkseni ainakin kilometrin päähän ja palata omalle oppilaitokselleni sen samaisen bussipysäkin viereen. Sanoin, että ei käy. Tämä tytär oli itse kesälomalla ja muuta ollutkaan kuin aikaa.

Ikävä kyllä huonot välit jäi myös sen vuokranantajapariskunnan kanssa, kun lähdin takaisin Suomeen. Epäilemättä tytär oli valittanut minusta ja huonoista käytöstavoistani heille koko sen kuukauden oleskelunsa ajan. Valittakoon vaan, peiliin katsomisen paikka oli nimittäin hänellä eikä minulla.

Tuliko sulle mieleen, että se perheen tyttö luuli sua AU pairiksi? Jos vuokra oli pieni ja auttelit kotitöissä ja sait päivällistä palkaksi? Tuo muistuttaa nimittäin au pairin sääntöjä. Ja se että pyysivät viemään sen pojan leirille ja kieltäydyit, niin tuntuu se ehkä oudolta, jos se tyttö luuli, että olet töissä siinä perheessä ja kieltäydyt. Ehkä se pariskuntakin jopa luuli, että olet vähän niinkuin kotiapulainen. Ei nuo vanhat ihmiset aina käsitä vuokralaisen ja au pairin eroa.

Naapurin lihava röökimuija, joka ei ikinä edes vastannut tervehdykseeni  vaan mulkoili happamasti oli yhtenä lauantai-aamuna seitsemältä oven takana kahvikuppi kädessä, pyysi leveä tekohymy kasvoillaan kahvinporoja että saisi aamukahvinsa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin itseni irti eräästä työstä 3kk varoitusajalla, sillä työ oli pelkästään minun harteillani ja ajattelin, että hankkivat jonkun toisen tilalleni hyvissä ajoin että ehdin opettaa hänet.

Mitä vielä. Kaikki 3kk kuluivat ilman että kukaan reagoi.

Sitten kun olin painanut oven viimeisen kerran kiinni perjantaina niin maanantaina tuli viestiä että enkö voisi mennä “vähän näyttämään rutiineja”. Voi vee.

Mulla oli jo toiset tehtävät arkipäivässäni ja sanoin etten todellakaan voi. Olivat hämmästyneitä kun en suostunut tulemaan omalla ajallani tekemään tuommoista pikku juttua.

Minulla on samanlainen kokemus työelämästä. Olin tilitoimiston ainoa palkanlaskija, ja asiakkaita oli hankittu niin paljon, että eri yritysten maksupäiviä riitti lähes kuukauden jokaiselle arkipäivälle. Työn määrä oli valtava, eikä helpotusta ollut tulossa, joten irtisanouduin kuukauden irtisanomisajalla.

Sanoin esimiehelle, että heidän on haettava heti uutta työntekijää, jotta ehdin opettaa työssä tarvittavien ohjelmien käytön, tessit, kaiken muun raportointityön yms.

Mitään ei tapahtunut, ja viimeisenä työpäivänä (perjantai) tein vielä valmiiksi seuraavana maanantaina maksuun menevät palkat.

Seuraavana maanantaina, kun työsuhde oli jo päättynyt, entinen esimies soitti hädissään ja vihaisena, että kuka nyt tekee seuraavien maksupäivien palkat. Totesin että ei ole minun asia enää, ja olin pyytänyt hakemaan uutta työntekijää ajoissa. Tästä syystä pomo alkoi kiristämään, että jos en tule vielä töihin, niin hän ei anna työtodistusta. En mennyt, ja työtodistus jäi saamatta. Onneksi minulla oli jo uusi työpaikka tiedossa, mutta kieltämättä harmitti niiden palkansaajien puolesta, joilla todennäköisesti jäi palkat saamatta ajallaan.

Tuosta ed. kirjoituksesta tuli mieleen oma kokemukseni. Olin esimiehenä eräässä sosiaalialan yrityksessä. Kun irtisanoudun, tarjouduin opastamaan työn jatkajaa ja kehotin aloittamaan haun. Työpaikka laitettiin julkiseen hakuun vasta 2 päivää ennen työsuhteeni päättymistä. Tein viimeisenä työpäivänäni uudelle esimiehelle sivullisen verran ohjeita, mikä työ on kesken ja mitä tapahtuu milloinkin.

Mutta kappas vaan, se uusi esimies aloitti vasta 3 viikon kuluttua työsuhteeni päättymisestä. Siihen asti minulle soitettiin tai laitettiin työpaikalta tekstari lähes päivittäin jostain asiasta. Se oli todella röyhkeää, sillä ihmiset tiesivät minun aloittaneen uudessa työpaikassa. Kun uusi esimies aloitti, hän olikin onneksi osaava ihminen, joka otti selvää asioista muilta kuin minulta ja puhelurumba loppui kuin seinään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuskin on pahin, mutta olin leiponut tyttären 1 v. synttäreille kakun ja koristellut sitä 2 tuntia ennen vieraiden tuloa. Mieheni veljen vaimo ja lapset eivät syö lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Suurella työllä tekemästäni kakussa oli tietenkin kananmunaa. Mieheni veljen vaimo kysyi, voimmeko pitää kakun piilossa niin kauan, että he ehtivät lähteä, ettei heidän lapsille tule paha mieli, kun eivät saa kakkua ottaa. Minä sanoin, että kun yleensä lasten synttärijuhlan kahvitus alkaa sillä täytekakun kantamisella pöytään ja onnittelulaululla ja kynttilän puhalluksella. Mieheni veljen vaimon mielestä se nyt on yhdentekevää, milloin se kakku syödään, kunhan he eivät ole enää paikalla.

Onpa omituista. Ei meillä kukaan vegaanivieras ole moisia vaatinut, tosin meillä on kyllä aina herkulliset tarjottavat kaikille, jotka ovat vain oman ruokavalionsa etukäteen ilmoittaneet. Ei tulisi mieleenkään kutsua juhliin ihmisiä ja olla tarjoamatta heille mitään. Varsinkaan lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuskin on pahin, mutta olin leiponut tyttären 1 v. synttäreille kakun ja koristellut sitä 2 tuntia ennen vieraiden tuloa. Mieheni veljen vaimo ja lapset eivät syö lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Suurella työllä tekemästäni kakussa oli tietenkin kananmunaa. Mieheni veljen vaimo kysyi, voimmeko pitää kakun piilossa niin kauan, että he ehtivät lähteä, ettei heidän lapsille tule paha mieli, kun eivät saa kakkua ottaa. Minä sanoin, että kun yleensä lasten synttärijuhlan kahvitus alkaa sillä täytekakun kantamisella pöytään ja onnittelulaululla ja kynttilän puhalluksella. Mieheni veljen vaimon mielestä se nyt on yhdentekevää, milloin se kakku syödään, kunhan he eivät ole enää paikalla.

Onpa omituista. Ei meillä kukaan vegaanivieras ole moisia vaatinut, tosin meillä on kyllä aina herkulliset tarjottavat kaikille, jotka ovat vain oman ruokavalionsa etukäteen ilmoittaneet. Ei tulisi mieleenkään kutsua juhliin ihmisiä ja olla tarjoamatta heille mitään. Varsinkaan lapsia!

Eihän tuo noin sanonutkaan vaan että sen Veganatsin lapset olisivat pahoittaneet mielensä kun eivät saisi juuri sitä hienoa kakkua (koska oma äiti valitsee olla joustamaton).

Eiköhän niillekin jotain heille sopivaa tarjoilua ollut - mutta on aivan kohtuutonta vaatia, että jos seurueessa on yksi vegaani, kenenkään ruoassa ei saa olla mitään eläinperäistä, koska sille vegaanille tulee muuten kurja mieli jos se ei voi syödä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin itseni irti eräästä työstä 3kk varoitusajalla, sillä työ oli pelkästään minun harteillani ja ajattelin, että hankkivat jonkun toisen tilalleni hyvissä ajoin että ehdin opettaa hänet.

Mitä vielä. Kaikki 3kk kuluivat ilman että kukaan reagoi.

Sitten kun olin painanut oven viimeisen kerran kiinni perjantaina niin maanantaina tuli viestiä että enkö voisi mennä “vähän näyttämään rutiineja”. Voi vee.

Mulla oli jo toiset tehtävät arkipäivässäni ja sanoin etten todellakaan voi. Olivat hämmästyneitä kun en suostunut tulemaan omalla ajallani tekemään tuommoista pikku juttua.

Minulla on samanlainen kokemus työelämästä. Olin tilitoimiston ainoa palkanlaskija, ja asiakkaita oli hankittu niin paljon, että eri yritysten maksupäiviä riitti lähes kuukauden jokaiselle arkipäivälle. Työn määrä oli valtava, eikä helpotusta ollut tulossa, joten irtisanouduin kuukauden irtisanomisajalla.

Sanoin esimiehelle, että heidän on haettava heti uutta työntekijää, jotta ehdin opettaa työssä tarvittavien ohjelmien käytön, tessit, kaiken muun raportointityön yms.

Mitään ei tapahtunut, ja viimeisenä työpäivänä (perjantai) tein vielä valmiiksi seuraavana maanantaina maksuun menevät palkat.

Seuraavana maanantaina, kun työsuhde oli jo päättynyt, entinen esimies soitti hädissään ja vihaisena, että kuka nyt tekee seuraavien maksupäivien palkat. Totesin että ei ole minun asia enää, ja olin pyytänyt hakemaan uutta työntekijää ajoissa. Tästä syystä pomo alkoi kiristämään, että jos en tule vielä töihin, niin hän ei anna työtodistusta. En mennyt, ja työtodistus jäi saamatta. Onneksi minulla oli jo uusi työpaikka tiedossa, mutta kieltämättä harmitti niiden palkansaajien puolesta, joilla todennäköisesti jäi palkat saamatta ajallaan.

Lain mukaan työtodistus on pakko antaa. Siitä ei neuvotella.

asun rivitalossa, osakas , aurinkoisella takapihalla.vuokralla asuva halusi vaihtaa asuntoja päittäin että hekin saavat nauttia auringosta , pihansa synkässä vaarjossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin itseni irti eräästä työstä 3kk varoitusajalla, sillä työ oli pelkästään minun harteillani ja ajattelin, että hankkivat jonkun toisen tilalleni hyvissä ajoin että ehdin opettaa hänet.

Mitä vielä. Kaikki 3kk kuluivat ilman että kukaan reagoi.

Sitten kun olin painanut oven viimeisen kerran kiinni perjantaina niin maanantaina tuli viestiä että enkö voisi mennä “vähän näyttämään rutiineja”. Voi vee.

Mulla oli jo toiset tehtävät arkipäivässäni ja sanoin etten todellakaan voi. Olivat hämmästyneitä kun en suostunut tulemaan omalla ajallani tekemään tuommoista pikku juttua.

Minulla on samanlainen kokemus työelämästä. Olin tilitoimiston ainoa palkanlaskija, ja asiakkaita oli hankittu niin paljon, että eri yritysten maksupäiviä riitti lähes kuukauden jokaiselle arkipäivälle. Työn määrä oli valtava, eikä helpotusta ollut tulossa, joten irtisanouduin kuukauden irtisanomisajalla.

Sanoin esimiehelle, että heidän on haettava heti uutta työntekijää, jotta ehdin opettaa työssä tarvittavien ohjelmien käytön, tessit, kaiken muun raportointityön yms.

Mitään ei tapahtunut, ja viimeisenä työpäivänä (perjantai) tein vielä valmiiksi seuraavana maanantaina maksuun menevät palkat.

Seuraavana maanantaina, kun työsuhde oli jo päättynyt, entinen esimies soitti hädissään ja vihaisena, että kuka nyt tekee seuraavien maksupäivien palkat. Totesin että ei ole minun asia enää, ja olin pyytänyt hakemaan uutta työntekijää ajoissa. Tästä syystä pomo alkoi kiristämään, että jos en tule vielä töihin, niin hän ei anna työtodistusta. En mennyt, ja työtodistus jäi saamatta. Onneksi minulla oli jo uusi työpaikka tiedossa, mutta kieltämättä harmitti niiden palkansaajien puolesta, joilla todennäköisesti jäi palkat saamatta ajallaan.

Lain mukaan työtodistus on pakko antaa. Siitä ei neuvotella.

Tiedän, mutta kyseessä oli sen verran erikoinen esimies, että en jaksanut vääntää asiasta. Olin vaan tyytyväinen kun pääsin sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuskin on pahin, mutta olin leiponut tyttären 1 v. synttäreille kakun ja koristellut sitä 2 tuntia ennen vieraiden tuloa. Mieheni veljen vaimo ja lapset eivät syö lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Suurella työllä tekemästäni kakussa oli tietenkin kananmunaa. Mieheni veljen vaimo kysyi, voimmeko pitää kakun piilossa niin kauan, että he ehtivät lähteä, ettei heidän lapsille tule paha mieli, kun eivät saa kakkua ottaa. Minä sanoin, että kun yleensä lasten synttärijuhlan kahvitus alkaa sillä täytekakun kantamisella pöytään ja onnittelulaululla ja kynttilän puhalluksella. Mieheni veljen vaimon mielestä se nyt on yhdentekevää, milloin se kakku syödään, kunhan he eivät ole enää paikalla.

Onpa omituista. Ei meillä kukaan vegaanivieras ole moisia vaatinut, tosin meillä on kyllä aina herkulliset tarjottavat kaikille, jotka ovat vain oman ruokavalionsa etukäteen ilmoittaneet. Ei tulisi mieleenkään kutsua juhliin ihmisiä ja olla tarjoamatta heille mitään. Varsinkaan lapsia!

Niin että teillä ei ole kukaan vegaanivieras vaatinut, ettei saa tarjoilla lasten nähden kakkua, jota vegaanilapset eivät pysty syömään? Ihan tosi? Tuskinpa tuo ihan normaali vaatimus on kasvissyöjiltäkään, sillä me ollaan yleensä aika tavallisia ihmisiä, ei edes häntä kasva.

Olen itse ollut kasvissyöjä kohta 7 vuotta. En minäkään silti vaadi, että juhlissa pitää olla munaton kakku minua varten. Joustan aina sellaisissa tilanteissa. Syön muutoinkin joskus kananmunia, joita haen suoraan tilalta, jossa kanat juoksevat vapaasti ja munatkin ovat eri kokoisia. Liha on ainoa, jota en pysty syömään edes pientä määrää, koska maha ei kestä yhtään. En tee numeroa omasta ruokavaliostani, jonka perusteet ovat eettiset, enkä opeta lapsillenikaan tekemään asioista ongelmaa.

Olin varaamassa lomamatkaa minulle ja lapselle. Laitoin tunnollisena exälle viestin, että olen viemässä lasta ulkomaille.

Häneltä tulikin viesti, että älä varaa, kun hän aikoo viedä lapsen kesämmällä ulkomaille. Ettei kai ne opeteta lasta moneen reissuun vuodessa. Antoi ymmärtää, kuten aina, että olen ihan kohtuuton ja hemmottelen lapsen piloille.

Vähän vastahakoisesti myönnyin, että enpä sitten varaa, menkää te.

Tuli kesä ja meni, ei sanaakaan matkasta. Kun syyslomakin oli mennyt, jouduin itsekseni toteamaan, että lapsi jäi ilman reissuaan, jonka exä oli hänelle jo luvannutkin. Ajattelin että enää en mene toiste tuohon halpaan.

Yhteisiltä tutuilta kuulin, että syy oli kun exä oli tavannut uuden rakkauden juuri kesällä, niin lomat meni tämän kanssa.

Seuraavana keväänä varasin lapsen kanssa loman ensin, ja ilmoitin vasta sitren exälle. Tämä suuttui ja alkoi haukkua minua, ja haukkui ja syytti minut myös lapselle ja pilasi tämän lomamielen. Väitti, että pahuuttani varasin matkan juuri sinne, minne hänkin olisi halunnut viedä. Väitti näin myös kaikille yhteisille ystävillemme.

Exä siis haluaisi määrätä, missä minä, hänen aikaa sitten entinen vaimonsa lomailen, ja mieluummin etten lomaile lapsen kanssa ollenkaan ulkomailla.

Siskoni oletti minun hmaksavan puolet (perintö)mökistä jääneistä veloista, mökin kuluista ja remonteista.

Itsellä mökille käyttöä max. viikko vuodesta, sisareni likipitäen asuu mökillä. Suuttui, kun halusin luopua omasta osuudestani ja käyttää rahani itselleni mielekkäämmällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Miks joku päätti taas kaivaa esiin tällaisen ikivanhan keskustelun? 😑😑

No, sitä varten, että saat kysellä tyhmiä.