Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Asuimme aikoinaan omakotitalossa, jonka naapuritontilla rivitaloyhtiö. Tonttien rajalla oli meidän puolellamme orapihlaja-aita, joka oli istutettu siihen ennen rivitalojen rakentamista. Rivitalon puolella taas oli heidän rakennuttama lauta-aita meidän orapihlaja-aidan kyhneessä, vieri vieressä.. Rivitalon asukit päättivät että heidän aitansa kaipaa maalausta, molemmilta puolilta. Heidän hallituksen puheenjohtaja, pyylevä rouvashenkilö, otti yhteyttä ja ehdotti aivan vakavalla naamalla että leikkaisimme pensasaitamme aivan juuresta poikki, jotta he pääsevät maalaamaan aitansa myös takapuolelta. En ollut uskoa korviani, emme tietenkään suostuneet älyttömään pyyntöön. Lauta-aita oli pensasaitaamme huomattavasti matalampi ja siinä oli raot laitojen välissä, eli näkösuojaksi siitä ei ollut vaan pensas oli ainoa, josta saimme takapihallemme näkösuojaa naapurin kyyliltä. Rouva puheenjohtaja yritti vielä muutaman kerran painostaa aidan leikkaukseen, aivan käsittämätön tapaus joka aluksi lähinnä nauratti, lopulta suututti heidän moukkamainen asenne.

Vierailija kirjoitti:

Asuimme aikoinaan omakotitalossa, jonka naapuritontilla rivitaloyhtiö. Tonttien rajalla oli meidän puolellamme orapihlaja-aita, joka oli istutettu siihen ennen rivitalojen rakentamista. Rivitalon puolella taas oli heidän rakennuttama lauta-aita meidän orapihlaja-aidan kyhneessä, vieri vieressä.. Rivitalon asukit päättivät että heidän aitansa kaipaa maalausta, molemmilta puolilta. Heidän hallituksen puheenjohtaja, pyylevä rouvashenkilö, otti yhteyttä ja ehdotti aivan vakavalla naamalla että leikkaisimme pensasaitamme aivan juuresta poikki, jotta he pääsevät maalaamaan aitansa myös takapuolelta. En ollut uskoa korviani, emme tietenkään suostuneet älyttömään pyyntöön. Lauta-aita oli pensasaitaamme huomattavasti matalampi ja siinä oli raot laitojen välissä, eli näkösuojaksi siitä ei ollut vaan pensas oli ainoa, josta saimme takapihallemme näkösuojaa naapurin kyyliltä. Rouva puheenjohtaja yritti vielä muutaman kerran painostaa aidan leikkaukseen, aivan käsittämätön tapaus joka aluksi lähinnä nauratti, lopulta suututti heidän moukkamainen asenne.

Aidat pitää asentaa niin että ne pystyy maalaamaan omalta tontilta eli vsikka sen puol metriä rajasta. Jos teidän orapihlaja aita olisi kasvanut sen 50 cm naapurin puolelle niin oishan sen saanut siltä osin leikata.

Nuorempana otin tosissani sen väitteen, että tosiystävyys kestää kaiken. Opin kyllä lopulta olemaan suostumatta ihan kaikkeen, mutta hitaasti.

Ikäiseni, hieman alle kolmikymppinen kaveripariskunta ilahdutti pyytämällä minut kylään ja oli jo portillaan vastassa. Pyysivät minua heittämään heidät kauppaan, ja tottahan minä autottomia kavereita autoin. Kaupasta mentiin Alkoon ostamaan pari kolme pulloa hyvää viiniä, mutta kassalla olivatkin rahat lopussa. Minä maksoin ostokset nolouden välttämiseksi. En koskaan saanut penniäkään takaisin, mutta lankesin tähän ansaan monta kertaa, kun ajattelin, ettei noin nyt kovin usein voisi käydä.

Kerran lähdin ulkomaille muutamaksi viikoksi, ja pariskunta pyysi minua jättämään autoni heille lainaksi, jotta he pääsisivät lemmikeineen lomalle korpeen muutaman sadan kilometrin päähän. Jätin heille autoni ja sanoin, että korvaukseksi riittää se, että auto palautuu tankki täynnä. Hanskalokeroon jätin parikymppiä kirjekuoressa auton pesua ja imurointia varten. Sain auton takaisin rapaisena ja sisätila kauttaaltaan eläinten karvoissa, tankki oli lähes tyhjä ja pesuraha oli tiessään.

Kerran tämä parivaljakko sitten pyysi minut juhlimaan jotakin tapausta ja jäämään yöksikin, ja iltapäivä alkoi yllä kuvatulla perinteellisellä kauppareissulla. Puoliltaöin toinen heistä väsähti ja meni nukkumaan, kanssani olohuoneeseen jääneen mieliala muuttui täysin ja hän haukkui minut pystyyn siitä, että käytin heitä jatkuvasti härskisti hyväkseni muun muassa oleskelemalla ihan liikaa heidän luonaan. Yritin panna vastaan sanomalla, että ainahan näihin kyläilyihin liittyi autokyyti johonkin ja usein myös ostosten maksaminen, mutta hän oli sitä mieltä, että olin juuri juonut kolmanneksen viineistä eli oltiin ihan tasoissa. Tuon episodin jälkeen aloin ottaa etäisyyttä, enkä ole viiteentoista vuoteen heistä kuullut. Vieläkin hieman nolottaa se, että ehkäpä olinkin viettänyt liikaa aikaa heidän luonaan ja sain haukut ihan syystä. On outo tämä ihmisluonto.

Lupasin uudelle tuttavuudelle (harrastuksen kautta) antaa seuloa kaikki vaatteet mitkä sopii hänelle kun seuraavan kerran siivoan komerot. Pyysin, että jos joku ei passaa niin laita kierrätykseen. Kaikki olivat sopivia. Sanoin, että hyvä, seuraavan kerran tehdään samoin. Tästä on nyt muutama viikko.

Nyt alkoikin tekstiviestirumba. Joka toinen päivä kysytään et milloin siivoat komerot. Sanoin et keväällä ja syksyllä, nyt menee siis syksyyn. Ja tekstiä pukkaa, voisko aikaistaa, käykö ensi viikolla, voiko tulla auttamaan, käyn mielelläni sun komerot läpi :-O ja oliskos sitä ja sitä kun kesäkin tulee. Mielellään nahkatakkia, laukkuja, nro 40 vaatteet, farkkuja sillä ja sillä lahkeella, sitä väriä, koruja jos on ja aurinkolaseja. Olen hieman pöyristynyt.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri vaati kännikuskiksi sinä iltana kun olin kotiutunut vastasyntyneen vauvani kanssa sairaalasta. Soitteli vielä yöllä että enkö mä nyt millään vois hakee niitä kotiin keskustasta, saisin vähän lomaa lapsenhoidosta...

Tää oli kyllä niin törkeää, että tätä on vaikea peitota.

Naapurin rouva suuttui mun äidilleni, kun sai kuulla että äitini oli selkäleikkauksessa. "kun ei hänelle ollut kerrottu". 

- ei kai, kun äidille oli soitettu edellisenä päivänä aika illansuussa että huomiselle tuli aika, voitko olla syömättä ja juomatta jne. Ja äidillä oli vähän muita kiireitä meidän hoitamisen järjestelyissä kuin soitella naapurin rouvalle.

Tuon jälkeen ei naapuri katsonut postilaatikolla päinkään, edes meitä lapsia.

Sukulaisen ex-puoliso vaati 1,5v heidän eron jälkeen että en saa olla tekemisissä sukulaiseni uuden kumppanin kanssa vaan minun tulee halveksua tätä. Sukulaiseni oli siis tavannut uuden kumppaninsa vielä naimisissa ollessaan ja eronnut siksi eksästään. En sano että moinen tapa erota olisi ollut mitenkään reilu mutta erosta oli jo tosiaan aikaa. Ymmärtäisin jos olisi ollut kyse 1,5 viikosta tai kuukaudesta....

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.

Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!

Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.

Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.

"ystävä" pariskunta soitti kerran pe-iltana pitkän tauon jälkeen,vain kysyäkseen että onko meillä vielä niitä vapaalippuja yökerhoon... Sanoin että on kyllä, mutta olemme matkalla anoppilaan. Tästä seurasi voivottelu, ettekö voi kääntyä takaisin kotiin kun on nyt pitkästä aikaa miehen kanssa illanvietto... Ei käännytty :D

Naapurini, ystäväni (on edelleen).

Meillä on tapana käydä yhdessä lauantaisin kaupassa (meillä auto, hänellä ei). Yleensä käymme klo 12-15. Yhtenä lauantaina oli sitten lapseni kaverisynttärit klo 17. Sanoin, että pitää mennä jo aamupäivällä kauppaan ja niin tehtiinkin. Hän oli hyvin tietoinen juhlista, koska ostelin sipsiä, limuja ym.

Sitten klo 16.55 soi puhelin. Naapuri soittaa ja ilmoittaa, että pitää lähteä uudelleen kauppaan, koska hän unohti ostaa jotain tärkeää (ei suostunut sanomaan mitä, varmaan tupakkaa). Vastasin, etten todellakaan voi lähteä - meille oli tullut pari vierasta ja lisää oli tulossa. Hänen mielestään mieheni voisi vahtia juhlijoita. No mieheni oli lähtenyt juhlia karkuun. Sitten sanoi, että ne pärjää keskenään. Vastasin, ettei pärjää, en aio ottaa riskiä, että kakkukynttilästä syttyy tulipalo - ja sitä paitsi HALUAN olla mukana juhlassa enkä kuskaamassa häntä kauppaan. Viimein uskoi "täytyy sitten mennä bussilla"

Toinen kerta: en uskalla ajaa kaupanparkkihalliin jouluaatonaattona koska on rysis. Silloin mieheni lähtee mukaan. Soitin naapurille aamupäivällä, että lähdemme kauppaan nyt - tahtooko mukaan. Ei tahtonut.

Sitten hän soittaa klo 16: nyt hän voisi mennä kauppaan. Silloin oli jo huono kelikin ja vielä pahempi rysis. En lähtenyt.

Minulle tuntematon naapuri pyysi, että hoitaisin hänenkin lapsensa, siinä omani sivussa. Noin vuoden ikäisiä tuolloin molemmat. Ilman korvausta toki, kun kerran joka tapauksessa olen kotona.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Näitä kyselijöitä tosiaan piisaa jos omistaa pakettiauton. Milloin pitäisi lähteä muuttohommiin, milloin hakemaan sohva huonekaluliikkeestä ja milloin mitäkin kuljettamista sinne, tänne ja tuonne.

Vierailija kirjoitti:

Minun tapauksessani ei yleensä ole pyydetty vaan käsketty, kun on huomattu, että minun on vaikea sanoa ei.

Kaveri pyysi minua käymään tyhjentämässä hänen postilaatikkonsa sillä aikaa, kun hän miehineen oli useamman viikon ulkomailla kesälomalla. Lupauduin, mutta tietämättäni olin lupautunut myös puutarhanhoitohommiin, mikä tarkoitti rutikuivana kesänä ruohokentän, kukkapenkkien, keittiöpuutarhan ja ikkunalaatikkoistutusten kastelemista useamman kerran viikossa, eikä millään letkulla vaan kastelukannulla kantaen tontin ääripäästä. Kaveri soitti reissultaan ensimmäisenä päivänä, antoi ohjeet ja kertoi, missä olivat istutustyökalut; puutarhapöydälle oli jätetty läjä taimia istutettavaksi, ja ne kuolisivat helteeseen, jollei asiaa hoidettaisi heti. Kuivat kukkaset istutuksista oli nypittävä, jottei puutarha näyttäisi epäsiistiltä. Kaiken kukkuraksi oli luvattu myös naapurille (jota en ole koskaan edes nähnyt), että kävisin kastelemassa hänenkin tiluksensa siinä samalla vaivalla.

Tämä oli yksi älyttömimmistä, samoin kuin tuo vastasyntyneen kanssa kotiutumisen jälkeen kännikuskiksi. :D

Kyllä osaa ihmiset olla härskejä!

Köyhät sukulaiset jaksaa vähän väliä olla vaatimassa jonkinlaista ilmaista palvelua. Esimerkiksi serkuillani on tapana pummata minulta autokyytiä milloin mihinkin tarkoitukseen. He asuvat molemmat 100 kilometrin päässä minusta. Esimerkiksi viimeksi pari viikkoa sitten soitettiin että voisinko tulla autolla hakemaan heidän kotikaupunkinsa matkahuollosta jotain huonekalu tilausta. Matkaa kaverin kotiin matkahuollosta on noin 5 kilometriä joten sitä ei kantamalla jaksaisi. Noh, suostuin tähän. Paikan päällä kuitenkin selvisi että serkkuni ei ole itse tulossa noutamaan pakettiaan vaan minun oli tarkoitus noukkia se autoon yksin. Onneksi sain apua tähän henkilökunnalta. Kaverini kotipihaan päästyään soitan ja kerron olevani ovella. Hänpä kehtaa kysyä vielä että tarvitsenko apua vai saanko sen tuotua viidenteen kerrokseen yksin. Hänellä kun on ikävästi käsi kipeä. Lähtiessäni kehtasi tietenkin vielä kysyä, että tarviiko tästä maksaa jotain kun on vähän huono rahatilanne...

Eräs lähisukulainen soitteli pitkiä puheluita työpaikalleni, häiriten työntekoani. Kerran hän ei soittanutkaan, vaan lähetteli tekstiviestejä, koska hänen miehensä oli saanut sairaskohtauksen ja joutunut sairaalaan. Viestejä tuli lisää miehen huonontuneesta tilasta. Lähdimme perheeni kanssa kiireellä katsomaan toiselle puolelle Suomea sairaalaan, pelkäsimme että kerta olisi viimeinen kun näemme läheisemme. Emme ilmoittaneet menostamme kenellekään, halusimme yllättää potilaan positiivisesti. Yllätys oli kuulemamme, kun perillä potilas kertoi, että vaimo olikin lähtenyt matkoille, kun hän oli joutunut sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Naapurini, ystäväni (on edelleen).

Meillä on tapana käydä yhdessä lauantaisin kaupassa (meillä auto, hänellä ei). Yleensä käymme klo 12-15. Yhtenä lauantaina oli sitten lapseni kaverisynttärit klo 17. Sanoin, että pitää mennä jo aamupäivällä kauppaan ja niin tehtiinkin. Hän oli hyvin tietoinen juhlista, koska ostelin sipsiä, limuja ym.

Sitten klo 16.55 soi puhelin. Naapuri soittaa ja ilmoittaa, että pitää lähteä uudelleen kauppaan, koska hän unohti ostaa jotain tärkeää (ei suostunut sanomaan mitä, varmaan tupakkaa). Vastasin, etten todellakaan voi lähteä - meille oli tullut pari vierasta ja lisää oli tulossa. Hänen mielestään mieheni voisi vahtia juhlijoita. No mieheni oli lähtenyt juhlia karkuun. Sitten sanoi, että ne pärjää keskenään. Vastasin, ettei pärjää, en aio ottaa riskiä, että kakkukynttilästä syttyy tulipalo - ja sitä paitsi HALUAN olla mukana juhlassa enkä kuskaamassa häntä kauppaan. Viimein uskoi "täytyy sitten mennä bussilla"

Toinen kerta: en uskalla ajaa kaupanparkkihalliin jouluaatonaattona koska on rysis. Silloin mieheni lähtee mukaan. Soitin naapurille aamupäivällä, että lähdemme kauppaan nyt - tahtooko mukaan. Ei tahtonut.

Sitten hän soittaa klo 16: nyt hän voisi mennä kauppaan. Silloin oli jo huono kelikin ja vielä pahempi rysis. En lähtenyt.

Mikä kauppa on auki jouluaattona klo 16?????

Lisää näitä! Huhhuh näitä juttuja :D

AATONaatto

T.oikolukija

[/quote]

Mikä kauppa on auki jouluaattona klo 16?????[/quote]

Ei varmaankaan aattona olekaan mutta viestissä oli aatonaattona, eli aattoa edeltävä päivä.