Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Minulle yksi nainen ehdotti suoraan, että vaihtaisimme kortteereita päittäin. Hän muuttaisi minun tilalleni asumaan mieheni kanssa ja minä pääsisin punkkaamaan naiselta vapaaksi jääneeseen asuntoon. En suostunut.

Oliko miehelläsi osuutta asiaan?

Työvälineitä ja koneita sukulaiset lainanneet, osa on ollut palauttamatta liki kymmenen vuotta, osa palautettu rikottuina eikä puhettakaan että olisivat korjanneet tai korvanneet rikkomiaan laitteita.

Olin nuorena likkana töissä tsupparina valtion virastossa. Kollega tykkäsi lainailla mun vaatteita. Ja mikäs siinä kun aina nätisti lainaksi pyysi ennen viikonloppua ja alkuviikosta pestyinä ja silitettyinä palautti. Oltiin sitten kuntosalilla ti-iltana treenaamassa kun tuli puhe viikonlopun vietosta. Oli menossa sukujuhliin, aikani siinä kuuntelin laveaa jaaritusta kunnes kyllästyin ja kysyin haluatko lainata jotain multa sinne. Siitä tämä typy suuttui ja vastasi että älä enää koskaan kysy tota. Joo, että sitte näin. Saman vuoden aikana tyyppi oli pyytänyt lainaan mun rytkyjä parikymmentä kertaa. Siihen loppui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kummit pyysivät käymään kahvilla ja siellä odotti 5kpl influenssarokotteita  annettavaksi.

sh

Oliko rokotteissa neula ja kaikki tarvittava mukana?

Kauanko arvelet, että sulta olisi mennyt aikaa viiteen pistokseen?

Kun mulle on annettu rokotus, pistämiseen kuluu max. puoli minuuttia, ja siihen sisältyy pistoskohdan laastarointikin.

Joten en näe pyyntöä kohtuuttomana enkä hommaa sinua rasittavana.

Sairaanhoitajat eivät rokota, ellei ole käynyt lisäkoulutusta sitä varten. Terveydenhoitajat rokottavat yleensä. Lisäksi kaikki on nykyään tietokoneella potilastietojärjestelmässä tallennettuna. Rokotukseen on omat ohjeet, miten ne tulisi merkitä ylös, kuten pistoskohta, rokotteen eränumero, yms... Eli itse rokotus kestää 30 sekuntia, mutta työ ei lopu siihen... Sitä mitä ei ole koneella kirjoitettuna, ei ole tapahtunut. 

Ja rokottamistilanteessa pitäisi olla kaiken varalta adrenaliinit lähettyvillä, jos sattuu että rokotuksesta tulee allerginen reaktio. Kenen vastuulla sekin tosiaan olisi, jos rokotteesta tulisi jälkikäteen jotakin ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle yksi nainen ehdotti suoraan, että vaihtaisimme kortteereita päittäin. Hän muuttaisi minun tilalleni asumaan mieheni kanssa ja minä pääsisin punkkaamaan naiselta vapaaksi jääneeseen asuntoon. En suostunut.

Oliko miehelläsi osuutta asiaan?

Ei. Nainen vain oli päättänyt ottaa mieheni omakseen. Piti minua liian huonona vaimona miehelleni. En käsitä minkä vuoksi koska olen raitis ja tunnollinen ihminen, jolla ei ole kenenkään kanssa draamaa jne. No, tuossa oli kai sitä draamaa? Mieheni inhoaa kyseistä naista, joka kyttäsi ja väijyi miestäni milloin missäkin. Puski iholle todella kovasti.

Sisko pyysi lapselleni säästämiään rahoja takaisin, kun uusi mies olikin vanhaa huonommin palkattu ja hänellä oli paljon omia menoja. (oli siis säästänyt lapselleni 10€ kuussa noin 12 vuoden ajan)

Kummilapsen äiti pyysi meitä tekemään testamentin jotta kummilapsi meidät perisi (olemme lapsettomia). Paitsi molemmilla on sisaruksia ja sisarusten lapsia, sekä viisi muuta kummilasta. Tuli sitten sen mamman oikea luonne esille ja syy miksi oli meitä pyytänyt kummeiksi. 

Up

Minulla on eräs tuttava/etäinen kaveri, joka ei muutenkaan pidä minuun yhteyttä, ellei ole jotain vailla. Yhtäkkiä tuli viestiä, että hei, voitko ostaa KAKSI kalliinpuoleista kirjaa hänelle joululahjaksi. Ei olla oltu yhteyksissä puoleen vuoteen, eikä hänkään minulle ole koskaan lahjaa antanut.

Sama henkilö myös vaati saada minulta reseptilääkkeitäni, joita en hänen mielestään olisi tarvinnut yhtä palavasti kuin hän piriputkensa katkaisemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on eräs työtön pummiystävä, joka on pysynyt elämässäni lähinnä sen takia, että ollaan tunnettu ihan pikkusista asti. Nyt aikuisiällä elämä on vienyt vähän eri suuntiin; hän ei ole kiinnostunut töihin menemisestä ja lähinnä tissuttelee kaljaa ja polttelee pilveä päivät pitkät, kun taas mä käyn töissä ja hoidan asiani.

Kun ostin omistuskämpän niin hän oli tosi iloinen. Nyt hän voisi irtisanoa oman vuokrasopimuksen ja muuttaa mun luokseni kun ei tarvitse maksaa vuokraa! Ei ihan tuntunut ymmärtävän sitä, että vaikka mä en tästä omasta asunnostani joudukkaan vuokraa maksamaan niin vastiketta ja lainanlyhennyksiä kyllä. Luuli todellakin voivansa sluibailla täällä ilmaiseksi mun kanssani. Sanoi myös, että tänne voisi pistää puskat kasvaan, koska ei kuulemma omistusasunnosta voi saada häätöä..

Aina kun käydään yhdessä kaupassa niin hän juoksee hyllyjen välistä milloin minkäkin tavaran kanssa; "osta mulle tää pitsa" "hei voitko ostaa mulle nää murot" niinkuin mikäkin pikkulapsi. Luulee, että koska olemme ystäviä niin olen jotenkin elätysvelvollinen. Häneltä noita härskeimpi odotuksia ja vaatimuksia tuleekin. Kerran kun en suostunut lainaamaan hänelle rahaa niin hän kehoitti mua kysymään vanhemmiltani josko he lainaisivat. Vaikka hän ei ole ikinä edes tavannut mun vanhempiani.

Mä seurustelin pari vuotta tämmöisen kanssa. Maksoin kaiken, kun se oli niiiiiiiiiiin ihana. Alkuun olikin, kunnes pikkuhiljaa alkoi paljastua yhtä ja toista vähemmän mairittelevaa. Lopulta jätin, kun alkoi kaiken päälle vielä väkivaltaiseksi. Suhde tuli maksamaan minulle ainakin parikymmentä tonnia karkeasti arvioituna. Otin miehelle velkaa yms. typerää. Mies oli lokkien lokki, en ole koskaan nähnyt vastaavaa. Tän ketjun lukeminen on ollut terapeuttista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on eräs työtön pummiystävä, joka on pysynyt elämässäni lähinnä sen takia, että ollaan tunnettu ihan pikkusista asti. Nyt aikuisiällä elämä on vienyt vähän eri suuntiin; hän ei ole kiinnostunut töihin menemisestä ja lähinnä tissuttelee kaljaa ja polttelee pilveä päivät pitkät, kun taas mä käyn töissä ja hoidan asiani.

Kun ostin omistuskämpän niin hän oli tosi iloinen. Nyt hän voisi irtisanoa oman vuokrasopimuksen ja muuttaa mun luokseni kun ei tarvitse maksaa vuokraa! Ei ihan tuntunut ymmärtävän sitä, että vaikka mä en tästä omasta asunnostani joudukkaan vuokraa maksamaan niin vastiketta ja lainanlyhennyksiä kyllä. Luuli todellakin voivansa sluibailla täällä ilmaiseksi mun kanssani. Sanoi myös, että tänne voisi pistää puskat kasvaan, koska ei kuulemma omistusasunnosta voi saada häätöä..

Aina kun käydään yhdessä kaupassa niin hän juoksee hyllyjen välistä milloin minkäkin tavaran kanssa; "osta mulle tää pitsa" "hei voitko ostaa mulle nää murot" niinkuin mikäkin pikkulapsi. Luulee, että koska olemme ystäviä niin olen jotenkin elätysvelvollinen. Häneltä noita härskeimpi odotuksia ja vaatimuksia tuleekin. Kerran kun en suostunut lainaamaan hänelle rahaa niin hän kehoitti mua kysymään vanhemmiltani josko he lainaisivat. Vaikka hän ei ole ikinä edes tavannut mun vanhempiani.

Mä seurustelin pari vuotta tämmöisen kanssa. Maksoin kaiken, kun se oli niiiiiiiiiiin ihana. Alkuun olikin, kunnes pikkuhiljaa alkoi paljastua yhtä ja toista vähemmän mairittelevaa. Lopulta jätin, kun alkoi kaiken päälle vielä väkivaltaiseksi. Suhde tuli maksamaan minulle ainakin parikymmentä tonnia karkeasti arvioituna. Otin miehelle velkaa yms. typerää. Mies oli lokkien lokki, en ole koskaan nähnyt vastaavaa. Tän ketjun lukeminen on ollut terapeuttista.

Sama juttu. Ex kuvitteli jotenkin kaikkien olevan hänelle jotain velkaa ja alkoi kiukutella kuin pikkulapsi jos ei saanut haluamaansa.

Tyyliin ruokakaupassa toi virnuillen jotain lonkerotölkkiä ja kun sanoin, ettei minulla ole nyt varaa tuollaisiin, niin paiskasi (kyllä, kirjaimellisesti paiskasi) tölkin lähimpään hyllyyn ja paineli ulos kaupasta. Perään tekstiviestejä, että olen vain pihi p*ska kun hänelle edes yhtä lonkeroa ostanut.

Olin 18-vuotiaana saanut lahjaksi 50 euroa. Mentiin baariin, eikä tällä exällä yllättäen taaskaan omaa rahaa penniäkään. Ostin hänelle ja minulle juomat ja tupakka-askin, ja baarihinnoilla niiden jälkeen ei viisikymppisestä paljoa jää.

Alkoi juomansa hörpittyään kinuta toista, mutta sanoin että loput rahat on säästettävä kotimatkaan, jos kerran joudun hänenkin kotimatkansa maksamaan.

Ja jälleen kerran suuttui, tiuski ja mökötti, turhaan oltiin tultu kun ei yhtä enempää kerran saanut juoda

Huhhuh... Kaikkea sitä onkin nuorena suostunut sietämään. Sisimmässäni taisin sääliä tuota tyyppiä, kun kestin yli vuoden ennenkuin tein eropäätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on eräs työtön pummiystävä, joka on pysynyt elämässäni lähinnä sen takia, että ollaan tunnettu ihan pikkusista asti. Nyt aikuisiällä elämä on vienyt vähän eri suuntiin; hän ei ole kiinnostunut töihin menemisestä ja lähinnä tissuttelee kaljaa ja polttelee pilveä päivät pitkät, kun taas mä käyn töissä ja hoidan asiani.

Kun ostin omistuskämpän niin hän oli tosi iloinen. Nyt hän voisi irtisanoa oman vuokrasopimuksen ja muuttaa mun luokseni kun ei tarvitse maksaa vuokraa! Ei ihan tuntunut ymmärtävän sitä, että vaikka mä en tästä omasta asunnostani joudukkaan vuokraa maksamaan niin vastiketta ja lainanlyhennyksiä kyllä. Luuli todellakin voivansa sluibailla täällä ilmaiseksi mun kanssani. Sanoi myös, että tänne voisi pistää puskat kasvaan, koska ei kuulemma omistusasunnosta voi saada häätöä..

Aina kun käydään yhdessä kaupassa niin hän juoksee hyllyjen välistä milloin minkäkin tavaran kanssa; "osta mulle tää pitsa" "hei voitko ostaa mulle nää murot" niinkuin mikäkin pikkulapsi. Luulee, että koska olemme ystäviä niin olen jotenkin elätysvelvollinen. Häneltä noita härskeimpi odotuksia ja vaatimuksia tuleekin. Kerran kun en suostunut lainaamaan hänelle rahaa niin hän kehoitti mua kysymään vanhemmiltani josko he lainaisivat. Vaikka hän ei ole ikinä edes tavannut mun vanhempiani.

Mä seurustelin pari vuotta tämmöisen kanssa. Maksoin kaiken, kun se oli niiiiiiiiiiin ihana. Alkuun olikin, kunnes pikkuhiljaa alkoi paljastua yhtä ja toista vähemmän mairittelevaa. Lopulta jätin, kun alkoi kaiken päälle vielä väkivaltaiseksi. Suhde tuli maksamaan minulle ainakin parikymmentä tonnia karkeasti arvioituna. Otin miehelle velkaa yms. typerää. Mies oli lokkien lokki, en ole koskaan nähnyt vastaavaa. Tän ketjun lukeminen on ollut terapeuttista.

Sama juttu. Ex kuvitteli jotenkin kaikkien olevan hänelle jotain velkaa ja alkoi kiukutella kuin pikkulapsi jos ei saanut haluamaansa.

Tyyliin ruokakaupassa toi virnuillen jotain lonkerotölkkiä ja kun sanoin, ettei minulla ole nyt varaa tuollaisiin, niin paiskasi (kyllä, kirjaimellisesti paiskasi) tölkin lähimpään hyllyyn ja paineli ulos kaupasta. Perään tekstiviestejä, että olen vain pihi p*ska kun hänelle edes yhtä lonkeroa ostanut.

Olin 18-vuotiaana saanut lahjaksi 50 euroa. Mentiin baariin, eikä tällä exällä yllättäen taaskaan omaa rahaa penniäkään. Ostin hänelle ja minulle juomat ja tupakka-askin, ja baarihinnoilla niiden jälkeen ei viisikymppisestä paljoa jää.

Alkoi juomansa hörpittyään kinuta toista, mutta sanoin että loput rahat on säästettävä kotimatkaan, jos kerran joudun hänenkin kotimatkansa maksamaan.

Ja jälleen kerran suuttui, tiuski ja mökötti, turhaan oltiin tultu kun ei yhtä enempää kerran saanut juoda

Huhhuh... Kaikkea sitä onkin nuorena suostunut sietämään. Sisimmässäni taisin sääliä tuota tyyppiä, kun kestin yli vuoden ennenkuin tein eropäätöksen.

Mun teki tuota just samaa, että lähti ovet paukkuen menemään jos en ostanut jotain mitä herra olisi halunnut. "Kyllä mä vaan sulle ostaisin, jos mulla olis rahaa." Joskus suoranaisesti jäi kiinni valehtelusta että on muka rahaton saadakseen mut maksamaan jotain. Siitä nyt puhumattakaan, että budia paloi gramma päivässä ja jonkunhan sekin piti maksaa. Suhteen alkuhuuma oli upea, sitä kaipaan, sääli että jäbä paljastui lopulta loiseksi.

Naapurini pyys, et jos voisin heidän kesäloman aikana käydä seisoon välillä heidän mansikkamaan läheisyydessä, kun ei oo tota linnunpelätintä ehitty hommaan.

Tajusin vasta jälkeenpäin ja revettiin kaverin kans totaalisesti.

Sain kirjeen tädiltäni. Hän haluaisi että menen käymään hänen luonaan kylässä ja

olisin ehkä yötäkin (täti asuu eri kaupungissa kuin minä). En ole kuitenkaan menossa

hänen luokseen koska: Täti puhuu kirjeessä minulle kuin olisin 15-vuotias jolla on aikaa

ihan mihin vaan (olen keski-ikäinen nainen jolla on ohjelmaa riittämiin omastakin

takaa). Täti ei kysy kertaakaan edes sivulauseessa mitä minulle kuuluu ja onko

minulle mahdollista lähteä minnekään noin vaan.  Jos tänne menisin saisin tavata

alkoholisoituneen serkkuni jonka tyttöystävä on kovin rikkinäinen ihminen

(lainaus suoraan kirjeestä), setäni joka on kammottavan itsekäs ja jo laitos-

hoidossa sekä tietysti tämän ah niin ihanan tädin jonka elämän ainoa sisältö

on se kuinka kurjaa hänen elämänsä on (hän muistaa kertoa tämän yhä

uudelleen ja uudelleen monta kertaa). Varmaan näkisin toisenkin serkkuni

joka sairasti syövän vuonna miekka ja kivi.....ja on myös ottanut alkoa välillä

hyvinkin reippaasti. Ja setäni hoito on hyvin kallista eli on selvää että täti

haluaa minulta pientä avustustakin. 

Tämä ihminen olettaa myös että olen halukas menemään hänen luokseen

tuosta noin vaan ja ottamaan kaikki hänen ongelmansa itselleni. Ainoa

vaan että vanhempani ovat aikoinaan joutuneet kärsimään hyvinkin

paljon tämän tädin ongelmista ja sanoivat suoraan että minun ei

kannata olla häneen yhteyksissä. Eli saa täti odottaa minua kylään

aivan rauhassa....

up

Elämänkoululainen serkkuni, taas kerran. Joulu on tulossa, ja hän oli aivan vakavissaan sitä mieltä, että minun on järjestettävä hänen perheelleen "perinteinen joulu". Sillä tosiasialla, että olen joulunpyhät töissä, ei ollut mitään väliä, äkkiähän minä ruuat pyöräytän. Tähän perinnejouluun siis liittyisi ruoka, joulupukki ja lahjaröykkiö, ja minä maksaisin kaiken. "Lasten ilo menee kaiken edelle", eikä tällä parasiitilla ole itselläänkään rahaa järjestää tuollaista tapahtumaa. Emme edes ole mitenkään erityisen läheisiä! Hän lapsineen on harrastanut tätä samaa juhlakerjäilyä jo vuosia nuiden sukulaisten kanssa, ja suurimmaksi osaksi jopa onnistunut maksattamaan joulunviettonsa muilla. Nyt vanhemmat sukulaiset alkavat olla pääsääntöisesti hoitolaitoksissa, eivätkä pysty hyysäämään ketään, niin ottaa uhriksi sitten muita.

Haukkui minut puhelimessa itsekeskeiseksi p*skiaiseksi, joka ei välitä muista, eikä varsinkaan lapsista. :) En niin, terävä huomio! Eiköhän tuo saa jotain kerjättyä kaikista jouluapuinstansseista, minä en tuohon ruljanssiin suostu.

up

Vierailija kirjoitti:

Elämänkoululainen serkkuni, taas kerran. Joulu on tulossa, ja hän oli aivan vakavissaan sitä mieltä, että minun on järjestettävä hänen perheelleen "perinteinen joulu". Sillä tosiasialla, että olen joulunpyhät töissä, ei ollut mitään väliä, äkkiähän minä ruuat pyöräytän. Tähän perinnejouluun siis liittyisi ruoka, joulupukki ja lahjaröykkiö, ja minä maksaisin kaiken. "Lasten ilo menee kaiken edelle", eikä tällä parasiitilla ole itselläänkään rahaa järjestää tuollaista tapahtumaa. Emme edes ole mitenkään erityisen läheisiä! Hän lapsineen on harrastanut tätä samaa juhlakerjäilyä jo vuosia nuiden sukulaisten kanssa, ja suurimmaksi osaksi jopa onnistunut maksattamaan joulunviettonsa muilla. Nyt vanhemmat sukulaiset alkavat olla pääsääntöisesti hoitolaitoksissa, eivätkä pysty hyysäämään ketään, niin ottaa uhriksi sitten muita.

Haukkui minut puhelimessa itsekeskeiseksi p*skiaiseksi, joka ei välitä muista, eikä varsinkaan lapsista. :) En niin, terävä huomio! Eiköhän tuo saa jotain kerjättyä kaikista jouluapuinstansseista, minä en tuohon ruljanssiin suostu.

Miksi sinun toisaalta tarvitsisi erityisemmin tarvitsisi serkkusi lapsista välittäkään, kun nämä eivät kuitenkaan hengen hädässä ole? Teet aivan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänkoululainen serkkuni, taas kerran. Joulu on tulossa, ja hän oli aivan vakavissaan sitä mieltä, että minun on järjestettävä hänen perheelleen "perinteinen joulu". Sillä tosiasialla, että olen joulunpyhät töissä, ei ollut mitään väliä, äkkiähän minä ruuat pyöräytän. Tähän perinnejouluun siis liittyisi ruoka, joulupukki ja lahjaröykkiö, ja minä maksaisin kaiken. "Lasten ilo menee kaiken edelle", eikä tällä parasiitilla ole itselläänkään rahaa järjestää tuollaista tapahtumaa. Emme edes ole mitenkään erityisen läheisiä! Hän lapsineen on harrastanut tätä samaa juhlakerjäilyä jo vuosia nuiden sukulaisten kanssa, ja suurimmaksi osaksi jopa onnistunut maksattamaan joulunviettonsa muilla. Nyt vanhemmat sukulaiset alkavat olla pääsääntöisesti hoitolaitoksissa, eivätkä pysty hyysäämään ketään, niin ottaa uhriksi sitten muita.

Haukkui minut puhelimessa itsekeskeiseksi p*skiaiseksi, joka ei välitä muista, eikä varsinkaan lapsista. :) En niin, terävä huomio! Eiköhän tuo saa jotain kerjättyä kaikista jouluapuinstansseista, minä en tuohon ruljanssiin suostu.

Miksi sinun toisaalta tarvitsisi erityisemmin tarvitsisi serkkusi lapsista välittäkään, kun nämä eivät kuitenkaan hengen hädässä ole? Teet aivan oikein.

En koe suurempia omantunnontuskia. Serkku vain on kovin tottunut siihen, että voi loisia muiden lompakoilla, jääkaapeilla, kyydeillä yms. vedoten lapsiin. Käyttää nimenomaan syyllistämistä tehokeinona milloin mihinkin. Lasten kummit vasta helisemässä ovatkin, koska lahjat on ostettava kaikille neljälle, ei vain omalle kummilapselle, ettei tule paha mieli kelleen. Myös syntymäpäivinä... Sitä roinaa on aivan uskomattomat määrät, mutta lisää ollaan vailla. Ja kaiken on oltava kallista ja hienoa, serkku saisi hepulin jos lapselle annettaisiin vaikka markettivärikynät... Uskomaton ihminen.

uppis