Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Minulla on yksi kaveri, joka lokkeilee koko ajan. Hän ja miehensä ovat erittäin varakkaita, mutta kaikki pitäisi saada aina ilmaiseksi. 

Olenkin hänelle lahjoittanut jo vaikka mitä ja koko ajan pyytää lisää. Nyt hän huomasi että minulla on myynnissä netissä ruohonleikkuri. Siis uudehko ja hyväkuntoinen. Ilmoitti minulle että hän ottaa sen kyllä vastaan jos kukaan ei sitä osta. Että ennen kuin vien jätelavalle, niin anna hänelle, koska tarvitsisi. Mutta ei suostu siitä mitään maksamaan.

Ennemmin vien jo jätelavalle kuin annan hänelle...

Vierailija kirjoitti:

Odotin esikoistamme ja työkaverini sanoi että heillä on joutavana paljon lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Saivat jotenkin houkuteltua meidät heille katsomaan niitä autotalliin + kellariin. Tavarat olivat yli 10 vuotta vanhoja, ummehtuneita ja todellakin ajastaan jääneitä. Emme olisi halunneet juuri mitään, mutta kulkivat siinä vierellä että ottakaa nyt tämä ja tämä ja tämä jne. Pakolla sitten niitä keräilimme ja sen jälkeen kutsuivat kahvipöytään. 

Istuuduttuamme ilmoittivat että nuo tavarat maksavat nyt 100 €, että maksammeko heti käteisellä vai tilille. Olimme aivan järkyttyneitä, mutta kun siinä mansikkaviinereiden kanssa istuttiin niin ei kerta kaikkiaan kehdattu sanoa että ei, emme ota yhtään mitään. Olimme nuoria ja epävarmoja ja vielä köyhiäkin. 

Maksoimme siitä roskakasasta tuon rahan ja vieläkin sapettaa, vaikka tilanteesta on jo 15 vuotta. 

Kamala tilanne .Ihan tiesivät aarteittensa mitättömän arvon, ja lypsivät laskelmoidusti teiltä. Vaikea siinä on perua viineri kourassa.

Biologian opiskelijana kenttäkursseilta oli aina valtavasti kyydinkärkkyjiä. No, otin toki porukkaa kyytiin, mutta hämmensi se, että mun olisi pitänyt heidät kaikki käydä ripottelemassa eri puolille Helsinkiä suoraan koteihinsa, eli esim. sopivan linja-auton tai metron varrelle tipauttaminen ei käynyt. Eli edellytettiin "täyden palvelun kuljetusta" kotiovelle asti, vaikka itse olin sen seurauksena kotona kaksi tuntia myöhemmin kuin olisin muuten ollut.

Kukaan ei myöskään oma-aloitteisesti tarjonnut bensarahaa ja kaksi urpointa valitti koko matkan siitä, miten hirveää yksityisautoilu on. Jos tapahtuisi tänään, niin jättäisin tien varteen. Silloin olin vielä altis hakemaan kavereiden hyväksyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

AHMATIT, OSTAKAA ITSE HEDELMÄNNE JA HERKKUNNE, NIIN ME MUUTKIN TEEMNE. KIITOS!

Pidä kämäset " herkkusi" , sinulle en ikinä tule kylään.

Väärin, sinähän himoitset niitä jo nyt, kun olet sitä mieltä, että sinulle kuuluu kaikki.

Toisaalta, ole huoleti, kaltaistasi moukkaa ei meille ole koskaan kutsuttukaan.

Joo en tunne yhtään ihmistä joka ei tajua poistaa pöydästä niitä mitä ei halua tarjota vieraille. En ainuttakaan . Tunnekin vain ihmisiä jotka ottaa toiset huomioon .

Ja olet oikeassa siinä että mieluummin ottaisin sen hedelmän kuin kuivaa pullaasi ja ostopikkuleipiä. Niihin sulla on varaa muttei siihen että vieras saisi ottaa yhden hedelmän, etkä edes vaivaudu viemään hedelmiä pois pullalautasen vierestä. Juntti mikä juntti.

Tunekaa ne hedelmät sinne mihin aurinko ei paista. Hyvä ketju pilalla, kiitos vain...

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjut menevät pilalle, niin juuri näiden kommenttien takia joissa yritetään kieltää keskustelemasta siitä tai tästä.

Mitä itse olet tuonut tähän ketjuun muuta?

Haluatko kertoa missä sun hedelmävati tai saako hedelmiä syösä? Vai vängätä vain hedelmistä? 

Entinen ystäväni oli aivan käsittämättömän itsekeskeinen. Oli aina tivaamassa palveluksia , muttei koskaan itse auttanut ketään.

Eräänä kesänä kaverini oli puolisonsa kanssa lähdössä reissuun ja kahdelle kissalle piti saada hoitaja. Minulla oli sinä kesänä lomaa vain viikko, ja kaverini sanoi että "no sä voisit muuttaa sitten viikoksi meille hoitamaan niitä kissoja!" Väitti silmät kirkkaana että itseasiassa HÄN tekee palveluksen minulle kun SAAN asua hänen kodissaan. Joo, jossain Vantaan perukoilla kun oma asuntoni oli Helsingin keskustan liepeillä. Ennen kuin ehdin vastata mitään, hän sanoi että "saat asua ILMAISEKSI tuon viikon mutta sen kk sähkölasku jaetaan niin että maksat sähköstä mitä käytät viikon aikana" eikä siinä vielä kaikki: Jos tulen hoitamaan kissoja, minun pitäisi tuoda omat ruoat, kuiva-aineista lähtien "Ei ole kivaa tulla reissusta jos kaapissa ei ole kaikkea". Eli minun olisi pitänyt käyttää lomaviikkoni siihen että asun kaverillani hoitamassa kissoja joita en voinut sietää, maksaa siitä lystistä vielä sähkökulut ja roudata omat ruoat tuonne? Kaverin kissat olivat kuulemma niin erityislaatuisia etteivät selvinneet kuin 8-10 h yksin, eli olisin käytännössä ollut täysin kiinni hoidokeissa viikon.

Sanoin että vaikka hänen mielestään hän osoittaa nyt suurta anteliaisuutta, minä en todellakaan tule viikoksi hoitamaan kissoja. Kaveri loukkaantui verisesti. Joutui viemään kissansa lopulta jonnekkin kissahotelliin, ja syyllisti mua siitä että joutui maksamaan itsensä kipeäksi tästä. Ja kyllä on todellakin entinen kaveri. Tämä kissanhoitovaatimus on vielä kevyimmästä päästä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

AHMATIT, OSTAKAA ITSE HEDELMÄNNE JA HERKKUNNE, NIIN ME MUUTKIN TEEMNE. KIITOS!

Pidä kämäset " herkkusi" , sinulle en ikinä tule kylään.

Väärin, sinähän himoitset niitä jo nyt, kun olet sitä mieltä, että sinulle kuuluu kaikki.

Toisaalta, ole huoleti, kaltaistasi moukkaa ei meille ole koskaan kutsuttukaan.

Joo en tunne yhtään ihmistä joka ei tajua poistaa pöydästä niitä mitä ei halua tarjota vieraille. En ainuttakaan . Tunnekin vain ihmisiä jotka ottaa toiset huomioon .

Ja olet oikeassa siinä että mieluummin ottaisin sen hedelmän kuin kuivaa pullaasi ja ostopikkuleipiä. Niihin sulla on varaa muttei siihen että vieras saisi ottaa yhden hedelmän, etkä edes vaivaudu viemään hedelmiä pois pullalautasen vierestä. Juntti mikä juntti.

Ohesta huutelen, että en tunne yhtään ihmistä, joka tulee vierailulle syömään.

Ystäväni, tuttavani ja sukulaiseni vierailevat luonani halusta nähdä minua ja perhettäni ja syövät mitä tarjoan. Jos tarjoan hedelmiä, pesen ne valmiiksi ja laitan esille myös hedelmäveitset, tarvittaessa pilkon annoskokoon tai teen salaatin.

Mutta jos aikomuksena on tarjota leimomaani leipää, piirakkaa, pullaa, keksejä tms. kukaan ei, tähän mennessä riipinyt kysymättä hedelmiä, vaikka niitä jossakin esillä olisikin.

Mutta ilmeisesti laaja lähipiirini ja minä olemme pohjattomia juntteja, kun emme härpi syötävää sieltä täältä.

Pyydän anteeksi junttiuttani, näillä eväin on menty ulkomaita myöden.

Mun entinen tuttava se osasi hyväksikäytön taidon. Ottaa vieläkin silloin tällöin yhteyttä, mutta olen oppinut hyvin välttämään nämä "hyökkäykset" jo...tuttavuutemme alkoi lastemme yhteisen päiväkodin kautta. Halusivat tulla meille leikkimään ja tutustumaan, mutta ei ole autoa/ajokorttia (on mies, jolla on molemmat, mutta hän viettää vapaa-aikansa moottoripyörätallilla tai salilla, joihin häntä ei saa häiritä), eli minä hain ja vein. Lapsille ei ollut ruokaa mukana, vaan oletti tietysti, että meiltä se löytyy. Olivat siis aina kylässä esim neljä tuntia ja tietysti matkojen varrella halusi äippä pistäytyä kaupassa/kirjastossa/kirppiksellä, kun kerran pääsi autolla ja oli lastenvahti mukana. Eli minä. Hoidin omani ja hänen kolmevuotiaat plus vauvan...palkkioksi lupasi leikata perheemme hiuksia, kampaaja kun oli. Silti pyysi aina kakskymppiä leikkauksista, jotka menivät yleensä vinoon tai pilalle muuten vaan.

Sitten meillä ei ollut enää kahta autoa ja rupesivat käymään koko perheen voimin. Kärttyinen ukko mukanaan, joka ei puhunut koko kyläilyn aikana mitään, ei suostunut vahtimaan omia lapsiaan pihalla vaan oli sitä mieltä, että mun mies voi vahtia kaikki, jos me äidit haluttiin hetki vaikka kahvitella ja jutella. Pari kertaa kun käytiin heillä, multa pyydettiin härskisti, että voisin auttaa siivouksessa. Heillä koti on joka kerta aivan kauheassa siivossa ja siellä pitää tarkkaan katsoa, mitä syö/juo...jääkaappikin on niin hirveässä kunnossa, että oksennus meinaa tulla kun näkee. Lasten ystävyyden takia kuitenkin yritin aina sinnitellä.

Kesällä, kun on aurinkoista ja lämmintä, saatetaan soittaa ja ilmoittaa, että me tullaan teijän pihalle grillaamaan ja ottaan arskaa! Asuvat siis kerrostalossa, me okt:ssa. Talvella tullaan meille, kun vieressä on kiva pulkkamäki. Mökille halutaan tulla rentoutuun, joka paikkaan ilmaiseksi, ilman omia tuomisia tai mitään. Lapsia oltiin tunkemassa yökylään/hoitoon jatkuvasti... Loppui pian. Aloin aina valehdella, ettei olla kotona/meille tulee vieraita/ollaan mökillä/kipeinä tms. Mutta siis vieläkin parin kkk:n välein yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

AHMATIT, OSTAKAA ITSE HEDELMÄNNE JA HERKKUNNE, NIIN ME MUUTKIN TEEMNE. KIITOS!

Pidä kämäset " herkkusi" , sinulle en ikinä tule kylään.

Väärin, sinähän himoitset niitä jo nyt, kun olet sitä mieltä, että sinulle kuuluu kaikki.

Toisaalta, ole huoleti, kaltaistasi moukkaa ei meille ole koskaan kutsuttukaan.

Joo en tunne yhtään ihmistä joka ei tajua poistaa pöydästä niitä mitä ei halua tarjota vieraille. En ainuttakaan . Tunnekin vain ihmisiä jotka ottaa toiset huomioon .

Ja olet oikeassa siinä että mieluummin ottaisin sen hedelmän kuin kuivaa pullaasi ja ostopikkuleipiä. Niihin sulla on varaa muttei siihen että vieras saisi ottaa yhden hedelmän, etkä edes vaivaudu viemään hedelmiä pois pullalautasen vierestä. Juntti mikä juntti.

mä luin tän ketjun ja olin haljeta naurusta....kaikesta te saattekin riidan aikaan...

Ei enää kirjoitti:

Mun entinen tuttava se osasi hyväksikäytön taidon. Ottaa vieläkin silloin tällöin yhteyttä, mutta olen oppinut hyvin välttämään nämä "hyökkäykset" jo...tuttavuutemme alkoi lastemme yhteisen päiväkodin kautta. Halusivat tulla meille leikkimään ja tutustumaan, mutta ei ole autoa/ajokorttia (on mies, jolla on molemmat, mutta hän viettää vapaa-aikansa moottoripyörätallilla tai salilla, joihin häntä ei saa häiritä), eli minä hain ja vein. Lapsille ei ollut ruokaa mukana, vaan oletti tietysti, että meiltä se löytyy. Olivat siis aina kylässä esim neljä tuntia ja tietysti matkojen varrella halusi äippä pistäytyä kaupassa/kirjastossa/kirppiksellä, kun kerran pääsi autolla ja oli lastenvahti mukana. Eli minä. Hoidin omani ja hänen kolmevuotiaat plus vauvan...palkkioksi lupasi leikata perheemme hiuksia, kampaaja kun oli. Silti pyysi aina kakskymppiä leikkauksista, jotka menivät yleensä vinoon tai pilalle muuten vaan.

Sitten meillä ei ollut enää kahta autoa ja rupesivat käymään koko perheen voimin. Kärttyinen ukko mukanaan, joka ei puhunut koko kyläilyn aikana mitään, ei suostunut vahtimaan omia lapsiaan pihalla vaan oli sitä mieltä, että mun mies voi vahtia kaikki, jos me äidit haluttiin hetki vaikka kahvitella ja jutella. Pari kertaa kun käytiin heillä, multa pyydettiin härskisti, että voisin auttaa siivouksessa. Heillä koti on joka kerta aivan kauheassa siivossa ja siellä pitää tarkkaan katsoa, mitä syö/juo...jääkaappikin on niin hirveässä kunnossa, että oksennus meinaa tulla kun näkee. Lasten ystävyyden takia kuitenkin yritin aina sinnitellä.

Kesällä, kun on aurinkoista ja lämmintä, saatetaan soittaa ja ilmoittaa, että me tullaan teijän pihalle grillaamaan ja ottaan arskaa! Asuvat siis kerrostalossa, me okt:ssa. Talvella tullaan meille, kun vieressä on kiva pulkkamäki. Mökille halutaan tulla rentoutuun, joka paikkaan ilmaiseksi, ilman omia tuomisia tai mitään. Lapsia oltiin tunkemassa yökylään/hoitoon jatkuvasti... Loppui pian. Aloin aina valehdella, ettei olla kotona/meille tulee vieraita/ollaan mökillä/kipeinä tms. Mutta siis vieläkin parin kkk:n välein yrittää.

Älä edes vastaa puhelimeen, laita estettyihin numeroihin. Säästyt tekosyiden keksimiseltä.

Osa 1/2: Ostin puolisoni kanssa talon viime vuonna eläkeläispariskunnalta, joka vaikutti herttaiselta ja poikkeuksellisen skarpilta. He kutsuivat meidät kauppojen teon jälkeen käymään, jotta saisimme perehdytyksen talon käytännön puoleen ja teknisiin asioihin ennen muuttoa. Sivulauseessa mainittiin, että samalla voisimme vilkaista heille tarpeettomia tavaroita, jos olisimme niistä kiinnostuneita. Ilahduimme kutsusta - ystävällistä, että myyjät halusivat auttaa meitä tutustumaan taloon. Mainintaan tavaroiden katsomisesta emme juuri huomiota kiinnittäneet, sillä toki meillä on oma makumme ja tavaroita ihan omasta takaakin. 

Saavuimme sovitusti talolle oikein kynän ja lehtiön kanssa, jotta varmasti muistaisimme kaiken oleellisen siitä, mitä myyjät meille talosta kertoivat. Hölmistykseni oli suuri, kun taloasioiden sijaan rouva alkoikin esittelemään tavaroitaan.  Ja niitä tavaroita riitti, sillä pariskunta oli hamstrannut talon ja piharakennukset uskomattoman täyteen kaikenlaista krääsää ja ylisuuria huonekaluja. Näitä vanhoja patjoja, kattiloita ja paistinpannuja, "vain vähän käytettyjä" puutarhatuolin pehmusteita, 80-luvun kullattuja teeastioita, kolhiintuneita kukkapöytiä, rumia kirjahyllyjä ja muuta roinaa hän meille nyt tyrkytti. Tilanne oli tavattoman kiusallinen ja jotenkin epätodellinen. Kuljin ensimmäisen viisiminuuttisen ihan mykistyneenä, kunnes jossain kohtaa löysin taas puhekykyni ja aloin mahdollisimman ystävälliseen sävyyn kieltäytymään tyyliin "voi kiitos, mutta ei meille taida sopia tuollainen" ja "tuollainen meillä jo onkin, mutta kiitos vain kovasti tarjouksesta". Oli joukossa muutama oikeasti kiinnostavakin esine, kuten öljyämistä kaipaava mutta ihan siisti puutarhakalustesetti, josta tietysti maksaisimme pienen korvauksen. Joidenkin esineiden kohdalla rouva vain ilmoitusluontoisesti teki selväksi, että tämä on jäämässä. Ei siihen oikein kiltti ja kohtelias ihminen pysty vastaamaan, että no ei muuten jää. Ajattelin mielessäni, että on meiltä lopulta kuitenkin pieni asia tehdä muuttoa varten vuokratulla pakulla ylimääräinen reissu kierrätyskeskukseen, jos voimme samalla olla avuksi mukaville vanhoille ihmisille. 

Lopulta pääsimme myös keskittymään itse asiaan, eli taloon, ja kiusallinen tilanne tuntui väistyneen. Mutta kun rupesimme tekemään lähtöä, rouva sanoi, että hän on vähän laskeskellut tavaroidensa arvoa. Kuulemma alle 900 eurolla hän ei niitä voisi myydä. Vilkaisimme puolison kanssa toisiamme, että voiko tämä olla totta. Me luulimme olevamme tekemässä palvelusta, kun taas rouva teki ihan tosissaan kauppoja. Tai nyt jälkeenpäin ajattelen, että ehkäpä hän oli laskelmoinut koko jutun. Rouva oli liian terävä oikeasti uskomaan, että hänen pyytämänsä hinta oli kohtuullinen. Hän taisi laskea sen varaan, ettemme kehtaisi kieltäytyä. Kun sanoimme, että ikävä kyllä meillä ei ole varattuna tuollaisia rahoja, rouvan herttaisuus ikään kuin karisi. Erosimme kohteliaissa, mutta meidän osaltamme tavattoman kiusallisissa ja hämmentyneissä merkeissä.

Osa 2/2: Lopulta koitti se päivä, kun talon hallintaoikeus siirtyi meille. Rouva oli sanonut palkanneensa siivoojan tekemään loppusiivouksen, ja olimme pitkälti unohtaneet tavarantyrkytysepisodin. Olimme hyvällä mielellä ja innoissamme, kun saavuimme talolle. Meidän uusi ikioma kotimme, ja ensimmäistä kertaa saisimme olla siellä aivan yksin! Kun ajoimme pihaan, olin tikahtua. Astuimme ulos autosta, halasimme toisiamme ja taisin vähän hihkua ja hypähdellä riemusta. Avain oli sovitussa paikassa, ja avasimme yhdessä ulko-oven... vain huomataksemme, että talo oli likaisen oloinen ja siellä täällä oli pikku roskia ja krääsää ja mm. iljettävä sohva, järkyttävän ruma kaappi ja pöytä, epämääräisiä muovikippoja, vanhoja lehtiä ja vaikka mitä muuta. Uunia ei ollut kaikesta päätellen siivottu vuosiin, ja kaikki oli jotenkin nuhjuista ja inhottavaa. En voi edes kertoa, mikä pettymys oli astua ensimmäiseen omaan taloonsa tällaisissa merkeissä ja nähdä, kuinka vähän aluksi ihanina pitämämme myyjät meitä todella kunnioittivat. 

Koska ensimmäinen päivämme yksin uudessa talossa oli niin ikävä, minulta on kestänyt kuukausia tuntea paikka omakseni. Vasta nyt, kun olemme remontoineet koko torpan lattiasta kattoon ja poistaneet kaikki merkit entisistä omistajista, tunnen, etteivät he enää ole läsnä. Mutta en oikeasti voi muuta kuin ihmetellä, miten he kehtasivat olla noin pahansuopia ja kostonhimoisia siitä, ettemme olleet valmiit maksamaan itseämme kipeksi toisten ihmisten rojuista. Tiedän, että kokemukseni ei ole pahimmasta päästä tässä ketjussa esiintyneitä häikäilemättömyyksiä, mutta minun elämässäni tämä on ollut suuri asia. 

Voi teitä ihmiset, miten kurjia asioita olette joutuneet kokemaan. Kaiketi virheistä opii ja vanhemmiten sen EI sanan käyttö yllättäen helpottuu :). 

Itse muistan nuoruudestani, miten eräs ystävä oli sitä mieltä, että koska muutin Helsinkiin, osoitteeseni ja NIMELLÄNI saisi eräs ulkomaalainen tilata jotain ihme paketteja, ja sitten joku vieras ulkomaalainen olisi ne sitten hakenut luotani! Joo ei muuten käynyt.

Ilmoitin tämän suorasanaisesti ja siihen päättyi se ystävyys. Ystävä kun oli luvannut tämän puolestani sopivan ulkomaalaiselle XD ja suuttui siitä. Että eihän nyt tarvitse epäluuloinen olla. Joo eipä niin, mitä nyt joku huumepaketti huonolla tuurilla ja loppuelämän merkintä...

Tämä "ystävä" oli itse juuri sellainen, joka ei osannut sanoa ei ja antoi toisten hyväksikäyttää itseään. Mutta kaikesta huvittavimmaksi tilanteen teki se, että tämä ystävä piti minua sellaisena, joka hyväksikäyttää häntä :D vaikken koskaan pyytänyt mitään :D. Eipä ole ollut ikävä, ja aikaa parisenkymmentä vuotta jo tapahtuneesta. Vieläkin muistuu selvästi mieleen jupakka.

Naapurin somalimies tyrkytti khat-huumetta ja suuttui kun kieltäydyin.

Alapeukutan joka ikisen viestin tuosta helkkarin hedelmäjankutuksesta. EI KIINNOSTA, tehkää oma ketju ja vaikka gallup että missä ne hedelmät kuuluu pitää.

Alkaa muistuttaa sitä jonkin ketjun kuuluisaa "kun paistetaan lettuja, milloin ne saa syödä" -megariitaa.

Ostakaa muovihedelmiä siihen kulhoon prkl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Minulla on hedelmäkulho, joka on keittiönpöydällä. Missä te muut säilytätte hedelmiä? Piilossa kaapissa siltä varalta että joku yllätysvieras tulee käymään? Jos tulee kahviseuraa, niin siirrän sen sivupöydälle kahvittelun ajaksi.

En kyllä kutsuisi sellaisia vieraita toiste kylään, jotka söisivät lupaakysymättä hedelmiäni tai jääkaapin antimia. Vaikka hedelmiä onkin usein ylimääräisiä, niin silti lupa pitää kysyä ensin ennenkuin ottaa.

Minulla on usein myös pähkinöitä/karkkia/yms olohuoneen sohvapöydällä kulhossa. Jos niitä otetaan, ei se ole niin justiinsa, mutta arvostan jos vieraat kysyvät ensin ennenkuin ottavat.

Jos taas keittiön tasolla on avattu pähkinäpussi ja siitä otetaan ilman lupaa(tai jos ottaa hedelmän/muuta euokaa kysymättä), on se väärin ja pidän sellaisia ihmisiä typeryksinä ja moukkamaisina ilman käytöstapoja :)

Meillä ihan sama! Samoin pinniksestä kolminkertaisen hinnan. Olin pakkoraossa kun tavarat oli saatava. Makaasin itse synnärin vuodeosastolla ja vaikka aikaa laskettuun aikaan oli vielä 2,5kk niin tiedettiin että vauva voi syntyä milloin vain.

Mietin vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Minulla on hedelmäkulho, joka on keittiönpöydällä. Missä te muut säilytätte hedelmiä? Piilossa kaapissa siltä varalta että joku yllätysvieras tulee käymään? Jos tulee kahviseuraa, niin siirrän sen sivupöydälle kahvittelun ajaksi.

En kyllä kutsuisi sellaisia vieraita toiste kylään, jotka söisivät lupaakysymättä hedelmiäni tai jääkaapin antimia. Vaikka hedelmiä onkin usein ylimääräisiä, niin silti lupa pitää kysyä ensin ennenkuin ottaa.

Minulla on usein myös pähkinöitä/karkkia/yms olohuoneen sohvapöydällä kulhossa. Jos niitä otetaan, ei se ole niin justiinsa, mutta arvostan jos vieraat kysyvät ensin ennenkuin ottavat.

Jos taas keittiön tasolla on avattu pähkinäpussi ja siitä otetaan ilman lupaa(tai jos ottaa hedelmän/muuta euokaa kysymättä), on se väärin ja pidän sellaisia ihmisiä typeryksinä ja moukkamaisina ilman käytöstapoja :)

Pyydän. Ei enää. Asia on varmasti jo kaikille selvä.