Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutan joka ikisen viestin tuosta helkkarin hedelmäjankutuksesta. EI KIINNOSTA, tehkää oma ketju ja vaikka gallup että missä ne hedelmät kuuluu pitää.
Alkaa muistuttaa sitä jonkin ketjun kuuluisaa "kun paistetaan lettuja, milloin ne saa syödä" -megariitaa.
Ihailen uskoasi alapeukuttamisen voimaan!
Minä en ymmärrä, mitä väliä on, peukuttaako joku ventovieras viestiäni ylös tai alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on muutama ihan samanlainen kaveri. Mulla ku yleensä on kunnon hehtaarilaukku mukana joka paikassa ni sitä on helppo sujauttaa lompakko kännykkä meikkipussi avaimet ja vaihtokengät näppärästi toisen laukkuun. Ja käydä hakemassa niitä vuoron perään sieltä aina hetkeks käyttöön... Sitte yhtenä iltana päätin että tänään en kanna yhdenkään lompakkoa baarissa ja otin niin pienen laukun mukaani, että vain oma puhelin ja huulipuna mahtui sinne. Sanoinki kavereille että sori, nyt ei mahdu, mutta mulla on teille ihan omat laukut mukana 😊 Ei vissii olis tykänny kantaa niitä ku "meni ilta pilalle ku täytyy pitää laukkua olalla" :D No jaa entäs mun kaikki edelliset illat?? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.
Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.
Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.
Jos kulhossa on pöydällä hedelmiä niin mielestäni ne ovat tarjolla.
Tämä on varmasti sellainen juttu mistä juntin erottaa!!
Meillä on myös hyllyssä useita pulloja viinaa, viiniä ihan näkyvillä, pakastimessa vaikka mitä herkkuja samoin kuin kaapeissa...
Ne tarjottavat laitetaan esille esim ruokapöydälle, kahvipöytään tms. mistä on vieraiden sopivaa ottaa. Mikään muu ei ole vieraiden käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Ovela dumppaus. Annetaan muka hoitoon, vaikka tarkoitus on, ettei eläintä haeta enää koskaan takaisin.
Ei ollenkaan uusi idea. Meille tuli tutuntutun koira hoitoon. Koiraa ei koskaan haettu ja sen paperit ilmestyivät eräänä yönä postilaatikkoomme. Oli kuitenkin ollut kallis tuontipentu, mutta enää ei ostajalleen kelvannut. Ei vastannut yhteydenottoihin, joten koira jäi meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mielestäsi kampaaja on palkkansa ansainnut, mutta kielenkääntäjä ei ole?
Tämä tapahtui joskus 80-luvulla.
Sen aikainen työkaverini (nainen) tarvitsi sähkömiehen apua johonkin juttuun. Itse asuin tuolloin sähkömiehen kanssa ja kysyin sitten häneltä tehtävän saaneena että josko voitaisiin käydä tämän luona sähköasioissa. Sanoin vielä että kyllä kai hän ymmärtää korvata käynnin (matkaa nyt ei ollut kuin 5 kilsaa, mutta autolla menimme ja veimme tarvikkeet mukana. Nainen oli varakkaasta perheestä, tyyliin pappa betalar nog.
Työ tuli tehtyä, vei aikaa ehkä puoli tuntia. Työkaveri tarjosi iltapalaa: tyrnimarjakiisseliä kummallekin. Oli kotoisin tyrnimarjaseudulta nimittäin.
Rahaa ei tarjonnut.
Poikaystävä sanoi, ettei sitten enää ota näitä keikkoja.
Aiemmin toinenkin työkaveri tarvitsi apua ja bf kävi, mutta sai viinapullon palkkioksi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin somalimies tyrkytti khat-huumetta ja suuttui kun kieltäydyin.
Olisit ottanut näytteen, näpännyt kuvan tarjottavasta ja tarjoasta. Sitten poliisilaitokselle ilmoitusta tekemään.
Mummon ikivanha naapuri käski mut ja mun kaverin viilaamaan varpaankyntensä. Sai itse vähän saksilla nipsaistua niitä, muttei saanut jälkeä tasaiseksi. Tietty viilattiin, kun ei superkilteiksi kasvatettuina osattu/uskallettu sanoa ei. Jouduttiin hommaan monta kerta ja aina se vain huusi ja sätti, kun ei osattu kunnolla :/
Loppui siihen, kun kerran meidän mukana kulki yksi vähän vähemmän kiltiksi opetettu (tai kasvattamatta jätetty) tyttö. Tämä vaan rääkäisi, että ei helvetissä koske noihin ällöihin varpaisiin ja huusi rähjäävälle tädille vittusaatanaa siinä pihalla ja nauroi päälle... Saatiin porttikielto siihen pihaan (niinkuin muka ikinä oltais sinne menty muuten kuin käskettynä :D) ja opittiin, että joskus "huono käytös" vie pidemmälle kuin se kiltteys ja aikuisten totteleminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutan joka ikisen viestin tuosta helkkarin hedelmäjankutuksesta. EI KIINNOSTA, tehkää oma ketju ja vaikka gallup että missä ne hedelmät kuuluu pitää.
Alkaa muistuttaa sitä jonkin ketjun kuuluisaa "kun paistetaan lettuja, milloin ne saa syödä" -megariitaa.
Ihailen uskoasi alapeukuttamisen voimaan!
Minä en ymmärrä, mitä väliä on, peukuttaako joku ventovieras viestiäni ylös tai alas.
Yritin, mutta ei siihen haluttu vastata. En vaan enää löydä sitä sivuhistoriasta, kun ei muista otsikkoa.
Tuo on kyllä totta, että noita hyväksikäyttäjiä löytyy ihan joka ikisestä ikäryhmästä. Täytyy tässä maailmassa tietyltä osin kovettaa itseään, koska aina löytyy muuten joku, joka yrittää vain ja ainoastaan hyötyä sinusta.
Hyvänä esimerkkinä taas yksi auervaara.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705302200169293_u0.shtml
Opetelkaa sanomaan ei. Eikä rahaa lainata edes rakkauden kaipuussa, ellei ole valmis menettämään sitä suoriltaan. Kuka haluaa lähtökohtaisesti luottotiedottoman persaukisen kumppanin, joka pyytää ottamaan pikavippejä elättämiseensä? Ensimmäisestä pyynnöstä jo jäisi entiseksi tuttavuudeksi. Rajat pitää välillä vetää tiukasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aa kesänlapsi mä oon
Bee, villi luonteeni on.
5000 eur nyt on ihan ok taksa, jos sattuisi olemaan keikka ulkomailla ja reissussa normaalisti menee monta päivää. Suomessa, kun on nihilisti kulttuuri ja ensimmäisenä ollaan tinkimässä valokuvaajan palveluista ja sitten yleensä tulee esiintyvä artisti. Valokuvat ovat kuitenkin ainoa fyysinen muisto noista juhlista, jotka ovat oletuksella kerta elämässä!
Se on jännä juttu, että se naisten nk. kauhtana (hääpuku) saa monille maksaa ihan mitä vaan, kunhan on juuri sellainen kuin haluaa ja sitä käytetään kerran (ehkä kaksi), jos tytär sen pukee.
No jokaisella on omat valintansa. Mäkin haluaisin vaikka mitä huippua, mutta piru kun ne eivät edes anna alennusta :)
Ostin fb-kirppikseltä käytetyn ompelukoneen toiselta n.sadan kilometrin päästä, ja kävin hakemassa sen. Tämä tuntematon myyjä pyysi minua fb-kaverikseen, kun meillä oli yksi yhteinen kaveri. Ei mennyt kauan kun tuli ensimmäinen lainapyyntö, joitakin kymppejä. Kieltäydyin kohteliaasti. Vuoden päästä tästä oli valtava hätä, 150 euroa olisi pitänyt lainata muutamaksi päiväksi. Kerroin hänelle ettei minulla olisi sellaisia summia ylimääräistä, pienillä tuloilla kun kitkuttelen itsekin. Tältä yhteiseltä kaverilta pyysi lainaa myöskin useita kertoja. "Hauskaa" tässä asiassa oli se, että hänen miehensä oli korkeassa asemassa kaupungissaan ja varmasti myöskin hyvätuloinen. Minun kohdallani nämä lainapynnöt jäivät onneksi pariin kertaan, ja jossain vaiheessa poistikin minut kavereistaan, samoin yhteisen kaverimme.
Mulla oli aikoinaan tosi kiva duunikaveri, jonka kanssa pidettiin hauskaa. Sitten tämä paukahti paksuksi. Samaan aikaan toinen duunikaveri alkoi odottaa. Eivät olleet aiemmin mitenkään erityisen läheisiä.
No mut dumpattiin enkä kuulunut enää joukkoon, kääntyivät pois jos lähestyin. Minä en ollut raskaana.
Sitten tämä aiemmin läheinen duunikaveri jäi huvikseen, siis selkäänsä syyttämällä, äitiyslomalle paria kuukautta aiemmin kuin olisi pitänyt.
Soitti eräänä päivänä että kun olet talvilomalla niin tulkaa poikaystävän kanssa kyläilemään ja syödään yhdessä. En olisi halunnut lähteä kyseisenä päivänä ollenkaan koska meillä oli jotain muuta suunnitelmaa. Poikaystävä tiesi tästä suunnanmuutoksesta minun suhteeni ja ihmetteli asiaa hänkin.
Mentiin sitten ja oletin, että kyseessä olisi illallinen tai siis ateria, jonka hän olisi laittanut. Tuotiin viinipullo. Juu ei hän ole ehtinyt vielä kauppaan, mutta mennään nyt heti yhdessä. Mentiin. Hänellä ei ollutkaan rahaa, joten maksoin laskun. Oletin että saan ainakin puolet laskusta. Kotona selvisi ettei hänellä ole rahaa ollenkaan. Mutta hän kyllä tekee ruuan yhdessä mun kanssa. Viinikin kelpasi.
Kotiin lähdettiin taksilla yöllä. Hän oli jo nukkumassa, raskaana kun oli, joten saatiin pakkasessa itse yrittää saada taksi kiinni. Silloin ei ollut vielä kännyköitä.
Poikaystävä sanoi ettei enää ikinä halua käydä kylässä siellä.
Oli vuosia välissä ja hän lähetti kutsun häihinsä. Ei ollut lastensa isä. Lasten isä oli kuulemma muuttanut edellisenä kesänä telttaan pihalle ennen poismuuttoaan. Kyseessä siis pelkät jälkijuhlat. Yhteisen työpaikkamme emäntä oli saanut tehtäväksi hoitaa tarjoilut. En tiedä saiko koskaan maksua.
Juhlien jälkiruoat pidettiin pubissa. Tämä toinen aiemmin raskaana ollut oli myös kutsuttu, vaikka välit olivat jo menneet. Itsekin olin yllättynyt hääkutsusta, koska vuosia oli kulunut. Bussilla lähdettiin sitten pois. Toinen sanoi että hänethän oli kutsuttu ihan vaan täyteihmseksi. Oli vihainen. Minähän olin myös täytettä. Oli paha olo juhlien jälkeen, siis henkisesti.
Huomasin seuraavalla viikolla että käyttämäni timanttisormus oli kadonnut. Päätin soittaa morsiamelle ja kysyä sitä. Vastasi että joo se on löytynyt ja hän laittaa sen postiin, onko osoitteeni vielä sama. Sormus ei koskaan tullut perille. Se oli viimeinen kuuluminen hänestä. Nykyisin elää kyllä edelleen ja hassua kyllä, poikansa, jonka nimen sattumoisin huomasin papereista, katsastus viime syksynä minun toisen poikani auton ihan tässä lähellä.
U
"Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa."
"Onhan se vähän ilkeää vieraita kohtaan, että siinä lähellä on joku herkkutarjotin tai mitähyvänsä hyvää. Luulevat että heille tarjotaan."
On se nyt kumma jos ei aikuinen ihminen yhtä helvetin kahvihetkeä kestä ilman että jotain pitää olla mussuttamassa, tai ettei pysty katsomaan herkkuja ilman että tulee paha mieli jos niitä ei tarjota. Tuleeko ihmisille sitten kaupassa tai kahvilassakin paha mieli niistä herkuista, mitä ei noin vaan voi ottaa (ei ole vaikkapa varaa)? Tää on jotain aivan käsittämätöntä. Itsellä ei IKINÄ esim. kavereiden luona vieraisilla tule mieleenkään, että pitäisi edes jotain syötävää tarjota. Jos menen kahville niin menen kahville, en mitään dominoita tai banaaneja mussuttamaan. Osaan huolehtia syömisistäni ja verensokeristani oma-aloitteisesti kotona tai missä sen teenkään omakustanteisesti. Onhan se varmasti joillekin mukavaa ja kiva ele jos jotain tarjoaa, mutta ei tämä mielestäni tänä päivänä mikään oletus voi olla. Tuo kahvikeksi tai -pulla on jo aikansa elänyt juttu. Kai nyt ihminen voi kahvin tai teen juoda ilman että pitää siinä ohessa mättää. Mikä helvetin pakkomielle ihmisillä on ruokaan ja siihen, että koko ajan täytyy kaikkien aktiviteettien yhteydessä syödä jotain? Muutenkin kummastuttaa tuo ettei monilla ole mitään säännöllisiä ruokarytmejä ja -aikoja tai suunnitella paria tuntia pidemmälle että miten "pärjää". Koko ajan täytyy olla napostelemassa jotain, niin omassa kuin toisten kodeissa. Ihan vain kun mieli tekee.
Mullakin on yksi kaveri, joka on tällainen. Hyvä ystävä kyllä mutta tuota ahmimista en ymmärrä (ihan normaalipainoinen on tosin). Jos ollaan vaikka mökillä tai reissussa ja poiketaan kaupassa ostamassa jotain puuttuvaa X asiaa, niin jää valmisruokahyllylle haaveilemaan ja nappaa pari valmisvoileipää messiin, vaikka reissukohteessa on jääkaappi täynnä ruokaa ja kaikki on jo suunniteltu, mahdollisesti syöty 15 minuuttia sitten. Mutta kun tekee mieli. Voi luoja tuota itsehillintää... Ja sitten mun luona vieraillessaan notkuu jääkaapin ääressä, varos vaan jos pöydällä on juurikin näitä hedelmiä tai mitä tahansa muuta, niin aivan varmasti on ottamassa - monesti kiellän kyllä ja olen perustellut ihan yksiselitteisesti silläkin, etten jaksa ravata kaupassa koko ajan. Usein tulee suoraan kotoaan ja sitten kysyy jotain "leivänkannikkaa", mikä tarkoittaa 4 - 6 leipää ja runsaasti täytteitä. Jos ostan itelleni leipäpaketin se riittää mulle viikoksi. Sitten kun tää kaveri huomaa sen niin se on samana päivänä mennyt. Parempi piilottaa ja kun menee kaapille, totean nykyään että "siellä ei ole sulle mitään". Miten aikuiset ihmiset ei osaa syödä kotonaan? Tarjoan ja laitan usein ruokaa ja silloin kutsun erikseen syömään. Olen yrittänyt kyllä nyt tehdä selväksi, että jos erikseen ei tarjota niin ei ole "vierasvaroja". Muutenkin tosi ajattelematonta mennä oma-aloitteisesti jääkaapille, vaikka miten tuttuja oltaisiinkin. Voisi vähän ajatella, että olen yleensä suunnitellut ruokaostokset siten että laitan aineksista ruokaa, ja joku raaka peruna ei ole hänen naposteltavakseen tarkoitettu (tämä on tapahtunut).
Toinen ääripää on sitten eräs kaveri, joka on ihan helvetin vieraskorea. Todella vaivalloista ja vaivaannuttavaa, kun kyselee aristellen saako käydä vessassa tai ottaa vettä ja pyytelee koko ajan olemassaoloaan anteeksi. Kirjaimellisesti.
Sama itsellesi. Ei enää.