Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

332 kirjoitti:

kylläniin kirjoitti:

Kissamme sai muutama vuosi sitten keväällä kovan odotuksen päätteeksi viisi pentua, joiden luopumisesta sovittiin eri tahojen kanssa. Eräs ystävällinen rovua kävi poikansa kanssa varaamassa kaksi värien perusteella. Luovutuspäivän koittaessa kuitenkin 14-vuotiaana tyttönä anelin itkunsekaisissa tunnelmissa häntä muuttamaan toisen pennun valintaa, koska olin ehtinyt todella kiintyä toiseen heidän valinnoistaan. Meillä olisi siis ollut toinen pentu vielä vailla kotia. Tämä ei kuitenkaan rouvalle käynyt kun oli jo sovittu aikaisemmin. Tässä ei sinänsä ollut mitään väärää hänen taholtaan, mutta vuosi luovutuksesta hän ilmoitti olevansa lähdössä perheineen viikon lomalle että voitaisiinko sen aikaa katsoa katteja, kun olivat selkeästi niin rakkaita olleet meille. Suostuttiin ihan mielellään. Muutaman päivän päästä kyseltiin että monen maissa sitten lauantaina haette katit, vastaukseksi laittoi sitten viestin, että hänen poikansa on kuulemma allergisoitunut kissoille eivätkä tule hakemaan heitä enää, että jos emme pysty ottamaan kissoja takaisin niin hän vie piikille.

Minkäs sitä allergialle voi. Ja saitpa pitää rakkaimman kissasi. Vai annoitko rouvalle vauhturin piikille vietäväksi.

Ei allergialle mitään voi, mutta törkeää oli tilanteen hoito kyseiseltä perheeltä. Olimme luopuneet pennuista syystä, emmekä enää pystyneet ottamaan kissoja takaisin. Onneksi löytyi etsinnän jälkeen toinen koti heille.

Ovela dumppaus. Annetaan muka hoitoon, vaikka tarkoitus on, ettei eläintä haeta enää koskaan takaisin.

Naapurini kysyi josko voisin hoitaa hänen lastaan kun itsellänikin on yksi. Eipä siinä mitään ihan mielelläni ja eka kerta sujui hyvin.

Tokalla kertaa lapsi oli monta tuntia ja ilta alkoi jo tulla. Isä ja äiti laittoivat vuoron perään viestiä josko voisi hetken vielä olla hoidossa. Sanoin että meillä pitäisi pikku hiljaa mennä jo hammaspesulle ja iltasaduille. Puolisen tuntia meni ja tuli hakija. Mutta tuon jälkeen en ole ottanut hoitoon, koska naurettavaa että kumpikaan ei hakisi ja oman perheen rytmi menee sekaisin. . Oma lapseni ei kertaakaan ole heillä ollut hoidossa.

Minulla oli aikanaan todella rasittava ja pihi ystävä, jolla ei ollut alkeellisempiakaan elämänhallintataitoja. Oli aina lokkeilemassa ja ruokaili luonani vähintään 3 päivänä viikossa, sen lisäksi naikkosen koko vaatekaappi koostui minun vanhoista vaatteistani. Hän leveili sillä ettei ollut ostanut vaatteita moneen vuoteen "kätevää kun sai muilta" - itse lahjoitin hänelle mm. sukat, kun kulki niin reikäisissä sukissa että hävetti.

No, tuettuani vuosia  taloudellisesti ja muutenkin tätä loiseläjää, hän ehdotti että tekisi vuorostaan ruokaa minulle. Olin todella yllättynyt tästä, koska tämä nainen ei oikeasti osannut tehdä ruokaa eikä tavannut kutsua ketään luokseen (en halunnut mennä koska kotinsa oli niin paskainen). Käytiin yhdessä kaupassa, ja hän osti pussin perunasipulipakasteseosta ja halvimman makkarapaketin mitä löytyi. Näistä tuli hintaa yhteensä alle 3 euroa. Kassalla alkoi tivata että minun pitäisi maksaa osuuteni eli 1,5 euroa. KÄTEISELLÄ, HETI! Olin ihan tyrmistynyt että mitä ihmettä, onko tuo tosissaan, mutta oli se.

Koska käteistä ei ollut mukana, sanoi tämä ystäväni että muistat sit maksaa velkasi, ja muistutti asiasta monta päivää kunnes siirsin tililleen tuon 1,5 euroa. Ei riittänyt että olisin viikonloppuna antanut rahat hänelle kun oltiin aikeissa nähdä hänet..

On todellakin entinen ystävä.

Olen ollut kahvilassa töissä ja tuli eräät sukujuhlat niin minun olisi sielä pitänyt olla sitten ilmaiseksi tarjoilemassa pienen vauvan kanssa. Sanoin, että en suostu. En ole tulossa juhliin töihin vaan vieraaksi jos tulen.

Siihen loppui ne pyynnöt, mutta en katunut päätöstäni. Lastenhoidossakin oli hommansa niin saati siinä juhlapuku päällä tarjoilla vieraille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka kuvittelee, että kun hän toimii jollakin tavalla. Se on oikein. Moukka yrittää määrätä tuntemattamienkin ihmisten kotona tavart, vaikkei koskaan olisi käynytkään. Moukka ei ymmärrä että muuaalla on erilaisia tapoja. Surullista. Suurin osa meistä muista ymmärtää, että tapoja voi olla erilaisia. Ja pyrkii aina kohteliasaasti noudattamaan kyläpaikan tapoja, parhaansa mukaan, ei tietenkään syö kenenkään ruokia tai kurkistele jääkasppeihin tms. Joissakin poikoissa on kohteliasta odottaa, kun kahville kutsutaan ja joissakin paikoissa on tapana häärätä apuna keittiössä. Kun apua siis pyydetään. Ja samalla kysyä , tarviiko tuoda veistä jos omena maistuu, ja niinpä kahvihetki oli mukava kaikilla, ilman pönötystä.

Tuttavien kanssa senssit on yleensä selvät, käytänteet muodostuneet ja rajat.

Mutta on menet vierailulle, on kyllä kohteliasta odottaa kutsua kahvipöytään, ei mennä jääkaapille ja hedelmäkulhoille omin luvin. Jos hedelmäveitset tuodaan/on pöydässä, ovat hedelmät tarjolla.

Ja apuakin tarjotaan, jos porukka ei ole keskenään läheisiä tuttavia. En mene keittiöön hääräämään, jollei pyydetä, kun liiketuttavat kutsuvat kotiinsa vierailulle, enkä kurkistele jääkaappiin, enkä syö hedelmiä, elleivät ne selkeästi kuuluu tarjoiluun, esim. jälkiruokana.

Mutta tee sinä, kaikin mokomin, toisin.

kylläniin kirjoitti:

332 kirjoitti:

kylläniin kirjoitti:

Kissamme sai muutama vuosi sitten keväällä kovan odotuksen päätteeksi viisi pentua, joiden luopumisesta sovittiin eri tahojen kanssa. Eräs ystävällinen rovua kävi poikansa kanssa varaamassa kaksi värien perusteella. Luovutuspäivän koittaessa kuitenkin 14-vuotiaana tyttönä anelin itkunsekaisissa tunnelmissa häntä muuttamaan toisen pennun valintaa, koska olin ehtinyt todella kiintyä toiseen heidän valinnoistaan. Meillä olisi siis ollut toinen pentu vielä vailla kotia. Tämä ei kuitenkaan rouvalle käynyt kun oli jo sovittu aikaisemmin. Tässä ei sinänsä ollut mitään väärää hänen taholtaan, mutta vuosi luovutuksesta hän ilmoitti olevansa lähdössä perheineen viikon lomalle että voitaisiinko sen aikaa katsoa katteja, kun olivat selkeästi niin rakkaita olleet meille. Suostuttiin ihan mielellään. Muutaman päivän päästä kyseltiin että monen maissa sitten lauantaina haette katit, vastaukseksi laittoi sitten viestin, että hänen poikansa on kuulemma allergisoitunut kissoille eivätkä tule hakemaan heitä enää, että jos emme pysty ottamaan kissoja takaisin niin hän vie piikille.

Minkäs sitä allergialle voi. Ja saitpa pitää rakkaimman kissasi. Vai annoitko rouvalle vauhturin piikille vietäväksi.

Ei allergialle mitään voi, mutta törkeää oli tilanteen hoito kyseiseltä perheeltä. Olimme luopuneet pennuista syystä, emmekä enää pystyneet ottamaan kissoja takaisin. Onneksi löytyi etsinnän jälkeen toinen koti heille.

Ihme valittaja. Sinulle ei mikään tunnu kelpaavan.

Vierailija kirjoitti:

kylläniin kirjoitti:

332 kirjoitti:

kylläniin kirjoitti:

Kissamme sai muutama vuosi sitten keväällä kovan odotuksen päätteeksi viisi pentua, joiden luopumisesta sovittiin eri tahojen kanssa. Eräs ystävällinen rovua kävi poikansa kanssa varaamassa kaksi värien perusteella. Luovutuspäivän koittaessa kuitenkin 14-vuotiaana tyttönä anelin itkunsekaisissa tunnelmissa häntä muuttamaan toisen pennun valintaa, koska olin ehtinyt todella kiintyä toiseen heidän valinnoistaan. Meillä olisi siis ollut toinen pentu vielä vailla kotia. Tämä ei kuitenkaan rouvalle käynyt kun oli jo sovittu aikaisemmin. Tässä ei sinänsä ollut mitään väärää hänen taholtaan, mutta vuosi luovutuksesta hän ilmoitti olevansa lähdössä perheineen viikon lomalle että voitaisiinko sen aikaa katsoa katteja, kun olivat selkeästi niin rakkaita olleet meille. Suostuttiin ihan mielellään. Muutaman päivän päästä kyseltiin että monen maissa sitten lauantaina haette katit, vastaukseksi laittoi sitten viestin, että hänen poikansa on kuulemma allergisoitunut kissoille eivätkä tule hakemaan heitä enää, että jos emme pysty ottamaan kissoja takaisin niin hän vie piikille.

Minkäs sitä allergialle voi. Ja saitpa pitää rakkaimman kissasi. Vai annoitko rouvalle vauhturin piikille vietäväksi.

Ei allergialle mitään voi, mutta törkeää oli tilanteen hoito kyseiseltä perheeltä. Olimme luopuneet pennuista syystä, emmekä enää pystyneet ottamaan kissoja takaisin. Onneksi löytyi etsinnän jälkeen toinen koti heille.

Ihme valittaja. Sinulle ei mikään tunnu kelpaavan.

Tuollaiselta mankujalta pitäisi ottaa kissat pois kokonaan.

Saivat sitten pilalle tämänkin ketjun.

Kaveri pyytää säännöllisesti kotinsa vahdiksi kun on itse 4-5 vk reissussa kesäisin. Ensinnäkin avain pitäisi minun hakea että pääsen hoitamaan tehtävää, matkaa kymmeniä kilometrejä sivu. Siis miksi ihmeessä minä menisin hakemaan avaimen?? 

Laskut pitäisi hänen reissun aikana maksaa kun hänen on niin vaikee ulkomailta käsin.... 

Aamen, ei tule kauppoja. Kieltäydyn ja täydellinen radiohiljaisuus tämän kaverin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Tämä. 

Pöydässä kaikki syötäväksi sopiva on syötäväksi tarkoitettua. Eli jos sulla on hedelmäasetelma jonain koristeena niin vie vittuun se koriste kun tarjoat kahvia vieraille, tai vaihda koriste muovihedelmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

AHMATIT, OSTAKAA ITSE HEDELMÄNNE JA HERKKUNNE, NIIN ME MUUTKIN TEEMNE. KIITOS!

Pidä kämäset " herkkusi" , sinulle en ikinä tule kylään.

Kummipojan äiti toi päivällä kummipojan hoitoon muutamaksi tunniksi että pääsevät sen aikaisen poikaystävän kanssa syömään ulos rauhassa jne. Poika oli kipeä. 4 aikaan tuli soitto, äänestä kuului että on kännissä kun käki, kertoi heidän olevan n. 100km päässä, että jos poika voisi olla vielä jonkin aikaa kun ovat niin kaukanakin. Sovittiin että 8 tulevat hakemaan. 6 aikaan alkoi tulla soittoja että voisiko jäädä yöksi koska silloin on kuitenkin nukkumaanmenoaika. Sanoin että ei voi, lapsi on kipeä eikä sillä ollut mukana matkasänkyä, omia ruokia yms. Soittoja vai tuli ja tuli vaikka sanoin että ei käy, sanoivat lopulta että tulevat 10 hakemaan. Kuitenkin heti perään soittoja että jos jäisi kuitenkin yöksi koska on nukkumassa jo siihen aikaan. Pakko se oli yöksi sitten ottaa kun sitä vaan ei tultu hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummipojan äiti toi päivällä kummipojan hoitoon muutamaksi tunniksi että pääsevät sen aikaisen poikaystävän kanssa syömään ulos rauhassa jne. Poika oli kipeä. 4 aikaan tuli soitto, äänestä kuului että on kännissä kun käki, kertoi heidän olevan n. 100km päässä, että jos poika voisi olla vielä jonkin aikaa kun ovat niin kaukanakin. Sovittiin että 8 tulevat hakemaan. 6 aikaan alkoi tulla soittoja että voisiko jäädä yöksi koska silloin on kuitenkin nukkumaanmenoaika. Sanoin että ei voi, lapsi on kipeä eikä sillä ollut mukana matkasänkyä, omia ruokia yms. Soittoja vai tuli ja tuli vaikka sanoin että ei käy, sanoivat lopulta että tulevat 10 hakemaan. Kuitenkin heti perään soittoja että jos jäisi kuitenkin yöksi koska on nukkumassa jo siihen aikaan. Pakko se oli yöksi sitten ottaa kun sitä vaan ei tultu hakemaan.

Ensi kerralla kylmästi lasu jos ei haeta sovitusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Tämä. 

Pöydässä kaikki syötäväksi sopiva on syötäväksi tarkoitettua. Eli jos sulla on hedelmäasetelma jonain koristeena niin vie vittuun se koriste kun tarjoat kahvia vieraille, tai vaihda koriste muovihedelmiksi.

Köyhät itkee, kun moititaan, että syövät kyläillessään kaikki, mikä sattuu olemaan näkyvillä, osa hakee vissiin kaapista asti.

Moukkia on tämä Suomi täynnään.

Menepäs vaikkapa Englannissa kyläilemään, tyyliin Suomessa mennään kahvikutsuille.

Jossain on hedelmävati, niin nappaatko omenan ja lähdet availemaan keittiöön laatikoita että missä ne veitset?

Huoh, no niinhän sinä junttien juntti taidatkin tehdä, kun kaikki mikä näkyy, tai voit kuvitella olevan jossakin kaapissa, on tarjolla SINULLE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

AHMATIT, OSTAKAA ITSE HEDELMÄNNE JA HERKKUNNE, NIIN ME MUUTKIN TEEMNE. KIITOS!

Pidä kämäset " herkkusi" , sinulle en ikinä tule kylään.

Väärin, sinähän himoitset niitä jo nyt, kun olet sitä mieltä, että sinulle kuuluu kaikki.

Toisaalta, ole huoleti, kaltaistasi moukkaa ei meille ole koskaan kutsuttukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?

Ei, vaan pöydällä pidetään perheen välipalahedelmät, vieraalle tarjotaan kahvit ja kahvileipää, jos ruokavieraita, niin ruoka.

Eipä ole vieraat meillä innostuneet kesken vierailun omenaa kuorimaan.

Pitkään viipyville, esim viikonloppuvieraille sitten tarjotaa, että tässä hedelmiä ole hyvä.

Ei meillä kahvi- ja ruokapöydästäkään kukaan tule pyytämättä ottamaan.

Kertokaa nyt jo joku että MIKSI pidätte hedelmiä siinä samassa pöydässä missä on vieraille tarjottavat kahvileivät yms?

Tämä on todentotta minulle täysin uusi asia että samassa pöydässä on sellaista mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Kerrotko vieraille että ota pullaa, ole hyvä.

Mitään muuta ei sitten uskalla ottaa jos ei erikseen mainita? Miksi ne hedelmät ovat jotenkin niin eri asia?

Minulla ei ikipäivinä tulisi mieleenkään panna samaan pöytään jotain mitä saa ottaa ja mitä ei saa ottaa.

Tämä. 

Pöydässä kaikki syötäväksi sopiva on syötäväksi tarkoitettua. Eli jos sulla on hedelmäasetelma jonain koristeena niin vie vittuun se koriste kun tarjoat kahvia vieraille, tai vaihda koriste muovihedelmiksi.

Ei tekstiä ilman v-sanaa, moukan ja wt-porukan paras tuntomerkki!

Odotin esikoistamme ja työkaverini sanoi että heillä on joutavana paljon lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Saivat jotenkin houkuteltua meidät heille katsomaan niitä autotalliin + kellariin. Tavarat olivat yli 10 vuotta vanhoja, ummehtuneita ja todellakin ajastaan jääneitä. Emme olisi halunneet juuri mitään, mutta kulkivat siinä vierellä että ottakaa nyt tämä ja tämä ja tämä jne. Pakolla sitten niitä keräilimme ja sen jälkeen kutsuivat kahvipöytään. 

Istuuduttuamme ilmoittivat että nuo tavarat maksavat nyt 100 €, että maksammeko heti käteisellä vai tilille. Olimme aivan järkyttyneitä, mutta kun siinä mansikkaviinereiden kanssa istuttiin niin ei kerta kaikkiaan kehdattu sanoa että ei, emme ota yhtään mitään. Olimme nuoria ja epävarmoja ja vielä köyhiäkin. 

Maksoimme siitä roskakasasta tuon rahan ja vieläkin sapettaa, vaikka tilanteesta on jo 15 vuotta.