Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Joskus hävettää, kun pitää kutsua isompi lauma vieraita kylään. Rahaa on tilillä lähes pyöreät nolla riippuen kuukaudenajasta, koska ihan minimillä mennään. Silti ei halua vaikuttaa ihan köyhältä. Etsii halvimmat tarjoukset leivonnaisiin ja miettii, millä loppukuun elää. Että ahneet syöpöt miettikää vaan niitä toisten hedelmiä. Voi olla jonkun puolen päivän ateria siitä pois.

Ystäväni mies jätti  ystäväni, ja kehtasi soittaa hänelle josko lainaisi hieman rahaa. Kysellessä paljastui että mies olisi vienyt uuden hoitonsa vähän kalliimpaan ravintolaan syömään muttei ollut varaa (turha kai mainitakin ettei koskaan vienyt ystävääni mihinkään yhdessäolonsa aikana).

Itse mainitsen erikseen tutuille, että jääkaappia saa vapaasti käyttää ja mitä kaapeista löytyy. Mikäli tätä lupaa ei tule, ei mikään muu kuin vesihana ole käytettävissä. Jopa tosiaan ulkomaalaiset eri kulttuureista tulevat kaverit osaavat aina kysyä alkaen hammastahnasta ja pesuaineista erikseen, onko ok? Pahoittelevat, kun reissussa unohtivat jonkun matkasta. Rahaakin yrittävät tarjota, mutta mehän ne kutsuttiin, joten jees.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Onhan se vähän ilkeää vieraita kohtaan, että siinä lähellä on joku herkkutarjotin tai mitähyvänsä hyvää. Luulevat että heille tarjotaan. No ei. Siinä sitten vieraat ihmettelee lähtiessään, että meinaskohan se tarjota vai unohti vai...,???

Eivät unohtaneet, jos ei tarjottu. Monella perheellä on oikeasti rahat todella tiukassa tänä päivänä. Joku teepussikin lasketaan, kahvista puhumattakaan.

Jos on niin tiukkaa ettei ole teepussia tarjota niin pitääkö vieraita edes kutsua.

Ja mikä ihme estää laittamasta herkut pois näkyviltä ellei niitä halua tarjota?

On se kyllä aika tylyä pitää herkkuja esillä ja sitten tarjota vain teepussi jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Muutin pois kotoa kun täytin 18, en tullut äitin kanssa enää toimeen. Kaverini ehdotti kimppakämppää, hänkään ei kotonaan enää viihtynyt. Äitiäni ei asia kiinnostanut joten meillä oli palaveri kaverin vanhempien kanssa asumisjärjestelyiden yksityiskohdista. He päättivät, että koska minä sain paljon enemmän Kelan tukia äitini tulottomuuden takia kuin kaverini, hoidetaan vuokran maksu siten että minun tukeni jaetaan minun ja kaverini kesken, ja yhtä suuren loppuosan molemmat maksavat itse. En osannut puolustautua vaan näin mentiin, opintorahan ja asumistuen tultua siirsin kaverin tilille kaikesta puolet. Kaveri ei saanut tukia vanhempiensa kovien tulojen takia.

Jouduin tekemään ties mitä hanttihommia rahoittaakseni asumisen, mm. mainosten jakoa jonka tuntipalkaksi laskin 1,5-2 euroa pahimmillaan. Kaverin vanhemmat maksoivat hänen osuutensa. Kesällä hän meni isänsä yritykseen töihin, minä nostin lainaa. Kyllästyin pian ja totesin että hän rupeaa maksamaan itse asumisensa, hänellä on varakkaat vanhemmat. Ei heillä ole mitään oikeutta ruveta jakamaan köyhän yh-äidin opiskelijanuoren avustuksia ja hyötyä niistä. Kaveri suuttui, vuokrasopimus purettiin ja hän muutti takaisin kotiinsa. En ole kuullut hänestä sen koommin. Minä vuokrasin itselleni uuden sopivan asunnon enkä ole antanut sittemmin kenenkään hyväksikäyttää itseäni.

Monenlaista kauhutarinaa tässä ketjussa on ollut, mutta tämä on kyllä yksi pahimmista. Hyvätuloinen perhe käyttää hyväkseen huonommista lähtökohdista olevaa nuorta, joka olisi tarvinnut ystävänsä perheeltä (aikuisilta ihmisiltä!) erityistä rohkaisua ja kannustusta tuossa tilanteessa, eikä kusetusta. Aivan uskomatonta röyhkeyttä. Toivottavasti karma on heitä puraissut ja pahasti.

Ja lopettakaa jo jankkaaminen niistä tarjottavista, perustakaa aiheesta vaikka oma ketju.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni mies jätti  ystäväni, ja kehtasi soittaa hänelle josko lainaisi hieman rahaa. Kysellessä paljastui että mies olisi vienyt uuden hoitonsa vähän kalliimpaan ravintolaan syömään muttei ollut varaa (turha kai mainitakin ettei koskaan vienyt ystävääni mihinkään yhdessäolonsa aikana).

Tämä oli kyllä paha! Olisi ollut sille uudellekin hyvä tietää, että mies yritti saada petiin esittämällä varakkaampaa, vaikka on p.a.

Tää sopii jo tän ketjun otsikkoon ihan hyvin:

Eli ollaan kohdassa., kun mä sanon, että kyllä MEILLÄsaa vieraat ottaa kulhossa olevia hedelmiä, sentakia ne on siinä. Ja ymmärrän, että muualla EI saa ottaa. Ja ymmärrän että monilla ihmisellä voi olla paljonkin erilaisis tapoja, kylään mennessä aluksi aina koetan fiilistellä ja aistia, mikä sopii, mikä ei. Tuntemillani ihmisillä on todella erilaisia tapojs ja kyläillessäni heillä, heidän tapojaan noudatan, parhaani mukaan. Mutta alkuperäinen aihe, mulla on kotona hedelmät ja muut esillä sitävarten että vieraat saa ottaa. Suurin osa porukasta on tosi tuttua ja kivaa, rentoa porukkaa. Mutta NÄIN MEILLÄ.

Mutta mä olen kuulemma moukka ja tutkin ja syön kaikki komerot ja jääkaapit tyhjiks, pöydiltä kaiken, minkä löydän ja lasten ja leipomus jutut ja varmaan kyselenkin viel lisää oon muutenkin moukka, kun jos kaappiin pitää tavaroits laittaa piiloon, niin varkaita varten ne sinne laitetaan. Eli minusts on tullut tuo ylläkuvattu moukka, koska vierailleni tarjoan hedelmiä. En ketään ole pakottanut niin toimimaan tai en ole väittänyt, ettäkaikkien pitää ttehdä niin. Kerroin vain että niin teen kotonani..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Onhan se vähän ilkeää vieraita kohtaan, että siinä lähellä on joku herkkutarjotin tai mitähyvänsä hyvää. Luulevat että heille tarjotaan. No ei. Siinä sitten vieraat ihmettelee lähtiessään, että meinaskohan se tarjota vai unohti vai...,???

Eivät unohtaneet, jos ei tarjottu. Monella perheellä on oikeasti rahat todella tiukassa tänä päivänä. Joku teepussikin lasketaan, kahvista puhumattakaan.

Jos on niin tiukkaa ettei ole teepussia tarjota niin pitääkö vieraita edes kutsua.

Ja mikä ihme estää laittamasta herkut pois näkyviltä ellei niitä halua tarjota?

On se kyllä aika tylyä pitää herkkuja esillä ja sitten tarjota vain teepussi jos sitäkään.

Ihmisillä on erilaisia tapoja. Itse en ota kylässä koskaan mitään ilman, että erikseen tarjotaan. Tämä kuuluu hyvään kasvatukseen. Ei ne herkut ole välttämättä sinua varten. Riippuu myös vierailun kestosta ja luonteesta. Toisille voi olla myös henkireikä, että on edes niitä sosiaalisia kontakteja.

En olisi näin laiha, jos olisi varaa syödä riittävästi edes itse niitä hedelmävadin hedelmiä.

niinku tuos ylemmässä kerroin.

Minulla on käytöstävät, teen miten haluan kotonani, mutta kylässä toimin heidän tavallaan ja kohteliaasti

Mutta juntti olen kuulemma ja sikailija

Sinällään tuo juttu sopi jo tähön otsikkoon. Mut ehdottomasti uusi ketju, vois tulla pitkä, ihmisillä tuntuu olevan paljon mielipiteitä... ja täs ketjussa pysyttäis aiheessa...

Laittaakaa uus ketju, keksikää hyvä otsikko siis, itellä ei nyt mitään hyvää ajatusta otsikoks

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Onhan se vähän ilkeää vieraita kohtaan, että siinä lähellä on joku herkkutarjotin tai mitähyvänsä hyvää. Luulevat että heille tarjotaan. No ei. Siinä sitten vieraat ihmettelee lähtiessään, että meinaskohan se tarjota vai unohti vai...,???

Eivät unohtaneet, jos ei tarjottu. Monella perheellä on oikeasti rahat todella tiukassa tänä päivänä. Joku teepussikin lasketaan, kahvista puhumattakaan.

Jos on niin tiukkaa ettei ole teepussia tarjota niin pitääkö vieraita edes kutsua.

Ja mikä ihme estää laittamasta herkut pois näkyviltä ellei niitä halua tarjota?

On se kyllä aika tylyä pitää herkkuja esillä ja sitten tarjota vain teepussi jos sitäkään.

Ihmisillä on erilaisia tapoja. Itse en ota kylässä koskaan mitään ilman, että erikseen tarjotaan. Tämä kuuluu hyvään kasvatukseen. Ei ne herkut ole välttämättä sinua varten. Riippuu myös vierailun kestosta ja luonteesta. Toisille voi olla myös henkireikä, että on edes niitä sosiaalisia kontakteja.

Sellainen ihminen joka pitää herkut esillä mutta ei aio niitä tarjota ei ole hienotunteisuudesta kuullutkaan.

Huonoa käytöstä se on ja vierailija saattaa tuntea itsensä toisen luokan vieraaksi jolle ei tarvi tarjota. Luulisi tämän nyt olevan itsestäänselvyys. Harvemmin vieras on täysin perillä isäntäväen pankkitilistä, että onko nollilla sillä hetkellä.

Näkee vaan että tarjottavaa kyllä on mutta en ole sen arvoinen että minulle tarjottaisiin.

Eli kyllä jos yhtään vierastaan ajattelee, panee ne herkut pois joita ei aio vierailleen tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin pois kotoa kun täytin 18, en tullut äitin kanssa enää toimeen. Kaverini ehdotti kimppakämppää, hänkään ei kotonaan enää viihtynyt. Äitiäni ei asia kiinnostanut joten meillä oli palaveri kaverin vanhempien kanssa asumisjärjestelyiden yksityiskohdista. He päättivät, että koska minä sain paljon enemmän Kelan tukia äitini tulottomuuden takia kuin kaverini, hoidetaan vuokran maksu siten että minun tukeni jaetaan minun ja kaverini kesken, ja yhtä suuren loppuosan molemmat maksavat itse. En osannut puolustautua vaan näin mentiin, opintorahan ja asumistuen tultua siirsin kaverin tilille kaikesta puolet. Kaveri ei saanut tukia vanhempiensa kovien tulojen takia.

Jouduin tekemään ties mitä hanttihommia rahoittaakseni asumisen, mm. mainosten jakoa jonka tuntipalkaksi laskin 1,5-2 euroa pahimmillaan. Kaverin vanhemmat maksoivat hänen osuutensa. Kesällä hän meni isänsä yritykseen töihin, minä nostin lainaa. Kyllästyin pian ja totesin että hän rupeaa maksamaan itse asumisensa, hänellä on varakkaat vanhemmat. Ei heillä ole mitään oikeutta ruveta jakamaan köyhän yh-äidin opiskelijanuoren avustuksia ja hyötyä niistä. Kaveri suuttui, vuokrasopimus purettiin ja hän muutti takaisin kotiinsa. En ole kuullut hänestä sen koommin. Minä vuokrasin itselleni uuden sopivan asunnon enkä ole antanut sittemmin kenenkään hyväksikäyttää itseäni.

Monenlaista kauhutarinaa tässä ketjussa on ollut, mutta tämä on kyllä yksi pahimmista. Hyvätuloinen perhe käyttää hyväkseen huonommista lähtökohdista olevaa nuorta, joka olisi tarvinnut ystävänsä perheeltä (aikuisilta ihmisiltä!) erityistä rohkaisua ja kannustusta tuossa tilanteessa, eikä kusetusta. Aivan uskomatonta röyhkeyttä. Toivottavasti karma on heitä puraissut ja pahasti.

Ja lopettakaa jo jankkaaminen niistä tarjottavista, perustakaa aiheesta vaikka oma ketju.

Siksihän moni varakas on varakas, että osaavat käyttää hyväksi muita. Harva Suomessa pelkällä työllä rikastuu yksinään.

Asumme isossa osakkeessa Helsingin kantakaupungissa. Meidän kolme lasta ja muutaman naapuriperheen lapset eivät vaan satu olemaan hiljaisia ja pieniäänisiä eikä lapsilta voi kieltää luonnollista olemustaan. On lasten elämää, että saavat puhua äänekkäästi kerrostalossa, juosta, pomppia ja leikkiä. Sitä eivät jotkut naapurit ymmärrä, että lapset ovat lapsia. Kyllä me aikuisetkin siellä keskustelemme ja ääntä voi kuulua mutta se on sosiaalisuutta. Vedotaan taloyhtiön sääntöihin, että käytävällä pitäisi olla rauhallista. 

Lopettakaa se hedelmäjankkaus!!! Eiköhän asia ole tullut jo käsiteltyä. Pilaatte hyvän ketjun.

Ylipäätään jonkun puolitutun rahanlainauspyynnöt ärsyttävät. Yleensä ovat niitä, joilla on krooninen rahapula. Vaan sitten kun rahaa saadaan, ei olla hetkeen köyhiä ja kipeitä. Ajetaan taksilla baariin. Sitten ollaan taas samassa tilanteessa, että tili tuli, tili meni. Ymmärtäisin, jos olisi säästeliäs ihminen, mutta marketin olut kotona tai puistokaljalla tulee huomattavasti tuota edullisemaksi. Kyse on enemmän elämäntyylistä ja sen hallinnan puutteesta. Kerran jos vippaat, olisivat aina kukkarollasi. Röyhkeimmät eivät edes kysy "saisinko", vaan "anna".

Saisi osa vanhemmista todellakin sisäistää, etteivät muut halua tietää tai kuulla mitään niiden lasten elämöinnistä ja onnellisesta lapsuudesta kerrostalohäirikkönä. Kyllä se on vanhempien tehtävä kasvattaa jo varhain ottamaan muut huomioon. Ilmankos koulut ovat täynnä näitä minä-minä lapsia. Kyllä kaverit viimeistään niiden nenän niistävät ja ottavat luulot pois. Nyrkki puhuu tarvittaessa tänäkin päivänä.

Itselläni on ystävä, joka on aika taitava hyötymään muista. Yksi vuosi ajattelin, että en anna hänelle kummoisempaa syntymäpäivälahjaa, koska olen huono keksimään, mitä hankkisin enkä halunnut ottaa stressiä siitä. Rahatilanne ei myöskään ollut kovin hyvä. Hän itse ehdotti, että menisimme käymään baarissa yksillä hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Baarissa sanoin, että minä tarjoan hänelle juoman hänen merkkipäivänsä kunniaksi. No hän ilahtui ja juotuamme yhdet lähdimme kotiin. Kuukauden päästä hän sitten yhtäkkiä töksäytti "Nii säähän et ookkaan vielä antanu mulle syntymäpäivälahjaa!" Hämmennyin aivan täysin ja sanoin unohtaneeni. En muista, mitä lopulta hänelle sitten annoin, mutta jotain pientä. Joskus tuntuu, että hänellä ei ole sosiaaliset taidot ja käytöstavat aivan hallinnassa ja tämä oli vain yksi lukuisista tapauksista.

Kerran hän pyysi minua käymään luonaan (matkaa n. 70km) poikaystäväni kanssa, joka oli tullut luokseni viikonlopuksi. Olimme etäsuhteessa silloin, joten näimme vain viikonloppuisin emmekä aina joka viikonloppukaan. Hänen autonsa oli menossa katsastukseen ja siihen olisi jotain pitänyt korjata kun hänen miehensä ei osannut (poikaystäväni on käynyt alan koulun). Koko reissu (140km + auton korjaaminen) olisi tietysti pitänyt hoitaa ilman mitään korvausta. Bensatkin olisi pitänyt maksaa itse. Olin siis itsekäs paskiainen ja jäin viettämään laatuaikaa poikaystäväni kanssa kotiin. Jos kyseessä olisi ollut henkilö, jolta joskus saisi vastapalveluksiakin niin oltaisiin ehkä voitu harkita asiaa. En edes itse kehtaa pyytää poikaystävääni vaihtamaan esimerkiksi öljyjä autooni (hän kyllä varmasti tekisi sen ja ilman korvaustakin) niin tuntuu kummalliselta, miten muut olettavat hänen auttavan heitä ilmaiseksi ja ilman minkäänlaista vastapalvelusta.

Tuttavaperhe pyysi kylään mökilleen 200 km päähän. Kun saavuimme, ottivat automme käyttöönsä ja läksivät sillä häihin yli 100 km päähän. Oma autonsa oli rikki. Sanoivat, että kyllähän nuoripari viihtyy keskenään ja antoivat ymmärtää tekevänsä meille palveluksen. Tälläisestä ei ollut ollut mitään puhetta. Mökiltä ei ollut muuta kulkuyhteyttä. Onneksi olimme ottaneet ruokaa matkaan, ettei sentään tarvinnut nähdä nälkää.

Kissamme sai muutama vuosi sitten keväällä kovan odotuksen päätteeksi viisi pentua, joiden luopumisesta sovittiin eri tahojen kanssa. Eräs ystävällinen rovua kävi poikansa kanssa varaamassa kaksi värien perusteella. Luovutuspäivän koittaessa kuitenkin 14-vuotiaana tyttönä anelin itkunsekaisissa tunnelmissa häntä muuttamaan toisen pennun valintaa, koska olin ehtinyt todella kiintyä toiseen heidän valinnoistaan. Meillä olisi siis ollut toinen pentu vielä vailla kotia. Tämä ei kuitenkaan rouvalle käynyt kun oli jo sovittu aikaisemmin. Tässä ei sinänsä ollut mitään väärää hänen taholtaan, mutta vuosi luovutuksesta hän ilmoitti olevansa lähdössä perheineen viikon lomalle että voitaisiinko sen aikaa katsoa katteja, kun olivat selkeästi niin rakkaita olleet meille. Suostuttiin ihan mielellään. Muutaman päivän päästä kyseltiin että monen maissa sitten lauantaina haette katit, vastaukseksi laittoi sitten viestin, että hänen poikansa on kuulemma allergisoitunut kissoille eivätkä tule hakemaan heitä enää, että jos emme pysty ottamaan kissoja takaisin niin hän vie piikille.

kylläniin kirjoitti:

Kissamme sai muutama vuosi sitten keväällä kovan odotuksen päätteeksi viisi pentua, joiden luopumisesta sovittiin eri tahojen kanssa. Eräs ystävällinen rovua kävi poikansa kanssa varaamassa kaksi värien perusteella. Luovutuspäivän koittaessa kuitenkin 14-vuotiaana tyttönä anelin itkunsekaisissa tunnelmissa häntä muuttamaan toisen pennun valintaa, koska olin ehtinyt todella kiintyä toiseen heidän valinnoistaan. Meillä olisi siis ollut toinen pentu vielä vailla kotia. Tämä ei kuitenkaan rouvalle käynyt kun oli jo sovittu aikaisemmin. Tässä ei sinänsä ollut mitään väärää hänen taholtaan, mutta vuosi luovutuksesta hän ilmoitti olevansa lähdössä perheineen viikon lomalle että voitaisiinko sen aikaa katsoa katteja, kun olivat selkeästi niin rakkaita olleet meille. Suostuttiin ihan mielellään. Muutaman päivän päästä kyseltiin että monen maissa sitten lauantaina haette katit, vastaukseksi laittoi sitten viestin, että hänen poikansa on kuulemma allergisoitunut kissoille eivätkä tule hakemaan heitä enää, että jos emme pysty ottamaan kissoja takaisin niin hän vie piikille.

Minkäs sitä allergialle voi. Ja saitpa pitää rakkaimman kissasi. Vai annoitko rouvalle vauhturin piikille vietäväksi.