Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Onkin vaikea löytää tasapaino, tarkoitan, että jos ei koskaan luota kehenkään, ei itseenkään helposti luota kukaan. Toisaalta jos haluaa nähdä, onko ystävä luottamuksen arvoinen, voi joutua kusetetuksi.

Näinpä. Jos on vielä yhtään kiltimpi ja empaattisempi luonne, eikä samanlainen kuspää, niin nuo yllättävät aina nurkan takaa. Käytännössä tilauksena ja vaatimuksena tulee, että nyt pitää saada Mäkkäriä, lataa prepaid, humpparahaa epäsuorasti, röökit loppu ja muuta vastaavaa. Lista ei lopu. Itsekin on tullut yllätetyksi joskus ja lähinnä mykistyy, kun ei vaan ymmärrä, miten joku voi esittää moisia vaatimuksia. Sellaisten tyyppien kanssa pitää olla tosi skarppina. Kaikista ei pääse eroon, jos esim. ne suvun mustat lampaat ovat asialla. Välien katkaisu on ollut ainoa keino. Kuppaisivat vaikka velkakierteeseen toisen vailla mitään kiitosta.

Muutaman ns. kaverin olen joutunut pistämään todella tiukalla kädellä kuriin tuon vippailuyrityksen kanssa. Silti on joku yrittänyt uudestaan. Kaveri ei ole taikaseinä. Minulla on oma budjettini, ei säästötiliä kavereiden menoille.

Itse olen tarkoin varonut rikkomasta ystävyyssuhteita rahaa lainailemalla. Oma talous on oma talous iloineen ja suruineen. Hyvin on toiminut niiden kanssa, jotka ovat tässä samalla aaltopituudella. Voidaan valittaa, että rahat on nyt tiukassa, sitä ja tätä pitäisi hankkia, mutta keskustelu pysyy sillä tasolla.

Olen pienipalkkainen. Yksi törkeimmistä ehdotuksista on ollut tämä: syö pelkkää makaroonia kaksi viikkoa ja anna raha meille.

Jotkut miehet on sanoneet:" osta minulle numeron 42 kengät kaupasta heti.

( kengänkoko tietysti  vaihtelee, sen mukaan minkä kokoinen miehen jalka on.)  En liiku sohvalta mihinkään. Nainen siinä vieressä sanoi: kyllä, tee kuten mieheni käskee. Miehet: Saata--an kus-pää. "

Minun olisi pitänyt hakea ne kengät  vielä kaupasta kaiken lisäksi ja viedä miehelle.

En todellakaan anna rahaa enkä tavaraa teille.

Yksi entinen kaveri yritti aina hyväksikäyttää omakotitalon remonteilla. Kaverini asui porukoidensa luona, jotka oli todella varakkaita. Talo oli vanhahko ja iso ja remontteja riitti. Jotkut kaverini kävi siellä tekemässä viikonloppuisin ilmaiseksi töitä. Perjantaina haettiin aina työpaikalta maansiirtokoneet ja sunnuntaina palautettiin. Kaverini kysyi minua sinne talkoisiin tekemään oman alani hommia, mutta sanoin, että ottaa yhteyttä johonkin firmaan. Siitä sitten alkoi vittuilemaan ja sanoin, että kannattaa pitää nyt suu kiinni, ettei käy mitään. 

Sitten muutti omaan kämppään ja sama meno jatkui. Minuakin kysyi sinne taas hommiin niin sanoin, etten varmasti ilmaiseksi tule ja taas suuttui. Totesin vaan, että tee itse remonttisi. Sielläkin kävi lukuisia viikonloppuja porukkaa tekemässä. 

Tämä ei sattunut minulle, vaan siskolleni, omasta huonosta miesmaustani johtuen.

Olin silloisen poikaystäväni kanssa lomareissulla Euroopassa, ja olimme sopineet siskoni kanssa että hän hakee meidät palattuamme lentokentältä, kun hänellä on auto ja matkaa häneltä kentälle ja kentältä meille ei ollut juurikaan (kyseessä ei siis ollut Helsinki-Vantaa, vaan pienemmän kaupungin lentokenttä).

Reissumme aikana siskoni joutuikin sitten yllättäen sairaalaan umpilisäkkeen tulehduksen vuoksi, ja hän oli kipeänä sairauslomalla kun palasimme Suomeen. En tietenkään enää olettanut, että hän toimisi kuskinamme sairaana, vaan kun sain tietää hänen tilanteestaan, muutimme suunnitelmaksi sen että menemme kentältä kotiin taksilla. Poikaystäväni veti tästä kuitenkin ihan kauheat kilarit, hän vaatimalla vaati että joko siskoni tulee autollaan kuten lupasi, tai sitten hän joutuu maksamaan taksimatkamme. Ei tullut eikä maksanut, tietenkään. Poikaystäväni kiukutteli monta päivää sekä siskolleni siitä että hän muka petti lupauksensa (tilannetaju?) että minulle siitä, että olin luonnollisesti asiassa siskoni puolella. Ja taksimatkakaan ei todellakaan tullut kalliiksi, kun kotimatka ei ollut mikään erityisen pitkä.

Erosin kyseisestä sekopäästä parin viikon päästä reissustamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Olisko se tytär saanut edelleen kaiken jos olis mennyt opiskelemaan toivomaanne alaa, eli lääkikseen tai oikikseen? Pojat ilmeisesti teki näin ja taloudellinen tuki ja sen kautta menestys oli taattu. Tytär valitsi itse ja joutui epäsuosioon. Kun hänet oli ensin kasvatettu siihen, että saa mitä haluaa. Opiskelupaikkaa se ei kuitenkaan koskenut, sen te halusitte valita hänelle itse.

Surullista, itse mokaatte kasvatuksen ja sitten kostatte sen lapsellenne. Joka vaan toimi kuten hänet oli kasvatettu toimimaan :(

Tyttö ei siis ole saanut aina mitä haluaa, vaan minkä olemme puolisoni kanssa nähneet tarpeelliseksi. Toki joskus jotain, mutta ilmeisesti yläasteiässä ajautui vaan väärään seuraan. Silloin alkoi jatkuva ruinaus, kun hänen uudet "ystävänsä" kai ajattelivat, että meillä raha kasvaa puussa.  Viime keväänä hän siis väitti hakevansa kesätöitä, muttei ilmeisesti mitään oikeasti hakenut. Maksoimme pojille pääsykoevalmennuksen, mutta eivät sen jälkeen ole mitään ikinä pyytäneet, eivätkä muuten kumpikaan ole lääke- tai oikeustieteellisellä alalla, vaikka näin moni tuntuu olettavan.

Itse kyllä kirjoitit "On saanut lapsesta asti kaiken". Nyt sitten ei olekaan saanut, kun tajusit että itsellännenkin voi olla osuutta tyttären käytökseen. Olette opettaneet tämän siihen, että saa kaiken mitä haluaa. Sitten oletatte että tämä osaakin kohtuuden. No eihän se osaa jos sitä ei ole koskaan opetettu. Katso peiliin. Ja katso tarkasti.

On saanut kaiken, mitä tarvitsee. Ei ole saanut kaikkea mitä haluaa. Pahoittelen epäselvää ilmaisua, mutta jos olisit lukenut viestin alusta asti, olisit ehkä ymmärtänyt ettei ole saanut aina kaikkea mitä haluaa. Toki joskus jotain tarpeetontakin, mitä on halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Käytiin eräissä häissä siten, että meillä oli jo kaksi lasta mukana ja ajomatkaa tuli lähes 1000km. Saita kaveri joka on hyväpalkkaisessa duunissa jakoi autoilun kustannukset viidellä ja en tiennyt että auto kulkee niin vähällä kulutuksella ja bensa niin halpaa.

Tuosta autoilun kustannusten aliarvioimisesta en sano mitään, mutta sinustako olisi kohtuullista että ulkopuolinen ihminen alkaisi maksella oman osuutensa lisäksi lastesi matkoja? Vai mitä tässä nyt valitettiin? Teitä oli viisi ihmistä autossa, ja neljä kuului teidän talouteenne.

En oo se jota siteerasit, mutta jos nyt pilkkua viilaa, bensaa kuluu sen verran miten paljon voimaa tarvii aiton siirtämiseen ja lapset painavat useimmiten vähemmän kuin aikuinen ihminen.

Mutta sitten asiaan. Kohtuullista olisi miettiä, paljonko säästi kun ei tarvinnutkaan käyttää julkisia kulkuvälineitä. Matkaa oli kuitenkinkin se lähes 1000km! Junaliput ja bussit/taxi maksut että pääsee juhlapaikalle... Todennäköisesti kimppakyyteilemällä säästät sievoisen summan, välissäkin voi vielä olla kirkosta juhlapaikalle siirtyminen, sekin maksaa jos ei joku sääli ja ota mukaansa. Puhumattakaan vaivannäön vähenemisestä ja ehkäpä vielä ajankin säästämisestä, voihan hyvinkin olla että on haettu ovelta ja lopulta palautettukin kotiovelle asti.

Kohtuullista olisi ottaa tuommoiset myös huomioon... Itte en ainakaan kehtaisi laittaa samalla lähtölinjalle toisen lapsien kanssa, hävettäis tuommoinen käytös niin paljon, et hyvä jos ei silmät putoisi päästä.

Ulkopuolinen minäkin, mutta kiinnostuin. Auton omistaja ja kuljettaja olisi voinut hyvällä syyllä laskuttaa kyytiläiseltä myös työstään auton ajajana. Satunnaiset kyyditettävät myöskään harvoin tulevat ajatelleeksi, ettei se bensa ole ainoa kulu autosta, on vakuutukset, parkkimaksut,  ja auton hankintahintakin pitäisi ottaa huomioon, jos nyt aletaan niitä hiuksia halkomaan. 

Totta, eihän niitä maksuja olisi tarvinnut maksaakaan eikä toimia kuskina jos se yksittäinen kaveri ei olisi istunut mukana autossa! Eikun... Herran tähden mikä logiikan ihmelapsi siellä taas kirjoittelee.

Tuo pätisi vain ja ainoastaan siinä tapauksessa että reissu tehtäisiin 100% kaverin eduksi ja takia. Ei silloin kun kaveri on yksi viidestä, ja silloinkin varmasti se, jonka paikka autossa on sovittu viimeisenä.

Kohtuullista on miettiä tasan sitä paljonko kuluja ja vaivaa aiheuttaa autolliselle. Tuossa tapauksessa se viidesosa bensasta on varmasti juuri oikein arveltu. (Se, joka kuvitteli että kannattaisi verrata julkisilla kulkemiseen, on ihan pihalla. Ei tuollaisille reissuille monetkaan yksinkertaisesti lähde julkisilla, eli se ei ole edes oikea vaihtoehto. Jos kunnollista kyytiä ei löydy jätetään menemättä.)

Ai oikein pihalla. Joo, todennäköisesti pihi henkilö jättäisi häät välistä tajutessaan kuinka kalliiksi juna ja taksi matkat tulisivat, sitä paremmalla syyllä ei kannattaisi nipottaa bensakuluista, mutta usko tai älä on ihmisiä, jotka käyttävät junia ja busseja pitkällä matkalla oman auton sijaan, syynä useimmiten se ettei omista autoa. Itse taittanut monesti useita satoja kilometrejä ja voisin hyvinkin 1000km matkalla junaa käyttää jos ystävän häät olisi kyseessä.

Usko tai älä, on meitäkin autottomia jotka jätämme väliin vaikkapa ne häät, jotka on päätetty pitää hevonkorvessa. Toiset ajattelevat vain itseään juhlia järkätessään ja yrittävät siirtää osan kuluista osallistujille vuokraamalla mahdollisimman halvan eli syrjäisen juhlapaikan. Olen jättänyt väliin useammatkin tällaiset juhlat.

Joka paikkaan kun ei pääse junalla oven eteen, eikä kaikilla riitä äly tajuamaan ettei kaikilla ole sitä autoa.

ps. ei tarvitse olla pihi ettei tuhlaa yli varojensa - yleensä se on ennemminkin merkki älykkyydestä

Täysin samalla linjalla. Jotkut geimit pidetään hevonkorvessa kun juhlapaikka saadaan ilmaiseksi ja sinne tuodaan Virosta viinat. Autottoman pitäisi tulla taksilla tai pummia joltain kyyti. Ja autollisen osa on sitten taas istua kuivin suin koska et voi ottaa juomia kun olet sillä autolla. Jätän tällaiset geimit väliin aina. Jos on joku lähisukulainen tai muu tärkea henkilö, menen paikalle, autolla, selvin päin, ja lähden ajoissa pois etten joudu kuskaamaan kaupunkiin takapenkillistä känniläisiä. Muuten tykkään kyllä juhlia mutten uhraa jonkun kumminkaiman häihin Thaimaan matkan verran rahaa. En ymmärrä sitä kun jotkut ovat hotelleissa, menevät takseilla ym ym, juodakseen vähän halpaa Viron viinaboolia jossain kuivissa häissä keskellä metsää.

Pakko ihmetellä: ettekö ole kuulleet vuokra-autoista? Olemme asuneet 15 vuotta Helsingin keskustassa eikä meillä ole ollut autoa 10 vuoteen. Jos joudumme lähtemään hevonkuuseen häihin, vuokraamme auton. Ei maksa monta kymppiä.

Asiaan. Minulla ei ole lokkeja lähipiirissä mutta härski aikavaras on, nimittäin anoppi. Esim. useita kertoja on sovittu, että anoppi ja appi tulevat kylään esim. klo 12. Olemme iltavirkkuja ja haluamme viikonloppuisin nukkua pitkään. Yllättäen ovikello on soinut aamulla klo 9, ja siellä appivanhemmat ovat olleet tunkemassa sisään "vähän etuajassa, ei kai haittaa?" Kerran soi kello klo 7.00, kun oltiin vierailuajaksi sovittu klo 12. Miehellä paloi hermot ja hän karjaisi vanhemmilleen ovella, että "me ollaan ryypätyy ja naitu aamuyöhön asti, painukaa H*vettiin täältä herättelemästä!" Eivät hetkeen kyllä tulleet käymään ennen sovittua aikaa.

Mun tänne kirjoittama juttu erikoisruokavalioista oli lauantain sanomalehdessä melkein sanasta sanaan jonkun tunemattomaksi jääneen ravintolitsijan kirjoittamana? Hyvin sopii ajatukset yksiin, pari kummallista lisäystä lehtijutussa toki oli...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkin vaikea löytää tasapaino, tarkoitan, että jos ei koskaan luota kehenkään, ei itseenkään helposti luota kukaan. Toisaalta jos haluaa nähdä, onko ystävä luottamuksen arvoinen, voi joutua kusetetuksi.

Näinpä. Jos on vielä yhtään kiltimpi ja empaattisempi luonne, eikä samanlainen kuspää, niin nuo yllättävät aina nurkan takaa. Käytännössä tilauksena ja vaatimuksena tulee, että nyt pitää saada Mäkkäriä, lataa prepaid, humpparahaa epäsuorasti, röökit loppu ja muuta vastaavaa. Lista ei lopu. Itsekin on tullut yllätetyksi joskus ja lähinnä mykistyy, kun ei vaan ymmärrä, miten joku voi esittää moisia vaatimuksia. Sellaisten tyyppien kanssa pitää olla tosi skarppina. Kaikista ei pääse eroon, jos esim. ne suvun mustat lampaat ovat asialla. Välien katkaisu on ollut ainoa keino. Kuppaisivat vaikka velkakierteeseen toisen vailla mitään kiitosta.

Jep. Joistakin ihmisistä vaan tietää, ettei ne maksa, auta takaisin, tai suorat vaatimukset, ei viitsitä edes kysyä , on asia erikseen. Mutta joidenkin kohdalla arviointi on vaikeampaa, ja toisinaan pettyy, tietää ettei tätä ihmistä tarvitse enää auttaa, mutta joskus jostakin pikku avusta tai rahalainasta kiitollinen henkilö vastavuoroisesti auttaa, kun apua tarvitsee. Kysyjän motiivit voi arvata melko helposti pyydetystä asiasta. Mutta jos joku haluaa katkaista välit, koska ei halua maksaa lainaamaani kahtakymppiä takaisin, niin kavereita ei oikeasti koskaan ole oltukaan. Näin helposti sekin selvisi.

Oma mummoni vitsin varjolla aina heittää että kai mun mieheni sitten voi pistorasian korjata jne muita pientöitä, sähkäri kun on.. Eivät olet siis koskaan ennen nähneet ja ekalla näkemisellä ois jo liuta töitä odottamassa. Todella epäsopivaa minusta, vaikka kuinka olisikin lähisukulaiseni tuo mummi. Ei mitään kunnioitusta miestäni kohtaan minusta.

Vierailija kirjoitti:

Mun tänne kirjoittama juttu erikoisruokavalioista oli lauantain sanomalehdessä melkein sanasta sanaan jonkun tunemattomaksi jääneen ravintolitsijan kirjoittamana? Hyvin sopii ajatukset yksiin, pari kummallista lisäystä lehtijutussa toki oli...

Mielenkiinnolla jään odottamaan, sarja jatkuu lehdessä, ja siinä työntekijät nimettömänä kertovat asioita työstään, joita ei omalla nimellä voi kertoa. Lauantaina kerrotun jutun kyllä olisi voinut ihan omalla nimelläkin kertoa, pointti oli se, että jos ilmoitetaan etukäteen ruokavaliosta, voisi myös kertoa onko kyseessä allergia, vai muu syy noudattaa ko ruokavaliota. Esim gluteenittomia tuotteita ei voi käsitellä tiloissa jossa on leivottu samana päivänä, niin siinä on pikkuisen eroa, noudattaako ruokavaliota yliherkkyyden takia vai omasta tahdostaan. Tämä vaikuttaa myös asiakkaan odotusaikaan.

Anoppi antaa pojallemme usein lahjaksi jotain kirpparilta ostettuja tai jostain työkavereiltansa saamiaan vaatteita. Jotkut vaatteet ovat ok, toiset ovat liian pieniä, kuluneita tai poikamme ei vain pidä niistä. Poika on jo sen ikäinen, että saa itse valita mitä päällensä pukee. Joskus alle kouluikäisenä oli yksissä sukulaistensa juhlissa, joihin en itse päässyt osallistumaan, anopin antamissa vaatteissa. Koska lapsi ei ole tämän jälkeen ollut anoppia tavatessaan hänen antamissaan vaatteissa, on anoppini olettanut, että minä kontrolloin pojan vaatteiden käyttöä, enkä "pirullisuuttani" ole antanut pojan käyttää hänen antamiaan vaatteita, ja tämän yhden kerran poika "sai" käyttää niitä, kun en ollut paikalla. Tätä hän tuntuu kertovan kaikille mieheni sukulaisille, kun olen monesta suunnasta kuullut. Tavatessamme anoppi on minua kohtaan kyllä ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Omaan silmään tästä paistaa kyllä se, että

A) tytär on tottunut saamaan tahtomansa ilman vaivannäköä, koska vanhemmat ovat ostaneet tarvittavan ja tarpeettomankin

B) vanhempia häiritsee, kun tytär valitsi lääkiksen/oikiksen sijaan (jotka ovat varmaankin Suomen kaksi arvostetuinta tiedekuntaa) taidealan.

MUTTA, onhan taidealalle lähteminen typerää, ei sillä itseään elätä kuin harvat ja onnekkaat. Kuvittelisin, että siinä täytyy olla tosi aktiivinen, taitava ja yritteliäs, osata ja myydä ja markkinoida itseään, luoda suhteita oikeisiin ihmisiin (ja tosiaan olla roppakaupalla onnea mukana) jos taidealan koulutuksella meinaa itselleen uran saada.

Jos tytär ei halunnut niin vaativaan koulutukseen kuin oikis/lääkis, mutta halua ja motivaatiota työntekoon löytyisi, löytyy noiden kahden ja taidealan väliltä aika monta koulutusvaihtoehtoa, joista olisi voinut valita ja saada ihan hyväpalkkaisen työpaikan kohtuullisen varmasti valmistumisen jälkeen ((tieto)tekninen ala, liiketalous tai kauppatiede, vaikka sairaanhoitajan opinnot jos varman työpaikan haluaisi ja on valmis tinkimään tulotasosta).

Eli, sanoisin että vikaa on molemmissa. En osaa sanoa miten tilanne olisi tässä kohtaa enää pitänyt hoitaa, shokkihoito saattaa olla hyväksikin, mutta ehkä jotain pehmennyksiä ja kannustusta olisin suonut tyttärelle joka ei välttämättä edes osaa tehdä töitä, jos hän ei ole koskaan joutunut varsinaisesti asioiden eteen työskentelemään.

Care kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.

Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.

"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.

Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.

Pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Muistan erään iäkkään naisen vanhainkodista, hänellä oli jalat halvaantuneet erään sairauden vuoksi, mutta mieleen mikään näistä asioista ei vaikuttanut. Mitä ihmettelin suuresti, oli se, että hän kertoi osan lapsistansa asuvan hänen omistamissaan asunnoissa 200km päässä, ja hän huonon kuntonsa vuoksi oli hoitokodissa. Rouva oli täysin mieleltänsä terävä, ja oli saanut huonoa kohtelua hänen mukaansa hoitajilta, ja tästä olen myös varma itsekkin, koska sattumalta todistin erään tilanteen. Ja tämä rouva oli parasta seuraa mielelle ajatuksiensa puolesta, ja odotin aina tapaamistamme. Mikä jäi mieltä kaihertamaan kovasti, että hän oli hyvin surullinen siitä että hänen lapsensa eivät häntä käyneet katsomassa usein ja hän huonon kuntonsa vuoksi ei päässyt tapaamaan sisareansa edes. Mutta mikä silti pistää edelleen järkyttämään, on joidenkin lasten ylpeys/käytös ja vihakin vanhempiaan kohtaan ja itsekkyys. Eikö ihmiset osaa enää rivien välistä lukea toisia, onko sen iäkkäämmän äidin tai isän käytös nyt oltava nin koreaa koko ajan. No jokainen hoitaa oman vanhempitonttinsa niinkuin haluaa, mutta oma äidin tai isän ei tarvitse samaa ikinä pelätä,että jää tai jätettäisiin yksin. Ja jännä huomata, vaikka selasin pitkältä ajalta nyt taaksepäin näitä tekstejä täältä (näkyyköhön koko teksti minkä siis kopioin) niin kuinka pitkään ihmiset ovat vihassa näitä läheisiä kohtaan, ja joistain ihan pienistä asioista osa. Siis tämä vuodatus tuosta tekstistä missä äitiä pidetään rasitteena, kun hän haluaa päästä kaupunkireissulle, eikä oleskella yksin koko ajan ja todennäköisesti viettää aikaa lähimmäisten parissa. Ylläolevaa tekstiä vain komppaan mukana, vähän oli tullut laikkeja sille, mutta ei se mitään, tiedän että on samoin ajattelevia kuin minäkin.

Noh itteni kohalla lapsuuden pahoinpitely, itsetunnon tuhoaminen ja julkinen nolaaminen aiheuttuvat masennuksen ja ahdistuksen ja siksi käyn nykyään psykiatriassa, että voisin joskus elää normaalisti ilman pelkoa. Äitini valitsi itse lyödä lapsiaan (oon syntyny -98, et ei ollu siihen aikaan enää "normaalia"), tukea en saanut ikinä aina olisi voinut tehdä paremmin. Muutan syksyllä muualle lukion loputtua enkä aijo palata. Tiedän, että äitini tulee syyllistämään minua tulevaisuudessa valinnoistani, mutta olen jo päättänyt, että omia lapsiani en toisi hänelle hoitoon. Hän on omat valintansa tehnyt ja vaikka muutan alle 50km päähän pois kotoa en hänen apua ja tukea kaipaa. Et tiedä jos hänen lapsillaan on samankaltaisia kokemuksia minkä takia he eivät halua olla äitinsä kanssa tekemisissä

Nuori mies pyysi saada auton itselleen heti koeajon jälkeen. Lupasi maksaa seuraavana päivänä.

Ei annettu.

ihanuus kirjoitti:

Nuori mies pyysi saada auton itselleen heti koeajon jälkeen. Lupasi maksaa seuraavana päivänä.

Ei annettu.

Vieläkö nuori mies oli tämän jälkeen autosta kiinnostunut? Tuliko ostamaan?

Vierailija kirjoitti:

ihanuus kirjoitti:

Nuori mies pyysi saada auton itselleen heti koeajon jälkeen. Lupasi maksaa seuraavana päivänä.

Ei annettu.

Vieläkö nuori mies oli tämän jälkeen autosta kiinnostunut? Tuliko ostamaan?

Ei ottanut yhteyttä tämän jälkeen, eikä vastannut puhelimeen :) Että sellainen tapaus.

Saattaapi olla. Mutta vähän tasaisemmin pitää jakaantua sen työn eikä niin että vanhat jatkaa hautaan asti ja joukko nuoria terveitä voimakkaita ihmisiä ei tee päivääkään töitä elämässään.

Siinä tapauksessa vanhojen pitää eläkkeelle tai työttömäksi jättäytymällä antaa työpaikkansa nuorille. Vai nuoretko siitä ovat vastuussa että vanhat jatkavat hautaan asti?

Tarkoitus oli viettää juhannusta ja sovittiin kaverin kanssa, että mennään naapuripaikkakunnalle juhannustanssehin. Sitä ennen tarkoitus oli käydä ravintolassa syömässä ja ottaa pari terassilla. Kaverin kaverilla oli mökki kyseisellä paikkakunnalla, lähellä tanssipaikkaa ja häneltä tuli viesti, missä pyysi meitä piipahtamaan mökillä. Kaverin kaveri ei ollut ennestään siis tuttu ja mökillä oli hänen lisäksi kaksi muuta. Olivat juuri aloittaneet grillauksen, kun saavuttiin sinne ja pyysivät syömään, kun ruokaa oli ostettu niin paljon. Olisin halunnut ravintolaan, mutta kaveri suostutteli jäämään sinne syömään. Syötiin sitten parit grillimakkarat ja jotain valmis perunasalaattia. Tämän jälkeen he pokkana kaivoivat kassakuitin esiin ja laskimen kanssa jakoivat kassakuitin summan viidelle(!). Jouduimme maksamaan 20 euroa per nenä, vaikka emme syöneet mitään muuta kuin heidän tarjoamat grillimakkarat! Kuitissa oli siis heidän koko ruokaostoksensa juhannukseksi mökille, aina alkoholista alkaen. Olin niin pökertynyt heidän röyhkeydestään, että maksoin 20 euroa ja kaveri myös.

ppp kirjoitti:

Saattaapi olla. Mutta vähän tasaisemmin pitää jakaantua sen työn eikä niin että vanhat jatkaa hautaan asti ja joukko nuoria terveitä voimakkaita ihmisiä ei tee päivääkään töitä elämässään.

Siinä tapauksessa vanhojen pitää eläkkeelle tai työttömäksi jättäytymällä antaa työpaikkansa nuorille. Vai nuoretko siitä ovat vastuussa että vanhat jatkavat hautaan asti?

Työpaikkoihin otetaan nuoria, ei vanhoja.

Yli 50- v on aika vaikea päästä enää töihin jos työttömyys iskee.

Onhan töihin pääsy ja oman paikkansa löytäminen vaikeaa, ei sitä käy kieltäminen.

Mutta nuoren ihmisen pitää yrittää eikä heittäytyä lähtökohtaisesti toisten elätettäväksi.