Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös tätä ketjua lukiessa, että helpolla olen päässyt. Mulla on parin sukulaisen kanssa käynyt niin, että ovat olettaneet kun ovat tulleet katsomaan vastasyntynyttä, että saavat hoitaa häntä. Että siis minä ja mies painuisimme kauppaan tms., ja sukulainen jäisi sitten hoitamaan vauvaa, ilmeisesti ihan vaan siksi että on niin eriä olla sen vauvan kanssa kaksi.

Minulle on todella outoa käytöstä tuollainen, en ikinä olettaisi ylipäätään että saan hoitaa kenenkään vauvaikäistä lasta, ellei minua varta vasten pyydettäisi siihen. Ehkä yli yksi veen kohdalla olen saattanut mm. kummipojan kohdalla sanoa, että minä kyllä hoidan mielelläni jos tarvetta tulee. 

No tähän liittyen tuli mieleeni myös, että anoppi oletti saavansa leipoa mm. 1v kakun, hoitaa 1v kuvat valokuvaajalla, siis oletti, ei kysynyt. Oli järkyttynyt kun sanoin että itse hoidan tarjoilut ja poikansa kanssa hoidamme valokuvaukset. Ilmeisesti hän oli omassa mielessään ajatellut, että nämä ovat mummon "reviiriä".

Noista onneksi jo aikaa, ja nykyään toisen lapsen kohdalla ei ole ollut samanlaisia ongelmia enää. Esikoisen kohdalla oli kyllä monenlaisia olettamuksia ja pyyntöjä, mitkä tulivat yllätyksenä ja kummastuttivat.

Kaverillani oli sama homma, kaikenmaailman isotädit tunki kyläilemään ja olisivat halunneet vaunulenkeille ja hoitaa vauvaa ilman vanhempia. Kaverilleni ja miehelleen ensimmäinen lapsi, joten sukulaisten toiveita ei tässä asiassa kuunneltu ja heti lähti kuulemma sukujuhlissa pyörimään juttu kuinka kaverini on niin koppava ettei apua ota vastaan ja luulee osaavansa lastenhoidon paremmin kuin muut.

Olen aina ollut isosiskojen lasten kanssa paljon tekemisissä ja ihan normaalia on että kun minulla on vauva sylissä ja huomaan että on tullut kakka niin käyn vaipan vaihtamassa. Pikkusisko kun sai esikoisensa niin he tuntuivat olevan todella vauvan pauloissa, kerran kun mitään ajattelematta menin vauvan pyllyä pesemään tuli siskon mies ja kysyi saisiko hän tehdä sen. :D Ei silti tulisi mieleenkään ehdottaa siskoillenikaan että "menkää te nyt käymään kaupungilla ja minä täällä hoidan vauvan!"

En näe tuota sinun toimintaa mitenkään ikävänä, kun sisaruksesi ovat sinulle varmasti läheisiä. Toki kun toisen lasta hoitaa kysymättä, niin vanhemmat pitää tuntea hyvin :)

Juuri noin meistäkin puhuttiin, ylimielisiksi, itsekkäiksi, omiviksi yms haukuttiin pitkin sukua. Mistäs tiedän toki vaikka edelleen kantaisin tätä leimaa, mutta se on pieni paha siihen nähden että joutuisi oman lapsensa elämästä astumaan ikäänkuin takavasemmalle, aina kun joku mummi tai muu sellainen sille päälle tulisi.

Olen miettinyt tuota paljon jälkikäteen, ja jonkinlaista vallanhalua se on, kun sukulaiset yrittävät omia tuoreen perheen lasta.

Asutaan rivitalon päätyasunnossa ja yksi pihan "rajoista" on viereisen talon seinä joka kuuluu samaan taloyhtiöön. Vaikka molemmat asunnot siis tavallaan ovat päätyasuntoja, vain meillä on aidattua piha-aluetta sen päädyn alueella, ei naapurilla, ja näin on ollutkin lähes 30v. Naapuri sitten sai päähänsä että hänkin haluaa päätypihaa ja ihan vain ilmoitusluontoisena asiana ilmoitti meille että hän kaataa yhden pihaamme rajaavista aidoista ja rakentaa uuden aidan omaa osuuttaan rajaamaan. Jäätiin ihan suu auki....kun ei ne asiat ihan näin mene. Yhtiöjärjestyksessä ei pihoja ole määritelty joten kaikki kuuluu taloyhtiölle ja ollaan kyllä sitä mieltä että asiasta pitää meidän kanssa keskustella ja sopia ja asia käsitellä yhtiökokouksessa. Jos meidän pihasta jotain lohkaistaan pois niin pitää sitten lohkaista muiltakin yhdenvertiasuusperiaatteen mukaisesti. Tuollainenhan suoraan alentaisi meidän asunnon arvoa (suuri, suojainen piha vaikutti olennaisesti meidän ostopäätökseen) ja nostaisi naapurin asunnon arvoa, ihan vain ilmaiseksi. Naapuri asunut asunnossaan alusta asti ja me olemme uudempia asukkaita eikä tälläistä tarvetta ole koskaan aikaisemmin tullut. Uskomattoman röyhkeä ehdotus kaiken kaikkiaan. Naapuri ei ole toistaiseksi palannut asiaan mutta jos palaa niin nostetaan kyllä meteli.

Olin muutaman vuoden ulkomailla tarjoilijana.

Kun palasin takaisin, tätini kutsui järjestämiinsä sukujuhliin.

Kun saavuin paikalle, minulle ilmoitettiin että minun tehtävänäni olisi keittää ja tarjoilla kahvia koko juhlien ajan. Lisäksi minun piti tiskata vieraiden likaiset astiat sitä mukaa kun niitä kertyi että kaikille sitten riitti lautaset ja haarukat...

En myöskään saanut syödä tai juoda mitään ennen kuin kahdeksan tuntia kestävien juhlien lopussa "jotta vieraille sitten riittää tarpeeksi".

Kieltämättä sapetti aika lailla kun ei oltu tuollaisesta sovittu etukäteen, mutta ajattelin että noh, kaipa tämä oli tädin idea tarjota minulle vähän rahaa työnteon kautta koska tiesi huonon rahatilanteeni...

Vielä mitä, lahjoitti illan päätteeksi käteeni 5e.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sen verran spesiaalijuttu, että tutut varmaan tunnistaa, mutta menköönsä. Oma isäni vaati minua työsnetelmään hänen yrityksessään jo lapsesta lähtien. Maksoi palkkaa 5 markkaa/5 euroa tunnilta. Työ sisälsi raskasta siivoamista jne. Teininä pyysin, että allekirjoitettaisiin ihan oikea työsopimus, jotta saisin lakien mukaan ylityökorvaukset, ilta- ja viikonloppulisät, lomarahat, oikeaa palkkaa sen noin 6-7 euron sijaan (taisi nostaa palkkaa muutamalla eurolla myöhemmin), mutta isäni ei suostunut. Sen sijaan jouduin maksamaan hänelle, siis omalle isälleni 10% veroa pimeästä palkastani sillä verukkeella, että minun pitää olla kiitollinen ja maksaa korvausta siitä, että saan työkokemusta. Luitte aivan oikein. Lisäksi koska minut pakotettiin tekemään pimeänä töitä, niin minun piti maksaa tämä 10% korvaus isälleni siitä, että minähän hyödyin siitä, etten joutunut vähentämään palkastani mm. veroja ja muita kuluja. Tämän lisäksi jouduin maksamaan omalle isälleni kaikesta ruoasta, mitä söin, kaikesta muusta juomasta paitsi vedestä ja kahvista/teestä/kaakaosta. Syöntiäni ja juomistani rajoitettiin enkä saanut pitää ruokataukoja, vaikka mahaan koski nälästä (jos siivous oli kesken). Taukoja ei saanut juuri pitää. Jos oli hiljaista, piti putsata listoja/pattereita/seiniä jne. Minua haukuttiin ja minut nolattiin harva se päivä asiakkaiden edessä.

Myöhemmin isäni on pokkana väittänyt minulle, että hän ei ole koskaan hyväksikäyttänyt eikä huijannut ketään...

Ja kaikki kertomani on totta, vaikka nuita voi olla vaikea uskoa.

Oletko uskonnollisesta yhteisöstä?

lapsenlapsi kirjoitti:

Lapsenlapsi on isovanhempansa rintaperillinen, ja rintaperillistä ei voi perinnöttä. Lakiosuutensa saa aina, mikäli itse siitä ei luovu.

Itseasiassa rintaperillisen voi jättää täysin perinnöttä lakiosuutta myöten, jos siihen on painavia syitä, esimerkiksi rikokset, joihin perillinen on syyllistynyt. Viimekädessä lakiosan kohtalosta, eli käytännössä siitä, ovatko syyt tarpeeksi painavia, päättää oikeus, jos perillinen lakiosaansa vaatii.

Lastentarhanopettaja kun olen, niin kaikki sukulaiset olettaa, että haluan viettää kaiken vapaa-aikani lapsia hoitaen. Onneksi lähden vuodeksi Hong Kongiin, niin ei tarvi moisten sukulaisten kanssa olla tekemisissä ;).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli mieleen näistä kertomuksista, kun ihmisiä on kehotettu ajattelemaan ensin muita ihmisiä – pahin täällä taisi olla se että vauva olisi pitänyt luovuttaa alkkismummolle hoitoon, jotta tämä ehkä saisi otettua itseään niskasta kiinni.

Äitini sanoi minulle, että minun pitäisi antaa siskoni kiusata minua, koska siskoni tarvitsee sitä. Taustatietona sen verran, että meillä kummallakin oli sama paska lapsuus, mutta tässä vaiheessa siskoni oli onnistunut kiipeämään siitä ylös äitini tuella ja pahan olonsa minuun purkamalla. Olin tässä vaiheessa itse henkisesti aika huonossa jamassa ja vihdoinkin uskaltanut yrittää kertoa äidille, kuinka paha olo minulla on. Siskoni oli oireillut näkyvästi, minä hiljaisesti – olin kiltti, äänetön ja näkymätön ja yrittänyt vain olla aiheuttamatta lisää huolta. Olin selvinnyt lapsuudestani ajatuksella, että minunkin vuoroni tulee, kunhan siskoni saadaan kuntoon. Kun sitten nuorena aikuisena tajusin että, kiusaaminen on muuttunut tavaksi – eikä enää ole tarve – yritin kertoa tunteistani äidille. Vastauksena tuli aivan täydellinen tunteideni mitätöinti. Tajusin vihdoinkin tilanteen: olen aina ollut ja tulen olemaan se kakkoslapsi, jonka ainoa arvo tulee kuuntelevana korvana olemisesta. Pistin välit poikki ja se oli elämäni paras päätös.

Näin jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt tajuta asia jo paljon aiemmin. Äiti sanoi kerran minulle suoraan – ilmeisesti tilapäisessä mielenhäiriössä, sillä hän aina puheissaan korosti tasapuolisuutta – että suosi meistä siskoani. Siskoni sai merkkivaatteita, kun minulle ei ostettu edes silmälaseja kuin vasta viisi vuotta sen jälkeen, kun oli käynyt selväksi että tarvitsen ne. (Tajusin muuten vasta 30-vuotiaana, kun asiasta tuli puhetta mieheni kanssa, ettei tuo ollut normaalia. Minulla oli siihen asti ollut joku epämääräinen syyllisyyden tunne, että koko juttu on minun vikani, ja jos vain olisin ollut enemmän jotain, minulle olisi ne hankittu.) Siskoni sai myöhemmin myös matkoja, minä pyysin yhtä halpaa – en saanut. (Tämän jälkeen aloin uskotella itselleni ja muille etten pidä matkustamisesta, jotta asia ei sattuisi niin paljon.) Ja kaiken aikaa olin  vanhemmilleni se myötätuntoinen kuunteleva korva, jolle saattoi vuodattaa kaikki  huolet. Äitini vaikuttaa ihan normaalilta, joten miehenikään ei meinannut uskonut lapsuusjuttujani ennen kuin äitini väärensi allekirjoitukseni verottajalle menevään valtakirjaan.

Sori, että tuli kauhea vuodatus asian vierestä. Eikä minua haittaa yhtään, vaikka kyseinen eukko tunnistaiai tästä itsensä.

Okei, mun vastaus ei liity ketjun aiheeseen vaan kommentoin tälle kirjoittajalle että meillä oli samanlainen lapsuus. Äiti suosi kahta veljeäni joista nuorempaa suorastaan palvoi. Itse perheen esikoisena sain peittää veljieni pedit - että oppisin naisen roolin ja nöyryyttä-, en saanut koskaan harrastaa mitään vaikka veljilleni maksettiin milloin mikäkin lysti. Muistan lapsuudesta tapauksen jossa olin 12 ja veljeni 10-v. Pyysin vanhemmiltani polkupyörää koska kouluun oli reilu 3 km matkaa. Sain isoäitini aivan liian ison pyörän joka oli todella raskas ajaa ja muutenkin aivan kauhea. Veljeni ei osannut päättää millaisen fillarin halusi, joten hänelle ostettiin pokkana  kaksi uutta pyörää. Kuulostaa uskomattomalta mutta tällaista se oli aina ja koko lapsuus, ja aloin myös ajatella että minussa on pakko olla jotain vikaa. Syyllistin itseäni melkein 30-vuotiaaksi kunnes tajusin myöskin ettei tuo ole normaalia! Menee kylmät väreet kun muistan vastaavanlaisen silmälasiepisodin lapsuudestani, olisin tarvinnut silmälaseja, muttei niitä koskaan hankittu koska "ei ne vahvuudet nyt niin pahat ole". Ekoista kesätyörahoista kustansin itselleni silmälasit, ja pakko sanoa että KYLLÄ NE VAHVUUDET OLI SEN VERRAN PAHAT että olisin lasit aiemmin kaivannut (molemmissa silmissä pelkästään hajataittoa jo yli -2). Tuntuu oudolta kirjoittaa tällaista, kun nyt näkee selvästi miten väärää kohtelua on saaanut koko lapsuuden ja sitä uskoi ihan vilpittömästi ettei edes ansaitse parempaa :(

Meidän perheessämme oli ihan samanlainen meno. Kaksosveljeäni suosittiin kaikessa, ja minä olin täysin arvoton ja turha. Veljeni sai kaiken minkä halusi, ja häntä tuettiin rahallisesti, ja häntä kohtaan osoitettiin arvostusta ja kiinnostusta. Esimerkiksi lukiossa veljelleni ostettiin kaikki kirjat ja uusi kannettava tietokone, minä taas kävin pikaruokapaikassa töissä, jotta sain lukiokirjat ostettua itse omilla rahoillani. Kaikista älyttömin juttu oli se, kun kirjoitimme ylioppilaaksi samaan aikaan, niin minut haluttiin tarjoilemaan veljeni ylioppilasjuhlissa. Vanhemmillani ei käynyt mielessäkään, että minäkin kirjoitin ylioppilaaksi! Nyt vielä myöhemminkin oelämässä veljelleni on mm. ostettu auto, ja sijoitettu huomattava summa rahaa asp-tilille.

Tämän tekstin perusteella kuulostaa varmaan siltä, että olen veljelleni kateellinen kaikesta rahallisesta avusta, mutta lähinnä tympii sellainen jatkuva olemassaoloni ja merkitykseni mitätöinti. Ihan sama miten hyvin pärjään elämässäni, tai kuinka hyvin kohtelen ympärilläni olevia ihmisiä, niin arvostusta ei ikinä tule.

Miten hirvittävän julmia vanhempia joillakin on :( Se on niin väärin - jokainen lapsi on arvokas ja ansaitsee tulla kannustetuksi ja huomatuksi. Ei tuollaisten vanhempien kanssa pidä olla missään tekemisissä. Jos on noin sokea ja epäoikeudenmukainen äitinä tai isänä, tuskin muuttuu koskaan.

Niin eihän se muutu. Nyt kun äiti on vanha niin yllättäen minä surkimuslapsi olen se.jonka pitäisi auttaa äitiä. Siis äidin mielestä.
Mutta kun olin lapsi niin minulle ei koskaan ostettu yskänlääkettä kun minulla oli yskä. Ihan sama vaikka yskä kesti kuukauden. Ovat varmaan koulussa ihmetelleet. Jos sairastuin esim kuumeeseen niin vanhemmat oli minulle vihaisia enkä kyllä ymmärrä miksi. Muille ei oltu vihaisia.

Kun olin lukiossa ja oli koeviikko niin luin tietenkin illalla kokeisiin. Veljeni rämpytti haitaria alakerrassa ei siis osannut varsinaisesti soittaa sitä. Soitti juuri huoneeni (tai siis tietenkin minun ja siskoni huoneen)

alla. Kävin sanomassa alakerrassa että voiko olla soittamatta kun luen kokeisiin. Äiti sanoi että jos se lukio on noin vaikeaa niin jättää sen kesken.

Veli ei koskaan laittanut tikkua ristiin koulun eteen. Kun vell oli 9.-luokalla niin vanhemmat pelkäsi että veli jää luokalle. Mitään yritystä veljestä ei löytynyt. No pääsi kuitenkin yläasteelta. Vanhemmat osti veljelle mopon ku n ei jäänyt luokalle. Minä sain samana päättäispäivänä halvan hopeisen korusetin vanhemmilta. Eihän minulla ollut kuin lakkiaiset ja laudaturin paperit. Muuta en vanhemmilta saanut.

Tätä kun kirjoitan niin itkettää kuinka väärin ja rumasti minua on kohdeltu paikassa jota kutsutaan kodiksi.

Olet todellakin kokenut vääryyttä. Huomautan silti, että yskänlääkkeistä ei noin yleisesti ottaen ole mitään apua. Esim. hunaja toimii paremmin ja helpottaa vointia.

Luuletko että minulle olisi ostettu hunajaa yskää helpottamaan kun sitä ei perheessämme muuten käytetty?

Ja kyllä se yskänlääke auttaa kuin auttaakin yskään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sen verran spesiaalijuttu, että tutut varmaan tunnistaa, mutta menköönsä. Oma isäni vaati minua työsnetelmään hänen yrityksessään jo lapsesta lähtien. Maksoi palkkaa 5 markkaa/5 euroa tunnilta. Työ sisälsi raskasta siivoamista jne. Teininä pyysin, että allekirjoitettaisiin ihan oikea työsopimus, jotta saisin lakien mukaan ylityökorvaukset, ilta- ja viikonloppulisät, lomarahat, oikeaa palkkaa sen noin 6-7 euron sijaan (taisi nostaa palkkaa muutamalla eurolla myöhemmin), mutta isäni ei suostunut. Sen sijaan jouduin maksamaan hänelle, siis omalle isälleni 10% veroa pimeästä palkastani sillä verukkeella, että minun pitää olla kiitollinen ja maksaa korvausta siitä, että saan työkokemusta. Luitte aivan oikein. Lisäksi koska minut pakotettiin tekemään pimeänä töitä, niin minun piti maksaa tämä 10% korvaus isälleni siitä, että minähän hyödyin siitä, etten joutunut vähentämään palkastani mm. veroja ja muita kuluja. Tämän lisäksi jouduin maksamaan omalle isälleni kaikesta ruoasta, mitä söin, kaikesta muusta juomasta paitsi vedestä ja kahvista/teestä/kaakaosta. Syöntiäni ja juomistani rajoitettiin enkä saanut pitää ruokataukoja, vaikka mahaan koski nälästä (jos siivous oli kesken). Taukoja ei saanut juuri pitää. Jos oli hiljaista, piti putsata listoja/pattereita/seiniä jne. Minua haukuttiin ja minut nolattiin harva se päivä asiakkaiden edessä.

Myöhemmin isäni on pokkana väittänyt minulle, että hän ei ole koskaan hyväksikäyttänyt eikä huijannut ketään...

Ja kaikki kertomani on totta, vaikka nuita voi olla vaikea uskoa.

Oletko uskonnollisesta yhteisöstä?

En, onko tällaista uskonnollisissa yhteisöissä? Isäni (ja perheeni) on muuten vain sairas hyvin monella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sen verran spesiaalijuttu, että tutut varmaan tunnistaa, mutta menköönsä. Oma isäni vaati minua työsnetelmään hänen yrityksessään jo lapsesta lähtien. Maksoi palkkaa 5 markkaa/5 euroa tunnilta. Työ sisälsi raskasta siivoamista jne. Teininä pyysin, että allekirjoitettaisiin ihan oikea työsopimus, jotta saisin lakien mukaan ylityökorvaukset, ilta- ja viikonloppulisät, lomarahat, oikeaa palkkaa sen noin 6-7 euron sijaan (taisi nostaa palkkaa muutamalla eurolla myöhemmin), mutta isäni ei suostunut. Sen sijaan jouduin maksamaan hänelle, siis omalle isälleni 10% veroa pimeästä palkastani sillä verukkeella, että minun pitää olla kiitollinen ja maksaa korvausta siitä, että saan työkokemusta. Luitte aivan oikein. Lisäksi koska minut pakotettiin tekemään pimeänä töitä, niin minun piti maksaa tämä 10% korvaus isälleni siitä, että minähän hyödyin siitä, etten joutunut vähentämään palkastani mm. veroja ja muita kuluja. Tämän lisäksi jouduin maksamaan omalle isälleni kaikesta ruoasta, mitä söin, kaikesta muusta juomasta paitsi vedestä ja kahvista/teestä/kaakaosta. Syöntiäni ja juomistani rajoitettiin enkä saanut pitää ruokataukoja, vaikka mahaan koski nälästä (jos siivous oli kesken). Taukoja ei saanut juuri pitää. Jos oli hiljaista, piti putsata listoja/pattereita/seiniä jne. Minua haukuttiin ja minut nolattiin harva se päivä asiakkaiden edessä.

Myöhemmin isäni on pokkana väittänyt minulle, että hän ei ole koskaan hyväksikäyttänyt eikä huijannut ketään...

Ja kaikki kertomani on totta, vaikka nuita voi olla vaikea uskoa.

Oletko uskonnollisesta yhteisöstä?

En, onko tällaista uskonnollisissa yhteisöissä? Isäni (ja perheeni) on muuten vain sairas hyvin monella tapaa.

Itseasiassa isäni oli yrittäjänä oikein pesunkestävä kokoomuslainen kapitalisti. Tuosta kohtelusta ja kaikesta johtuen minusta tuli vihervassari humanisti...on aika karua, kun raha menee jopa omien lasten edelle arvojärjestyksessä. Kaikki on myytävänä, jos vain hinnasta sovitaan. Olen kyllä ahkera tekemään töitä, varsinkin jos työnantaja on oikeudenmukainen, reilu ja empaattinen.

Muutimme viime vuonna isopihaiseen taloon, vietimme koko kesän laittaen puutarhaa kauniiseen kuntoon. Tänään löysin sitten naapurin akan pihaltamme rauhassa kävelemässä. Totesi tyynesti että kun meillä on niin nättiä niin hän ottanut tavakseen käveleskellä meidän pihassammme katselemassa. Totesin aivan rauhallisesti että kutsutta ei ole asiaa, en halua vieraita luvatta pihaani, ja akka lähti huutaen ja karjuen, olemme kuulemma ahneita kusipäitä jotka eivät omista koko maailmaa... joo emme omista, mutta pihan kyllä. Poliisiinko pitää kohta ottaa yhteyttä, jos änkee vielä luvatta? 

Äitini pyysi minua tekemään lapsen naisystävänsä kanssa.

Oma kokemukseni on pikkujuttu muihin lukemiini verrattuna, mutta toisaalta olen tyytyväinen että olen päässyt näin vähällä. Itselläni oli nuorempana kaveri jolla oli välillä hieman heikompi tilanne taloudellisesti. Ei siinä mitään, mutta kaveri otti tavaksi yrittää maksattaa minulla kaiken silloin kun tavattiin. Lupasi maksaa takaisin myöhemmin, mutta usein maksu venyi ja venyi aikojen päähän, jos maksoi ollenkaan. Häntä itseään ei takaisinnaksu paljoa stressannut saati edes kiinnostanut. Eihän ne summat päätähuimaavia olleet, mutta itsekin vähävaraisena opiskelijana ja ihan periaatteesta en kyseisestä pelleilystä paljon perustanut. On ok jos ei ole rahaa, mutta silloin myös pitää ymmärtää kieltäytyä aktiviteeteista joihin ei ole varaa, eikä maksattaa niitä muilla. Itse olin liiankin kiltti aikoinaan, kun ei kavereita kovin paljon noihin aikoihin ollut, mutta lopulta aloin kypsyä hänen käytökseensä. Viimeinen niitti oli se kerta kun oli tarkoitus mennä hänen kanssaan johonkin spesiaalimpaan näytökseen, ja olin lupautunut ostamaan ennakkoon molemmille liput samalla kertaa jotta saimme vierekkäiset paikat. Hänen oli tarkoitus saapua paikalle omalla kyydillä ja maksaa minulle lipun hinta paikan päällä, jonka jälkeen hän olisi saanut lipun käteensä. No mitä vielä, muutama tunti ennen esitystä hän lähettikin viestiä että minun tulisi hakea hänet kotoa ja viedä esityksen jälkeen takaisin (mainittakoon että asui kaukana keskustan ulkopuolella), vaikka hänen äitinsä oli tulossa keskustan liepeille asioille hieman ennen esitystä. Ei kuulemma voitu tehdä parin kilometrin ylimääräistä lenkkiä kun "bensa maksaa niin paljon". No niin se maksaa minullekin, ja varmasti en olisi mitään bensakorvausta tältä kaverilta kuskauksesta saanut. Kieltäydyin kunniasta ja sanoin etten ehdi aikatauluiltani häntä hakemaan. Lopulta sai kyytinsä järjestettyä, mutta heittikin yllättäen että kun saavun varmaan paikalle ennen häntä niin voisin siinä odotellessa ostaa meille reilut syötävät valmiiksi. Olin jo sen verran oppinut hänen ajatuksenjuoksuaan että totesin vain olevan paras että kumpikin maksaa omat eväänsä. Vähän ennen näytöksen alkua kaverilta tuli sitten viesti että sai akuutin mahataudin eikä pääsekään tulemaan. Olin siis paikalla kahden lipun kanssa, joista toista ei edes käytetty. Paukautin hänelle että hän saa luvan maksaa lippunsa vaikka ei paikalle tullutkaan, koska lippu ei ollut halvimmasta päästä, ja pitkin hampain suostui tähän. Maksu kuitenkin venyi ja venyi, minkä olin toki arvannutkin. Kun kysyin maksusta, hän sanoi että nyt ei ole rahaa kuin ruokaan, että jos odotetaan ensi kuuhun. Kummasti pian tämän jälkeen hänet oli merkitty erilaisiin biletyskuviin, että taisi sitä rahaa löytyä siihen, vaan ei velkojen maksamiseen. Tämän huomattuani viilensin välit täysin enkä ottanut häneen mitään yhteyttä. Kuukausia myöhemmin hän otti yhteyttä että olisi ne rahat nyt, kävin paikalla ottamassa omani, mutta jätin huomiotta hänen huolettoman vihjauksensa uudesta illanvietosta. Sen jälkeen ei olla tavattu. Nykyään en lainaa rahaa tai maksa muiden puolesta yhtään mitään. Ymmärrän jos rahaa ei aina ole, mutta loisimista en aio enää ikinä sietää.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan rivitalon päätyasunnossa ja yksi pihan "rajoista" on viereisen talon seinä joka kuuluu samaan taloyhtiöön. Vaikka molemmat asunnot siis tavallaan ovat päätyasuntoja, vain meillä on aidattua piha-aluetta sen päädyn alueella, ei naapurilla, ja näin on ollutkin lähes 30v. Naapuri sitten sai päähänsä että hänkin haluaa päätypihaa ja ihan vain ilmoitusluontoisena asiana ilmoitti meille että hän kaataa yhden pihaamme rajaavista aidoista ja rakentaa uuden aidan omaa osuuttaan rajaamaan. Jäätiin ihan suu auki....kun ei ne asiat ihan näin mene. Yhtiöjärjestyksessä ei pihoja ole määritelty joten kaikki kuuluu taloyhtiölle ja ollaan kyllä sitä mieltä että asiasta pitää meidän kanssa keskustella ja sopia ja asia käsitellä yhtiökokouksessa. Jos meidän pihasta jotain lohkaistaan pois niin pitää sitten lohkaista muiltakin yhdenvertiasuusperiaatteen mukaisesti. Tuollainenhan suoraan alentaisi meidän asunnon arvoa (suuri, suojainen piha vaikutti olennaisesti meidän ostopäätökseen) ja nostaisi naapurin asunnon arvoa, ihan vain ilmaiseksi. Naapuri asunut asunnossaan alusta asti ja me olemme uudempia asukkaita eikä tälläistä tarvetta ole koskaan aikaisemmin tullut. Uskomattoman röyhkeä ehdotus kaiken kaikkiaan. Naapuri ei ole toistaiseksi palannut asiaan mutta jos palaa niin nostetaan kyllä meteli.

Viestisi perusteellahan tosin mitään "teidän pihaa" ei ole olemassakaan vaan on vain taloyhtiön pihaa. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että aidan siirtoon tosiaan tarvitaan lupa yhtiökokoukselta, mutta teidän mahdollisuutenne vaikuttaa asiaan eivät ole yhtään sen suuremmat kuin naapurin tai muidenkaan osakkaiden ja sen vaikutukset asuntonne arvoon ovat pitkälti oma ongelmanne. Naapurinne voisi mahdollisesti myös perustella oman kantansa yhdenvertaisuusperjaatteeseen vedoten eli tilanne on vähintäänkin sekava.

Onko muuten tietoa tuon aidan historiasta? Onko sen rakentamisesta aikanaan päättänyt yhtiökokous, onko se ollut rakennuttamisesta asti paikoillaan vai onko mahdollisesti joku aikanaan omin luvin mennyt aidan pystyttämään?

Kaverini laittoi perjantai iltana viestiä, että pitäis lähteä hänen kanssaan baariin. En halunnut muutenkaan lähteä, mutta sanoin vain opiskelijana ettei ole rahaa (mikä olikin totta). Kaveri sitten muistutti, että sainhan juuri mummolta perinnön, että niitä rahoja voisi hyvin käyttää juhlimiseen!! Suuttui, kun en suostunut.

Että tekisin anopille lapsenlapsia. 

Häidemme jälkeen äitini valitti ainoastaan sitä, ettei saanut meidän häistä kalaruokia mukaan (oltiin sovittu pitopalvelun kanssa siitä =ruokamyrkytys vaara). Hän sai kyllä muuten paljon ylimääräistä ruokaa "sukulaisten ruokkimiseen", mutta edelleen tänäkin päivänä (häistä 10v) aina palaa kaloihin. Ja toinen on, että vertaa häitä siskoni häihin toteamalla, että kyllä hän niistä nautti jättäen hiljaisuuden leijumaan. Hän myös häiden jälkeen kysyi kaikkien tarjottavien, juomien ja koristeiden perään, koska hänellä on niin monta suuta ruokittavana. Yksi sukulaisperhe oli yhden yön ja muuten asuu yksin. Äitini syyllistää paljon ja esim.lasten synttäreille tulee aina kutsua hänen kavereitaan, vaikka lapset eivät olisi näitä koskaan tavanneet.

Maksoin 12v lähtien vuokraa äidilleni, koska kävin töissä koulun ohella. Oli pakko käydä töissä, koska maksoin myös matkalipun, vaatteet, ruuat ja koulutarvikkeet. Jouduin todella laskemaan että pärjäsin. Vuokraan ei myöskään saanut lisäaikaa, jos oli vaikka tenttiviikko eikä olisi ehtinyt tehdä töitä. Samaan äikään äiti esitteli uusia vaatteita ja kävi kavereiden kanssa ulkona syömässä. Itse muutin heti kun mahdollista opikelijakämppään, tuli halvemmaksi ja sai syötyä muutakin kuin nuudeleita ja puuroa.

Flunssa se kuitenkin oli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vähän out of topic, mutta uusi naapuri tuli hädissään kyselemään suppoja la-iltana kasin pintaan!  olivat muuttaneet jostain helsingistä ja se, etteivät apteekit ole täällä yöhön asti auki tuli heille yllätyksenä...

minulla oli vauva, samoin heillä ja toki lainasin mielelläni supon jotta pärjäsivät aamuun.

Niin? Jos sille lapselle nousi yllättäen kuume lauantaina klo 20, eikä virastoaikana, niin sinä jaksat ihmetellä?

tulee mieleen että asuvat täällä Mikkelissä.. ennen päivystävä apteekki oli yhdeksään auki, nykyään kuuteen !  .O 

tässä muutama viikko  soittelin tuttavat ja ystävät hädissäni läpi, kun influenssa iski  ja mies kävi turhaan riuhtomassa joka perkeleen apteekin ovea! 

Miksi ihmeessä? Eihän influenssaan, niin kuin ei muihinkaan virustauteihin, ole mitään muuta lääkettä kuin lepo ja aika...

Oletko Buranasta koskaan kuullut? Eihän se tietenkään paranna tautia, mutta kyllä se kummasti oloa helpottaa.

Nemi kirjoitti:

Maksoin 12v lähtien vuokraa äidilleni, koska kävin töissä koulun ohella. Oli pakko käydä töissä, koska maksoin myös matkalipun, vaatteet, ruuat ja koulutarvikkeet. Jouduin todella laskemaan että pärjäsin. Vuokraan ei myöskään saanut lisäaikaa, jos oli vaikka tenttiviikko eikä olisi ehtinyt tehdä töitä. Samaan äikään äiti esitteli uusia vaatteita ja kävi kavereiden kanssa ulkona syömässä. Itse muutin heti kun mahdollista opikelijakämppään, tuli halvemmaksi ja sai syötyä muutakin kuin nuudeleita ja puuroa.

Siis aivan hirveä äiti sulla ja isä tuolla yhdellä. Surullista. Miten voi kohdella omia lapsiaan noin?

Vierailija kirjoitti:

Flunssa se kuitenkin oli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vähän out of topic, mutta uusi naapuri tuli hädissään kyselemään suppoja la-iltana kasin pintaan!  olivat muuttaneet jostain helsingistä ja se, etteivät apteekit ole täällä yöhön asti auki tuli heille yllätyksenä...

minulla oli vauva, samoin heillä ja toki lainasin mielelläni supon jotta pärjäsivät aamuun.

Niin? Jos sille lapselle nousi yllättäen kuume lauantaina klo 20, eikä virastoaikana, niin sinä jaksat ihmetellä?

tulee mieleen että asuvat täällä Mikkelissä.. ennen päivystävä apteekki oli yhdeksään auki, nykyään kuuteen !  .O 

tässä muutama viikko  soittelin tuttavat ja ystävät hädissäni läpi, kun influenssa iski  ja mies kävi turhaan riuhtomassa joka perkeleen apteekin ovea! 

Miksi ihmeessä? Eihän influenssaan, niin kuin ei muihinkaan virustauteihin, ole mitään muuta lääkettä kuin lepo ja aika...

Oletko Buranasta koskaan kuullut? Eihän se tietenkään paranna tautia, mutta kyllä se kummasti oloa helpottaa.

Lääke säilyy hyvänä vuosia. Kannattaisiko peruslääkettä pitää kaapissa ?

Itselleni lääkäri määräsi Buranaa, kysyi tarviinko ison paketin. Otin 100 kpl purkin. Annoin vanhemmilleni puolet, nyt ei kummankaan tarvi käydä tämän takia apteekissa pariin vuoteen.