Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Asumme kaukana Suomesta ja käymme kotimaassa muutaman kerran vuodessa.

Jos menemme miehen vanhemmille niin he pyytävät bensarahaa kentältä hakemisesta. Ruokakaupassa täytyy tietenkin käydä ja odottavat tiskillä tumput suorana, tottakai maksamme koska meidän takia täytyy ostaa ektraa. Haluavat viedä ravintolaan syömään tai kahville ja kummasti katselevat seinille kun lasku saapuu. Hyväksyisin täysin jos homma toimisi toisinkinpäin.

Mutta kun he tulevat vierailulle niin sama homma jatkuu. Me maksamme junaliput lentokentältä kotiin koska he eivät ole kerenneet vaihtamaan paikallista rahaa. Ravintolassa täytyy päästä vessaan tai tuijotella poispäin kun lasku saapuu. Kaupassakäynti on vain meidän harteilla koska me tiedämme mitä sieltä tarvitaan.

Mutta loman päätteeksi anopin täytyy aina ostaa uusi laukku kun tuliaiset eivät mahdu vanhaan.

Vanhempieni naapurissa tien toisella puolella asui osan vuodesta vanha pariskunta, joilla oli monta omenapuuta. Meidän perheellä oli hyvät välit tähän pariskuntaan ja meille oli annettu lupa käydä syksyisin poimimassa heiltä omenoita, kun eivät luonnollisesti saaneet kaikkia itse käytettyä. Lupaus toistettiin joka syksy, ja käydessämme pysyimme myös aina kohtuuden rajoissa, otimme vain sen verran kuin tarvitsimme. No, jossain vaiheessa meidän viereiseen taloon muutti uusi perhe (omakotialueesta kyse), joita emme tunteneet entuudestaan. Perheen äiti oli ilmeisesti sitten kerran nähnyt meidän äitimme tulevan takaisin naapurista omenapussin kanssa ja ilmeisesti oletti omenapuiden olevan kaikille "vapaata riistaa". Muistaakseni tämän vanhan pariskunnan rouva sai tämän perheenäidin kiinni itse teossa kun oli marssinut pihaan pussinsa kanssa ja yrittänyt ruveta sullomaan omenoita mukaansa. Tuli kyllä äkkilähtö siinä paikassa, ja tämä perheenäiti taisikin vetää kunnolla herneet nenäänsä kun joutui häädetyksi. Ongelmaa tuskin olisi ollut jos olisi ensin vaikka mennyt juttelemaan pariskunnalle ja kysynyt lupaa muutaman omenan poimimiseen, mutta luvatta pihaan laukkaaminen kuin haaskalle ikään meni niin yli että lupaa ei ole tainnut tähänkään päivään mennessä saada.

1/2

Tässä muutama:

- Nainen omisti hevosen. Hän oli lähtenyt jonnekin, festareille tms. Hevosta piti kuitenkin liikuttaa. Mä "sain" mennä hoitamaan ja liikuttamaan hevosen hänen poissaollessaan. Tästä ilosta hän otti minulta rahaa :D

- Naisella oli hirveä hinku päästä ajelemaan sinne tänne ties mihin vuorokauden aikaan. Yksin ei kuitenkaan halunnut ajella, vaan kinusi mut mukaan. Tästä hyvästä hän halusi bensarahaa.

- Nainen kävi into pinkeänä läpi mun tavaroita, esim. laukkuja ja koruja. Kovasti yritti vaatia, että mä "myyn" hänelle hänen himoitsemiaan tavaroita, max 2 euron hinnalla, totta kai, yhtään riippumatta tavaran ostohinnasta. Ensin tähän erehdyin, mutta tokenin pian, koska rahoja ei ikinä kuulunut. Joko ensin väitti maksaneensa ne ja sitten suuttui, koska olen paska ystävä kun perin häneltä rahaa, tai sitten skippasi maksamisvalheen kokonaan ja alkoi suoraan syyllistämään. Tietenkin olin myös paska kaveri, koska en "myynyt" hänelle juttuja, koska olivathan ne nyt niiiiin "hänen näköisiään".

- Lainasin kaverin kaverilta pienen summan rahaa. Kyseinen henkilö ei kuulunut piireihini, joten annoin rahan kaverilleni, jotta voisi sen välittää tälle henkilölle. Summa oli niin pieni, että maksoin sen kolikkoina. Kaverini halveksui niitä kolikkoja jostain syystä, eikä "jaksanut" niitä tälle toiselle tyypille toimittaa. Rahat päätyivät kaverini on-off-poikaystävän kaljakassaan.

- Tyypillä oli rästissä 2 kielitehtävää ja enää vain ne vaadittiin ammattipapereiden pokaamiseen. Hän selitti, että "ei osaa käyttää sanakirjaa" ja pisti mut tekemään tehtävän kielellä, jota osaan n. 5 yksittäisen sanan verran. Toisen tehtävistä teki äitini, joka oli 30 vuotta aiemmin kieltä lukiossa lukenut. Akka sai paperit, kiitosta ei ole kuulunut tähän päivään mennessä.

- Nainen yritti aina saada mut tarjoamaan itselleen ruokaa ja juomaa, koska XYZ. Mikään näistä syistä ei ikinä kohdannut todellisuuden kanssa, ja ei, hän ei ikinä ollut tarjonnut minulle yhtään mitään. Kunhan kalasteli.

- Nainen ei ikinä antanut kenellekään mitään, ei siis yhtään mitään. Ei ystävyyttä, olkapäätä, korvaa, tukea, apua jne, mutta loukkaantui verisesti jos joku toinen ei antanut hänelle kaikkia noita sekunnin varoitusajalla ja vieläpä rajattomasti. Kaikki saivat sitten kuulla kuinka itsekäs paska toinen ihminen on ollut, miten se kehtaa?!- Naisella oli ollut teini-iässä hormoniongelmia, jonka takia hän oli mm. jäänyt alikehittyneen kapeaksi rakenteeltaan (ihan lääkärien toteama ja hoitama vaiva). Mä olen huomattavasti raskasrakenteisempi, joten hän ehdotti josko minä toimisin hänen sijaissynnyttäjänään, kun hän vielä kaiken lisäksi niin pelkääkin synnyttämistä. Tämä ei ollut huono vitsi, muija oli tosissaan.

Ai kato toi edellinen meni jostain syystä loppupäästä "rikki" :(

---

2/2

Parasta tässä on, että kyseessä joka kohdassa sama ihminen. Tutustuttiin kun olin arka ja koulukiusattu 7-vuotias ja ihan liian kauan (melkein 20 vuotta) siedin kyseisen ihmisen toimia. Nämä tulivat mieleen n. 5 minuutissa ja mikäli käyttäisin muistelemiseen kunnolla aikaa saisin keskipitkän romaanin aikaiseksi. Parin viikon päästä tulee täyteen 3 vuotta siitä kun poistin ihmisen elämästäni kokonaan, bileet, woo!

Yllättäen tällä naisella on ihan hemmetin laaja kaveripiiri ja käsittääkseni on yleisesti todella pidetty. Hän vaikuttaa päällisin puolin aseistariisuvan höpsöltä, hitaallakäyvältä hippitytöltä. Pinnan alla kytee varhaisteinin henkiselle tasolle jäänyt tunteeton hyväksikäyttäjä, joka luojan kiitos yksinkertaisuutensa takia ei pysty kunnolla ihmisiä manipuloimaan. 

Ja tosiaan tossa mainitsin, että katselin tuota touhua melkein 20 vuotta, tarkemmin 18 ja risat, joten todellakin tiedän mistä ja kenestä puhun. Siksi pelkään liikkua synnyinkaupungissani, koska hän asuu siellä vielä ja jos häneen törmään on aivan varmaa, että hän aiheuttaa valtavan kohtauksen vaikka keskellä hypermarkettia ruuhka-aikaan. Vuodattaa siinä sitten ventovieraille ihmisille kovaan ääneen hyvin muunneltua versiota totuudesta ja kerää sympatiat. Yleensä tuollainen käytös aiheuttaisi ihmisissä vaivaannusta ja myötähäpeää, mutta hänessä on se jokin maaginen hoivavietin herättävä piirre, joka saa ihmiset häntä paapomaan ja puolustamaan. 

Sitä odotellessa!

PS. Itse asiassa jopa toivon, että joku tunnistaa, sillä on kyseessä kuka tahansa on hänelläkin varmasti vaikka mitä kerrottavaa :D

Naapurin tyttö kehtasi pyytää minulta, että hoitaisin kaksi viikkoa hänen koiraansa (lähti itse jonnekin päin Suomea). Ei siinä olisi ollut mitään, mutta: En tuntenut tyttöä mitenkään kamalan hyvin (oltiin tuttuja), ei ollut mitään puhetta mistään korvauksista, olisin joutunut hoitamaan isoa kultaistanoutajaa . Eli ilmaiseksi olisi pitänyt hoitaa koira+koiran ruoka ja juoma. En suostunut

Siskoni pyysi minua muuttamaan OMASTA (ja mieheni) talosta pois, koska hän olisi tarvinnut kämpän itselleen ja lapsilleen. Siskoni siis on yh-äiti

En suostunut siihen ja sain vihat päälleni viidentoista vuoden ajaksi, joka on jatkunut tähän päivään asti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pari ystävää jotka toistuvasti olettaa että vien heitä autollani milloin minnekin. Nämä siis itse autottomia ja kortittomia itse. Jo heidän ottaessa viestillä yhteyttä tietää että "tuutko kahvilla käymään" tarkoittaa että johonkin pitää olla autolla viemässä. Kauppareissut sun muut vielä ymmärtän mutta se että tällä verukkeella yritetään ajeluttaa koko yö juoppokuskina ei enää ole ok. Viimeisen kerran menin tähän lankaan enää sillä viimeksi ystäväni ehdotti että saisin kuskin reissusta palkaksi tyhjät pullot ja tölkit jotka olivat saaneet tyhjennettyä matkan aikana.

Autojutut on kyllä hankalia ja suhteita hiertäviä. Itselläni ei ole tällä hetkellä, kun ei ole vakinaista työtä (en siis pysty pitämään). Asun 300 km päässä suvustani ja tästä tulee se ongelma: lähin rautatieasema on 30 km päässä, ja sieltä tulee talviaikaan 1-2 bussia /vrk kotipaikkakunnalle, jossa edelleen on 5-6 km esim. lapsuudenkotiini, jonka veljeni nyt omistaa. Kyytien pyytäminen on hankalaa: olen kokenut, että se on riesa läheisilleni. Kesällä joskus otan pyörän mukaan junaan, olen kävellyt tuhansia kertoja tuon 5-6 km. Silti välillä pyydä kyytiä: pakkasilla, kun on paljon matkatavaraa. Käyn siis mm. siitä syystä erittäin harvoin nykyään, että toi kyytiasia on hankala. Ongelmaa tietysti lisää, että nämä autolliset ei käy  minulla kylässä, minun sinkkuna oletetaan olevan sen, jonka on helppoa matkustaa ja tulla kylään. Käydä vaikka sitä äitiä jelppimässä.  Täysihoitoa ei ole, kuten ei pidäkään ...  mutta koen sen ruokakassin kantamisen 5-6 km aika raskaana. Bensarahakin on jotenkin typerää aikuiselle kovatuloiselle veljelle, ja ei auta siihen, että toinen pitää ankeana kyydin pyytämistä. Hankausta aiheuttava asia.

Joskus ajattelen, että kun itsellä oli auto, olisi pitänyt enemmänkin joskus kyytejä tarjota. Toki mm. lainasi autoani silloin 18 vee veljellini joitakin kertoja.

Tähän on helppo ratkaisu: taksi.

Näitä on monta:

-Eräs kaverini kutsui minut syntymäpäivilleen ja tietysti olin menossa. Kuitenkin sen päivän aamuna heräsin kauheassa flunssassa ja soitin kaverille ja kerroin tilanteen. Vastaus? "No tuo se lahja tänne." ...En vienyt

-Eräs kaverin kaveri yhdissä kotibileissä sai selville, että olin turvatarkastaja. Sen seurauksena tuli heti "Hei mä oon lähössä jenkkeihin ens kuussa. Voitko järjestää niin, että saisin yli 100ml nesteet läpi tarkastuksesta?" En voinut.

-Sitten on eräs sukulainen joka nakitti aina lastenhoitoon, kun aiemmin sillä alalla olin. "Jos tulisit tänne junalla, ni kyllä me maksetaan hyvä korvaus." Hyvä korvaus oli tietenkin junaliput ja 5e "matkaeväisiin".



Ei tulisi itelleni mieleenkään omia lapsia nakittaa kenenkään vastuulle noin.

Vierailija kirjoitti:

Naapurini, ystäväni (on edelleen).

Meillä on tapana käydä yhdessä lauantaisin kaupassa (meillä auto, hänellä ei). Yleensä käymme klo 12-15. Yhtenä lauantaina oli sitten lapseni kaverisynttärit klo 17. Sanoin, että pitää mennä jo aamupäivällä kauppaan ja niin tehtiinkin. Hän oli hyvin tietoinen juhlista, koska ostelin sipsiä, limuja ym.

Sitten klo 16.55 soi puhelin. Naapuri soittaa ja ilmoittaa, että pitää lähteä uudelleen kauppaan, koska hän unohti ostaa jotain tärkeää (ei suostunut sanomaan mitä, varmaan tupakkaa). Vastasin, etten todellakaan voi lähteä - meille oli tullut pari vierasta ja lisää oli tulossa. Hänen mielestään mieheni voisi vahtia juhlijoita. No mieheni oli lähtenyt juhlia karkuun. Sitten sanoi, että ne pärjää keskenään. Vastasin, ettei pärjää, en aio ottaa riskiä, että kakkukynttilästä syttyy tulipalo - ja sitä paitsi HALUAN olla mukana juhlassa enkä kuskaamassa häntä kauppaan. Viimein uskoi "täytyy sitten mennä bussilla"

Toinen kerta: en uskalla ajaa kaupanparkkihalliin jouluaatonaattona koska on rysis. Silloin mieheni lähtee mukaan. Soitin naapurille aamupäivällä, että lähdemme kauppaan nyt - tahtooko mukaan. Ei tahtonut.

Sitten hän soittaa klo 16: nyt hän voisi mennä kauppaan. Silloin oli jo huono kelikin ja vielä pahempi rysis. En lähtenyt.

Naapuri härski joo, mutta vielä pahempi mies joka lähti karkuun synttäreitä? Tuollaisen muistaisin ja lähtisin itse karkuun seuraavan kerran...

Flunssa se kuitenkin oli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vähän out of topic, mutta uusi naapuri tuli hädissään kyselemään suppoja la-iltana kasin pintaan!  olivat muuttaneet jostain helsingistä ja se, etteivät apteekit ole täällä yöhön asti auki tuli heille yllätyksenä...

minulla oli vauva, samoin heillä ja toki lainasin mielelläni supon jotta pärjäsivät aamuun.

Niin? Jos sille lapselle nousi yllättäen kuume lauantaina klo 20, eikä virastoaikana, niin sinä jaksat ihmetellä?

tulee mieleen että asuvat täällä Mikkelissä.. ennen päivystävä apteekki oli yhdeksään auki, nykyään kuuteen !  .O 

tässä muutama viikko  soittelin tuttavat ja ystävät hädissäni läpi, kun influenssa iski  ja mies kävi turhaan riuhtomassa joka perkeleen apteekin ovea! 

Miksi ihmeessä? Eihän influenssaan, niin kuin ei muihinkaan virustauteihin, ole mitään muuta lääkettä kuin lepo ja aika...

Ei influenssaan olekaan, mutta oireisiin on lääke. Kipulääkettä jne. ei saa Prismasta. Ehkä kirjoittaja olisi halunnut buranaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pari ystävää jotka toistuvasti olettaa että vien heitä autollani milloin minnekin. Nämä siis itse autottomia ja kortittomia itse. Jo heidän ottaessa viestillä yhteyttä tietää että "tuutko kahvilla käymään" tarkoittaa että johonkin pitää olla autolla viemässä. Kauppareissut sun muut vielä ymmärtän mutta se että tällä verukkeella yritetään ajeluttaa koko yö juoppokuskina ei enää ole ok. Viimeisen kerran menin tähän lankaan enää sillä viimeksi ystäväni ehdotti että saisin kuskin reissusta palkaksi tyhjät pullot ja tölkit jotka olivat saaneet tyhjennettyä matkan aikana.

Autojutut on kyllä hankalia ja suhteita hiertäviä. Itselläni ei ole tällä hetkellä, kun ei ole vakinaista työtä (en siis pysty pitämään). Asun 300 km päässä suvustani ja tästä tulee se ongelma: lähin rautatieasema on 30 km päässä, ja sieltä tulee talviaikaan 1-2 bussia /vrk kotipaikkakunnalle, jossa edelleen on 5-6 km esim. lapsuudenkotiini, jonka veljeni nyt omistaa. Kyytien pyytäminen on hankalaa: olen kokenut, että se on riesa läheisilleni. Kesällä joskus otan pyörän mukaan junaan, olen kävellyt tuhansia kertoja tuon 5-6 km. Silti välillä pyydä kyytiä: pakkasilla, kun on paljon matkatavaraa. Käyn siis mm. siitä syystä erittäin harvoin nykyään, että toi kyytiasia on hankala. Ongelmaa tietysti lisää, että nämä autolliset ei käy  minulla kylässä, minun sinkkuna oletetaan olevan sen, jonka on helppoa matkustaa ja tulla kylään. Käydä vaikka sitä äitiä jelppimässä.  Täysihoitoa ei ole, kuten ei pidäkään ...  mutta koen sen ruokakassin kantamisen 5-6 km aika raskaana. Bensarahakin on jotenkin typerää aikuiselle kovatuloiselle veljelle, ja ei auta siihen, että toinen pitää ankeana kyydin pyytämistä. Hankausta aiheuttava asia.

Joskus ajattelen, että kun itsellä oli auto, olisi pitänyt enemmänkin joskus kyytejä tarjota. Toki mm. lainasi autoani silloin 18 vee veljellini joitakin kertoja.

Tähän on helppo ratkaisu: taksi.

Et varmaan lukenut kohtaa, että minulla ei ole autoa taloudellisista syistä. Jos olisi varaa ajella taksilla, niin olisi se autokin, ja ei taksintarvetta. 6 km edestakaisin maksaa jopa 40 taksilla. 

Vaihtoehto on käydä harvoin. Tai kesällä, kun viitsii kävellä tai mennä pyörällä (jopa sen koko 30 km). Silloin oli helpompaa kun pari sukulaista oli töissä rautatieasemapaikkakunnalla; pääsin heidän työmatkakyydeissään (kenenkään ei tarvinnut erikseen lähteä kuljettamaan) .

Kummasti löydän itseni aina kaitsemasta miehen sisarusten lapsia (omia ei ole) jos mennään miehen perheen kanssa jonnekin. Saavat sitten väsyneet vanhemmat levätä.. Entäs se oma loma ja rentoutuminen? Mitään ei ole näitä lapsia vastaan mutta omia ei ole juurikin siitä syystä etten heidän seurassaan loputtomasti viihdy ja jaksa leikittää. Tomppelikin tajuaa ettei tässä ole mitään järkeä mutta miten sanot että katsokaapa itse lapsianne niin ettei kukaan loukkaannu :D Hetken toki katsoisinkin mutta koko loman?

Vierailija kirjoitti:

Ai kato toi edellinen meni jostain syystä loppupäästä "rikki" :(

---

2/2

Parasta tässä on, että kyseessä joka kohdassa sama ihminen. Tutustuttiin kun olin arka ja koulukiusattu 7-vuotias ja ihan liian kauan (melkein 20 vuotta) siedin kyseisen ihmisen toimia. Nämä tulivat mieleen n. 5 minuutissa ja mikäli käyttäisin muistelemiseen kunnolla aikaa saisin keskipitkän romaanin aikaiseksi. Parin viikon päästä tulee täyteen 3 vuotta siitä kun poistin ihmisen elämästäni kokonaan, bileet, woo!

Yllättäen tällä naisella on ihan hemmetin laaja kaveripiiri ja käsittääkseni on yleisesti todella pidetty. Hän vaikuttaa päällisin puolin aseistariisuvan höpsöltä, hitaallakäyvältä hippitytöltä. Pinnan alla kytee varhaisteinin henkiselle tasolle jäänyt tunteeton hyväksikäyttäjä, joka luojan kiitos yksinkertaisuutensa takia ei pysty kunnolla ihmisiä manipuloimaan. 

Ja tosiaan tossa mainitsin, että katselin tuota touhua melkein 20 vuotta, tarkemmin 18 ja risat, joten todellakin tiedän mistä ja kenestä puhun. Siksi pelkään liikkua synnyinkaupungissani, koska hän asuu siellä vielä ja jos häneen törmään on aivan varmaa, että hän aiheuttaa valtavan kohtauksen vaikka keskellä hypermarkettia ruuhka-aikaan. Vuodattaa siinä sitten ventovieraille ihmisille kovaan ääneen hyvin muunneltua versiota totuudesta ja kerää sympatiat. Yleensä tuollainen käytös aiheuttaisi ihmisissä vaivaannusta ja myötähäpeää, mutta hänessä on se jokin maaginen hoivavietin herättävä piirre, joka saa ihmiset häntä paapomaan ja puolustamaan. 

Sitä odotellessa!

PS. Itse asiassa jopa toivon, että joku tunnistaa, sillä on kyseessä kuka tahansa on hänelläkin varmasti vaikka mitä kerrottavaa :D

Älä pelkää, äläkä välttele. Et tunne. Jos tulee huutelemaan eteesi, kävelet vain pois. Jos muu ei auta, pyydä myyjää hakemaan vartija ja sano, ettet tunne tuota henkilöä. Sinä voitat.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti löydän itseni aina kaitsemasta miehen sisarusten lapsia (omia ei ole) jos mennään miehen perheen kanssa jonnekin. Saavat sitten väsyneet vanhemmat levätä.. Entäs se oma loma ja rentoutuminen? Mitään ei ole näitä lapsia vastaan mutta omia ei ole juurikin siitä syystä etten heidän seurassaan loputtomasti viihdy ja jaksa leikittää. Tomppelikin tajuaa ettei tässä ole mitään järkeä mutta miten sanot että katsokaapa itse lapsianne niin ettei kukaan loukkaannu :D Hetken toki katsoisinkin mutta koko loman?

Voit kyllä katsoa peiliin. En lähtisi heidän kanssaan lomille. Siinäpä miettivät uudestaan lastenhoitokuviot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurini, ystäväni (on edelleen).

Meillä on tapana käydä yhdessä lauantaisin kaupassa (meillä auto, hänellä ei). Yleensä käymme klo 12-15. Yhtenä lauantaina oli sitten lapseni kaverisynttärit klo 17. Sanoin, että pitää mennä jo aamupäivällä kauppaan ja niin tehtiinkin. Hän oli hyvin tietoinen juhlista, koska ostelin sipsiä, limuja ym.

Sitten klo 16.55 soi puhelin. Naapuri soittaa ja ilmoittaa, että pitää lähteä uudelleen kauppaan, koska hän unohti ostaa jotain tärkeää (ei suostunut sanomaan mitä, varmaan tupakkaa). Vastasin, etten todellakaan voi lähteä - meille oli tullut pari vierasta ja lisää oli tulossa. Hänen mielestään mieheni voisi vahtia juhlijoita. No mieheni oli lähtenyt juhlia karkuun. Sitten sanoi, että ne pärjää keskenään. Vastasin, ettei pärjää, en aio ottaa riskiä, että kakkukynttilästä syttyy tulipalo - ja sitä paitsi HALUAN olla mukana juhlassa enkä kuskaamassa häntä kauppaan. Viimein uskoi "täytyy sitten mennä bussilla"

Toinen kerta: en uskalla ajaa kaupanparkkihalliin jouluaatonaattona koska on rysis. Silloin mieheni lähtee mukaan. Soitin naapurille aamupäivällä, että lähdemme kauppaan nyt - tahtooko mukaan. Ei tahtonut.

Sitten hän soittaa klo 16: nyt hän voisi mennä kauppaan. Silloin oli jo huono kelikin ja vielä pahempi rysis. En lähtenyt.

Naapuri härski joo, mutta vielä pahempi mies joka lähti karkuun synttäreitä? Tuollaisen muistaisin ja lähtisin itse karkuun seuraavan kerran...

Minusta tuo kertoo hyvästä suhteesta, jos toinen on esim. ujo tai epäsosiaalinen niin toinen antaa hänen olla "omituinen" ja karata. Meidän suvussakin tämä on ihan ok, eikä välejä katkaista lähisukulaisiin jotka jäävät isoistakin juhlista pois.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti löydän itseni aina kaitsemasta miehen sisarusten lapsia (omia ei ole) jos mennään miehen perheen kanssa jonnekin. Saavat sitten väsyneet vanhemmat levätä.. Entäs se oma loma ja rentoutuminen? Mitään ei ole näitä lapsia vastaan mutta omia ei ole juurikin siitä syystä etten heidän seurassaan loputtomasti viihdy ja jaksa leikittää. Tomppelikin tajuaa ettei tässä ole mitään järkeä mutta miten sanot että katsokaapa itse lapsianne niin ettei kukaan loukkaannu :D Hetken toki katsoisinkin mutta koko loman?

Kun sinua pyydetään katsomaan lapsia niin sanot, että muuten olis käynyt mutta olitkin juuri menossa menossa uimaan/lukemaan kirjaa/ vessaan/suihkuun/kävelylle/päiväunille ja liukenet välittömästi tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti löydän itseni aina kaitsemasta miehen sisarusten lapsia (omia ei ole) jos mennään miehen perheen kanssa jonnekin. Saavat sitten väsyneet vanhemmat levätä.. Entäs se oma loma ja rentoutuminen? Mitään ei ole näitä lapsia vastaan mutta omia ei ole juurikin siitä syystä etten heidän seurassaan loputtomasti viihdy ja jaksa leikittää. Tomppelikin tajuaa ettei tässä ole mitään järkeä mutta miten sanot että katsokaapa itse lapsianne niin ettei kukaan loukkaannu :D Hetken toki katsoisinkin mutta koko loman?

Voit kyllä katsoa peiliin. En lähtisi heidän kanssaan lomille. Siinäpä miettivät uudestaan lastenhoitokuviot.

Taidatpa olla osittain oikeassa. Nämä on kuitenkin mukavia ihmisiä ja tekee tätä mahdollisesti tajuamattaan.. Tai sitten pitää katsoa sinne peiliin :D Lasten vanhemmatkaan ei koskaan kovin kaukana ole mutta jotenkin se lasten uimisen, leikkimisen, pyöräilyn jne. yleisten touhuilujen vahtiminen kuitenkin jää omalle kontolle kun muut aikuiset voi keskittyä toisiinsa. Tietysti jos ei koskaan mitään sano.. mutta mitenkäs sanot, aika arka aihe :/

Vähän kyllä ihmetyttää että miten ihmisillä on pokkaa lainaa satasia kavereiltaan. Ymmärtäisin jonkun muutaman kympin mutta ihan oikeasti 1400 euroa kuten joltain oli pyydetty? :O Ne jotka tuollaisia summia pyytävät eivät koskaan tule niitä maksamaan takaisin kun elämänhallinta on ajanut siihen tilanteeseen jossa niitä pitää kavereilta pummia. Huhhuh. 

Nuo muuttoavun hyväksikäyttäjät on myös härskejä. Itse olen tarjonnut joka muutossa ruokaa niin että talkoolaiset ovat lähteneet kovasti kiitellen ja vatsat täynnä pois. Hävytöntä ettei anneta muuta kuin ehkä laihaa kahvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti löydän itseni aina kaitsemasta miehen sisarusten lapsia (omia ei ole) jos mennään miehen perheen kanssa jonnekin. Saavat sitten väsyneet vanhemmat levätä.. Entäs se oma loma ja rentoutuminen? Mitään ei ole näitä lapsia vastaan mutta omia ei ole juurikin siitä syystä etten heidän seurassaan loputtomasti viihdy ja jaksa leikittää. Tomppelikin tajuaa ettei tässä ole mitään järkeä mutta miten sanot että katsokaapa itse lapsianne niin ettei kukaan loukkaannu :D Hetken toki katsoisinkin mutta koko loman?

Kun sinua pyydetään katsomaan lapsia niin sanot, että muuten olis käynyt mutta olitkin juuri menossa menossa uimaan/lukemaan kirjaa/ vessaan/suihkuun/kävelylle/päiväunille ja liukenet välittömästi tilanteesta.

Kiitos,laitan muistiin. Näistä toi suihku saattais toimia, muuten lapset voikin tulla mukaan.. :D

No, naapuri pyysi, että jättäisin autoan kauemmas tien varteen enkä pistokepaikalleni. Näin hänelle jäisi parkkipaikalla isompi tila itselleen. Entinen naapuri oli kuulemma suostunut. Jostain syystä minä en.

Vierailija kirjoitti:

No, naapuri pyysi, että jättäisin autoan kauemmas tien varteen enkä pistokepaikalleni. Näin hänelle jäisi parkkipaikalla isompi tila itselleen. Entinen naapuri oli kuulemma suostunut. Jostain syystä minä en.

Onko tällä joku järkevä syy, liikkumisvaikeus tms. miksi tarvitsis enemmän tilaa? Kesällä vois tollasessa tilanteessa olla itelle ehkä ok, talvella haluan kyllä pistokkeeni!