Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Joku random tyyppi Facebookista halusi "sovittelurahaa", että välttyisin oikeusjutulta kunnianloukkauksesta. Mutta tarina meni suunnilleen näin...

Alkoi pommittaa mua yksäreillä, kun olin jakanut koiraryhmään kuvan, jossa oma koira on häkissä pihalla. Se häkki on silleen talon seinässä kiinni, että koira pääsee vapaasti itse kävelemään sieltä lasitetulle terassille ja terassilta sisään ja taas häkkiin, kun kesäisin ovet on auki päivät ja koira nyt sattuu siellä häkissä viihtymään aikas hyvin. Yritin tätä sille tyypille selittää, mutta hän kiihtyi hillittömästi. Lopulta laitoin viestin "nyt en sun kanssa tästä jaksa jauhaa, kun et näköjään kykene älyämään tätä asiaa. Tee vaikka elsu, jos et saa asialta rauhaa tai hommaa joku lääkitys tuohon ahdistukseen".

Tämä ITSE meni julkaisemaan screenshotit keskustelusta ja sitten koki, että olen loukannut hänen kunniaa tällä viestillä, kun se tuli julkiseksi 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti löydän itseni aina kaitsemasta miehen sisarusten lapsia (omia ei ole) jos mennään miehen perheen kanssa jonnekin. Saavat sitten väsyneet vanhemmat levätä.. Entäs se oma loma ja rentoutuminen? Mitään ei ole näitä lapsia vastaan mutta omia ei ole juurikin siitä syystä etten heidän seurassaan loputtomasti viihdy ja jaksa leikittää. Tomppelikin tajuaa ettei tässä ole mitään järkeä mutta miten sanot että katsokaapa itse lapsianne niin ettei kukaan loukkaannu :D Hetken toki katsoisinkin mutta koko loman?

Kun sinua pyydetään katsomaan lapsia niin sanot, että muuten olis käynyt mutta olitkin juuri menossa menossa uimaan/lukemaan kirjaa/ vessaan/suihkuun/kävelylle/päiväunille ja liukenet välittömästi tilanteesta.

Tajusin muuten tästä viestistäsi senkin että koskaan ei kysytä, paitsi jos kyse on illasta/alkuyöstä. Siinä ikäänkuin vaan käy niin ja itse poistutaan takavasemmalle.. Eli pitää ehkä katsoa sinne peiliin niinkuin joku ehdotti :D Liian kiltti.

Aikoinaan ystäväni olisi halunnut, että meidän häitä olisi siirretty, kun hänellä ei ollut sinne aveccia. En ole sen koommin ollut juurikaan tekemisissä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelukaveri oli lintsannut puolet luennoista ja halusi lainata minulta kaikki luentomuistiinpanot, että saisi luettua tenttiin. (Tämä tapahtui ihan 2000-luvun alussa, eli ei ollut vielä mitään läppäreitä, käsin kirjoitetut muistiinpanot vain). Lainasin. Kyseessä oli omasta mielestäni tosi mielenkiintoinen kurssi, olin tehnyt huolelliset ja tarkat muistiinpanot, ja odottelin että koskahan hän mahtaisi palauttaa ne. Lopulta ehkä puolen vuoden päästä kysyin. Kaveri suuttui ja väitti aivan pokkana, että hän on palauttanut ne jo aikoja sitten. Oli tietysti vain heittänyt ne roskikseen.

Ei ollut läppäreitä 15 vuotta sitten... heh joo, ehkei sulla, mutta muuten kyllä oli yleisesti. 

Minä olin myös lastentarhassa töissä ja serkkuni häissä minut oli istumajärjestyksessä laitettu lasten pöytään. Muuten kiva mutta poikaystäväni istui yksin vanhempieni kanssa.

Heidän pöydässä oli kulmapaikka vapaa ja teimme järjestelyitä ja menin sinne istumaan .

Mm ruokailussa muutama vanhempi tuli kysymään milloin tulen auttamaan. Olin kuin kysymysmerkki. Kysyin oletko nyt tosissasi että minä menisin syöttämään lastasi. Mitä jos ihan itse hoidat jälkikasvusi.

Onneksi oli avoin baari ja huitasin pari siideriä ihan vaan siksi että en halunnut viettää iltaa muiden serkkujeni lasten seurassa plus tuntemattomien lasten.

Kaasotkin tulivat ohjaamaan minua, kerroin kauniisti työaikani on ma-pe ja jos haluavat että teen töitä, teen aina työsopimuksen etukäteen.

Pari kun join lisää, ei kukaan enää kysynytkään.

Tämän jälkeen AINA kun menin häihin, ilmoitin minä en ole käytettävissä.

Ja tämä johtui vain siitä kun opiskelukaverit kertoivat olivat viettäneet häitä lasten pöydissä.

Eri asia on, jos sovitaan. Itse esim kävin muutaman opiskelukaverini häissä lastenvahtina. Olin keikalla ja sain sopimuksen mukaisen palkan.

Kun esikoinen oli vauva, minua pyydettiin myös lapsia leikittämään. Olisin hyvin voinut auttaa ja mieheni olisi ollut vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä osaa ihmiset olla härskejä!

Jeep, ihan kylmät väreet osasta näistä.

Sukulainen pyysi ottamaan ns. poskeen. 

Entinen kaverini. Ei paras kaveri, mutta melko hyvä ystävä kuitenkin. On entinen hyvinkin monesta syystä, mutta tässä mielestäni hänen ikävin tekonsa.

Kaverini kyläili usein luonani, ja jäi usein myös yöksi. Tämä oli mulle ok. Itse en koskaan pyytänyt päästä hänen luokseen yökylään, paitsi yhden kerran - kun olimme tämän kaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa baarissa. Pankkikorttini hukkui tuolla reissulla. Viimeinen bussini meni nenän edestä. Kysyin, että voisinko tulla hänen luokseen yöksi ja lähtisin sitten aamulla kotiin (kaveri asui n. vartin kävelymatkan päässä, minun luokseni olisi kävellyt yli tunnin). Sanoi, että ei käy, koska haluavat olla kahdestaan poikaystävänsä kanssa. Ja siihen perään, että kävely tekee hyvää. Ai että kun vitutti. Mulla ei ollut tarpeeksi käteistä rahaa, että olisin päässyt taksilla, ja tämä kaverini eikä hänen poikaystävänsäkään halunnut lainata taksirahaa (heillä olisi kyllä ollut). No lähdin siinä sitten kävelemään yksin yössä kotiini. Voin kertoa, että baarin sijaintina oli Helsingin Malmi. Helsinkiläiset tietää, että Malmilla liikkuu paljon ties minkälaisia hulluja, varsinkin yöaikaan viikonloppuisin. Kieltämättä vähän pelotti. Mutta itse en olisi ikinä voinut tehdä ystävälleni näin. Tottakai olisin päästänyt hänet luokseni yöksi, tai vähintään lainannut taksirahaa, jos hänelle olisi käynyt samoin kuin minulle. Luojan kiitos selvisin ehjin nahoin kotiini.

Tämä ei tosiaan ollut kaverini ainoa paska teko, mutta tämän baarikeissin jälkeen emme ole olleet enää väleissä. Se oli mulle vikatikki.

Löyhästi tuttu ihme tyyppi joltain harrastuskurssilta lähetti some-viestin ja esitti, että koska hän on ainoa lapsi ja tottunut saamaan kaiken haluamansa, pitäisi minun mennä hänen luokseen heti, koska hän haluaisi minut heti paikalla. 

Perunkirjoituksessa selvisi, että isäni tilillä oli 1e 47 senttiä. Pari kk kuolemaa edeltävästi veljen kanssa levinnyttä syöpää sairastava isäni ( opiaattilääkityskin ) oli nostanut tiliään 22 000€ ja setelitukku oli veljelleni annettu. Neljällä vuosikymmenellä oli vastaavaa jatkuvaa lahjoittamista ollut veljelleni ja pienempiä summia sisarelleni. Ja tietenkään kaikki pimeneenä, ei maksettu lahjaveroa, ei oo katsottu ennakkoperinnöksi,ei oo dokumenttia missään. 90- ja 2000- lukujen alussa pankitkaan ei tallaiseen puuttuneet. Sanoivat.0,että ostetaan auto, piano, rakennusmateriaaliaym. Veljellä jättiläis-okt joka on maksettu pimeenä pöytälaatikosta kaikille mukana olleille yrittäjille: putket,sähköt,katot,paneloinnit , maalaukset,pihan laitot ym.

Olen kehottanut itse ilmoittamaan, maksamaan lahjaveroa ja siten dokumentoitu ennakkoperinnöksi. Olen uhannut soittaaa verottajan vinkkipuhelimeen. En oo tehnyt sitä vielä. Itse en ola saanut vanhemmilta mitään, krokeintaanopiskeluaikaan muutama sata markkaa käteen.

Ja härskeimmät on, että sisarukset ovat tän kaiken mulle itse kertoneet, vuosikymmeniä salassa tällaista petosta tehneet ja ovat ihmeissään, kun olen tyrmistynyt. Ja lopputulos: veli ja sisko katkaisseet välinsä minuun.

Tästä on aikaa jo ainakin 10 vuotta. Olin Helsingissä illalla pienessä ruokakaupassa ostamassa ruokaa. Sillä hetkellä olin ainut asiakas kaupassa. Olin lukemassa jonkun tuotteen tuoteselostetta kun myyjä tuli kysymään tatvitsenko apua. Vastasin etten tarvitse ja tämän jälkeen myyjä kysyi voisinko valita tuotteeni nopeasti, jotta hän pääsee käymään tupakalla. Myyjä oli nuori mies. Olin silloin itsekin melko nuori ja häkellyin kysymyksestä niin, että en oikein osannut edes reagoida mitenkään. Nykypäivänä kyllä laittaisin tuollaisesta valitusta menemään. Kun menin kassalle niin mies mutisi kyllä jotain pahoittelun tapaista, mutta en kai silloin oikein osannut sanoa mitään siihenkään. Nykyään onneksi saan suuni paremmin auki.

Myyjän tultua olin siis vasta tullut kauppaan eli en ollut seisoskellut ikuisuutta hyllyjen välissä tuoteselosteita lukemassa. Ja toisaalta mitä väliä vaikka olisinkin. kyllähän kaupassa saa tuotteita katsella sulkemisaikaan saakka ja tällöin kauppa ei ollut sulkemassa oviaan vielä muutamaan tuntiin.

Asuin opiskeluaikana kerrostalossa, jossa asui samaa koulua käyvä nainen. Nainen oli minua vuotta-kahta ylempänä, en häntä tuntenut kuin ulkonäöltä. Puolen vuoden asumisen jälkeen tein muuttoa toiseen taloon lähemmäksi koulua. Olin pakkaamassa tavaroitani, kun ovikello soi. Tämä nainen oli tullut kysymään voisinko kastella hänen kukkiaan kesän ajan, kun hän meni kotipaikkakunnalleen. Kerroin, että olen juuri muuttamassa talosta pois. Mutta kun olin ylikiltti lupasin homman hoitaa, koska kukaan muukaan ei olisi voinut kukkia käydä kastelemassa. Ja niitä oli sen verran ettei nainen niitä voinut/halunnut ottaa mukaansakaan. Tässä kohtaa kerrottakoon, etten saa omia huonekasveja pysymään hengissä kovinkaan kauaa ja taisin sen tälle naisellekin kertoa. Koko kesän sitten tunnollisesti kerran viikossa kävin kastelemassa tuntemattoman ihmisen kukkia, pelko takamuksessa että onnistun ne kuitenkin kuihduttamaan. Syksy tuli ja koulu alkoi. Näin naisen koulun käytävällä ja menin palauttamaan avainta. Hän ei tainnut minua ensin edes tunnistaa, mutta kun annoin avaimen hän tajusi kuka olen. Otti avaimen ja mutisi jotain. Ja se oli siinä! Korvauksesta ei tietysti ollut alunperinkään juttua, koska oletti minun olevan samassa talossa. Enkä korvausta olisi halunnutkaan, mutta kiitos olisi ollut kiva. Varsinkin kun ne kukatkin säilyivät hengissä peloistani huolimatta. En ollut naisen kanssa tekemisissä ennen tätä kesää enkä ollut tämän jälkeenkään, ei sanan sanaa koskaan juteltu vaikka samassa koulussa oltiin ja olin hänen asunnossaan käynyt monen kuukauden ajan. Ei-sanan käyttöä olen harjoitellut...

Naapuri pyyti pillua.

Flunssa se kuitenkin oli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vähän out of topic, mutta uusi naapuri tuli hädissään kyselemään suppoja la-iltana kasin pintaan!  olivat muuttaneet jostain helsingistä ja se, etteivät apteekit ole täällä yöhön asti auki tuli heille yllätyksenä...

minulla oli vauva, samoin heillä ja toki lainasin mielelläni supon jotta pärjäsivät aamuun.

Niin? Jos sille lapselle nousi yllättäen kuume lauantaina klo 20, eikä virastoaikana, niin sinä jaksat ihmetellä?

tulee mieleen että asuvat täällä Mikkelissä.. ennen päivystävä apteekki oli yhdeksään auki, nykyään kuuteen !  .O 

tässä muutama viikko  soittelin tuttavat ja ystävät hädissäni läpi, kun influenssa iski  ja mies kävi turhaan riuhtomassa joka perkeleen apteekin ovea! 

Miksi ihmeessä? Eihän influenssaan, niin kuin ei muihinkaan virustauteihin, ole mitään muuta lääkettä kuin lepo ja aika...

Sanon tähän vaan tamiflu

Meillä oli exäni kanssa maasturi, henkilöauto sekä exän työpakettiauto ja joidenkin tuttaviemme mielestä se tarkoitti jatkuvaa kuskaamista. Maasturia pyydettiin lainaksi mökkireissuille (ei taatusti annettu) tai työpakulla olisi pitänyt kärrätä muiden muuttokuormia, onneksi pakussa lojui rapaisia työkamoja , muuttajat muuttivat äkkiä mielensä kun avasimme paksin ja näytimme rasvan ja ravan kuorruttaman koneiden täyttämän tilan. Rahaa olisi pitänyt olla aina lainaamassa koska meillä on varaa niihin autoihinkin, just joo, niihin ei olisi ollut varaa mutta kaikkia niitä tarvittiin. Kutsu kyläilemään tarkoitti yleensä sitä että minun olisi pitänyt jäädä lapsenvahdiksi ja mieheni olisi juoppokuskina, lisäksi rouva yritti kouria mieheni sukukalleuksia aina kun silmä vältti. 

Erottuani menin hyväpalkkaisiin töihin, se alkoi näkyä pukeutumisessa ja ajokalustossa ja sitten olikin näitä rahanlainaajia ja kuskauksen pyytäjiä, heistä pääsin sujuvasti eroon kun sanoin tiukasti ettei käy. tietysti olen sitten koppava narttu ja ilonpilaaja mutta väliäkö tuolla, ystäviä on vähän mutta sitäkin laadukkaampia.

Naapuri vaati, että koirat ei saa pitää mitään meteliä (meillä sisällä) tai hän ottaa yhteyttä poliisiin/vuokraisäntään. Omat koirat eivät edes haukkuneet/kiljahdelleet muuten kun tulin töistä kotiin. Hänen lapsensa kiljuivat ja metelöivät kotona ja pihalla joka päivä mutta tämä siis on ok? Inhoan kerrostalossa elämistä.

Serkustani ei koskaan kuulu mitään. Mutta kun lapsenkaitsintaa tarvittaisiin niin jo soittaa että mitä kuuluu. 

Entinen "hyvä ystäväni" ei vastaa juuri kenenkään puhelinsoittoihin, eikä soita takaisin. Ei vastaa tekstiviestihin. Vain silloin ottaa yhteyttä kun kaipaa seuraa. 

Härskisti hän pyysi mökinrakennuspuuhiin ystäviään "venetsialaisjuhliin" kun mökki oli loppusuoralla. 

Kaksi vuorokautta tehtiin porukalla talkoita. 

Venetsialaiset oli siinä, että hän sytytti klo 10.30 pienen halkokasan nuotipaikalle (ehkä viisi halkoa). Puolen tunnin päästä häntä alkoi väsyttää ja hän komensi jo nukkumaan koko konkkaronkan, jotta jaksetaan aamulla talkoilla. 

Talkoita oli aika useinkin. Mökin valmistumisen jälkeen ei ole kutsuja mökille kuulunut, vaikka moni teki varmaan viikon ilmasta työtä hänen mökinrakennuksessaan. 

Yks tuttu ei koskaan vastaa kenenkään kaverin puhelinsoittoihin eikä textareihin. On kuulemma niin kiireinen. 

Ei lähde koskaan syömään kun pyytää ulos, siis ei vastaa puhelimeen eikä textariin. 

Sitten hän soittaa ihan pokkana joskus kuukauden päästä että "terve, ollaan 5 minuutin päästä siinä ja siinä ravintolassa, tutteko mukaan syömään? ". 

Olin vierailijaluennolla kuuntelemassa mielenkiintoista luentoa. Tein muistiinpanoja: asia oli tosiaan mielenkiintoista.

Puolituttu kanssaopiskelija pyysi luennon jälkeen muistinpanojani - oli nähnyt että teen niitä. Sanoi, että haluaisi kirjoittaa oman kuntansa sanomalehteen artikkelin luennosta, on tehnyt näitä useinkin, ja niistä saa kivasti rahaa. Jos siis saisi muistiinpanoni, kun ei tullut niitä itse tehtyä?

No en antanut.