Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut hyvin silmiä avaava ketju, luin sen kokonaan. Joillain vastaajilla on todella hävyttömiä ihmisiä piireissään. Ilokseni huomaan omien läheisteni olevan hyvinkin kohtuullisia avunpyynnöissään. 

Lähinnä tulee mieleen veljeni perhe, jossa pyydettiin äitiäni säännöllisesti kolmen  lapsen hoitajaksi, että vaimo pääsee viikottain jumppaan. Äiti hoiti, mutta valitti minulle sen raskautta. Ei veljelle kuitenkaan sanonut mitään. Toisaalta ajattelin, että veljeni tietenkin kysyy apua sieltä, mistä helpoiten lastenhoitajan saa, eikä häntä voi siitä syyttää. Ei kai nähnyt, että rasittaa koko ajan sitä samaa vanhaa naista. Toisaalta mietin että äidin pitäisi aikuisena ihmisenä itse määritellä rajansa ja opetella sanomaan ei. Siitä sanoinkin äidille, mutta ei se oppinut. Aika paransi tämän, veli muutti niin, että äitiä ei enää voinut pyytää lastenvahdiksi. Nyt lapsetkin ovat jo isoja.

Mitään tämän törkeämpää ei tule mieleen. Siitä voin kyllä kiittää hyvää tuuriani.

Se jumppa mahtoi kestää pitkään, kun mummo noin väsähti, mutta aika parantaa, niinhän se menee. Itse voin laskea yhden käden sormilla pyytämäni hoitoavun mutta enpä ole missään käynytkään. Onpa omatkin auttamishalut kyllä melko vähäiset nykyään. Ei kiinnosta kenenkään lapsenhoito-ongelmat.

Esim koululaisten kesälomat. Minun lapseni sai pärjätä yksin lomalla, niin saa sitten minun puolestani toistenkin lapset pärjäillä miten pärjäilee.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen pari vuotta vanhempi serkkuni, joka sai lapset parikymppisenä. Kun lapset olivat pieniä, serkku oli miehensä kanssa kesät töissä ja päiväkoti oli kiinni. Minä olin työtön, joten serkku päätti sitten että kun mulla ei kerran ole mitään tekemistä (paitsi yrittää saada niitä töitä??), niin minähän voin tulla kahdeksi viikoksi hoitamaan lapsia! Hän sanoi maksavansa kahdesta viikosta 50 euroa, joka oli hänen mielestään suuri summa, koska hänen äitinsä vahtisi lapsia toiset kaksi viikkoa eikä hänelle tarvinnut maksaa mitään.

Serkku sai myytyä tämän hukin minulle sillä, ettei lasten kanssa tarvitse tehdä mitään, ne leikkii keskenään ja vähän puuroa lämmität niille. Serkku varmaan hoitaakin lapsiaan näin, mutta minulla ei ole sydäntä maata sohvalla kun lapset haluaa ulos leikkimään ja iloitsevat aikuisesta jota kerrankin kiinnostaa tehdä jotain. Ostin omasta pussistani lapsille myös sämpylöitä, juustoa, maitoa ja jätskiä, koska serkku oli jättänyt heille ruuaksi tosiaan vain sitä puuroa, ja lapset olivat selvästi nälkäisiä! Hoidin lapsia joka päivä yli 8 tuntia ja yhdellä puuroaterialla olisi pitänyt heidän siitä selvitä, aktiivisten kasvavien lasten.

Tämän jälkeen en ole suostunut kun serkku on ehdotellut samantyylisiä hoitokeikkoja. Serkun lapset ovat mukavia ja voin tavata heitä muutenkin, ihan kyläilemällä ja omasta halustani, ilman että ahdistaa ja ottaa päähän ja tulee hyväksikäytetty olo.

Kyllä lounaskin on lapsille kiva olla vaikka pärjäisivät leivälläkin sinne viiteen asti, kun on ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut hyvin silmiä avaava ketju, luin sen kokonaan. Joillain vastaajilla on todella hävyttömiä ihmisiä piireissään. Ilokseni huomaan omien läheisteni olevan hyvinkin kohtuullisia avunpyynnöissään. 

Lähinnä tulee mieleen veljeni perhe, jossa pyydettiin äitiäni säännöllisesti kolmen  lapsen hoitajaksi, että vaimo pääsee viikottain jumppaan. Äiti hoiti, mutta valitti minulle sen raskautta. Ei veljelle kuitenkaan sanonut mitään. Toisaalta ajattelin, että veljeni tietenkin kysyy apua sieltä, mistä helpoiten lastenhoitajan saa, eikä häntä voi siitä syyttää. Ei kai nähnyt, että rasittaa koko ajan sitä samaa vanhaa naista. Toisaalta mietin että äidin pitäisi aikuisena ihmisenä itse määritellä rajansa ja opetella sanomaan ei. Siitä sanoinkin äidille, mutta ei se oppinut. Aika paransi tämän, veli muutti niin, että äitiä ei enää voinut pyytää lastenvahdiksi. Nyt lapsetkin ovat jo isoja.

Mitään tämän törkeämpää ei tule mieleen. Siitä voin kyllä kiittää hyvää tuuriani.

Se jumppa mahtoi kestää pitkään, kun mummo noin väsähti, mutta aika parantaa, niinhän se menee. Itse voin laskea yhden käden sormilla pyytämäni hoitoavun mutta enpä ole missään käynytkään. Onpa omatkin auttamishalut kyllä melko vähäiset nykyään. Ei kiinnosta kenenkään lapsenhoito-ongelmat.

Esim koululaisten kesälomat. Minun lapseni sai pärjätä yksin lomalla, niin saa sitten minun puolestani toistenkin lapset pärjäillä miten pärjäilee.

Eli koska sinä olet mielestäsi kokenut vääryyttä, niin ilman muuta sama vahinko pitää pistää myös eteenpäin ja vielä niin, että esim. viattomat lapset kärsivät? Oletpa hieno ja jalo ihminen.

Yleensä normaalilla järjellä ja empatialla varustettu ihminen nimenomaan pyrkii korjaamaan sellaisia asioita, joiden hankaluudesta hänellä on omakohtaista kokemusta.

No, meillä on sisustustavaroita/lahjatavaroita yms myyvä verkkokauppa  sivutoimisena. Meillä on varasto kotona ja siskoni jostain syystä oletti, että tavarat ovat hänelle ilmaisia, hän voi niitä vapaasti ottaa ja viedä kotiinsa, lapsilleen yms. "Paras" tilanne oli, kun hän soitti vähän ennen erästä joulua ja kertoi tulevansa työkavereidensa kanssa meille hakemaan joulukoristeita/joululahjoja. Mainitsi oikein erikseen, etteivät he "tietenkään" maksa tavaroista mitään. Kerran siskoni tuttava sairastui vakavasti ja hänellekin olisi pitänyt tehdä iso paketti lahjaksi - ilmaiseksi tietenkin. En ollut edes kuullut ko. tuttavasta koskaan.

Sanoin aina siskolleni naurahtaen, ettei käy päinsä, pyynnöt jatkuivat aina. Sen jälkeen sanoin suoraan, että ymmärtääkö hän, että myyntitavaramme ovat maksaneet meille kuitenkin pitkän pennin  yms ja että tarkoituksemme on niistä saada lisätuloa, ei lahjoittaa kenellekään ilmaiseksi, maksamme yritystoiminnastamme veroa yms. Sen jälkeen ei ole pyyntöjä tullut.

Lapsenlapsi on isovanhempansa rintaperillinen, ja rintaperillistä ei voi perinnöttä. Lakiosuutensa saa aina, mikäli itse siitä ei luovu.

Vierailija kirjoitti:

Tätä kun kirjoitan niin itkettää kuinka väärin ja rumasti minua on kohdeltu paikassa jota kutsutaan kodiksi.

Kuulostaa niin tutulta. Oliko sattumalta uskonnolliseset vanhemmat? Oli nimittäin ihan sama meno kun vanhempien moraali ja kasvatusperiaatteet oli kaivettu raamatusta... 

Noista jäi lähinnä käteen vuosia terapiassa että pääsi yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut hyvin silmiä avaava ketju, luin sen kokonaan. Joillain vastaajilla on todella hävyttömiä ihmisiä piireissään. Ilokseni huomaan omien läheisteni olevan hyvinkin kohtuullisia avunpyynnöissään. 

Lähinnä tulee mieleen veljeni perhe, jossa pyydettiin äitiäni säännöllisesti kolmen  lapsen hoitajaksi, että vaimo pääsee viikottain jumppaan. Äiti hoiti, mutta valitti minulle sen raskautta. Ei veljelle kuitenkaan sanonut mitään. Toisaalta ajattelin, että veljeni tietenkin kysyy apua sieltä, mistä helpoiten lastenhoitajan saa, eikä häntä voi siitä syyttää. Ei kai nähnyt, että rasittaa koko ajan sitä samaa vanhaa naista. Toisaalta mietin että äidin pitäisi aikuisena ihmisenä itse määritellä rajansa ja opetella sanomaan ei. Siitä sanoinkin äidille, mutta ei se oppinut. Aika paransi tämän, veli muutti niin, että äitiä ei enää voinut pyytää lastenvahdiksi. Nyt lapsetkin ovat jo isoja.

Mitään tämän törkeämpää ei tule mieleen. Siitä voin kyllä kiittää hyvää tuuriani.

Se jumppa mahtoi kestää pitkään, kun mummo noin väsähti, mutta aika parantaa, niinhän se menee. Itse voin laskea yhden käden sormilla pyytämäni hoitoavun mutta enpä ole missään käynytkään. Onpa omatkin auttamishalut kyllä melko vähäiset nykyään. Ei kiinnosta kenenkään lapsenhoito-ongelmat.

Esim koululaisten kesälomat. Minun lapseni sai pärjätä yksin lomalla, niin saa sitten minun puolestani toistenkin lapset pärjäillä miten pärjäilee.

Eli koska sinä olet mielestäsi kokenut vääryyttä, niin ilman muuta sama vahinko pitää pistää myös eteenpäin ja vielä niin, että esim. viattomat lapset kärsivät? Oletpa hieno ja jalo ihminen.

Yleensä normaalilla järjellä ja empatialla varustettu ihminen nimenomaan pyrkii korjaamaan sellaisia asioita, joiden hankaluudesta hänellä on omakohtaista kokemusta.

Minua ehkä luullaankin kovin empaattiseksi ja auttamishaluiseksi, jota ennen olinkin. Nykyään olen yhtä itsekäs kuin muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös tätä ketjua lukiessa, että helpolla olen päässyt. Mulla on parin sukulaisen kanssa käynyt niin, että ovat olettaneet kun ovat tulleet katsomaan vastasyntynyttä, että saavat hoitaa häntä. Että siis minä ja mies painuisimme kauppaan tms., ja sukulainen jäisi sitten hoitamaan vauvaa, ilmeisesti ihan vaan siksi että on niin eriä olla sen vauvan kanssa kaksi.

Minulle on todella outoa käytöstä tuollainen, en ikinä olettaisi ylipäätään että saan hoitaa kenenkään vauvaikäistä lasta, ellei minua varta vasten pyydettäisi siihen. Ehkä yli yksi veen kohdalla olen saattanut mm. kummipojan kohdalla sanoa, että minä kyllä hoidan mielelläni jos tarvetta tulee. 

No tähän liittyen tuli mieleeni myös, että anoppi oletti saavansa leipoa mm. 1v kakun, hoitaa 1v kuvat valokuvaajalla, siis oletti, ei kysynyt. Oli järkyttynyt kun sanoin että itse hoidan tarjoilut ja poikansa kanssa hoidamme valokuvaukset. Ilmeisesti hän oli omassa mielessään ajatellut, että nämä ovat mummon "reviiriä".

Noista onneksi jo aikaa, ja nykyään toisen lapsen kohdalla ei ole ollut samanlaisia ongelmia enää. Esikoisen kohdalla oli kyllä monenlaisia olettamuksia ja pyyntöjä, mitkä tulivat yllätyksenä ja kummastuttivat.

Kaverillani oli sama homma, kaikenmaailman isotädit tunki kyläilemään ja olisivat halunneet vaunulenkeille ja hoitaa vauvaa ilman vanhempia. Kaverilleni ja miehelleen ensimmäinen lapsi, joten sukulaisten toiveita ei tässä asiassa kuunneltu ja heti lähti kuulemma sukujuhlissa pyörimään juttu kuinka kaverini on niin koppava ettei apua ota vastaan ja luulee osaavansa lastenhoidon paremmin kuin muut.

Olen aina ollut isosiskojen lasten kanssa paljon tekemisissä ja ihan normaalia on että kun minulla on vauva sylissä ja huomaan että on tullut kakka niin käyn vaipan vaihtamassa. Pikkusisko kun sai esikoisensa niin he tuntuivat olevan todella vauvan pauloissa, kerran kun mitään ajattelematta menin vauvan pyllyä pesemään tuli siskon mies ja kysyi saisiko hän tehdä sen. :D Ei silti tulisi mieleenkään ehdottaa siskoillenikaan että "menkää te nyt käymään kaupungilla ja minä täällä hoidan vauvan!"

Yhtenä kesänä menin aikuisen pikkusiskoni kanssa Linnanmäelle. Olin sovitusti ostanut Prismasta meille rannekkeet, koska etukäteen ostettuna ne olivat hieman halvemmat eikä tarvinnut jonottaa. Kun annoin rannekkeen hänelle, sanoin että tämä maksoi 36€. Tähän hän vastasu, ettei hänellä ole varaa maksaa sitä. Hän siis oli lupautunut tulemaan kanssani huvipuistoon vaikka hånellä ei ollut kuulemma varaa maksaa ranneketta ja oletti, että minä pienituloisena ihmisenä maksan hänen rannekkeensa, kun ei hän edes yrittänyt kysyä, että voiko maksaa rannekkeen hinnan myöhemmin jne.

Myöhemmin kävi ilmi, että faijani oli hänelle antanut rannekerahat, että voi maksaa sen minulle takaisin, eli jäi sellainen fiilis, että yrittikö siskoni maksattaa minulla rannekkeensa ja pitää faijan antamat rahat itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut hyvin silmiä avaava ketju, luin sen kokonaan. Joillain vastaajilla on todella hävyttömiä ihmisiä piireissään. Ilokseni huomaan omien läheisteni olevan hyvinkin kohtuullisia avunpyynnöissään. 

Lähinnä tulee mieleen veljeni perhe, jossa pyydettiin äitiäni säännöllisesti kolmen  lapsen hoitajaksi, että vaimo pääsee viikottain jumppaan. Äiti hoiti, mutta valitti minulle sen raskautta. Ei veljelle kuitenkaan sanonut mitään. Toisaalta ajattelin, että veljeni tietenkin kysyy apua sieltä, mistä helpoiten lastenhoitajan saa, eikä häntä voi siitä syyttää. Ei kai nähnyt, että rasittaa koko ajan sitä samaa vanhaa naista. Toisaalta mietin että äidin pitäisi aikuisena ihmisenä itse määritellä rajansa ja opetella sanomaan ei. Siitä sanoinkin äidille, mutta ei se oppinut. Aika paransi tämän, veli muutti niin, että äitiä ei enää voinut pyytää lastenvahdiksi. Nyt lapsetkin ovat jo isoja.

Mitään tämän törkeämpää ei tule mieleen. Siitä voin kyllä kiittää hyvää tuuriani.

mulla ihan sama kuvio suvussa. Paitsi ainaisena lapsenhoitoavun ruinaajana oli aikuinen siskoni. 3 muuuta isovanhempaa ei kevannut lastenhoitajaksi , ilmeisesti koska olivat liian "pahoja" olleet hänelle. Äitiä lypsettiin ihan hävyttömästi maksamaan kulutusluotot joista ei itse selvinnyt  senkin jälkeen kun äidille puhkesi syöpä. Teki rankaa katsella tätä kuviota noiden hoitojen aikana, kun äidillä ei riittäneet rahat kaikkiin lääkkeisiin. Sisiko oli täyspäiväisessä työssä, mistä kyllä olisi riittänyt omien vanhojen velkojen maksuun, vaan ei  halunnut. Syöpäsairasta kutsuttiin vielä toiseen kaupunkiin hoitamaan näiden lasta. No, kun äiti kuoli, kaikki kultakorut oli kadonneet kotoaan. Ihana sisko.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pari ystävää jotka toistuvasti olettaa että vien heitä autollani milloin minnekin. Nämä siis itse autottomia ja kortittomia itse. Jo heidän ottaessa viestillä yhteyttä tietää että "tuutko kahvilla käymään" tarkoittaa että johonkin pitää olla autolla viemässä. Kauppareissut sun muut vielä ymmärtän mutta se että tällä verukkeella yritetään ajeluttaa koko yö juoppokuskina ei enää ole ok. Viimeisen kerran menin tähän lankaan enää sillä viimeksi ystäväni ehdotti että saisin kuskin reissusta palkaksi tyhjät pullot ja tölkit jotka olivat saaneet tyhjennettyä matkan aikana.

Autojutut on kyllä hankalia ja suhteita hiertäviä. Itselläni ei ole tällä hetkellä, kun ei ole vakinaista työtä (en siis pysty pitämään). Asun 300 km päässä suvustani ja tästä tulee se ongelma: lähin rautatieasema on 30 km päässä, ja sieltä tulee talviaikaan 1-2 bussia /vrk kotipaikkakunnalle, jossa edelleen on 5-6 km esim. lapsuudenkotiini, jonka veljeni nyt omistaa. Kyytien pyytäminen on hankalaa: olen kokenut, että se on riesa läheisilleni. Kesällä joskus otan pyörän mukaan junaan, olen kävellyt tuhansia kertoja tuon 5-6 km. Silti välillä pyydä kyytiä: pakkasilla, kun on paljon matkatavaraa. Käyn siis mm. siitä syystä erittäin harvoin nykyään, että toi kyytiasia on hankala. Ongelmaa tietysti lisää, että nämä autolliset ei käy  minulla kylässä, minun sinkkuna oletetaan olevan sen, jonka on helppoa matkustaa ja tulla kylään. Käydä vaikka sitä äitiä jelppimässä.  Täysihoitoa ei ole, kuten ei pidäkään ...  mutta koen sen ruokakassin kantamisen 5-6 km aika raskaana. Bensarahakin on jotenkin typerää aikuiselle kovatuloiselle veljelle, ja ei auta siihen, että toinen pitää ankeana kyydin pyytämistä. Hankausta aiheuttava asia.

Joskus ajattelen, että kun itsellä oli auto, olisi pitänyt enemmänkin joskus kyytejä tarjota. Toki mm. lainasi autoani silloin 18 vee veljellini joitakin kertoja.

Sukulaiseni on pyytänyt minulta lainaksi pikkusummia, noin 10 - 40 euroa. Koskaan ei ole vielä maksanut takaisin.

Myytiin koiranpentu tutun tutulle. Vaikutti hyvin asialliselta ihmiseltä, en tosiaan pentuja lykännyt ihan kelle sattuu. Koira oli hällä about pari vuotta, kunnes hän halusi siitä eroon muuttuneen elämäntilanteen takia. Ostin koiran meille takaisin ja kaikki oli ok.

MUTTA! Ehkä muutamaa kuukautta myöhemmin tyyppi keksi, että minä oon hälle velkaa kaikki koiran elinaikana tulleet eläinlääkärikulut (esim. kastraatio). Kun sehän on mun koira ja hän on sitä hoitanut ja hoidattanut omaan piikkiinsä 😂😂😂 Arvatkaa, maksoinko?

Kaveri pyysi lähestulkoon ilmaisia pianotunteja lapselleen. Että matkaisin toiselle puolelle kaupunkia bussissa 20 min per suunta ja hän maksaisi peräti ehkä 10 egeä tunnilta. Röyhkeää kalastamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vähän out of topic, mutta uusi naapuri tuli hädissään kyselemään suppoja la-iltana kasin pintaan!  olivat muuttaneet jostain helsingistä ja se, etteivät apteekit ole täällä yöhön asti auki tuli heille yllätyksenä...

minulla oli vauva, samoin heillä ja toki lainasin mielelläni supon jotta pärjäsivät aamuun.

Niin? Jos sille lapselle nousi yllättäen kuume lauantaina klo 20, eikä virastoaikana, niin sinä jaksat ihmetellä?

tulee mieleen että asuvat täällä Mikkelissä.. ennen päivystävä apteekki oli yhdeksään auki, nykyään kuuteen !  .O 

tässä muutama viikko  soittelin tuttavat ja ystävät hädissäni läpi, kun influenssa iski  ja mies kävi turhaan riuhtomassa joka perkeleen apteekin ovea! 

Miksi ihmeessä? Eihän influenssaan, niin kuin ei muihinkaan virustauteihin, ole mitään muuta lääkettä kuin lepo ja aika...

Tämä on sen verran spesiaalijuttu, että tutut varmaan tunnistaa, mutta menköönsä. Oma isäni vaati minua työsnetelmään hänen yrityksessään jo lapsesta lähtien. Maksoi palkkaa 5 markkaa/5 euroa tunnilta. Työ sisälsi raskasta siivoamista jne. Teininä pyysin, että allekirjoitettaisiin ihan oikea työsopimus, jotta saisin lakien mukaan ylityökorvaukset, ilta- ja viikonloppulisät, lomarahat, oikeaa palkkaa sen noin 6-7 euron sijaan (taisi nostaa palkkaa muutamalla eurolla myöhemmin), mutta isäni ei suostunut. Sen sijaan jouduin maksamaan hänelle, siis omalle isälleni 10% veroa pimeästä palkastani sillä verukkeella, että minun pitää olla kiitollinen ja maksaa korvausta siitä, että saan työkokemusta. Luitte aivan oikein. Lisäksi koska minut pakotettiin tekemään pimeänä töitä, niin minun piti maksaa tämä 10% korvaus isälleni siitä, että minähän hyödyin siitä, etten joutunut vähentämään palkastani mm. veroja ja muita kuluja. Tämän lisäksi jouduin maksamaan omalle isälleni kaikesta ruoasta, mitä söin, kaikesta muusta juomasta paitsi vedestä ja kahvista/teestä/kaakaosta. Syöntiäni ja juomistani rajoitettiin enkä saanut pitää ruokataukoja, vaikka mahaan koski nälästä (jos siivous oli kesken). Taukoja ei saanut juuri pitää. Jos oli hiljaista, piti putsata listoja/pattereita/seiniä jne. Minua haukuttiin ja minut nolattiin harva se päivä asiakkaiden edessä.

Myöhemmin isäni on pokkana väittänyt minulle, että hän ei ole koskaan hyväksikäyttänyt eikä huijannut ketään...

Ja kaikki kertomani on totta, vaikka nuita voi olla vaikea uskoa.

Meillä kävi syksymmällä eräs sukulaisperhe kylässä ja toivat mukanaan mäkkäristä ruokaa. Sanoin että voidaan tuoda sitten seuraavan kerran teille kun käydään kylässä. Ollaan kyllä käyty kylässä, mutta synttäreillä (joissa on ollut muitakin vieraita), joten mäkkärisafkat ollaan vielä "velkaa". Mietin tätä juttua vähän väliä ja tunnen syyllisyyttä kun mietin että ollaan vaan tolleen syöty ilmaiseksi eikä olla vastapalvelusta tehty. Mietin että miettiikö sukulainen siellä että voi v*tun pummit :D

Joten minun on todella hankala kuvitella miten nämä ihmiset pystyvät olemaan niin röyhkeitä joita täällä monien kommenteissa esiintyy. Lainataan kaverilta tuhansia euroja, eikä makseta koskaan takaisin. Tai vaaditaan tekemään voileipäkakut ja täytekakut "ruokapalkalla". Eivätkö he vain koe tätä törkeänä käyttäytymisenä eikä tämä heitä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sen verran spesiaalijuttu, että tutut varmaan tunnistaa, mutta menköönsä. Oma isäni vaati minua työsnetelmään hänen yrityksessään jo lapsesta lähtien. Maksoi palkkaa 5 markkaa/5 euroa tunnilta. Työ sisälsi raskasta siivoamista jne. Teininä pyysin, että allekirjoitettaisiin ihan oikea työsopimus, jotta saisin lakien mukaan ylityökorvaukset, ilta- ja viikonloppulisät, lomarahat, oikeaa palkkaa sen noin 6-7 euron sijaan (taisi nostaa palkkaa muutamalla eurolla myöhemmin), mutta isäni ei suostunut. Sen sijaan jouduin maksamaan hänelle, siis omalle isälleni 10% veroa pimeästä palkastani sillä verukkeella, että minun pitää olla kiitollinen ja maksaa korvausta siitä, että saan työkokemusta. Luitte aivan oikein. Lisäksi koska minut pakotettiin tekemään pimeänä töitä, niin minun piti maksaa tämä 10% korvaus isälleni siitä, että minähän hyödyin siitä, etten joutunut vähentämään palkastani mm. veroja ja muita kuluja. Tämän lisäksi jouduin maksamaan omalle isälleni kaikesta ruoasta, mitä söin, kaikesta muusta juomasta paitsi vedestä ja kahvista/teestä/kaakaosta. Syöntiäni ja juomistani rajoitettiin enkä saanut pitää ruokataukoja, vaikka mahaan koski nälästä (jos siivous oli kesken). Taukoja ei saanut juuri pitää. Jos oli hiljaista, piti putsata listoja/pattereita/seiniä jne. Minua haukuttiin ja minut nolattiin harva se päivä asiakkaiden edessä.

Myöhemmin isäni on pokkana väittänyt minulle, että hän ei ole koskaan hyväksikäyttänyt eikä huijannut ketään...

Ja kaikki kertomani on totta, vaikka nuita voi olla vaikea uskoa.

Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä. Tunteet aina aika pinnassa, kun tuota asiaa muistelee. Ja kirjoitan lisäksi kännykällä toinen silmä ummessa, oon menossa just päikkäreille 😅.

Olen ihminen joka auttaa toisia. Toiset käyttävät sitä häikäilemättömästi hyväkseen. "Ystäväni" hyvänä esimerkkinä. Milloin olisi makkarin tapetit vaihdettava, he kun eivät itse osaa.  Siivousapukin tulee tarpeeseen, onhan heillä kotona vain kaksi aikuista ja yksi lapsi. Rankkaa. Ja oivoi ne lukuisat kerrat kun lasta on suorastaan tyrkytetty meille hoitoon, velvollisuushan se sekin on. Samoin kun tämän lapsen vaatetus, vaipat yms muut juoksevat kulut. Asunnon myynnissäkin olisi hyvä auttaa, vaikkapa jos markkinoisin myytävää kohdetta. Ja hei jos vaikka stailaisin asuntoa.  Niin, onhan se niin ei että eihän se tyhmä ole joka pyytää.... 

Toi kyytihomma on kyllä parasta! Pyydäs kyyti joltain tutulta ja kun tulee maksun paikka, sanot että maksat vaikka ekstraa ajamisesta ja ajasta mitä käytti. Tuttu sanoo että bensarahat kun maksat on ihan ok, en ota mitään extraa. No, oot koko elämäsi velkaa sille kyytejä tolla verukkeella, heh heh. On muuten kumma. Vaikka maksat hyvän hinnan pyytämistäsi palveluksista, oot aina velkaa palveluksia monin verroin! Eli oon tullut siihen tulokseen, en auta ketään, enkä pyydä keltään läheiseltä mitään. Annat pikkusormesi, se vei koko käden......Sitten vielä tosta kyytijutusta. Onko ihmiset tyhmiä, kun esim. pyydetään joku kyyti sadankilometrin päähän, sanotaan että kyllä mä bensat maksan. Maksetaan sentilleen mitä auto kulutti, eikä oteta huomioon, että siinä menee kuskilta muutama tunti kun sitä ihmistä kyyditsee!