Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

up

On aika yleinen sääntö. Olen opiskelujeni takia asunut ympäri Suomea ja kaikissa opiskelija-asuntoloissa on tuo sama viidentoista minuutin sääntö. Mikä on vain ihan hyvä sääntö.

Joitakin tarinoita ihmettelen täällä syvästi, etenkin kun niitä samanlaisia on monia! En ymmärrä voiko tuollaisia ihmisiä oikeasti olla! Itse maksan AINA bensarahaa kaverille jos kuskailevat, aina tosin mennään samaan suuntaan, maksan silti. Maksan aina kaverilleni joka hoitaa n. kerran kahdessa kuussa Pe-Su ajan kissojani, sen 20e, mikä kuitenkin on kohtuullinen kun kaverini asuu n. 500m päässä ja tarvitsee käydä vain kolme kertaa tuona aikana. Leivon lisäksi usein hänelle ilmaiseksi leivonnaisia ja muuta, tykkään leipoa, mutta itselleni ei mene niin paljoa kuin mitä aina teen. Muutenkin autan kavereitani kun tarvitsevat, he auttavat minua taas vastaavasti. Kukaan ei hyväksikäytä ketään eikä ruinaa, pummi tai muutakaan. Oonko ainoa jonka kaveripiiri on järkevä? Ikähaarukka kaveri porukassa 22-29v

Mä lainasin omasta aloitteestani kaverilleni autoani, hänellä oli työreissu toiseen kaupunkiin ja valitteli kun bussit ei kulje. Siis oma moka, kun ehdotin, että ottaa mun auton. Sovittiin, että ajan auton hänen kotiinsa ennen tän töiden menoa ja kävelen siitä sitten ite bussille. Kun vaihdettiin kuskin paikkoja siinä niin pyysin häntä tankkaamaan ennen palauttamista, niin oikeasti kaveri nauroi epäuskoisesti, ettei hänellä ole rahaa todellakaan tankata autoa..palautti auton mittari ihan punaisella.

Ja kyseessä pitkälle yli kaksikymppinen omillaan asuva nainen.. olin niin hämmentynyt, etten saanut sanotua mitään...

Mutta enpä lainaa enää, se on varma, en aloitteestani enkä pyydettäessä.

Ups

Harrastan huvikseni kaikenlaista maskeerausta ja juhlakampauksien tekoa.

Tein joskus huvikseni kyläilevälle kaverilleni kampauksen ja tämän jälkeen tämä sai päähänsä, että olen hänen henkilökohtainen kauneus avustajansa.

Ei se mitään, ihan mielelläni tein ylioppilas juhliin lahjaksi kampauksen ja meikit, mutta kun aletaan vaatimaan, että herään klo 5 aamulla tekemään hänelle kampauksen koulukuvauksiin (etenkin kun olen invalisoitunut pahojen uni ongelmien takia) mennään jo vähän minunkin hermojen rajoilla.

Lisäksi lupaillut minua ilmaiseksi vanhojentanssi kampaajaksi kavereilleen jota en edes tunne ja vastaväitteisiini vastannut vain, että hän tekee minulle palveluksen kun saan harjoitella. ( kyseiset kampaukset osaan tehdä jo todella hyvin ).

Homma loppui kun ilmoitin, että perin tästä lähtien 40 euron maksun työstäni enkä kuunnellut vänkäämistä asiasta ja perusteluja siitä miten tämän kaverini ilmainen passaaminen on ihan oman etunimi mukaista.

Lisään vielä, että joskus vain ilmoittamatta saapui ovelle myöhäänkin ja vaati, että stailaan baariin, mihin minua ei tietenkään edes kysytty mukaan.

Ollaan edelleen kavereita, mutta olen oppinut kyllä pitämään rajoistani kiinni enkä ihan mihin vain suostu.

Köyhä mutta ei tyhmä kirjoitti:

Itse en onneksi ole kovin pahoihin vaatimuksiin ja odotuksiin törmännyt, mutta yksi kaveri on kyllä melkoinen "omien palveluiden ja tavaroiden tyrkyttäjä".

Tämä kaverini toimii Partylitemyyjänä, Tupperware-jälleenmyyjänä, tekee rakennekynsiä jne. Sinänsä hän on todella ihana ihminen. Monet kerrat yrittänyt saada mua pitämään millon mitäkin myyntikutsuja, halunnut laittaa mulle kynnet (tietenkin korvausta vastaan) jne. En oo ikinä osallistunut moisille kutsuille enkä varsinkaan suostuisi pitämään semmoisia. Myöskään pitkiä kynsiä en voisi edes kuvitella laittavani. Jos ja kun vastaan EI, hän vaatii aina selitystä.

Tämä henkilö sai muutama vuosi sitten vauvan, ja tietenkin seuraavilla vierailuilla yritti minulle myydä pieneksi käyneitä vauvanvaatteita, käyttämättömäksi jäänyttä turvakaukaloa jne. Itsellänihän ei lapset ole edes lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Myös ylimääräistä läppäriä yritetään myydä väkisin ja ylimääräistä kännykkää, joka "ostettiin ku saatiin halvalla mut ei oikeestaan tarvitakkaan  nii säähän voisit ostaa tän meiltä pois. Me saatiin hintaan 50€ mut sulta voisin pyytää 140€ ku kaupassa maksaa 150€".

En ole pitänyt kutsuja, laittanut kynsiä tai ostanut turhakkeita. Lähinnä ihmetyttää se, miten kukaan kehtaa niitä edes tyrkyttää! Ymmärrän kyllä ettei hänen rahatilanteensa ole kovin hyvä (kaikki ylimääräinen menee autoon, hienoon telkkariin, applen laitteisiin), mutta minulla (opiskelijalla) rahatilanne olisi ihan yhtä huono jos omistaisin auton ja käyttäisin rahaa mihinkään turhaan ja välttämättömään.

Tuo tupperware-tyyppinen myynti on oikein systematisoitua ystävyyden hyväksikäyttöä. Ihan sama kuvio kuin monissa näistä kertomuksista: pyydetään kylään ja siellä odottaakin kaupallinen hyödyntämisyritys, josta on vaikea kieltäytyä. Onneksi sen yleensä tietää etukäteen. Ystävyyden ja kohteliaisuuden väärinkäyttöä silti.

Jos oli naapurien kanssa yhdessä ostettu laite, niin eihän yksi ihminen voi sen käytöstä luvata ulkopuoliselle.

Ja jos olisi ollut isän yksin omistama laite, niin mitkään "lupaukset" eivät pidä kuoleman jälkeen. Ainoa poikkeus on testamentissa oleva määräys josta tässä keskustelussa on jo vängättykin.

Minusta ukkeli yritti selkeästi hyötyä siitä että toiset ovat murheissaan ja järkyttyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yritti käydä "lokki".

Tonttimme on osittain metsää ja pihallamme kasvaa mustikoita. Kaveri tuli lastensa kanssa meille kylään ja huomasi mustikat. Kysyi, että leivonko piirakan jos hän kerää siihen marjat. Lupasin leipoa. Pohdin siinä, että kenethän saisin katsomaan lapsia, meillä oli kahden kuukauden ikäinen vauva, että saisin poimittua marjat siitä metsästä.

Seuraavana päivänä kaveri tuli lastensa kanssa taas meille, marjapoimuri ja -ämpärit mukana. Oli tuomassa lapsia minulle hoitoon, että pääsee poimimaan marjoja. Minä ilahtuneena sanoin, että tuletko sinä minulle ne poimimaan, oletpa huomaavainen ja ihana. Kaveri tuumas, että itselleen hän ne poimii jokamiehen oikeudella, kun minä en niitä pääse poimimaan. Kielsin meidän pihasta poimimasta. Sanoin, että syvemmälle mettään saa mennä jos haluaa. Kaveri pakkas lapset ja romppeet autoon ja renkaat ulvoen lähti pihasta, kun annan marjojen mätääntyä mieluummin metsään kun annan ne hälle. Itse sain ne marjat siitä poimittua ja 20 litraa tuli mustikoita.

En soitellu kaverille perään. Ajattelin vaan, että se joka syyttä suuttuu niin hän lahjomatta leppyy.

20 litraa? Kuinka iso piha teillä oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yritti käydä "lokki".

Tonttimme on osittain metsää ja pihallamme kasvaa mustikoita. Kaveri tuli lastensa kanssa meille kylään ja huomasi mustikat. Kysyi, että leivonko piirakan jos hän kerää siihen marjat. Lupasin leipoa. Pohdin siinä, että kenethän saisin katsomaan lapsia, meillä oli kahden kuukauden ikäinen vauva, että saisin poimittua marjat siitä metsästä.

Seuraavana päivänä kaveri tuli lastensa kanssa taas meille, marjapoimuri ja -ämpärit mukana. Oli tuomassa lapsia minulle hoitoon, että pääsee poimimaan marjoja. Minä ilahtuneena sanoin, että tuletko sinä minulle ne poimimaan, oletpa huomaavainen ja ihana. Kaveri tuumas, että itselleen hän ne poimii jokamiehen oikeudella, kun minä en niitä pääse poimimaan. Kielsin meidän pihasta poimimasta. Sanoin, että syvemmälle mettään saa mennä jos haluaa. Kaveri pakkas lapset ja romppeet autoon ja renkaat ulvoen lähti pihasta, kun annan marjojen mätääntyä mieluummin metsään kun annan ne hälle. Itse sain ne marjat siitä poimittua ja 20 litraa tuli mustikoita.

En soitellu kaverille perään. Ajattelin vaan, että se joka syyttä suuttuu niin hän lahjomatta leppyy.

20 litraa? Kuinka iso piha teillä oikein on?

En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta meidän tontista metsää n. 600 neliötä ja helposti saa 20 litraa mustikoita kerättyä siitä.

Tämä on oikeastaan töistä, mutta menkööt... Jaoin aamulehteä enimmäkseen kerrostaloihin ja usein tuli pyyntöä jättää lehti ovenripaan tai luukun väliin (ettei kolahda) tai pudottaa sisälle asti (ettei pöllitä tms.). Nämä toiveet oli luonnollisesti ok ja kirjasin ne jakovihkoon, että muistan toimittaa lehdet pyydettyyn tyyliin.

Mutta yhdellä meni vähän yli... Ensin tahtoi,että jätän lehden käytävälle oven viereen, koska koira hermostuu muuten (ok, ei ongelmaa).

Melkein heti sen jälkeen rupes vaatimaan, että jätän myös NAAPUREIDEN lehdet näin (no, en varmana jätä muiden lehtiä lojumaan mihinkään kuraiseen rappuun :D).

Sen jälkeen tyyppi kyttäsi mua rapussa viikkotolkulla "Kuuntele nyt, miten koira haukkuu kolinalle! Koko talo herää! Etkö stna osaa olla hiljaa?". Olis vaan käyttänyt sen mun kiusaamiselle suomansa ajan koiransa kouluttamiseen...

Tuossa työssä törmäs muutenkin erikoisiin persooniin, hyvässä ja pahassa :D Harmi, että palkka ja työajat oli niin kuraa, ettei sille tielle viitsinyt jäädä...

Minulta yksi kaveri jatkuvasti pyysi kaikenlaista, ilmaiseksi tietenkin. Koskaan ei tullut vastineeksi mitään, ei vastapalveluja, ei mitään. Jos en suostunut, alkoi kova valitus siitä. Olin kuulemma hänen mielestään oikea loinen kun en antanut hänelle vanhoja vaatteitani tai tarjonnut aina juotavaa jossakin.

Onneksi olen oppinut sanomaan EI

Okei tämä on aika lievä juttu verrattuna muihin, mutta minulla kaveri/tuttava soitti kerran arkena myöhään illalla että tulisinko hänelle yöksi. Olin siihen aikaan vielä ala ikäinen joten äitini päättää millon saan mennä kaverille yöksi. Sanoin, että ei äiti välttäämättä anna koska kouluakin on seuraavana aamuna ja kyseinen henkilö asui kaupungin toisella puolella. Käski kuitenkin kysymään ja vaikka tiesin jo vastauksen kysyin.  Äiti siihen että ei.  No minä selitin tuttavalle johon tämä vastasi "No mitä väliä tule julkisilla ja lintsaa huominen". Tähän sitten että ei käy koska a) En tiennyt missä kyseinen henkilö asuu tarkallee enkä halunnut lähteä viimeisillä bussivuoroilla seikkailemaan. b) Oli todella myöhä ja seuraavana aamuna aikanen herätys ja koulu olisi hänen luotaan 3x kauempana kuin omasta kodistani c) Olin oikeasti äidin kanssa hyvissä väleissä ja ymmärsin miksi ei käy. Tästä kyseinen ihminen suuttui ja löi luurin korvaan. En sitten ajatellut asiasta enempää kunnes oikeasti hyvä ystävä tuli sanomaan että kyseinen henkilö levittelee minusta ihan päättömiä juoruja ja käskee tarha-aikasen ystäväni pistää välit poikki minun kanssa jos haluaa olla kaverini etc. 10-vuotta myöhemmin kyseinen henkilö vihaa minua edelleen vaikka emme puhuneet tämän jälkeen ja haukkuu aina minua selän takana jos satun olemaan vaikka samalla festarilla.

Minulla on usein käynyt niin että joku on alkanut vaatimaan jotain niin en ole uskaltanut sanoa EI, sillä pelkään reaktioita

Muistin yhden kerran.

Olin viime kesänä kesätöissä (kunnan) ja työkaverinani ollut n. vuotta vanhempi tyttö tarjosi minulle lounaan pari kertaa (mainittakoon, että sai isältään ruokaliput jotka hän sai toiselta taholta lahjaksi). Yritin maksaa, mutta ei suostunut, koska ilmaiset lipukkeet. No, muutaman päivän päästä siitä, viimeisenä työpäivänä, tarjosin jäätelöt hänellekin. Kävimme kaupassa, ja kun ostin karkkia, oikein vihjailevasti rupesi siinä niitä katselemaan ja totesi vaan että olen velkaa hänelle. No, tein aika tyhmästi. Sanoin hänelle, että kun takaisinmaksusta ei ollut puhetta hänen suunnaltaan, niin en katsonut asiasta sovitun.

Ja ohis: Olenko hyväksikäyttäjä, jos käyn isäni mummon luona 1-2 kertaa viikossa ja vien välillä jotain? Ku saatan mennä yllättäen ja hän nyt tuputtaa kaikkea mahdollista siellä. Yritän kieltäytyä, mutta kovasti odottaa aina käymään.

Minulta meni kauan, ennen kuin tulin järkiini.

Olin päälle parikymppinen, kun lähdin ulkomaille (Keski-Eurooppaan) työharjoitteluun useaksi kuukaudeksi. Heti ensimmäisellä viikolla tapasin itseäni 10 vuotta vanhemman miehen, johon ihastuin. Riiasimme koko harjoitteluni ajan ja palattuani Suomeen hän lupasi tulla käymään muutaman kuukauden päästä.

Hän tulikin. Kului kolmisen kuukautta ja turistin maassaoloaika meni umpeen. Hän jäi luokseni: häneltä oli mennyt työpaikka ja asunto alta tänä aikana. Liekö koskaan mitään vakituista ollutkaan, nykyään en ole niinkään varma.

Miehen rahat loppuivat, minä elätin. Jäin työttömäksi. Minä elätin, miehellähän ei ollut tuloja. Kielen vuoksi ei saanut töitä.

Kului vuosi jos toinenkin. Sain töitä, muutimme Suomen sisällä. Ja elätin miestä. Mies meni suomen kielen kurssille ja lopetti sen melkein heti. Oli tylsää. Päivisin hän hoiti kotia (siivosi, surffasi netissä) ja iltaisin kaljoitteli lähibaarissa minulta saamillaan taskurahoilla.

Mies sai hanttihommia, joten kustansi omat kaljoittelunsa. Joskus. Tuli 5 vuotta umpeen Suomessa ja piti uusia oleskelulupa. Suostuin painostukseen ja menimme naimisiin. Otin 5000€ lainaa kustannuksien kattamiseksi. Kohta hän sai lisää hanttihommia, tarvitsi auton. Otin 15000€ lainaa autoa varten. Ja elätin Miestä.

Mies jäi kiinni naisjutuista (tekstailua, viestittelyjä ja fantasiatarinoita muka viettämästään elämästä; väitti mm. olevansa sinkku). Minä annoin anteeksi. Ja elätin.

Mies lainasi siskoltani 2500€. Minä maksoin. Lainasi vanhemmiltani 1000€, mistä kuulin vasta jälkeen päin. En ottanut tästä enää vastuuta.

Mitta alkoi tulla täyteen. Muutin pois, erottiin. En enää elättänyt, täysipäiväisesti. Mies menetti asuntonsa maksamattomien vuokrien takia. Mies möi 13000€ auton 800€:lla. Sain niistä 200€. Muutti luokseni yksiöni lattialle neljäksi kuukaudeksi. Hommasin miehelle asunnon, ja toisenkin. Lainasin rahaa: aluksi n. 100€ kuukaudessa, sittemmin vähemmän. "Lainasin".

Tapasin Kullan (jonka Mies haukkui minulle naljaillen ja väheksyen useaan otteeseen), joka on vakavarainen ja jonka kanssa perustin perheen. Jatkoin rahan lainaamista Miehelle, kunnes päätin että ne rahat on parempi satsata omaan lapseen. Ikinä en ole euroakaan näistä "lainatuista" tuhansista, sadoista tai edes kympeistä saanut takaisin.

Mies muutti takaisin kotimaahansa, uuden höynäytettävän luokse. Edelleen pyytää rahaa. En anna.

Miksi annoin tämän tapahtua, kysytte. En tiedä. Ehkä koin syyllisyyttä. Alemmuutta. Tai olin vain tyhmä ja typerä. Aluksi en välittänyt: olen nykyaikainen nainen, eikä MINUA miehet elätä; teen asiat nurin kurin. Sittemmin, koska minulla meni hyvin ja hänellä huonosti. Ei joku "satunnainen" 50€/kk ollut mulle summa eikä mikään. Tavallaan se oli hyväntekeväisyyttä. Vaikkakin olis ollut parempiakin kohteita... ja BTW: kaikki velat maksoin yksinäni ja niihin meni 14 vuotta. Eipä ole asuntosäästöjä päässyt kertymään.

Idiootti jatkaa...

Mies ei myöskään koskaan viitsinyt opetella tämän maan kieltä. Melkein 20 vuotta Suomessa, niin tosin osasi sanoa "kitos", kun seteliä kouraan tarjottiin.

Kulta ei koskaan hyväksynyt tätä hyväksikäyttöäni, mutta antoi fiksusti minun tajuta se itse. En varmaan suhteemme alussa olisi hyväksynyt kritiikkiä tilanteesta, sehän olisi pakottanut minut katsomaan itseäni ja riisumaan itsepetoksen lasit päästäni ja pannut toteamaan, että olen todellinen hölmö. Ja se on pahinta kaikesta: tunnustaa tehneensä kamalan/kamalia virheitä, joilla on kauaskantoisia seurauksia.

Tämä ei ehkä ole ihan varsinaista hyväksikäyttöä, mutta jotenkin aika ylimenevä tapaus kuitenkin.

Olin muuttamassa toiseen kaupunkiin lopputyötä tekemään, ja kaverin tuttu tarjosi alivuokralle yksiötään mukavalta paikalta, kun hänen ulkomaanmatkansa venähti usealla kuukaudella. En tullut kysyneeksi kuvia kun ajattelin että on kaverin tuttu, varmaan ihan ok kämppä ka hän sitä sijaintia ja aluetta hehkutti. Hän kysyi oliko minulla paljon tavaraa, kun hänellä oli asunnossa sohva, sohvapöytä ja kirjahylly. Sanoin että edellinen yksiöni oli tosi pieni eikä minulla ollut edes sohvaa, huonekaluja vain sänky, yöpöytä, pieni pöytä ja sitten tietty televisio ja henkiläkohtaiset kamat, astiat ym. Pakattiin veljeni kanssa kaikki tavarani muuttoautoon ja hurautettiin toiseen kaupunkiin. Vastassa asunnolla oli tytön entinen poikaystävä, ilmeisesti ero oli aika tuore. Kun astuttiin sisään kävi hyvin nopeasti ilmi ettei kämppä ollut ihan odotetussa alivuokrauskunnossa... huonekaluja oli noiden mainittujen lisäksi paljon muitakin, eikä mitään tytön henk.koht tavaroista oltu raivattu pois! Vaatehyllykköön oli tehty kahden hyllyn verran tilaa mun vaatteille. Nurkat pursusi tavaraläjiä, seinät oli täynnä lippuja ja kummallisia koristeita, kaikki pinnat oli peitetty jollain kankailla ja asunnossa haisi suitsukkeet ja savut niin vahvasti että tuli viidessä minuutissa huono olo.. vessankaapit pursusi tavaraa sikinsokin, vessanpöntössä oli jarrujäljet!! Keittiö oli täynnä tavaraa, sinne ei olis mahtunut yhtäkään mun juttua, roskista ei oltu viety... exä ei halunnut enää tehdä mitään asunnon eteen, tyttö ehdotti että voitaishan me kantaa ne tavarat alta pois alakerran häkkivarastoon. No veljellä oli vähän jo kiire ajella illaksi takas kotia ennen seuraavan päivän töitä (oma muuttofirma), eikä suoraan sanottuna huvittanut oman muuton lisäksi muuttamaan jonkun muun tavaroita samalla. Mun oli kuitenkin tarkoitus asua tuossa asunnossa 4kk, en tajua miksei pyytänyt sitten vaikka äitiään tai kavereitaan apuun tekemään asunnosta alivuokrauskelpoisen kun ei itse päässyt paikalle. Siinä veljen kanssa hetki istuttiin muuttolastin kanssa pihalla ihmettelemässä että mitäs nyt, kunnes löydettiin netistä juuri ilmoitettu yksiö vähän kauempaa. Soitin numeroon ja 10min myöhemmin kurvattiin muuttoautolla tämän uuden asunnon pihaan ja ilmoitin uudelle vuokranantajalle että minä muuttaisin nyt :D

up