Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Eräs kaverini suuttui silmittömästi kun en antanut hänelle rahaa baari-iltaan. Olin sillä hetkellä työttömänä ja raha todella tiukassa. Kaverini pyysi 200 euroa, että olisi päässyt juhlimaan. Soitteli minulle koko illan ja lopulta haukkui minut köyhäksi luuserihuoraksi. Minulla ei edes ollut tuollaista summaa, ainoastaan 50 euroa seuraavan viikon ruokia varten.
Näiden kaikkien härskien vaatimusten ja epäoikeudenmukaisuuksien jälkeen joku kertoo että yskänlääkkeestä ei juurikaan apua, kokeile hunajaa. Repesin.
Tätä ketjua olen lukenut pitkän ajan ja nyt pääsin loppuun, parhaiten jäänyt mieleen synnäriltä kotiin tullut äiti jota kaveri oli pyytänyt kuskiksi että äiti saa lomaa vauvanhoidosta ja se joka oli perinyt museo-linja-auton ja olisi pitänyt kuskata häävieraita ja jotain kerholaisia viedä retkelle.
Onko Sinulla hiuksia ollenkaan?
Kaveri pyysi meidän uudehkoa dieselautoa lainaksi viikoksi, lähteäkseen road tripille rannikolle (toisella puolella Suomea meistä katsottuna). Koska bensa on kuulema niin kallista. Vaivaannuttava pyyntö, ei tulisi itselle mieleenkään.. sen takia meillä on dieselauto, kun sillä on halvempaa ajaa ja omaakin ajoa tulee ja vaihdossa olisi saatu kaverin vanha auto viikoksi.. ihmetteli, kun ei suostuttu.
Yksi kaveri on kävelevä härski pyyntö. Kaveri pummaa kaiken muilta, esim. multa vaatteita joita sitten haukkui paskaksi, koska eivät mahtuneet hänelle, kysyi lainaksi ruokia (asui naapurissa) vaikka asui kaupan vieressä, teetti rempat miespuolisilla kavereillaan, joilla myös korjautti autonsa. Takertui eksiinsä hyötyäkseen ja kun joku ex ei enää tehnytkään kuten kaveri halusi, alkoi puhumaan niistä pahaa. Hirveästi puhuu selän takana pahaa kaikista, jotka eivät elä hänen pillinsä mukaan.
Työssä käyvä ihminen siis on ja varakas lapsuuden perhe jolla omaisuutta, mutta hei, jos muut tekee aina kaiken, niin mikäs siinä. Nykysin on naimisissa ja simputtaa lapsensa isää mm. pakottamalla tämän heräämään kuudelta vapaapäivänään keittämään prinsessalle kahvia, jos kaveri on itse menossa aamuvuoroon. Kaveri omistaa kaksi isoa ja kouluttamatonta koiraa jotka hoidattaa muilla ja itse käyttää niitä lähinnä rekvisiittana instagramkuvissa. Halusi toisen koiran vastoin miehensä tahtoa ja kun sai sen, vei heti hoitoon vanhemmilleen ja matkusti etelään.
Lapsi on jatkuvasti hoidossa jossain, isovanhemmilla, kummeilla, sisaruksilla ja koirat samoiten, ja kun vauvansa oli kahden viikon ikäinen, kertoi väsyvänsä vauva-arkeen ja vei vauvan hoitoon.
Nainen istuu iltaisin sohvalla fleecen alla kun mies kokkaa, koska kaverini ei kuulema osaa kokata. On siis yli kolmekymppinen ihminen ja nähnyt niiden kotielämää valitettavan paljon liikaa.
Miehelleen nalkutti kukkien ostamattomuudesta niin kauan, että mies sitten alkoi ostamaan jotta rouva saa esitellä somessa saamiaan kukkia.
En ole tän kaverin kanssa tekemisissä mielellään, koska pyytää koko ajan jotain ja sitten kehuskelee omalla erinomaisuudellaan, on ilmeisen sokea härskiydelleen.
Itse taas mieluiten eläisin elämäni niin, etten yritä hyötyä muista, autan mielelläni mutten halua olla hyväksikäytetty. Usein kaverilla on myös Facebookissa status, että tarjotaan kavereille mahdollisuus osallistua haravointitalkoisiin/lasten hoitoon/ remppaan/ koiranhoitoon ja palkaksi saa kuulla mun hyviä vitsejä, eli vaatimukset kääritään vitsiin.
Kummasti näille kuppareille silti löytyy näitä jeesaajia, ovat taitavia. On eri asia auttaa tarvitsevaa kun mahdollistaa omavaraiselle ihmiselle riippumatossa loikoilu.
Mä olen Ei-mies. Ihailen teitä muita Ei-miehiä ja Ei-naisia. Pitää olla pokkaa sanoa Ei. En lainaa autoani sillä verukkeella että autovuokraamoissa on kallista, sanon Ei. En lainaa mökkiäni sillä verukkeella että vuokramökeistä joutuu maksamaan vuokraa, sanon Ei. En lainaa venettäni sillä verukkeella että käytte ihan vaan vähän selällä, sanon Ei. En lainaa rahaa sillä verukkeella että lapset näkevät nälkää vaikka tupakkaan ja viinaan riittää rahaa, sanon Ei. Olen Ei-mies joka nauttii itse omista työllä ansaituista makeista hedelmistä. Kaiken maailman loisille sanon Ei. Sanon sinäkin.
Pidin lukion jälkeen välivuotta työskennellen kaupan kassalla. Silloinen 5 vuotta vanhempi poikaystäväni oli sitä mieltä, että nyt kun käyn töissä voisin antaa tienaamastani palkasta myös hänelle rahaa. Oli itse työttömänä ja asui vanhemmillaan, aika kului pelaten ja olutta juoden. Vaikka olin rakkauden sokaisema, onneksi ei tullut annettua! Tyyppi jäi silti muistaakseni jotain 500e minulle velkaa kun suhteemme päättyi, niitä rahoja ei ole sen koommin näkynyt eikä tyyppiäkään. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kotona purkissa kolikoita joita minä ja mieheni laitamme sinne molemmat sillointällöin kun jää taskun/laukun pohjalta. Purkki oli ennen eteisessä lipaston laatikossa. Kunnes ex-ystävä oli meillä käymässä ja ehdotti että käydään hänelle kaupassa kun hän on parin tunnin päästä lähdössä. En ollut mitenkään kummemmin esitellyt niitä kolikoita, saati sanonut että ne olisivat yleisessä jaossa. No hän käveli pokkana purkille ja otti rahaa. Huomasin ja kysyin että mitä ihmettä hän puuhaa. Sanoi että kai hän voi 10-15€ ottaa sieltä kun on vähävarainen opiskelija ja meillä on "kaapit täynnä rahaa" No kielsin ja sanoin että eivät ne rahat ole yksin minun. Lopputulos, dramaattinen poistuminen paikalta ja facebook-päivitys pihistä ystävästä joka ei voi auttaa nälkäistä ystäväänsä.
Olittepa julmia! ;)
Minulla oli työpaikalla työpöydän laatikossa suuri määrä kolikoita ja pari seteliä. Käytin rahoja, jos jollekin kerättiin merkkipäiväonnittelua tai kävin ostamassa lounasta tms.
Lomalta palattuani naispuolinen tuuraajani kertoi, että hän oli käyttänyt rahani ja kysyi minulta, paljonko rahoja oli, niin hän voi korvata ottamansa summan minulle. Setelirahat hän sentään muisti.
Eihän minulla ollut aavistustakaan summasta, koska pudotin lokeroon kolikoita tämän tästä. Sanoin jonkin summan ja hän maksoi minulle. Hän oli varakkaasta perheestä eikä vienyt rahoja nälkäänsä, vaan juhlimiseen. Olisi edes laskenut, paljonko hän vei minulta ja palauttanut kyseisen summan.
Olin niin kauhistunut rahojen omavaltaisesta viemisestä, etten osannut edes ilmoittaa asiaa esimiehelle.
Miksi säilytät työpöydän laatikossa suurta määrää kolikoita ja seteleita?
Eikö se käynyt sulle tuosta tekstistä selväksi?
Opiskelijana olin noin 10 ihmisen kaveriporukan ainoa jolla oli oma auto, ja tämä teki meikäläisestä hovikuskin. Silloin tällöin joku kolikko heitettin, mutta harvemmimen maksua sai. Kuskasin kun kerran kavereita oltiin, mutta siinä vaiheessa meni hermot kun oletettiin että kuskaisin mitään kysymättä.
Olin kamalassa flunssassa kun pari kaveria soitti perjantaina yöllä että tarvitsisivat kuskin baariin. Tietty kieltäydyin kun kuumetta oli lähemmäs 39 ja sitten suututtiin. Puhelimeen alettiin karjumaan et "No mitän helvettiä me ny si tehdään?! Ei todellakaan ole varaa taksiin et kiitos kun pilasit meidän illan!"
Ja mitään ei minulta oltu kysytty, oletettiin että kuskaisin. Tämän jälkeen aloin kuskaamaan kyllä väkeä paljon harvemmin.
Sisaruksiani huomattavasti vanhempana olen koko lapsuuteni/nuoruuteni toiminut vanhempieni ilmaisena lapsenlikkana/siivoojana/kotiapulaisena. Ei varmaan ihme, että muutin kotoa heti kun pystyin. Viimeinen niitti oli, kun asuttuani jo muutaman vuoden omillani 200 km päässä lapsuudenkodistani, äitini kehtasi soittaa ja pyytää minua viikonlopuksi sinne hoitamaan taloa ja pikkusisaruksiani, joista vanhimmat olivat jo lähes täysi-ikäisiä. Sanomattakin selvää etten mennyt.
Tämä kuuluu sarjaan Härskit Oletukset: Olen viimeisilläni raskaana ja koko raskauteni ajan olen joutunut torjumaan siskoni ja hänen miehensä vaatimukset vauvan antamisesta heille yökylään jopa viikoiksi kerrallaan saman tien ja vihjailut/vaatimukset vauvan nimestä. Siskoni hokee sitä miten hän on nyt valmiina tulemaan luokseni heti kun synnytys alkaa, ja yrittää luoda mielikuvaa että aviomiestäni ei ole olemassa, että siis tarvitsen ja haluan vain siskoni mahtavaa "tukea". Siskoni on koko muuta perhettä manipuloiva alkoholisti ja hänen miehensä on huumekoukussa oleva laiska sovinisti, joka on jatkuvasti ongelmissa jonkun kanssa. He ovat sitä mieltä, että kahden lapsen vanhempina he automaattisesti osaavat hoitaa lapseni paremmin kuin minä ja mieheni, ja siksi meidän tulisi olla "läheinen perheyksikkö". Kiitos vaan mutta kiitos ei. Kun on heidän perheensä menoa seurannut näin monta vuotta, tiedän tarkalleen miksi haluan pitää heihin terveen etäisyyden myös lapseni synnyttyä - ja varsinkin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuuluu sarjaan Härskit Oletukset: Olen viimeisilläni raskaana ja koko raskauteni ajan olen joutunut torjumaan siskoni ja hänen miehensä vaatimukset vauvan antamisesta heille yökylään jopa viikoiksi kerrallaan saman tien ja vihjailut/vaatimukset vauvan nimestä. Siskoni hokee sitä miten hän on nyt valmiina tulemaan luokseni heti kun synnytys alkaa, ja yrittää luoda mielikuvaa että aviomiestäni ei ole olemassa, että siis tarvitsen ja haluan vain siskoni mahtavaa "tukea". Siskoni on koko muuta perhettä manipuloiva alkoholisti ja hänen miehensä on huumekoukussa oleva laiska sovinisti, joka on jatkuvasti ongelmissa jonkun kanssa. He ovat sitä mieltä, että kahden lapsen vanhempina he automaattisesti osaavat hoitaa lapseni paremmin kuin minä ja mieheni, ja siksi meidän tulisi olla "läheinen perheyksikkö". Kiitos vaan mutta kiitos ei. Kun on heidän perheensä menoa seurannut näin monta vuotta, tiedän tarkalleen miksi haluan pitää heihin terveen etäisyyden myös lapseni synnyttyä - ja varsinkin silloin.
Kas, siskollani on sielunsisar. Tosin omalla siskollani ei luojan kiitos ole lapsia.
Ensimmäistä lasta odottaessani oikeasti pelkäsin, että sisko tulee huumehöyryissään synnärille sekoilemaan. Sentään käytännössä ilmestyi vasta ristiäisiin ekan kerran, silloinkin olin lähellä heittää ulos. Mutta kovasti oli muka tulossa tukemaan ja ottamassa lasta heti parin päivän ikäiseni hoitoon. Todellakaan tukea häneltä en tarvitse enkä koskaan tule jättämän lasta minuutiksikaan hänen kanssaan kahden kesken.
Meillä piti olla parin lapsuuden ystävän kanssa tapaamisen porukalla yhden luona. Hän oli miehensä kanssa puoli vuotta aikaisemmin ostanut vanhan remontoitavan puutalon maalta. Tarkoitus oli että vietetään rauhallista tyttöjen iltaa tekemällä ruokaa, vaihtamalla kuulumisia ja toki samalla katsastettu talo. Talon piti kuitenkin olla siinä kunnossa että siellä voi jo asua. Olisimme siis olleet koko viikonlopun, sillä kukin meistä asuu nykyisin eri puolilla Suomea.
Yllättäen viikkoa ennen sovittua tapaamista ilmeni, että siellä onkin talkoot ja muutakin porukkaa. Oikein mukavaa kuulemma levitellä muutamat kottikärrylliset sepeliä, sehän on vain hauskaa kun on paljon porukkaa ja illalla voidaan sitten ottaa viiniä ja heittää talkoovoimin viihteelle.
Hassu juttu ettei kiinnostanut, kun parikin meistä siitä lapsuudenystäväporukasta oli varsin pitkällä raskaana. Viikonloppuna ei ihan hirveästi haluttanut tehdä remonttihommia, lapioida sepeliä tai kuunnella pitkälle yöhön humalaisia juhlijoita. Tähän perään talon emäntä muisti kertoa, että vessa ja kylpyhuone on itseasiassa remontissa, mutta ei se mitään kun he ovat hommanneet bajamajan kesäksi ja uida voidaan käydä järvessä niin ei tarvi suihkuakaan.
Vieläkään tämä lapsuuden ystävä ei oikein ymmärrä miksi me peruimne tulomme, kuulemma oli ollut oikein hauskaa heillä talkooporukalla. Kyllä kuulemma mekin raskausvatsojemme kanssa olisimme oikein hyvin viihtyneet.
Vaihdettiin vene vähän isompaan ja miehen sisko sai mahtavan ahaa-elämyksen, että nythän koko heidän perhe mahtuu sinne nukkumaan! He voi lainata venettä silloin, kun me ei sitä tarvita. Kukaan heistä ei ole ikinä purjehtinut, mutta mehän voitais vetää heille joku pikakurssi...:O
Suuttui ihan sikana, kun yritettiin selittää, että tuollaisella melkein 9m pitkällä, vajaat neljä tonnia painavalla veneellä ei tod. lähdetä laiturista minkään "pikakurssin" avulla. Ollaan kuulemma nipoja ja pihejä...
Aikamoisia tarinoita täällä. Miten ihmiset kehtaa? Noh tässä muutamia omiani:
-Mies oli pitkällä työreissulla, ja minun olisi pitänyt lähteä n.6h ajomatkalle sukulaisteni luo 3kk vauvan kanssa. Olin kuulemma laiska ja julma kun en lähtenyt näyttämään vauvaa, olisi ollut kuulemma helppoa kun ei ollut edes muita lapsia vielä.
-Kuopus olisi pitänyt antaa hoitoon ihmiselle jota näki ensimmäistä kertaa puolivuotiaana, siis silloin kun näki tätä ensimmäistä kertaa! Olisi ollut kuulemma tärkeää heidän "suhteen" kehittymiselle (vaikka näkee meitä n 2x/vuosi). Meillä ollut kaksi ensimmäistä hoidossa vasta lähempänä vuotta, ja silloinkin lasten näkökulmasta tutulla ihmisellä.
-Olisi pitänyt antaa korviketta 1kk vauvalle, jotta mummo olisi saanut syöttää.
Muuta kovin törkeää omasta mielestä ei tule mieleen. Jostain syystä kaikki liittyvät vauva-aikoihin, ehkä ne asiat ovat sitten vielä enemmän tunnelatautuneita..