Lue keskustelun säännöt.
Kun olin pieni äiti lähetti minulta kysymättä Hevoslehteni siskonsa lapselle luettaviksi
24.05.2016 |
Tai en ollut ihan niin pienikään, vaan sen ikäinen, etten enää lukenut niitä lehtiä, mutta ne olivat silti minulle tärkeät. Sain ne lehdet takaisin, ne oli kuulemma lainattu, mutta äiti sanoi minua huonokäytöksiseksi, kun minä suutuin siitä, että ne lehdet oli lähetetty toiselle minulta kysymättä. Minulla on nyt pieniä lapsia enkä tiedä miten perustelen itselleni sen, että kunnioittaisin heidän arvoaan ja oikeuksiaan tai sen että minun pitää nähdä heidät itsestäni erillisinä ihmisinä. Tuli vain mieleeni, kun ne Hevoslehdet palautuivat minulle äskettäin aivan muista syistä paikasta, johon olin ne varastoinut.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ap hankalalta tyypiltä. Jos oma äitini olis antanut lehtiä lainaan serkulle olisin ehkä ihmetellyt hiukan tai kysynyt äidiltäni että kai hän nyt palauttaa lehdet takaisin. Äiti tiesi ettet lue niitä josta ajatteli ettei ne kiinnosta sua. Normi reaktio tuollaseen on pieni ihmettely ja toteamus et ihan sama tai ajatus et no lukekoot serkku lehdet ja palauttaa sitte ne. Suutuit ap turhasta. Minä minä tyyppi haluaa päättää itse kaiken ja hallita kaikkea, ei kykene näkemään omaa toimintaa ulkopuolisen silmin vaan syyttää äitiä kaikesta. Vetoaa oikeuteen joka asiassa ja oman asian ajamiseen. Lähipiiristäni löytyy muutama tällainen tyyppi ja ihmiset katoaa kummasti heidän ympäriltään. Eräskin vasta itki että miksi hän on niin yksin. Miksihän? Raukka ei näe omaa toimintaa laisinkaan..
Tässä on se ero, että sinä olet voinut luottaa äitiisi. Sinulla ei ole kokemuksia, missä äitisi olisikin antanut pois jotakin sinulle oikeasti tärkeää, enkä puhu nyt näistä lehdistä, vaan ylipäätään asenteesta, missä muiden lapsia kehutaan ja omalle lapselle puhutaan pahasti. Ei lapsi voi silloin tuolla tavalla kuin sinä kuvaat luottaa vanhempaansa ja olla että soromnoo. Vaan kun kaikessa on saanut kokea, että ne muiden lasten tarpeet on sille omalle äidille paljon tärkeämpiä kuin hänen omansa niin lapselle syntyy arvottomuuden tunne. Se sillä sinunkin tuttavallasi siellä pohjalla varmasti on. Ikävää hänelle, mutta voit hei ajatella, että onneksi sä olet hyvä tyyppi ja omaat paljon ystäviä. Se lohduttaa sinua takuulla aivan ihanasti surressasi ystäväsi vaikeuksia.
ApEli tarkoitan, että vain minä olen joutunut kokemaan jotain näin kauheaa. Ja se selvisi minulle eilen, kun sain heppalehdet takaisin ja aloin miettiä taas kurjaa lapsuuttani
ApNäistä tilanteista aiheutuneet ongelmat eli kyvyttömyys selviytyä tilanteista ja osata pitää puoliaan ovat läsnä elämässäni joka päivä, mietin minä näitä asioita tai en.
ApSiksi voin riidellä kaikkien kanssa. Eikä minun tarvitse osallistua kotona mihinkään
ApNo tämäkään ei ollut ap, mutta näin siinä käy. Eli varokaakin kohtelmasta lapsianne väärin tai heidän pilalle menevä elämänsä on tasan teidän omaa syytänne. Jos ei lapsi osaa itse auttaa itseään.
Ap
Ja siksi minulla on hyvä syy olla hoitamasta lapsiani. En halua heille traumoja
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin jo otsikosta, että äitihullu on taas valunut palstalle jauhamaan ihan käsittämättömän karmeasta lapsuudestaan. Yleensä hänen ketjunsa ovat ahdistavaa luettavaa (mikä ei suinkaan johdu ap:n äidin käytöksestä vaan ap:n omasta mielisairaudesta), mutta tälle ketjulle olen nauranut ääneen... :D :D :D
Kermaperseen on helppo nauraa, kun elämässä ei ole ollut tällaisia tragedioita. Vai veikö äitisi dinun hevoshullut? Ja jos vei, ei se silti ollut yhtä paha tilanne kuin minulla
Ap
😂😂😂 Ei vienyt hevoshulluja, mutta siskon kanssa tapeltiin usein Aku Ankasta... Siksi en aio siivota tänään(kään)!!!
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi ja anna anteeksi äitisi virheet. Niin me kaikki joudumme tekemään. Pidä mielessä se ihanne miten äidin kuuluisi toimia ja pyri toimimaan sen mukaan. Se on vaikeaa mutta välttämätöntä. Katkeruus ei vie eteenpäin vaan tuhoaa sinut.
Minusta tuo ihanteesta jauhaminen on hiukan onttoa, jos minun kokemiani vääryyksiä ei tarvitse samaan aikaan ottaa millään tavalla huomioon. Se tapahtuukin terapiassa. Eli en aio toimia kuin vettä kaivoon kantaen, enkä opetalla ihannekäyttäytymistä uloa. Minä teen niin kuin minun sydämeni sanoo ja minun sydämelleni on syytä opettaa ja kertoa oikeita asioita, ei pahoja ja vääriä. Silloin elämä on helppoa, kun ei tarvitse erityisesti ponnistella ollakseen hyvä ihminen, vaan se tulisi sydämestä. Minulla ei tule, vaan se on ikään kuin lukittuna tai tuhottuna jossain ja siksi minulla on aika isoa pahoinvointia. Mutta kyllä minä selviän. Pakko. Ja ajattelen lapsiakin. Tottakai.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin jo otsikosta, että äitihullu on taas valunut palstalle jauhamaan ihan käsittämättömän karmeasta lapsuudestaan. Yleensä hänen ketjunsa ovat ahdistavaa luettavaa (mikä ei suinkaan johdu ap:n äidin käytöksestä vaan ap:n omasta mielisairaudesta), mutta tälle ketjulle olen nauranut ääneen... :D :D :D
Kermaperseen on helppo nauraa, kun elämässä ei ole ollut tällaisia tragedioita. Vai veikö äitisi dinun hevoshullut? Ja jos vei, ei se silti ollut yhtä paha tilanne kuin minulla
Ap😂😂😂 Ei vienyt hevoshulluja, mutta siskon kanssa tapeltiin usein Aku Ankasta... Siksi en aio siivota tänään(kään)!!!
Mulla on ihan sama. Paitsi veli vei mun koululaiset.
Siksi en pese tänään mattoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ap hankalalta tyypiltä. Jos oma äitini olis antanut lehtiä lainaan serkulle olisin ehkä ihmetellyt hiukan tai kysynyt äidiltäni että kai hän nyt palauttaa lehdet takaisin. Äiti tiesi ettet lue niitä josta ajatteli ettei ne kiinnosta sua. Normi reaktio tuollaseen on pieni ihmettely ja toteamus et ihan sama tai ajatus et no lukekoot serkku lehdet ja palauttaa sitte ne. Suutuit ap turhasta. Minä minä tyyppi haluaa päättää itse kaiken ja hallita kaikkea, ei kykene näkemään omaa toimintaa ulkopuolisen silmin vaan syyttää äitiä kaikesta. Vetoaa oikeuteen joka asiassa ja oman asian ajamiseen. Lähipiiristäni löytyy muutama tällainen tyyppi ja ihmiset katoaa kummasti heidän ympäriltään. Eräskin vasta itki että miksi hän on niin yksin. Miksihän? Raukka ei näe omaa toimintaa laisinkaan..
Tässä on se ero, että sinä olet voinut luottaa äitiisi. Sinulla ei ole kokemuksia, missä äitisi olisikin antanut pois jotakin sinulle oikeasti tärkeää, enkä puhu nyt näistä lehdistä, vaan ylipäätään asenteesta, missä muiden lapsia kehutaan ja omalle lapselle puhutaan pahasti. Ei lapsi voi silloin tuolla tavalla kuin sinä kuvaat luottaa vanhempaansa ja olla että soromnoo. Vaan kun kaikessa on saanut kokea, että ne muiden lasten tarpeet on sille omalle äidille paljon tärkeämpiä kuin hänen omansa niin lapselle syntyy arvottomuuden tunne. Se sillä sinunkin tuttavallasi siellä pohjalla varmasti on. Ikävää hänelle, mutta voit hei ajatella, että onneksi sä olet hyvä tyyppi ja omaat paljon ystäviä. Se lohduttaa sinua takuulla aivan ihanasti surressasi ystäväsi vaikeuksia.
ApEli tarkoitan, että vain minä olen joutunut kokemaan jotain näin kauheaa. Ja se selvisi minulle eilen, kun sain heppalehdet takaisin ja aloin miettiä taas kurjaa lapsuuttani
ApNäistä tilanteista aiheutuneet ongelmat eli kyvyttömyys selviytyä tilanteista ja osata pitää puoliaan ovat läsnä elämässäni joka päivä, mietin minä näitä asioita tai en.
ApSiksi voin riidellä kaikkien kanssa. Eikä minun tarvitse osallistua kotona mihinkään
ApNo tämäkään ei ollut ap, mutta näin siinä käy. Eli varokaakin kohtelmasta lapsianne väärin tai heidän pilalle menevä elämänsä on tasan teidän omaa syytänne. Jos ei lapsi osaa itse auttaa itseään.
ApJa siksi minulla on hyvä syy olla hoitamasta lapsiani. En halua heille traumoja
Ap
Tämäkin on pointtini, vaikka tuo ei ollutkaan minun kirjoittamani kommentti. Mieluummin osaisin olla heille hyvänä äitinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi ja anna anteeksi äitisi virheet. Niin me kaikki joudumme tekemään. Pidä mielessä se ihanne miten äidin kuuluisi toimia ja pyri toimimaan sen mukaan. Se on vaikeaa mutta välttämätöntä. Katkeruus ei vie eteenpäin vaan tuhoaa sinut.
Minusta tuo ihanteesta jauhaminen on hiukan onttoa, jos minun kokemiani vääryyksiä ei tarvitse samaan aikaan ottaa millään tavalla huomioon. Se tapahtuukin terapiassa. Eli en aio toimia kuin vettä kaivoon kantaen, enkä opetalla ihannekäyttäytymistä uloa. Minä teen niin kuin minun sydämeni sanoo ja minun sydämelleni on syytä opettaa ja kertoa oikeita asioita, ei pahoja ja vääriä. Silloin elämä on helppoa, kun ei tarvitse erityisesti ponnistella ollakseen hyvä ihminen, vaan se tulisi sydämestä. Minulla ei tule, vaan se on ikään kuin lukittuna tai tuhottuna jossain ja siksi minulla on aika isoa pahoinvointia. Mutta kyllä minä selviän. Pakko. Ja ajattelen lapsiakin. Tottakai.
Ap
Sydän sanoo, että vain minä olen tärkeä
Sp
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin jo otsikosta, että äitihullu on taas valunut palstalle jauhamaan ihan käsittämättömän karmeasta lapsuudestaan. Yleensä hänen ketjunsa ovat ahdistavaa luettavaa (mikä ei suinkaan johdu ap:n äidin käytöksestä vaan ap:n omasta mielisairaudesta), mutta tälle ketjulle olen nauranut ääneen... :D :D :D
Kermaperseen on helppo nauraa, kun elämässä ei ole ollut tällaisia tragedioita. Vai veikö äitisi dinun hevoshullut? Ja jos vei, ei se silti ollut yhtä paha tilanne kuin minulla
Ap
No ei ollut ap.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi ja anna anteeksi äitisi virheet. Niin me kaikki joudumme tekemään. Pidä mielessä se ihanne miten äidin kuuluisi toimia ja pyri toimimaan sen mukaan. Se on vaikeaa mutta välttämätöntä. Katkeruus ei vie eteenpäin vaan tuhoaa sinut.
Minusta tuo ihanteesta jauhaminen on hiukan onttoa, jos minun kokemiani vääryyksiä ei tarvitse samaan aikaan ottaa millään tavalla huomioon. Se tapahtuukin terapiassa. Eli en aio toimia kuin vettä kaivoon kantaen, enkä opetalla ihannekäyttäytymistä uloa. Minä teen niin kuin minun sydämeni sanoo ja minun sydämelleni on syytä opettaa ja kertoa oikeita asioita, ei pahoja ja vääriä. Silloin elämä on helppoa, kun ei tarvitse erityisesti ponnistella ollakseen hyvä ihminen, vaan se tulisi sydämestä. Minulla ei tule, vaan se on ikään kuin lukittuna tai tuhottuna jossain ja siksi minulla on aika isoa pahoinvointia. Mutta kyllä minä selviän. Pakko. Ja ajattelen lapsiakin. Tottakai.
ApSydän sanoo, että vain minä olen tärkeä
Sp
Ei vaan koska oikeuksiani on koko lapsuuteni ajan poljettu ne pitää saada ensin kuntoon, ennen kuin voin antaa mitään muillekaan.
Ap
Kun olin ala-asteikäinen ja minun kultahamsterini kuoli, niin äitini meni antamaan hamsterin häkin kaikkine tarvikkeineen eräälle tuttavaperheelle koska heidän lapset olivat sanoneet että he haluaisivat hamsterin (ilmainen hamsterinpoikanen joltain kaveriltaan) mutta kun ei ole varaa häkkiin. Se oli siis todella siisti häkki jossa hamsterille oli kaikenlaista juoksupyörää, putkea ja aktiivisuushärveliä. Äiti sanoi minulle että oli sanonut heille että saavat sen lainaan siihen saakka kunnes heillä varaa ostaa oma hamsterin häkki.
Ei mennyt kuin muutama päivä niin näin tuon tuttavaperheen ilmoituksen paikallislehdessä sukunimineen ja puhelinnumeroineen, että myydään siisti vähän käytetty hamsterin häkki tarvikkeineen ja olivat vielä laittaneet sille aika hyvän hinnan! Jopa minä, tuolloin 11-12 -vuotias lapsi tajusin ettei ne mitään hamsteria olleet ostamassa vaan pummivat kaikilta tuttaviltaan myyntikelpoista kamaa jotta saivat rahaa baari-iltoihin. Näytin äidille lehteä ja kysyin että tämänkö menit "lainaamaan" heille.
Sen sijaan että äiti olisi mennyt kysymään perheeltä että miksi myyvät lainassa olevaa häkkiä, hän alkoi syyllistää minua että kun olen epäkohtelias, itsekäs, pilallehemmoteltu, sydämetön lapsi kun viitsin jostain vanhasta tarpeettomasta häkistä udella! Just.
PS. Ketään ei tietenkään kiinnostanut tuossa vaiheessa se että haluaisinko minä kenties uuden hamsterin kuolleen tilalle, hamsteri kuoli vanhuuteen eli eihän nuo kovin kauaa elä. Itse sen kuitenkin aina ruokin, putsasin häkit ja vietin aikaa sen kanssa eikä muiden perheenjäsenten tarvinnut kokea että se on rasite ja he joutuvat hoitaa sitä puolestani paitsi viikon verran kesäleirin aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua touhua :( kirjoitti:
Kun olin ala-asteikäinen ja minun kultahamsterini kuoli, niin äitini meni antamaan hamsterin häkin kaikkine tarvikkeineen eräälle tuttavaperheelle koska heidän lapset olivat sanoneet että he haluaisivat hamsterin (ilmainen hamsterinpoikanen joltain kaveriltaan) mutta kun ei ole varaa häkkiin. Se oli siis todella siisti häkki jossa hamsterille oli kaikenlaista juoksupyörää, putkea ja aktiivisuushärveliä. Äiti sanoi minulle että oli sanonut heille että saavat sen lainaan siihen saakka kunnes heillä varaa ostaa oma hamsterin häkki.
Ei mennyt kuin muutama päivä niin näin tuon tuttavaperheen ilmoituksen paikallislehdessä sukunimineen ja puhelinnumeroineen, että myydään siisti vähän käytetty hamsterin häkki tarvikkeineen ja olivat vielä laittaneet sille aika hyvän hinnan! Jopa minä, tuolloin 11-12 -vuotias lapsi tajusin ettei ne mitään hamsteria olleet ostamassa vaan pummivat kaikilta tuttaviltaan myyntikelpoista kamaa jotta saivat rahaa baari-iltoihin. Näytin äidille lehteä ja kysyin että tämänkö menit "lainaamaan" heille.
Sen sijaan että äiti olisi mennyt kysymään perheeltä että miksi myyvät lainassa olevaa häkkiä, hän alkoi syyllistää minua että kun olen epäkohtelias, itsekäs, pilallehemmoteltu, sydämetön lapsi kun viitsin jostain vanhasta tarpeettomasta häkistä udella! Just.
PS. Ketään ei tietenkään kiinnostanut tuossa vaiheessa se että haluaisinko minä kenties uuden hamsterin kuolleen tilalle, hamsteri kuoli vanhuuteen eli eihän nuo kovin kauaa elä. Itse sen kuitenkin aina ruokin, putsasin häkit ja vietin aikaa sen kanssa eikä muiden perheenjäsenten tarvinnut kokea että se on rasite ja he joutuvat hoitaa sitä puolestani paitsi viikon verran kesäleirin aikaan.
Siis kyllä ihmiset ovat ihan oikeasti välillä täysin kauheita! Minusta koulussa saisi olla jonkinlaista oikeudenmukaisuuden opetusta, ettei lapsille joissain perheissä synny käsitys siitä, että he ovat täysin arvottomia. Lapset saavat kärsiä vanhempiensa takia kyllä kanssa kaikenlaista. En tajua oikeasti jotain äitienpäivääkään vittu. Ei se äiti mikään uhrautuva pieni kiltti ihminen aina ole, vaan joskus maailman suurin vittupää, joka pitäisi ampua raketilla avaruuteen... No joo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ap hankalalta tyypiltä. Jos oma äitini olis antanut lehtiä lainaan serkulle olisin ehkä ihmetellyt hiukan tai kysynyt äidiltäni että kai hän nyt palauttaa lehdet takaisin. Äiti tiesi ettet lue niitä josta ajatteli ettei ne kiinnosta sua. Normi reaktio tuollaseen on pieni ihmettely ja toteamus et ihan sama tai ajatus et no lukekoot serkku lehdet ja palauttaa sitte ne. Suutuit ap turhasta. Minä minä tyyppi haluaa päättää itse kaiken ja hallita kaikkea, ei kykene näkemään omaa toimintaa ulkopuolisen silmin vaan syyttää äitiä kaikesta. Vetoaa oikeuteen joka asiassa ja oman asian ajamiseen. Lähipiiristäni löytyy muutama tällainen tyyppi ja ihmiset katoaa kummasti heidän ympäriltään. Eräskin vasta itki että miksi hän on niin yksin. Miksihän? Raukka ei näe omaa toimintaa laisinkaan..
Tässä on se ero, että sinä olet voinut luottaa äitiisi. Sinulla ei ole kokemuksia, missä äitisi olisikin antanut pois jotakin sinulle oikeasti tärkeää, enkä puhu nyt näistä lehdistä, vaan ylipäätään asenteesta, missä muiden lapsia kehutaan ja omalle lapselle puhutaan pahasti. Ei lapsi voi silloin tuolla tavalla kuin sinä kuvaat luottaa vanhempaansa ja olla että soromnoo. Vaan kun kaikessa on saanut kokea, että ne muiden lasten tarpeet on sille omalle äidille paljon tärkeämpiä kuin hänen omansa niin lapselle syntyy arvottomuuden tunne. Se sillä sinunkin tuttavallasi siellä pohjalla varmasti on. Ikävää hänelle, mutta voit hei ajatella, että onneksi sä olet hyvä tyyppi ja omaat paljon ystäviä. Se lohduttaa sinua takuulla aivan ihanasti surressasi ystäväsi vaikeuksia.
ApEli tarkoitan, että vain minä olen joutunut kokemaan jotain näin kauheaa. Ja se selvisi minulle eilen, kun sain heppalehdet takaisin ja aloin miettiä taas kurjaa lapsuuttani
ApNäistä tilanteista aiheutuneet ongelmat eli kyvyttömyys selviytyä tilanteista ja osata pitää puoliaan ovat läsnä elämässäni joka päivä, mietin minä näitä asioita tai en.
ApSiksi voin riidellä kaikkien kanssa. Eikä minun tarvitse osallistua kotona mihinkään
ApNo tämäkään ei ollut ap, mutta näin siinä käy. Eli varokaakin kohtelmasta lapsianne väärin tai heidän pilalle menevä elämänsä on tasan teidän omaa syytänne. Jos ei lapsi osaa itse auttaa itseään.
ApJa siksi minulla on hyvä syy olla hoitamasta lapsiani. En halua heille traumoja
ApTämäkin on pointtini, vaikka tuo ei ollutkaan minun kirjoittamani kommentti. Mieluummin osaisin olla heille hyvänä äitinä.
Ap
Siis kunhan minun ei tarvitse tehdä mitään eikä kuunnella kitinää
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi ja anna anteeksi äitisi virheet. Niin me kaikki joudumme tekemään. Pidä mielessä se ihanne miten äidin kuuluisi toimia ja pyri toimimaan sen mukaan. Se on vaikeaa mutta välttämätöntä. Katkeruus ei vie eteenpäin vaan tuhoaa sinut.
Minusta tuo ihanteesta jauhaminen on hiukan onttoa, jos minun kokemiani vääryyksiä ei tarvitse samaan aikaan ottaa millään tavalla huomioon. Se tapahtuukin terapiassa. Eli en aio toimia kuin vettä kaivoon kantaen, enkä opetalla ihannekäyttäytymistä uloa. Minä teen niin kuin minun sydämeni sanoo ja minun sydämelleni on syytä opettaa ja kertoa oikeita asioita, ei pahoja ja vääriä. Silloin elämä on helppoa, kun ei tarvitse erityisesti ponnistella ollakseen hyvä ihminen, vaan se tulisi sydämestä. Minulla ei tule, vaan se on ikään kuin lukittuna tai tuhottuna jossain ja siksi minulla on aika isoa pahoinvointia. Mutta kyllä minä selviän. Pakko. Ja ajattelen lapsiakin. Tottakai.
ApSydän sanoo, että vain minä olen tärkeä
SpEi vaan koska oikeuksiani on koko lapsuuteni ajan poljettu ne pitää saada ensin kuntoon, ennen kuin voin antaa mitään muillekaan.
Ap
Olen kyllä toiveikas. Omat oikeuteni on varmaan 40 v päästä kunnossa ja sitten aion antaa jotain muillekin. Olen silloin 85
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ap hankalalta tyypiltä. Jos oma äitini olis antanut lehtiä lainaan serkulle olisin ehkä ihmetellyt hiukan tai kysynyt äidiltäni että kai hän nyt palauttaa lehdet takaisin. Äiti tiesi ettet lue niitä josta ajatteli ettei ne kiinnosta sua. Normi reaktio tuollaseen on pieni ihmettely ja toteamus et ihan sama tai ajatus et no lukekoot serkku lehdet ja palauttaa sitte ne. Suutuit ap turhasta. Minä minä tyyppi haluaa päättää itse kaiken ja hallita kaikkea, ei kykene näkemään omaa toimintaa ulkopuolisen silmin vaan syyttää äitiä kaikesta. Vetoaa oikeuteen joka asiassa ja oman asian ajamiseen. Lähipiiristäni löytyy muutama tällainen tyyppi ja ihmiset katoaa kummasti heidän ympäriltään. Eräskin vasta itki että miksi hän on niin yksin. Miksihän? Raukka ei näe omaa toimintaa laisinkaan..
Tässä on se ero, että sinä olet voinut luottaa äitiisi. Sinulla ei ole kokemuksia, missä äitisi olisikin antanut pois jotakin sinulle oikeasti tärkeää, enkä puhu nyt näistä lehdistä, vaan ylipäätään asenteesta, missä muiden lapsia kehutaan ja omalle lapselle puhutaan pahasti. Ei lapsi voi silloin tuolla tavalla kuin sinä kuvaat luottaa vanhempaansa ja olla että soromnoo. Vaan kun kaikessa on saanut kokea, että ne muiden lasten tarpeet on sille omalle äidille paljon tärkeämpiä kuin hänen omansa niin lapselle syntyy arvottomuuden tunne. Se sillä sinunkin tuttavallasi siellä pohjalla varmasti on. Ikävää hänelle, mutta voit hei ajatella, että onneksi sä olet hyvä tyyppi ja omaat paljon ystäviä. Se lohduttaa sinua takuulla aivan ihanasti surressasi ystäväsi vaikeuksia.
ApEli tarkoitan, että vain minä olen joutunut kokemaan jotain näin kauheaa. Ja se selvisi minulle eilen, kun sain heppalehdet takaisin ja aloin miettiä taas kurjaa lapsuuttani
ApNäistä tilanteista aiheutuneet ongelmat eli kyvyttömyys selviytyä tilanteista ja osata pitää puoliaan ovat läsnä elämässäni joka päivä, mietin minä näitä asioita tai en.
ApSiksi voin riidellä kaikkien kanssa. Eikä minun tarvitse osallistua kotona mihinkään
ApNo tämäkään ei ollut ap, mutta näin siinä käy. Eli varokaakin kohtelmasta lapsianne väärin tai heidän pilalle menevä elämänsä on tasan teidän omaa syytänne. Jos ei lapsi osaa itse auttaa itseään.
ApJa siksi minulla on hyvä syy olla hoitamasta lapsiani. En halua heille traumoja
ApTämäkin on pointtini, vaikka tuo ei ollutkaan minun kirjoittamani kommentti. Mieluummin osaisin olla heille hyvänä äitinä.
ApSiis kunhan minun ei tarvitse tehdä mitään eikä kuunnella kitinää
Ap
Siis kyllähän sitä kitinääkin pystyy kuuntelemaan jos sen osaa tehdä hermostumatta. Tai jos osaisi sanoa onko se kitinä oikeasti tarpeetonta, niin katkaista sen. Mutta itsellä on juuri sekin vaikeus, etten tiedä milloin lapsella on aidosti syy kitistä vaikka se minun pinnaani kiristäisikin ja milloin se on vain huonoa käytöstä ja turhaa. Esim. tuon häkin myyneen äidin kyllä kuului joutua kuuntelemaan lapsensa marinaa raivoa ja huutoakin, jos ei sanoma muuten mene perille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua touhua :( kirjoitti:
Kun olin ala-asteikäinen ja minun kultahamsterini kuoli, niin äitini meni antamaan hamsterin häkin kaikkine tarvikkeineen eräälle tuttavaperheelle koska heidän lapset olivat sanoneet että he haluaisivat hamsterin (ilmainen hamsterinpoikanen joltain kaveriltaan) mutta kun ei ole varaa häkkiin. Se oli siis todella siisti häkki jossa hamsterille oli kaikenlaista juoksupyörää, putkea ja aktiivisuushärveliä. Äiti sanoi minulle että oli sanonut heille että saavat sen lainaan siihen saakka kunnes heillä varaa ostaa oma hamsterin häkki.
Ei mennyt kuin muutama päivä niin näin tuon tuttavaperheen ilmoituksen paikallislehdessä sukunimineen ja puhelinnumeroineen, että myydään siisti vähän käytetty hamsterin häkki tarvikkeineen ja olivat vielä laittaneet sille aika hyvän hinnan! Jopa minä, tuolloin 11-12 -vuotias lapsi tajusin ettei ne mitään hamsteria olleet ostamassa vaan pummivat kaikilta tuttaviltaan myyntikelpoista kamaa jotta saivat rahaa baari-iltoihin. Näytin äidille lehteä ja kysyin että tämänkö menit "lainaamaan" heille.
Sen sijaan että äiti olisi mennyt kysymään perheeltä että miksi myyvät lainassa olevaa häkkiä, hän alkoi syyllistää minua että kun olen epäkohtelias, itsekäs, pilallehemmoteltu, sydämetön lapsi kun viitsin jostain vanhasta tarpeettomasta häkistä udella! Just.
PS. Ketään ei tietenkään kiinnostanut tuossa vaiheessa se että haluaisinko minä kenties uuden hamsterin kuolleen tilalle, hamsteri kuoli vanhuuteen eli eihän nuo kovin kauaa elä. Itse sen kuitenkin aina ruokin, putsasin häkit ja vietin aikaa sen kanssa eikä muiden perheenjäsenten tarvinnut kokea että se on rasite ja he joutuvat hoitaa sitä puolestani paitsi viikon verran kesäleirin aikaan.
Siis kyllä ihmiset ovat ihan oikeasti välillä täysin kauheita! Minusta koulussa saisi olla jonkinlaista oikeudenmukaisuuden opetusta, ettei lapsille joissain perheissä synny käsitys siitä, että he ovat täysin arvottomia. Lapset saavat kärsiä vanhempiensa takia kyllä kanssa kaikenlaista. En tajua oikeasti jotain äitienpäivääkään vittu. Ei se äiti mikään uhrautuva pieni kiltti ihminen aina ole, vaan joskus maailman suurin vittupää, joka pitäisi ampua raketilla avaruuteen... No joo.
Ap
Pitää kyllä ap:n tapauksessa paikkansa. Miehesi ja lapsesi kiittäisivät luojaansa.
Tai siis häkin pois antaneen äidin, anteeksi. Ei myyneen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua touhua :( kirjoitti:
Kun olin ala-asteikäinen ja minun kultahamsterini kuoli, niin äitini meni antamaan hamsterin häkin kaikkine tarvikkeineen eräälle tuttavaperheelle koska heidän lapset olivat sanoneet että he haluaisivat hamsterin (ilmainen hamsterinpoikanen joltain kaveriltaan) mutta kun ei ole varaa häkkiin. Se oli siis todella siisti häkki jossa hamsterille oli kaikenlaista juoksupyörää, putkea ja aktiivisuushärveliä. Äiti sanoi minulle että oli sanonut heille että saavat sen lainaan siihen saakka kunnes heillä varaa ostaa oma hamsterin häkki.
Ei mennyt kuin muutama päivä niin näin tuon tuttavaperheen ilmoituksen paikallislehdessä sukunimineen ja puhelinnumeroineen, että myydään siisti vähän käytetty hamsterin häkki tarvikkeineen ja olivat vielä laittaneet sille aika hyvän hinnan! Jopa minä, tuolloin 11-12 -vuotias lapsi tajusin ettei ne mitään hamsteria olleet ostamassa vaan pummivat kaikilta tuttaviltaan myyntikelpoista kamaa jotta saivat rahaa baari-iltoihin. Näytin äidille lehteä ja kysyin että tämänkö menit "lainaamaan" heille.
Sen sijaan että äiti olisi mennyt kysymään perheeltä että miksi myyvät lainassa olevaa häkkiä, hän alkoi syyllistää minua että kun olen epäkohtelias, itsekäs, pilallehemmoteltu, sydämetön lapsi kun viitsin jostain vanhasta tarpeettomasta häkistä udella! Just.
PS. Ketään ei tietenkään kiinnostanut tuossa vaiheessa se että haluaisinko minä kenties uuden hamsterin kuolleen tilalle, hamsteri kuoli vanhuuteen eli eihän nuo kovin kauaa elä. Itse sen kuitenkin aina ruokin, putsasin häkit ja vietin aikaa sen kanssa eikä muiden perheenjäsenten tarvinnut kokea että se on rasite ja he joutuvat hoitaa sitä puolestani paitsi viikon verran kesäleirin aikaan.
Siis kyllä ihmiset ovat ihan oikeasti välillä täysin kauheita! Minusta koulussa saisi olla jonkinlaista oikeudenmukaisuuden opetusta, ettei lapsille joissain perheissä synny käsitys siitä, että he ovat täysin arvottomia. Lapset saavat kärsiä vanhempiensa takia kyllä kanssa kaikenlaista. En tajua oikeasti jotain äitienpäivääkään vittu. Ei se äiti mikään uhrautuva pieni kiltti ihminen aina ole, vaan joskus maailman suurin vittupää, joka pitäisi ampua raketilla avaruuteen... No joo.
ApPitää kyllä ap:n tapauksessa paikkansa. Miehesi ja lapsesi kiittäisivät luojaansa.
Oma äitisi oli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin jo otsikosta, että äitihullu on taas valunut palstalle jauhamaan ihan käsittämättömän karmeasta lapsuudestaan. Yleensä hänen ketjunsa ovat ahdistavaa luettavaa (mikä ei suinkaan johdu ap:n äidin käytöksestä vaan ap:n omasta mielisairaudesta), mutta tälle ketjulle olen nauranut ääneen... :D :D :D
Kermaperseen on helppo nauraa, kun elämässä ei ole ollut tällaisia tragedioita. Vai veikö äitisi dinun hevoshullut? Ja jos vei, ei se silti ollut yhtä paha tilanne kuin minulla
Ap😂😂😂 Ei vienyt hevoshulluja, mutta siskon kanssa tapeltiin usein Aku Ankasta... Siksi en aio siivota tänään(kään)!!!
Mulla on ihan sama. Paitsi veli vei mun koululaiset.
Siksi en pese tänään mattoja
Ei jumalauta! En edes muistanut Koululainen-lehteä! Mutta nyt kun kaivoit tämänkin kipeän asian esiin menneisyydestäni, tajuan, etten todellakaan voi enää koskaan antaa anteeksi kenellekään yhtään mitään, vaan aion velloa itsesäälissä loppuelämäni. Kaikki tämä siksi, että en muista äitini tilanneen minulle Koululaista kuin korkeintaan parin vuoden ajan! Tämä jos mikä on törkeää lapsen alistamista. Tunnen kuinka psykoosi lähestyy.
201 ilmoitin kommenttisi asiattomaksi.
Ap
Äitisi toimi väärin ja oli epäsensitiivinen sinua kohtaan. Totta kai kenellä tahansa on oikeus närkästyä, jos omia tavaroita otetaan kysymättä. Äitisikin suuttuisi, jos hänelle tehtäisiin niin. Yritä silti jotenkin päästä asiasta yli, koska kärsit itse tästä eniten. Kaikki vanhemmat tekevät vääryyttä, tämä oli äitisi tapa olla typerä. Halit!
No tämäkään ei ollut ap, mutta näin siinä käy. Eli varokaakin kohtelmasta lapsianne väärin tai heidän pilalle menevä elämänsä on tasan teidän omaa syytänne. Jos ei lapsi osaa itse auttaa itseään.
Ap