Kun olin pieni äiti lähetti minulta kysymättä Hevoslehteni siskonsa lapselle luettaviksi

Vierailija kirjoitti:

En usko, että ketään muuta on lapsuudessa alistettu yhtä rankasti. Selkäsaunat pystyy ymmärtämään ja käsittelemään ihan toisella tavalla. Mutta että äiti ei kysynyt lupaa lainata heppalehtiäni serkulle. Ei pyytänyt edes anteeksi. On tämä hyvä esimerkki minun alistamisestani. Muita esimerkkejä ei nyt tule mieleen.

Tiedän, että minun lapsuuteni oli kaikkein kamalin. Ja siksi on ymmärrettävää, etten pysty tekemään kotona mitään. En edes hoitamaan lapsiani.

Ap

Tämäkään ei ollut ap. Taitaa joillekin mennä nyt tunteisiin, kun narsistin alistama ei ole enää hiljaa, koska kelle tahansa oikeamieliselle kuvio olisi aivan selkeä, minua olisi pitänyt kuunnella ja jos siinä tuli virhe, olisi pitänyt pyytää anteeksi. Ja jos sitäkään ei tehty, niin minä olen kärsinyt ihan ilman syytäni. Aivan naurettavaa alkaa haukkua minua ketjussa nyt. Se vain kuvaa omia narsistia piirteitä (tuskin patologisia toki kuitenkaan) joissain palstalaisissa.

Ap

Tänään aion muuttaa elämäni suunnan. Pyydän itse anteeksi kaikilta läheisiltäni, että olen heitä loukannut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän lohduttaa, että isäni kuolee 4,5 vuoden kuluttua ja saan ison perinnön. Sitten voin muuttaa pois perheeni luota ja voin tavoitella elämäni rakkautta. Tosin vihaan häntäkin, koska hän antoi ymmärtää eikä ymmärtänytkään antaa

Ap

Tämäkään ei ollut ap.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En usko, että ketään muuta on lapsuudessa alistettu yhtä rankasti. Selkäsaunat pystyy ymmärtämään ja käsittelemään ihan toisella tavalla. Mutta että äiti ei kysynyt lupaa lainata heppalehtiäni serkulle. Ei pyytänyt edes anteeksi. On tämä hyvä esimerkki minun alistamisestani. Muita esimerkkejä ei nyt tule mieleen.

Tiedän, että minun lapsuuteni oli kaikkein kamalin. Ja siksi on ymmärrettävää, etten pysty tekemään kotona mitään. En edes hoitamaan lapsiani.

Ap

Tämä vihdoinkin paljasti aloituksen provoksi. Jos olisi totta niin lapsillasi olisi paljon enemmän moitittavaa äidistään kuin sinulla koskaan. Kerrot laiminlyöväsi lapsiasi, miten luulet sen heihin vaikuttavan. Heillä on asiaa terapiaan oikeasti jos siis avaus olisi totta.

Onko tämä aloittaja uudestisyntynyt ammattivalittaja?

Ei kai kukaan voi olla noin otettu hevoslehdistä, jotka sai takaisinkin.

Heppalehdet on nyt kallein aarteeni. En anna kenenkään koskea niihin. Laitan ne olohuoneen pöydälle ja jos lapseni koskee niihin, se on merkki minun omaisuuden (minun) halveksunnasta.

Sitten aion heti hylätä koko perheeni

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tänään aion muuttaa elämäni suunnan. Pyydän itse anteeksi kaikilta läheisiltäni, että olen heitä loukannut.

Ap

Tämäkään ei ollut ap. Hauska nähdä, mitä rottia täällä kanssani kirjoittelee ja sen, etteivät muutkaan ihmiset ole todellakaan täydellisiä. Eivät pysty yhtä vääryyttä vääränä edes peitämään, koska on tainnut itse tulla hiukan viilattua serkkuja linssiin. Tai antaneet itseänne viilata, ettekä enää edes tajua hakea oikeutta ja minä joka haen, ärsytän teitä, koska miistutan teitä siitä, minkä annoitte itse syyttä suotta pois...

Ap (ketjun oikea ap)

Vierailija kirjoitti:

Heppalehdet on nyt kallein aarteeni. En anna kenenkään koskea niihin. Laitan ne olohuoneen pöydälle ja jos lapseni koskee niihin, se on merkki minun omaisuuden (minun) halveksunnasta.

Sitten aion heti hylätä koko perheeni

Ap

Tämäkään ei ollut ap. Lapset saavat lukea toki hevoslehtiä, ovat jo lukeneetkin samasta paikasta löytyneitä kirjojani, mm. Thelwellin heppahöperön käsikirjaa. Vaikka eivät ole hevoshulluja, heitä nauratti, mikä lämmitti erityisesti sydäntäni, koska se kirja on ollut aikoinaan minunkin ehdoton suosikkini.

Ap

Yksi karmea tapaus tuli vielä mieleeni. Olin 10-vuotias ja äiti kysyi mitä haluan ruuaksi. Pyysin lasagnea, joka on lempiruokaani. Äiti teki makaronilaatikkoa eli ei arvostanut minua yhtään. Oli paha mieli. Äiti ei pyytänyt anteeksi ja teki iltapalaksi lättyjä. Tämä loukkasi minua, koska hän oli kuin Mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka olin loukkaantunut, kehtasi tarjota lättyjä.

Olen miettinyt tätä nyt 35 vuotta joka päivä

Isäni on myös hirviö. Hän ei antanut minulle omaisuuttaan. Onneksi paska kuolee kohta ja kaikki jää minulle!

Ap

Meillä on sotkusta. Taipan pyytää äitiä siivoamaan

Ap

Vierailija kirjoitti:

Maksoitko ne lehdet siis itse?

Mitä väliä sillä on kuka ne on maksanut. Jos ne on ap:lle ostettu niin ne on hänen.

Vai meneekö se niin että jos puoliso ostaa sulle vaikka korun, niin puoliso voi päättää antaa sen sitten vaikka työkaverille tai serkulle. Ethän sinä itse sitä ollut maksanut.

Ei toisten tavaroita saa antaa eikä lainata ilman lupaa. Ei edes lahjaksi saatuja.

Ap on nyt kuitenkin turhan pitkävihainen. Ei kannata kantaa semmoista painolastia josta vain itse kärsii.

Mä en pystynyt ensin lopettamaan hihittelyä tämän uskomattoman jutun yhteydessä. Ensin ajattelin, että joku on väsännyt hassun provon jostain vanhoista lehdistä. Sitten luin lisää AP:n kommentteja. Ne vanhat kuppaset lehdet kolmenkymmenen vuoden takaa ovat hänelle ihan oikeudenmukainen syy panna välit poikki äitiinsä ym. 

On pakko todeta että hänen olisi syytä etsiä hyvä lääkäri. Aika hyytävää kuitenkin ajatella, että tällä ihmisellä on omia lapsia ja varmaan puolisokin.

Aika enteellistä, että toi kyseessä oleva lehti on luultavasti Hevoshullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta et yli pääse ellet tasoita puntteja. Mieti mikä on äidillesi tärkeintä. Pilko kiikkustuoli takkapuiksi, vie Arabian papukaijakannut kierrätykseen ja kaada Rotenonia äidin huolella vaalimille pelSeuraavan äitienpäivänä viet sitten sovinnon merkiksi äidillesi uuden pelargonin.

Sain minäkin selkään aiheettaiheetta kun veli löi naapurin tyttöä ja isä sai minut ekana kiinni. Mutta ei tämä vääryys vaikuttanut oikeustajuuni mitenkään, eikä tehnyt katkeraksi.

Kaikki vanhemmat tekevät virheitä eivätkä joka tilanteessa kunnioita lapsen oikeuksia. Usein ihan huomaamattaan, joskus tietoisesti. Niin sinäkin tulet tekemään.

Voisin miettiäkin, mikä on äidilleni tärkeintä. Jollain tasolla se olen minä. Niinpä olen onnistunut pilaamaan omaa elämääni niin, että äidilläni olisi siitä syystä mahdollisimman paha olla. Sen olisi vain loputtava, koska minulla on lapsia. Ja kai se omakin elämä. Minä olen ollut se, jota tuhoamalla voin kostaa äidille. En tiedä, mikä muu olisi hänelle tärkeää. Että tuhoaisin sitten sen. Ehkä sellaista millä olisi vaikutusta ei ole.

Ap

Tiedostat siis pilaavasi kostolla vain omaa (ja lastesi) elämää.

Mitäpä jos oikeasti myöntäisit ihmisten olevan epätäydellisiä. He toimivat miten sattuu, enimmäkseen oikein, mutta hyvin usein jonkun näkökulmasta väärin. Näin toimi äitisi ja niin toimit sinäkin. Ehdoton oikeudenmukaisuuskaan ei ole aina oikein. Teet oikeutta yhdelle ja poljet toisen oikeuksia. Absoluuttista oikeaa kun ei ole olemassa.

Kun näin on, anna itsellesi anteeksi ja unohda menneet pikkujutut. En tarkoita sitä, että tapahtuessa tuo lehtijuttu olisi ollut sinulle pikkujuttu, reagoit niin kuin sinusta tuntui. Mutta äitisi koki epäilemättä reaktiosi yhtä epäoikeudenmukaiseksi, sillä hänhän lehtesi lainaamalla koki tehneensä hyvän työn serkkujasi kohtaan. Niinpä hän loukkaantui reaktiostasi ja vastasi sen mukaan loukaten sinua vielä enemmän. Mutta kaikesta huolimatta elämän mitassa tuo oli mitätön juttu. Älä pilaa sillä koko elämääsi vaan armahda itsesi.

Ehkä sinun kannattaisi eläytyä toisen ihmisen asemaan jotain tilannetta vatvoessasi. Miettiä toisen motiiveja omien tunteittesi sijasta. Näin voisit ehkä ymmärtää paremmin toisten teot, väärätkin. Ja kun ymmärrät, lievität omaa epäoikeudenmukaisuuden tunnettasi, josta seuraa vähemmän katkeruutta, jolloin voit iloita hyvistä tapahtumista elämässäsi. Nykyisellä mallilla periytät katkeruutesi lapsillesi ja heidänkin elämänsä on pilalla.

Mieheni osti rahvaan soutuveneen, koska hän on köyhä. Joudun häpeämään sitä ja huonoja pelastusliivejä, kun käymme soutelemassa. Mies saa kyllä mennä yksin lasten kanssa. En jaksa sitä airojen ja lasten kitinää

Ap

69-71 eivät myöskään ole oikea ap. Kumma kun ei voida keskustella enää, kun pystynkin osoittamaan oikean vääryyden. Ja tuo yksi tapaus vain kertoo äidin yleisen suhtautumisen minuun. Roska, en sen enempää. Mutta minun piti uskoa, että roskana on ok olla.

Ap

Ap, sua ei oikein ymmärretä tässä ketjussa ihan sen takia, koska muille ei tuollainen asia aiheuttaisi minkäänlaista päänvaivaa. Mun äiti on myynyt kirpparilla mun lapsuuden ja nuoruuden tavaroita eikä mua voisi vähempää kiinnostaa. Sun lehtiä sentään vaan lainattiin ja jopa palautettiin. Eli onko nyt niin vakavaa? Takerrut tosi pieneen asiaan, jota jankkaat ja jankkaat. Joo, olisihan ollut kohteliasta kysyä sinulta ensin, mutta koska kyse oli vain laina ja lehtiä, joita et lue, niin en kyllä näe kysymistäkään tarpeellisena. Olethan aikuinen ihminen ja kyseessä heppalehdet. Kyllä mun äiti saa ihan vapaasti lainailla mun jäljellä olevia leluja ym. tavaroita ihan vapaasti jos haluaa. Oikeasti tärkeät tavarat olen ottanut mukaani kotoa poismuuttaessani. Onko sinulla antaa jotakin oikeita esimerkkejä siitä miten ilkeämielinen äitisi on? Oletko käynyt terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Ap, sua ei oikein ymmärretä tässä ketjussa ihan sen takia, koska muille ei tuollainen asia aiheuttaisi minkäänlaista päänvaivaa. Mun äiti on myynyt kirpparilla mun lapsuuden ja nuoruuden tavaroita eikä mua voisi vähempää kiinnostaa. Sun lehtiä sentään vaan lainattiin ja jopa palautettiin. Eli onko nyt niin vakavaa? Takerrut tosi pieneen asiaan, jota jankkaat ja jankkaat. Joo, olisihan ollut kohteliasta kysyä sinulta ensin, mutta koska kyse oli vain laina ja lehtiä, joita et lue, niin en kyllä näe kysymistäkään tarpeellisena. Olethan aikuinen ihminen ja kyseessä heppalehdet. Kyllä mun äiti saa ihan vapaasti lainailla mun jäljellä olevia leluja ym. tavaroita ihan vapaasti jos haluaa. Oikeasti tärkeät tavarat olen ottanut mukaani kotoa poismuuttaessani. Onko sinulla antaa jotakin oikeita esimerkkejä siitä miten ilkeämielinen äitisi on? Oletko käynyt terapiassa?

Siis asuin vielä kotona kun ne lehdet oli annettu serkulleni kysymättä mitään. Olin varmaan jotain 14-vuotias ja edelleen ratsastin, ei ne lehdet olleet mikään turha juttu. Pointti oli se, ettei äiti edes kysynyt ja toinen pointti oli se, että äiti suuttui kun kävi ilmi, että minä koin, että olisi pitänyt kysyä. Ymmärrätkö pointin? Äiti suuttui kun minä sanoin, että olisin halunnut että hän kysyy. Eikö normaaliin ihmissuhteeseen kuulu mielestäsi tällainen vuorovaikutus laisinkaan? Että jos mä ilmaisen, että minulta olisi pitänyt kysyä, niin toinen KUULEE sen viestin ja reagoi edes jotenkin? Äitini mielestä hänen ei tarvinnut piitata minun mielipiteestäni ja lisäksi hän opetti minulle, että minä olin huonokäytöksinen, kun vaadin häntä piittaamaan.

Nyt, kun selostin sinulle tämän, niin onko kokemukseni ihan sama juttu, kuin myydä jotain leluja kirpputorilla? Jos se ei sopinut jollekin, niin pahoittelu varmaan riittäisi, mutta minulle ei edes pahoiteltu. Koska en ole sen arvoinen. Ilmeisesti. Tai sitten äitini on narsistinen ihminen.

Ap

Ja siis on lehtiä tai asioita ja tavaroita jos joku ei käytä, että voi ollakin ihan ok lainata jonnekin. Mutta on myös asioita, joita joku ei antaisi edes lainaksi. Pointti on se, ettei minulla ollut oikeuksia miettiäkään tällaisia asioita omista tavaroistani, koska äidin mielestä minua ei tarvinnut ottaa huomioon. Hän päätti. Ja hän päätti asioita huonosti. Ehken luottanut häneen. Olin jo 14-vuotias. Hän oli omalla käytöksellään aikaisemmin aiheuttanut sen, ettei hänellä ollut avointa piikkiä toimia minun lukuuni niin kuin hän olisi minä. Ei todellakaan. Niin loukkaava ihminen, etten olisi halunnut antaa hänen saada minulta mitään. Ensin hänen olisi pitänyt pyytää aiempia loukkauksiaan anteeksi. Laskeutua tasolleni. Kunnioittaa minua. Sitten olisi voitu keskustella minun lehdistäni lähettää ihmiselle, jota en edes tunne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sua ei oikein ymmärretä tässä ketjussa ihan sen takia, koska muille ei tuollainen asia aiheuttaisi minkäänlaista päänvaivaa. Mun äiti on myynyt kirpparilla mun lapsuuden ja nuoruuden tavaroita eikä mua voisi vähempää kiinnostaa. Sun lehtiä sentään vaan lainattiin ja jopa palautettiin. Eli onko nyt niin vakavaa? Takerrut tosi pieneen asiaan, jota jankkaat ja jankkaat. Joo, olisihan ollut kohteliasta kysyä sinulta ensin, mutta koska kyse oli vain laina ja lehtiä, joita et lue, niin en kyllä näe kysymistäkään tarpeellisena. Olethan aikuinen ihminen ja kyseessä heppalehdet. Kyllä mun äiti saa ihan vapaasti lainailla mun jäljellä olevia leluja ym. tavaroita ihan vapaasti jos haluaa. Oikeasti tärkeät tavarat olen ottanut mukaani kotoa poismuuttaessani. Onko sinulla antaa jotakin oikeita esimerkkejä siitä miten ilkeämielinen äitisi on? Oletko käynyt terapiassa?

Siis asuin vielä kotona kun ne lehdet oli annettu serkulleni kysymättä mitään. Olin varmaan jotain 14-vuotias ja edelleen ratsastin, ei ne lehdet olleet mikään turha juttu. Pointti oli se, ettei äiti edes kysynyt ja toinen pointti oli se, että äiti suuttui kun kävi ilmi, että minä koin, että olisi pitänyt kysyä. Ymmärrätkö pointin? Äiti suuttui kun minä sanoin, että olisin halunnut että hän kysyy. Eikö normaaliin ihmissuhteeseen kuulu mielestäsi tällainen vuorovaikutus laisinkaan? Että jos mä ilmaisen, että minulta olisi pitänyt kysyä, niin toinen KUULEE sen viestin ja reagoi edes jotenkin? Äitini mielestä hänen ei tarvinnut piitata minun mielipiteestäni ja lisäksi hän opetti minulle, että minä olin huonokäytöksinen, kun vaadin häntä piittaamaan.

Nyt, kun selostin sinulle tämän, niin onko kokemukseni ihan sama juttu, kuin myydä jotain leluja kirpputorilla? Jos se ei sopinut jollekin, niin pahoittelu varmaan riittäisi, mutta minulle ei edes pahoiteltu. Koska en ole sen arvoinen. Ilmeisesti. Tai sitten äitini on narsistinen ihminen.

Ap

Onneksi keksin viimeinkin esimerkin äitini kamalasta narsistisuudesta. Tästä on aikaa 30 vuotta ja olen edelleen haavoilla tämän trauman vuoksi. Hyväksikäyttö on pikkuasia tämän rinnalla, jos joku muka väittää että se satuttaisi enemmän

Tämä on mielivaltaa, osoittaa että olen äidilleni roskaa. Hevoshullut! Onneksi sain ne nyt takaisin!

Ap