Lue keskustelun säännöt.
Kun olin pieni äiti lähetti minulta kysymättä Hevoslehteni siskonsa lapselle luettaviksi
24.05.2016 |
Tai en ollut ihan niin pienikään, vaan sen ikäinen, etten enää lukenut niitä lehtiä, mutta ne olivat silti minulle tärkeät. Sain ne lehdet takaisin, ne oli kuulemma lainattu, mutta äiti sanoi minua huonokäytöksiseksi, kun minä suutuin siitä, että ne lehdet oli lähetetty toiselle minulta kysymättä. Minulla on nyt pieniä lapsia enkä tiedä miten perustelen itselleni sen, että kunnioittaisin heidän arvoaan ja oikeuksiaan tai sen että minun pitää nähdä heidät itsestäni erillisinä ihmisinä. Tuli vain mieleeni, kun ne Hevoslehdet palautuivat minulle äskettäin aivan muista syistä paikasta, johon olin ne varastoinut.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja olet sekaisin. Miten joku voi kaivella kauan sitten tapahtunutta mitätöntä asiaa.
On järkevää kierrättää lukemisia.
Pienestä asiasta sinun minuus on kärsinyt jos tästä, oikeasti jos tämä on suuri asia elämässäsi ei ole tapahtunut mitään.
Sinäkin äitinä olet varmasti tehnyt sellaista josta lapsesi ei ole pitänyt ja mieti jos he vuosikymmenien kuluttua muistelevat asiaa tällä tasolla kuten sinä nyt omaa äitiäsi.
Päävikaisuutesi johtuu muusta kun heppalehtien lainaamisesta.
Perustelepa sinä, millä lailla olin hankala ja itsekäs kun äitiäni ei hetkauttanut se, että oli lupaani kysymättä lähettänyt lehteni serkulleni (jota vastaan minulla ei ole mitään, en vain tunne koko ihmistä edes, koska asui satojen kilometrien päässä) ja sain kuulla olevani paha ihminen, kun suutuin siitä, ettei äitiä hetkauttanut se, ettei ollut kysynyt lupaa minulta? Äiti siis suhtautui vihamielisesti minuun siksi, että minua loukkasi hänentekemä virheensä.
ApHankalaa ja itsekästä tuossa on se, että vuosien jälkeen vaadit anteeksipyyntöä ja katumusta jostain ihan mitättömästä pikkujutusta ja teet siitä elämää suuremman kysymyksen. Äitisi ei tehnyt mitään virhettä, ihan normaalia kierrättää tavaroita kun toinen ei enää niitä tarvitse. Varmaan äitisi on myös kierrättänyt tai heittänyt pois lelujasi tai pieneksi jääneitä vaatteita, miksi nuo lehdet on jotenkin erityistapaus?
Vie nyt äkkiä ne lehtesi vaikka pankin tallelokeroon ettei kukaan enää riistä kalleinta aarrettasi.
En minä ole sanonut että nyt vaadin anteeksipyyntöä, vaan sen olisi pitänyt tulla silloin aikoinaan, eikä sitä että minua syytettiin reaktiostani, aivan kuin se olisi jotenkin väärä. Vainoliko sinusta minun reaktioni silloin nuorena jotenkin väärä, kun minusta minulta olisi pitänyt kysyä, ennen kuin ne lehdet lähtevät mihinkään? Siitä on nyt kysymys; olisiko minulta kuulunut kysyä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta et yli pääse ellet tasoita puntteja. Mieti mikä on äidillesi tärkeintä. Pilko kiikkustuoli takkapuiksi, vie Arabian papukaijakannut kierrätykseen ja kaada Rotenonia äidin huolella vaalimille pelagoniolle. Seuraavana äitienpäivänä viet sitten sovinnon merkiksi äidillesi uuden pelargonin.
Sain minäkin selkääni ihan aiheetta kun veli löi naapurin tyttöä ja isä sai minut elämä kiinni. Mutta ei tämä vääryys vaikuttanut oikeustajuuni mitenkään, eikä tehnyt katkeraksi.
Kaikki vanhemmat tekevät virheitä eivätkä joka tilanteessa kunnioita lapsen oikeuksia. Usein ihan huomaamattaan, joskus tietoisesti. Niin sinäkin tulet tekemään.
Ja koska olisi pitänyt kysyä, niin nonni, miksei kysytty? Miksi minä olen kaikki nämä vuodet ollut ystävällinen ja kyykyssä henkilön, joka on minua kohtaan toiminut väärin, edessä ja antanut hänen arvostella itseäni?
Ap
Miten jaksatkin kaivella tikusta asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuosta et yli pääse ellet tasoita puntteja. Mieti mikä on äidillesi tärkeintä. Pilko kiikkustuoli takkapuiksi, vie Arabian papukaijakannut kierrätykseen ja kaada Rotenonia äidin huolella vaalimille pelagoniolle. Seuraavana äitienpäivänä viet sitten sovinnon merkiksi äidillesi uuden pelargonin.
Sain minäkin selkääni ihan aiheetta kun veli löi naapurin tyttöä ja isä sai minut elämä kiinni. Mutta ei tämä vääryys vaikuttanut oikeustajuuni mitenkään, eikä tehnyt katkeraksi.
Kaikki vanhemmat tekevät virheitä eivätkä joka tilanteessa kunnioita lapsen oikeuksia. Usein ihan huomaamattaan, joskus tietoisesti. Niin sinäkin tulet tekemään.
Voisin miettiäkin, mikä on äidilleni tärkeintä. Jollain tasolla se olen minä. Niinpä olen onnistunut pilaamaan omaa elämääni niin, että äidilläni olisi siitä syystä mahdollisimman paha olla. Sen olisi vain loputtava, koska minulla on lapsia. Ja kai se omakin elämä. Minä olen ollut se, jota tuhoamalla voin kostaa äidille. En tiedä, mikä muu olisi hänelle tärkeää. Että tuhoaisin sitten sen. Ehkä sellaista millä olisi vaikutusta ei ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota tämä vaikea asia esille ensi kerralla terapiassa
Vierailija kirjoitti:
Ota tämä vaikea asia esille ensi kerralla terapiassa
No minun alistamiseni kannalta tämä on tärkeä asia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia!
Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
51 ei ollut ap. Ei sillä, etteikö tämä olisi ollut hyvin raskasta elää vailla oikeuksia.
Ap
Minun äitini antoi kysymättä kaikki barbini serkkutytölleni lainaan. En saanut niitä enää koskaan kaikkia takaisin ja nekin muutamat jotka sain, oli pilattu piirtämällä ja saksimalla. Olin teini-ikäinen mutta kyllä meinasi itku päästä kun kuulin äidin lainanneen barbit. Olin meinannut säästää ne omille lapsilleni. Vieläkin v*tuttava vaikka olen päälle kolmekymppinen. Kysykää aina lupa lapsiltanne ennen kuin lainailette heidän tavaroitaan toisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo munkin äiti kerran syytti mua lapsena siitä, että oisin syöny Domino-keksit. En ollu, tuli paha mieli.
Mutta että jaksaisin vatvoa asiaa vielä aikuisenakin ja pohtia oliko epäreilua ja onko ihan oikeusvaltion periaatteiden mukaista syyttää ilman todisteita ja menikö luottamussuhde nyt äitiin..?
Melkoisen rankka elämä sulla, jos tää on sun pahin trauma.
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minun minun
Ei vaan päin vastoin, asiat, joiden olisi pitänyt olla minun, eivät olleet minun, vaan äitini uskon mukaan äitini, eikä minun mielipiteitäni ollut olemassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja olet sekaisin. Miten joku voi kaivella kauan sitten tapahtunutta mitätöntä asiaa.
On järkevää kierrättää lukemisia.
Pienestä asiasta sinun minuus on kärsinyt jos tästä, oikeasti jos tämä on suuri asia elämässäsi ei ole tapahtunut mitään.
Sinäkin äitinä olet varmasti tehnyt sellaista josta lapsesi ei ole pitänyt ja mieti jos he vuosikymmenien kuluttua muistelevat asiaa tällä tasolla kuten sinä nyt omaa äitiäsi.
Päävikaisuutesi johtuu muusta kun heppalehtien lainaamisesta.
Perustelepa sinä, millä lailla olin hankala ja itsekäs kun äitiäni ei hetkauttanut se, että oli lupaani kysymättä lähettänyt lehteni serkulleni (jota vastaan minulla ei ole mitään, en vain tunne koko ihmistä edes, koska asui satojen kilometrien päässä) ja sain kuulla olevani paha ihminen, kun suutuin siitä, ettei äitiä hetkauttanut se, ettei ollut kysynyt lupaa minulta? Äiti siis suhtautui vihamielisesti minuun siksi, että minua loukkasi hänentekemä virheensä.
ApHankalaa ja itsekästä tuossa on se, että vuosien jälkeen vaadit anteeksipyyntöä ja katumusta jostain ihan mitättömästä pikkujutusta ja teet siitä elämää suuremman kysymyksen. Äitisi ei tehnyt mitään virhettä, ihan normaalia kierrättää tavaroita kun toinen ei enää niitä tarvitse. Varmaan äitisi on myös kierrättänyt tai heittänyt pois lelujasi tai pieneksi jääneitä vaatteita, miksi nuo lehdet on jotenkin erityistapaus?
Vie nyt äkkiä ne lehtesi vaikka pankin tallelokeroon ettei kukaan enää riistä kalleinta aarrettasi.
En minä ole sanonut että nyt vaadin anteeksipyyntöä, vaan sen olisi pitänyt tulla silloin aikoinaan, eikä sitä että minua syytettiin reaktiostani, aivan kuin se olisi jotenkin väärä. Vainoliko sinusta minun reaktioni silloin nuorena jotenkin väärä, kun minusta minulta olisi pitänyt kysyä, ennen kuin ne lehdet lähtevät mihinkään? Siitä on nyt kysymys; olisiko minulta kuulunut kysyä?
Ap
Reaktiosi oli väärä silloin ja nyt. Sinulla on ilmeisesti vaikeuksia jakaa tai antaa pois mitään minkä koet omaksesi ja tunnet suurta tyydytystä kun nyt saat repiä draamaa jostain ihan mitättömästä pikkujutusta.
Kasva aikuiseksi.
En usko, että ketään muuta on lapsuudessa alistettu yhtä rankasti. Selkäsaunat pystyy ymmärtämään ja käsittelemään ihan toisella tavalla. Mutta että äiti ei kysynyt lupaa lainata heppalehtiäni serkulle. Ei pyytänyt edes anteeksi. On tämä hyvä esimerkki minun alistamisestani. Muita esimerkkejä ei nyt tule mieleen.
Tiedän, että minun lapsuuteni oli kaikkein kamalin. Ja siksi on ymmärrettävää, etten pysty tekemään kotona mitään. En edes hoitamaan lapsiani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo munkin äiti kerran syytti mua lapsena siitä, että oisin syöny Domino-keksit. En ollu, tuli paha mieli.
Mutta että jaksaisin vatvoa asiaa vielä aikuisenakin ja pohtia oliko epäreilua ja onko ihan oikeusvaltion periaatteiden mukaista syyttää ilman todisteita ja menikö luottamussuhde nyt äitiin..?
Melkoisen rankka elämä sulla, jos tää on sun pahin trauma.
Mutta syyttikö sinun äitisi sitten sinua pahaksi ja ilkeäksi, kun sanoit, että et ole tehnyt sitä? Jäikö teille siis riita päälle, niin, että sinä uskoit, kun äiti sanoi, puolustautumisen olleen sinun ilkeyttäsi, vaikka sinusta itsestäsi tuntuikin, ettei asia ollut niin?
Ap
Vähän lohduttaa, että isäni kuolee 4,5 vuoden kuluttua ja saan ison perinnön. Sitten voin muuttaa pois perheeni luota ja voin tavoitella elämäni rakkautta. Tosin vihaan häntäkin, koska hän antoi ymmärtää eikä ymmärtänytkään antaa
Ap
Hankalaa ja itsekästä tuossa on se, että vuosien jälkeen vaadit anteeksipyyntöä ja katumusta jostain ihan mitättömästä pikkujutusta ja teet siitä elämää suuremman kysymyksen. Äitisi ei tehnyt mitään virhettä, ihan normaalia kierrättää tavaroita kun toinen ei enää niitä tarvitse. Varmaan äitisi on myös kierrättänyt tai heittänyt pois lelujasi tai pieneksi jääneitä vaatteita, miksi nuo lehdet on jotenkin erityistapaus?
Vie nyt äkkiä ne lehtesi vaikka pankin tallelokeroon ettei kukaan enää riistä kalleinta aarrettasi.