Kysy autistiselta aikuiselta, vol 2

Vierailija kirjoitti:

Koetko matkustamisen rankkana?

Kyllä. Olen yleensä matkan aikana aina kuumeessa, luultavasti siihen liittyvän stressin takia. En oikein tykkää matkustaa, koska sen jälkeen ei ole kiva olla kotona ihan tuskaisessa olossa ja palautumiseen menee kauan aikaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko tutustunut syvästi autistisiin ihmisiin? He ovat sen verran omalaatuista sakkia, että ihan sinua näkemättäkin väitän, että todellakin olet lievemmin autistinen. Se EI tarkoita, ettetkö tarvitse apua tao ettei sinulla olisi elämää vaikeuttavia ongelmia, vaan että autismikirjossa on paljon sinuakin ongelmaisempia ihmisiä.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa, että aspergerin syndrooma on autismikirjoa, ja erillisestä diagnoosista ollaankin luopumassa, jenkkitapaan. Ja asseissakin on monenasteista sakkia, osa hyvinkin itsenäiseen elämään ja työtekoon kykeneviä ja osa taas ei sinnepäinkään...

Se on tosin aika ihme, miten sinua ei tultu tutkineeksi ennen kuin aikuisiällä. Varsinkin autisteilla se omalaatuisuus on kyllä sitä tasoa, että yleensä viimeistään koulusta passitetaan tutkimuksiin. Onneksi nyt olet saanut diagnoosin, mutta se olisi pitånyt saada jo paljon aikaisemmin.

As-lapsen äiti

Kyllä. Autismi ei ole suoraviivainen jana, vaan kirjo. Toki on minuakin syvempiä autistisia ihmisiä, mutta minä en ole lievä tapaus. En saanut diagnoosia lapsena suoraansanottuna siksi, koska perheoloni olivat todella huonot (mm. väkivaltaa) ja vanhempiani ei ollenkaan kiinnostanut. Pitivät vain ärsyttävänä kakarana. Muutimme myös erittäin usein, joten kukaan opettajakaan ei päässyt seuraamaan minua pidemmän aikaa, enkä ollut päivähoidossa/esikoulussa, en harrastuksissa tai missään. Olin näkymättömäksi kasvatettu lapsi ja opin olemaan vain hiljaa, kunnes sain ylikuormituskohtauksia. Silloin pidettiin vain tahallaan rasittavana ja ärsyttävänä. Kukaan ei pysähtynyt ja nähnyt ongelmiani, kuin vasta aikuisena. Kaikilla ei ole onnea matkassa.

Lieväksi sanominen loukkaa minua syvästi, koska silloin en tule nähdyksi omana itsenäni. Kaikilla ei ole onnellinen lapsuus ja lapsen asioista kiinnostuneet vanhemmat. Silloin voi hyvin jäädä isojakin ongelmia huomaamatta. Kommenttisi loukkasi minua, vaikka et varmaan sitä tarkoittanut. Ap

Miksi sinulle on tärkeää, että sinua kutsuttaisiin syvästi autistiseksi? Onhan sinussa nyt herranen aika todella monia muitakin ominaisuuksia kuin autismi, ehkä sellaisiakin ominaisuuksia, jotka vaikuttavat toimintakykyysi paljon enemmän kuin autismi. Eikä lieväkään autismi ole todellakaan mikään yhdentekevä juttu! Siihen voi myös yhdistyä liitännäisdiagnooseja vaikkapa aistitoiminnan häiriöistä erilaisiin psyykkisiin neurooseihin.

Ei ollut tarkoitus ilkeillä, en vaan osaa sinua edelleenkään luokitella syvästi autistiseksi, kun luen sinun vastaustesi järkevyyttä ja maailmanhahmotuksesi älykkyyttä. Syvästi autistiset ovat melkein järjesrään kehitysvammaisia, mitä et ole.

Eikä tälläkään siis ole tarkoitus millään tasolla mitätöidä ongelmiasi, vaan ymmärtää sitä, miksi autismi on sinulle tavallaan kuin pelastusrengas, johon tarraudut. Jos taustasi on noin ikävä, niin ymmärrän helpotuksen, jota koit kun sait selityksen ongelmillesi. Aspergerkin on selitys, eikä yhtään sen vähäpätöisempi kuin LFA.

En ole missään vaiheessa sanonut, että haluan minua kutsuttavan syvästi autistikseksi. Älä laita sanoja suuhuni. Minulla ei ole yhtään jaksamista alkaa väittelemään asioista, joita en ole sanonut. Ap

Itsehän sinä sanoit, että sinua loukkaa, jos sinua kutsutaan lievästi autistiseksi! Ja että vaikka on sinuakin syvemmin autistisia, niin sinä et ole lievästi autistinen. Mieluiten pelkästään autisti, niinkö? Ok.

Voi hyvä luoja, oletettavasti aikuinen ihminen. Tämä tilanne on vähän sama kuin minä väittäisin, että VAIN rettin oireyhtymän lapset ovat "oikeita", syvästä autismista kärsiviä autisteja.

Kuten aloittaja sanoikin, autisminkirjo on kirjo syystä. Kahden ääripään (lievä ja syvä) välillä on paljon tilaa, jonka takia kokonaisuus pitää arvioida, eikä vain yksittäisiä oireita. Ja kun AP ei pysty käymään töissä, koulussa ja arjessa toimiminenkin on hankalaa, en sanoisi että autismi on lievä. Velipuolellani on lievä autismi, eli hänen "luonteenpiirteensä" ovat vain omanlaisia. Hän kykeni kouluttautumaan ammattiin, ja tekee nyt töitä alallaan, vaikka elämä onkin ilmeisen yksinäistä "outouksien" takia.

Tämän takia mielestäni pitäisi ottaa englanninkielinen malli käyttöön, high-function tai low-function autism. Nämä termit kuvaavat suurinta osaa autisteista paljon paremmin kuin lievät ja syvät.

Mutta kysymykseni AP:lle, minun veljelläni on/oli Aspergerin oireyhtymä. Teini-ikäisenä hän oli aivan mahdoton ja meidän koko perheen elämä oli minuuttisuunniteltu ja meille muille hiukan stressaava. Veljelläni ei kuitenkaan +20-vuotiaana ole enää ole kuin kuuloyliherkkyyttä, esim. talouspaperia hänen läsnäollessa saa käyttää. Talvella pulkan narina häiritsee ja laukaisee joitain "oireita", joten kulkee usein korvatulpat korvissaan.

Onko tämmöinen "uloskasvaminen" AS-pojille yleistä? Voiko turvallinen ja rutinoitu arki vaikuttaa tähän, tiedätkö?

Asutko itsenäisesti vai tuetusti? Kokisitko toisen vaihtoehdon olevan sinulle parempi, miksi?

Eh...

Minähän nuo hfa:t ja lfa:t tässä ketjussa selitin, miksi sinä minulle melttoat? Sanoin ap:lle, että ei lievä autismikaan (joka siis on sama suomeksi kuin hfa) mikään helppo diagnoosi ole, ja hän on vielä melko kaukana syvästi autistisista. Lfa diagnoosi annetaan puhekyvyttömille, joiden äo on alle 70, ei tosiaan kuulosta ap:lta. Mitenkään siis vähättelemättä ap:n muita vaikeuksia.

Edelleen, en halunnut loukata ap:ta, mutta kovin hän loukkaantui asiassa, joka on diagnoosimäärittelyä enemmän kuin mitään muuta. Asperger-lapsen äitinä tiedän kuules oikein hyvin, että assejakin on monenasteisia.

Kiitos tästä keskustelusta. Tämä on ollut mielenkiintoista ja hyödyllistä, opin paljon uutta autismista. Sinun kannattaisi miettiä, miten voisit hyödyntää kirjoittajan lahjojasi. Kirjoitat selkeästi ja kiinnostavasti. Ehkä voisit kirjoittaa jonkin oppaan autismista? Voisit ehkä lähettää jollekin autismiyhdistykselle sähköpostia ja kysyä, olisiko heillä tarvetta sellaiselle. Tai pitää blogia heidän nettisivuillaan. Lukijoita varmaan löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kotitöiden tekeminen tai kaupassakäynti uuvuttaa sinua? Mikä em. asioissa tarkalleen ottaen rasittaa sinua? Miten palaudut arkiaskareista? Nukutko paljon? Vai oletko vain hiljaa paikallasi, kun et jaksa tehdä mitään? Kirjoitat tosi hyvin. Voisit olla ammattikirjoittaja.

Kiitos ihan kamalasti! Minulla on toiminnanohjauksessa suuria ongelmia. Kannattaa lukea siitä täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Toiminnanohjaus

Eli joudun tekemään kaiken manuaalisesti, mikään toimintani ei automatisoidu. Tätä on hankala selittää. Mutta joudun jatkuvasti itse miettimään ja ohjaamaan jokaisen toimintoni erikseen. Esimerkiksi pyykinpesutilanteessa joudun joka ikinen kerta miettimään erikseen, mikä vaate sopii mihinkin ohjelmaan, paljonko laitetaan pesuainetta, mistä pesuaineluukku avautuu, mihin pesuaine laitetaan, miten hana avataan, miten pesuohjelma laitetaan päälle, mihin sähköjohto laitetaan, mitä nappia painetaan, puhumattakaan siitä, että pitää ottaa pyykit koneesta, laittaa teline auki ja asetella pyykit oikein ja ottaa sähköjohto irti. Eli mikään ei tule "selkärangasta", vaan joudun joka kerta tekemään joka ikisen toiminnon kuten tekisin sen ensimmäisen kerran. Tämä on ihan hirveän raskasta ja jokaiseen arkiaskareeseen menee kamalasti energiaa. Normaalisti tällaiset toiminnot automatisoituvat ihmisillä niin, etteivät he edes joudu uhraamaan ajatusta asialle. Minä joudun tietoisesti miettimään joka asian erikseen. Toivottavasti selitin selkeästi, tämä on tosi vaikea asia kertoa sellaisille, joilla ei välttämättä ole itsellä mitään kokemusta asiasta.

Palaudun olemalla paljon yksin ja nukun 14-15 tuntia yössä. Jos kuormitusta on ollut liikaa, palautumiseen voi mennä kauan aikaa, jopa viikkoja esim. muuton jälkeen. Ap

Osaat kyllä vastata tosi hyvin. Tuo vertaus siihen, että kotitöiden ym. vastaavien asioiden tekeminen tuntuu siltä kuin niitä tekisi aina ensimmäistä kertaa, oli havainnollistava. Nyt ymmärrän! Senhän täyty olla hirveän rasittavaa. Sinulle ei siis ikään kuin jää muistiin, miten joitakin asioita tehdään tai miten joissakin tilanteissa toimitaan, niinkö? Mitkä asiat ovat sinulle helppoja? Mistä asioista nautit? Luuletko, että elämäsi olisi nyt aikuisena helpompaa, jos lapsuutesi olisi ollut toisenlainen?

Kyllä, juuri niin. Ne eivät jää muistiin vaikka kuinka hirveästi pinnistelisin. Tämän takia luulin aiemmin, että olen vain todella tyhmä, koska en ollut ikinä kuullutkaan toiminnanohjausongelmista. Helppoa on sellaisen tiedon muistaminen ja oppiminen, mistä olen tosi kiinnostunut. Mutta se onnistuu vain rauhallisessa tilanteessa ja ympäristössä. Kaikista eniten nautin faktan lukemisesta. Tykkään ihan hirveästi lukea omassa rauhassani kaikkea kiinnostavaa. Varmasti elämäni olisi toisenlaista, mutten tiedä kuinka paljon. Traumat varmasti vaikuttavat minuun yhä, mutta toiminnanohjaus- ja muut ongelmat olisivat luultavasti silti samanlaisia, koska ne ovat synnynnäisiä neurologisia asioita. Ap

Tiedätkö kuinka yleinen tuo toiminnan ohjauksen häiriö on autismin kirjon henkilöillä? En muista nähneeni tällaista oiretta autismin diagnoosikuvauksessa, ellei sitten ole ollut hieman eri tavalla kuvattu.

Oman toiminnan ohjauksen häiriöt ovat hyvin yleisiä autismikirjolaisilla, ml. Asseilla.

http://www.autismisaatio.fi/fi/materiaalit-3/tietoa-autismikirjosta/asp…

Eli tuossa linkissä:"Asperger-henkilöillä on usein toiminnanohjauksen häiriöitä. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan kykyä suunnitella, toteuttaa ja lopettaa omaa toimintaansa. Ongelmia voi ilmetä toiminnan suunnittelussa, suoritustavan valitsemisessa, toiminnan aloittamisessa ja lopettamisessa, joustavuudessa ja palautteen hyödyntämisessä. Myös sentraalinen koherenssi eli kyky hahmottaa kokonaisuuksien ja osien välisiä suhteita voi olla heikko. Tämän vuoksi myös toiminnan automatisoituminen voi olla hidasta. AS-henkilö ei välttämättä kykene käyttämään aikaisemmin oppimiaan tietoja ja taitoja uudessa tilanteessa. Kontekstisokeuden vuoksi AS-henkilön voi olla vaikea sopeuttaa käyttäytymistään uuteen tilanteeseen. AS-henkilö voi esimerkiksi hymyillen tervehtiä kaikkia hautajaisissa, koska on oppinut että hymyily on tervehtiessä suotavaa. Selkeä, strukturoitu ympäristö, pysyvyys ja ennakoitavuus helpottaa AS-henkilön toiminnan sujumista."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kotitöiden tekeminen tai kaupassakäynti uuvuttaa sinua? Mikä em. asioissa tarkalleen ottaen rasittaa sinua? Miten palaudut arkiaskareista? Nukutko paljon? Vai oletko vain hiljaa paikallasi, kun et jaksa tehdä mitään? Kirjoitat tosi hyvin. Voisit olla ammattikirjoittaja.

Kiitos ihan kamalasti! Minulla on toiminnanohjauksessa suuria ongelmia. Kannattaa lukea siitä täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Toiminnanohjaus

Eli joudun tekemään kaiken manuaalisesti, mikään toimintani ei automatisoidu. Tätä on hankala selittää. Mutta joudun jatkuvasti itse miettimään ja ohjaamaan jokaisen toimintoni erikseen. Esimerkiksi pyykinpesutilanteessa joudun joka ikinen kerta miettimään erikseen, mikä vaate sopii mihinkin ohjelmaan, paljonko laitetaan pesuainetta, mistä pesuaineluukku avautuu, mihin pesuaine laitetaan, miten hana avataan, miten pesuohjelma laitetaan päälle, mihin sähköjohto laitetaan, mitä nappia painetaan, puhumattakaan siitä, että pitää ottaa pyykit koneesta, laittaa teline auki ja asetella pyykit oikein ja ottaa sähköjohto irti. Eli mikään ei tule "selkärangasta", vaan joudun joka kerta tekemään joka ikisen toiminnon kuten tekisin sen ensimmäisen kerran. Tämä on ihan hirveän raskasta ja jokaiseen arkiaskareeseen menee kamalasti energiaa. Normaalisti tällaiset toiminnot automatisoituvat ihmisillä niin, etteivät he edes joudu uhraamaan ajatusta asialle. Minä joudun tietoisesti miettimään joka asian erikseen. Toivottavasti selitin selkeästi, tämä on tosi vaikea asia kertoa sellaisille, joilla ei välttämättä ole itsellä mitään kokemusta asiasta.

Palaudun olemalla paljon yksin ja nukun 14-15 tuntia yössä. Jos kuormitusta on ollut liikaa, palautumiseen voi mennä kauan aikaa, jopa viikkoja esim. muuton jälkeen. Ap

Osaat kyllä vastata tosi hyvin. Tuo vertaus siihen, että kotitöiden ym. vastaavien asioiden tekeminen tuntuu siltä kuin niitä tekisi aina ensimmäistä kertaa, oli havainnollistava. Nyt ymmärrän! Senhän täyty olla hirveän rasittavaa. Sinulle ei siis ikään kuin jää muistiin, miten joitakin asioita tehdään tai miten joissakin tilanteissa toimitaan, niinkö? Mitkä asiat ovat sinulle helppoja? Mistä asioista nautit? Luuletko, että elämäsi olisi nyt aikuisena helpompaa, jos lapsuutesi olisi ollut toisenlainen?

Kyllä, juuri niin. Ne eivät jää muistiin vaikka kuinka hirveästi pinnistelisin. Tämän takia luulin aiemmin, että olen vain todella tyhmä, koska en ollut ikinä kuullutkaan toiminnanohjausongelmista. Helppoa on sellaisen tiedon muistaminen ja oppiminen, mistä olen tosi kiinnostunut. Mutta se onnistuu vain rauhallisessa tilanteessa ja ympäristössä. Kaikista eniten nautin faktan lukemisesta. Tykkään ihan hirveästi lukea omassa rauhassani kaikkea kiinnostavaa. Varmasti elämäni olisi toisenlaista, mutten tiedä kuinka paljon. Traumat varmasti vaikuttavat minuun yhä, mutta toiminnanohjaus- ja muut ongelmat olisivat luultavasti silti samanlaisia, koska ne ovat synnynnäisiä neurologisia asioita. Ap

Tiedätkö kuinka yleinen tuo toiminnan ohjauksen häiriö on autismin kirjon henkilöillä? En muista nähneeni tällaista oiretta autismin diagnoosikuvauksessa, ellei sitten ole ollut hieman eri tavalla kuvattu.

Käsittääkseni se on yleistä, mutta sitä ei oikein kunnolla tiedosteta edes hoitohenkilökunnan taholta. Ap

Hei as-lapsen äiti, millaisia oireita sun lapsella oli, mistä hoksasit viedä lapsen tutkimuksiin? Mun neljävuotias on tosi omaehtoinen, ja päiväkodissa on monta kertaa puhuttu siitä, että taustalla voi olla jotan neurologista en vaan tiedä mitä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä keskustelusta. Tämä on ollut mielenkiintoista ja hyödyllistä, opin paljon uutta autismista. Sinun kannattaisi miettiä, miten voisit hyödyntää kirjoittajan lahjojasi. Kirjoitat selkeästi ja kiinnostavasti. Ehkä voisit kirjoittaa jonkin oppaan autismista? Voisit ehkä lähettää jollekin autismiyhdistykselle sähköpostia ja kysyä, olisiko heillä tarvetta sellaiselle. Tai pitää blogia heidän nettisivuillaan. Lukijoita varmaan löytyisi.

Kiitos itsellesi kiinnostuksesta! :) Alan melkein itkeä, kun tulen niin iloiseksi näistä kommenteista. Haluaisin kamalasti kirjoittaa jonkun kirjan joskus. Olen luullut, että kirjoitan todella huonosti ja epäselvästi, mutta ehkä se ei olekaan niin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko matkustamisen rankkana?

Kyllä. Olen yleensä matkan aikana aina kuumeessa, luultavasti siihen liittyvän stressin takia. En oikein tykkää matkustaa, koska sen jälkeen ei ole kiva olla kotona ihan tuskaisessa olossa ja palautumiseen menee kauan aikaa. Ap

Mielenkiintoista että aiheuttaa fyysisiä oireita.

Osaatko sanoa liittyykö matkustamiseen millään tavalla aistiherkkyydet vai johtuuko stressi aikatauluista tai ylimääräisestä toiminnasta?

Kiitos minunkin puolestani että olet jaksanut vastailla kaikkiin näihin kysymyksiin. Pelkistä netissä olevista oirekuvauksista ei saa niin selkeää kuvaa siitä mitä kaikkea autismi todellisuudessa tarkoittaa, on todella hienoa kuulla aidoista kokemuksista ja tilanteista joissa autismi vaikuttaa.

Kuinka selviydyit peruskoulusta? Koulupäiviinhän sisältyy aistiärsykkeitä, sosiaalisia vaatimuksia, ohjeiden mukaan toimimista jne. Rutiineihin tulee poikkeamia, keskittymistä häiritään, pitää omaksua myös niitä asioita joista ei ole kiinnostunut. Toiminnanohjausta tarvitaan joka välissä: aamutoimet ennen kouluun lähtöä, repun pakkaaminen, läksyjen teko, ajoissa olo, koulun käsityöt ja askarteut jne. Miten sosiaaliset suhteet koulussa?

Onkohan toimintakykysi ollut lapsena parempi kuin nyt? Siis ikätasoon suhteuttaen. Luulisi, että jos toimintakyvyn haasteet olisivat lapsenakin olleet noin vaikeita niin koulunkäynti ei olisi mitenkään onnistunut tavallusessa luokassa ilman avustajaa. Etkö joutunut tutkimuksiin, erityisluokalle ym?

Paras ketju aikoihin! Kiitos kun vastaat.

AP, olet varmasti taitavin kirjoittaja, jonka olen tällä palstalla nähnyt. Kirjoitat tosi hyvin ja osaat selittää asiat monipuolisesti. Tämä on mielenkiintoista luettavaa.

Kysymys

- Kun olet rasittunut ja menet lepämään niin mitä ajattelet silloin?

Kiitos ja hyvää yötä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä keskustelusta. Tämä on ollut mielenkiintoista ja hyödyllistä, opin paljon uutta autismista. Sinun kannattaisi miettiä, miten voisit hyödyntää kirjoittajan lahjojasi. Kirjoitat selkeästi ja kiinnostavasti. Ehkä voisit kirjoittaa jonkin oppaan autismista? Voisit ehkä lähettää jollekin autismiyhdistykselle sähköpostia ja kysyä, olisiko heillä tarvetta sellaiselle. Tai pitää blogia heidän nettisivuillaan. Lukijoita varmaan löytyisi.

Kiitos itsellesi kiinnostuksesta! :) Alan melkein itkeä, kun tulen niin iloiseksi näistä kommenteista. Haluaisin kamalasti kirjoittaa jonkun kirjan joskus. Olen luullut, että kirjoitan todella huonosti ja epäselvästi, mutta ehkä se ei olekaan niin. Ap

Olen työskennellyt viestintäalalla pitkälti toistakymmentä vuotta, tiedottajana ja toimittajana. Minusta sinä kirjoitat hyvin, älä ollenkaan aliarvioi taitojasi. Toivottavasti keksit jonkun kanavan, jonka kautta saisit tekstejäsi laajempaan levitykseen. Kaikkea hyvää sinulle.

90, kannattaa jutella päiväkodin esittämästä huolesta. Olisiko sinne saatavissa kiertävää erityislastentarhaopea vähän katsomaan, miten lapsesi hanskaa päiväkodin arkea? Sitten olisi vähän ammattimielipidettä siihen, mitä lähinnä lähdetään tutkimaan vai onko edes mitään eriyistä tarvetta jatkotutkimuksille.

Tuntuu siltä, että nykyään aika herkästi ohjataan lapsia tutkimuksiin, koska tukitoimet vaativat usein diagnoosin. Jos tukitoimia tarvitaan, esim. lapselle terapiaa tai kolmen lapsen paikalle, niin toki sitten.

Meillä alettiin epäillä, ettei kaikki ole ok siitä, kun lapsi meni alle kolmevuotiaana tarhaan, eikä jutellut tai leikkinyt kenenkään kanssa. Kotona hänen omalaatuisuuteensa tavallaan tottui ja kasvoi mukaan, sopeutui - harvoin vanhemmilla on montaa samanikäistä lasta, joihin verrata sitä yhtä erityistä, ja seurata hänen käytöstään ikätoverien seurassa. Ok, NYT toki näkisin monia juttuja, joita silloin en tunnistanut, mm. taipumus lähinnä laittaa leluja riviin sen sijaan, että leikkisi juonellisia leikkejä. Toisaalta lapsi myös oli ikäistään edellä joissain asioissa, mm. oppi kaikki numerot ja kirjaimet vähän päälle puolitoistavuotiaana. Myös rutiinit olivat hänelle tavallista lasta paljon tärkeämpiä ja hän sai hepuleita siitä, jos asiat eivät menneet ihan totutussa järjestyksessä.

Lapsella oli myös tapana zoomailla eli tutkia erikoisella tavalla tavaroita silmiensä edessä, siirrellä niitä ihan silmien korkeudella eteenpäin ja taaksepäin. Yksityiskohdat kiinnostivat tavaroissa.

Tämmöisiä. Osin nuo ovat yksilöllisiä, mutta koska autismikirjo on ennen kaikkea sosiaalisten taitojen vaikeuksia, niin mieti, miten lapsesi osaa olla vuorovaikutuksessa muihin lapsiin. Osaako hakeutua seuraan, osaako aloittaa leikkejä muiden kanssa ja viedä niitä päätökseen, vai haahuileeko kesken pois mitään sanomatta (mitä minun lapseni teki).

Toivottavasti asiat selkeytyvät, kannattaa jo oman mielenrauhan takia ottaa selvää tarkemmin, mitä päiväkodissa on lapsestasi huomattu.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka selviydyit peruskoulusta? Koulupäiviinhän sisältyy aistiärsykkeitä, sosiaalisia vaatimuksia, ohjeiden mukaan toimimista jne. Rutiineihin tulee poikkeamia, keskittymistä häiritään, pitää omaksua myös niitä asioita joista ei ole kiinnostunut. Toiminnanohjausta tarvitaan joka välissä: aamutoimet ennen kouluun lähtöä, repun pakkaaminen, läksyjen teko, ajoissa olo, koulun käsityöt ja askarteut jne. Miten sosiaaliset suhteet koulussa?

Onkohan toimintakykysi ollut lapsena parempi kuin nyt? Siis ikätasoon suhteuttaen. Luulisi, että jos toimintakyvyn haasteet olisivat lapsenakin olleet noin vaikeita niin koulunkäynti ei olisi mitenkään onnistunut tavallusessa luokassa ilman avustajaa. Etkö joutunut tutkimuksiin, erityisluokalle ym?

Paras ketju aikoihin! Kiitos kun vastaat.

Selviydyin jotenkuten ja olin jatkuvasti äärirajoilla jaksamisen kanssa, sain ahdituskohtauksia ja kotona raivosin, heittelin tavaroita ym, koska olin niin uupunut lyhyidenkin koulupäivien jälkeen. Teini-iässä olin hyvin masentunut ja itsetuhoinen, koska kaikki oli niin vaikeaa. Viiltelin ja suunnittelin itsemurhaa. Opin hyvin varhaisessa vaiheessa patoamaan kaiken sisälleni, koska kukaan ei kuunnellut tai ottanut minua todesta.

Koulussa oli paljon vaikeuksia, mutta koska tiedollisesti selvisin hyvin ja niissä numerot olivat hyviä, niin ei kukaan puuttunut. Taitoaineissa, kuten liikunta ja käsityöt, olin tosi huono, mutta ei sitä pidetty ongelmana. Tärkeissä aineissa luin kotona koulukirjat etukäteen, niin ei kukaan huomannut mitään hälyttävää. Olen nopea lukemaan ja kirjoittamaan, ja se on varmasti peittänyt ongelmiani. Luulen, että tilanteeseen olisi puututtu, jos olisin ollut koko peruskoulun samassa koulussa, mutta muutimme todella usein, niin ei kukaan oikein kunnolla päässyt paneutumaan tilanteeseeni. Ja kuten aiemmin sanoin, en ollut missään harrastuksissa, en esikoulussa enkä koskaan päiväkodissa. En tiedä edes käytettiinkö minua ollenkaan neuvolassa. Minua pidettiin vain erikoisena tyyppinä ja tosi ärsyttävänä kauhukakarana.

Siihen aikaan ei ollut mitään erityistukea eikä erityislapsista puhuttu, mutta nykyään tilanteeseeni olisi varmasti puututtu paljon nopeammin. Nykyään on onneksi tietoa saatavilla, en toivo kenellekään samaa kohtaloa kuin minulle. Olen lapsuudestani aika katkera ja tosi vihainen. Ap

Kiitos! Täytyy varmaan kysyä tarkemmin. Mun käsityksen mukaan mun lapsi on aika suosittu, enemmän taitaa olla hankauksia lastentarhanopettajien kanssa kuin muiden lasten. Kiukunpuuskia tulee kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko matkustamisen rankkana?

Kyllä. Olen yleensä matkan aikana aina kuumeessa, luultavasti siihen liittyvän stressin takia. En oikein tykkää matkustaa, koska sen jälkeen ei ole kiva olla kotona ihan tuskaisessa olossa ja palautumiseen menee kauan aikaa. Ap

Mielenkiintoista että aiheuttaa fyysisiä oireita.

Osaatko sanoa liittyykö matkustamiseen millään tavalla aistiherkkyydet vai johtuuko stressi aikatauluista tai ylimääräisestä toiminnasta?

Kiitos minunkin puolestani että olet jaksanut vastailla kaikkiin näihin kysymyksiin. Pelkistä netissä olevista oirekuvauksista ei saa niin selkeää kuvaa siitä mitä kaikkea autismi todellisuudessa tarkoittaa, on todella hienoa kuulla aidoista kokemuksista ja tilanteista joissa autismi vaikuttaa.

Se varmaan johtuu kaikista noista asioista. Varmaan eniten kaikesta ylimääräisestä hälystä ja toiminnasta, ja varsinkin siitä, kun ei tiedä tasan tarkkaan miten päivä etenee. En osaa selittää sitä, miksi se on niin tärkeää, mutta minun pitää tietää kaikki tapahtumat aina tarkasti etukäteen tai muutun hirveän levottomaksi ja joskus vihaiseksikin. Olen tosi iloinen, että minusta on apua! :) Mietin tämän ketjun aloittamista kauan etukäteen, koska pelotti, miten ihmiset suhtautuvat. Ap

En enää ehdi vastaamaan ennen palstan sulkeutumista, mutta palaan luultavasti huomenna asiaan. Kiitos ihan kamalasti teille kannustamisesta ja ystävällisyydestä! Olen niin iloinen, etten ole pitkään aikaan ollut. Elämässäni ei juuri ole palkitsevia kokemuksia, niin tämä merkitsee minulle todella paljon. Hyvää yötä. :) Ap

Pojassani olen huomannut erikoisen piirteen. Hän opiskelija, joka sairastelee myös fyysisesti jonkun verran ja joutuu olemaan paljon pois, kuntoutusrahalla opiskelee. Vaikka hän ei ole kovin sosiaalinen, niin aina, kun hän on ollut koulussa tai muuten ihmisen ilmoilla, hän on selvästi pirteämpi kuin jos kököttää kotona. Aivan kun hän saisi voimaa muista ihmisistä, vaikka ei heidän kanssaan puhukaan juuri enempää kuin on pakko. Miten sinulla, kuluttaako muiden ihmisten läsnäolo paljon? 

Muuten myös puhumaton autisti voi olla älykäs ja kommunikoiva ihminen. Yksi esimerkki Carly Fleischmann. :)