Kysy autistiselta aikuiselta, vol 2

Onko sinulla jokin erityislahjakkuus?

Oletko koskaan tehnyt MBTI-persoonallisuustestiä?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla jokin erityislahjakkuus?

Oletko koskaan tehnyt MBTI-persoonallisuustestiä?

En tiedä mitä sellaiseksi lasketaan. Minulla on luultavasti absoluuttinen sävelkorva. Ei ole testattu mitenkään, mutta olen itse huomannut sen käytännössä. Minua on aina kehuttu älykkääksi, mutten tiedä olenko erityisen älykäs. Opin ainakin todella nopeasti minua kiinnostavia asioita, ja ajattelen ja yhdistelen päässäni asioita todella nopeasti. Olen tehnyt, sain tulokseksi INTJ-persoonallisuuden. Aika hyvin se kyllä kuvaa minua. Ap

Miten autistisuutesi näkyy käytännössä nyt aikuisena? Entäpä minkälainen olit lapsena?

Lienet hyvin lievästä päästä autismin kirjoa?

Mitkä ovat mielenkiinnonkohteitasi?

Onko sinulla ystäviä?

Oletko minä?

Kysyin eilen tuossa toisessa ketjussa, johon et ehtinyt vastata. Eli kertoisitko tarkemmin autismitesteistä? Ne ovat ehkä minulla edessä, ja jännittää. Mainitsit että testeihin kuuluu myös läheisten haastatteluja. Entä jos on yksinäinen ihminen? Haittaako se diagnoosin saamista?

Tämä on hyvä ja asiallinen ketju, kuten oli edellinenkin. Toivottavasti tämä säilyy ja säästyy trolleilta.

Vierailija kirjoitti:

Miten autistisuutesi näkyy käytännössä nyt aikuisena? Entäpä minkälainen olit lapsena?

Lienet hyvin lievästä päästä autismin kirjoa?

En laskisi itseäni lieväksi. Osaan kyllä lukea ja kirjoittaa hyvin, mutta se ei vielä kerro koko totuutta.

Se näkyy monella tavalla. Tähän on mahdotonta kuvailla kaikkea. Lääkäri kuvaili minua esimerkkitapaukseksi.

En osaa elehtiä enkä ymmärrä muiden eleitä, olen kivikasvo. Olen myös kasvosokea, en tunnista edes läheisiä ihmisiä kasvoista. En ymmärrä sarkasmia enkä mitään vihjailua, kaikki pitää sanoa suoraan. En myöskään huomaa valehtelua tai piilovittuilua tms. Tarvitsen suorat, selvät ohjeet, tai en ymmärrä. Siedän erittäin huonosti erilaisia ympäristöjä ja aistiärsykkeitä, tästä syystä olen jatkuvasti hirveän väsynyt ja tarvin joka päivä useita tunteja omaa rauhaa yksin. Arjen ylläpito vaatii kaikki mehuni, esim. imuroinnin jälkeen on pakko mennä makaamaan yksin pimeään huoneeseen. Aistini ovat tuskallisen yliherkät ja kärsin siitä paljon. Noudatan tiettyjä rutiineja, en kestä yllätyksiä enkä mitään muutoksia. Stimmaan paljon, eli toistan jotain liikettä vartalolla, kädellä, jalalla tms. tai räpellän paidan helmaa, naputan sormia tms. Tämä korostuu stressaavissa tilanteissa tai tosi iloisena tai muussa voimakkaassa tunnetilassa. Olin lapsena samanlainen, mutta tuntuu, että aistiyliherkkyys on mennyt vain pahemmaksi ajan kanssa. En pysty seuraamaan monen ihmisen keskustelua, menen silloin ihan lukkoon. Saan ylikuormitustilassa meltdowneiksi sanottuja "kohtauksia", jolloin itken, menetän puhekykyni ja olen äärimmäisen levoton, kunnes pääsen tilaan jossa voin rauhoittua. En kykene tekemään töitä enkä opiskelemaan. Arjen välttämättömissä asioissa on suuria vaikeuksia. Tässä pääpiirteittäin, mutta varmaan unohdin sanoa jotain. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat mielenkiinnonkohteitasi?

Kaikista suurimpia mielenkiinnonkohteitani ovat luonto ja biologia, erityisesti eläinlajit ja niiden käyttäytyminen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ystäviä?

Parisuhde minulla on, mutta ystäviä ei ole yhtään. En oikein edes tiedä, mitä ystävyys merkitsee minulle. Olen aika yksinäinen, mutten tiedä mitä sille voisi tehdä. On niin vaikea päästä samalle aaltopituudelle kenenkään kanssa. Puolisollani on paljon autistisia piirteitä ja hän on äärimmäisen pitkäpinnainen, rauhallinen ja ymmärtäväinen. "Normaalin" ihmisen kanssa en ikinä voisi olla parisuhteessa, koska tarvitsen niin paljon rauhaa, aikaa ja ymmärrystä kaikkeen. Ap

Osaat kirjoittaa hyvin ja sinulla on selvästi asiaa. Arkielämässäsi on varmaan vaikeuksia, mutta kirjoittaessasi vaikutat normaalilta. Oletko ajatellut että voisit perustaa blogin?

Sanotaan että blogimaailma on nykyään julma, ja siinä on tottakin. Anonyymejä kommentteja ei kuitenkaan tarvitse sallia, se auttaisi jo paljon. Osaisit varmasti kertoa aikuisen autistin arjesta hyvin ja ymmärrettävästi ja sitä kautta tehdä arvokasta työtä ennakkoluulojen lievittämiseksi. Kun arjessa on rajoitteita ja haasteita, kirjoittaminen voisi olla myös lohdullista ja antaisi mahdollisuuden luovuuteen ja onnistumisiin.

Oonko sinulla siis diagnoosi? Milloin ja miten olet saanut sen?

Vierailija kirjoitti:

Kysyin eilen tuossa toisessa ketjussa, johon et ehtinyt vastata. Eli kertoisitko tarkemmin autismitesteistä? Ne ovat ehkä minulla edessä, ja jännittää. Mainitsit että testeihin kuuluu myös läheisten haastatteluja. Entä jos on yksinäinen ihminen? Haittaako se diagnoosin saamista?

Tämä on hyvä ja asiallinen ketju, kuten oli edellinenkin. Toivottavasti tämä säilyy ja säästyy trolleilta.

Vastasin pitkästi ja perusteellisesti ja se harmittaakin. :( Ilmeisesti juuri sen jälkeen ketju poistettiin.

Minuakin jännitti hirveästi, mutta turhaan. Siellä ei tapahtunut mitään pelottavaa tai inhottavaa, mutta jotkut kysymykset koin tungetteleviksi ja niihin oli epämiellyttävää vastata.

Tutkimusjaksoni kesti yli puoli vuotta ja se oli todella perusteellinen ja laaja. Aika vaikea kuvailla sitä, koska en itsekään tiedä mikä testi mittasi mitäkin asiaa, koska sitä ei kerrottu. Menin aina 2-3 tunniksi kerrallaan testattavaksi. Lääkäri/neuropsykologi antoi ohjeet, joiden mukaan toimia. Oli kaikenlaisia erilaisia tehtäviä, osa kirjallisia, osa haastatteluja, kuviopäättelyitä, muistitestejä, motorisia testejä, sarjakuvien järjestämistä, kasvomuistitesti ym. Niitä oli niin paljon, että välillä meinasi mennä hermot. Olin tosi väsynyt aina tutkimusajan jälkeen.

Testeissä ei voi mitenkään epäonnistua, ne vain mittaavat todella laajasti ihmisen tapaa ajatella, toimia ja tehdä ratkaisuja. Lisäksi haastateltiin monta kertaa perusteellisesti ihan koko elämänkaaresta, ja sain kotiin ison kasan erilaisia lomakkeita täytettäväksi. Tutkimukset on laajat, koska niillä halutaan myös sulkea pois muut syyt oireille, että diagnoosi on varmasti tarkka. En usko, että yksinäisyys on este, tärkeintä on itse muistaa sanoa kaikki oleellinen. Kannattaa vaikka tehdä aina paperille lista mukaan, ettei unohdu sanoa jotain. Voimia koitokseen! :) Ap

Oletko usein tilanteessa jossa ymmärtämättömät ihmiset kiirehtivät ja auttavat?  Esim. eivät anna puhua loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Osaat kirjoittaa hyvin ja sinulla on selvästi asiaa. Arkielämässäsi on varmaan vaikeuksia, mutta kirjoittaessasi vaikutat normaalilta. Oletko ajatellut että voisit perustaa blogin?

Sanotaan että blogimaailma on nykyään julma, ja siinä on tottakin. Anonyymejä kommentteja ei kuitenkaan tarvitse sallia, se auttaisi jo paljon. Osaisit varmasti kertoa aikuisen autistin arjesta hyvin ja ymmärrettävästi ja sitä kautta tehdä arvokasta työtä ennakkoluulojen lievittämiseksi. Kun arjessa on rajoitteita ja haasteita, kirjoittaminen voisi olla myös lohdullista ja antaisi mahdollisuuden luovuuteen ja onnistumisiin.

Olen ajatellut ja haluaisinkin, mutta ihmisten julmuus pelottaa ja ahdistaa. Olen todella herkkä ilkeille kommenteille ja jaksamista on muutenkin vähän. Minulla on kuitenkin palava halu tehdä jotain muiden autististen ihmisten hyväksi. Pitää harkita asiaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oonko sinulla siis diagnoosi? Milloin ja miten olet saanut sen?

Virallinen diagnoosini on Aspergerin oireyhtymä, mutta kutsun itseäni mieluummin vain autistiseksi. Ihmiset mieltävät Aspergerin oireyhtymän olemattoman lieväksi, vaikka sitä se ei todellakaan aina ole. Olen kyllästynyt kuulemaan "aijaa, no olet sitten varmaan tosi lievä tapaus"-kommentteja ja muuta vähättelyä kertoessani diagnoosistani. Se loukkaa oikeasti, ettei oteta todesta. Aspergerin oireyhtymäkin on ihan todellista autismia, vaikka älyllistä vammaisuutta siihen ei liity. Sain diagnoosin vasta aikuisena. Olin tutkittavana muista asioista johtuen. Siinä sitten ilmaantui epäilys tästä ja minulle päätettiin tehdä lähete tutkimuksiin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko usein tilanteessa jossa ymmärtämättömät ihmiset kiirehtivät ja auttavat?  Esim. eivät anna puhua loppuun.

Kyllä, ja muutenkin on usein ongelmia vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Kaikista vähiten ihmiset ymmärtävät sitä kärsimyksen määrää, mikä liittyy aistiyliherkkyyteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonko sinulla siis diagnoosi? Milloin ja miten olet saanut sen?

Virallinen diagnoosini on Aspergerin oireyhtymä, mutta kutsun itseäni mieluummin vain autistiseksi. Ihmiset mieltävät Aspergerin oireyhtymän olemattoman lieväksi, vaikka sitä se ei todellakaan aina ole. Olen kyllästynyt kuulemaan "aijaa, no olet sitten varmaan tosi lievä tapaus"-kommentteja ja muuta vähättelyä kertoessani diagnoosistani. Se loukkaa oikeasti, ettei oteta todesta. Aspergerin oireyhtymäkin on ihan todellista autismia, vaikka älyllistä vammaisuutta siihen ei liity. Sain diagnoosin vasta aikuisena. Olin tutkittavana muista asioista johtuen. Siinä sitten ilmaantui epäilys tästä ja minulle päätettiin tehdä lähete tutkimuksiin. Ap

Onko tuosta diagnoosista jotain hyötyä sinulle? Miksi päätit mennä tutkimuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonko sinulla siis diagnoosi? Milloin ja miten olet saanut sen?

Virallinen diagnoosini on Aspergerin oireyhtymä, mutta kutsun itseäni mieluummin vain autistiseksi. Ihmiset mieltävät Aspergerin oireyhtymän olemattoman lieväksi, vaikka sitä se ei todellakaan aina ole. Olen kyllästynyt kuulemaan "aijaa, no olet sitten varmaan tosi lievä tapaus"-kommentteja ja muuta vähättelyä kertoessani diagnoosistani. Se loukkaa oikeasti, ettei oteta todesta. Aspergerin oireyhtymäkin on ihan todellista autismia, vaikka älyllistä vammaisuutta siihen ei liity. Sain diagnoosin vasta aikuisena. Olin tutkittavana muista asioista johtuen. Siinä sitten ilmaantui epäilys tästä ja minulle päätettiin tehdä lähete tutkimuksiin. Ap

Onko tuosta diagnoosista jotain hyötyä sinulle? Miksi päätit mennä tutkimuksiin?

Tietenkin on. Tätä ei moni ymmärrä, oikein ärsyttää, mutta yritän selittää. Ennen diagnoosia elämäni oli hirveää, koska en tiennyt yhtään mikä minua vaivasi. Tiedostin olevani todella erilainen, mutten tiennyt miksi ja olin aivan hukassa. Pelkäsin olevani hullu ja pidin itseäni täytenä idioottina. Kukaan ei kuunnellut eikä ottanut vaikeuksiani todesta, mukaanlukien lapsuudenperhe, koska ei ollut mitään selittävää tekijää. Olin vain "hankala, rasittava, ujo ja erikoinen". Nyt ihmiset suhtautuvat ihan eri tavalla, koska kaikelle on vihdoin selitys ja syy. En varmaan olisi kauaa jaksanut enää elää, jos en olisi saanut diagnoosia. Sillä oli järisyttävän iso merkitys minulle itselleni ja omalle jaksamiselleni. Ap

Miksi se toinen ketju poistettiin? Kirjoittiko joku jotain asiatonta?