Varhaiskasvattajat, pelkäättekö lasten vanhempia?

Up

Olin alakoulun ope, ja jäin ennenaikaiselle eläkkeelle nimenomaan vanhempien muuttuneen käytöksen takia. En pelännyt heitä, mutta kuormitti se, että he eivät uskoneet minua, ja liittoutuivat lastensa kanssa minua vastaan. Pelkästään lapsen kanssa tilanteet olisi usein saatu hoidettua vähällä draamalla, mutta jotkut vanhemmat eskaloivat niitä tehtailemalla valituksia, ja arvatenkin puhumalla kotona kuinka hullu ope kiusaa heidän lastaan. 

En pelkää. Olen nuorempana ollut asiakaspalvelutyössä ja hankalien vanhempien kohtaaminen on ihan samanlaista kuin hankalien asiakkaiden palvelu kaupassa. Huonolla käytöksellä he nolaavat vain itsensä. Joillekin älyttömien vaatimusten esittäjille olen sanonut, että olemme töissä lapsia varten ja emme voi jättää muita lapsia yksinään siksi aikaa kun suoritamme tämän yhden vanhemman vaatimia erikoispalveluja. Toiset ymmärtävät kerrasta, toiset eivät useankaan kerran jälkeen, mutta sellaista se on.

Kiitos kokemuksista. Kirjoitelkaa viel lisää. Vertaistukea kaipaan.

Ap

En enää. Aluksi työssäni olin kyllä tosi epävarma ja pelkäsin suututtavani vanhemmat, kun kerroin esim. päivän aikana sattuneista vaikeista tilanteista.

Mutta tuohon kasvaa. Ja mitä paremmin tuntee vanhemmat, sitä helpompaa on toteuttaa tapa, jonka tietää olevan hyvä ko. perheen kohdalla.

Ja kokemuksen ja iän karttuessa jotenkin myös paremmin olen alkanut ymmärtää sen, että esim. hyökkäys työntekijää kohtaan on usein siitä syystä, että lapsen käytös harmittaa ( toki myös me työntekijät teemme virheitä ja on hyvä, että myös vanhemmilta tulee siitä palautetta)

Nykyään yksi parhaista asioista työssäni on vanhempien kohtaaminen.

Onko tuollaisia pelottavia vanhempia oikeasti? Kertokaa esimerkkejä :D

Mä oon varmaan luvattoman helppo vanhempi, en oo koskaan vaatinut päiväkodilta mitään muuta kuin että hoitavat mun lasta parhaaksi katsomallaan tavalla kun olen töissä. Jos on jotain ongelmia, yritän puuttua niihin kotona enkä vaadi päiväkodilta taikatemppuja niiden ratkaisemiseksi.

Olen tavannut töksähteleviä ja ison vaatimuslistan kanssa tulevia vanhempia. Ovat olleet etupäässä muuten äitejä.

Ei nämä sinänsä pelota, vaan lisänneet stressiä. Moni kasvattaja, niin kuin minäkin, on luonteeltaan kiltti ja täydellisyydentavoittelija. Sitä yrittää täyttää sekä työnantajan että vanhemman toiveet ja kun resurssit ovat huonot, niin tämä ristiriita on välillä kestämätön.

Nykyisessä työpaikassani on vain kivoja vanhempia, joiden kanssa yhteistyö sujuu mukavasti.

Eräässä entisessä työpaikassani pelkäsin yhtä isää. Hän menetti sittemmin lastensa huoltajuuden väkivaltaisen käytöksensä takia. Oli avoimesti satanisti ja rasisti. Koska minulla on ulkomaalainen nimi (olen kuitenkin kantasuomalainen), hän ei halunnut minun toimivan lapsensa ryhmässä, ettei "huono suomeni" tartu. Puhun siis äidinkielenäni suomea.. Hän myös uhkaili meitä työntekijöitä, jotka olimme huolissamme hänen lapsestaan. Joskus huomasimme, että hän mustassa kauhtanassaan vakoili nurkan takana, kun päiväkodissa oli ulkoilua.

Koskaan muulloin en ole pelännyt lapsen vanhempia, ja olen ollut alalla kauan. Olin siinä työpaikassa vain määräaikaisena yhden kauden, se riitti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä työpaikassani on vain kivoja vanhempia, joiden kanssa yhteistyö sujuu mukavasti.

Eräässä entisessä työpaikassani pelkäsin yhtä isää. Hän menetti sittemmin lastensa huoltajuuden väkivaltaisen käytöksensä takia. Oli avoimesti satanisti ja rasisti. Koska minulla on ulkomaalainen nimi (olen kuitenkin kantasuomalainen), hän ei halunnut minun toimivan lapsensa ryhmässä, ettei "huono suomeni" tartu. Puhun siis äidinkielenäni suomea.. Hän myös uhkaili meitä työntekijöitä, jotka olimme huolissamme hänen lapsestaan. Joskus huomasimme, että hän mustassa kauhtanassaan vakoili nurkan takana, kun päiväkodissa oli ulkoilua.

Koskaan muulloin en ole pelännyt lapsen vanhempia, ja olen ollut alalla kauan. Olin siinä työpaikassa vain määräaikaisena yhden kauden, se riitti.

Tämä on oikeasti pelottavaa.

Mistä asioista vanhemmat sitten teille suuttuvat? Annatteko useinkin negatiivista palautetta lasten käyttäytymisestä?

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut töksähteleviä ja ison vaatimuslistan kanssa tulevia vanhempia. Ovat olleet etupäässä muuten äitejä.

Ei nämä sinänsä pelota, vaan lisänneet stressiä. Moni kasvattaja, niin kuin minäkin, on luonteeltaan kiltti ja täydellisyydentavoittelija. Sitä yrittää täyttää sekä työnantajan että vanhemman toiveet ja kun resurssit ovat huonot, niin tämä ristiriita on välillä kestämätön.

Mitä ne äidit toivovat?

Trolli

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista vanhemmat sitten teille suuttuvat? Annatteko useinkin negatiivista palautetta lasten käyttäytymisestä?

Ei aina, mutta aina aiheesta. Tämä on monelle vanhemmalle vaikea paikka ja helppoa suuttua viestintuojalle kuin myöntää, että lapsi tarvitsee apua.

Yksi pelottava äiti on jäänyt mieleen. Olin silloin nuori ja vastavalmistunut. Tämä äiti valitti kaikesta. Mm. aamuisin ei päästänyt lapsestaan irti eikä antanut syliin, ja sitten valitti johtajalle että en ottanut hänen lastansa aamuisin syliin. Kaikki oli huonosti mitä tehtiin. Kun isä toi lapsen päiväkotiin, lapsi tuli iloisesti luokseni.

Nyt toki ymmärrän, että äiti oli hieman liiankin ripustautunut lapseensa ja se aiheutti myös lapsessa ahdistusta. Minä ja muut hoitajat oltiin vain sen kaiken purkautumiskohde.

En pelkää. Kokemus tuo pelisilmää. Itse olen ollut vakaope 19 vuotta ja kyllä siinä ajassa oppii, miten vanhempien kanssa kannattaa ottaa mikäkin asia puheeksi.

Yleisesti ottaen en, mutta muutaman vanhemman kanssa en mielelläni olisi tekemisissä yhtään ylimääräistä.

Eräällä vanhemmalla on tapana purkaa omaa kiukkuaan meihin lastenhoitajiin, esim. vaikeina kiireaamuina kiljuu solvauksia heti ovella ("olisit voinut vähän panostaa meikkiis jos sulla ollut aikaa keitellä täällä kahvia") ja lapsen vapaapäivinä pommittaa viesteillä että miksi hänen lapsensa teki virheen X, eikö me opeteta täällä hänelle tapoja. Hänellä myös tapana antaa kielteistä palautetta niin että kaikki muut huoltajat kuulevat.

Toinen vanhempi viestittää monta kertaa viikossa ohjeita päivän kulun toteuttamisesta: terve ja ihana lapsi jonka kanssa ei mitään ongelmaa, mutta viestit aina tyyliä "Lapsentasoisesti selittäen plää plää ja sitten kun onnistuu niin paljon kehuja plää plää", siis neuvoo aivan perusasioita kuin joillekin typeryksille. Joskus soittaa ja varmistelee itsestäänselvyyksiä, onhan lapsella kuravaatteet kurakelillä ulkoilussa ym.

Ihan koulutettuja ammattilaisia ollaan, työkokemusta vuosia ja omiakin lapsia melkein kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

En pelkää. Kokemus tuo pelisilmää. Itse olen ollut vakaope 19 vuotta ja kyllä siinä ajassa oppii, miten vanhempien kanssa kannattaa ottaa mikäkin asia puheeksi.

Kukaan ei ole ollut vakaope kuin korkeintaan 5 vuotta. Sitä ennen oli lastentarhanopettajia joka oli eri ammatti.

V*tt*maisempaa on huono henki työpaikalla. Vanhemmat pääsääntöisesti asiallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut töksähteleviä ja ison vaatimuslistan kanssa tulevia vanhempia. Ovat olleet etupäässä muuten äitejä.

Ei nämä sinänsä pelota, vaan lisänneet stressiä. Moni kasvattaja, niin kuin minäkin, on luonteeltaan kiltti ja täydellisyydentavoittelija. Sitä yrittää täyttää sekä työnantajan että vanhemman toiveet ja kun resurssit ovat huonot, niin tämä ristiriita on välillä kestämätön.

Mitä ne äidit toivovat?

Olen eri, mutta tunnistan tämän.

Työnantajan puolesta meillä on tauot tiettyyn aikaan, tiettyyn rytmiin, tiettyyn vuoroon, tiettyyn lapsimäärään sidottuina. Nukkariaika ei ole meille 1-2h taukoa vaan silloin tehdään suunnittelua, arviointeja, putsataan kuravaatteita, pestään leluja, ravataan turhissa palavereissa, valmistellaan välipalaa jne.

Meillä on useampi perhe äänekkäästi vaatinut, että koska heidän lapsensa ei saa nukkua päiväunia, tulee heidän nukkariajan saada kasvattajalta yksityisopetusta, koska perheet tietty maksaa varhaiskasvatuksesta.

Samalla tyylillä yksi vanhempi vaati, että heidän lasten hampaat pestään ja hiukset laitetaan aamulla päiväkodissa. Vanhemmalla mukana ihan ohjelappuset ym. kampauksia varten. Yksi viskasi aamuvuorolaiselle kynsilakan. Oli saanut lapsen aamuraivarit taltutettua lupaamalla hänelle että hoitaja lakkaa sun kynnet sitten. Aamuvuorolainen siis tosiaan on aamussa yksin ja pyörittää samalla aamupalaa ja vastaanottoa, siinä ei ehdi mitään ylimääräistä. Lopulta koko ryhmän melkein kaikille vanhemmille piti tiedottaa, ettei aamutoimia voi ulkoistaa päiväkodille.

Monet vanhemmat haluavat, että lapsi on valmiiksi puettuna kun tulevat hakemaan reippaasti ennen ulkoilua.

Toteuttaisin monia juttuja tosi mielelläni, mutta työpaikan resurssit ei yksinkertaisesti jousta kymmeneen pieneen lisätehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista vanhemmat sitten teille suuttuvat? Annatteko useinkin negatiivista palautetta lasten käyttäytymisestä?

Aika harvoin päiväraportit sisältävät mitään oikeasti vakavaa. Aina täytyy muistaa, että aivan kaikki lapset käyvät läpi kasvuvaiheita, joissa tekevät tietoisesti typeriä juttuja ja testaavat rajojen pysyvyyttä pidemmän aikaa. Se on luonnollista, tavallista, tervettä, normaalia ja ennen kaikkea kehitykseen kuuluvaa. Vanhemmalla on paitsi oikeus, myös velvollisuus tietää hänen lapsensa päivästä ja eri kehitysvaiheista.

Jotkut vanhemmat menevät aivan palasiksi ja alkavat etsiä syyllistä kaukaisimmistakin nurkista heti kun oma lapsi saavuttaa uuden, vaativan vaiheen. Vanhempi ikään kuin torjuu ajatuksen siitä, että lapsi tunnustelee ihmisyyden rajoja ja haastaa yhteisiä sääntöjä oma-aloitteisesti - vanhemman mielestä kyseessä on oltava joku häiriö lapsen ympäristössä esim. päiväkodin ohjelmassa, hoitajassa, ruuassa ja sitten tehtaillaan valituksia viestintuojasta.