Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa alkaa miettiä, onko suomalaisilla ja lähi-idänmaalaisilla miehillä mitään eroa loppupeleissä. Järkyttävää naisten alistamista, omistamishalua ja mielipuolisuutta.

Öh...mulla on "lähi-idänmaalainen" mies, eikä ole ikinä tehnyt mitään, mitä tässä ketjussa on lueteltu. Ei ole alistava, mustasukkainen, omistushaluinen eikä mielipuoli. Kunnioittaa minua ja tasavertaisia kumppaneita ollaan, ja "saan" mennä kuten haluan, eikä tarvi raportoida menemisistä. 

Miehes pettää sua, et vaan itse tajua ennen kuin on myöhäistä...

Ex-poikaystäväni kertoi pienimmänkin riidan yhteydessä, miten en voisi koskaan saada yhtä hyvää miestä kuin hän on. Onhan hän niin komea, fiksu, huomaavainen ja välittävä. Itsekin uskoin hänen valheisiinsa, mutta todellisuus iski päin kasvoja siinä kohtaa kun mies kävi lopulta fyysisesti käsiksi mustasukkaisuusdraaman seurauksena. 

Ennen tätä mies oli saanut mut käytännössä lopettamaan meikkaamisen "tavallisina" päivinä. Olin opiskelija ja yliopistolle ei saanut mennä meikattuna, koska miehen mielestä se oli merkki siitä, että haluan iskeä miehiä. Lähdin aamulla meikittä ja meikkasin salaa autossa, jotta mies ei pahastuisi. Kotona taas oli sallittua, jopa toivottua meikata miehen mieliksi, mielellään vähän jopa sellaiseen yliampuvaan tapaan. 

Mies luki salaa puhelintani ja kävi tietokoneellani. Poistin keskusteluhistorian joka paikasta, sillä mies sai täyden raivokohtauksen, jos löysi mitään viestejä toisilta miehiltä, vaikka ne olisivat olleet pelkästään opiskelukavereilta ja suuttui jopa viesteistä, jotka olivat ajalta ennen kuin tapasin hänet.

Jos kadulla erehdyin vilkaisemaankaan jotain oman ikäisen näköistä miestä, mies tivasi oliko mies mielestäni komea kun noin tuijotan. 

Meillä oli yhteinen harrastus, jonka piirissä etenkin miehellä oli paljon kavereita/tuttuja. Kerran erehdyin nauramaan kuulemma liian pitkään tälläisen harrastuskaverin vitsille kun mies oli vieressä. En tiennyt minkään asian olevan vialla, kunnes kotiin päästyämme mies alkoi huutamaan miten olen todellinen h*ora, kun kehtaan flirttailla hänen silmiensä edessä. 

Riitojen yhteydessä mies kiristi, että haluaa erota, mutta kun yritin lähteä tilanteesta, esim. ajamaan autolla pois, saattoi mies tulla auton eteen pihalle seisomaan tai istumaan niin etten pääse peruttamaan pois. Oli luonteeltaan sellainen, että ei varmastikaan olisi väistänyt olisi mielummin kaatunut maahan auton pukkaamana, kuin kävellyt alta pois. Ja luotti tietysti, etten oikeasti ikinä voisi tehdä hänelle niin.

Sairas ajatusmaailma oli tällä miehellä. Riitojen jälkeen halusi aina siirappisesti sopia, ja oli niin ylitsevuotavan "rakastava" ettei tosikaan. Sitä ruusukimppujen, sydänsuklaarasioiden ja anteeksipyytelyiden määrää aina jälkeenpäin... Uskoin pitkään, että mies rauhoittuu & muuttuu, kun näin aina lupasi. 

Tiedän pariskunnan, jossa nainen oli ravintolassa tarjoilija. Mies istui joka ilta siellä tarkkailemassa, mukana myös piilotettuna kirves.

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies yritti lietsoa mustasukkaista. Osoitteli ravintolassa naisia, jotka hänen mielestään flurttailuvat hänelle ja nimesi tuttaviamme ja omia kavereitamme, jotka kuulemma yrittivät aktiivisesti lähentyä häntä. Hän kertoi, miten naiset tulevat kehumaan häntä milloin missäkin; baarissa, töissä jne. Tuntuihan se pahalta, teki epävarmaksi ja joskus drinksupäissäni suutuinkin miehelle. Vasta eron jälkeen ymmärsin, että se kaikki oli suurimmaksi osaksi miehen omassa päässä ja hänen yksi tapansa kiusata minua ja heikentää minun itsetuntoani.

Minun eksäni teki samaa. Hän oli itse sairaalloisen mustasukkainen ja vainoharhainen ja yritti tehdä minustakin mustasukkaista. Hänellä oli tapana mm. sepittää juttuja, että joku hyvännäköinen nainen on muka hänestä kiinnostunut tms. Näiden sepitteiden ja liioiteltujen juttujen tarkoitus oli testata minua ja saada minut suuttumaan tai reagoimaan muuten. Hän jopa yritti saada minut pettämään, jotta olisi saanut pontta omille harhoilleen. 

Aivan sairasta toisen ihmisen kiusaamista ja psyyken tuhoamista. 

Vierailija kirjoitti:

Ex-poikaystäväni kertoi pienimmänkin riidan yhteydessä, miten en voisi koskaan saada yhtä hyvää miestä kuin hän on. Onhan hän niin komea, fiksu, huomaavainen ja välittävä. Itsekin uskoin hänen valheisiinsa, mutta todellisuus iski päin kasvoja siinä kohtaa kun mies kävi lopulta fyysisesti käsiksi mustasukkaisuusdraaman seurauksena. 

Ennen tätä mies oli saanut mut käytännössä lopettamaan meikkaamisen "tavallisina" päivinä. Olin opiskelija ja yliopistolle ei saanut mennä meikattuna, koska miehen mielestä se oli merkki siitä, että haluan iskeä miehiä. Lähdin aamulla meikittä ja meikkasin salaa autossa, jotta mies ei pahastuisi. Kotona taas oli sallittua, jopa toivottua meikata miehen mieliksi, mielellään vähän jopa sellaiseen yliampuvaan tapaan. 

Mies luki salaa puhelintani ja kävi tietokoneellani. Poistin keskusteluhistorian joka paikasta, sillä mies sai täyden raivokohtauksen, jos löysi mitään viestejä toisilta miehiltä, vaikka ne olisivat olleet pelkästään opiskelukavereilta ja suuttui jopa viesteistä, jotka olivat ajalta ennen kuin tapasin hänet.

Jos kadulla erehdyin vilkaisemaankaan jotain oman ikäisen näköistä miestä, mies tivasi oliko mies mielestäni komea kun noin tuijotan. 

Meillä oli yhteinen harrastus, jonka piirissä etenkin miehellä oli paljon kavereita/tuttuja. Kerran erehdyin nauramaan kuulemma liian pitkään tälläisen harrastuskaverin vitsille kun mies oli vieressä. En tiennyt minkään asian olevan vialla, kunnes kotiin päästyämme mies alkoi huutamaan miten olen todellinen h*ora, kun kehtaan flirttailla hänen silmiensä edessä. 

Riitojen yhteydessä mies kiristi, että haluaa erota, mutta kun yritin lähteä tilanteesta, esim. ajamaan autolla pois, saattoi mies tulla auton eteen pihalle seisomaan tai istumaan niin etten pääse peruttamaan pois. Oli luonteeltaan sellainen, että ei varmastikaan olisi väistänyt olisi mielummin kaatunut maahan auton pukkaamana, kuin kävellyt alta pois. Ja luotti tietysti, etten oikeasti ikinä voisi tehdä hänelle niin.

Sairas ajatusmaailma oli tällä miehellä. Riitojen jälkeen halusi aina siirappisesti sopia, ja oli niin ylitsevuotavan "rakastava" ettei tosikaan. Sitä ruusukimppujen, sydänsuklaarasioiden ja anteeksipyytelyiden määrää aina jälkeenpäin... Uskoin pitkään, että mies rauhoittuu & muuttuu, kun näin aina lupasi. 

Olemmekohan seurustelleet saman miehen kanssa? Tekstisi olisi voinut olla täysin minun kirjoittamaani. 

Sairaitahan nuo. Minkäköhän lainen lapsuus heillä on ollut?

Sairaita lapsuusmuistoja on takuulla enemmällä osalla mustasukkaisista..

Pelkoa väkivallasta, väkivaltaa, aikuisten pettämistä. Vaikka mitä.

Alkoholia. Huumeita. Mitä ne pienet lapset on kokeneet ja nähneet? Ka aikuisena kipuilee.

Ohjatkaa heidät apua hakemaan, jos itse eivät tajua.

Ei pidä antaa sen kärsimyksen jatkua...ei tekijänä eikä uhrina.

Tarttee nousta ylös ja opetella elämään sovussa itsensä kanssa ja toisten.

Vierailija kirjoitti:

Sairaitahan nuo. Minkäköhän lainen lapsuus heillä on ollut?

Sairaita lapsuusmuistoja on takuulla enemmällä osalla mustasukkaisista..

Pelkoa väkivallasta, väkivaltaa, aikuisten pettämistä. Vaikka mitä.

Alkoholia. Huumeita. Mitä ne pienet lapset on kokeneet ja nähneet? Ka aikuisena kipuilee.

Ohjatkaa heidät apua hakemaan, jos itse eivät tajua.

Ei pidä antaa sen kärsimyksen jatkua...ei tekijänä eikä uhrina.

Tarttee nousta ylös ja opetella elämään sovussa itsensä kanssa ja toisten.

Exäni isä oli väkivaltainen ja äiti taas sellainen, miten sen sanoisi, marttyyriuuteen taipuva. Siis sellainen, että jos esimerkiksi lapsensa sanoi, että päätä särkee, niin tämä äiti sanou, että hänellä särkee kyllä vielä pahemmin.

Siis että lohtua ei näyttänyt tarjoavan, vaan asiat käännettiin niin että tömä äiti olisi tarvinnut lohtua.

Ei mikään ihanne siis tällä kombolla. Ja joo, exää kävi sääliksi ja se varmaan oli osiltään syynä, miksi kestin sitä helvettiä pari vuotta.

Eroaikeita oli kyllä jo alle vuoden jälkeen ja kehotin exää hakemaan apua terapiasta. Siinä muuttumislupailuvaiheessa luvattiin hakea apua, mutta myöhemmin oltiin taas siltä mieltä, ettei hänessä ole vikaa.

Tutustuin itse sairaalloista mustasukkaisuutta käsittekevään kirjallisuuteen ja esittelin sieltä tekstipätkiä exälle, jos niistä alkaisi tilanne valottua hänellekin. Mutta ei, hän näki asian niin, että kirjoissa esitellyt tapaukset olivat sairaalloista mustasukkaisuutta, MUTTA meidän tapaus eri asia koska minä olen niin epäluotettava.

Eli ei suostunut näkemään asiaa, vaikka sen hänelle alan kirjallisuudesta esittelin.

Väkivaltaisuuttaankaan ei suostunut kohtaamaan, vaan syy oli minun kun ärsytin. Jos taas kävi kiin, että hänen hakatessaan minua minun piti tönäistä hänet pois jottei pieksisi minua hengiltä, niin minä olin hänen mukaansa hullu ja väkivaltainen. Vaikka hän oli juuri repinyt tukon hiuksia päästäni, lyönyt huulen auki niin että veri valui pitkin leukaa ja tahri valkean puseroni, silmäni turposi hönen iskettyä nyrkillä ja käsivarsissa sinersi mustelmia, niin silti sitä näkyä tuijottaessaan hän kiljui minun olevan väkivaltainen hullu, kun oli työntänyt hänet pois jottei hakkaisi minua enempää. Ja sitä näkyä tuijottaessa hän edelleen jyrisi, ettei hän ole väkivaltainen. Minä en vain saisi ärsyttää.

Ja todettakoon muuten vielä se, että ärsytystä oli mm. se, että tekemäni ruoka ei ollutkaan sitä mitä hänen olisi sinä päivänä tehnyt mieli. Kerran olin joutessa parsinut hänen sukkansa, mutta siinä oli jokin hänestä väärin. Myös se oli ärsyttämistä, kun hän oli tapansa mukaan tuhlannut liki kaikki käyttövarat, eikä hänellä ollutkaan varaa lähteä kaljalle.

Nuo oli siis vain yhdet esimerkit näistä ärsyttämisistä, jotka hänen mukaansa oikeuttivat pahoinpitelyn.

Joo, ja tosiaan sääli loppui pian pahoinpitelyiden mentyä noin rankaksi. Noin pahaksi meni siis yhteenmuutettua, kun ex vissiin mielessään ajatteli sen olevan niin vahvaa sitoumusta, että silloin saa kohdella toista miten haluaa.

Pari kuukautta asytttion, sitten erään kerran jälkeen pakkasin kamppeet ja lähdin.

Ekahan tietty ilkkui ja lähetteli solvausviestejä, miten vie loput tavarani roskiin jos kerran nyt päätin lähteä jne. ja miten hän ottaa nyt lennosta jonkun toisen naisen. Tähän totesin vain, että siitä vain, hyvö jos menee heti eteenpäin. Minulla kun ei tunteita ollut ollut enää pitkään aikaan.

Siitähän se hätä tuli, kun sisäisti etten oikeasti enää tule takaisin. Taas luvattiin myöntää ongelmansa ja hakea apua, mutta tiesin jo ettei näin tule käymään. Eikä sillä, vaikka olisi hakenutkin apua, niin en olisi palannut. Niin törkeä kohtelu saa kenen tahansa viiseisetkin tunteenrippeet kuihtumaan.

Vuosia hän sitten itki perääni, että olin kuulema rakas ja ainoa, millä on koskaan olkut hänelle merkitystä.

....mitenköhän hän sitten kohteli niitä, joilla EI ollut merkitystä, kun minua kohdeltiin niin kammottavasti 😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies yritti lietsoa mustasukkaista. Osoitteli ravintolassa naisia, jotka hänen mielestään flurttailuvat hänelle ja nimesi tuttaviamme ja omia kavereitamme, jotka kuulemma yrittivät aktiivisesti lähentyä häntä. Hän kertoi, miten naiset tulevat kehumaan häntä milloin missäkin; baarissa, töissä jne. Tuntuihan se pahalta, teki epävarmaksi ja joskus drinksupäissäni suutuinkin miehelle. Vasta eron jälkeen ymmärsin, että se kaikki oli suurimmaksi osaksi miehen omassa päässä ja hänen yksi tapansa kiusata minua ja heikentää minun itsetuntoani.

Minun eksäni teki samaa. Hän oli itse sairaalloisen mustasukkainen ja vainoharhainen ja yritti tehdä minustakin mustasukkaista. Hänellä oli tapana mm. sepittää juttuja, että joku hyvännäköinen nainen on muka hänestä kiinnostunut tms. Näiden sepitteiden ja liioiteltujen juttujen tarkoitus oli testata minua ja saada minut suuttumaan tai reagoimaan muuten. Hän jopa yritti saada minut pettämään, jotta olisi saanut pontta omille harhoilleen. 

Aivan sairasta toisen ihmisen kiusaamista ja psyyken tuhoamista. 

Minakin olen tormannyt tallaiseen, vahaisemmassa maarin myos suhteellisen normaalien miesten taholta. Ihastuneena sita tietysti kuvitteli etta muutkin naiset nakevat miehen ihanana, ja luuli etta ainakin jotain peraa naissa jutuissa oli, etta milloin missakin joku nainen oli itseaan tyrkyttamassa. Suomujen pudottua silmilta sita on tajunnut etta ei tod sellaisille tavismiehille noita itseaantyrkyttajia tai suunnilleen suhteeseen vaativia naisia osu kohdalle kovin usein... sinansa olisi hauska tietaa miten liioiteltuja juttuja minusta miehet kertovat myohemmille naisilleen (heilla oli aina todella upeita eksia jotka eivat mukamas koskaan vaatineet mitaan, nama oli tietysti suurimmalta osin satuja, jotka oli laadittu vain kiusaamistarkoituksessa). Se voisi olla hauskakin kuulla niita, vaikka toisaalta lahinna varmasti nolostuttaisi ja arsyttaisi, kun tietaa itse miten tavallinen on ja mika on juttujen ilkea todellinen tarkoituspera. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies yritti lietsoa mustasukkaista. Osoitteli ravintolassa naisia, jotka hänen mielestään flurttailuvat hänelle ja nimesi tuttaviamme ja omia kavereitamme, jotka kuulemma yrittivät aktiivisesti lähentyä häntä. Hän kertoi, miten naiset tulevat kehumaan häntä milloin missäkin; baarissa, töissä jne. Tuntuihan se pahalta, teki epävarmaksi ja joskus drinksupäissäni suutuinkin miehelle. Vasta eron jälkeen ymmärsin, että se kaikki oli suurimmaksi osaksi miehen omassa päässä ja hänen yksi tapansa kiusata minua ja heikentää minun itsetuntoani.

Sama homma muuten täälläkin.

Oli muuttanut siis toiselta paikkakunnalta, ja jutuissaan oli ollut niin naisten suosiossa että.

Oli ollut tyttöystäviä, sitten niitä yhden illan juttuja vaikka miten. Ihan kylän kauneimmat hänen peräänsä olivat olleet.

Nolo totuus paljastui, kun pari hänen kaveriaan tuli käymään sieltä edelliseltä paikkakunnalta. Hänellä oli ollut yksi hätäinen kännipano seksikokemuksenaan ennen minua, seurustelusuhteita ei ollut ollut ainuttakaan.

Minun eksäni teki samaa. Hän oli itse sairaalloisen mustasukkainen ja vainoharhainen ja yritti tehdä minustakin mustasukkaista. Hänellä oli tapana mm. sepittää juttuja, että joku hyvännäköinen nainen on muka hänestä kiinnostunut tms. Näiden sepitteiden ja liioiteltujen juttujen tarkoitus oli testata minua ja saada minut suuttumaan tai reagoimaan muuten. Hän jopa yritti saada minut pettämään, jotta olisi saanut pontta omille harhoilleen. 

Aivan sairasta toisen ihmisen kiusaamista ja psyyken tuhoamista. 

Minakin olen tormannyt tallaiseen, vahaisemmassa maarin myos suhteellisen normaalien miesten taholta. Ihastuneena sita tietysti kuvitteli etta muutkin naiset nakevat miehen ihanana, ja luuli etta ainakin jotain peraa naissa jutuissa oli, etta milloin missakin joku nainen oli itseaan tyrkyttamassa. Suomujen pudottua silmilta sita on tajunnut etta ei tod sellaisille tavismiehille noita itseaantyrkyttajia tai suunnilleen suhteeseen vaativia naisia osu kohdalle kovin usein... sinansa olisi hauska tietaa miten liioiteltuja juttuja minusta miehet kertovat myohemmille naisilleen (heilla oli aina todella upeita eksia jotka eivat mukamas koskaan vaatineet mitaan, nama oli tietysti suurimmalta osin satuja, jotka oli laadittu vain kiusaamistarkoituksessa). Se voisi olla hauskakin kuulla niita, vaikka toisaalta lahinna varmasti nolostuttaisi ja arsyttaisi, kun tietaa itse miten tavallinen on ja mika on juttujen ilkea todellinen tarkoituspera. 

Meni vahingossa lainauksen sisään, tätä piti siis sanoa:

Sama homma muuten täälläkin.

Oli muuttanut siis toiselta paikkakunnalta, ja jutuissaan oli ollut niin naisten suosiossa että.

Oli ollut tyttöystäviä, sitten niitä yhden illan juttuja vaikka miten. Ihan kylän kauneimmat hänen peräänsä olivat olleet.

Nolo totuus paljastui, kun pari hänen kaveriaan tuli käymään sieltä edelliseltä paikkakunnalta. Hänellä oli ollut yksi hätäinen kännipano seksikokemuksenaan ennen minua, seurustelusuhteita ei ollut ollut ainuttakaan.

T. 1905

Miten saan lapsuudenystäväni lähtemään tällaisesta suhteesta pois?

Heillä on 20 vuotta vanha suhde, kolme lasta ja mies on varmasti tehnyt kaiken tässä ketjussa kirjoitetun. Eristänyt perheestä/kavereista. Epäillyt kaikkia miehiä päiväkodin apulaisesta lasten luokanvalvojaan. Vesijumppa piti lopettaa kun tuli hiivatulehdus, joka tarkoitti vieraissa käymistä. Taloudellista vallankäyttöä. Työmatkoille ei voi mennä. Sukulaisissa ei saa käydä. Jos koiranulkoiluttaja juttelee säästä pihalla, on se pettämistä.  On tappouhkauksia. Vaimon tavarat on monta kertaa kannettu kerrostalon rappukäytävään tai pihalle, kun vaimo on "pettänyt". Uhkaa polttaa koko kerrostalon, jos vaimo harkitseekaan eroa.  Huorittelua lapsille, jos vaimolla meneekin kassajonosta johtuen kaupassa vähän pitempään. Lista on loputon.  Käytännössä ystäväni on kotinsa vanki.

Ystäväni itsetunto on täysin nujerrettu ja hän näkee koko  maailman miehen "silmälasien" läpi. Miehellä on vaikea alkoholiongelma, josta on tullut vaikutuksia myös hänen työhönsä. Nyt alkoholiongelman pahentuessa tilanne on alkanut enemmän vaivata ystävääni. Hassua on, että ystäväni on niin alistettu ja aivopesty, että hänen mielestään alkoholiongelma on miehen ainoa ongelma ja mies on muuten niiiiiin hyvä mies.

Miten tällaisesta ikinä pääsee eroon? Olen yrittänyt saada ystävääni ottamaan yhteyttä ensi/turvakotiin. Voiko hän edes ottaa ikinä eroa?  Pelkään, että seurauksena on vielä perhesurma.

Vierailija kirjoitti:

Miten saan lapsuudenystäväni lähtemään tällaisesta suhteesta pois?

Heillä on 20 vuotta vanha suhde, kolme lasta ja mies on varmasti tehnyt kaiken tässä ketjussa kirjoitetun. Eristänyt perheestä/kavereista. Epäillyt kaikkia miehiä päiväkodin apulaisesta lasten luokanvalvojaan. Vesijumppa piti lopettaa kun tuli hiivatulehdus, joka tarkoitti vieraissa käymistä. Taloudellista vallankäyttöä. Työmatkoille ei voi mennä. Sukulaisissa ei saa käydä. Jos koiranulkoiluttaja juttelee säästä pihalla, on se pettämistä.  On tappouhkauksia. Vaimon tavarat on monta kertaa kannettu kerrostalon rappukäytävään tai pihalle, kun vaimo on "pettänyt". Uhkaa polttaa koko kerrostalon, jos vaimo harkitseekaan eroa.  Huorittelua lapsille, jos vaimolla meneekin kassajonosta johtuen kaupassa vähän pitempään. Lista on loputon.  Käytännössä ystäväni on kotinsa vanki.

Ystäväni itsetunto on täysin nujerrettu ja hän näkee koko  maailman miehen "silmälasien" läpi. Miehellä on vaikea alkoholiongelma, josta on tullut vaikutuksia myös hänen työhönsä. Nyt alkoholiongelman pahentuessa tilanne on alkanut enemmän vaivata ystävääni. Hassua on, että ystäväni on niin alistettu ja aivopesty, että hänen mielestään alkoholiongelma on miehen ainoa ongelma ja mies on muuten niiiiiin hyvä mies.

Miten tällaisesta ikinä pääsee eroon? Olen yrittänyt saada ystävääni ottamaan yhteyttä ensi/turvakotiin. Voiko hän edes ottaa ikinä eroa?  Pelkään, että seurauksena on vielä perhesurma.

Kerää tuttuja ihmisiä taustajoukoksi ja menkää yhdessä juttelemaan naiselle ja miksei sille miehellekin. Tehkää lastensuojeluilmoitus. Mies on saatava hoitoon pois naisen ja lasten luonta. Soita poliisille. Soita minne tahansa, että tuollainen asia saataisi nyt ruotuun. Nainen ilmeisesti uskottelee itselleen että tuollainen käytös on vain rakkautta ja välittämistä. Se on sairasta ja itsekästä. Ja osallisina on myös lapsia....siinä on nopeasti lasten tulevaisuus pilattuna monella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten saan lapsuudenystäväni lähtemään tällaisesta suhteesta pois?

Heillä on 20 vuotta vanha suhde, kolme lasta ja mies on varmasti tehnyt kaiken tässä ketjussa kirjoitetun. Eristänyt perheestä/kavereista. Epäillyt kaikkia miehiä päiväkodin apulaisesta lasten luokanvalvojaan. Vesijumppa piti lopettaa kun tuli hiivatulehdus, joka tarkoitti vieraissa käymistä. Taloudellista vallankäyttöä. Työmatkoille ei voi mennä. Sukulaisissa ei saa käydä. Jos koiranulkoiluttaja juttelee säästä pihalla, on se pettämistä.  On tappouhkauksia. Vaimon tavarat on monta kertaa kannettu kerrostalon rappukäytävään tai pihalle, kun vaimo on "pettänyt". Uhkaa polttaa koko kerrostalon, jos vaimo harkitseekaan eroa.  Huorittelua lapsille, jos vaimolla meneekin kassajonosta johtuen kaupassa vähän pitempään. Lista on loputon.  Käytännössä ystäväni on kotinsa vanki.

Ystäväni itsetunto on täysin nujerrettu ja hän näkee koko  maailman miehen "silmälasien" läpi. Miehellä on vaikea alkoholiongelma, josta on tullut vaikutuksia myös hänen työhönsä. Nyt alkoholiongelman pahentuessa tilanne on alkanut enemmän vaivata ystävääni. Hassua on, että ystäväni on niin alistettu ja aivopesty, että hänen mielestään alkoholiongelma on miehen ainoa ongelma ja mies on muuten niiiiiin hyvä mies.

Miten tällaisesta ikinä pääsee eroon? Olen yrittänyt saada ystävääni ottamaan yhteyttä ensi/turvakotiin. Voiko hän edes ottaa ikinä eroa?  Pelkään, että seurauksena on vielä perhesurma.

Lastensuojeluilmoitus. Pian.

Jouduon laittamaan liinan päähän, kun menin ulos.

Vierailija kirjoitti:

Nämä kertomukset ovat järkyttäviä, nuo puolisot ovat todellakin sairaita.

Jäin miettimään ilmiön yleisyyttä lievemmässä muodossa.

Oma mieheni on todella tervejärkinen ja älykäs ja hillitsee itsensä täydellisesti. Ei siis koskaan huuda tms.

Toisaalta hän on tietyllä lailla omistushaluinen ja mustasukkainen, mistä tuli yhteenaikaan ongelmia. Ja hän myös arvosteli minua ja piti itseään parempana. Heittää joskus kommentteja, joista ei tiefä,,ovatko ne vitsejä vai onko niissä hitunen totuutta mukana. Esim kun olin vienyt rosjat roskakatokseen, roskalaatikon lähellä maassa oli tyhjäkondomipakerti ja hän kyseli ikäänkuin vitsillä (vai osin tosissaan?), että tippuiko se minulta.

Olemme naimisissa ja nykyään menee paremmin, joitain vuosia sitten oli ongelmia ja silloin mietin eroakin. Nukyään menee siis oikein hyvin. Olemme muuttamassa ja ostin uuden asunnon kokonaan itse. Nyt mies sanoi, että haluaisi ostaa siitä puolet. Tavallaan erittäin normaalia ja järkevää ja niinhän pariskunnat tekevät. Mua epäilyttää kuitenkin ja melkein lievästi pelottaa ajatus, että olisimme sillä lailla "tasa-arvoisessa asemassa" miehen kanssa taloudellisesti ja olisi kiinteää yhteisomistusta.. Olen miettinyt, että onko se merkki siitä, että alitajuisesti uskon niiden vanhojen ongelmien voivat uusiutua jollain lailla, jos mies saa ns vahvempaa jalansijaa suhteessamme. Mitenköhän todennäköisesti jo selätetyt omistushaluisuus-ongelmat uusiutuvat, jos ne on jo käsitelty? Kuten sanoin, mies on tosi tervejärkinen ja jalat maassa eikä sellainen hullu kuin täällä on kuvailtu. Ehkä vanhat kokemukset vain vaikuttavat siten, että joskus harvoin tietyssä mielentilassa ollessani saatan mikroskooppisesti hieman säikähtää esim. jotain ilmettä, joka muistuttaa niistä vanhoista ongelmista. Onko kokemuksia siitä, miten hyvin lievissä tapauksissa on päästy onnelliseen loppuun?

Mies on tosi fiksu ja hillitsee itsensä täydellisesti, mutta arvosteli, piti itseään sinua parempana ja piikittelee tyhjistä kortsupaketeista. Ostettuasi asunnon mies haluaakin ostaa siitä puolet. Miksi vasta nyt, miksei silloin kun suunnittelitte muuttoa? Sinua epäilyttää, "lievästi pelottaa" ja saatat "mikroskooppisesti säikähtää".

Älä myy asuntoa puoliksi hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kertomukset ovat järkyttäviä, nuo puolisot ovat todellakin sairaita.

Jäin miettimään ilmiön yleisyyttä lievemmässä muodossa.

Oma mieheni on todella tervejärkinen ja älykäs ja hillitsee itsensä täydellisesti. Ei siis koskaan huuda tms.

Toisaalta hän on tietyllä lailla omistushaluinen ja mustasukkainen, mistä tuli yhteenaikaan ongelmia. Ja hän myös arvosteli minua ja piti itseään parempana. Heittää joskus kommentteja, joista ei tiefä,,ovatko ne vitsejä vai onko niissä hitunen totuutta mukana. Esim kun olin vienyt rosjat roskakatokseen, roskalaatikon lähellä maassa oli tyhjäkondomipakerti ja hän kyseli ikäänkuin vitsillä (vai osin tosissaan?), että tippuiko se minulta.

Olemme naimisissa ja nykyään menee paremmin, joitain vuosia sitten oli ongelmia ja silloin mietin eroakin. Nukyään menee siis oikein hyvin. Olemme muuttamassa ja ostin uuden asunnon kokonaan itse. Nyt mies sanoi, että haluaisi ostaa siitä puolet. Tavallaan erittäin normaalia ja järkevää ja niinhän pariskunnat tekevät. Mua epäilyttää kuitenkin ja melkein lievästi pelottaa ajatus, että olisimme sillä lailla "tasa-arvoisessa asemassa" miehen kanssa taloudellisesti ja olisi kiinteää yhteisomistusta.. Olen miettinyt, että onko se merkki siitä, että alitajuisesti uskon niiden vanhojen ongelmien voivat uusiutua jollain lailla, jos mies saa ns vahvempaa jalansijaa suhteessamme. Mitenköhän todennäköisesti jo selätetyt omistushaluisuus-ongelmat uusiutuvat, jos ne on jo käsitelty? Kuten sanoin, mies on tosi tervejärkinen ja jalat maassa eikä sellainen hullu kuin täällä on kuvailtu. Ehkä vanhat kokemukset vain vaikuttavat siten, että joskus harvoin tietyssä mielentilassa ollessani saatan mikroskooppisesti hieman säikähtää esim. jotain ilmettä, joka muistuttaa niistä vanhoista ongelmista. Onko kokemuksia siitä, miten hyvin lievissä tapauksissa on päästy onnelliseen loppuun?

Mies on tosi fiksu ja hillitsee itsensä täydellisesti, mutta arvosteli, piti itseään sinua parempana ja piikittelee tyhjistä kortsupaketeista. Ostettuasi asunnon mies haluaakin ostaa siitä puolet. Miksi vasta nyt, miksei silloin kun suunnittelitte muuttoa? Sinua epäilyttää, "lievästi pelottaa" ja saatat "mikroskooppisesti säikähtää".

Älä myy asuntoa puoliksi hänelle.

Samaa mieltä. Ei ole normaalia, että parisuhteessa epäilyttää ja pelottaa. Eikä se, että mies ei ole yhtä hullu kuin jotkut muut, tarkoita sitä, että hän olisi ihan tervekään.

Eikö koko parisuhteen pointti ja syy ole se että on turva takana eli elämänkumppani, jonka ansiosta jaksaa paremmin tätä elämää. Mitä arvoa on liitolla, joka tuo elämään turvattomuutta?

Vierailija kirjoitti:

Miten saan lapsuudenystäväni lähtemään tällaisesta suhteesta pois?

Heillä on 20 vuotta vanha suhde, kolme lasta ja mies on varmasti tehnyt kaiken tässä ketjussa kirjoitetun. Eristänyt perheestä/kavereista. Epäillyt kaikkia miehiä päiväkodin apulaisesta lasten luokanvalvojaan. Vesijumppa piti lopettaa kun tuli hiivatulehdus, joka tarkoitti vieraissa käymistä. Taloudellista vallankäyttöä. Työmatkoille ei voi mennä. Sukulaisissa ei saa käydä. Jos koiranulkoiluttaja juttelee säästä pihalla, on se pettämistä.  On tappouhkauksia. Vaimon tavarat on monta kertaa kannettu kerrostalon rappukäytävään tai pihalle, kun vaimo on "pettänyt". Uhkaa polttaa koko kerrostalon, jos vaimo harkitseekaan eroa.  Huorittelua lapsille, jos vaimolla meneekin kassajonosta johtuen kaupassa vähän pitempään. Lista on loputon.  Käytännössä ystäväni on kotinsa vanki.

Ystäväni itsetunto on täysin nujerrettu ja hän näkee koko  maailman miehen "silmälasien" läpi. Miehellä on vaikea alkoholiongelma, josta on tullut vaikutuksia myös hänen työhönsä. Nyt alkoholiongelman pahentuessa tilanne on alkanut enemmän vaivata ystävääni. Hassua on, että ystäväni on niin alistettu ja aivopesty, että hänen mielestään alkoholiongelma on miehen ainoa ongelma ja mies on muuten niiiiiin hyvä mies.

Miten tällaisesta ikinä pääsee eroon? Olen yrittänyt saada ystävääni ottamaan yhteyttä ensi/turvakotiin. Voiko hän edes ottaa ikinä eroa?  Pelkään, että seurauksena on vielä perhesurma.

Lasu voi saada lapset pelastettua. Mutta esim huostaanotto on äärimmäinen toimenpide ja konkreettisten todisteiden on oltava merkittävät. Mies varmaan kostaa sille kuka ilmoituksen tekee. Jos se on salainen, saattaa hän kuvitella vaimon tehneen sen, ja kostaa vaimolle. Kostaminen voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Jos suhde on kestänyt 20v, ei vaimo siitä hetkessä järkiinny. Itselläni meni lyhyenkin suhteen jälkeen vuosi ymmärtää kuinka hullu suhde oli, ja silloinkin tarvitsin terapiaa. Tönäys tuohon kaikkeen tuli pahoinpitelyn myötä, sitä ennen kaikki oli lievempää. En tiedä mitä sitten, jos joku ei koe mitään käytöstä rajojen ylittämiseksi ja havahdu.

Nuorempana ja epävarmana tyttösenä olin sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa puolisen vuotta. Muutama tarina:

Riisuin illalla pikkuhousut mennäkseni iltapesulle, ja niissä oli kuivahtanutta valkovuotoa. Mies väitti tosissaan, että se on jonkun muun spermaa ja että olen pettänyt häntä päivän aikana. 

Mies otti kerran omin päin töistään vapaapäivän seuratakseen väkisin mukaani Helsinkiin. (Olin halunnut viettää päivän YKSIN kuljeskellen ja pikaisesti kahvitellen parhaan ystäväni kanssa.)

Tunki kolmen viikon tuntemisen jälkeen mukaan vanhempieni kotipaikkakunnalle (pelkäsi, että minulla siellä muita miehiä.) Olin nolona vanhempieni edessä, että joo tässä on Pena, ollaan tunnettu pari viikkoa. Ihan järkyttävää, etten saanut asetettua rajoja äijälle.

Sitten tietysti nämä klassiset perusjutut:

Suuttui aina, jos töistä tullessa kesti "kauemmin" kuin olisi pitänyt.

Tutki tietokoneet ja puhelimet (monesti yön aikana, ja aamulla heräsin siihen että esim.kuvagalleria oli auki), vaikka kielsin useasti. Aina myös valheellisesti väitti parantavansa tapansa.

Kerran olin kavereideni kanssa istumassa iltaa (tyttö-ja poikaporukalla), ja mies tuli baarin ikkunan taakse kyttäämään, teenkö jotain sopimatonta. Väijyi ulkopuolella ainakin 10 minuuttia, että flirttailenko minä muiden kanssa. Lopulta tuli sisään, joi itsensä känniin ja örveltäen haukkui minut ystävieni kuullen monin mahdollisin tavoin (mm. senhetkisen huonon rahatilanteeni). Työkaverini sitten kommentoi lähtiessämme, että mies oli pelottava ja pyysi laittamaan viestiä, että olen elossa kotiin päästyämme.

Sama sairas mies laittoi useasti viestiä parhaalle ystävälleni tähän tyyliin: "Mihinkäs aikaan olette menossa sunnuntaina sinne lenkille? Että tiedän suunnitella omia aikatauluja" ym. läpinäkyvää varmistelua, kun hän ei vaan kerta kaikkiaan uskonut, että olen menossa lenkille.

And the list goes on.. 

Ex-miekkonen oli todella mustasukkainen. Heti suhteen alussa hän kertoi, ettei halua vahdittavaa eukkoa, mutta myöhemmin kävi ilmi, että eipä juuri muuta haluakaan kuin narauttaa minut petoksesta. Hänen lempiharrastuksiinsa kuului minun kalenterini, puhelimeni, tietokoneeni, postini ja sähköpostini kyttääminen ja ai että jos niistä sai jonkin aiheen epäillä jotakin, niin tuntikausia sain vakuutella rakkaudesta yms yms ja silti olin kamala hutsu. Minulla oli silloin hyvin sosiaalinen työ ja laaja ystävä/tuttavapiiri ja nättinä tyttönä sain kyllä huomiota ja sekös riipi miestä vaikka mitään asiatonta ei tapahtunut. Asumassamme pikkukaupungissa kauppareissu töiden jälkeen saattoi kestää tunteja, koska tuttuja tuli vastaan koko ajan ja suoraan sanottuna nakkasin **skat miehen laatimille kotiintuloajoille. Joskus ajoin naapurikaupunkiin ostoksille, mutta eipä se lopputulosta muuttanut, huoraamassa olin ollut joka tapauksessa miehen mielestä. Aika lailla kaiken edellä ketjussa mainitun hulluuden olen hänen kanssaan kokenut ja ihan liian pitkään rakkauden nimissä sietänyt. Olin hänelle uskollinen, rakastin palavasti ja toivoin, että hän vielä alkaisi luottaa minuun. Mutta sitten kyllästyin hänen käytökseensä. Kaiken kukkuraksi hän sai jossain vaiheessa päähänsä, että yritän huijata hänet isäksi ja vaati minua tekemään raskaustestejä ja esittelemään käytettyjä kuukautisrättejä... kerran alistuin siihen ja kun jätkä vielä varsin tarkisti että tuleehan se veri varmasti pimpistä etten oo jonkun toisen veristä sidettä laittanut housuun niin tulipa ihan raiskattu olo ja jatkossa sanoin että tongi prkl roskista jos niin paljon kiinnostaa. Muutenkin ihan mielipuolisia mietteitä tuli esiin harva se päivä. Kun kohtelu eteni fyysiseen pahoinpitelyyn toistuvasti ja vieläpä ihmisten edessä tajusin viimein että oli aika lähteä. Ja teinkin sen mielestäni komeasti. Kun joka tapauksessa olin hänen mielestään hutsu niin ajattelin notta toimitaan sen mukaan, kerrankin. Lähdettiin yhdessä kesäjuhliin, joissa miehen naaman vääntelystä huolimatta otin pokkana muutaman, iskin työkaverin ja käytiin hänen luona paneskelemassa niin maan perusteellisesti. Seuraavana päivänä kävin kotona hakemassa tärkeimmät kamat parin kaverin kanssa ja toivotin äijälle hyvää loppuelämää. Ei ollu muuten koskaan meidän tuntemisen aikaan ollu niin hiljaa kuin silloin. Melkein sääliksi kävi, mutta vaan melkein :D

Minua näissä tapauksessa ihmetyttää miesten logiikka. He tosissaan uskovat, että heidän tyttäystävänsä on hutsu, joka on valmis seksiin vaikka roskiskatoksessa ihan satunnaisen vastaantulijan kanssa???  Ja ainut millä tämän voi estää on naisen vahtiminen 24/7.

Miksi he haluavat olla sellaisen naisen kanssa? Miksi he kuitenkin vannovat rakkautta ym. vaikka luottamus on ihan olematon. Eivät halua erota vaikka uskovat naisen/tyttöystävän pettävän joka paikassa jokaisen kanssa.  Haluavat vielä lapsia/tekevät lapsia sellaisen naisen kanssa...

Miksi???