Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3465)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen poikaystäväni luki eromme jälkeen salaa mun sähköpostiviestit, facebookviestit yms PUOLEN VUODEN AJAN. En tiennyt, että hän tiesi mun salasanan. Oli siis eron jälkeen musta niin mustasukkainen, että halusi tietää mitä teen, kenen kanssa ja missä. Se oli nöyryyttävää, kun sain asian selville.
Kai teit rikosilmoituksen?
En ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta myös mun exä oli ainakin vuoden ajan seikkaillut facebook-profiilissani, ja kun tein siitä rikosilmoituksen, tuli poliisilta vain ilmoitus, ettei ole resursseja tutkia asiaa, sillä tuomio olisi vain pieni rikesakko, joka ei ole sen työmäärän arvoinen. Exälle ei siis tullut mitään merkintää tai rangaistusta, mutta itse koin järkytyksen ja nöyryytyksen. Se tunne, kun tajuaa, että exä on lukenut kaikki viestit ja seurannut kuvista ja postauksista missä ja mitä olen kenenkin kanssa tehnyt, on sanoinkuvaamaton. Kuin joku olisi tunkeutunut mun ajatuksiin sisälle.
Järkyttävää... Sympatiat sinulle. Tästä ketjusta huomaa mikä on naisten asema Suomessa edelleen... Tai uhreiksi joutuneiden miesten. Suurin osa täällä kertoo kuitenkin mustasukkaisista miehistä. Vainoamista. Vain hyvin pieniä tai lyhyitä tuomioita tai ei resursseja puuttua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen poikaystäväni luki eromme jälkeen salaa mun sähköpostiviestit, facebookviestit yms PUOLEN VUODEN AJAN. En tiennyt, että hän tiesi mun salasanan. Oli siis eron jälkeen musta niin mustasukkainen, että halusi tietää mitä teen, kenen kanssa ja missä. Se oli nöyryyttävää, kun sain asian selville.
Kai teit rikosilmoituksen?
En ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta myös mun exä oli ainakin vuoden ajan seikkaillut facebook-profiilissani, ja kun tein siitä rikosilmoituksen, tuli poliisilta vain ilmoitus, ettei ole resursseja tutkia asiaa, sillä tuomio olisi vain pieni rikesakko, joka ei ole sen työmäärän arvoinen. Exälle ei siis tullut mitään merkintää tai rangaistusta, mutta itse koin järkytyksen ja nöyryytyksen. Se tunne, kun tajuaa, että exä on lukenut kaikki viestit ja seurannut kuvista ja postauksista missä ja mitä olen kenenkin kanssa tehnyt, on sanoinkuvaamaton. Kuin joku olisi tunkeutunut mun ajatuksiin sisälle.
Tärkeä asia eron jälkeen on vaihtaa kaikki salasanat.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan itse mustasukkaisuuteni mutta minun on hyvin vaikea kontrolloida sitä. Nykyään syön suurella annoksella mielialalääkettä ja se tuntuu auttavan jonkun verran. Olen myös käynyt juttelemassa monenkin ammattiauttajan kanssa, mutta ei niistä suuremmin ole ollut hyötyä. Järjellä tajuan käytökseni epäreiluuden ja järjettömyyden mutta kun mustasukkaisuus tulee päälle, en voi hallita itseäni. Huudan, riehun, olen väkivaltainen, kuulustelen tuntitolkulla ja jankutan samoista asioista. Emme voi juurikaan katsoa telkkariakaan yhdessä, koska en kestä sitä kun mieheni katsoo telkkarista viehättäviä naisia.
Tämä mustasukkaisuus on todellinen helvetti parisuhteelle, sille viatomalle osapuolelle ja myös sille sairaalle, sillä hän kituu omien kuvitelmiensa kynsissä. Olen ollut välillä niin väsynyt tähän, että en tiedä mitä voisin tehdä.. voi kun olisi joku lääke tai muu keino muuttua normaaliksi, mutta en tiedä onko sellaista.
Jos tilanne on noin paha, niin olisiko kuitenkin parempi elää yksin...? Siis kaikille, tarkoitan.
Työpaikan pikkujouluihin sai ottaa avecin. Ennen lähtöä mies vaati, etten lähtisi tanssimaan kenenkään työkaverini kanssa, jos nämä tulisivat hakemaan. Muuten ei lähsettäisi koko juhliin. Kyllä sitä ihmeteltiin...Jatkoilla yökerhossa ei sitten enää piitannut tuosta säännöstä, koska kiinnostui yhdestä naispuolisesta työkaveristani. Sain tanssia ihan vapaasti kenen kanssa vaan.
Hänen naispuolinen työkaverinsa lähetti matkoiltaan kortin, jossa luki "olisitpa täällä". No fraasihan se on, mutta mietin, miten olisi käynyt, jos minulle olisi joku mies lähettänyt vastaavan - ei varmaan hyvin.
Raskaana ollessani pihalla oli "vieraita" jalanjälkiä, no siinä talossa asui muitakin, eli aika outoa, jos niitä ei olisi ollut!
jatkoa...eräs edellisistä
Olin kirjoittamassa lisääkin omia ikäviä kokemuksiani, mutta sitten yhtäkkiä ajattelin, että mitäs jos se lukeekin tätä palstaa ja tunnistaa, siis muistaa ainakin osittain? Päätin, että kirjoitan vasta kun hän on varmasti kuollut, mädäntyköön sitten helvetissä koko surkimus. Niin montaa ihmistä hän on satuttanut, minua ennen ja minun jälkeeni. Yhden elämänkin vienyt...:( Minä olen elossa, mutta en ole saanut sellaista terapiaa, että pääsisin traumoistani - ruumiin vammat ovat parantuneet, sielun eivät.
Nyt vasta olen ymmärtänyt, miten sairas tapaus tässä oli kyseessä, miten pahimmillaan kylmän manipuloivakin.
Yksi lause jonkun kirjoituksesta pomppasi ylös: jos suhteessa tarvitsee pelätä, siitä on vaan lähdettävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-miekkonen oli todella mustasukkainen. Heti suhteen alussa hän kertoi, ettei halua vahdittavaa eukkoa, mutta myöhemmin kävi ilmi, että eipä juuri muuta haluakaan kuin narauttaa minut petoksesta. Hänen lempiharrastuksiinsa kuului minun kalenterini, puhelimeni, tietokoneeni, postini ja sähköpostini kyttääminen ja ai että jos niistä sai jonkin aiheen epäillä jotakin, niin tuntikausia sain vakuutella rakkaudesta yms yms ja silti olin kamala hutsu. Minulla oli silloin hyvin sosiaalinen työ ja laaja ystävä/tuttavapiiri ja nättinä tyttönä sain kyllä huomiota ja sekös riipi miestä vaikka mitään asiatonta ei tapahtunut. Asumassamme pikkukaupungissa kauppareissu töiden jälkeen saattoi kestää tunteja, koska tuttuja tuli vastaan koko ajan ja suoraan sanottuna nakkasin **skat miehen laatimille kotiintuloajoille. Joskus ajoin naapurikaupunkiin ostoksille, mutta eipä se lopputulosta muuttanut, huoraamassa olin ollut joka tapauksessa miehen mielestä. Aika lailla kaiken edellä ketjussa mainitun hulluuden olen hänen kanssaan kokenut ja ihan liian pitkään rakkauden nimissä sietänyt. Olin hänelle uskollinen, rakastin palavasti ja toivoin, että hän vielä alkaisi luottaa minuun. Mutta sitten kyllästyin hänen käytökseensä. Kaiken kukkuraksi hän sai jossain vaiheessa päähänsä, että yritän huijata hänet isäksi ja vaati minua tekemään raskaustestejä ja esittelemään käytettyjä kuukautisrättejä... kerran alistuin siihen ja kun jätkä vielä varsin tarkisti että tuleehan se veri varmasti pimpistä etten oo jonkun toisen veristä sidettä laittanut housuun niin tulipa ihan raiskattu olo ja jatkossa sanoin että tongi prkl roskista jos niin paljon kiinnostaa. Muutenkin ihan mielipuolisia mietteitä tuli esiin harva se päivä. Kun kohtelu eteni fyysiseen pahoinpitelyyn toistuvasti ja vieläpä ihmisten edessä tajusin viimein että oli aika lähteä. Ja teinkin sen mielestäni komeasti. Kun joka tapauksessa olin hänen mielestään hutsu niin ajattelin notta toimitaan sen mukaan, kerrankin. Lähdettiin yhdessä kesäjuhliin, joissa miehen naaman vääntelystä huolimatta otin pokkana muutaman, iskin työkaverin ja käytiin hänen luona paneskelemassa niin maan perusteellisesti. Seuraavana päivänä kävin kotona hakemassa tärkeimmät kamat parin kaverin kanssa ja toivotin äijälle hyvää loppuelämää. Ei ollu muuten koskaan meidän tuntemisen aikaan ollu niin hiljaa kuin silloin. Melkein sääliksi kävi, mutta vaan melkein :D
Vielä tuli mieleen jotain jänskää asiaan liittyen. Jossain vaiheessa mies tuli siihen tulokseen, ettei saa minua uskomaan totuutta ja myöntämään ilmiselvää huoraamistani sekä sitä että sisälläni asuu ikuinen pahuus. Arveli pariterapian auttavan ja niinhän sitä mentiin sinne hänen vaatimuksesta. Muutaman istunnon ja mieheni esittämien päivänselvien todisteiden jälkeen terapeutti sanoi, että kuulkaa kun hän näkisi tässä ongelmaksi mieheni hillittömän mustasukkaisuuden. Loppui terapia siihen, mutta kuulemma olin niin paha, että olin saanut terapeutinkin valtaani ja hänen väärät syytöksensä johtuivat siitä :D
Minua suojasi tämän hullunmyllyn keskellä eheä käsitys itsestä sekä tiivis ja laaja turvaverkkoni, jota mies ei sitkeästä yrityksestä huolimatta saanut hajoitettua, joitakin ystävyyssuhteita harmillisesti kyllä. Mies aina välillä sanoi että olen liian vahva ja siksi pelottava, mutta en olisi millään ollut niin vakaa ilman ystäviä jotka aina tarvittaessa muistuttivat asioiden oikeasta tolasta. Joten jos teillä vaan on tiedossa ystävä tai tuttu, jolla tämmöinen tilanne niin älkää kääntäkö selkää vaikka vähän mieli tekisikin. On enempi kuin kullanarvoista uhrille tämä.
Voin kertoa, että oli elämäni parhaita päätöksiä jättää tämä mies, olisi vain pitänyt jo aiemmin herätä eikä vasta kun hän yritti toteuttaa uhkauksensa kasvojeni viiltelystä jottei kukaan huolisi minua enää ikinä. Muutin ensin ystävän luo, sitten pikapikaa toiseen kaupunkiin etäämmälle. Salasin kaikki henkilötietoni, estin exän somessa, muutin kaikki salasanani ja muistutin yhteisiä tuttuja ettei minusta saa kertoa kuin jotain ympäripyöreää, mieluiten väittää ettei tiedä minusta mitään jos exä kysyy. Siitä se elämän uusi lehti kääntyi ja hyvä niin.
Kerran vuosien jälkeen exä sai jotain ihmeen kautta mun puhelinnumeron urkituksi ja laittoi viestiä, että voisi jo harkita antavansa minulle anteeksi jos haluaisin palata. En todellakaan vastannut, mutta jumanflavita, että vaihtui numero saman tunnin sisällä.
Trine kirjoitti:
Minua näissä tapauksessa ihmetyttää miesten logiikka. He tosissaan uskovat, että heidän tyttäystävänsä on hutsu, joka on valmis seksiin vaikka roskiskatoksessa ihan satunnaisen vastaantulijan kanssa??? Ja ainut millä tämän voi estää on naisen vahtiminen 24/7.
Miksi he haluavat olla sellaisen naisen kanssa? Miksi he kuitenkin vannovat rakkautta ym. vaikka luottamus on ihan olematon. Eivät halua erota vaikka uskovat naisen/tyttöystävän pettävän joka paikassa jokaisen kanssa. Haluavat vielä lapsia/tekevät lapsia sellaisen naisen kanssa...
Miksi???
Ei siinä olekaan mitään logiikkaa. Nää ihmiset, miehet ja naiset, on sairaita mutta usein valitettavasti varsin sairaudentunnottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä paloja:
Tapailumme alussa olin samassa työpaikassa entisen kumppanini kanssa. Eksä painosti minua irtisanoutumaan. Etsin uuden työn ja siihen meni pari kuukautta. Exän mukaan tämä aika oli syy, jolla pilasin koko suhteemme. Olisi pitänyt irtisanoutua heti.
Piti aina heti vastata soittoon tai viestiin. Jos en vastannut, olin pettämässä.
Suuttui kun ystävystyin hänen ystävänsä kanssa.
Miespuolisia ystäviä ei saanut nähdä tai käydä heidän kanssaan ulkona.
Haukkui minua erityisesti asioista, joista sain huomiota tai jossa menestyin.
Myöhemmin kävi ilmi, että taisi omatunto painaa hänellä.
Erosta vuosia, edelleen sama tyyppi koittaa soitella ja lähettelee viestejä. Ja myös aiheesta "miksi pilasit suhteemme alun". Mikä idiootti. Opin kerrasta, never again vastaavaan suhteeseen. Onnea vaan kaikille naisille jotka hän naruttaa haaviinsa :D
aloin naisen kanssa suhteeseen samalla viikolla ajoin kuormaautolla siitä kylänohi ja soitin tervehdyspuhelun että ajelen juuri ohi, onko joku akka sun mukana kun et täällä käy hän tivasi
sit tuli oven taakse yllättäen kävi kuumana ja oli märkä sieltä. joutui antautumaan
soitteli ihme aikoihin, pisti sähköpostia ja kummia juttuja.
oli jotakin muutakin ihme hommaa joten nostin kytkintä, pisteli vielä 5 vuotta viestjä joko puhelimeen tai sähköpostiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miekkonen oli todella mustasukkainen. Heti suhteen alussa hän kertoi, ettei halua vahdittavaa eukkoa, mutta myöhemmin kävi ilmi, että eipä juuri muuta haluakaan kuin narauttaa minut petoksesta. Hänen lempiharrastuksiinsa kuului minun kalenterini, puhelimeni, tietokoneeni, postini ja sähköpostini kyttääminen ja ai että jos niistä sai jonkin aiheen epäillä jotakin, niin tuntikausia sain vakuutella rakkaudesta yms yms ja silti olin kamala hutsu. Minulla oli silloin hyvin sosiaalinen työ ja laaja ystävä/tuttavapiiri ja nättinä tyttönä sain kyllä huomiota ja sekös riipi miestä vaikka mitään asiatonta ei tapahtunut. Asumassamme pikkukaupungissa kauppareissu töiden jälkeen saattoi kestää tunteja, koska tuttuja tuli vastaan koko ajan ja suoraan sanottuna nakkasin **skat miehen laatimille kotiintuloajoille. Joskus ajoin naapurikaupunkiin ostoksille, mutta eipä se lopputulosta muuttanut, huoraamassa olin ollut joka tapauksessa miehen mielestä. Aika lailla kaiken edellä ketjussa mainitun hulluuden olen hänen kanssaan kokenut ja ihan liian pitkään rakkauden nimissä sietänyt. Olin hänelle uskollinen, rakastin palavasti ja toivoin, että hän vielä alkaisi luottaa minuun. Mutta sitten kyllästyin hänen käytökseensä. Kaiken kukkuraksi hän sai jossain vaiheessa päähänsä, että yritän huijata hänet isäksi ja vaati minua tekemään raskaustestejä ja esittelemään käytettyjä kuukautisrättejä... kerran alistuin siihen ja kun jätkä vielä varsin tarkisti että tuleehan se veri varmasti pimpistä etten oo jonkun toisen veristä sidettä laittanut housuun niin tulipa ihan raiskattu olo ja jatkossa sanoin että tongi prkl roskista jos niin paljon kiinnostaa. Muutenkin ihan mielipuolisia mietteitä tuli esiin harva se päivä. Kun kohtelu eteni fyysiseen pahoinpitelyyn toistuvasti ja vieläpä ihmisten edessä tajusin viimein että oli aika lähteä. Ja teinkin sen mielestäni komeasti. Kun joka tapauksessa olin hänen mielestään hutsu niin ajattelin notta toimitaan sen mukaan, kerrankin. Lähdettiin yhdessä kesäjuhliin, joissa miehen naaman vääntelystä huolimatta otin pokkana muutaman, iskin työkaverin ja käytiin hänen luona paneskelemassa niin maan perusteellisesti. Seuraavana päivänä kävin kotona hakemassa tärkeimmät kamat parin kaverin kanssa ja toivotin äijälle hyvää loppuelämää. Ei ollu muuten koskaan meidän tuntemisen aikaan ollu niin hiljaa kuin silloin. Melkein sääliksi kävi, mutta vaan melkein :D
Vielä tuli mieleen jotain jänskää asiaan liittyen. Jossain vaiheessa mies tuli siihen tulokseen, ettei saa minua uskomaan totuutta ja myöntämään ilmiselvää huoraamistani sekä sitä että sisälläni asuu ikuinen pahuus. Arveli pariterapian auttavan ja niinhän sitä mentiin sinne hänen vaatimuksesta. Muutaman istunnon ja mieheni esittämien päivänselvien todisteiden jälkeen terapeutti sanoi, että kuulkaa kun hän näkisi tässä ongelmaksi mieheni hillittömän mustasukkaisuuden. Loppui terapia siihen, mutta kuulemma olin niin paha, että olin saanut terapeutinkin valtaani ja hänen väärät syytöksensä johtuivat siitä :D
Minua suojasi tämän hullunmyllyn keskellä eheä käsitys itsestä sekä tiivis ja laaja turvaverkkoni, jota mies ei sitkeästä yrityksestä huolimatta saanut hajoitettua, joitakin ystävyyssuhteita harmillisesti kyllä. Mies aina välillä sanoi että olen liian vahva ja siksi pelottava, mutta en olisi millään ollut niin vakaa ilman ystäviä jotka aina tarvittaessa muistuttivat asioiden oikeasta tolasta. Joten jos teillä vaan on tiedossa ystävä tai tuttu, jolla tämmöinen tilanne niin älkää kääntäkö selkää vaikka vähän mieli tekisikin. On enempi kuin kullanarvoista uhrille tämä.
Voin kertoa, että oli elämäni parhaita päätöksiä jättää tämä mies, olisi vain pitänyt jo aiemmin herätä eikä vasta kun hän yritti toteuttaa uhkauksensa kasvojeni viiltelystä jottei kukaan huolisi minua enää ikinä. Muutin ensin ystävän luo, sitten pikapikaa toiseen kaupunkiin etäämmälle. Salasin kaikki henkilötietoni, estin exän somessa, muutin kaikki salasanani ja muistutin yhteisiä tuttuja ettei minusta saa kertoa kuin jotain ympäripyöreää, mieluiten väittää ettei tiedä minusta mitään jos exä kysyy. Siitä se elämän uusi lehti kääntyi ja hyvä niin.Kerran vuosien jälkeen exä sai jotain ihmeen kautta mun puhelinnumeron urkituksi ja laittoi viestiä, että voisi jo harkita antavansa minulle anteeksi jos haluaisin palata. En todellakaan vastannut, mutta jumanflavita, että vaihtui numero saman tunnin sisällä.
Mikä näitä tyyppejä vaivaa, että ne on valmiita antamaan anteeksi vaikka menee hiukan väärin päin nyt tämä homma?
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa miettiä, onko suomalaisilla ja lähi-idänmaalaisilla miehillä mitään eroa loppupeleissä. Järkyttävää naisten alistamista, omistamishalua ja mielipuolisuutta.
Öh...mulla on "lähi-idänmaalainen" mies, eikä ole ikinä tehnyt mitään, mitä tässä ketjussa on lueteltu. Ei ole alistava, mustasukkainen, omistushaluinen eikä mielipuoli. Kunnioittaa minua ja tasavertaisia kumppaneita ollaan, ja "saan" mennä kuten haluan, eikä tarvi raportoida menemisistä.
Tätä mäkin mietin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju. Exällä oli tapana ilmoittaa lähtevänsä minulle tuntemattoman miehen luo saunomaan tai kokkailemaan ruoka, joku lapsuudenkaveri kuulemma tms. Ja kun se vitutti niin olin kuulemma sairaalloisen mustasukkainen. Sain näistä jutuista vähän persepktiiviä mikä on sairasta ja mikä normaalia.
Sama diilis! Kun kumppani oikeasti pettää sitä on vain sairaalloisen mustasukkainen kuulemma.
Ex -muija mm. linnoittautui keittiöveitsen kanssa vessaan ja uhkasi viiltää ranteensa, jos en tunnusta toista naista.
Sama toistui kun yritti soittaa, vaikka tiesi, että olin futispelissä kentällä, enkä voinut tietenkään vastata.
Olin kuulemma huorissa, enkä pelissä.
Koomisinta, että seuraavan päivän lehdessä olin ihan nimellä tehny 2 maalia A-nuorten SM -pelissä.
Eui uskonu silti!
Hullu akka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hymyilin tai viheltelin kun tulin kotiin niin tyttöystävä epäili minun olleen vieraissa.
Usein vielä ihan aiheetta.
Vierailija kirjoitti:
Ex -muija mm. linnoittautui keittiöveitsen kanssa vessaan ja uhkasi viiltää ranteensa, jos en tunnusta toista naista.
Sama toistui kun yritti soittaa, vaikka tiesi, että olin futispelissä kentällä, enkä voinut tietenkään vastata.
Olin kuulemma huorissa, enkä pelissä.Koomisinta, että seuraavan päivän lehdessä olin ihan nimellä tehny 2 maalia A-nuorten SM -pelissä.
Eui uskonu silti!
Hullu akka.
No tässähän siis ilmiselvästi on joukkuekaverisi, lehdistö yms. ollut mukana juonessa ja järkännyt feikkiottelun vain peitelläkseen jälkiäsi 😉 😂
Vierailija kirjoitti:
Kerran vuosien jälkeen exä sai jotain ihmeen kautta mun puhelinnumeron urkituksi ja laittoi viestiä, että voisi jo harkita antavansa minulle anteeksi jos haluaisin palata. En todellakaan vastannut, mutta jumanflavita, että vaihtui numero saman tunnin sisällä.
Ei jumaleissön :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miekkonen oli todella mustasukkainen. Heti suhteen alussa hän kertoi, ettei halua vahdittavaa eukkoa, mutta myöhemmin kävi ilmi, että eipä juuri muuta haluakaan kuin narauttaa minut petoksesta. Hänen lempiharrastuksiinsa kuului minun kalenterini, puhelimeni, tietokoneeni, postini ja sähköpostini kyttääminen ja ai että jos niistä sai jonkin aiheen epäillä jotakin, niin tuntikausia sain vakuutella rakkaudesta yms yms ja silti olin kamala hutsu. Minulla oli silloin hyvin sosiaalinen työ ja laaja ystävä/tuttavapiiri ja nättinä tyttönä sain kyllä huomiota ja sekös riipi miestä vaikka mitään asiatonta ei tapahtunut. Asumassamme pikkukaupungissa kauppareissu töiden jälkeen saattoi kestää tunteja, koska tuttuja tuli vastaan koko ajan ja suoraan sanottuna nakkasin **skat miehen laatimille kotiintuloajoille. Joskus ajoin naapurikaupunkiin ostoksille, mutta eipä se lopputulosta muuttanut, huoraamassa olin ollut joka tapauksessa miehen mielestä. Aika lailla kaiken edellä ketjussa mainitun hulluuden olen hänen kanssaan kokenut ja ihan liian pitkään rakkauden nimissä sietänyt. Olin hänelle uskollinen, rakastin palavasti ja toivoin, että hän vielä alkaisi luottaa minuun. Mutta sitten kyllästyin hänen käytökseensä. Kaiken kukkuraksi hän sai jossain vaiheessa päähänsä, että yritän huijata hänet isäksi ja vaati minua tekemään raskaustestejä ja esittelemään käytettyjä kuukautisrättejä... kerran alistuin siihen ja kun jätkä vielä varsin tarkisti että tuleehan se veri varmasti pimpistä etten oo jonkun toisen veristä sidettä laittanut housuun niin tulipa ihan raiskattu olo ja jatkossa sanoin että tongi prkl roskista jos niin paljon kiinnostaa. Muutenkin ihan mielipuolisia mietteitä tuli esiin harva se päivä. Kun kohtelu eteni fyysiseen pahoinpitelyyn toistuvasti ja vieläpä ihmisten edessä tajusin viimein että oli aika lähteä. Ja teinkin sen mielestäni komeasti. Kun joka tapauksessa olin hänen mielestään hutsu niin ajattelin notta toimitaan sen mukaan, kerrankin. Lähdettiin yhdessä kesäjuhliin, joissa miehen naaman vääntelystä huolimatta otin pokkana muutaman, iskin työkaverin ja käytiin hänen luona paneskelemassa niin maan perusteellisesti. Seuraavana päivänä kävin kotona hakemassa tärkeimmät kamat parin kaverin kanssa ja toivotin äijälle hyvää loppuelämää. Ei ollu muuten koskaan meidän tuntemisen aikaan ollu niin hiljaa kuin silloin. Melkein sääliksi kävi, mutta vaan melkein :D
Vielä tuli mieleen jotain jänskää asiaan liittyen. Jossain vaiheessa mies tuli siihen tulokseen, ettei saa minua uskomaan totuutta ja myöntämään ilmiselvää huoraamistani sekä sitä että sisälläni asuu ikuinen pahuus. Arveli pariterapian auttavan ja niinhän sitä mentiin sinne hänen vaatimuksesta. Muutaman istunnon ja mieheni esittämien päivänselvien todisteiden jälkeen terapeutti sanoi, että kuulkaa kun hän näkisi tässä ongelmaksi mieheni hillittömän mustasukkaisuuden. Loppui terapia siihen, mutta kuulemma olin niin paha, että olin saanut terapeutinkin valtaani ja hänen väärät syytöksensä johtuivat siitä :D
Minua suojasi tämän hullunmyllyn keskellä eheä käsitys itsestä sekä tiivis ja laaja turvaverkkoni, jota mies ei sitkeästä yrityksestä huolimatta saanut hajoitettua, joitakin ystävyyssuhteita harmillisesti kyllä. Mies aina välillä sanoi että olen liian vahva ja siksi pelottava, mutta en olisi millään ollut niin vakaa ilman ystäviä jotka aina tarvittaessa muistuttivat asioiden oikeasta tolasta. Joten jos teillä vaan on tiedossa ystävä tai tuttu, jolla tämmöinen tilanne niin älkää kääntäkö selkää vaikka vähän mieli tekisikin. On enempi kuin kullanarvoista uhrille tämä.
Voin kertoa, että oli elämäni parhaita päätöksiä jättää tämä mies, olisi vain pitänyt jo aiemmin herätä eikä vasta kun hän yritti toteuttaa uhkauksensa kasvojeni viiltelystä jottei kukaan huolisi minua enää ikinä. Muutin ensin ystävän luo, sitten pikapikaa toiseen kaupunkiin etäämmälle. Salasin kaikki henkilötietoni, estin exän somessa, muutin kaikki salasanani ja muistutin yhteisiä tuttuja ettei minusta saa kertoa kuin jotain ympäripyöreää, mieluiten väittää ettei tiedä minusta mitään jos exä kysyy. Siitä se elämän uusi lehti kääntyi ja hyvä niin.Kerran vuosien jälkeen exä sai jotain ihmeen kautta mun puhelinnumeron urkituksi ja laittoi viestiä, että voisi jo harkita antavansa minulle anteeksi jos haluaisin palata. En todellakaan vastannut, mutta jumanflavita, että vaihtui numero saman tunnin sisällä.
Mikä näitä tyyppejä vaivaa, että ne on valmiita antamaan anteeksi vaikka menee hiukan väärin päin nyt tämä homma?
Haah... Minulla oli samantyyppinen. Noin vuosi erosta tämä väkivaltainen ja ylimustasukkainen oli itkenyt perääni miljoonan tekstiviestin voimin.
Näihin oli kuitenkin tullut hetken tauko ja luulin jo tyypin löytäneen uuden jallitettavan, kunnes laittoi viestiä.
Oli kuulema miettinyt pitkään ja tarkoin, ja tullut siihen tulokseen, että vioistani huolimatta meillä voisi olla mahdollisuus, ja että hän suostuu yrittämään kanssani vielä kerran.
Oli niin absurdi viesti, että nauroin pitkään. En tiedä, oliko tuo uusi taktiikka, vai alkoiko ihan oikeasti muistaa asioita "vähän" eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli varma, että petän häntä erään erittäin hyvän (miespuolisen) ystäväni kanssa. Kerran sain luvan lähteä tämän ystäväni kanssa piknikille/pussikaljalle puistoon, vaikkakin hyvin vastahakoisesti. Myöhemmin kotiin palattuani selvisi, että mies oli seurannut minua ja kykkinyt koko istuskelun ajan takanamme pusikossa kuuntelemassa mitä puhuimme. Sehän kiehui kiukusta, kun olin kehdannut mainita joitakin suhteemme ongelmia. Mies oli näin ollen täysin varma, että halusin vain päästä ystäväni kanssa sänkyyn.
Juu eräs nainen teki miehelleen juuri samalaisia tempauksia oli järjettömän mustasukkainen no mies on hauska kunnollinen komea ..erohan siintä tuli onneksi niin olen miehen puolesta hyvilläni mustasukkainen kamala rinsessa jäi..
Luitteko sen iltiksen jutun siitä Espoolaisesta miehestä, joka sai tuomion naisensa pahoinpitelystä, raiskaamisesta yms.? Tuli ihan tämä ketju mieleen. Monikohan näistäkin tapauksista olisi voinut johtaa yhtä hirveisiin tekoihin? Tai kun täällä on puhuttu, että miten saisi ystävän pois väkivaltaisesta parisuhteesta, niin voivatkohan nekin tapaukset olla vielä pahempia kun tiedetään tai jopa samaa tasoa, kun tuossa lehtijutussa.
Täällä on paljon ihmetelty, kun jäädään näihin sairaisiin suhteisiin. Ja on sitä monet perustelleet. Sen olen vielä jotenkin ymmärtänyt, mutta tässä jutussa, kun mies hakkaa ja raiskaa lähestulkoon päivittäin monen vuoden ajan.. en rehellisesti tiedä, miksi se nainen ei ole lähtenyt.. Mikä tässä on ollut taustalla, kun tilanne on noin kärjistynyt, mutta ei vaan voida lähteä..
En ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta myös mun exä oli ainakin vuoden ajan seikkaillut facebook-profiilissani, ja kun tein siitä rikosilmoituksen, tuli poliisilta vain ilmoitus, ettei ole resursseja tutkia asiaa, sillä tuomio olisi vain pieni rikesakko, joka ei ole sen työmäärän arvoinen. Exälle ei siis tullut mitään merkintää tai rangaistusta, mutta itse koin järkytyksen ja nöyryytyksen. Se tunne, kun tajuaa, että exä on lukenut kaikki viestit ja seurannut kuvista ja postauksista missä ja mitä olen kenenkin kanssa tehnyt, on sanoinkuvaamaton. Kuin joku olisi tunkeutunut mun ajatuksiin sisälle.