Puoliso sanoi ei osaa tuntea rakkautta

Olen pahoillani, mutta minun kokemukseni mukaan tuollaisten puheiden taustalla on useimmiten se, että miehellä on suhde johonkin toiseen.

hmmnjoo.

joko mies on psykopaatti (tarkoitan siis tunteiden puolesta, ei mikään kirveshurmaaja) eikä ole koskaan ollut tunteisiinsa kytköksissä tai sitten hänen tunteensa ovat muuttuneet.

sinun pitää päättää mitä sinä haluat. jatkatko suhteessa tietäen, että hän nyt ei vaan tunne kovin paljon sinua kohtaan vai laitatteko kantapäät yhteen ja omille teille.

on turha pohtia MIKSI mies tuntee (tai siis ei tunne), oleellisempaa on, mitä aiot asialle tehdä omalta kohdaltasi? häntä et voi muuttaa, voit vain päättää mitä sinä haluat,

Olen 40 vuotta ollut yksin, en tiedä mitään ihmisten mahdollisista onnesta tai tunteista. Voin samaistua.

Selkeästi tunne-elämän ongelmat tulee kotoa. Varmaan myös perinnöllistä ulkoisen vaikutuksen lisäksi. 

Lievä autismikin aiheuttaa tuota.

Suhun kuitenkin kiintynyt. 

Ei herran jumala. Mikä pointti kaivella jotain ikivanhoja traumoja, jos päässyt yli niistä? Eteenpäin elämässä, ei taaksepäin.

Jokainen tietää, että kun esim ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.

Suurin osa ihmisistä on tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, mutta minun kokemukseni mukaan tuollaisten puheiden taustalla on useimmiten se, että miehellä on suhde johonkin toiseen.

Totta, tiedän kaksi ihan samanlaista juttua. Kysyttäessä kiistivät jyrkästi, että on joku toinen, mutta oli kuitenkin. Toisessa tapauksessa se toinen nainen oli jopa raskaana jo. Ja valehtelua seliteltiin sillä, että ex-vaimo muka on niin hankala ihminen, ettei voinut kertoa.... Ei kyllä mennyt läpi. Koko ystäväpiiri meni naisen puolelle, vaikka kohteliaita ollaan ja tervehditään, jos tavataan. Mutta olihan tuo nyt törkeää käytöstä.

En ymmärrä miksi pitää vielä valehtelemalla loukata, kun jätetyksi tuleminen on jo tarpeeksi rankkaa. En arvosta, todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei herran jumala. Mikä pointti kaivella jotain ikivanhoja traumoja, jos päässyt yli niistä? Eteenpäin elämässä, ei taaksepäin.

Koska ne haittaa nykyelämää ja säteilee toisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tunne-elämän ongelmat tulee kotoa. Varmaan myös perinnöllistä ulkoisen vaikutuksen lisäksi. 

Lievä autismikin aiheuttaa tuota.

Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. 

Kaikki eivät koe rakkautta. Moni mies varsinkin vain tyytyy, kun pitää olla joku ja elämä on siten helpompaa. Inhottavaa se on siitä puolisosta.

Itsekin perustin perheen miehen kanssa, jolla ei syvät tunteet olleet. Sanoi seurusteluaikana rakastavansa, mutta ei se sitten mitään rakastamista ollut. Oli van miehelle helpompaa, kun oli toinen, joka huolehti asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää, että kun esim ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.

Suurin osa ihmisistä on tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.

Terve ihminen ei tunne noin. 

Jotenkin noloa. Mies ei ole vain sinusta kiinnostunut. Sellaista se monella on.

Vierailija kirjoitti:

Ei herran jumala. Mikä pointti kaivella jotain ikivanhoja traumoja, jos päässyt yli niistä? Eteenpäin elämässä, ei taaksepäin.

No eihän ole päässyt niistä traumoista yli, jos ei osaa tuntea tunteita, kuten rakkautta. Feikkaa tunteet.

On ihan tavallista, että puolisoa kohtaan ei tunne mitään suurta rakkautta. Valtava määrä ihmisiä joutuu tyytymään, jotta saa edes jonkun.

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista, että puolisoa kohtaan ei tunne mitään suurta rakkautta. Valtava määrä ihmisiä joutuu tyytymään, jotta saa edes jonkun.

Mutta osaako kuitenkin rakastaa?

Laitan linkin aleksitymiasta kertovaan juttuun. En tarkoita, että liittyisi apn mieheen. Voi kuitenkin olla hyödyllistä lukea.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/aleksitymia_vie_sanat_ja_tun…

Rakkauden määritteleminen ja miltä sen pitäisi tuntua, on mystistä. En itsekään osaa varmaksi sanoa, että miltä se rakastaminen oikein tuntuu vai tuntuuko miltään. Ehkä olen sitten tunnekylmä. Ihan normaali päihteetön, työssäkäyvä, asiansa hoitava ja puolisolle uskollinen kuitenkin olen.

Silloin kun lapset oli vauvoja, niin silloin tunsin todella alkukantaisia tunteita ja toki suojelemisen halua edelleen. Onko se sitä rakkautta?

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista, että puolisoa kohtaan ei tunne mitään suurta rakkautta. Valtava määrä ihmisiä joutuu tyytymään, jotta saa edes jonkun.

Mielestäni jotkut ovat sekoittaneet kaksi eri asiaa. On olemassa romanttinen rakastuminen ja realistinen rakkaus.

Romanttinen rakastuminen auttaa parinvalinnassa ja vakuuttaa meidät siitä, että olemme löytäneet juuri sen oikean kumppanin tässä elämässä. Romanttisen rakkauden korostaminen parisuhteen pohjana saa meidät tekemään huonoja päätöksiä. Kun vietti vie, niin järki vaikenee.

Rakkaus on vaikea laji. Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. Kun kumppani on kiukkuinen, sairas tai masentunut, siitä on romanttinen rakkaus kaukana.

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista, että puolisoa kohtaan ei tunne mitään suurta rakkautta. Valtava määrä ihmisiä joutuu tyytymään, jotta saa edes jonkun.

Tämä vaan olisi reilua kertoa paljon ennen avioliittoa tai vakavampaa parisuhdetta. Myös sillä toisella osapuolella pitää olla oikeus valita onko tyytymissuhde se mitä hän haluaa.