Miten ykköstyypin diabetesta hoidettiin esim 100 vuotta sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Mutta aloin miettimään että onko tämä nykyinen tilannekaan hyvä, että hoidetaan kaikkea mahdollista? Saattaa kuulostaa julmalta ja sydämettömältä, mutta olisiko luonnolla jokin tarkoitus sille miksi sairauksia on? Eli sotkeeko ihminen luonnon kiertokulkua puuttumalla sairauksiin? Älkää kivittäkö.

Olen samaa mieltä. Historian saatossa vain parhaat ja voimakkaimmat ovat säilyneet ja lisääntyneet. Nykyään lääketiede pystyy hoitamaan monia sairauksia ja näin ollen yhä sairaammat ja heikommat lisääntyvät ja heidän geeniperimä siirtyy eteenpäin. Näin ollen ihmisrotu heikkenee jatkuvasta, mutta toisaalta se on hyvä asia maapallon kannalta.

Muistelepa näitä ajatuksiasi sitten, kun oma äitisi tai isäsi kaipaisi hoitoa sydänkohtaukseen, sinulle tai lapsellesi puhkeaa syöpä tai puolisosi putoaa rakennustelineiltä silkkaa tyhmyyttään ja murtaa lantionsa. Geneettinen valinta se siinä vain niittää satoa ja tyhmät ja sairaat joutaakin karsia pois. Älä soita apua.

No nyyh, miksi otit niin henkilökohtaisesti? 

t. ei viestin kirjoittaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä mieleeni, että minkähänlainen ennuste on n.30-vuotiaalla, sokeria ja muuta epäterveellistä lähes päivittäin mättävällä kakkostyypin diabeetikolla? Kyseessä yksi ei järjenjättiläinen-tuttuni, joka väittää, että insuliinin piikittäminen riittää sairauden hoitoon (joutuu siis jo tuon ikäisenä piikittämään). Huhheijjaa, on se karua kun ei järki päätä pakota. Ykköstyypin diabeetikoita kohtaan tunnen sympatiaa, kun eivät sairaudelleen mitään mahda.

Eivätpä tietosi kakkostyypin diabeteksestakaan kovin hyvät ole. Kakkostyypin diabeteksen voi saada vaikkapa siitä syystä, ettei äiti ole raskausaikana saanut riittävästi energiaa. Ja esim. mun koko ikänsä hoikka täti sai kakkostyypin diabeteksen todennäköisesti kolesterolilääkityksestä.

Totta, muotoilin viestini juonosti. Toki voi saada kakkostyypin diabeteksen myös niin, ettei se ole oma syy, ja totta kai myös näitä ihmisiä kohtaan tunnen myötätuntoa. Sen sijaan myötätuntoa on vaikea kohdistaa tämän mainitsemani tapauksen kaltaisiin yksilöihin, joiden sairaus on hankittu yksinkertaisesti syömällä sokeria aamusta iltaan niin, että paino on 120kg/160cm. Samanlainen linja jatkuu sairastumisesta huolimatta. Tässä vain pohdin, että mahtaako lääkityskään pidemmän päälle auttaa, jos ruokavalio on tuota luokkaa.

Syömishäiriö, alkoholismi, narkomania ja monet muutkin riippuvuudet ovat sairauksia. Että miten tuon nyt haluaa tulkita, hankkiiko joku itselleen tieten tahtoen onnettomuutta ylipainolla. Tupakoivat esimerkiksi voisivat kuulua ryhmään, jotka eivät ansaitse mitään ymmärrystä ja empatiaa millekään sairaudelleen tai huonolle voinnilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä pystytty hoitamaan mitenkään. Jotain sellaisia kokeiluja muistaakseni oli, että ruokavalio oli täysin hiilihydraatiton, mutta sekin vain hidasti menehtymistä.

Sitä tekevät monet muutkin hoidot - hidastavat menehtymistä.

Aikaskaala vain heittää useilla vuosikymmenillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Mutta aloin miettimään että onko tämä nykyinen tilannekaan hyvä, että hoidetaan kaikkea mahdollista? Saattaa kuulostaa julmalta ja sydämettömältä, mutta olisiko luonnolla jokin tarkoitus sille miksi sairauksia on? Eli sotkeeko ihminen luonnon kiertokulkua puuttumalla sairauksiin? Älkää kivittäkö.

Olen samaa mieltä. Historian saatossa vain parhaat ja voimakkaimmat ovat säilyneet ja lisääntyneet. Nykyään lääketiede pystyy hoitamaan monia sairauksia ja näin ollen yhä sairaammat ja heikommat lisääntyvät ja heidän geeniperimä siirtyy eteenpäin. Näin ollen ihmisrotu heikkenee jatkuvasta, mutta toisaalta se on hyvä asia maapallon kannalta.

Muistelepa näitä ajatuksiasi sitten, kun oma äitisi tai isäsi kaipaisi hoitoa sydänkohtaukseen, sinulle tai lapsellesi puhkeaa syöpä tai puolisosi putoaa rakennustelineiltä silkkaa tyhmyyttään ja murtaa lantionsa. Geneettinen valinta se siinä vain niittää satoa ja tyhmät ja sairaat joutaakin karsia pois. Älä soita apua.

No nyyh, miksi otit niin henkilökohtaisesti? 

t. ei viestin kirjoittaja. 

Siksi, että lääketiede antoi isälleni elinaikaa 5 vuotta sydänkohtauksen jälkeen. Äidilläni elämä jatkuu yhä syöpähoitojen jälkeen. Nuorin lapseni on yhä elossa ja saa kasvaa nuorukaiseksi siksi, että hänen diabeteksensa osataan hoitaa. Tuntuu todella julmalta toivotella lähinnä kuolemaa ihmisille ja näiden rakkaimmille. Että siitä se nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Sokeria välttelemällä (siksi vanhat kutsuvat sokeritaudiksi). Edelleenkin jotkut luulevat, etteivät diabeetikot saa syödä sokeria ollenkaan.

Eihän sokerin syöntiä kielletä, mutta ei sen syöminen järkevää ole.

Kai sen kanssa jotenkin pärjäsi jonkin aikaa. Esimerkiksi isoäitini ensimmäinen mies kuoli vuosi avioitumisen jälkeen ykköstyypin (luulisin, että ykköstyyppi, tuskin tuossa iässä kakkostyyppiä) diabetekseen. Oli sairastanut sitä kuulemma pitkään ja häiden jälkeen meni nopeasti huonoksi. Tämä tapahtui 30-luvulla. Luulisin, ettei mitään lääkitystä tuolloin ollut tai sitten tosi huonoa.

Mutta vaikka insuliiniakin oli, niin lääkitys oli yksi-risti-kaksi, kun ei sitä mitattu vaan lääkäri käski ottaa jonkin verran ja sitten parin vuoden välein käytiin tarkastuksessa. Erään tutun naisen sisko sairastui pienenä 50-luvulla ja sai tosiaan insuliinit, mutta lopputuloksena jäi kääpiöksi, oli sairaanloinen ja kuolikin 30-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään hiv on "yhtä tappava" kuin diabetes. Niin se tiede kehittyy.

Hiviin kuoli 80-luvulla, ei nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä mieleeni, että minkähänlainen ennuste on n.30-vuotiaalla, sokeria ja muuta epäterveellistä lähes päivittäin mättävällä kakkostyypin diabeetikolla? Kyseessä yksi ei järjenjättiläinen-tuttuni, joka väittää, että insuliinin piikittäminen riittää sairauden hoitoon (joutuu siis jo tuon ikäisenä piikittämään). Huhheijjaa, on se karua kun ei järki päätä pakota. Ykköstyypin diabeetikoita kohtaan tunnen sympatiaa, kun eivät sairaudelleen mitään mahda.

Eivätpä tietosi kakkostyypin diabeteksestakaan kovin hyvät ole. Kakkostyypin diabeteksen voi saada vaikkapa siitä syystä, ettei äiti ole raskausaikana saanut riittävästi energiaa. Ja esim. mun koko ikänsä hoikka täti sai kakkostyypin diabeteksen todennäköisesti kolesterolilääkityksestä.

Totta, muotoilin viestini juonosti. Toki voi saada kakkostyypin diabeteksen myös niin, ettei se ole oma syy, ja totta kai myös näitä ihmisiä kohtaan tunnen myötätuntoa. Sen sijaan myötätuntoa on vaikea kohdistaa tämän mainitsemani tapauksen kaltaisiin yksilöihin, joiden sairaus on hankittu yksinkertaisesti syömällä sokeria aamusta iltaan niin, että paino on 120kg/160cm. Samanlainen linja jatkuu sairastumisesta huolimatta. Tässä vain pohdin, että mahtaako lääkityskään pidemmän päälle auttaa, jos ruokavalio on tuota luokkaa.

Syömishäiriö, alkoholismi, narkomania ja monet muutkin riippuvuudet ovat sairauksia. Että miten tuon nyt haluaa tulkita, hankkiiko joku itselleen tieten tahtoen onnettomuutta ylipainolla. Tupakoivat esimerkiksi voisivat kuulua ryhmään, jotka eivät ansaitse mitään ymmärrystä ja empatiaa millekään sairaudelleen tai huonolle voinnilleen.

Täysin totta tuokin, ja eihän noissa tapauksissa ihmistä tietenkään voi tuomita. On valitettavasti kuitenkin tapauksia, joilla syynä on yksinkertaisesti tyhmyys ja välinpitämättömyys,kuten tämä tuttuni. Tästä kertoo se, että aloittaa ylipainoisten lastensakin päivän samalla tavalla kuin itse, eli kokiksella ja mutakakulla. Kun kysyin asiasta,niin ei kuulemma ole vaarallista, kun on lääkitys. Ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt parantaa elintapojaan, koska ei kuulemma ole motivaatiota eikä koe tarpeelliseksi.Ei nyt sotketa tyhmiä ja välinpitämättömiä ja syömishäiriöisiä ihmisiä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nehän on sata vuotta sitten osanneet ruokkia diabeetikkoja paljon paremmin kuin nykyään. Nykyään sanotaan vaan, että ihan sama mitä syöt, kunhan laitat riittävästi insuliinia.

Tästä huolimatta silloin tyypin 1 diabetekseen kuoli nopeasti 20-luvulle asti, kun nykyään potilas voi elää melkein vuosisata diagnoosin jälkeen.

  Just näin, ja tuo ruokakommentti koskeekin lähinnä vain 2-tyyppiä vaikkei sen kirjoittaja sitä tajunnekaan.

Juuri näin. Diabeetikolle suosittiin vähähiilihydraattista tai hiilihydraatitonta ravintoa jo silloin.

Vierailija kirjoitti:

Sokeria välttelemällä (siksi vanhat kutsuvat sokeritaudiksi). Edelleenkin jotkut luulevat, etteivät diabeetikot saa syödä sokeria ollenkaan.

Mulla on DM2, ja kyllä nelikymppinen lääkärini on kirjannut reseptiin "sokeritautilääke".

Olisitteko jo kuolleet luonnonvalintaan ilman lääketiedettä? Minä ainakin pariin synnytykseen varsinkin. Lapsistakaan ei taitaisi olla elpssa kuin 2 vanhinta, heistäkin toinen rampana kampurajalkana, ellei jokin rokko olisi heitäkin vienyt. Tai ripulitauti ilman nesteytystä.

up

Katso Yle Areenasta "Hormonien maailma" -ohjelma. On siellä vielä 15 päivää. Siitä saat vastauksen.

Palstalla on ihmisiä, jotka pitävät maidon juomista vaarallisena. Ei ihme, että diabetksen hoidosta ovat yhtä pihalla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään hiv on "yhtä tappava" kuin diabetes. Niin se tiede kehittyy.

Hiviin kuoli 80-luvulla, ei nykypäivänä.

Edelleen kyllä kuollaan aidsiin, tänä vuonna Suomessa 5, kolme miestä ja kaksi naista.

(kolme tartunnoista tullut heteroseksistä, kaksi ruiskuhuumeista)

Vierailija kirjoitti:

Olisitteko jo kuolleet luonnonvalintaan ilman lääketiedettä? Minä ainakin pariin synnytykseen varsinkin. Lapsistakaan ei taitaisi olla elpssa kuin 2 vanhinta, heistäkin toinen rampana kampurajalkana, ellei jokin rokko olisi heitäkin vienyt. Tai ripulitauti ilman nesteytystä.

Minä myös varmaan angiinaan jo ennen kouluikää, jos ei olisi antibiootteja ollut. Kukaties jo paljon aikaisemminkin. Viimeistään olisin kuollut kymmenen vuotta sitten suolistokasvaimeen, joka tukki suolen. (ei syöpä)

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan ykköstyypin diabeetikko ylipäätään pysyy hengissä, jos lopettaa hoidon kokonaan?

Muutaman viikon tai kuukauden voi pysyä hengissä jos sairaus on vasta puhkeamassa kun omaa insuliinituotantoa on vielä jäljellä. Kun omaa insuliinia ei enää tuoteta niin ketoasidoosiin menee tunneissa kuten käy insuliinipumppuhoitoisen diabeetikon vikatapauksessa (letku taittunut tms). Kuolo korjannee parissa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Kai sen kanssa jotenkin pärjäsi jonkin aikaa. Esimerkiksi isoäitini ensimmäinen mies kuoli vuosi avioitumisen jälkeen ykköstyypin (luulisin, että ykköstyyppi, tuskin tuossa iässä kakkostyyppiä) diabetekseen. Oli sairastanut sitä kuulemma pitkään ja häiden jälkeen meni nopeasti huonoksi. Tämä tapahtui 30-luvulla. Luulisin, ettei mitään lääkitystä tuolloin ollut tai sitten tosi huonoa.

Mutta vaikka insuliiniakin oli, niin lääkitys oli yksi-risti-kaksi, kun ei sitä mitattu vaan lääkäri käski ottaa jonkin verran ja sitten parin vuoden välein käytiin tarkastuksessa. Erään tutun naisen sisko sairastui pienenä 50-luvulla ja sai tosiaan insuliinit, mutta lopputuloksena jäi kääpiöksi, oli sairaanloinen ja kuolikin 30-vuotiaana.

Vuosikymmeniä sitten insuliinit eivät olleet tasalaatuisia ja niitä pistettiin paksuilla neuloilla epämääräinen annos. Verensokerin mittaus onnistui varmaaan laboratoriossa mutta mitään pikamittareita ei ollut. Oli niitä menestystarinoita insuliinin keksimisen jälkeen niin että potilaat elivät vuosikymmenien ajan. Kun hoitomuoto oli täysin uusi ja lääkekehitys aivan eri tasolla kuin nykyään niin eivät tulokset voi vastata nykyisiä.

Mitenkähän täysin ketogeenisellä dieetillä käy? Silloinhan hillihydraattien saanti olisi 0 ja insuliinia ei tarvittaisi ? Vai tarvitaanko sitä silti jos elimistö käyttää pelkkiä ketoaineita?

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän täysin ketogeenisellä dieetillä käy? Silloinhan hillihydraattien saanti olisi 0 ja insuliinia ei tarvittaisi ? Vai tarvitaanko sitä silti jos elimistö käyttää pelkkiä ketoaineita?

Vastaan itselleni. Ilmeisesti on lähes mahdotonta  elää ketogeenisellä dieetillä pitkiä aikoja jos insuliinia ei erity.

Käytännön syy tähän lienee proteiinin sisäänotto-proteiinia muuttuu aina hieman glukoosiksi.

Pelkkä rasvadieetti lienee mahdoton? En tiedä sitten rasvadieetti yhdistettynä vitamiineihin ?

Lähinnä tämä spekulaatio sen vuoksi jos tulee kriisi jolloin insuliinia ei ole saatavilla.