Lue keskustelun säännöt.
Miten ykköstyypin diabetesta hoidettiin esim 100 vuotta sitten?
12.05.2016 |
Siis ennen insuliinipistoshoitoa? Vai oliko se tappava sairaus, johon sitten vain kuoli, koska sitä ei voinut hoitaa mitenkään?
Kommentit (63)
100 vuotta sitten oli nopea ja hidas diabetes. Nopeaan kuoltiin pian, hitaassa tapauksessa kesti pidempään (ilmesiseti 2. tyypin dm). 1920-luvun alussa keksittiin insuliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on sata vuotta sitten osanneet ruokkia diabeetikkoja paljon paremmin kuin nykyään. Nykyään sanotaan vaan, että ihan sama mitä syöt, kunhan laitat riittävästi insuliinia.
Voijjumalauta sun kanssas.
T: 1-tyypin diabeetikkolapsen äiti
Mitä siellä kiroilet, näinhän se on.
Sata vuotta sitten syöpää hoidettiin jo leikkaamalla.
Kakkostyyppiin minua auttaa parhaiten hiilihydraattirajoitus, huonot pois, hyviä kohtuullisesti. Paljon parempi olo ja toimintakyky kuin insuliinilla (no, jotkut tarvitsevat lääkkeenkin, 1/2-1tabl.)
Myös 1-tyypissä nimenomaan hiilihydraattirajoituksella suojellaan vaurioilta.
http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/yleista_diabeteksesta/diabeteksen…
Diabeetikon ruokavaliohoidon historiaa
Ennen insuliinihormonin merkityksen selvittämistä vuonna 1921 diabetesta hoidettiin vähähiilihydraattisella tai hiilihydraatittomalla ruokavaliolla.
Osa niistä diabeetikoista, joita nykyään kutsutaan tyypin 2 diabeetikoiksi, selvisi hiilihydraatteja tiukasti välttämällä hengissä kohtuullisen pitkään, lisäsairauksien vammauttamina tosin. Tuon ajan tyypin 2 diabeetikoiden verensokeritasoista ei ole tietoa, sillä verensokeria pystyttiin mittaamaan vasta 1910-luvulla – ja silloinkin mittaus oli vaikea ja kallis prosessi, jota käytettiin vain tutkimustarkoituksiin.
Muutama kuukausi insuliinihoidon aloittamisen jälkeen Teddy Ryder näyttää hyvinvoivalta, tavalliselta lapselta.
Ne diabeetikot, joita nykyään kutsutaan tyypin 1 diabeetikoiksi, kuolivat varsin pian sairastumisensa jälkeen insuliinin puutteesta johtuvaan diabeettiseen koomaan, olipa ruokavalio mikä hyvänsä.
1800-luvulta alkaen, ennen insuliinin merkityksen keksimistä ja hormonin eristämistä eläinten haimoista, diabetesta hoidettiin joko nälkäkuurilla tai rasvakuurilla.
Nälkäkuurin kehitti amerikkalainen Frederic Allen. Ideana oli, että mitä vähemmän potilas söi, sitä pidempään hän eli, mutta kuoli lopulta nälkään.
Rasvakuuri oli nälkäkuuria yleisempi hoitomuoto Euroopassa. Rasvakuurissa rajoitettiin hiilihydraatteja mahdollisimman tiukasti, ja ne korvattiin rasvalla, niukkahiilihydraattisilla kasviksilla, alkoholilla ja joissakin dieeteissä oopiumilla. Lisäksi pidettiin ravinnottomia paastopäiviä.
Diabetekseen sairastunut lapsi tai nuori eli tuolloin diagnoosinsa jälkeen korkeintaan vuoden, puolitoista, vaikka olisi noudattanut hyvin tiukkaa dieettiä. Aikuisena tyypin 1 diabetekseen sairastunut saattoi elää nelisen vuotta.
Insuliinin keksimisen jälkeen nähtiin ihmeenomaisia parantumisia, kun luurangonlaihat lapset vahvistuivat muutamassa kuukaudessa terveiden lasten kaltaisiksi.
1970-luvun grammatiede
Hiilihydraattien osuutta diabeetikkojen ruokavaliossa pyrittiin rajoittamaan 1970-luvulle asti. Vielä tuohon aikaan diabeetikon ruokailu oli grammatiedettä: joka suupalan kalorit laskettiin ja ruuat punnittiin viiden gramman tarkkuudella.
Kaavamaiset rajoitukset on nyttemmin voitu poistaa insuliinien kehittymisen ansiosta ja verensokerin omaseurannan tultua mahdolliseksi. Nykyään ajatellaan, että hiilihydraattien osuus voi yksilöllisesti vaihdella ihmisen omien mieltymysten, energiankulutuksen sekä hoidollisten ja aineenvaihduntaan liittyvien seikkojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on sata vuotta sitten osanneet ruokkia diabeetikkoja paljon paremmin kuin nykyään. Nykyään sanotaan vaan, että ihan sama mitä syöt, kunhan laitat riittävästi insuliinia.
Voijjumalauta sun kanssas.
T: 1-tyypin diabeetikkolapsen äiti
Mitä siellä kiroilet, näinhän se on.
Ei ole. Lue vaikka hiukan lisää tietoa linkistä, josta osan kopioin tuohon oheen. Tietosi kaipaavat muutaman vuosikymmenen verran päivittämistä, liki 100.
Tuli tästä mieleeni, että minkähänlainen ennuste on n.30-vuotiaalla, sokeria ja muuta epäterveellistä lähes päivittäin mättävällä kakkostyypin diabeetikolla? Kyseessä yksi ei järjenjättiläinen-tuttuni, joka väittää, että insuliinin piikittäminen riittää sairauden hoitoon (joutuu siis jo tuon ikäisenä piikittämään). Huhheijjaa, on se karua kun ei järki päätä pakota. Ykköstyypin diabeetikoita kohtaan tunnen sympatiaa, kun eivät sairaudelleen mitään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nehän on sata vuotta sitten osanneet ruokkia diabeetikkoja paljon paremmin kuin nykyään. Nykyään sanotaan vaan, että ihan sama mitä syöt, kunhan laitat riittävästi insuliinia.
Tästä huolimatta silloin tyypin 1 diabetekseen kuoli nopeasti 20-luvulle asti, kun nykyään potilas voi elää melkein vuosisata diagnoosin jälkeen.
Nykyään hiv on "yhtä tappava" kuin diabetes. Niin se tiede kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleeni, että minkähänlainen ennuste on n.30-vuotiaalla, sokeria ja muuta epäterveellistä lähes päivittäin mättävällä kakkostyypin diabeetikolla? Kyseessä yksi ei järjenjättiläinen-tuttuni, joka väittää, että insuliinin piikittäminen riittää sairauden hoitoon (joutuu siis jo tuon ikäisenä piikittämään). Huhheijjaa, on se karua kun ei järki päätä pakota. Ykköstyypin diabeetikoita kohtaan tunnen sympatiaa, kun eivät sairaudelleen mitään mahda.
Eivätpä tietosi kakkostyypin diabeteksestakaan kovin hyvät ole. Kakkostyypin diabeteksen voi saada vaikkapa siitä syystä, ettei äiti ole raskausaikana saanut riittävästi energiaa. Ja esim. mun koko ikänsä hoikka täti sai kakkostyypin diabeteksen todennäköisesti kolesterolilääkityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Sata vuotta sitten syöpää hoidettiin jo leikkaamalla.
Itse asiassa jo satoja vuosia sitten, esim. 1700-luvun alussa rintasyöpää, valitettavasti ennen eetteriä ei ollut hyviä nukutusaineita, myös (muu) kivunlievitys oli puutteellista, puhumattakaan tulehdusten hoitamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on sata vuotta sitten osanneet ruokkia diabeetikkoja paljon paremmin kuin nykyään. Nykyään sanotaan vaan, että ihan sama mitä syöt, kunhan laitat riittävästi insuliinia.
Tästä huolimatta silloin tyypin 1 diabetekseen kuoli nopeasti 20-luvulle asti, kun nykyään potilas voi elää melkein vuosisata diagnoosin jälkeen.
Just näin, ja tuo ruokakommentti koskeekin lähinnä vain 2-tyyppiä vaikkei sen kirjoittaja sitä tajunnekaan.
Vittu mitä kysymyksiä. Ihmiset on todella vieraantuneita todellisuudesta. Ei ihme että kaiken maailman huuhaahoidot uppoavat kansaan kuin veitsi kuumaan voihin, kun ihmisillä ei ole perustietoa siitä, mitä lääketieteen kehitys on ihmiskunnalle merkinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokeria välttelemällä (siksi vanhat kutsuvat sokeritaudiksi). Edelleenkin jotkut luulevat, etteivät diabeetikot saa syödä sokeria ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vittu mitä kysymyksiä. Ihmiset on todella vieraantuneita todellisuudesta. Ei ihme että kaiken maailman huuhaahoidot uppoavat kansaan kuin veitsi kuumaan voihin, kun ihmisillä ei ole perustietoa siitä, mitä lääketieteen kehitys on ihmiskunnalle merkinnyt.
Tietämättömyyden määrä on sitä luokkaa, että nämä kohta keittelevät diabeetikkolapsiaan kuoliaiksi kuhnekylvyissä (vrt. tositapaus). Mitä ihmettä tässä välissä on tapahtunut, mikä oppiaine jäänyt pois koulusta? Missä ihmisten yleissivistys ja terve järki on nykyään?! Ei tosiaan ole ihme, että kaiken maailman huuhaatohtorit, detox-pillerit ja ph-dieetit uppoava ihmisiin. Guruksi voi alkaa kuka jutta vain!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta aloin miettimään että onko tämä nykyinen tilannekaan hyvä, että hoidetaan kaikkea mahdollista? Saattaa kuulostaa julmalta ja sydämettömältä, mutta olisiko luonnolla jokin tarkoitus sille miksi sairauksia on? Eli sotkeeko ihminen luonnon kiertokulkua puuttumalla sairauksiin? Älkää kivittäkö.
Olen samaa mieltä. Historian saatossa vain parhaat ja voimakkaimmat ovat säilyneet ja lisääntyneet. Nykyään lääketiede pystyy hoitamaan monia sairauksia ja näin ollen yhä sairaammat ja heikommat lisääntyvät ja heidän geeniperimä siirtyy eteenpäin. Näin ollen ihmisrotu heikkenee jatkuvasta, mutta toisaalta se on hyvä asia maapallon kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleeni, että minkähänlainen ennuste on n.30-vuotiaalla, sokeria ja muuta epäterveellistä lähes päivittäin mättävällä kakkostyypin diabeetikolla? Kyseessä yksi ei järjenjättiläinen-tuttuni, joka väittää, että insuliinin piikittäminen riittää sairauden hoitoon (joutuu siis jo tuon ikäisenä piikittämään). Huhheijjaa, on se karua kun ei järki päätä pakota. Ykköstyypin diabeetikoita kohtaan tunnen sympatiaa, kun eivät sairaudelleen mitään mahda.
Eivätpä tietosi kakkostyypin diabeteksestakaan kovin hyvät ole. Kakkostyypin diabeteksen voi saada vaikkapa siitä syystä, ettei äiti ole raskausaikana saanut riittävästi energiaa. Ja esim. mun koko ikänsä hoikka täti sai kakkostyypin diabeteksen todennäköisesti kolesterolilääkityksestä.
Totta, muotoilin viestini juonosti. Toki voi saada kakkostyypin diabeteksen myös niin, ettei se ole oma syy, ja totta kai myös näitä ihmisiä kohtaan tunnen myötätuntoa. Sen sijaan myötätuntoa on vaikea kohdistaa tämän mainitsemani tapauksen kaltaisiin yksilöihin, joiden sairaus on hankittu yksinkertaisesti syömällä sokeria aamusta iltaan niin, että paino on 120kg/160cm. Samanlainen linja jatkuu sairastumisesta huolimatta. Tässä vain pohdin, että mahtaako lääkityskään pidemmän päälle auttaa, jos ruokavalio on tuota luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta aloin miettimään että onko tämä nykyinen tilannekaan hyvä, että hoidetaan kaikkea mahdollista? Saattaa kuulostaa julmalta ja sydämettömältä, mutta olisiko luonnolla jokin tarkoitus sille miksi sairauksia on? Eli sotkeeko ihminen luonnon kiertokulkua puuttumalla sairauksiin? Älkää kivittäkö.
Olen samaa mieltä. Historian saatossa vain parhaat ja voimakkaimmat ovat säilyneet ja lisääntyneet. Nykyään lääketiede pystyy hoitamaan monia sairauksia ja näin ollen yhä sairaammat ja heikommat lisääntyvät ja heidän geeniperimä siirtyy eteenpäin. Näin ollen ihmisrotu heikkenee jatkuvasta, mutta toisaalta se on hyvä asia maapallon kannalta.
Muistelepa näitä ajatuksiasi sitten, kun oma äitisi tai isäsi kaipaisi hoitoa sydänkohtaukseen, sinulle tai lapsellesi puhkeaa syöpä tai puolisosi putoaa rakennustelineiltä silkkaa tyhmyyttään ja murtaa lantionsa. Geneettinen valinta se siinä vain niittää satoa ja tyhmät ja sairaat joutaakin karsia pois. Älä soita apua.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä pystytty hoitamaan mitenkään. Jotain sellaisia kokeiluja muistaakseni oli, että ruokavalio oli täysin hiilihydraatiton, mutta sekin vain hidasti menehtymistä.
Sitä tekevät monet muutkin hoidot - hidastavat menehtymistä.
Insuliini "keksittiin" melkein sata vuotta sitten; vuonna 1921.
http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/yleista_diabeteksesta/diabeteksen_historia