Vihaan miestäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.

Ei se auta siihen katkeruuteen. Tuntuu että mies on k..pää kun ei voi kantaa omaa vastuutaan lastenhoidosta ja laittaa sen oman työnsä kaiken edelle. Miksi hänen uransa on tärkeämpi kuin minun? Minusta lapsen olisi hyvä olla ainakin puolitoistavuotiaaksi asti kotona, mielellään kaksivuotiaaksi. ap

Olen samaa mieltä kanssasi, mutta minä puhuin asiasta ennen esikoisen alullepanoa miehen kanssa ihan kysymällä, että "kauanko ajattelit olla lapsen kanssa kotona?" Mies vastasi, että vuoden. Ja niin on ollutkin molempien kanssa, minä vähän kauemmin, omasta halustani. Miksi oletit, että mies jää kotiin (minunkin mielestäni sen pitäisi olla itsestäänselvyys, että haluaa jäädä, jos haluaa lapsenkin, mutta jos olet yhtään tilastoja vilkaissut niin naiset käyttävät 95% hoitovapaista. Eli käytännössä asia ei ole itsestäänselvyys, kaukana siitä).

Oletin niin, koska olemme molemmat tasa-arvon kannattajia, ja suhteessamme ei ennen lapsia ollut mitenkään perinteiset sukupuoliroolit. Kuva miehestäni on jotenkin muuttunut tämän asian myötä, tuntuu että elän jonkun 50-luvun arvoihin jämähtäneen juntin kanssa. Miksi minun pitäisi haluta olla miehen kanssa, joka haluaa poimia isyydestä vain rusinat pullasta?

OK. Ei sun tarvitsekaan haluta, eikä ylipäätään voi pakottaa itseään haluamaan mitään. Nyt sun täytyy vaan miettiä, voitko ja haluatko päästä yli noista asioista, vai pitääkö sun alkaa harkita eroa. Yksi vaihtoehto mitä itse ehkä suosisin kun lapsenne ovat vielä noin pieniä on, että laittaisin koko suhteen ja miehen mietinnän tauolle ja keskittyisin itseeni ja lapsiini. Tekisin asioita mistä itse nautin ja pitäisin hauskaa lasten kanssa, ja miettisin suhdetta reilusti myöhemmin.

Mielenkiinnosta, miten teit päätöksen toisesta lapsesta, kun ekan kanssa kokemus oli noin huono miehen isyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä tapauksessa äitikään halua hoitaa lapsia. Mitä isän hyysäystä tässä on. Ja aina voidaan lässyttää hienoja teorioita nykyajasta ja tasa-arvosta mutta tässä on nyt ihan konkreettinen ongelmatilanne käsillä johon pitäisi keksiä käytännön ratkaisu. Isälle lasten päivähoito ei ole ongelma, mutta äiti on kehittänyt siitä ylitsepääsemättömän(?) esteen omalle onnelleen. Miksi ihmeessä niitä lapsia pitää väkisin kenenkään olla kotona hoitamassa? En mä vastusta sitä jos ap saa miehensä puhuttua vaikka kesäksi kotiin mutta jos ei onnistu niin big deal?

Et ole kyllä nyt lukenut koko ketjua. :) Isälle lasten hoitoon jättäminen on ongelma, hän ei halua alle parivuotiasta hoitoon. (Johtuen varmaan osittain rakkaan äitinsä mielipiteistä). Ja äiti on kyllä tässä tapauksessa hoitanut lapsia kotona jo kolme vuotta, eli olisi äidin mielestä välillä isänkin vuoro. ap

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä tapauksessa äitikään halua hoitaa lapsia. Mitä isän hyysäystä tässä on. Ja aina voidaan lässyttää hienoja teorioita nykyajasta ja tasa-arvosta mutta tässä on nyt ihan konkreettinen ongelmatilanne käsillä johon pitäisi keksiä käytännön ratkaisu. Isälle lasten päivähoito ei ole ongelma, mutta äiti on kehittänyt siitä ylitsepääsemättömän(?) esteen omalle onnelleen. Miksi ihmeessä niitä lapsia pitää väkisin kenenkään olla kotona hoitamassa? En mä vastusta sitä jos ap saa miehensä puhuttua vaikka kesäksi kotiin mutta jos ei onnistu niin big deal?

Äitihän on hoitanut jo ilmeisesti ainakin pari vuotta, mies ei ole ollut lainkaan lasten kanssa kotona. Parin viikon isyyslomaa ei lasketa, sillä ap oli silloin myös kotona ja oletettavasti hoiti imetysikäisen vauvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.

Ei se auta siihen katkeruuteen. Tuntuu että mies on k..pää kun ei voi kantaa omaa vastuutaan lastenhoidosta ja laittaa sen oman työnsä kaiken edelle. Miksi hänen uransa on tärkeämpi kuin minun? Minusta lapsen olisi hyvä olla ainakin puolitoistavuotiaaksi asti kotona, mielellään kaksivuotiaaksi. ap

Olen samaa mieltä kanssasi, mutta minä puhuin asiasta ennen esikoisen alullepanoa miehen kanssa ihan kysymällä, että "kauanko ajattelit olla lapsen kanssa kotona?" Mies vastasi, että vuoden. Ja niin on ollutkin molempien kanssa, minä vähän kauemmin, omasta halustani. Miksi oletit, että mies jää kotiin (minunkin mielestäni sen pitäisi olla itsestäänselvyys, että haluaa jäädä, jos haluaa lapsenkin, mutta jos olet yhtään tilastoja vilkaissut niin naiset käyttävät 95% hoitovapaista. Eli käytännössä asia ei ole itsestäänselvyys, kaukana siitä).

Oletin niin, koska olemme molemmat tasa-arvon kannattajia, ja suhteessamme ei ennen lapsia ollut mitenkään perinteiset sukupuoliroolit. Kuva miehestäni on jotenkin muuttunut tämän asian myötä, tuntuu että elän jonkun 50-luvun arvoihin jämähtäneen juntin kanssa. Miksi minun pitäisi haluta olla miehen kanssa, joka haluaa poimia isyydestä vain rusinat pullasta?

OK. Ei sun tarvitsekaan haluta, eikä ylipäätään voi pakottaa itseään haluamaan mitään. Nyt sun täytyy vaan miettiä, voitko ja haluatko päästä yli noista asioista, vai pitääkö sun alkaa harkita eroa. Yksi vaihtoehto mitä itse ehkä suosisin kun lapsenne ovat vielä noin pieniä on, että laittaisin koko suhteen ja miehen mietinnän tauolle ja keskittyisin itseeni ja lapsiini. Tekisin asioita mistä itse nautin ja pitäisin hauskaa lasten kanssa, ja miettisin suhdetta reilusti myöhemmin.

Mielenkiinnosta, miten teit päätöksen toisesta lapsesta, kun ekan kanssa kokemus oli noin huono miehen isyydestä?

Toinen lapsi oli pillerilapsi, aborttiin en kyennyt. Nyt tässä kauhulla odottelen saammeko kierukkalapsenkin, mutta kai se olisi aika epätodennäköistä samalle ihmiselle sattua useampi "mahdottomuus". ap

Vierailija kirjoitti:

Sen tiedän kyllä varmasti (tästä sentään olemme keskustelleet), että jos eroaisimme, niin mieheni haluaisi nähdä lapsia useammin kuin joka toinen viikonloppu. Tuntuu siis välillä, että eroaminen pakottaisi hänetkin ottamaan enemmän vastuuta, ja minäkin saisin edes joskus olla "vapaalla". ap

Tätä en tajua näissä isissä. Avioliiton aikana voidaan surutta jättää lapset yksin äidin hoidettaviksi, mutta eron jälkeen pitää saada vähintää 50-50-huoltajuus. Miksi niistä lapsista tulee kiinnostavia vasta sitten? Kunnon rusinat pullasta -meininkiä.

Mielestäni siinä mennään jo metsään, jos parisuhteessa toista pakotetaan ja vaaditaan tekemään jotain, ei ap:n mies varmaan pakottanut ap:ta hankkimaan lapsia? Ap voit keskustella miehesi kanssa, mutta et sinä häntä voi pakottaa olemaan lasten kanssa kotona. Voit yrittää perustella, että suhde lapsiin syvenisi ja oppisi tuntemaan lapsia paremmin, saisi hengähtää työkiireiltä jne, mutta jos miehen kanta on se, että hän ei tätä halua, niin ei muuta kuin lapset hoitoon. Kyllä lapset sen hoitoon menon kestää, mutta sitten sovitte vain ne käytännön jutut, kuten viemiset ja hakemiset ja sairauspoissaolot etukäteen ja vaikka kirjallisesti niin mieskään ei voi lusmuta :D 

Jaa no ehkä tosiaan mies voisi sitten hoitaa lapset vuorostaan. Tai hänen äitinsä! Mitäs jos ilmoitat että menet töihin, haetaanko tarhapaikkaa vai isälle hoitovapaata? Vähän vastuuta miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni siinä mennään jo metsään, jos parisuhteessa toista pakotetaan ja vaaditaan tekemään jotain, ei ap:n mies varmaan pakottanut ap:ta hankkimaan lapsia? Ap voit keskustella miehesi kanssa, mutta et sinä häntä voi pakottaa olemaan lasten kanssa kotona. Voit yrittää perustella, että suhde lapsiin syvenisi ja oppisi tuntemaan lapsia paremmin, saisi hengähtää työkiireiltä jne, mutta jos miehen kanta on se, että hän ei tätä halua, niin ei muuta kuin lapset hoitoon. Kyllä lapset sen hoitoon menon kestää, mutta sitten sovitte vain ne käytännön jutut, kuten viemiset ja hakemiset ja sairauspoissaolot etukäteen ja vaikka kirjallisesti niin mieskään ei voi lusmuta :D 

Nythän mies on pakottanut ap:n hoitamaan lapset yksin, vaikka molemmat ovat halunneet lapsia tasa-arvoisessa parisuhteessa. Sekö sitten on reilua? Ja nytkään mies ei halua laittaa lapsia hoitoon, muttei suostu myöskään kantamaan vastuuta lapsista. Miten se on kohtuullista?

Vierailija kirjoitti:

Jaa no ehkä tosiaan mies voisi sitten hoitaa lapset vuorostaan. Tai hänen äitinsä! Mitäs jos ilmoitat että menet töihin, haetaanko tarhapaikkaa vai isälle hoitovapaata? Vähän vastuuta miehelle.

Tämä on varmaan ainoa vaihtoehto eron lisäksi. Ilmoitat, että sinä olet osuutesi tehnyt. Nyt on miehen vuoro hoitaa lapset, tai sitten he menevät hoitoon muualle. Ihan turha alistua miehen vallan alle enää enempää.

Vierailija kirjoitti:

Jaa no ehkä tosiaan mies voisi sitten hoitaa lapset vuorostaan. Tai hänen äitinsä! Mitäs jos ilmoitat että menet töihin, haetaanko tarhapaikkaa vai isälle hoitovapaata? Vähän vastuuta miehelle.

Olen kyllä miettinyt tätä anopille hoitoon ratkaisua! Pelkään vain, että anoppi suostuisi jostain velvollisuuden tunnosta ja sitten väsähtäisi. Nyt lapsukaiset heräsi ja lähden heitä viihdyttämään. Kiitos kommenteistanne! ap

Vierailija kirjoitti:

Miksei miehien voi olettaa kantavan vastuuta lapsistaan? Miksi parisuhteen toisella osapuolella olisi okeus olla vapaamatkustaja?

ja joku alapeukutti tätäkin! Voihan vittu! Miehille ei todellisuudessa suurin osa äideistä halua antaa todellista vastuuta ja tasavertaista asemaa vanhempana ja kasvattajana, sen näkee tästä ketjusta heti. Minusta on järkyttävää miten ihmiset voivat ajatella että "äiti on se parempi vanhempi". Hyi helvetti. Ja sitten koetaan että ollaan maailman parhaita vanhempia, kun opetetaan omat lapset ajattelemaan, ettei isä kykene hoitamaan lapsiaan yhtä hyvin kuin äiti.. ja ollaan ihan sokeita tälle omalle asenteelle. Mutta se tämän palstan yleinen ongelma onkin, ihmiset täällä ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Tsemppiä ap. Itsekin olisin helvetin pettynyt ja vihainen, jos oma mies ei hoitaisikaan lapsia. Voisi olla että mielikuvani miehestä muuttuisi niin paljon, että ero tulisi. Mulle tärkeintä on ihmisten tasa-arvoisuus ja tasavertaisuus, ja sukupuolittuneet asetelmat nostaa karvat niin pystyyn, etten pystyisi sulattamaan sitä ettei kumppani kannakaan korteaan kekoon. Voimia!

Ehkä joku kaunis päivä naiset ymmärtävät, ettei lapsien tekeminen tee huonosta parisuhteesta yhtään sen parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni siinä mennään jo metsään, jos parisuhteessa toista pakotetaan ja vaaditaan tekemään jotain, ei ap:n mies varmaan pakottanut ap:ta hankkimaan lapsia? Ap voit keskustella miehesi kanssa, mutta et sinä häntä voi pakottaa olemaan lasten kanssa kotona. Voit yrittää perustella, että suhde lapsiin syvenisi ja oppisi tuntemaan lapsia paremmin, saisi hengähtää työkiireiltä jne, mutta jos miehen kanta on se, että hän ei tätä halua, niin ei muuta kuin lapset hoitoon. Kyllä lapset sen hoitoon menon kestää, mutta sitten sovitte vain ne käytännön jutut, kuten viemiset ja hakemiset ja sairauspoissaolot etukäteen ja vaikka kirjallisesti niin mieskään ei voi lusmuta :D 

Nythän mies on pakottanut ap:n hoitamaan lapset yksin, vaikka molemmat ovat halunneet lapsia tasa-arvoisessa parisuhteessa. Sekö sitten on reilua? Ja nytkään mies ei halua laittaa lapsia hoitoon, muttei suostu myöskään kantamaan vastuuta lapsista. Miten se on kohtuullista?

No eihän se nyt olekaan kohtuullista, luin tuon yhden ap:n selventävän kommentin vasta omani kirjoittamisen jälkeen. Ap voi siis mielestäni hyvin mennä puhumaan miehensä kanssa ja sanoa, että kuuleppas rakas, minä menen takaisin töihin päivämäärällä x, jäätkö hoitamaan lapsia vai laitetaanko hoitoon? Ei kannata lähteä asiasta riitelemään eikä katkeroitumaan, kun eihän se mies voi ap:ta pakottaa olemaan kotona, eikä miehen tai anopin sana ole laki siitä, milloin penskat voi laittaa hoitoon. Hyvin ne mukulat siellä pärjää, jos ei tosiaan isä halua jäädä kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa no ehkä tosiaan mies voisi sitten hoitaa lapset vuorostaan. Tai hänen äitinsä! Mitäs jos ilmoitat että menet töihin, haetaanko tarhapaikkaa vai isälle hoitovapaata? Vähän vastuuta miehelle.

Olen kyllä miettinyt tätä anopille hoitoon ratkaisua! Pelkään vain, että anoppi suostuisi jostain velvollisuuden tunnosta ja sitten väsähtäisi. Nyt lapsukaiset heräsi ja lähden heitä viihdyttämään. Kiitos kommenteistanne! ap

Aika alusta asti on ollut selvää, että ongelmasi johtivat ajattelutaitojen puutteesta. Jos parantaisit niitä?

Joo minäkään en heti tajunnut että päivähoito on miehelle ongelma. Mutta hän ei voi ap:ta pakottaa olemaan kotona sen enempää kuin ap miestään. Anopilla ei ole mitään sananvaltaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku kaunis päivä naiset ymmärtävät, ettei lapsien tekeminen tee huonosta parisuhteesta yhtään sen parempaa.

Ei kai lapsia tehdä siksi, että halutaan parisuhteesta parempi, vaan siksi, että halutaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni siinä mennään jo metsään, jos parisuhteessa toista pakotetaan ja vaaditaan tekemään jotain, ei ap:n mies varmaan pakottanut ap:ta hankkimaan lapsia? Ap voit keskustella miehesi kanssa, mutta et sinä häntä voi pakottaa olemaan lasten kanssa kotona. Voit yrittää perustella, että suhde lapsiin syvenisi ja oppisi tuntemaan lapsia paremmin, saisi hengähtää työkiireiltä jne, mutta jos miehen kanta on se, että hän ei tätä halua, niin ei muuta kuin lapset hoitoon. Kyllä lapset sen hoitoon menon kestää, mutta sitten sovitte vain ne käytännön jutut, kuten viemiset ja hakemiset ja sairauspoissaolot etukäteen ja vaikka kirjallisesti niin mieskään ei voi lusmuta :D 

Nythän mies on pakottanut ap:n hoitamaan lapset yksin, vaikka molemmat ovat halunneet lapsia tasa-arvoisessa parisuhteessa. Sekö sitten on reilua? Ja nytkään mies ei halua laittaa lapsia hoitoon, muttei suostu myöskään kantamaan vastuuta lapsista. Miten se on kohtuullista?

No eihän se nyt olekaan kohtuullista, luin tuon yhden ap:n selventävän kommentin vasta omani kirjoittamisen jälkeen. Ap voi siis mielestäni hyvin mennä puhumaan miehensä kanssa ja sanoa, että kuuleppas rakas, minä menen takaisin töihin päivämäärällä x, jäätkö hoitamaan lapsia vai laitetaanko hoitoon? Ei kannata lähteä asiasta riitelemään eikä katkeroitumaan, kun eihän se mies voi ap:ta pakottaa olemaan kotona, eikä miehen tai anopin sana ole laki siitä, milloin penskat voi laittaa hoitoon. Hyvin ne mukulat siellä pärjää, jos ei tosiaan isä halua jäädä kotiin. 

Kymmenkuinen on kyllä aika pieni jäämään hoitoon. Jos kumpikaan ei halua lapsia hoitoon, pitäisi lapsia sitten hoitaa vuorotellen. Siinä mielessä voi kyllä olettaa myös isän jäävän välillä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni siinä mennään jo metsään, jos parisuhteessa toista pakotetaan ja vaaditaan tekemään jotain, ei ap:n mies varmaan pakottanut ap:ta hankkimaan lapsia? Ap voit keskustella miehesi kanssa, mutta et sinä häntä voi pakottaa olemaan lasten kanssa kotona. Voit yrittää perustella, että suhde lapsiin syvenisi ja oppisi tuntemaan lapsia paremmin, saisi hengähtää työkiireiltä jne, mutta jos miehen kanta on se, että hän ei tätä halua, niin ei muuta kuin lapset hoitoon. Kyllä lapset sen hoitoon menon kestää, mutta sitten sovitte vain ne käytännön jutut, kuten viemiset ja hakemiset ja sairauspoissaolot etukäteen ja vaikka kirjallisesti niin mieskään ei voi lusmuta :D 

Nythän mies on pakottanut ap:n hoitamaan lapset yksin, vaikka molemmat ovat halunneet lapsia tasa-arvoisessa parisuhteessa. Sekö sitten on reilua? Ja nytkään mies ei halua laittaa lapsia hoitoon, muttei suostu myöskään kantamaan vastuuta lapsista. Miten se on kohtuullista?

No eihän se nyt olekaan kohtuullista, luin tuon yhden ap:n selventävän kommentin vasta omani kirjoittamisen jälkeen. Ap voi siis mielestäni hyvin mennä puhumaan miehensä kanssa ja sanoa, että kuuleppas rakas, minä menen takaisin töihin päivämäärällä x, jäätkö hoitamaan lapsia vai laitetaanko hoitoon? Ei kannata lähteä asiasta riitelemään eikä katkeroitumaan, kun eihän se mies voi ap:ta pakottaa olemaan kotona, eikä miehen tai anopin sana ole laki siitä, milloin penskat voi laittaa hoitoon. Hyvin ne mukulat siellä pärjää, jos ei tosiaan isä halua jäädä kotiin. 

Kymmenkuinen on kyllä aika pieni jäämään hoitoon. Jos kumpikaan ei halua lapsia hoitoon, pitäisi lapsia sitten hoitaa vuorotellen. Siinä mielessä voi kyllä olettaa myös isän jäävän välillä kotiin.

Onhan se pieni joo, mutta pärjää kyllä. Pikkusiskoni meni hoitoon 9 kk ikäisenä ja ihan tervepäinen ihminen tuosta on tullut ja aika monissa maissa lapset taitaa mennä tosi pieninä hoitoon. Pointti on kuitenkin siinä, että mies ei voi pakottaa ap:ta olemaan kotona eikä ap voi pakottaa miestä olemaan kotona. Tällöin ainut ratkaisu on hoitopaikka lapsille.

No on ihan yleistä, että pikkulapsiaikana vihaa puolisoaan. Sen takia niitä erojakin on niin paljon. Se on rankkaa aikaa. Mutta kyllä se siitä. Sitten kun pääset töihin niin tilanne ehkä normalisoituu. Koitat vaan sinnitellä eteenpäin.

Hei ap! Ymmärrän sua todella hyvin. Meillä esikoinen 3 v 7 kk ja kuopus 8 kk. 

Itsellänikin se tunne, että on minun tehtäväni mahdollistaa miehen elämä, ura sekä lapset. Minä huolehdin lapsista arkisin, kun he ovat kipeitä, kun on työmatkoja ja työhön liittyviä illanviettoja. Ei tarvitse miehen murehtia. Hän sai ylimääräisen luottamustehtävän ja palkankorotuksen, mutta en osannut iloita, koska se tarkoitti vaan yhä pidempiä työpäiviä hänelle. Meillä on sama koulutus ja palkkataso, mutta joskus olen katkera kun mieheni edetessä urallaan minä hinkkaan syöttötuolia puurosta. Mutta kun palaan töihin, niin hänkin joutuu sitten osallistumaan kyllä, siitä en jousta vaikka mikä olisi. 

Mitenkäs olisi pienemmälle perhepäivähoito? Itse olemme harkinneet laittavamme pienemmän ensi syksystä perhepäivähoitajalle. Ikää tuolloin vuosi. Mielestäni parempi ratkaisu kuin päiväkoti. Haluan takaisin töihin, mutta mies ei halua kotiin. Mitään syitä tähän ei ole, muuta kun perinteiset "en voi olla poissa, urani kärsii" ja uskon ettei mieheni edes halua olla koti-isä, vaikka lapsia rakastaakin ja on muuten erinomainen huolehtija. Mietin pitkään että voinko laittaa niin pientä hoitoon, mutta se taitaa olla paras ratkaisu perheellemme. En halua katkeroitua enempää. Ikävältä se silti tuntuu, että mies arvostaa kotona oloa niin vähän, että ei halua tehdä sitä. Eli jos minä en ole kotona, niin hoitoon sitten vaan, vaikka tutkimuksetkin osoittavat että etenkin alle 2-v. hyötyvät kotihoidosta. Hänestäkin pph on ihan yhtä hoitaja lapselle kuin oma vanhempi..