Lue keskustelun säännöt.
Vihaan miestäni
12.05.2016 |
Olen kolmekymppinen nainen, jolla on mies ja lapsia. Parisuhde oli onnellinen ensimmäisen lapsen syntymään asti. Sen jälkeen kaikki muuttui, tai ehkä kuitenkin vain se oma suhtautuminen, en tiedä.
Asia on niin, että olen hyvin väsynyt perheestä ja kodista huolehtimiseen, ja olen siitä todella katkeroitunut miehelleni. Mies piti esikoisen synnyttyä vain kaksi viikkoa isyyslomaa, jonka aikana kävi muutamana päivänä kuitenkin töissä. Ne olivatkin vuoden ainoat lomat. Ei mitään vuosilomia tms. Työpäiviin meni matkoineen 10,5 tuntia. Sen lisäksi hän oli harrastuksissaan 2-3 iltana viikossa. Tuntui että olen niin yksin. Tappeluiden ja itkujen jälkeen tilanne rauhoittui, harrastukset vähenivät ja lopulta jäivät kokonaan (en kylläkään pyytänyt niistä kokonaan luopumaan). Töihin menee matkoineen enää 10 tuntia. Lomiakin on noin kolme viikkoa vuodesta: kaksi kesällä ja yksi jouluna. Toinen lapsi syntyi, mutta en pääse yli siitä esikoisen vauva-ajasta.
Nyt olen kuitenkin vieläkin väsynyt, enkä osaa olla vihaamatta miestäni, vaikka hän ei ole enää niin paljon poissa. Haluaisin jo itse palata töihin, mutta hän ei voi jäädä hoitovapaalle. En tiedä miksi se suututtaa niin paljon. Hänellä on kyllä parempi palkka, mutta tuntuu että vähemmälläkin pärjättäisiin.
Kommentit (84)
Nuorempi on vasta 10kk, joten en pystyisi häntä päiväkotiin jättämään. :( Alueellamme on todella yleistä, että isäkin pitää hoitovapaata, mikä ei auta katkeroitumiseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa tehdä lapsia jos haluaa olla töissä.
Kotona oloa suurempana ongelmana pidän tässä tosiaan sitä, että tunnen vihaa miestäni kohtaan. Olisi kiva kuulla kokemuksia muilta äideiltä: onko kukaan muu tuntenut näin miestään kohtaan pikkulapsiaikana? ap
No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.
Tämä ei nyt auta, mutta miksi ihmeessä teit vielä toisen lapsen? Älä nyt enää ainakaan kolmatta tee. Itselläni kävi vähän samoin että lapsen syntymän jälkeen mies muuttui täysin, ei olisi tullut mieleenkään toisen lapsen hankinta... lähinnä mietin miten selviän yksin tuon yhden kanssa, miten järjestämme asiat jne.
En osaa antaa muuta neuvoa kuin pariterapia tai sitten väliaikainen erilleen muutto niin että katsot häviääkö vihan tunteet vai jatkuvatko. Jos jatkuvat eroaisin ehkä itse kun olisin terapiaa kokeillut. Kyllä se vihan tunne vaikuttaa koko perheeseen ja myös lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ongelma ratkaistaan sillä , että miehesi jää pois työelämästä ja jää kotiin pitämään sinua kädestä kukkaessu päällä ja imuri yhdessä, ja pölyhuiska toisessa kädessä.
Ihanko tuli yllätyksenä että lapset tuovat mukanaan vastuita ja tekemistä?
Tämän takia jokaisen naisen lisääntymiskyky tulisi oikeasti tarkistaa ja asettaa luvanvaraiseksi valtion toimesta.
Vierailija kirjoitti:
No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.
Ei se auta siihen katkeruuteen. Tuntuu että mies on k..pää kun ei voi kantaa omaa vastuutaan lastenhoidosta ja laittaa sen oman työnsä kaiken edelle. Miksi hänen uransa on tärkeämpi kuin minun? Minusta lapsen olisi hyvä olla ainakin puolitoistavuotiaaksi asti kotona, mielellään kaksivuotiaaksi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ongelma ratkaistaan sillä , että miehesi jää pois työelämästä ja jää kotiin pitämään sinua kädestä kukkaessu päällä ja imuri yhdessä, ja pölyhuiska toisessa kädessä.
Ihanko tuli yllätyksenä että lapset tuovat mukanaan vastuita ja tekemistä?
Tämän takia jokaisen naisen lisääntymiskyky tulisi oikeasti tarkistaa ja asettaa luvanvaraiseksi valtion toimesta.
Miksi mies saa olettaa että nainen jää kotiin kukkaessu päällä? Missäs se tasa-arvo on?
Miksi olet katkera miehellesi, vaikka elämäsi on tuollaista omien valintojesi johdosta? Miksi sinä et tee uraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas tuo ei ole mikään peruste erota ja rikkoa lasten kotia. Kasva aikuiseksi ja get over it. Terapiaa jos ei onnistu. Mieti miten lyhyet äitiyslomat monissa maissa on eikä puhettakaan mistään kahden viikon isyyslomasta, harrastuksetkin mies on jättänyt. Jos se kotona olo on niin kauheaa, miksi oletat sitä mieheltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.
Ei se auta siihen katkeruuteen. Tuntuu että mies on k..pää kun ei voi kantaa omaa vastuutaan lastenhoidosta ja laittaa sen oman työnsä kaiken edelle. Miksi hänen uransa on tärkeämpi kuin minun? Minusta lapsen olisi hyvä olla ainakin puolitoistavuotiaaksi asti kotona, mielellään kaksivuotiaaksi. ap
oma työ huoh. Mies tekee duunia, että saatte leipää pöytään. Ei kaikkea voi eikä kannata jakaa 50/50. Ei fimassakaan jokainen työntekijä tee 1/x osaa kaikista hommista vaan kaikilla on se oma tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet katkera miehellesi, vaikka elämäsi on tuollaista omien valintojesi johdosta? Miksi sinä et tee uraa?
Siksi, etten ollut tajunnut ennen tätä lisääntymistäni kysyä mieheltäni, olemmeko sitten lasten synnyttyä tasa-arvoisia vanhempia, joista molemmat vuorotellen jättävät oman elämänsä taka-alalle lastenhoidon takia. Pidin sitä jotenkin itsestäänselvyytenä, elämmehän 2010-lukua. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.
Ei se auta siihen katkeruuteen. Tuntuu että mies on k..pää kun ei voi kantaa omaa vastuutaan lastenhoidosta ja laittaa sen oman työnsä kaiken edelle. Miksi hänen uransa on tärkeämpi kuin minun? Minusta lapsen olisi hyvä olla ainakin puolitoistavuotiaaksi asti kotona, mielellään kaksivuotiaaksi. ap
oma työ huoh. Mies tekee duunia, että saatte leipää pöytään. Ei kaikkea voi eikä kannata jakaa 50/50. Ei fimassakaan jokainen työntekijä tee 1/x osaa kaikista hommista vaan kaikilla on se oma tehtävänsä.
No kyllä tasan pitäisi voida jakaa 50/50 työssäolo. On ihan kukkua, että naisen pitäisi automaattisesti jäädä pois työelämästä, kun isä voi sen myös tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö miksi teit toisen lapsen? :D voit saman tien katkeroitua itsellesi.
Tuntuu vähän että kannat kaunaa vanhoista. Suosittelen terapiaa teille. Ja mitä lastenhoitoon tulee, niin ei kannata vaatia toiselta sitä mitä itse haluaa suoraan. Jos mies haluaa lapset päiväkotiin, niin eiköhän se toimi ihan hyvin. Jos se sua hirvittää, niin sitten olet kotona? Pari kk ja lapsi on vuoden, kyllä se alkaa jo paremmin pärjätä päivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.
Ei se auta siihen katkeruuteen. Tuntuu että mies on k..pää kun ei voi kantaa omaa vastuutaan lastenhoidosta ja laittaa sen oman työnsä kaiken edelle. Miksi hänen uransa on tärkeämpi kuin minun? Minusta lapsen olisi hyvä olla ainakin puolitoistavuotiaaksi asti kotona, mielellään kaksivuotiaaksi. ap
oma työ huoh. Mies tekee duunia, että saatte leipää pöytään. Ei kaikkea voi eikä kannata jakaa 50/50. Ei fimassakaan jokainen työntekijä tee 1/x osaa kaikista hommista vaan kaikilla on se oma tehtävänsä.
No kyllä tasan pitäisi voida jakaa 50/50 työssäolo. On ihan kukkua, että naisen pitäisi automaattisesti jäädä pois työelämästä, kun isä voi sen myös tehdä.
Ei vanhemmat voi mitenkään olla viikko/viikko systeemillä töissä. Ja se on lapsille erittäin vahingollista heittää ne hoitoon pieninä. Se sattuu olla biologiaa, että äiti imettää ja täten lapsi tarvitsee äitiä enemmän kuin isää syntyessään. Koittakaa sopia jos mies jäisi koti-isäksi ja menet töihin kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja olakseen vain isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Öö miksi teit toisen lapsen? :D voit saman tien katkeroitua itsellesi.
Tuntuu vähän että kannat kaunaa vanhoista. Suosittelen terapiaa teille. Ja mitä lastenhoitoon tulee, niin ei kannata vaatia toiselta sitä mitä itse haluaa suoraan. Jos mies haluaa lapset päiväkotiin, niin eiköhän se toimi ihan hyvin. Jos se sua hirvittää, niin sitten olet kotona? Pari kk ja lapsi on vuoden, kyllä se alkaa jo paremmin pärjätä päivähoidossa.
Ei mieskään halua lapsia päiväkotiin näin pieninä, vaan olettaa minun olevan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.
Ei se auta siihen katkeruuteen. Tuntuu että mies on k..pää kun ei voi kantaa omaa vastuutaan lastenhoidosta ja laittaa sen oman työnsä kaiken edelle. Miksi hänen uransa on tärkeämpi kuin minun? Minusta lapsen olisi hyvä olla ainakin puolitoistavuotiaaksi asti kotona, mielellään kaksivuotiaaksi. ap
oma työ huoh. Mies tekee duunia, että saatte leipää pöytään. Ei kaikkea voi eikä kannata jakaa 50/50. Ei fimassakaan jokainen työntekijä tee 1/x osaa kaikista hommista vaan kaikilla on se oma tehtävänsä.
Onko niiden lasten olla hyvä kotona, jos äiti on näin katkera? Ei kaikki naiset oo kotiäitityyppiä. Minä palasin töihin kun nuorempi oli11kk. Ja oli ihanaa taas olla työssä. Ihan tasapainoinen lapsi siitä on kasvanut. Mistä ap oikeasti on katkera miehelleen? Voisitko olla oikeasti vihainen itsellesi siitä, ettet viihdykään kotona lasten kanssa, ettet olekaan ihanteiden mukainen täydellinen äitihahmo. Ja projisoit vihasi mieheesi. Terveisin psykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.
Ei se auta siihen katkeruuteen. Tuntuu että mies on k..pää kun ei voi kantaa omaa vastuutaan lastenhoidosta ja laittaa sen oman työnsä kaiken edelle. Miksi hänen uransa on tärkeämpi kuin minun? Minusta lapsen olisi hyvä olla ainakin puolitoistavuotiaaksi asti kotona, mielellään kaksivuotiaaksi. ap
oma työ huoh. Mies tekee duunia, että saatte leipää pöytään. Ei kaikkea voi eikä kannata jakaa 50/50. Ei fimassakaan jokainen työntekijä tee 1/x osaa kaikista hommista vaan kaikilla on se oma tehtävänsä.
No kyllä tasan pitäisi voida jakaa 50/50 työssäolo. On ihan kukkua, että naisen pitäisi automaattisesti jäädä pois työelämästä, kun isä voi sen myös tehdä.
Vain hyvin pieni osa miehistä käyttää enemmän kuin pakolliset vapaat, joten ei pitäisi tulla yllätyksenä. Varsinkin kun mies tienaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No herran tähden sinnittelet pari kuukautta ja panet sitten lapset hoitoon.
Ei se auta siihen katkeruuteen. Tuntuu että mies on k..pää kun ei voi kantaa omaa vastuutaan lastenhoidosta ja laittaa sen oman työnsä kaiken edelle. Miksi hänen uransa on tärkeämpi kuin minun? Minusta lapsen olisi hyvä olla ainakin puolitoistavuotiaaksi asti kotona, mielellään kaksivuotiaaksi. ap
oma työ huoh. Mies tekee duunia, että saatte leipää pöytään. Ei kaikkea voi eikä kannata jakaa 50/50. Ei fimassakaan jokainen työntekijä tee 1/x osaa kaikista hommista vaan kaikilla on se oma tehtävänsä.
No kyllä tasan pitäisi voida jakaa 50/50 työssäolo. On ihan kukkua, että naisen pitäisi automaattisesti jäädä pois työelämästä, kun isä voi sen myös tehdä.
Ei vanhemmat voi mitenkään olla viikko/viikko systeemillä töissä. Ja se on lapsille erittäin vahingollista heittää ne hoitoon pieninä. Se sattuu olla biologiaa, että äiti imettää ja täten lapsi tarvitsee äitiä enemmän kuin isää syntyessään. Koittakaa sopia jos mies jäisi koti-isäksi ja menet töihin kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja olakseen vain isän kanssa.
Tätä olen juuri yrittänyt ajaa takaa, että mieskin jäisi edes pariksi kuukaudeksi kotiin. En enää imetä, joten kesäksi olisi voinut ihan hyvin jäädä, jos olisi halunnut. Suututtaa, että äideillä on vieläkin paljon isompi vastuu lapsista.
No miksi et sitten palaa töihin? Lapset päivähoitoon.