Sattuuko synnytys?
Haluaisin vauvan mutta synnyttäminen pelottaa :(
Kommentit (19)
Ei satu. Mitä lie urbaanilegendaa ne niin sanotut synnytyskivut.
Ainostaan supistukset sattuivat, ainakin minusta. Sekin helpotti epiduraalilla.
Sorry mutta joo, aivan helvetisti. Ja enemmänkin.
No jos tuollasta pelkäät niin et kyllä ole tarpeeksi kypsä hankkimaan lapsia.
Toisilla sattuu enemmän ja toisilla vähemmän. Sektion saa aina eikä nukutuksessa/puudutuksessa tietenkään ole kipuja, mutta kyllä se leikkaushaava on jonkun verran kipeä jossain vaiheessa. Täysin kivuttomaksi synnytystä tuskin saa mitenkään muuten kuin siinä tapauksessa että synnyttää tajuttomana eikä ikinä herää tuntemaan kipuja siitä tajuttomuudesta.
Ei satu. Naiset huutaa siellä pelkästä riemusta ja elämänilosta, kun saavat suuren kunnian synnyttää tähän maailmaan uusia siittäjiä ja synnyttäjiä. Huraaaaa! Aaaa!
Sattuu se parhaimmassakin tapauksesa jonkin verran. Ihan kivutonta synnytystä ei kai ole tapahtunut alateitse? Sektiot asia erikseen.
Mutta hyvin ohimenevä kipu alatiesynnytyksessä. Jos kaikki menee hyvin (kuten useimmiten menee), niin sitä ei edes muista, kun lapsi on sylissä.
Ei kannata katsoa leffoja ja jenkkisarjoja tässä mielessä. Niitä, jossa hullun huudon saattelemana lapsi tulee maailmaan.
Itse purin hammasta ja ääntäkään en päästänyt. Ja tämä ei ole meriitti sinänsä. Saa huutaa, jos siltä tuntuu.
Kyllä luulin, että kuolen. Kipu oli kamala!
KOhta Mies29 tulee kertomaan, että synnytys ei niinkään satu, vaan tuntuu vain hirveän epämukavalta. Hän kyllä tietää nämä jutut.
Sattuu, mutta ei se ole samanlaista kuin elokuvissa, joissa "synnyttäjä" huutaa kuin hyeena. Supistukset voi tuntua pelkältä alaselkäkivulta ja synnytyskipu voi olla lyhyen aikaa voimakasta, mutta se unohtuu useimmilta kokonaan. Yllätyskipu voi tulla jälkikäteen, kun kohtu supistuessaan aiheuttaa pahemmat kivut kuin supistukset ennen synnytystä.
No mulla ei sattunut. Synnytyksiä takana 2kpl, ekan kesto 4h, toisen 2,5h (lasken ekasta supistuksesta siihen, että vauva on sylissä). Supistukset tuntui menkkakipuina,ponnistusvaihe tuntui kuin olisi änkenyt vesimelonia ulos toosasta. Muistan kysyneeni kätilöltä että "koska tän pitäs alkaa sattumaan?". Puudutuksia en ehtinyt saamaan, olin liuan auki sairaalaan päästessäni. Mutta mulla on muutenkin korkea kipukynnys, ei pitä tuudittautua että se olisi yhtä helppoa kaikilla..
Joillain sattuu, jollain ei. Joillain sattuu vain supistukset ja joillain vain vauvan eteneminen synnytyskanavassa. Joillain sattuu kaikki. Kivunlievityksen ehkä saa tai sitten ei. Tehokin vaihtelee.
Itselläni supistukset olivat todella kivuliaat, ja pysyin juuri ja juuri tajuissani. Sain onneksi kiireellisenä epiduraalin ja ilokaasuakin. Muut synnytyskivut olivat mitättömiä supistuksiin verrattuna.
Synnytys on kuin ummetuspaskaa vääntäisi, toisilla se paska vaan on isompi ja kovempi kuin toisilla.
Joo ei se kirkuminen auta mitään, kannattaa säästää voimat ponnistamiseen. Itse olen synnyttänyt 2x ilman kivunlievitystä ja sattuuhan se, hetkellisesti tosi paljon, mutta siinä vaiheessa on jo myöhäistä katua ja kipu helpottaa heti lapsen synnyttyä. Mitä nyt jälkisupistuksia vielä tulee mutta niihin(kin) saa särkylääkettä.
No minä olin synnytyshuoneessa 45 minuuttia ja supistukset sattui, ja ponnistusvaihe sattui.
Ja huusin kuin eläin, mutta en sinänsä kivusta, vaan siksi että se helpotti ja tuntui että silläkin sai ipanaa puskettua ulos.
Vaan ei se olisi tossa vauhdissa sisään jäänytkään.
Mullakin vissiin korkea kipukynnys, mutta luomusynnytys oli kovinta kipua mitä minä olen muistini mukaan kokenut.
En pyörtynyt, en kuollut enkä erityisemmin voimaantunutkaan, tiedänpähän vain että kroppani toimii niin kuin pitääkin.
Jos on matala kipukynnys tai ei vain siedä kipua niin kannattaa ottaa ne puudutukset. Ekan lapsen kohdalla hidastivat synnytystä ja johtivat episiotomiaan ja imukuppivetoon.
Jos tekisin vielä kolmannen niin varmasti jättäisin puuduttamatta, mutta tuskinpa teen.
Sattuu ihan saatanasti, silti olen minäkin synnyttänyt neljästi.
Ekassa oikeasti luulin kuolevani ja niin luuli mukana ollut mieskin.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei se kirkuminen auta mitään, kannattaa säästää voimat ponnistamiseen. Itse olen synnyttänyt 2x ilman kivunlievitystä ja sattuuhan se, hetkellisesti tosi paljon, mutta siinä vaiheessa on jo myöhäistä katua ja kipu helpottaa heti lapsen synnyttyä. Mitä nyt jälkisupistuksia vielä tulee mutta niihin(kin) saa särkylääkettä.
Tapoja synnyttää on useampia kuin hiljainen hampaanpureminen.
Ekassa synnytyksessä olin hiljaa ja noudatin kätilön ohjeita: keuhkot täyteen, pidätä ja työnnä.
Ei sopinut minulle. Episiotomian mainitsin jo tuossa yllä, en istunut viikkoihin.
Tokassa huusin ja hengitin just niin kuin minusta oikealta tuntui, ja synnytys meni kuin oppikirjasta suoraan. Ponnistusvaihe tosin tapaa olla vähän pidempi kuin 6 minuuttia, olen ymmärtänyt, mutta en saanut tikin tikkiä.
Että ei se huutaminen ainakaan mitään haitannut.
No mitäpä noin niinkun veikkaat?