Seksuaalisen hyväksikäytön uhri valitsi eutanasian - parikymppisellä naisella ei ollut mitään toivoa

Eutanasia tulisi laillistaa kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Uskon täysin tuolla historialla elämän olleen täyttä tuskaa, enkä usko että terapiat sun muut olisivat eheyttäneet. Jokaisella täysi oikeus päättää kohtalostaan. Nyt tämä nuori nainen ei enää kärsi. Kamalaa muten monet hänet tuomitsevat. Keneltä se on pois että hän halusi kärsimyksistäön pois ja olisi pakolla vaan pitänyt koittaa kestää hirveää elämää? Jokaisella on oikeus elää elämisen arvoista elämää. Kaikille sitä ei tule, vaikka jotkut sinisilmäisesti yrittävät luulla.

Tekijän saisi kiduttaa hengiltä, toistamasta tekojaan.

En tuomitse tätä naista. Mutta eutanasiakuolemalla hän ei voittanut mitään. Kuolema on lopullinen. Kyllä jokainen todennäköisesti haluaa, että toivottomaltakin näyttävässä tilanteessa edes joku jaksaa tukea, uskoa ja toivoa ihmiselle parasta.  Ehkä se on tämän tarinan surullisin lopputulos. Ihminen itse murtui, eikä jaksanut. Mutta ei  myöskään ollut ketään, joka olisi luonut hänelle toivoa tai uskoa.

Kamalaa! Hyvä tosin että pääsi pois haluamallaan tavalla, noiden sairauksien kanssa elämä ei ole elämää vaan kidutusta.

Mihin muuten biologisesti/psykologisesti perustuu, että tuon kokenut ihminen yrittää vahingoittaa itseään? Miksi eloonjäämisvietti ei voita? Meneekö se kaikilla lapsena hyväksikäytetyillä noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää

Hirveää olisi kos joutuisi elämään. Minä joudun.

Ainakin tuolla metro-lehdessä luki että joku psykiatrinen hoito olisi alkanut tuottamaan tulosta tapettiinko hänet siis kuitenkin hätiköidysti :( olisiko tosiaan auttanut jos hänellä olisi ollut läheinen joka olisi häneen uskonut..

kaikki taustat puuttuu, vain jeeustelu jäi

Toivon todella että eutanasia sallitaan. Ei noita päätöksiä ihan vasemmalla kädellä tehdä kuitenkaan. Olen hoitajana nähnyt vuosien kitumista vuoteenomana, en toivo kenellekään sitä. Vaikeaa masennusta läpikäyneenä/käyvänä, ymmärrän myös halun kuolla, vielä kun on noin traumaattinen historia.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen uutinen ja tämä keskustelu täällä. Olen oikein silmät pyöreinä lukenut näitä kommentteja. Olen vaikuttunut siitä, kuinka palavia toiset ovat uskossaan! Monikin teistä näyttää uskovan kirkkaampaan tulevaisuuteen, muutokseen, kärsimyksistä voittoon ja muuhun marttyyrihöpinään. Mielestäni uskonasiat eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa lakeihin ja terveyspoliittisiin päätöksiin. On rehellisintä myöntää nyt vain itselleen, että ei kaikista ihmisistä kasva ikinä yhteiskuntakelpoista. Toiset ymmärtävät lähteä oman käden kautta, mutta toiset tarvitsevat siihen vain hieman apua. Mieluummin kuitenkin sallittu ja valvottu eutanasia kuin itsemurha (jälkimmäiseen liittyy paljon suurempi sotku).

Yhteiskuntakelpoisia? En tiedä tuleeko tämä sulle yllätyksenä, mutta monet itsemurhan tehneistä ovat ihan hyviä mallikelpoisia veronmaksajia vai luulitko ainoastaan syrjäytyneiden tekevän itsemurhia?

Samaa mieltä noin muuten tosta sun ajattelustas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On surullista, miten heikko naisen psyyke on. Tällaisten uutisten jälkeen sitä ymmärtää paremmin, miksi naisia on niin vähän sotilaina. Kepeät mullat artikkelin naiselle.

Miehet päätyvät itsemurhaan paljon useammin kuin naiset. Googleta tilastoja. Joten "logiikkasi" mukaan miehillä on paljon heikompi psyyke kuin naisilla.

Miehet tekevät turhia itsemurhia kännissä. Artikkelin nainen teki kylmäpäisen ratkaisun, koska lääkäritkään eivät nähneet hänellä olevan mitään mahdollisuuksia elämisen arvoiseen elämään. Vertaat aivan eri asioita keskenään.  Naisen psyyke on heikompi, siksi mt-ongelmat ovat naisilla todella yleisiä.

Miehet ei uskalla tappaa itseään selvinpäin.

Alkoholi vaikuttaa harkintakykyyn, ja siksi miehet (ja naiset) tekevät huonoja päätöksiä alkoholin vaikutuksen alaisena. Joskus lopullisiakin, kuten vaikkapa itsemurhia. Surullista sekin, vaikka ei samalla tavalla kuin aloitusviestissä kuvatun naisen kohtalo.

Miesten pitää esittää niin vahvaa etteivät voi hakea apua mielenterveysongelmiin lääkäriltä, vaan yritetään viinalla tehdä olo paremmaksi. Tietäähän sen.

Jostain syystä tuosta sukupuoliroolista feministit eivät ole niin kiinnostuneita, vaikka se johtaa sinunkin mukaasi monen miehen kuolemaan. Ja väittävät vielä feministejä miesvihaajiksi.

Feministit eivät tapa kyseisiä miehiä. Miehet tekevät itse päätöksensä.

Lapsen raiskaaminen on jotain niin ala-arvoista, ettei mitään sellaista voi edes kuvitella. 

Järkyttävintä on, että raiskaajat ovat usein itse tulleet raiskatuiksi lapsina. 

Toivottavasti tulevaisuudessa henkisesti sairaat ihmiset osataan lääkitä ajoissa, jotta lapset saavat kasvaa rauhassa ja onnellisina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(

Minut on raiskattu kerran ja ihmettelen, että miten se niin vakava asia voi olla? Itselleni se ei henkisesti ollut kummoinenkaan asia muuten, kuin että pelkäsin raskautta ja tauteja tietysti kovasti kunnes testit varmistivat että onneksi ei sellaisia ollut tullut. Ja toki varmasti loppuikäni olen varovaisempi siitä missä ja mihin aikaan yksikseni liikun. Mutta mitään ihmeempiä traumoja asiasta ei jäänyt. En minä ole mitenkään siitä likaantunut tai pilaantunut, vaan ainoa joka on tehnyt väärin ja on siis omaa sieluaan liannut on raiskaaja.

No huhhh kaikkea sitä näkee. Nainen joka suhtautuu raiskaukseen rationaalisesti. Eihän se raiskaus tuon kummempi juttu olekkaan kun kaikki mystiikka riisutaan pois. 

Tämä on kamalaa. Mutta ymmärrän sen.

Olen useasti miettinyt, että onko omassakaan elämässä järkeä. Olen kituuttanut yli 3-kymppiseksi masentuneena ja oikeastaan vain siksi, etten onnistunut 18-vuotiaana tappamaan itseäni. Haluan tietenkin olla onnellinen, mutta tuntuu ettei onnea vain ole rakennettu minua varten. Joten olisi parempi olla kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(

Minut on raiskattu kerran ja ihmettelen, että miten se niin vakava asia voi olla? Itselleni se ei henkisesti ollut kummoinenkaan asia muuten, kuin että pelkäsin raskautta ja tauteja tietysti kovasti kunnes testit varmistivat että onneksi ei sellaisia ollut tullut. Ja toki varmasti loppuikäni olen varovaisempi siitä missä ja mihin aikaan yksikseni liikun. Mutta mitään ihmeempiä traumoja asiasta ei jäänyt. En minä ole mitenkään siitä likaantunut tai pilaantunut, vaan ainoa joka on tehnyt väärin ja on siis omaa sieluaan liannut on raiskaaja.

Nyt täytyy kyllä sanoa oma henkilökohtainen mielipiteeni tähän asiaan, minua ei siis ole koskaan raiskattu, ja toivon ettei niin tule koskaan tapahtumaankaan mutta otapa huomioon ettei kaikki reagoi asiaan samanlaisella tyyneydellä, kuten sinä näytät tekevän. Raiskauksessa ei ole kyse vain siitä fyysisestä puolesta, eli pelko sukupuolitaudeista tai raskaudesta vaan kyseeseen pitää otta myös se henkinen puoli eli ne traumat mitkä aiheutuvat siitä raiskauksesta. Moni nainen kokee että he menettävät puhtautensa raiskauksen takia, ikäänkuin heidän kehonsa olisi häpäisty. Kuvittele sellainen tianne jossa nainen on vieläpä neitsyt,  kuvittele sitä itseinhoa, häpeää ja nöyryytyksen tunnetta mikä siitä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulee. Sellainen ihminen joka haluaa luopua neitsyydestään sille spesiaalille ihmiselle, sen menettäminen jollekin aivan satunnaiselle, sairaalle perverssille on todella järkyttävä kokemus. Ei kaikki toivu sellaisesta koskaan.

Kai tätä tyttöä hyväksikäyttänyt saa nyt murhatuomion? Sen roskan takia tyttö teki itsemurhan, eli aiheutti kuoleman ja varmasti täysin tietoisena miten hyväksikäyttö murtaa ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(

Minut on raiskattu kerran ja ihmettelen, että miten se niin vakava asia voi olla? Itselleni se ei henkisesti ollut kummoinenkaan asia muuten, kuin että pelkäsin raskautta ja tauteja tietysti kovasti kunnes testit varmistivat että onneksi ei sellaisia ollut tullut. Ja toki varmasti loppuikäni olen varovaisempi siitä missä ja mihin aikaan yksikseni liikun. Mutta mitään ihmeempiä traumoja asiasta ei jäänyt. En minä ole mitenkään siitä likaantunut tai pilaantunut, vaan ainoa joka on tehnyt väärin ja on siis omaa sieluaan liannut on raiskaaja.

Nyt täytyy kyllä sanoa oma henkilökohtainen mielipiteeni tähän asiaan, minua ei siis ole koskaan raiskattu, ja toivon ettei niin tule koskaan tapahtumaankaan mutta otapa huomioon ettei kaikki reagoi asiaan samanlaisella tyyneydellä, kuten sinä näytät tekevän. Raiskauksessa ei ole kyse vain siitä fyysisestä puolesta, eli pelko sukupuolitaudeista tai raskaudesta vaan kyseeseen pitää otta myös se henkinen puoli eli ne traumat mitkä aiheutuvat siitä raiskauksesta. Moni nainen kokee että he menettävät puhtautensa raiskauksen takia, ikäänkuin heidän kehonsa olisi häpäisty. Kuvittele sellainen tianne jossa nainen on vieläpä neitsyt,  kuvittele sitä itseinhoa, häpeää ja nöyryytyksen tunnetta mikä siitä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulee. Sellainen ihminen joka haluaa luopua neitsyydestään sille spesiaalille ihmiselle, sen menettäminen jollekin aivan satunnaiselle, sairaalle perverssille on todella järkyttävä kokemus. Ei kaikki toivu sellaisesta koskaan.

Kyse on hemmetti soikoon lapsesta. Moni lapsi traumatisoituu pelkästään siitä että näkee aikuiset niissä hommissa, saatu että siinä tilanteessa aikuinen on sun SISÄLLÄ, ei mitään mahdollisuutta paeta. Paitsi irtautua ruumiistaan ja poistua henkisesti paikalta. Kuvitella, että tämä ei tapahdu minulle.