Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalisen hyväksikäytön uhri valitsi eutanasian - parikymppisellä naisella ei ollut mitään toivoa
11.05.2016 |
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä sellaista lainsäädäntöä, joka sallii eutanasian ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa. Myös lääkärin etiikka on kateissa. Jos sanotaan että tilanne on toivoton, eikä kyse ole mistään elimellisestä, etenevästä sairaudesta?
Ei voi mitään, että väkisinkin tuntuu siltä, että annettiin vain periksi, koska henkilö itse kuvitteli, ettei ole toivoa. Raiskaaja voitti ja uhri "ansaitsi" kuolla. Niin väärin vahvistaa tuollaista kantaa. Jos joku haluaa kuolla, on mahdollista valita itsemurha. Kuolinapu toiselta - ja varsinkaan lääkäriltä, ei ole hyväksyttävää.
Esim. anoreksia voi johtaa kuolemaan, ehkä se + kaikki muu olirasittanut elimistöä niin ettei enää ollut mahdollisuutta toipua. Vuodepotilaanahan naisen sanotaan olleen ja se voi olla ihan fyysisitäkin syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kun ei voi netiketin mukaisesti kopioida sitä sisältöä aloitukseen, vaan joutuu linkkaamaan linkkejä ja tukemaan jotain iltakakkalehtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(
Jaha. Minä taas murhaisin mielummin sen raiskaajan kuin itseni. Niin me ollaan erilaisia.
Tätä naista oli hyväksikäytetty pienestä lapsesta saakka. Me emme tiedä minkälaisesta narkki-alkoholistiperheestä hän on lähtöisin. Äiti on saattanut vetää raskausajan päihteitä kaksin käsin. Tuskin hänellä on kummoiset eväät elämään olleet. Miettikääpä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(
Minut on raiskattu kerran ja ihmettelen, että miten se niin vakava asia voi olla? Itselleni se ei henkisesti ollut kummoinenkaan asia muuten, kuin että pelkäsin raskautta ja tauteja tietysti kovasti kunnes testit varmistivat että onneksi ei sellaisia ollut tullut. Ja toki varmasti loppuikäni olen varovaisempi siitä missä ja mihin aikaan yksikseni liikun. Mutta mitään ihmeempiä traumoja asiasta ei jäänyt. En minä ole mitenkään siitä likaantunut tai pilaantunut, vaan ainoa joka on tehnyt väärin ja on siis omaa sieluaan liannut on raiskaaja.
Olet erittäin oikeassa siinä että ainoa joka tekee väärin on raiskaaja ja ainoastaan omaa sieluaan sellainen likaa. Kuitenkin ihmiset ovat erilaisia, joku on herkempi ja hauraampi kuin toinen, jollakulla on hyvä tukiverkko, toisella ei jne. Ja ko naisparkaa oli raiskattu kymmenen vuoden ajan, alkaen siitä kun hän oli 5. Pieni lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä sellaista lainsäädäntöä, joka sallii eutanasian ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa. Myös lääkärin etiikka on kateissa. Jos sanotaan että tilanne on toivoton, eikä kyse ole mistään elimellisestä, etenevästä sairaudesta?
Ei voi mitään, että väkisinkin tuntuu siltä, että annettiin vain periksi, koska henkilö itse kuvitteli, ettei ole toivoa. Raiskaaja voitti ja uhri "ansaitsi" kuolla. Niin väärin vahvistaa tuollaista kantaa. Jos joku haluaa kuolla, on mahdollista valita itsemurha. Kuolinapu toiselta - ja varsinkaan lääkäriltä, ei ole hyväksyttävää.
Niin että uhrilla ei ole oikeutta saada turvallista ja suht kivutonta kuolemaa, vaan on pakko tehdä vaikea ja epävarma yritys yksin?
Tuosta jäi nyt sellainen vaikutelma, että masentunut ihminen, jonka todellisuuden taju ja kyky tehdä järkeviä päätöksiä on kyseenalainen, autettiin kuolemaan, koska se oli helppo ja edullinen ratkaisu. Ei lääketiede voi toimia tuollaisen etiikan varassa. Ei kuolema ole mikään kulutushyödyke (turvallinen /kivuton), jonka voi ostaa kaupasta. Miksi masentunut ja traumatisoitunut anorektikko, joka voidaan hyvin hoitaa lääkkeillä ja terapialla on "toivoton tapaus"? Jos lääketieteen edustaja väittää sellaista, niin sitten ei olla kyllä edistytty vaan menty takapakkia erittäin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisesta asiasta tulleet vakavat traumat ja niistä aiheutuva tuska ja kärsimys voivat oikeasti olla täysin sietämättömiä. Ei kaikilla parhainkaan hoito helpota sitä ja itse hoito terapioineenkin voi jopa pahentaa oloa. Tätä aihetta vähätellään niin paljon, että ihan oksettaa. Rauha hänen sielulleen.
Vierailija kirjoitti:
Tuota menoa koko maa on kohta kaikkia asukkaitaan sairaampi. Eutanasia on "vain" murha, kuten aborttikin. Siinä rikotaan neljättä käskyä.
Kristittyjen ei ole pakko hyödyntää eutanasiamahdollisuutta, jos se sotii heidän uskoaan vastaan. Sen sijaan meidän muiden ihmisten ei ole mikään pakko elää ja säätää lakejamme teidän uskontonne mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän ne fyysiset ongelmat olivat, johtuiko vuoteessa makaaminen kuitenkin päänsisäisistä asioista? Siis varmasti 5 vuotiaan hyväksikäytöstä/raiskauksesta fyysisiä vammoja tuleekin, mutta luulisi, että ne olisi jo korjattu. Vaikka kannatan eutanasiaa, niin jutun tietojen perusteella olisi varmaan kannattanut jatkaa hoitoa, vaikka itsemurhan olisi varmaan sitten tehnyt ominpäin, elleivät ne fyysiset vaivat sitten estäneet.
Surullinen juttu.
Kyseisellä naisella oli vakava anoreksia. Veikkaan olleen niin heikossa kunnossa, että vuodelepo oli pakollista. Vessaan menot ym. hoidetaan näissä tilanteissa yleensä pyörätuolilla. Vakavasti aliravituilla on yleensä mm. mahakipuja ummetuksen seurauksena eivätkä he välttämättä pysty itse edes nousemaan ylös penkistä saati kävelemään normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä sellaista lainsäädäntöä, joka sallii eutanasian ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa. Myös lääkärin etiikka on kateissa. Jos sanotaan että tilanne on toivoton, eikä kyse ole mistään elimellisestä, etenevästä sairaudesta?
Ei voi mitään, että väkisinkin tuntuu siltä, että annettiin vain periksi, koska henkilö itse kuvitteli, ettei ole toivoa. Raiskaaja voitti ja uhri "ansaitsi" kuolla. Niin väärin vahvistaa tuollaista kantaa. Jos joku haluaa kuolla, on mahdollista valita itsemurha. Kuolinapu toiselta - ja varsinkaan lääkäriltä, ei ole hyväksyttävää.
Esim. anoreksia voi johtaa kuolemaan, ehkä se + kaikki muu olirasittanut elimistöä niin ettei enää ollut mahdollisuutta toipua. Vuodepotilaanahan naisen sanotaan olleen ja se voi olla ihan fyysisitäkin syistä.
Voi johtaa hoitamattomana kuolemaan, hoidossa kyllä harvemmin. Hoito tarkoittaa terapiaa, lääkitystä ja riittävän pitkää seurantaa. Lääketiede on joutunut ponnistelemaan suuresti löytääkseen tehokkaita keinoja tappavien tautien hoitoon ja sairastuneiden ihmisten elinikäodotusten ja elämänlaadun parantamiseksi. Lääketieteen tehtävä on parantaa ihmisiä, ei kehitellä "helppoja" kuolemia. Tällainen suuntaus on todellakin sama kuin otettaisiin monta askelta taaksepäin. Mutta ehkä se kertoo jotain ihmisten mentaliteetista: kaikki heti mulle nyt. Pätee siis ilmeisesti myös kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä sellaista lainsäädäntöä, joka sallii eutanasian ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa. Myös lääkärin etiikka on kateissa. Jos sanotaan että tilanne on toivoton, eikä kyse ole mistään elimellisestä, etenevästä sairaudesta?
Ei voi mitään, että väkisinkin tuntuu siltä, että annettiin vain periksi, koska henkilö itse kuvitteli, ettei ole toivoa. Raiskaaja voitti ja uhri "ansaitsi" kuolla. Niin väärin vahvistaa tuollaista kantaa. Jos joku haluaa kuolla, on mahdollista valita itsemurha. Kuolinapu toiselta - ja varsinkaan lääkäriltä, ei ole hyväksyttävää.
Esim. anoreksia voi johtaa kuolemaan, ehkä se + kaikki muu olirasittanut elimistöä niin ettei enää ollut mahdollisuutta toipua. Vuodepotilaanahan naisen sanotaan olleen ja se voi olla ihan fyysisitäkin syistä.
Voi johtaa hoitamattomana kuolemaan, hoidossa kyllä harvemmin. Hoito tarkoittaa terapiaa, lääkitystä ja riittävän pitkää seurantaa. Lääketiede on joutunut ponnistelemaan suuresti löytääkseen tehokkaita keinoja tappavien tautien hoitoon ja sairastuneiden ihmisten elinikäodotusten ja elämänlaadun parantamiseksi. Lääketieteen tehtävä on parantaa ihmisiä, ei kehitellä "helppoja" kuolemia. Tällainen suuntaus on todellakin sama kuin otettaisiin monta askelta taaksepäin. Mutta ehkä se kertoo jotain ihmisten mentaliteetista: kaikki heti mulle nyt. Pätee siis ilmeisesti myös kuolemaan.
Menikö tuon naisen elämä "kaikki mulle heti nyt"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä sellaista lainsäädäntöä, joka sallii eutanasian ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa. Myös lääkärin etiikka on kateissa. Jos sanotaan että tilanne on toivoton, eikä kyse ole mistään elimellisestä, etenevästä sairaudesta?
Ei voi mitään, että väkisinkin tuntuu siltä, että annettiin vain periksi, koska henkilö itse kuvitteli, ettei ole toivoa. Raiskaaja voitti ja uhri "ansaitsi" kuolla. Niin väärin vahvistaa tuollaista kantaa. Jos joku haluaa kuolla, on mahdollista valita itsemurha. Kuolinapu toiselta - ja varsinkaan lääkäriltä, ei ole hyväksyttävää.
Niin että uhrilla ei ole oikeutta saada turvallista ja suht kivutonta kuolemaa, vaan on pakko tehdä vaikea ja epävarma yritys yksin?
Tuosta jäi nyt sellainen vaikutelma, että masentunut ihminen, jonka todellisuuden taju ja kyky tehdä järkeviä päätöksiä on kyseenalainen, autettiin kuolemaan, koska se oli helppo ja edullinen ratkaisu. Ei lääketiede voi toimia tuollaisen etiikan varassa. Ei kuolema ole mikään kulutushyödyke (turvallinen /kivuton), jonka voi ostaa kaupasta. Miksi masentunut ja traumatisoitunut anorektikko, joka voidaan hyvin hoitaa lääkkeillä ja terapialla on "toivoton tapaus"? Jos lääketieteen edustaja väittää sellaista, niin sitten ei olla kyllä edistytty vaan menty takapakkia erittäin paljon.
Anoreksia voi tuhota elimistöä pysyvästi, esim. sydäntä. Emmehän tiedä mitä muita fyysisiä ongelmia hänellä on ollut vaikka lapsena sattuneiden toistuvien raiskausten takia, tai jotain niistä riippumatonta mutta vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(
No tässä on jo todellista heikkomielisyyttä.
Aika paljon olisi itsemurhan tekeviä naisia jatkuvasti jossain ja etenkin sodissa, jos raiskauksen vuoksi ei voisi enää elää.
Minut on raiskattu useamman kerran (lapsuudessa ja teini-iässä), enkä syytä siitä ketään muuta kuin niitä miehiä.
Itselläni ei ole mitään syytä lopettaa noiden tekojen vuoksi elämääni, mutta sitä en tajua, kuinka tekijät voivat elää tekojensa kanssa.
Toki teot on vaikuttaneet turvallisuudentunteeseen ja luottamukseen miehiä kohtaan sekä lapsuudessa tapahtuneet äitiyteen (negatiivisesti), mutta ei elämää ole itse tekojen vuoksi syytä lopettaa.
Joku basic raiskaus (ei ylimääräistä väkivaltaa tmv. brutaalia) aikuiselle naiselle on suunnilleen sama, kuin basic pahoinpitely miehelle.
Teon nöyryyttävyyskin on kiinni siitä, kuinka pitkälti nainen arvottaa itsensä vaginan kautta.Hei hamsteripoju, turhaan kirjoittelet nimettömänä. Kyllä sinun tekstisi tunnistaa.
Hamsteripoju?
Mikähän motiivi jollain pojalla olisi puhua sen puolesta, ettei naisen ihmisarvo ja elämä ole yhtäkuin seksikäyttäytyminen ja pillu, että nainen on muutakin kuin seksiobjekti ja kävelevä kokovartalovagina jonka omistaa?
Sillä sitähän raiskauksen nöyryyttävyys ja "siihen elämä loppuu"-puheet on.
NAISEN ARVOITTAMISTA PELKÄKSI SEKSIOBJEKTIKSI, PILLUKSI.Minä ainakin olen pääasiassa ihan muuta, ihminen. Näin opetan myös tyttärelleni, raiskausta kuitenkaan väheksymättä (enkä toisaalta väheksy miesten pahoinpitelyitäkään, kuten monet).
Jos todella olet nainen (ja äiti) ja kertomasi on totta, on se selvästi sinua rikkonut ja ikuiset? haavat jättänyt. Aivan kauheaa ilmaisua ja aesnnetta käytät naisesta/naista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä sellaista lainsäädäntöä, joka sallii eutanasian ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa. Myös lääkärin etiikka on kateissa. Jos sanotaan että tilanne on toivoton, eikä kyse ole mistään elimellisestä, etenevästä sairaudesta?
Ei voi mitään, että väkisinkin tuntuu siltä, että annettiin vain periksi, koska henkilö itse kuvitteli, ettei ole toivoa. Raiskaaja voitti ja uhri "ansaitsi" kuolla. Niin väärin vahvistaa tuollaista kantaa. Jos joku haluaa kuolla, on mahdollista valita itsemurha. Kuolinapu toiselta - ja varsinkaan lääkäriltä, ei ole hyväksyttävää.
Niinpä, aina kun on elämää, on toivoa. Joku toinen samassa tilanteessa oleva olisi lopulta voinut tervehtyä ja päättää muuttaa elämänsä suunnan. Eihän sitä tiedä jos tuokin tyttö olisi vaikka keski-ikäisenä löytänyt omasta halustaan sisäisen tasapainon, tai sitten häntä auttavan hoitomuodon, ihmissuhteen yms. Toista ihmistä ei koskaan saisi tuomita toivottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(
No tässä on jo todellista heikkomielisyyttä.
Aika paljon olisi itsemurhan tekeviä naisia jatkuvasti jossain ja etenkin sodissa, jos raiskauksen vuoksi ei voisi enää elää.
Minut on raiskattu useamman kerran (lapsuudessa ja teini-iässä), enkä syytä siitä ketään muuta kuin niitä miehiä.
Itselläni ei ole mitään syytä lopettaa noiden tekojen vuoksi elämääni, mutta sitä en tajua, kuinka tekijät voivat elää tekojensa kanssa.
Toki teot on vaikuttaneet turvallisuudentunteeseen ja luottamukseen miehiä kohtaan sekä lapsuudessa tapahtuneet äitiyteen (negatiivisesti), mutta ei elämää ole itse tekojen vuoksi syytä lopettaa.
Joku basic raiskaus (ei ylimääräistä väkivaltaa tmv. brutaalia) aikuiselle naiselle on suunnilleen sama, kuin basic pahoinpitely miehelle.
Teon nöyryyttävyyskin on kiinni siitä, kuinka pitkälti nainen arvottaa itsensä vaginan kautta.Hei hamsteripoju, turhaan kirjoittelet nimettömänä. Kyllä sinun tekstisi tunnistaa.
Hamsteripoju?
Mikähän motiivi jollain pojalla olisi puhua sen puolesta, ettei naisen ihmisarvo ja elämä ole yhtäkuin seksikäyttäytyminen ja pillu, että nainen on muutakin kuin seksiobjekti ja kävelevä kokovartalovagina jonka omistaa?
Sillä sitähän raiskauksen nöyryyttävyys ja "siihen elämä loppuu"-puheet on.
NAISEN ARVOITTAMISTA PELKÄKSI SEKSIOBJEKTIKSI, PILLUKSI.Minä ainakin olen pääasiassa ihan muuta, ihminen. Näin opetan myös tyttärelleni, raiskausta kuitenkaan väheksymättä (enkä toisaalta väheksy miesten pahoinpitelyitäkään, kuten monet).
"Mikä motiivi miehellä olisi puhua naisen ihmisarvon puolesta?" Voi Jeesus Kristus.
Toivottavasti et opeta tytöillesi etteivät he saa kokea nöyryytyksen ja ahdistuksen tunteita jos heidät raiskataan, jos kyseessä on sinun mielestäsi vain "basic raiskaus".
Se on minusta hienoa että osaat suhtautua omiin kokemuksiisi niin etteivät ne määrittele sinua sen enempää kuin pahoinpitely, koska on totta että iso osa raiskauksen traumatisoivuudesta johtuu siitä että raiskattu on "pilalla".
Mutta näin seksuaalisen väkivallan uhrina ei silti ole kiva kuulla ettei ole oikeutta edes tunteisiinsa.
Tottakai on oikeus tunteisiinsa, mutta on hyvä tiedostaa, mistä tunteet tulevat (kulttuurinen asenne naisten seksuaalisuuteen ja vartaloon, naisten kantama seksuaalinen häpeä ja kunnia) ja pohdiskella noita asioita.
Ihan paranemisen ja eteenpäin menemisen kannalta, itsensä rakastamisen vuoksi.
Jos tyttäreni kokisi vastaavaa, en tietenkään muotoilisi asioita näin kärkevästi kuin täällä, vaan lähinnä sievästi puhuisin kulttuurisista asenteista (tyyliin "Ootko muuten ajatellut, että.." ja antaisin hänen itse hoksata juttuja) - sitten kun hän olisi valmis puhumaan.
Pääpaino tietysti olisi tukemisessa ja sen muistuttelussa ja näyttämisessä, kuinka rakas ja arvokas ihminen hän on ihan sellaisenaan, eikä sitä yksikään raiskaus voi horjuttaa.
Eihän näiden asioiden tiedostaminen tarkoita, etteikö koskaan tulisi ahdistavia tunteita ja häpeääkin, mutta tiedostaminen tekee sen, ettei ota niitä tunteita "tosissaan".
Pystyy ajattelemaan, että no, tuo on tunne ja minulla on oikeus siihen, mutta se tunne ei ole totuus asiasta.
Tunteita tulee ja menee.
Metron jutusta pätkiä:
After suffering childhood sexual abuse from the age of 5 to 15, the victim, who has not been named, suffered Post Traumatic Stress Disorder, chronic depression and severe anorexia which doctors judged to be incurable.
//
As well as her mental suffering which included hallucinations and compulsions, the patient was almost totally bedridden from physical difficulties.
Her psychiatrist said ‘there was no prospect or hope for her. The patient experienced her suffering as unbearable’, reports the Daily Mail.
http://metro.co.uk/2016/05/11/young-victim-of-sexual-abuse-allowed-to-c…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(
No tässä on jo todellista heikkomielisyyttä.
Aika paljon olisi itsemurhan tekeviä naisia jatkuvasti jossain ja etenkin sodissa, jos raiskauksen vuoksi ei voisi enää elää.
Minut on raiskattu useamman kerran (lapsuudessa ja teini-iässä), enkä syytä siitä ketään muuta kuin niitä miehiä.
Itselläni ei ole mitään syytä lopettaa noiden tekojen vuoksi elämääni, mutta sitä en tajua, kuinka tekijät voivat elää tekojensa kanssa.
Toki teot on vaikuttaneet turvallisuudentunteeseen ja luottamukseen miehiä kohtaan sekä lapsuudessa tapahtuneet äitiyteen (negatiivisesti), mutta ei elämää ole itse tekojen vuoksi syytä lopettaa.
Joku basic raiskaus (ei ylimääräistä väkivaltaa tmv. brutaalia) aikuiselle naiselle on suunnilleen sama, kuin basic pahoinpitely miehelle.
Teon nöyryyttävyyskin on kiinni siitä, kuinka pitkälti nainen arvottaa itsensä vaginan kautta.
Tuota, minkälainen tämä basic raiskaus on yksityiskohdiltaan? Kerro tarkkaan, miten basic raiskaus alkaa, etenee ja loppuu. Miksi se on basic, mikä tekee siitä juuri basicin, siis jokapäiväisen, tavallisen, tavanomaisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(
No tässä on jo todellista heikkomielisyyttä.
Aika paljon olisi itsemurhan tekeviä naisia jatkuvasti jossain ja etenkin sodissa, jos raiskauksen vuoksi ei voisi enää elää.
Minut on raiskattu useamman kerran (lapsuudessa ja teini-iässä), enkä syytä siitä ketään muuta kuin niitä miehiä.
Itselläni ei ole mitään syytä lopettaa noiden tekojen vuoksi elämääni, mutta sitä en tajua, kuinka tekijät voivat elää tekojensa kanssa.
Toki teot on vaikuttaneet turvallisuudentunteeseen ja luottamukseen miehiä kohtaan sekä lapsuudessa tapahtuneet äitiyteen (negatiivisesti), mutta ei elämää ole itse tekojen vuoksi syytä lopettaa.
Joku basic raiskaus (ei ylimääräistä väkivaltaa tmv. brutaalia) aikuiselle naiselle on suunnilleen sama, kuin basic pahoinpitely miehelle.
Teon nöyryyttävyyskin on kiinni siitä, kuinka pitkälti nainen arvottaa itsensä vaginan kautta.Hei hamsteripoju, turhaan kirjoittelet nimettömänä. Kyllä sinun tekstisi tunnistaa.
Hamsteripoju?
Mikähän motiivi jollain pojalla olisi puhua sen puolesta, ettei naisen ihmisarvo ja elämä ole yhtäkuin seksikäyttäytyminen ja pillu, että nainen on muutakin kuin seksiobjekti ja kävelevä kokovartalovagina jonka omistaa?
Sillä sitähän raiskauksen nöyryyttävyys ja "siihen elämä loppuu"-puheet on.
NAISEN ARVOITTAMISTA PELKÄKSI SEKSIOBJEKTIKSI, PILLUKSI.Minä ainakin olen pääasiassa ihan muuta, ihminen. Näin opetan myös tyttärelleni, raiskausta kuitenkaan väheksymättä (enkä toisaalta väheksy miesten pahoinpitelyitäkään, kuten monet).
Jos todella olet nainen (ja äiti) ja kertomasi on totta, on se selvästi sinua rikkonut ja ikuiset? haavat jättänyt. Aivan kauheaa ilmaisua ja aesnnetta käytät naisesta/naista kohtaan.
Kauheaa????
Minä taas pidän kauheana sitä, että edelleen vuonna 2016 jopa täällä meillä länsimaisessa sivistysvaltiossa naisen arvon määrittelee pillu, karkeasti ilmaistuna.
Siitä johtuen raiskausta pidetään suunnilleen pahimpana asiana, mitä naiselle voi tapahtua ja on naisia, jotka jopa kuolisivat mielummin kuin joutuisivat raiskatuksi.
Olen sitä mieltä, että iso osa raiskauksesta traumatisoitumisessa on yhteiskunnan asenteet asiaa kohtaan.
Edelleen raiskausta itsessään väheksymättä ja kyllä, kirjoitin jo ensimmäisessä viestissä, että teot ovat minuun vaikuttaneet, mutta eivät onneksi niin pahoin kuin voisi, ja syyllisenä pidän vain ja ainoastaan niitä miehiä.
Tässä ketjussakin huomaa, ettei naissukupuoli tule menemään eteenpäin, jos ja kun asioista ei voida keskustella asioina.
Jos kykenisitte ajattelemaan yhtään objektiivisesti tajuaisitte, että kirjoitan asiaa.
Ja juuri sellaista asiaa, mikä on naisten puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä sellaista lainsäädäntöä, joka sallii eutanasian ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa. Myös lääkärin etiikka on kateissa. Jos sanotaan että tilanne on toivoton, eikä kyse ole mistään elimellisestä, etenevästä sairaudesta?
Ei voi mitään, että väkisinkin tuntuu siltä, että annettiin vain periksi, koska henkilö itse kuvitteli, ettei ole toivoa. Raiskaaja voitti ja uhri "ansaitsi" kuolla. Niin väärin vahvistaa tuollaista kantaa. Jos joku haluaa kuolla, on mahdollista valita itsemurha. Kuolinapu toiselta - ja varsinkaan lääkäriltä, ei ole hyväksyttävää.
Niinpä, aina kun on elämää, on toivoa. Joku toinen samassa tilanteessa oleva olisi lopulta voinut tervehtyä ja päättää muuttaa elämänsä suunnan. Eihän sitä tiedä jos tuokin tyttö olisi vaikka keski-ikäisenä löytänyt omasta halustaan sisäisen tasapainon, tai sitten häntä auttavan hoitomuodon, ihmissuhteen yms. Toista ihmistä ei koskaan saisi tuomita toivottomaksi.
Mutta kukaan toinen ei voi elää toisen elämää, ei pysty olemaan sen toisen nahkoissa. Eli kannattaa lopettaa heti tuollaiset hurskastelut, niistä ei seuraa mitään muuta kuin huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin raiskatuksi niin silloin itselläkin valinta olisi todellakin kuolema. En haluaisi elää sellaisen jälkeen. Rauha tämän onnettoman tytön sielulle. :(
No tässä on jo todellista heikkomielisyyttä.
Aika paljon olisi itsemurhan tekeviä naisia jatkuvasti jossain ja etenkin sodissa, jos raiskauksen vuoksi ei voisi enää elää.
Minut on raiskattu useamman kerran (lapsuudessa ja teini-iässä), enkä syytä siitä ketään muuta kuin niitä miehiä.
Itselläni ei ole mitään syytä lopettaa noiden tekojen vuoksi elämääni, mutta sitä en tajua, kuinka tekijät voivat elää tekojensa kanssa.
Toki teot on vaikuttaneet turvallisuudentunteeseen ja luottamukseen miehiä kohtaan sekä lapsuudessa tapahtuneet äitiyteen (negatiivisesti), mutta ei elämää ole itse tekojen vuoksi syytä lopettaa.
Joku basic raiskaus (ei ylimääräistä väkivaltaa tmv. brutaalia) aikuiselle naiselle on suunnilleen sama, kuin basic pahoinpitely miehelle.
Teon nöyryyttävyyskin on kiinni siitä, kuinka pitkälti nainen arvottaa itsensä vaginan kautta.Hei hamsteripoju, turhaan kirjoittelet nimettömänä. Kyllä sinun tekstisi tunnistaa.
Hamsteripoju?
Mikähän motiivi jollain pojalla olisi puhua sen puolesta, ettei naisen ihmisarvo ja elämä ole yhtäkuin seksikäyttäytyminen ja pillu, että nainen on muutakin kuin seksiobjekti ja kävelevä kokovartalovagina jonka omistaa?
Sillä sitähän raiskauksen nöyryyttävyys ja "siihen elämä loppuu"-puheet on.
NAISEN ARVOITTAMISTA PELKÄKSI SEKSIOBJEKTIKSI, PILLUKSI.Minä ainakin olen pääasiassa ihan muuta, ihminen. Näin opetan myös tyttärelleni, raiskausta kuitenkaan väheksymättä (enkä toisaalta väheksy miesten pahoinpitelyitäkään, kuten monet).
Mutkin on raiskattu ja tunteet hyvin samanlaiset kuin sulla. En ymmärrä, miten raiskaus eroaa peruspahoinpitelystä. Kumpikin horjuttaa sitä perusturvallisuudentunnetta, mutta samantyyppinen rikos. Siksi se rangaistuskin on saman asteista. Erikseen tietysti, jos tapahtunut nöyryyttävällä tavalla, kohteena alaikäinen tai jotain muuta.
Raiskaus on kuin pahoinpitely monellakin tapaa: viedään oikeus omaan kehoon ja satutetaan. On toisen ihmisen varassa ja se tekee sulle pahaa. Minua on myös pahoinpidelty ja kävin hyvin samanlaisia ajatuksia silloin päässä. Olen myös työstänyt niitä samalla tavalla.
En todellakaan ymmärrä, miksi yhteiskunta opettaa meille, että nainen menee raiskaamisesta pilalle ja pyhä vagina on nyt saastunut. Asiastahan ei saa edes julkisesti puhua leimaantumatta.
Ja jos käyttää autoa niin selviää ehdollisella...