Lue keskustelun säännöt.
Exä ei esittele lasten äitipuolta
Ihmettelen
09.05.2016 |
Siinä siis ongelma. Haluaisin itse tavata ihmisen, joka on tiiviisti lasten elämässä, mutta exän mielestä asia ei kai minulle kuulu. Ihan pelkkä "Hei" ja kättely riittäisi, mutta ei...
Olemme eronneet kolmisen vuotta sitten. Ero oli riitaisa, mutta välit exään asialliset. Exä on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa muuttaneet muutama kuukausi sitten yhteen (lapset kertoivat, exä ei ole maininnut asiasta, eikä kai tiedä minun tietävän). Mainitsin jo puoli vuotta sitten, että olisi mukava tavata tänä nainen. Exä ei tee elettäkään esitelläkseen meitä.
Olen pohtinut, voiko olla niin, ettei uusi halua tavata? Omasta mielestäni olisi kohteliasta esitellä ihminen, jonka kansaa lapset viettävät noin puolet ajastaan... Onko tälläinen normaalia? Että exää ja nykyistä ei esitellä?
Itse olen tavannut oman kumppanini (ei asuta yhdessä) exän jo seurustelun alussa. Exä ei koskaan osoittanut kiinnostusta tavata miestä ja oikeastaan tapasivat vain, koska mies koki outona, ettei tunne lasteni isää. Tämäkin tapahtui vasta vuosi seurustelumme alun jälkeen.
Pitääkö nyt vain tuudittautua tunteeseen, että nykyinen vaikutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä ja lapset pitävät hänestä. Jotenkin vain tuntuu kiusalliselta ajatus, että törmäämme jossain kahdestaan ja joudumme sitten itsemme esittelemään...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Jotenkin on kaistapäistä onkia asioita joita toinen ei halua toisen tievän. Mikä siinä on, että toisen päätöksiä ei voi kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?
Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.
7
Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.
Itse nyt jollain kummalla tavalla olen käsityksessä, että lasteni asiat kuuluvat myös uudelle puolisolle ja myös hän on kasvatusvastuussa lapsistani. Onhan hän iso osa heidän elämäänsä! Tietenkin tärkeimmät päätökset kuuluvat niille biologisille vanhemmille. Mutta kyllä ainakin itse haluaisin lapsilleni osallistuvan äitipuolen (ja isäpuolen myös). Tietenkin eriasia, jos lapset olisivat jo isompia, mutta nämä kun vaativat vielä monta, monta vuotta perään katsomista...
Ehkä olen hieman omituinen, mutta jollain tavoin olen ajatellut, että esim. äitipuolen puhelinnumero olisi hyvä olla hätätapauksia varten tiedossa. Että hän olisi ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon. Nyt siis ääriskenaariot jostain äkillisestä sairaskohtauksesta tms.!! Näin nyt ei taida tapauksessamme käydä, koska pelkkä esittely näyttää olevan liikaa toivottu. Itse ainakin koen, että oma mies on täysillä osana lasten elämää (vaikkei edes virallinen isäpuoli olekaan). Leikkii, komentaa, hoitaa. Ja samalla tavoin itse koen olevani hänen lapsistaan vastuussa, kun kanssamme ovat. Heidän äitinsä kanssa tosin välit ovat aivan erilaiset ja käymme jopa yhdessä uimahalleissa ym (lasten kanssa tietenkin, ei muuten olla tekemisissä). Semmoisia välejä en osaa edes unelmissani kuvitella, mutta tuo esittelykin olisi jo kova sana... Itselle ainakin automaattisesti miehen ex kuuluu elämään. Onhan hän lasten äiti! Ja mikä parasta, hän näyttää olevan ihan samaa mieltä asiasta.
Enkä pitäisi vain kysyä asiaa uudelleen. Yrittää perustella hieman enemmän. Jos hän sitten tajuaisi, että voisi olla ihan fiksukin asia esitellä meidät. Jollain tavoin harmi juurikin lasten kannalta, koska esim. tämä yhteenmuutto on kovasti mieltä askarruttanut, enkä sitten tiedä, mitä voisin heille asiasta puhua. Kun virallisesti en edes tiedä mistään muutosta mitään. Olen sitten vain ympäripyöreästi puhellut, että onpas kiva juttu ja näin aikuiset tekevät, kun toisistaan tykkäävät. Ehkä pitäisi vain pamauttaa exälle, että "muutitte sitten yhteen". Jotenkin vain olen odottanut, että hän itse asian toisi esille... Ei tämmöiset asiat kuulu pienten lasten kerrottaviksi. Veikkaanpa vain, että pian saan kuulla uudesta sisarestakin heidän suustaan. :D
ap
Lapsille ei tarvitse aikuisten tekemisiä sen kummemmin perustella. He ovat yhteen muuttaneet, koska pitävät toisistaan. Ei sen mitään amerikantiedettä pitäisi olla kenellekään, että siitä mitään ylianalyysiä pitää tehdä.
Uusi puoliso ei ole henkilö jolle sysätään kasvatus tai hoitovastuu. Jos isä sen sairaskohtauksen saa niin eiköhän se äidin numero sieltä isän puhelimisesta tarvittaessa löydy.
Leikin, hoidan, teen ruokaa ja olen läsnä siinä päivittäisessä arjessa, mutta sinun puhelinnumerolla en tee mitään.
En tiedä, oletko provo vai muuten vain käskäs ihminen. Elämän tilanteet ovat kaikilla erilaiset. Joskus voi tulla eteen tilanne, missä äiti on 500km päässä, isä ei vastaa ja mummoja ei ole. Silloin olisi kiva olla sen tutun äitipuolen numero hallussa, ettei tarvitsisi vierasta ihmistä lähettää lasta hakemaan tarhasta/viemään ensiapuun... Mutta, ihan miten vaan. Kyse oli ääritapauksista, joita onneksi erittäin harvoin vastaan tulee.
En ole syssäämässä kenellekään kasvatus-/hoitovastuuta. Mielestäni tämmöinen vain on jokaisella, joka lapsen elämässä haluaa mukana olla. Tietenkin ne viralliset vanhemmat ovat kaikesta päävastuussa, mutta kyllä jokainen aikuinen on jollain tavoin vaikka sitten se roolimalli. Jos parempi ilmaista asia niin.
Tuosta lapsille selittämisestä. Pienet utelevat, kyselevät ja ihmettelevät. Tämmöisiinkin peruskysymyksiin olisi helpompi vastata, jos koko muutto ei olisi tullut täysin yllätyksenä. Ei ole rakettitiedettä ei, mutta olisihan se ollut kiva pohtia vaikka valmiiksi vastauksia "Isä ei enää rakasta mua"-, "Miksi isä ei asu kotona"-kysymyksiin. Hieman puskista tulivat, varsinkin, kun vasta mutkan kautta selvisi, miksi edes kysellään/puhutaan moisia.
Miksi miehen exä on sinulle punainen vaate?? Oletko mustasukkainen, epävarma... Mistä kiikastaa? Ymmärrän, että kaikki eivät tule toimeen keskenään, mutta jos et edes halua exää tavata, niin miten voit häntä noin sisäisesti vihata (anteeksi, mutta siltä kirjoituksesi kuulostaa).
Miksi et voi vaan sitä hyväksyä, että miehen puolisosta ei sinulle siulunsiskoa tule, jonka kanssa rintarinnan hoidetaan teidän lapset. Lasten äiti ei niin paljon kiinnosta, että tunteita minussa herättäisi. Minä en tarvitse häntä elämässäni yhtään mihinkään. Isän kanssa ollaan saatu se arki pyörimään enkä näe, että lasten äiti sille mitään lisäarvoa tuo.
On sinun loputon tehtävä noihin lasten kysymyksiin se vastaus löytää ja mitä vähemmän teet niistä numeroa niin sen helpommalla pääset. Vai isän uudeltako meinasit valmiit vastaukset saada? Vai pitäisikö oikein porukalla istua alas ja pohtia elämän tarkoitusta?
Vaikka tää nyt selkeästi on provoilua, niin vastaanpa silti... Ei, ei uudella puolisolla olisi varmasti ollut vastauksia kysymyksiin. Mutta varmasti itsekin ymmärrät, että näihinkin kysymyksiin ja täysin yllättävään muutokseen lapsen käytöksessä olisi ollut helpompi suhtautua, jos olisin tiennyt mistä asia kiikastaa. Tietenkin on tullut vastaan näitä tyypillisiä "Muutan isän luo"-juttuja, mutta tällä kertaa reagointi oli vahvempaa ja lapsella oli iso hätä (lapsen on vaikea käsittää aikuiselle selviä asioita). Tämä hätä olisi varmasti ollut pienempi, jos hän olisi heti uskaltanut/osannut kertoa, mikä mieltä painoi. Mutta kyllä se oli outo tilanne, kun lapsi, joka aina mielellään isälleen menee, yhtäkkiä alkaa kieltäytyä ja itkeä asioita, joita ei koskaan ole itkenyt sillä tavalla. Ja tässä nyt oli vain kyse siitä, että isä ei ollut osannut selittää hänelle, ettei muutto millään tavoin vaikuta rakkauteen lasta kohtaan ym.. Luultavasti lapsi ei ollut osannut sielläkään asiaa kunnolla ilmaista, eikä isäkään ymmärtänyt, mistä on kyse. Jos olisin tiennyt asioista, olisin varmasti nopeammin ymmärtänyt "missä mennään".
Ja kuka tässä on sielunsiskoa hakemassa. Eiköhän se kättely ihan näin alkuun riitä. Sielunsiskoja existä harvoin tulee, mutta asiallisesti olisi kiva kyetä käyttäytymään. Esimerkiksi siellä rippijuhlissa ja vastaavissa. Oma unelma olisi, että voisimme olla yhtä hyvissä väleissä, kuin oman miehen exään (asialliset ja lämpimät, mutta silti oma yksityisyys taattu). Tiedän kuitenkin jo ihan jo exän perusteella, että niin ei tule käymään. Ei, vaikka uusi naisystävä voisi toisessa elämässä olla vaikka paras kaverini.
Oletko lapseton?
Vierailija kirjoitti:
Minä "pelkään" mieheni exää. Ollaan kyllä tavattu, mutta numeroita ei olla vaihdettu. Isä on äitiä suurpiirteisempi lapsiin liittyvissä asioissa ja hän vähän yritää lasten kautta hallita miten meillä asioita tulisi hoitaa. Enkä näihin asioihin välikappaleeksi halua, kun mistään laiminlyönneistä ei ole kyse.
Meillä ei pitäisi tästä olla kyse, koska olen mahdollisimman vähän puutunut heidän elämäänsä. Lapset kyllä pärjäävät isällään, vaikka isä joskus jotain tekisikin erilailla. Vuoroja olen vaihdellut heidän mielensä mukaan, kertaakaan en ole kieltäytynyt (harvoin mitään supertärkeitä omia menoja). Ei tosin exäkään kiusaa ole tehnyt, joten siksi kai homma toimii ihan kivasti ja mielellään joustaa asioissa. Muutaman kerran tietenkin tullut vastaan näitä äkillisiä vaihtoja, jos lapset kipeänä. Mutta niille nyt ei kukaan voi mitään. Muutaman kerran olen esittänyt pyynnön, että herättäisivät aiemmin, jos seuraavana aamuna jokin tärkeä meno ja pitää saada ajoissa nukkumaan. Muutoin en ole heidän tekemisiinsä puuttunut. Ei ole tarvetta.
Onneksi isänsä kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen. Tietenkin voisi ongelmia tulla, jos toinen olisi sitä mieltä, että lapsi saa pelata pleikkaa 24h ja niin edelleen. Mutta meillä ei ole suurempia kasvatuksellisia erimielisyyksiä. Isä ehkä hieman höllempi, mutta olen niellyt kiukkuani, enkä jaksanut napista "turhista". Onpa tuokin vuosien myötä alkanut huomata, että joskus pitää kieltää tai tulee ongelmia. Eli nykyään exä ei enää niin paljon periksi anna, kuin alkuun.
Eli käytännössä uuden ei pitäisi pelätä, ellei exä itse ole pelotellut tai joku muu halunnut mustamaalata. Veikkaan tosin, että exä ei ole sanaakaan puhunut (ei ollut puhemiehiä). Mutta huhuja varmasti liikkuu ja exän tuttavapiirissä taitaa erostamme olla tiedossa hieman erilainen tarina...
Kaksi edellistä ap:n kirjoittamia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä "pelkään" mieheni exää. Ollaan kyllä tavattu, mutta numeroita ei olla vaihdettu. Isä on äitiä suurpiirteisempi lapsiin liittyvissä asioissa ja hän vähän yritää lasten kautta hallita miten meillä asioita tulisi hoitaa. Enkä näihin asioihin välikappaleeksi halua, kun mistään laiminlyönneistä ei ole kyse.
Meillä ei pitäisi tästä olla kyse, koska olen mahdollisimman vähän puutunut heidän elämäänsä. Lapset kyllä pärjäävät isällään, vaikka isä joskus jotain tekisikin erilailla. Vuoroja olen vaihdellut heidän mielensä mukaan, kertaakaan en ole kieltäytynyt (harvoin mitään supertärkeitä omia menoja). Ei tosin exäkään kiusaa ole tehnyt, joten siksi kai homma toimii ihan kivasti ja mielellään joustaa asioissa. Muutaman kerran tietenkin tullut vastaan näitä äkillisiä vaihtoja, jos lapset kipeänä. Mutta niille nyt ei kukaan voi mitään. Muutaman kerran olen esittänyt pyynnön, että herättäisivät aiemmin, jos seuraavana aamuna jokin tärkeä meno ja pitää saada ajoissa nukkumaan. Muutoin en ole heidän tekemisiinsä puuttunut. Ei ole tarvetta.
Onneksi isänsä kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen. Tietenkin voisi ongelmia tulla, jos toinen olisi sitä mieltä, että lapsi saa pelata pleikkaa 24h ja niin edelleen. Mutta meillä ei ole suurempia kasvatuksellisia erimielisyyksiä. Isä ehkä hieman höllempi, mutta olen niellyt kiukkuani, enkä jaksanut napista "turhista". Onpa tuokin vuosien myötä alkanut huomata, että joskus pitää kieltää tai tulee ongelmia. Eli nykyään exä ei enää niin paljon periksi anna, kuin alkuun.
Eli käytännössä uuden ei pitäisi pelätä, ellei exä itse ole pelotellut tai joku muu halunnut mustamaalata. Veikkaan tosin, että exä ei ole sanaakaan puhunut (ei ollut puhemiehiä). Mutta huhuja varmasti liikkuu ja exän tuttavapiirissä taitaa erostamme olla tiedossa hieman erilainen tarina...
Niinhän se aina onkin. Molemmat kun aina elämänkerrassaan kirjoittavat itsestään sen sankarin ja toisesta syypään kaikkiin kyseisen suhteen ongelmiin.
Jos nyt on lapsen osalta itkut itketty niin anna olla. Palaat asiaan, jos lapsen etu sen vaatii. Teillä on nyt erilliset elämät ja lapsilla kaksi lapsen kotia. Kun sinä sopeudut siihen, että teistä ei yhtä yhtenäistä suurta perhettä tule niin se on lapsillekin helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Perustelisitko? Miksi se tieto riitä, että osoitteessa asuu Päivikki Korhonen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä "pelkään" mieheni exää. Ollaan kyllä tavattu, mutta numeroita ei olla vaihdettu. Isä on äitiä suurpiirteisempi lapsiin liittyvissä asioissa ja hän vähän yritää lasten kautta hallita miten meillä asioita tulisi hoitaa. Enkä näihin asioihin välikappaleeksi halua, kun mistään laiminlyönneistä ei ole kyse.
Meillä ei pitäisi tästä olla kyse, koska olen mahdollisimman vähän puutunut heidän elämäänsä. Lapset kyllä pärjäävät isällään, vaikka isä joskus jotain tekisikin erilailla. Vuoroja olen vaihdellut heidän mielensä mukaan, kertaakaan en ole kieltäytynyt (harvoin mitään supertärkeitä omia menoja). Ei tosin exäkään kiusaa ole tehnyt, joten siksi kai homma toimii ihan kivasti ja mielellään joustaa asioissa. Muutaman kerran tietenkin tullut vastaan näitä äkillisiä vaihtoja, jos lapset kipeänä. Mutta niille nyt ei kukaan voi mitään. Muutaman kerran olen esittänyt pyynnön, että herättäisivät aiemmin, jos seuraavana aamuna jokin tärkeä meno ja pitää saada ajoissa nukkumaan. Muutoin en ole heidän tekemisiinsä puuttunut. Ei ole tarvetta.
Onneksi isänsä kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen. Tietenkin voisi ongelmia tulla, jos toinen olisi sitä mieltä, että lapsi saa pelata pleikkaa 24h ja niin edelleen. Mutta meillä ei ole suurempia kasvatuksellisia erimielisyyksiä. Isä ehkä hieman höllempi, mutta olen niellyt kiukkuani, enkä jaksanut napista "turhista". Onpa tuokin vuosien myötä alkanut huomata, että joskus pitää kieltää tai tulee ongelmia. Eli nykyään exä ei enää niin paljon periksi anna, kuin alkuun.
Eli käytännössä uuden ei pitäisi pelätä, ellei exä itse ole pelotellut tai joku muu halunnut mustamaalata. Veikkaan tosin, että exä ei ole sanaakaan puhunut (ei ollut puhemiehiä). Mutta huhuja varmasti liikkuu ja exän tuttavapiirissä taitaa erostamme olla tiedossa hieman erilainen tarina...
Niinhän se aina onkin. Molemmat kun aina elämänkerrassaan kirjoittavat itsestään sen sankarin ja toisesta syypään kaikkiin kyseisen suhteen ongelmiin.
Jos nyt on lapsen osalta itkut itketty niin anna olla. Palaat asiaan, jos lapsen etu sen vaatii. Teillä on nyt erilliset elämät ja lapsilla kaksi lapsen kotia. Kun sinä sopeudut siihen, että teistä ei yhtä yhtenäistä suurta perhettä tule niin se on lapsillekin helpompaa.
Niin se menee... Meni sitä itselläkin puolivuotta, ennen kuin alkoi myöntää, että vikaa löytyi myös toisesta päästä. Vuosi, että osasi jo ääneen omat virheensä myöntää. Exän osalta en tiedä, onko koskaan edes yrittänyt ymmärtää tehneensä virheitä, vai onko edelleen täysin sitä mieltä, että olen kaiken pahan lähde... Niin tai näin, sille en mitään voi.
Siitä en kyllä koskaan pääse mihinkään, että haluaisin naisen tavata. Uskoisin, että suuri osa äideistä/iseistä haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Joo, mä ymmärrän tämän kyllä täysin.
Mikähän siinä on, että nämä uudet puolisot ei tätä ymmärrä. Kyllähän sitä tietää, kun uusperhekuvioon lähtee, että miehellä on historia. En mä keksi mitään muuta selitystä, kuin että exä koetaan jotenkin uhaksi. Mikä sekin on todella omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä "pelkään" mieheni exää. Ollaan kyllä tavattu, mutta numeroita ei olla vaihdettu. Isä on äitiä suurpiirteisempi lapsiin liittyvissä asioissa ja hän vähän yritää lasten kautta hallita miten meillä asioita tulisi hoitaa. Enkä näihin asioihin välikappaleeksi halua, kun mistään laiminlyönneistä ei ole kyse.
Meillä ei pitäisi tästä olla kyse, koska olen mahdollisimman vähän puutunut heidän elämäänsä. Lapset kyllä pärjäävät isällään, vaikka isä joskus jotain tekisikin erilailla. Vuoroja olen vaihdellut heidän mielensä mukaan, kertaakaan en ole kieltäytynyt (harvoin mitään supertärkeitä omia menoja). Ei tosin exäkään kiusaa ole tehnyt, joten siksi kai homma toimii ihan kivasti ja mielellään joustaa asioissa. Muutaman kerran tietenkin tullut vastaan näitä äkillisiä vaihtoja, jos lapset kipeänä. Mutta niille nyt ei kukaan voi mitään. Muutaman kerran olen esittänyt pyynnön, että herättäisivät aiemmin, jos seuraavana aamuna jokin tärkeä meno ja pitää saada ajoissa nukkumaan. Muutoin en ole heidän tekemisiinsä puuttunut. Ei ole tarvetta.
Onneksi isänsä kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen. Tietenkin voisi ongelmia tulla, jos toinen olisi sitä mieltä, että lapsi saa pelata pleikkaa 24h ja niin edelleen. Mutta meillä ei ole suurempia kasvatuksellisia erimielisyyksiä. Isä ehkä hieman höllempi, mutta olen niellyt kiukkuani, enkä jaksanut napista "turhista". Onpa tuokin vuosien myötä alkanut huomata, että joskus pitää kieltää tai tulee ongelmia. Eli nykyään exä ei enää niin paljon periksi anna, kuin alkuun.
Eli käytännössä uuden ei pitäisi pelätä, ellei exä itse ole pelotellut tai joku muu halunnut mustamaalata. Veikkaan tosin, että exä ei ole sanaakaan puhunut (ei ollut puhemiehiä). Mutta huhuja varmasti liikkuu ja exän tuttavapiirissä taitaa erostamme olla tiedossa hieman erilainen tarina...
Niinhän se aina onkin. Molemmat kun aina elämänkerrassaan kirjoittavat itsestään sen sankarin ja toisesta syypään kaikkiin kyseisen suhteen ongelmiin.
Jos nyt on lapsen osalta itkut itketty niin anna olla. Palaat asiaan, jos lapsen etu sen vaatii. Teillä on nyt erilliset elämät ja lapsilla kaksi lapsen kotia. Kun sinä sopeudut siihen, että teistä ei yhtä yhtenäistä suurta perhettä tule niin se on lapsillekin helpompaa.
Osaako lapset ihan oikeasti tehdä tälläisistä asioista numeroa ellei joku heitä ruoki? Mitä sitten kun se lapsi tulee sieltä toiselta vanhemmalta niin millaiseen ristikuulusteluun hän joutuu esim. sen viikon tapahtumista? Mitä tehtiiin, kuka kävi, missä olitte, ketä tapasitte, jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä "pelkään" mieheni exää. Ollaan kyllä tavattu, mutta numeroita ei olla vaihdettu. Isä on äitiä suurpiirteisempi lapsiin liittyvissä asioissa ja hän vähän yritää lasten kautta hallita miten meillä asioita tulisi hoitaa. Enkä näihin asioihin välikappaleeksi halua, kun mistään laiminlyönneistä ei ole kyse.
Meillä ei pitäisi tästä olla kyse, koska olen mahdollisimman vähän puutunut heidän elämäänsä. Lapset kyllä pärjäävät isällään, vaikka isä joskus jotain tekisikin erilailla. Vuoroja olen vaihdellut heidän mielensä mukaan, kertaakaan en ole kieltäytynyt (harvoin mitään supertärkeitä omia menoja). Ei tosin exäkään kiusaa ole tehnyt, joten siksi kai homma toimii ihan kivasti ja mielellään joustaa asioissa. Muutaman kerran tietenkin tullut vastaan näitä äkillisiä vaihtoja, jos lapset kipeänä. Mutta niille nyt ei kukaan voi mitään. Muutaman kerran olen esittänyt pyynnön, että herättäisivät aiemmin, jos seuraavana aamuna jokin tärkeä meno ja pitää saada ajoissa nukkumaan. Muutoin en ole heidän tekemisiinsä puuttunut. Ei ole tarvetta.
Onneksi isänsä kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen. Tietenkin voisi ongelmia tulla, jos toinen olisi sitä mieltä, että lapsi saa pelata pleikkaa 24h ja niin edelleen. Mutta meillä ei ole suurempia kasvatuksellisia erimielisyyksiä. Isä ehkä hieman höllempi, mutta olen niellyt kiukkuani, enkä jaksanut napista "turhista". Onpa tuokin vuosien myötä alkanut huomata, että joskus pitää kieltää tai tulee ongelmia. Eli nykyään exä ei enää niin paljon periksi anna, kuin alkuun.
Eli käytännössä uuden ei pitäisi pelätä, ellei exä itse ole pelotellut tai joku muu halunnut mustamaalata. Veikkaan tosin, että exä ei ole sanaakaan puhunut (ei ollut puhemiehiä). Mutta huhuja varmasti liikkuu ja exän tuttavapiirissä taitaa erostamme olla tiedossa hieman erilainen tarina...
Niinhän se aina onkin. Molemmat kun aina elämänkerrassaan kirjoittavat itsestään sen sankarin ja toisesta syypään kaikkiin kyseisen suhteen ongelmiin.
Jos nyt on lapsen osalta itkut itketty niin anna olla. Palaat asiaan, jos lapsen etu sen vaatii. Teillä on nyt erilliset elämät ja lapsilla kaksi lapsen kotia. Kun sinä sopeudut siihen, että teistä ei yhtä yhtenäistä suurta perhettä tule niin se on lapsillekin helpompaa.
Niin se menee... Meni sitä itselläkin puolivuotta, ennen kuin alkoi myöntää, että vikaa löytyi myös toisesta päästä. Vuosi, että osasi jo ääneen omat virheensä myöntää. Exän osalta en tiedä, onko koskaan edes yrittänyt ymmärtää tehneensä virheitä, vai onko edelleen täysin sitä mieltä, että olen kaiken pahan lähde... Niin tai näin, sille en mitään voi.
Siitä en kyllä koskaan pääse mihinkään, että haluaisin naisen tavata. Uskoisin, että suuri osa äideistä/iseistä haluaisi.
Sinä et ole suurin osa, kuten en ole minäkään. Me emme tähän saa ratkaisua, että haluaako suurin osa vai ei. Minä en ole koskaan halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän ei miellä itseään "äitipuoleksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Perustelisitko? Miksi se tieto riitä, että osoitteessa asuu Päivikki Korhonen?
Mulle toi ois sama, kuin kävelisin kerrostalon rappuun, valkkaisin kivan nimen ja jättäisin lapset oven taa lappu kaulassa "haen huomenna". Lapset kuitenkin ovat myös yksin äitipuolensa kanssa. Lapseni ovat minulle täysin vieraan ihmisen hoidossa. Se on jotenkin todella omituista.
Miksi on liikaa vaadittu, että tapaa kerran ja esittelee itsensä? Ei siinä nyt kahvejakaan tarvitsisi pakosta juoda. Ei se varmaan lapsillekaan huono olisi nähdä, että äiti ja "Maija" on ihan "kavereita", kun voi toista kohteliaasti moikata. Olisi lapsille semmoinen ns. virallinen hyväksyntä, että toisesta saa tykätä, kun äitikin tykkää. Ja tää nyt on taas tätä "lapsien aivoituksia on vaikea ymmärtää", varsinkin, jos omia ei ole. Pienessä mielessä ollaan vanhemmille lojaaleja asioissa, joissa ei edes tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Joo, mä ymmärrän tämän kyllä täysin.
Mikähän siinä on, että nämä uudet puolisot ei tätä ymmärrä. Kyllähän sitä tietää, kun uusperhekuvioon lähtee, että miehellä on historia. En mä keksi mitään muuta selitystä, kuin että exä koetaan jotenkin uhaksi. Mikä sekin on todella omituista.
Tämän voi kääntää myös niin päin, että se nykyinen koetaan uhaksi ja lapsia käytetään vain välikappaleena udella millainen se uusi puoliso on.
Mitä se kertoo lapsen äidistä, jos hän ei halua tavata lasten isän uutta puolisoa. Mieheni lasten äidillä ei ole koskaan ollut mitään tahtoa minua tavata ja sen yhden kerran kun vahingossa törmäsimme niin hän käänsi pään pois, eikä edes tervehtinyt. Eikö häntä kiinnosta millaisen ihmisen kanssa hänen lapsessa viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä "pelkään" mieheni exää. Ollaan kyllä tavattu, mutta numeroita ei olla vaihdettu. Isä on äitiä suurpiirteisempi lapsiin liittyvissä asioissa ja hän vähän yritää lasten kautta hallita miten meillä asioita tulisi hoitaa. Enkä näihin asioihin välikappaleeksi halua, kun mistään laiminlyönneistä ei ole kyse.
Meillä ei pitäisi tästä olla kyse, koska olen mahdollisimman vähän puutunut heidän elämäänsä. Lapset kyllä pärjäävät isällään, vaikka isä joskus jotain tekisikin erilailla. Vuoroja olen vaihdellut heidän mielensä mukaan, kertaakaan en ole kieltäytynyt (harvoin mitään supertärkeitä omia menoja). Ei tosin exäkään kiusaa ole tehnyt, joten siksi kai homma toimii ihan kivasti ja mielellään joustaa asioissa. Muutaman kerran tietenkin tullut vastaan näitä äkillisiä vaihtoja, jos lapset kipeänä. Mutta niille nyt ei kukaan voi mitään. Muutaman kerran olen esittänyt pyynnön, että herättäisivät aiemmin, jos seuraavana aamuna jokin tärkeä meno ja pitää saada ajoissa nukkumaan. Muutoin en ole heidän tekemisiinsä puuttunut. Ei ole tarvetta.
Onneksi isänsä kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen. Tietenkin voisi ongelmia tulla, jos toinen olisi sitä mieltä, että lapsi saa pelata pleikkaa 24h ja niin edelleen. Mutta meillä ei ole suurempia kasvatuksellisia erimielisyyksiä. Isä ehkä hieman höllempi, mutta olen niellyt kiukkuani, enkä jaksanut napista "turhista". Onpa tuokin vuosien myötä alkanut huomata, että joskus pitää kieltää tai tulee ongelmia. Eli nykyään exä ei enää niin paljon periksi anna, kuin alkuun.
Eli käytännössä uuden ei pitäisi pelätä, ellei exä itse ole pelotellut tai joku muu halunnut mustamaalata. Veikkaan tosin, että exä ei ole sanaakaan puhunut (ei ollut puhemiehiä). Mutta huhuja varmasti liikkuu ja exän tuttavapiirissä taitaa erostamme olla tiedossa hieman erilainen tarina...
Niinhän se aina onkin. Molemmat kun aina elämänkerrassaan kirjoittavat itsestään sen sankarin ja toisesta syypään kaikkiin kyseisen suhteen ongelmiin.
Jos nyt on lapsen osalta itkut itketty niin anna olla. Palaat asiaan, jos lapsen etu sen vaatii. Teillä on nyt erilliset elämät ja lapsilla kaksi lapsen kotia. Kun sinä sopeudut siihen, että teistä ei yhtä yhtenäistä suurta perhettä tule niin se on lapsillekin helpompaa.
Niin se menee... Meni sitä itselläkin puolivuotta, ennen kuin alkoi myöntää, että vikaa löytyi myös toisesta päästä. Vuosi, että osasi jo ääneen omat virheensä myöntää. Exän osalta en tiedä, onko koskaan edes yrittänyt ymmärtää tehneensä virheitä, vai onko edelleen täysin sitä mieltä, että olen kaiken pahan lähde... Niin tai näin, sille en mitään voi.
Siitä en kyllä koskaan pääse mihinkään, että haluaisin naisen tavata. Uskoisin, että suuri osa äideistä/iseistä haluaisi.
Sinä et ole suurin osa, kuten en ole minäkään. Me emme tähän saa ratkaisua, että haluaako suurin osa vai ei. Minä en ole koskaan halunnut.
Onko sulla lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen ei luultavasti halua tavata sinua. Varsinkin lapsettomalle voi olla kova pala, että lapsen lisäksi kuviossa tulee jollain tapaa pyörimään mukana se entinen puoliso. Jos itsellä on lapsia, osaa ehkä suhtautua asiaan lasten kannalta.
Itse olisin kyllä ollut valmis tapaamaan mieheni exän. Valitettavasti vaan hänellä meni vuosia aikaa tottua ajatukseen, ettei tule saamaan miestä takaisin, joten minun ilmestymiseni miehen elämään oli hänelle kuin punainen vaate härälle.
Tätä olen myös miettinyt. Ehkä hän ei osaa ajatella asiaa kannaltani. Eiköhän hän viimeistään omien lasten myötä ala ymmärtää...
Mistä tiedät, aikooko hän hankkia lapsia? Tunnut tunkevan hänelle aikamoisia rooliodotuksia... Lapset ovat edelleen sinun ja miehesi huollettavia, kellään muulla ei ole velvoitetta ryhtyä mihinkään huolenpitorooliin, vaikka isän kanssa asuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Joo, mä ymmärrän tämän kyllä täysin.
Mikähän siinä on, että nämä uudet puolisot ei tätä ymmärrä. Kyllähän sitä tietää, kun uusperhekuvioon lähtee, että miehellä on historia. En mä keksi mitään muuta selitystä, kuin että exä koetaan jotenkin uhaksi. Mikä sekin on todella omituista.
Tämän voi kääntää myös niin päin, että se nykyinen koetaan uhaksi ja lapsia käytetään vain välikappaleena udella millainen se uusi puoliso on.
Mitä se kertoo lapsen äidistä, jos hän ei halua tavata lasten isän uutta puolisoa. Mieheni lasten äidillä ei ole koskaan ollut mitään tahtoa minua tavata ja sen yhden kerran kun vahingossa törmäsimme niin hän käänsi pään pois, eikä edes tervehtinyt. Eikö häntä kiinnosta millaisen ihmisen kanssa hänen lapsessa viettää aikaa.
Juu, aivan yhtä ihmeellistä tämäkin on, ilman muuta!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei miellä itseään "äitipuoleksi".
Minä en ole äitipuoli. Lapset kuuluu pakettiin, mutta entinen puoliso ei. Minä en halua tulla esitellyksi. Kokisin tilanteen jotenkin kiusallisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen ei luultavasti halua tavata sinua. Varsinkin lapsettomalle voi olla kova pala, että lapsen lisäksi kuviossa tulee jollain tapaa pyörimään mukana se entinen puoliso. Jos itsellä on lapsia, osaa ehkä suhtautua asiaan lasten kannalta.
Itse olisin kyllä ollut valmis tapaamaan mieheni exän. Valitettavasti vaan hänellä meni vuosia aikaa tottua ajatukseen, ettei tule saamaan miestä takaisin, joten minun ilmestymiseni miehen elämään oli hänelle kuin punainen vaate härälle.
Tätä olen myös miettinyt. Ehkä hän ei osaa ajatella asiaa kannaltani. Eiköhän hän viimeistään omien lasten myötä ala ymmärtää...
Mistä tiedät, aikooko hän hankkia lapsia? Tunnut tunkevan hänelle aikamoisia rooliodotuksia... Lapset ovat edelleen sinun ja miehesi huollettavia, kellään muulla ei ole velvoitetta ryhtyä mihinkään huolenpitorooliin, vaikka isän kanssa asuisikin.
Jos noin ajattelee, niin sitten suosittelisin menemään parisuhteeseen lapsettoman kanssa.
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)