Mies löi, jäisitkö vai lähtisitkö?

Vierailija kirjoitti:

Olen miehelle puhunut nyt, että mua pelottaa tää tilanne, koska löi taas, vaikka lupasi, ettei enää tee niin. Samalla sanoin myös, että jos annan hänelle vielä mahdollisuuden niin hänen on haettava tuohon ongelmaan apua. Tähän avun hakemiseen mies suhtautui aika nihkeästi.

Tottakai riitaan tarvitaan aina kaksi, niin kun joku täällä sanoi, mutta ei kai mikään oikeesti oikeuta lyömistä tai todella uhkaavaa käytöstä?

ap

Jos ainoa työkalu on vasara, niin kaikki ongelmat alkaa näyttää nauloilta.

Kukin tappelee nillä keinoilla joita hänellä on.

En ole ollut kotona miehen viimeisimmän lyönnin jälkeen ja mies tietää, että jos hän ei suostu hakemaan apua niin haen enää vain tavarani kotoa ja muutan pois.

ap

Vierailija kirjoitti:

On psykologisesti aika mielenkiintoista, että lyöminen on alkanut 9 vuoden jälkeen juuri sitten, kun ensimmäinen raskaus on alkanut. Tämä ei takuulla ole mitään sattumaa, vaan mies käy nyt läpi jotain. Ehdottomasti miehen on hankittava apua tuohon, tai sinun on lähdettävä. Et voi jäädä odottamaan kolmatta lyöntiä, joka tulee ihan takuulla. Te tarvitsette yhteistä parisuhdeterapiaa ja lisäksi mies tarvitsee omaa apua, esim juuri tuo Miessakit. Kannattaa ottaa asia esille neuvolassa. Ja ihan ensimmäiseksi lähde fyysisesti pois, mene vaikka vanhemmillesi jos mahdollista. Ehkä se herättele miestä vähän.

Vierailija kirjoitti:

Jäisin tietysti. Mies tarvitsee apua, tuo voi olla esim. masennuksen oire

Niinpä. Jäisit siihen masentuneen parantavaksi nyrkkeilysäkiksi. Pistelee turpaan....purkaa aggressiotaan, niin huh helpottaa. Olisit kai sitten se jalo auttaja. ?

Apuja muualta tarvitsee....sitten voi miettiä jääkö vai eikö....sellaisenaan ei kannata jäädä.

Löi uudelleen.

Miltä sulle ap on tärkeää?

Kyllä mies ihan kunnolla löi, nyrkillä kasvoihin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Löikö mies sinua ihan kunnolla? Vai läppäisikö vain? Mihin ja miten hän löi?

Minulla mies on tullut aggressiiviseksi riidoissa lapsen syntymisen jälkeen. Ei ole lyönyt mutta on töninyt ja painanut kurkusta seinää vasten. Ja on uhannut "hakkaavansa" jos en lopeta riitelyä. En ole jättänyt miestä, mutta parisuhde on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan, sillä mies on myös passiivis-aggressiivinen ja henkisesti ilkeä. Tavallaan olisi helpompaa tehdä periaatepäätös että jos mies lyö kerrankin se on syy lähteä. Koska mikään ei korjaannu itsestään, pahentuu vain ajan myötä.

Aha, että riita noin puolen vuoden välein on jatkuvasti, ei kyllä minusta.

No en todellakaan ole lorttoillut pitkin kyliä. Riita sai alkunsa ihan arkisesta asiasta, josta mies ei ollut samaa mieltä. Ja tapansa mukaan mies alkoi raivota vanhoista asioista, joista on kauan sitten riidelty, mutta kyseiset asiat on kuitenkin jo tuollon sovittu eikä niitä pitäis enää ottaa uusiks esille riidellessä jostain muusta asiasta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä mitä itse teit ensin, tai mistä ylipäätään riitelette jatkuvasti. Jos olet lorttoillut pitkin kyliä, niin itteäs saat syyttää jne.

Itse kyllä lähtisin ihan vaan tollasen jatkuvan riitelyn takia

Mies on ylittänyt rajan lyömällä toistuvasti. Ja se toistuu edelleen vaikka lupaisi että jäisi kahteen kertaan, toistuihan se jo. Nyt sinä asetat ehdoksi hakea ammattiapua johon mies ei ole suostuvainen. Eiköhän se päätös ol sitten lopullinen. Eli ero ja muutto äkkiä pois.

Mä luin joskus jotain tutkimusta pahoinpitelyistä ja muistaakseni siinä ainakin painotettiin, että jos/kun apua ei oltu otettu vastaan niin muutosta ei ollut tapahtunut. Ja siin oli just tostakin, kun aletaan selittää, et riitaan tarvii kaks yms. Et toi on virheellinen ajattelu, et pitäis just tajuta kohta mis kaikki meni pieleen ja ottaa vastuu. Eli jos ei hae apua ja tajua, et nyt on hänessä joku vialla ni lähtisin kyselemättä. Jos ei oikeasti Itsekkin pelkää itseään yms. Ni en jäis odottaa et millon palaa käpy liikaa, mä uskon et kaikilla on oikeus omassa kodissaan olla pelkäämättä.

Vierailija kirjoitti:

Mä luin joskus jotain tutkimusta pahoinpitelyistä ja muistaakseni siinä ainakin painotettiin, että jos/kun apua ei oltu otettu vastaan niin muutosta ei ollut tapahtunut. Ja siin oli just tostakin, kun aletaan selittää, et riitaan tarvii kaks yms. Et toi on virheellinen ajattelu, et pitäis just tajuta kohta mis kaikki meni pieleen ja ottaa vastuu. Eli jos ei hae apua ja tajua, et nyt on hänessä joku vialla ni lähtisin kyselemättä. Jos ei oikeasti Itsekkin pelkää itseään yms. Ni en jäis odottaa et millon palaa käpy liikaa, mä uskon et kaikilla on oikeus omassa kodissaan olla pelkäämättä.

Ei se ole mitään selittelyä, jos kertoo että riitaan tarvitaan kaksi kun se on niin ja jos apua haetaan niin pitäisikö myös naisen sitä hakea jos on joku henkisen väkivallan ja solvaamisen mestari. Mitä se auttaa, jos nainen ei muutu yhtään ja vain mies hakee apua, jos se nainenkin on omalla tavallaan sairas.

Ei se oikeuta lyömään ja erotkaa jos joku lyö, lyöminen on aina väärin mutta älkää tulko minulle väittämään että naisilla ei ole ikinä mitään osa a eikä arpaa riitoihin ja heidän käytös olisi aina myöskään niin helvetin hienoa ja jalomielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luin joskus jotain tutkimusta pahoinpitelyistä ja muistaakseni siinä ainakin painotettiin, että jos/kun apua ei oltu otettu vastaan niin muutosta ei ollut tapahtunut. Ja siin oli just tostakin, kun aletaan selittää, et riitaan tarvii kaks yms. Et toi on virheellinen ajattelu, et pitäis just tajuta kohta mis kaikki meni pieleen ja ottaa vastuu. Eli jos ei hae apua ja tajua, et nyt on hänessä joku vialla ni lähtisin kyselemättä. Jos ei oikeasti Itsekkin pelkää itseään yms. Ni en jäis odottaa et millon palaa käpy liikaa, mä uskon et kaikilla on oikeus omassa kodissaan olla pelkäämättä.

Ei se ole mitään selittelyä, jos kertoo että riitaan tarvitaan kaksi kun se on niin ja jos apua haetaan niin pitäisikö myös naisen sitä hakea jos on joku henkisen väkivallan ja solvaamisen mestari. Mitä se auttaa, jos nainen ei muutu yhtään ja vain mies hakee apua, jos se nainenkin on omalla tavallaan sairas.

Ei se oikeuta lyömään ja erotkaa jos joku lyö, lyöminen on aina väärin mutta älkää tulko minulle väittämään että naisilla ei ole ikinä mitään osa a eikä arpaa riitoihin ja heidän käytös olisi aina myöskään niin helvetin hienoa ja jalomielistä.

Voi huh! Puhuin fyysisestä väkivallasta! Molempiahan siinä pitää kuunnella,mut vastuu on aina sillä joka ylitti rajan fyysisesti! Henkinen väkivalta on raskasta ja siihen pitää hakea apua, mutta jos/kun lyöt niin otat sen vastuun, et minä en kestänyt!

Voi tsiisus! Heti kun mies lyö, niin syyllistetään naista ja väitetään, että tämä on varmasti harjoittanut henkistä väkivaltaa! Ette oo tosissanne!

Tottakai tuokin on mahdollista, mut tuskin sentään jokaisessa tapauksessa. Ja alkuperäinenhän kertoi joutuneensa henkisen väkivallan uhriksi edellisessä suhteessaan, miksi hän nyt yhtäkkiä sitä itse harrastaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luin joskus jotain tutkimusta pahoinpitelyistä ja muistaakseni siinä ainakin painotettiin, että jos/kun apua ei oltu otettu vastaan niin muutosta ei ollut tapahtunut. Ja siin oli just tostakin, kun aletaan selittää, et riitaan tarvii kaks yms. Et toi on virheellinen ajattelu, et pitäis just tajuta kohta mis kaikki meni pieleen ja ottaa vastuu. Eli jos ei hae apua ja tajua, et nyt on hänessä joku vialla ni lähtisin kyselemättä. Jos ei oikeasti Itsekkin pelkää itseään yms. Ni en jäis odottaa et millon palaa käpy liikaa, mä uskon et kaikilla on oikeus omassa kodissaan olla pelkäämättä.

Ei se ole mitään selittelyä, jos kertoo että riitaan tarvitaan kaksi kun se on niin ja jos apua haetaan niin pitäisikö myös naisen sitä hakea jos on joku henkisen väkivallan ja solvaamisen mestari. Mitä se auttaa, jos nainen ei muutu yhtään ja vain mies hakee apua, jos se nainenkin on omalla tavallaan sairas.

Ei se oikeuta lyömään ja erotkaa jos joku lyö, lyöminen on aina väärin mutta älkää tulko minulle väittämään että naisilla ei ole ikinä mitään osa a eikä arpaa riitoihin ja heidän käytös olisi aina myöskään niin helvetin hienoa ja jalomielistä.

Teillä on valtava elämänmuutos käynnissä, kun esikoinen on tulossa. Se vaikuttaa teihin molempiin syvällisellä tasolla. Teillä voi nousta kaikenlaista pintaan mielen roskakomeroista ja siitä voi seurata riitelyä ja jopa väkivaltaa. Nyt olisi erittäin hyvä hetki tulevan lapsen kasvurauhan kannalta hakeutua vaikka pariterapiaan.

Me käytiin nimenomaan pariterapiassa ja sinne jäivät sekä älytön riitely, että miehen väkivaltaiset elkeet. Jospa miehesi olisi helpompi lähteä yhdessä, kuin yksin? Ja tosiasia kuitenkin on, että riitelyssä on yleensä kaksi osapuolta. Terapian avulla tarve riitelyyn voisi vähentyä. 

Väkivaltaan liittyy voimakas häpeän tunne ja apua on sen takia vaikea hakea. Häpeää kokee myös väkivallan kohde. Nyt teillä kannattaisi nousta sen tunteen yläpuolelle, koska apua on todellakin saatavissa. Jos sitä ei uskalla hakea, niin mahdollisesti on paljon ikäviä aikoja odotettavissa. Halit teille molemmille, been there!

Kuten jo kirjoitin mies ei halua lähteä pariterapiaan ja/tai hakemaan apua tuohon väkivaltaisuuteensa ja keskustelemaan asioista ulkopuolisen kanssa. Ehdotin kumpaakin, että menee yksin tai sitten yhdessä. Sain tähän ehdotukseeni mieheltä vastauksen, että kyllä hän pystyy ilman kenenkään apua lopettamaan lyömisen ja ettei hän halua myöskään keskustella muista asioista ulkopuolisille.

Niin ja riitoja meillä ei mielestäni ole usein, kun ennen viimeisintä riitaa edellinen riita oli vajaa puol vuotta sitten ja ennen tota en edes muista millon viimeks riideltiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Teillä on valtava elämänmuutos käynnissä, kun esikoinen on tulossa. Se vaikuttaa teihin molempiin syvällisellä tasolla. Teillä voi nousta kaikenlaista pintaan mielen roskakomeroista ja siitä voi seurata riitelyä ja jopa väkivaltaa. Nyt olisi erittäin hyvä hetki tulevan lapsen kasvurauhan kannalta hakeutua vaikka pariterapiaan.

Me käytiin nimenomaan pariterapiassa ja sinne jäivät sekä älytön riitely, että miehen väkivaltaiset elkeet. Jospa miehesi olisi helpompi lähteä yhdessä, kuin yksin? Ja tosiasia kuitenkin on, että riitelyssä on yleensä kaksi osapuolta. Terapian avulla tarve riitelyyn voisi vähentyä. 

Väkivaltaan liittyy voimakas häpeän tunne ja apua on sen takia vaikea hakea. Häpeää kokee myös väkivallan kohde. Nyt teillä kannattaisi nousta sen tunteen yläpuolelle, koska apua on todellakin saatavissa. Jos sitä ei uskalla hakea, niin mahdollisesti on paljon ikäviä aikoja odotettavissa. Halit teille molemmille, been there!

Suoraan sanottuna minulla ei olisi ehkä voimia lähteä tuossa tilanteesssa ja 9 vuoden parisuhteen jälkeen kylmän viileästi pois. 

Mutta sinun _täytyy_ osoittaa miehelle, että olet täysin valmis siihen. Oma väkivaltainen suhde alkoi pikkuhiljaa, minua "totutellen". Seuraava lyöminen on miehelle vielä helpompaa, ja ennenkaikkea sinä alat antamaan anteeksi. Älä anna sen käydä. 

Mutta: voisin harkinnanvaraisesti (itse  tunnet miehen parhaiten) antaa vielä yhden mahdollisuuden, mutta sinun ehdoilla ja hoitoon olisi mentävä. Ehkä mies kokee nuo väkivaltaisille tarkoitetut terapiamuodot liian rajuiksi. Vähänkuin alkoholistit. Ei haluta aa-kerhoon kun on siisti koti ja työpaikka koska alkoholistithan asuvat sillan alla jne jne.. ei haluta kuulua siihen "joukkoon". Ehkä joku yksityinen terapiaistunto olisi hänelle parempi. Ja asumisero hetkeksi. 

Ja sitten se tärkein, eli sinun pitää uskaltaa lähteä jos tämäkään ei auta. Mutta älä anna kenenkään satuttaa sinua. 

Mäen voisi arvostaa tippaakaan miestä, joka lyö raskaana olevaa rakastaan. Lähtisin ja kertoisin avoimesti syyn.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on valtava elämänmuutos käynnissä, kun esikoinen on tulossa. Se vaikuttaa teihin molempiin syvällisellä tasolla. Teillä voi nousta kaikenlaista pintaan mielen roskakomeroista ja siitä voi seurata riitelyä ja jopa väkivaltaa. Nyt olisi erittäin hyvä hetki tulevan lapsen kasvurauhan kannalta hakeutua vaikka pariterapiaan.

Me käytiin nimenomaan pariterapiassa ja sinne jäivät sekä älytön riitely, että miehen väkivaltaiset elkeet. Jospa miehesi olisi helpompi lähteä yhdessä, kuin yksin? Ja tosiasia kuitenkin on, että riitelyssä on yleensä kaksi osapuolta. Terapian avulla tarve riitelyyn voisi vähentyä. 

Väkivaltaan liittyy voimakas häpeän tunne ja apua on sen takia vaikea hakea. Häpeää kokee myös väkivallan kohde. Nyt teillä kannattaisi nousta sen tunteen yläpuolelle, koska apua on todellakin saatavissa. Jos sitä ei uskalla hakea, niin mahdollisesti on paljon ikäviä aikoja odotettavissa. Halit teille molemmille, been there!

Minäkin olisin yhdessä suhteessa halunut että me kummatkin menemme juttelemaan, riidat oli ihan pimeitä ja todellakin naisessa oli syynsä. Väkivaltaa en itse käyttänyt, nainen heitteli tavaroilla, paiski ovia ja kiljui kun joku mielipuoli ei minusta kovin tervettä käytöstä tuokaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut kotona miehen viimeisimmän lyönnin jälkeen ja mies tietää, että jos hän ei suostu hakemaan apua niin haen enää vain tavarani kotoa ja muutan pois.

ap

Älä hae tavaroita yksin. Ota vaikka isä tai veli mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna minulla ei olisi ehkä voimia lähteä tuossa tilanteesssa ja 9 vuoden parisuhteen jälkeen kylmän viileästi pois. 

Mutta sinun _täytyy_ osoittaa miehelle, että olet täysin valmis siihen. Oma väkivaltainen suhde alkoi pikkuhiljaa, minua "totutellen". Seuraava lyöminen on miehelle vielä helpompaa, ja ennenkaikkea sinä alat antamaan anteeksi. Älä anna sen käydä. 

Mutta: voisin harkinnanvaraisesti (itse  tunnet miehen parhaiten) antaa vielä yhden mahdollisuuden, mutta sinun ehdoilla ja hoitoon olisi mentävä. Ehkä mies kokee nuo väkivaltaisille tarkoitetut terapiamuodot liian rajuiksi. Vähänkuin alkoholistit. Ei haluta aa-kerhoon kun on siisti koti ja työpaikka koska alkoholistithan asuvat sillan alla jne jne.. ei haluta kuulua siihen "joukkoon". Ehkä joku yksityinen terapiaistunto olisi hänelle parempi. Ja asumisero hetkeksi. 

Ja sitten se tärkein, eli sinun pitää uskaltaa lähteä jos tämäkään ei auta. Mutta älä anna kenenkään satuttaa sinua. 

54 jatkaa: ja tämän mahdollisuuden antaisin vain siinä tapauksessa, että suhde on ollut pitkä ja hyvä ja lyöminen tulee "out of blue". Haluaisin varmasti selvittää, että mitä oikein tapahtuu ja onko joku ulkopuolinen asia vaikuttanut tähän. Jos väkivalta alkaa suhteen alussa, niin soronnoo sitten taakse katsomatta. 

Ei se lähtö mitenkään helpolta kyllä tunnukaan tässä tilanteessa, mutta en uskalla palata takaisinkaan, mikäli mies ei muuta mieltään ja ota vastaan ulkopuolista apua joko yksin tai sitten yhdessä.

En ole siis ollut kotona viimeisimmän lyömisen jälkeen ja mies tietää, että jos hänen lopullinen päätös on, ettei aio hakea apua niin siinä tapauksessa pakkaan tavarani ja suhteemme on loppu.

Tällä hetkellä mä pelkään miestäni. Sen ekan kerran jälkeen en vielä pelännyt ainakaan hirveästi, osin ehkä siksi, kun tiedän ystävän miehen lyöneen kerran, mutta se todella jäi siihen yhteen kertaan, mutta nyt kun mies teki saman uudelleen, niin luottamus on jossain määrin mennyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna minulla ei olisi ehkä voimia lähteä tuossa tilanteesssa ja 9 vuoden parisuhteen jälkeen kylmän viileästi pois. 

Mutta sinun _täytyy_ osoittaa miehelle, että olet täysin valmis siihen. Oma väkivaltainen suhde alkoi pikkuhiljaa, minua "totutellen". Seuraava lyöminen on miehelle vielä helpompaa, ja ennenkaikkea sinä alat antamaan anteeksi. Älä anna sen käydä. 

Mutta: voisin harkinnanvaraisesti (itse  tunnet miehen parhaiten) antaa vielä yhden mahdollisuuden, mutta sinun ehdoilla ja hoitoon olisi mentävä. Ehkä mies kokee nuo väkivaltaisille tarkoitetut terapiamuodot liian rajuiksi. Vähänkuin alkoholistit. Ei haluta aa-kerhoon kun on siisti koti ja työpaikka koska alkoholistithan asuvat sillan alla jne jne.. ei haluta kuulua siihen "joukkoon". Ehkä joku yksityinen terapiaistunto olisi hänelle parempi. Ja asumisero hetkeksi. 

Ja sitten se tärkein, eli sinun pitää uskaltaa lähteä jos tämäkään ei auta. Mutta älä anna kenenkään satuttaa sinua. 

Ap, mielestäni toimit järkevästi ja fiksusti. Sinua ei voi syyttää yhtään mistään, miehellä kuulostaa jo lähtökohtaisesti olevan huono tapa riidellä - kaivaa vanhat ja jo käsitellyt asiat eteen (jossain oli juuri iso artikkeli että riidan ekan 3 min aikana näkee päättyy se ns kehittävät vai ei, eli ottaako toinen osapuoli vanhat asiat esille) ja jos hän ei kestä riitely kaksi kertaa vuodessa ilman lyömistä, on se kyllä tosi huono merkki.

Ajattele ap tosiaan jos seuraavan kerran mies meneekin vielä yhden rajan yli ja ihan oikeasti hakkaa sinut sairaalakuntoon tai pahimmillaan kuoliaaksi. Mitä jos vauvalle käy jotain siinä myös?

Ei omassa parisuhteessaan tarvitse joutua pelkäämään. Millaista elämää se on? Makaa jonkun vierellä sängyllä ja pelkäät että jos sanot poikkipuolisen sanan, heti tulee turpaan.

Hyvältä kuulostaa että vaadit miehen hakevan apua ja että olet valmis lähtemään. Tietenkin 9 vuoden suhteesta on vaikea lähteä, mutta sinun täytyy asettaa itsesi ja tässä tapauksessa myös lapsesi, turvallisuus sen edelle.

60 jatkaa vielä: ja siitä 10 tai 12 tai 15 vuoden suhteesta on vielä vaikeampi lähteä, varsinkin kun lapsi syntynyt