Mies löi, jäisitkö vai lähtisitkö?

Lähtisin ja lujaa!

Että mua vituttaa av-mammat joilla ei ole järkeä päässä itse ratkaista lähteäkö jos mies lyö ynnä muuta!! Ei mulla muuta.

M22

Olisin lähtenyt jo uhkauksesta lyödä nyrkillä. Ap:llä tuskin jäi aikaa uhkauksen ja lyönnin väliin :-(

Vierailija kirjoitti:

yt tämä huolettaa ehkä vielä enemmän, koska olen raskaana enkä missään nimessä haluaisi asettaa lasta vaaraan. Aiemmin mies ei kuitenkaan ole ollut millään muotoa väkivaltainen vaan kaikin puolin ihana mies.

Tässä tuli taas vastaus peruskysymykseen " miksi teette lapsia tuollaisten kanssa".

Moni mies on kaikin puolin ihana siihen saakka, että katsoo naisen olevan kiipelissä eikä pääse ihan noin vaan lähtemään, eli joko naimisissa tai raskaana.

Eiköhän tässäkin ketjussa sitten puolustella miestä "kun se raskaus stressaa..." ikään kuin stressi antaisi jonkun oikeuden olla väkivaltainen.

Ymmärräthän sinä, että ei mies tarvitse apua! Ei se ole mies, jolla tässä on ongelma. Miehen näkökulmasta katsoen sinä olet syyllinen ja ansainnut pahoinpitelyn. Siksi hänellä ei ole mitään syytä muuttaa käytöstään eikä edes pyytää anteeksi. Älä vaan sinä itse usko siihen, vaikka sinulla olisi kuinka heikko itsetunto ja olet aivan varma siitä, että et enää kelpaa kenellekään muulle kuin nykyisellesi ja pelkäät silmittömästi yksinjäämistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yt tämä huolettaa ehkä vielä enemmän, koska olen raskaana enkä missään nimessä haluaisi asettaa lasta vaaraan. Aiemmin mies ei kuitenkaan ole ollut millään muotoa väkivaltainen vaan kaikin puolin ihana mies.

Tässä tuli taas vastaus peruskysymykseen " miksi teette lapsia tuollaisten kanssa".

Moni mies on kaikin puolin ihana siihen saakka, että katsoo naisen olevan kiipelissä eikä pääse ihan noin vaan lähtemään, eli joko naimisissa tai raskaana.

Eiköhän tässäkin ketjussa sitten puolustella miestä "kun se raskaus stressaa..." ikään kuin stressi antaisi jonkun oikeuden olla väkivaltainen.

Ymmärräthän sinä, että ei mies tarvitse apua! Ei se ole mies, jolla tässä on ongelma. Miehen näkökulmasta katsoen sinä olet syyllinen ja ansainnut pahoinpitelyn. Siksi hänellä ei ole mitään syytä muuttaa käytöstään eikä edes pyytää anteeksi. Älä vaan sinä itse usko siihen, vaikka sinulla olisi kuinka heikko itsetunto ja olet aivan varma siitä, että et enää kelpaa kenellekään muulle kuin nykyisellesi ja pelkäät silmittömästi yksinjäämistä!

Kerrotko miten tämän olisi voinut ennakoida??

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo kirjoitin mies ei halua lähteä pariterapiaan ja/tai hakemaan apua tuohon väkivaltaisuuteensa ja keskustelemaan asioista ulkopuolisen kanssa. Ehdotin kumpaakin, että menee yksin tai sitten yhdessä. Sain tähän ehdotukseeni mieheltä vastauksen, että kyllä hän pystyy ilman kenenkään apua lopettamaan lyömisen ja ettei hän halua myöskään keskustella muista asioista ulkopuolisille.

Miksi ei sitten lopettanut, jos olisi pystynyt?

Vähän sama juttu, kuin monelle alkoholinkäytössä, lopettaisi kyllä jos haluaisi. Lopputuloksen kannalta ihan sama, juoko / lyökö siksi, kun ei pysty lopettamaan vai siksi, kun ei halua lopettaa.

Elämäsi viisain ratkaisi oli lähteä.

Mun mielestä asia ei ole niin mustavalkoinen. Itse pohtisin ainakin aika tarkkaan, minkälaisissa olosuhteissa lyönti on tapahtunut. 

1.) Oliko lyöntiä edeltänyt riita ns. tasaveroinen, vai alkoiko mies "tyhjästä" raivoamaan?

2.) Käyttäydyitko itse aggressiivisesti?

3.) Miten kova lyönti oli, tuliko jälkeä, sattuiko kovasti?

4.) Miten mies käyttäytyi lyönnin jälkeen ja miten käsittelitte asiaa jälkeenpäin? 

Mun mies on pari kertaa tönäissyt ja läppäissyt riidan tuiskeessa. Itsekin olin sitä ennen läpsäissyt häntä. Jälkeä ei jäänyt, eikä sattunutkaan, mutta olihan se silti alhaista. Me ratkaisimme asian menemällä terapiaan ja työstämällä omaa tunne-elämäämme. Aloimme myös meditoida. Nyt olemme jo vuosia olleet ilman väkivaltaa ja riidatkin osaamme sopia jo hyvin rakentavasti. Näin jälkeenpäin ajatellen henkinen väkivalta riidan yhteydessä oli miltei ikävämpää, mutta siis senkin olemme saaneet kuriin. Eli oikeasti näistä voi toipua. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä asia ei ole niin mustavalkoinen. Itse pohtisin ainakin aika tarkkaan, minkälaisissa olosuhteissa lyönti on tapahtunut. 

1.) Oliko lyöntiä edeltänyt riita ns. tasaveroinen, vai alkoiko mies "tyhjästä" raivoamaan?

2.) Käyttäydyitko itse aggressiivisesti?

3.) Miten kova lyönti oli, tuliko jälkeä, sattuiko kovasti?

4.) Miten mies käyttäytyi lyönnin jälkeen ja miten käsittelitte asiaa jälkeenpäin? 

Mun mies on pari kertaa tönäissyt ja läppäissyt riidan tuiskeessa. Itsekin olin sitä ennen läpsäissyt häntä. Jälkeä ei jäänyt, eikä sattunutkaan, mutta olihan se silti alhaista. Me ratkaisimme asian menemällä terapiaan ja työstämällä omaa tunne-elämäämme. Aloimme myös meditoida. Nyt olemme jo vuosia olleet ilman väkivaltaa ja riidatkin osaamme sopia jo hyvin rakentavasti. Näin jälkeenpäin ajatellen henkinen väkivalta riidan yhteydessä oli miltei ikävämpää, mutta siis senkin olemme saaneet kuriin. Eli oikeasti näistä voi toipua. 

Vastaanpa nyt tähän, vaikka ei nyt enää ajankohtainen, kun olemme miehen kanssa eronneet.

1) Riita alkoi jossain määrin turhasta ja kuten aiemmin kirjoitin, että miehellä on tapana ottaa esille kaikki aiemmat jo sovitut asiat esille uuden riidan yhteydessä

2) En käyttäytynyt mitenkään aggressiivisesti

3) Lyönti oli kova, tuli jälki ja sattui todella paljon, vaikka mulla on korkea kipukynnys. Lyönnin seurauksena horjahdin ja löin vielä pääni seinään. Lääkärin mukaan mulla oli onnea, ettei sattunut pahemmin.

4) Lyönnin jälkeen mies vaikutti säikähtäneeltä ja lähti tilanteesta pois toiseen huoneeseen/ulos rauhoittumaan. Ekalla kerralla miehen rauhoituttua keskusteltiin tapahtuneesta ja mies lupasi ja vannoi, ettei tule tapahtumaan toiste. Toisen kerran jälkeen lähdin samantien lyönnin pois kotoa ja yhteydenpito tapahtui puhelimessa. Mies ei kuitenkaan ollut halukas hakemaan apua, joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kun lopettaa suhteen.

ap

Lähtisin