Lue keskustelun säännöt.
Varakkaat, mistä sellaisesta säästätte, mihin ns. normaalituloiset käyttää rahaa?
Siis kun sanotaan ja kerrotaan esimerkkejä varakkaista / rikkaista ihmisistä, jotka elävät niukasti tai jopa pihisti.
Mitkä ovat tulosi / omaisuutesi.
Kommentit (656)
Vierailija kirjoitti:
Meillä varakkuus "näkyy" ainoastaan siten, että asumme kivassa omakotitalossa ns. kalliilla alueella. Lasten perusvaatteisiin ja harrastuksiin menee myös tällä hetkellä paljon rahaa, vaikka ne eivät ole yksittäin poikkeavan kalliita.
Säästämme:
* auto. Emme vaihtele autoa, eli pieni ja vanha kelpaa edelleen.
* työmatkat. Polkupyörät käytössä.
* ruoka. Teemme paljon itse ruokaa perusraaka-aineista.
* lomailu. Viime vuonna olimme kerran ulkomailla, mutta muuta matkaa eivät lapset edes muista.
* aikuisten vaatteet. Pidämme samoja vaatteita vuosikausia, ei tarvetta useinkaan ostaa uusia.
* kampaus, meikkaus, värjäys yms. En esim. ole käynyt kampaajalla korona-aikana lainkaan.
* lemmikit, mökki, autolaivue, mönkijät. Mitään tällaisia rahasyöppöjä ei ole.
* käteisellä maksaminen. Emme ikinä ottaisi kulutusluottoa eikä osamaksuja tms. Ainoa laina on asuntolaina.
* emme "sisusta". Meillä on edelleen n. 2008 ostettu sohva yms.
* jaksamme odottaa ja ns. Lykätä palkintoja. Ei tarvi saada kaikkea heti nyt. Ei ole myöskään tarvetta ns. Näyttää muille meidän varakkuutta. Emme käytä somea.
* remontoimme itse pintaremontit jos tarvetta.
Nämäkin kaikki ihan normaaleja asioita. t. Keskituloinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ketju ja vahvistaa sitä, minkä olen huomannut muutenkin; valtaosa varakkaista elää samoin, valintoja tehden, laatuun panostaen ja turhaa materiaa välttäen. Suhteellisen varakkaita ollaan ja muun muassa näissä säästetään (kuten moni muukin vastaaja):
- Ostan klassisia ajattomia vaatteita, jotka eivät mene pois muodista (esim. nahkalaukut, laadukkaat villakangastakit, jakkupuvut jne.). Niitä ei montaa tarvitse! Ja juu, mahtuvat kyllä päälle, paino ei ole viimeisen 20 vuoden aikana heitellyt kuin raskauden aikana.- Käyn kirppareilla, löydän suurimman osan lasten (10- ja 8-vuotiaat) sieltä, toisinaan teen löytyjä itsellekin tai kotiin
- Ajetaan melko vaatimattomilla autoilla, ikinä ei ole autosta ollut velkaa. (Auto on ehkä huonoin investointi!)
- Ostan tarjoustuotteita kaupasta ja todellakin hyödynnän keltaiset laput
- Ruokaa ei myöskään mene roskiin, kaikki hyödynnetään
- Käytän juureksia (porkkanoita, punajuuria jne.) ja kaaleja, joista saa huippuhyvää ruokaa. Ruoanlaitto on lempiharrastuksiani. Eineksiä emme käytä, vaan syödään hyvää kotona valmistettua perusruokaa.
- Samoin käytän paljon myös ns. halpoja lihoja (tuoretta maksaa, kassleria jne.).
- Leikkaan mieheni hiukset
- Emme tupakoi, alkoholiin ei mene rahaa nimeksikään - tosin sitten se yleensä menee shampanjaan tai 20 euron punaviinipulloon. Laatu edellä siis. :-)
- Myymme tarpeettomat vaatteet ja tavarat kirppareilla, tosin lähinnä siksi, etteivät jää nurkkiin pyörimään
- Ei todellakaan mitään kanavapaketteja, tatuointeja, rakennekynsiä
- Ulkona syödään suhteellisen harvoin, suurelta osin tosin siksi, että rakastan ruoanlaittoa
- Ostan vain tarpeeseen: uusin kulahtaneet pyyhkeet, rikkoontuneen kodinkoneen tms.
Näihin kulutamme:
+ Meillä on kaksi autoa, koska helpottaa arkea niin paljon, vaikka kalliiksi tuleekin
+ Hesarin pari yhden aikakauslehden tilauksista en luovu :-)
+ matkustamme (vuosittainen kaukomatka Atlantin taa & Aasiaan tms. ja pari lyhyempää Eurooppaan)
+ omat ja lasten harrastukset, joihin menee tuhansia, tuhansia euroja vuodessa
+ ostamme siivouspalvelut ja käytämme pesulaa (joka muuten Suomessa on törkykallista!)
Koen, että tämä on valintoja. Kun valitsen viisaasti, voin aina valita sen, mitä haluan – myös sen kalliin vaihtoehdon. Voin ostaa auton uutena ilman velkaa, hajonnut kodinkone ei hetkauta budjettia jne.
Itselläni näissä kulutustottumuksissa on kyse kestävyydestä, en halua kerätä ympärille tämän enempää materiaa kertakäyttökulutukseen. Vähempivaraiset ovat tässä ketjussa useaan otteeseen sanoneet, että me olemme ahneita ja pihejä. Noh, itse näen pikemminkin sen niin, että heillä itsellään on elämänhallinta hukassa; keräävät halpaa krääsää ympärilleen, valittavat ruoan kalleutta jne. Ilokseni huomaan, että lapsemme ovat omaksuneet arvomaailmamme eivätkä haikeile tavaroiden perään. Sijoitusvarallisuuteni on tulevaisuuden turvaksi, jotta voin säilyttää elintasoni myös eläkkeellä.
Näissäkään ei ollut mitään sellaista, mikä vastaisi otsikon kysymykseen. Sen sijaan asioita, joihin menee rahaa (joka ei tietenkään ole outoa varakkaalta, mutta ei vastaa kysymykseen). T. Keskituloinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te "ostan vaatteet korkeintaan kirpparilta" teette työksenne? Jotain jossa on työvaatteet firman puolesta?
Minä teen toimistotyötä johtavassa asemassa. Itse asiassa vaatteita löytyy varsin helposti ja monella kirpparilla vielä ystävällisesti erikseen lajiteltuna. Ilmeisestikään kovin monet samanikäiset (40-50) johtavassa asemassa olevat eivät osta kirpparilta, vaan pikemminkin lahjoittavat sinne ;-)
Ostan vain laatua, suurin osa vaatteistani on esim. Ril's, Gerry Weber, Anne Linnonmaa, Desigual, Global, Santarelli, Sand, Joseph Janard, Armani - nuo siis vaatehuoneen tangolta järjestyksessä kirpparilta ostamiani vaatteita (Ril's iä näyttää olevan yli puolet, on vissiin lempimerkkini). En koskaan osta mitään halpaketjujen vaatteita.
Sen sijaan miehelle ja murrosikäisille pojille on vaikea löytää kirpparilta vaatteita. Urheiluvaatteita löytyy, mutta "siistimmät" miesten vaatteet ovat ilmeisesti pääosin kuolinpesistä eivätkä pääosin kovin muodinmukaisia. Murrosikää lähestyvälle tytölle löytyy paremmin. Ilmeisimminkin naiset siis tekevät hutiostoksia enemmän kuin miehet.
Missä päin asut ja miltä kirppareilta löydät noita vaatteita? Itse olen kokenut valitettavana, ettei asiallisia aikuisten naisten vaatteita tunnu löytyvän kirppareilta. Ennemminkin ovat tyyliä mummo tai tyyliä teini. Mieheni sen sijaan on löytänyt hyvinkin tyylikkäitä miesten vaatteita samoista paikoista. Näin siis Turussa.
Pääkaupunkiseudulla asun ja koska muista syistä liikun paljon autolla ympäriinsä, niin käyn käytännössä liki kaikilla Helsingin, Espoon ja Vantaan kirppareilla, joten epäilemättä olen paremmassa asemassa tämän suhteen kuin jossain maaseudulla asuva :-) . Vaatteita ostan lähinnä hyväntekeväisyyskirppareilta (Emmaus, Pelastusarmeija, Fida, SPR Kontti ja joskus kierrätyskeskuksesta), koska vaatteet on lajiteltu ja rikkinäiset ja likaiset valmiiksi seulottu pois. Itsepalvelukirppareilta ostan äärimmäisen harvoin mitään, koska ne ovat niin vaikeasti pengottavissa ja joukossa on niin paljon roskaa.
Ja siis kiertelen kirppareita monta kertaa viikossa, eikä ollenkaan joka kerta löydy hyviä vaatteita. Tapanani on kiertää kirppari varsin nopeasti läpi ja teen sitä usein.
Miten sulla riittää aika tällaiseen?
Kyllä se on ne velat.
Mulla ei ole eläissäni ollut osamaksusopimusta tai luottosaldoa. Autolaina on ainoa ns kulutusluotto jota olen joskus nuorempana maksanut. En ole pitänyt myöskään lyhennysvapaata asuntolainasta koskaan. Jos ei ole varaa ostaa jotain 'käteisellä', en osta (poikkeuksena tietysti asunto, josta mulla on ollut alussa velkaa).
Tulot jossain korkeimman kymmenyksen tuntumassa, mutta varallisuutta kertynyt jonkin verran, koska multa puuttuu kokonaan se ostohysteria-geeni.
Pummaan kavereilta kyytejä, rahaa ja lainaan heidän vaimojaan. Parempi kun ei omista muuta kuin muhkean pankkitilin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan kaiken niin laadukasta kuin löydän. Ei tarkoita kalleinta, mutta laatua olla pitää. Sitäkin saa useita kertoja vuodessa alennusmyynneistä. Sama koskee mm. syömistä: kaikki pikaruokalat ym (joiden hinta/laatusuhde on vähintäänkin arvelluttava) kierrän kaukaa. Ostan ison osan sapuskasta suoraan lähituottajilta ilman marketteja.
Kaljaa/siideriä en lipitä (punaviiniä ja konjakkia harvakseltaan) ja kohtuullisesti tulee liikuttua ulkona ilman mitään turhia salimaksuja.
Rahallisesti isoin säästö on tullut itse rakentamisesta. Kolme taloa ja yksi mökki tähän asti.
Mun tulot on n. 150k luokkaa, joskus saattaa tulla joku kymppi bonuksia päälle.
Joistain vaa tulee entist pihimpiä ja nuukempia,mitä enemmän rahaa on. Kumminkaa mitää ei täält lähties mukaa saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy kampaajalla, leikkaan omat ja lasten hiukset.
Vältän autoilua, työmatka pyöräillen.
En osta vaatteita, ellei jotain kulu kunnolla rikki ja harvoin kuluu.
Lasten vaatteet ja tarvikkeet hankin kierrätettyinä kaiken mitä löytyy.
Se mitä ei löydy, ostetaan alesta.
Omat eväät töissä.
Pihistelen lähes kaikesta. Olen tottunut elämään näin, tuntuisi oudolta laittaa "rahaa palamaan". Jotenkin alkaisi hävettää rahan kulutus turhaan.
Viime vuoden verotuksessa tulot 108000, mistä 16000 pääomatuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te "ostan vaatteet korkeintaan kirpparilta" teette työksenne? Jotain jossa on työvaatteet firman puolesta?
Minä teen toimistotyötä johtavassa asemassa. Itse asiassa vaatteita löytyy varsin helposti ja monella kirpparilla vielä ystävällisesti erikseen lajiteltuna. Ilmeisestikään kovin monet samanikäiset (40-50) johtavassa asemassa olevat eivät osta kirpparilta, vaan pikemminkin lahjoittavat sinne ;-)
Ostan vain laatua, suurin osa vaatteistani on esim. Ril's, Gerry Weber, Anne Linnonmaa, Desigual, Global, Santarelli, Sand, Joseph Janard, Armani - nuo siis vaatehuoneen tangolta järjestyksessä kirpparilta ostamiani vaatteita (Ril's iä näyttää olevan yli puolet, on vissiin lempimerkkini). En koskaan osta mitään halpaketjujen vaatteita.
Sen sijaan miehelle ja murrosikäisille pojille on vaikea löytää kirpparilta vaatteita. Urheiluvaatteita löytyy, mutta "siistimmät" miesten vaatteet ovat ilmeisesti pääosin kuolinpesistä eivätkä pääosin kovin muodinmukaisia. Murrosikää lähestyvälle tytölle löytyy paremmin. Ilmeisimminkin naiset siis tekevät hutiostoksia enemmän kuin miehet.
Missä päin asut ja miltä kirppareilta löydät noita vaatteita? Itse olen kokenut valitettavana, ettei asiallisia aikuisten naisten vaatteita tunnu löytyvän kirppareilta. Ennemminkin ovat tyyliä mummo tai tyyliä teini. Mieheni sen sijaan on löytänyt hyvinkin tyylikkäitä miesten vaatteita samoista paikoista. Näin siis Turussa.
Pääkaupunkiseudulla asun ja koska muista syistä liikun paljon autolla ympäriinsä, niin käyn käytännössä liki kaikilla Helsingin, Espoon ja Vantaan kirppareilla, joten epäilemättä olen paremmassa asemassa tämän suhteen kuin jossain maaseudulla asuva :-) . Vaatteita ostan lähinnä hyväntekeväisyyskirppareilta (Emmaus, Pelastusarmeija, Fida, SPR Kontti ja joskus kierrätyskeskuksesta), koska vaatteet on lajiteltu ja rikkinäiset ja likaiset valmiiksi seulottu pois. Itsepalvelukirppareilta ostan äärimmäisen harvoin mitään, koska ne ovat niin vaikeasti pengottavissa ja joukossa on niin paljon roskaa.
Ja siis kiertelen kirppareita monta kertaa viikossa, eikä ollenkaan joka kerta löydy hyviä vaatteita. Tapanani on kiertää kirppari varsin nopeasti läpi ja teen sitä usein.
Miten sulla riittää aika tällaiseen?
Ilmeisesti on niin rikas, ettei käy päivätöissä... Silloin ehtii poimia kirppareilta parhaat päältä ja ruokakaupoista punaliputetut etteivät ne päätyisi niille, jotka oikeasti niitä tarvitsisivat selviytyäkseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimityksiä monien suurkompanien hallituksissa, joten michelin-tähtien lounaista, bisnesluokan matkoista ja viiden tähden hotelliyöpymisistä ei tarvitse itse maksaa. Rikkaiden keskinäinen verkostoituminen takaa sen, että kalliita lahjoja ja maksettuja kaverireissuja sekä kultaisia kädenojennuksia riittää. Mutta fiksua on tietysti omavaraisuus eli maalämpö energiamuotona ja "torppari", joka takaa maukkaat lähituotetut raaka-aineet kotiruokaan.
- olen vain yksi tavis joka yritti käyttää rikkaasti mielikuvitustaan
Mieheni on perinyt valtavasti rahaa ja kuuluu ns. Helsingin parempiin piireihin. Osa on niin pihejä, että järki lähtee.
Kestitsin pihjeä aikani, mutta jos varakkaalla ei ole varaa ostaa kaikille vieraille vaikka jälkiruokakaa pyynnöstä, vaikka talo tarjoaa shampanjaa ja valtavan valikoiman kallista heille valmistettua ruokaa, pysykööt kotonaan. Aina pistetään viestiä, että voimmeko tuoda jotain ja kun kertoo mitä tuoda, aina tuodaan liian vähän. Jossain vaiheessa lopetin välittämisen heidän tuomisistaan. Tein jälkiruokaa ja pistin heidän tuomansa herkut PIENEEN kippoon. Ottakoot ken haluaa.
Lasten synttäreille pitää hakea autolla ja tuodaan tarroja lahjaksi. Joulusuklaat ostetaan joulun jälkeen ja kauppaan mennään vain erikoistarjousten perässä ja mielellään kello yhdeksän jälkeen. Keskustelun aiheet on luokkaa, omistusasunnot ja mitä on ostettu Lidlin tarjousten perässä tai missä on halvin leipä.
Kun mennään ravintolaan drinkeille, juodaan kokista tai vettä ja kun muut tarjoaa kierroksen, heiltä se jostain syystä aina jää. Mennään vessaan ja mukama saatiin puhelu, jossa kesti. Muilla on hauskaa ja he istuvat pöydässä mököttämässä.
PIhtarit pihtaa kaikkea: rahaa, tunteita ja pillua
Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.
"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.
Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.
Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.
Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- ei ole autoa. Ostin sähköpyörän ja pyöräilen töihin, näin ollen en tarvitse myöskään kuntosali jäsenyyttä tai muuta liikunnallista harrastusta. Pyöräily ja lenkkeily riittää mulle.
- en juo kahvia, enkö käytä alkoholia yhtään.
- Asutaan miehen kanssa pienessä kaksiossa joten asumiskulut on tosi pienet.
- Olen aikoinani ostanut laadukkaan sohvan, sängyn ja kirjahyllyn sekä keittiön pöydän, sekä kodinkoneet. En ole yli kymmeneen vuoteen ostanut mitään kotiin jos lakanoita ja pyyheliinoja ei oteta huomioon.
- En nettishoppaile ikinä mitään (koska pelkään että alkaisin tilaamaan kaikkea turhaa)
Ollaan perusterveitä miehen kanssa, joten ei tule myöskään lääkäri tai lääke laskuja maksettavaksi, olen viimeksi ollut kipeä 8 vuotta sitten ja silloinkin otin yhden Buranan.
- Meillä on vain yksi lapsi (aikuinen jo)
- Matkustelemme vain Euroopassa ja silloinkin yleensä katson että lennot ovat halvat vaikka itse kohteessa sitten menisikin rahaa, mun on aina pakko säästää jossain:)
Me eletään aikalailla keskituloista elämää, ei kukaan varmaan tiedä että omaisuus on yli miljoonan.
Olen aina laittanut itse ruoan ja leiponut perheelle. Eineksiä ei ole syöty edes ruuhkavuosina. Siivous hoituu ikkunanpesua myöten omin voimin. Kun ostetaan huonekaluja, ostetaan kauniita ja kestäviä, eikä vaihdeta jatkuvasti. Autot eivät ole olleet luksusta. Nykyisin olen eläkkeellä, niin on aikaa. Siispä kävelen, enkä juuri käytä bussia tai metroa. Eläkettä ja pääomatuloja saan vuodessa nettona noin 65000€. Mies taitaa saada saman verran. Omaisuutta meillä on reilut 3 milj. euroa, eikä velkaa ole ollenkaan. Omaisuus on pääosin kertynyt omalla, ahkeralla työllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osta valmisruokaa, enkä mitään lisättyä sokeria sisältäviä tuotteita. Sipsit, alkoholi ja tupakka kuuluvat myös bannattujen tuotteiden joukkoon.
Köyhät maksavat onneksi kaikista näistä reilusti veroa. Toivon mukaan sokerin, tupakan ja alkoholin veroa nostetaan rutkasti lisää.
Meillä samankaltainen tilanne kuin monilla:
- Kohtuulliset asumismenot (omistusasunnon lyhennykset ja korot pienemmät kuin samankokoisen asunnon vuokra)
- Juhlimiseen ja päihteisiin ei mene rahaa. Jos käydään illanvietoissa ovat yleensä työnantajien järjestämiä ja maksamia.
- Ei kalliita harrastuksia.
- Ei tapana palkita tai lohduttaa itseä kuluttamalla. Merkkituotteilla ei ole myöskään statusarvoa vaan tavoite on ostaa hyvää, ajatonta ja kestävää.
- Sesonki ei ohjaa kulutuskäyttäytymistä.
- Kodin sisustus on hankittu kerran, eikä uutta osteta ennen kuin jokin menee rikki.
- Vaatteita ja kosmetiikkaa ostan vähän ja yleensä vain tarpeeseen.
Rahan näen asioiden mahdollistajana ja varmistajana - myös sen, että tarvittaessa voi lopettaa työt ja elää nykyisellä elintasolla vuosia. Mukava arki on tärkeintä, joten esim. ruokakaupassa tai ravintoloissa ei katsota hintalappuja ja lapsella on vakuutus jotta pääsee lääkäriin helposti.
Turhiakin asioita tulee usein hankittua, mutta niistä ottaa opiksi, jos ottaa.
Minulla ei ole ikinä ollut muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei siis pikavippejä, kulutusluottoja tai muita lainoja. Luottokortin maksan aina kuun lopussa pois. Käytän rahaa vain sen verran minkä oma tili sallii niin en maksa muille siitä että saan lainaa.
Meillä ei yhteensä ole mitkään jättitulot, ihan tavalliset luulen, mutta joka kuukausi jää ylimääräistä tonni-kolme.
Emme ole kiinnostuneet maailmanmatkailusta.
Kellään perheessä ei ole valtavan kalliita harrastuksia.
Kukaan ei ole kiinnostunut muodista, vaatteet on laadukkaita ja ne käytetään loppuun.
Sisustus ei kiinnosta, teetetty kerralla hyväö, kestävää ja ajatonta.
Arkiruoka on tavallista, tehdään itse, ei eineksiä, marjat ja sienet kerätään itse ja kaikki käytetään mahdollisimman tarkkaan.
Autot käytetään "loppuun".
Paikkakunnalla ei ole juuri mahdollisuuksia ravintoloihin, kulttuuriin, elokuviin, konsertteihin, festareihin jne.
Asuntoon aikanaan otettu velka maksettiin heti pois matalien korkojen aikana.
Asunto juuri sopiva, ei yhtään ylimääräistä tilas, asumiskulut pienet.
Kun on rahaa, niin tarvittaessa ei ole ongelma käyttää sitä. Jos tarvii hierojaa niin sinne voi vaan mennä. Jos päätetään lähteä reissuun niin voidaan mennä minne halutaan. Jos tekee mieli parempaa ravintolaelämystä niin illassa 200€ per lärvi ei tunnu missään. Kun se vanha auto loppuu niin voi ostaa uuden "käteisellä". Ruokaa voi ostaa suoraan paikallisilta tuottajilta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei yhteensä ole mitkään jättitulot, ihan tavalliset luulen, mutta joka kuukausi jää ylimääräistä tonni-kolme.
Emme ole kiinnostuneet maailmanmatkailusta.
Kellään perheessä ei ole valtavan kalliita harrastuksia.
Kukaan ei ole kiinnostunut muodista, vaatteet on laadukkaita ja ne käytetään loppuun.
Sisustus ei kiinnosta, teetetty kerralla hyväö, kestävää ja ajatonta.
Arkiruoka on tavallista, tehdään itse, ei eineksiä, marjat ja sienet kerätään itse ja kaikki käytetään mahdollisimman tarkkaan.
Autot käytetään "loppuun".
Paikkakunnalla ei ole juuri mahdollisuuksia ravintoloihin, kulttuuriin, elokuviin, konsertteihin, festareihin jne.
Asuntoon aikanaan otettu velka maksettiin heti pois matalien korkojen aikana.
Asunto juuri sopiva, ei yhtään ylimääräistä tilas, asumiskulut pienet.Kun on rahaa, niin tarvittaessa ei ole ongelma käyttää sitä. Jos tarvii hierojaa niin sinne voi vaan mennä. Jos päätetään lähteä reissuun niin voidaan mennä minne halutaan. Jos tekee mieli parempaa ravintolaelämystä niin illassa 200€ per lärvi ei tunnu missään. Kun se vanha auto loppuu niin voi ostaa uuden "käteisellä". Ruokaa voi ostaa suoraan paikallisilta tuottajilta.
Paljon jäi puuttumaan mutta moni muu on maininnut. Tupakkaa ei käytetä, alkoholia harvoin. Ei mitään maksullisia kanavia, viihdymme enemmän ulkona kuin telkkarin ääressä. Kirjat ei kirjastosta lopu. Velkaa ei ole ollut ikinä kuin talosta. Lapsia odottaa sijoituspotit ja saavat vielä muutenkin taloudellista apua tai "hemmottelua" vaikka asuvat jo omillaan opiskelemassa.
En käy kosmetologilla,kampaajalla jne. En tupakoi. Alkoholia hyvin vähän. Nivean rasvat, markettidödöt ja markettishampoo kelpaa hyvin. Ruokaa ei mene koskaan roskiin, katson tarkkaan koska tarvitsee käydä kaupassa. Hammastahnatuubin avaan lopulta saksilla ja kaavin loput käyttöön. Tehdään ruoka itse paljon perusraaka-aineista ja pakastellaan lounaiksi loput. Liidelissä käydään kaupassa. Talvella vapaa-aikana kuljen pilkkihaalareissa. Autolla ajan kunnes vuoshuollot ylittää auton arvon, aina yli 10v. Autot japanilaisia.
En sisustele, mikä hankittu se jää. Esim pyyhkeet kotona vanhoja.
Tuhlaan joskus kalliimpaan juhlamekkoon jos kutsuttu vaikka ylppäreihin, kalliisiin harrastuksiin ja matkailuun lasten kanssa.
Lapset saa kaiken mitä tarvitsevat mutta eivät kaikkea mitä haluavat.
Oikea suhde säästöihin ja kulutukseen tärkeä. Nuorena ensimmäiset palkkani reissasin maailmalla yksin ja kavereiden kanssa. Noita vuosia en kadu koskaan. Lost money can be found, lost time is lost forever.
Yh äiti, tulot monista lähteista 140ke.
Mäkään en tilaa, mutta ei olisi tullut edes mieleen mainita säästönä, koska ei tule mieleenkään maksaa näistä. T. Keskituloinen