Varakkaat, mistä sellaisesta säästätte, mihin ns. normaalituloiset käyttää rahaa?

Sellainen sanonta on olemassa että ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Moni tätä ohjenuoraa noudattava varakas elää samalla tavalla kuin pienituloinen, eli ostavat esimerkiksi tarjoustuotteita ja punalappuja kaupasta ja muutenkin kuluttavat harkiten. Tällainen ihminen kuitenkin hankkii sen mitä tarvitsee, koska pystyy siihen.

Vierailija kirjoitti:

Perheen vuositulot hieman yli 200 000

1. En osta vaatteita ja kenkiä itselleni joka vuosi. Huollan niitä hyvin. Viimeksi ostin yli kaksi vuotta sitten.

2. En syö leivonnaisia, karamelleja, leipää, mitään missä on sokeria ja jauhoja. Lapset eivät myöskään. Ei ole kuitenkaan kiellettyä. saavat ostaa omalla viikkorahalla jos haluavat mutta säästävät.

3. En juo alkoholia enkä mehuja. Kuppi kahvia mustana aamulla ja muuten vettä.

4. En omista autoa

5. Asumme kaupungissa trendikkäällä paikalla, VUOKRALLA joka on alle normivuokrien. Vuokra-asunnon kulut ovat lähes 0 vuokran maksun jälkeen. Kesti aikanaan saada tämä helmi mutta hyvin on asuttu ja pitkään. Omistaja on pari kertaa joutunut freesaamaan asuntoa tässä välissä mutta eihän tässä just mitään ole kuin maalatut seinät, peruskylppäri ja keittiö mutta modernit ja siistit. Kukaan meidän tutuista ei tiedä onko meidän koti vuokrattu vai ostettu. Lasten koulut ovat pienen kävelymatkan päässä. Ovat hakemassa lähellä sijaitsevaan yliopistoon, asuvat kotona myös opiskelujen aikana. Tekevät jo nyt melkein kaikki kotityöt. Ei tarvita kodin ulkopuolista apua siivoamiseen tms. 

6. Teini-ikäisten lasten intohimo on koulunkäynti. Opetettiin lapset arvostamaan koulunkäyntiä jo ennen koulutien alkua. Me liikutaan perheenä paljon. Ilmaista liikuntaa. Kaikkiin mahdollisiin ilmaiskursseihin ynnä muihin joihin haluavat, teinit ovat ottaneet osaa vuosien aikana. Toinen tykkää käsitöiden teosta, toinen lukemisesta. Ovat lahjakkaita piirtäjiä kummatkin. Kavereiden kanssa viettävät aikaa aika paljon. 

 7. Meillä ei ole televisiota eikä muutakaan viihde-elektroniikkaa. Kahvi keittyy pannulla, samoin tee. En ole ostanut keittiöön elektroniikkaa myöskään. (Macit,ipadit, Iphonet, Iwatchit kaikilla omat ja ne päivitetään muutaman vuoden välein, niihin satsataan).

8. Ostan viikot ruuat kerralla läheisestä lounasravintolasta jonka kanssa meillä on sopimus tietyistä hinnoista. En kokkaa itse juuri ollenkaan. Syödään kaikki kaks kertaa päivässä. Lapset sen lisäksi myös koulussa. Ruokaan menee noin 500 per kuukausi.

9. Kukaan meistä ei ole käynyt parturissa, kampaamossa viimeiseen 10 vuoteen. Homma hoituu itse leikkaamalla. 

10. Tehdään paljon töitä. Meillä kummallakin oma unelma-ammatti. Osan töistä voi tehdä nykyään kotona. (Mutta kerran vuodessa lähdetään kuukauden reissulle)

11. On ostettu pienempi asunto (3h ja k) aikanaan eläkepäiviä varten läheltä. Siinä on aina ollut vuokralainen. Kun lapset lentää pesästä niin me muutetaan siihen puolison kanssa. Asunto on aikaa sitten maksettu kokonaisuudessaan. Oltiin hieman köyhempiä silloin jonkun aikaa kun maksettiin vuokraa itse ja lyhennyksiä mutta onneksi siinä on aina ollut vuokralainen joten ihan koko summaa ei tarvinnut itse maksaa. Siitä tulee aikanaan sitten kiva mummola ja sijaitsee samoilla nurkilla kuin asutaan nyt myös. 

12. En osta mitään extraa, ei lehtiä, sisustussälää, koristeita. Käyn usein kirjastossa. Käyn läheisessä kahvilassa kaksi kertaa viikossa mutta silloinkin juon vain kahvia. 

13. Kalusteet ostettiin aikanaan kerralla. Artekkia ja Muuramea suurin osa. Samoin kodin kaikki tekstiilit ovat jo (herttinen sentään!) ainakin 10 vuotta sitten ostettu. Marimekkoa, villaa ja pellavaa eri muodoissa.

Olen säästänyt lasten vauva-ajan sängyn tilpehööreineen ja syöttötuolin ( Stokke, kehdosta taaperoon) jos joskus siunaantuu lapsenlapsia ja laatikollisen dubloja ja lastenkirjoja). 

Eli joskus on törsätty kerralla kunnolla. Sen jälkeen ei ole tarvinnut. 

Onko tuossa elämässä yleensä mitään kivaa? Paitsi siis sairaan hyvä mieli säästämisestä ja askeettisesta elämästä. Tyypillistä suurille ikäluokille.

En tiedä mikä oli tämän kyselyn varakkuuden määritelmä, mutta vastaan. Perheen bruttotulot vuodessa n. 200 000, josta minun tulot noin 65 000, mies tienaa loput. Kiertelen kirpputoreja usein ennen kuin hankin jotain, esim. sukset, luistimet, lasten toppavaatteet jne. ja myyn niillä myös itse. Jemmaan punalappuisia tuotteita pakkaseen ja pyrin välttämään kaikkea hävikkiä ruoassa. Yritän olla ostamatta mitään turhaa silkasta ostamisen ilosta, mutta jos haluan jotain mistä tulee iloa itselle tai muille, ostan sitten.

Ansiot 60-65 vuodessa. Mies91. Sinkkutalous siis. En tilaa mitään Netflixejä. Yrittänyt tehdä ruokaa aina myös pakkaseen ja keittojen opettelu itse. Kukkakaalikeitto, parsakaalikeitto.. Liikun aika raskaasti joten en ruuan määrässä oikein voi säästää. Alkoholia ei kulu enää laisinkaan. Tupakointi myös loppui samalla.

Asumiskuluna minulla on vain 200 euron yhtiövastike. Ostokset aina miettiä tarkkaan. Ennemmin laatua kuin pahvia. Matkustelua tekisi mieli, mutta en harrasta juomisreissuja joten seuraa vaikea löytää. Yksin reissanut mutta vaihtelu virkistäisi.

Autona perus Ford joka kopkop kestänyt.

Ruoka Lidlsta ja s:-kaupasta punalappuisia klo 21 jälkeen, suunnittelen hyvinn ruokahöbävikki on hyvin pientä,, käyn kampaajalla 2 krt/v, ei ole kynsi/ripsihärpäkkeitä, vain yksi auto, en ostele merkkilaukkuja tmv. Ei pistetä sisistusta uusiksi jika vuosi.

Oikeastaan keskituloinen en siis sen osalta rikas, mutta sijoitussalkku 300 000 e + asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheen vuositulot hieman yli 200 000

1. En osta vaatteita ja kenkiä itselleni joka vuosi. Huollan niitä hyvin. Viimeksi ostin yli kaksi vuotta sitten.

2. En syö leivonnaisia, karamelleja, leipää, mitään missä on sokeria ja jauhoja. Lapset eivät myöskään. Ei ole kuitenkaan kiellettyä. saavat ostaa omalla viikkorahalla jos haluavat mutta säästävät.

3. En juo alkoholia enkä mehuja. Kuppi kahvia mustana aamulla ja muuten vettä.

4. En omista autoa

5. Asumme kaupungissa trendikkäällä paikalla, VUOKRALLA joka on alle normivuokrien. Vuokra-asunnon kulut ovat lähes 0 vuokran maksun jälkeen. Kesti aikanaan saada tämä helmi mutta hyvin on asuttu ja pitkään. Omistaja on pari kertaa joutunut freesaamaan asuntoa tässä välissä mutta eihän tässä just mitään ole kuin maalatut seinät, peruskylppäri ja keittiö mutta modernit ja siistit. Kukaan meidän tutuista ei tiedä onko meidän koti vuokrattu vai ostettu. Lasten koulut ovat pienen kävelymatkan päässä. Ovat hakemassa lähellä sijaitsevaan yliopistoon, asuvat kotona myös opiskelujen aikana. Tekevät jo nyt melkein kaikki kotityöt. Ei tarvita kodin ulkopuolista apua siivoamiseen tms. 

6. Teini-ikäisten lasten intohimo on koulunkäynti. Opetettiin lapset arvostamaan koulunkäyntiä jo ennen koulutien alkua. Me liikutaan perheenä paljon. Ilmaista liikuntaa. Kaikkiin mahdollisiin ilmaiskursseihin ynnä muihin joihin haluavat, teinit ovat ottaneet osaa vuosien aikana. Toinen tykkää käsitöiden teosta, toinen lukemisesta. Ovat lahjakkaita piirtäjiä kummatkin. Kavereiden kanssa viettävät aikaa aika paljon. 

 7. Meillä ei ole televisiota eikä muutakaan viihde-elektroniikkaa. Kahvi keittyy pannulla, samoin tee. En ole ostanut keittiöön elektroniikkaa myöskään. (Macit,ipadit, Iphonet, Iwatchit kaikilla omat ja ne päivitetään muutaman vuoden välein, niihin satsataan).

8. Ostan viikot ruuat kerralla läheisestä lounasravintolasta jonka kanssa meillä on sopimus tietyistä hinnoista. En kokkaa itse juuri ollenkaan. Syödään kaikki kaks kertaa päivässä. Lapset sen lisäksi myös koulussa. Ruokaan menee noin 500 per kuukausi.

9. Kukaan meistä ei ole käynyt parturissa, kampaamossa viimeiseen 10 vuoteen. Homma hoituu itse leikkaamalla. 

10. Tehdään paljon töitä. Meillä kummallakin oma unelma-ammatti. Osan töistä voi tehdä nykyään kotona. (Mutta kerran vuodessa lähdetään kuukauden reissulle)

11. On ostettu pienempi asunto (3h ja k) aikanaan eläkepäiviä varten läheltä. Siinä on aina ollut vuokralainen. Kun lapset lentää pesästä niin me muutetaan siihen puolison kanssa. Asunto on aikaa sitten maksettu kokonaisuudessaan. Oltiin hieman köyhempiä silloin jonkun aikaa kun maksettiin vuokraa itse ja lyhennyksiä mutta onneksi siinä on aina ollut vuokralainen joten ihan koko summaa ei tarvinnut itse maksaa. Siitä tulee aikanaan sitten kiva mummola ja sijaitsee samoilla nurkilla kuin asutaan nyt myös. 

12. En osta mitään extraa, ei lehtiä, sisustussälää, koristeita. Käyn usein kirjastossa. Käyn läheisessä kahvilassa kaksi kertaa viikossa mutta silloinkin juon vain kahvia. 

13. Kalusteet ostettiin aikanaan kerralla. Artekkia ja Muuramea suurin osa. Samoin kodin kaikki tekstiilit ovat jo (herttinen sentään!) ainakin 10 vuotta sitten ostettu. Marimekkoa, villaa ja pellavaa eri muodoissa.

Olen säästänyt lasten vauva-ajan sängyn tilpehööreineen ja syöttötuolin ( Stokke, kehdosta taaperoon) jos joskus siunaantuu lapsenlapsia ja laatikollisen dubloja ja lastenkirjoja). 

Eli joskus on törsätty kerralla kunnolla. Sen jälkeen ei ole tarvinnut. 

Onko tuossa elämässä yleensä mitään kivaa? Paitsi siis sairaan hyvä mieli säästämisestä ja askeettisesta elämästä. Tyypillistä suurille ikäluokille.

Ei nämä ole mitään suuria ikäluokkia kun on teini-ikäiset lapset viikkorahoineen. Suuret ikäluokat ovat lähemmäs 80 vuotiaita.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Hävettää nyt kun luen muiden kirjoituksia kuinka paljon tulee tuhlailtua. Yleensä tuhlaan esim. tapahtumalippuihin, kalliseen ruokaan ja hienoihin viineihin. Salijäsenyydet yms. Aika pitkä lista. Tili on aina tyhjä ennen palkkapäivää. Tienaan hiukan vajaa 100 000e vuodessa (olen hammaslääkäri tk:ssa). Mutta haluan nauttia elämästä, minkäs sille voi.

Ei sulla ole mitään häpeämistä. Sun kaltaiset ihmiset (ja mun) pitää talouselämää pystyssä. Minä ainakin nautin omista rahoistani, käyn konserteissa, oopperassa, ravintoloissa ja matkoilla, itse rahani olen kovalla työllä tienannut ja koska olen lapseton niin ei ole pakko säästääkään kaikkea. Kuten niin moni on sanonut ei käärinliinoissa ole taskuja.

Ylipäänsä mitoitan menot tuloja vastaaviksi. Edes 100 tonnin vuosituloilla ja samanlaisilla säästöillä en osta uutta autoa, vaan käytetyn passatin. En ole asunut päivääkään vuokralla, johon en ole saanut yhteiskunnan tukea. Heti kun aloin maksamaan elämiseni itse, hankin oman asunnon, kaukaa keskustasta, mutta oman. Nykyään asun miljoona-asunnossa Helsingin keskustan liepeillä. Matkailu ym. huvittelu hoidetaan pääomatuloilla, joten niiden kasvattaminen on keskeisessä asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden rikkaiden elämä tällä palstalla kuulostaa tosi ankealta.... Olen köyhä ja paljon "rikkaampi" kuin he. Minulla on vapaus, vähäiset tulot pienestä osaeläkkeestä ja osinkotuloista. Ei tarvitse kyhjöttää poimimassa marjoja pakastimeen ja ajella järkevillä autoilla.  Asun etelässä, uin meressä, harrastan urheilua  ja opiskelua, ajan syntisellä avoautolla, syön hyvin ravintoloissa ja matkustelen minne mieli tekee ja silloin kun huvittaa. Tämän elämäntyylin mahdollistamiseksi jouduin kyllä myymään Suomesta kaiken paitsi osakesalkun. 

En ole rikas, mutta varmaan voisi varakkaaksi kutsua, useampi kiinteistö ja miehen kanssa molemmilla 10 000 e/kk kuukausipalkat. "Kyhjötetään" marjojen ja sienten perässä, kasvatetaan omaa ruokaa, kalastetaan ja metsästetään. Leikkaan ja värjään itse omat hiukseni - koska se helppoa ja voi tehdä koska haluaa. Autot ovat järkeviä, nelivetokaara maastoon ja sähköauto. Niitä käytetään suht vähän. Ekologisuus on tärkeää, siksi emme ostele ylimääräistä. 

Onni tulee paljon muista asioista kuin ostamisesta tai rahan kuluttamisesta. Hiltonit ovat joka paikassa samanlaisia, paljon kiinnostavampaa asua keskellä erilaisia kulttuureita enemmän kulttuurin tyylisissä asunnoissa.

No onhan toi ihan hiton tylsää elämää. Miten mulla on varaa käydä kampaajilla ja kauneushoitoloissa, enkä todellakaan kasvata ruokaa kattoterassillani, vaikka varmaan voisin. Mutta matkustelen niin paljon, että ne jäisivät hoitamatta. Minunkin onneni syntyy muista asioista kuin kuluttamisesta. Vapaus työstä, Suomesta, statuksesta muiden silmissä. Voin tehdä mitä huvittaa, tutustua uusiin kulttuureihin kokopäivätoimisesti ja rakastaa. Rakkaus on tärkein, läheiset ihmissuhteet, puoliso ja aikuistuneet lapset. Ystävät. Ensi kuussa Karibialle iloitsemaan ystävän uudesta veneestä. La Dolce Vita.

Vastaan hitaasti, sori, käyn palstalla harvoin. Minun elämä sinusta tylsää, minä taas en välittäisi sinun tavastasi elää. Olen uraa tehdessä elänyt useammassa maassa kolmella eri mantereella, siellä tutustuin eri kulttuureihin aika lailla. Ja töissä joudun vieläkin matkustamaan vaikka nykyään mieluiten hoidankin kaikki etäkokouksilla. Rakastan minäkin kokopäiväisesti niin miestäni kuin lapsiani jotka nyt asuvat samassa kaupungissa kuin me, ainakin vähän aikaa, eli nautin siitä. Nautin mökillä olemisesta, miten ihanaa herätä aamulla ja katsoa auringonnousua ja jään puhdasta lunta tai kesällä peilityyntä järven pintaa,  vain me ja luonto, muita ihmisiä ei näy eikä kuulu. Varmaan arvomme on hyvin erilaiset, minä olen oppinut saamaan uusia elämyksiä ja näkemään uutta ja kiehtovaa katsomalla tarkemmin luontoa samoissa paikoissa, en haluamalla jatkuvasti uusiin paikkoihin. Yli keski-ikäisenä ei enää jaksa esittää muuta kuin on eikä katsoa toisten itsetunnon pönkityksiä ulkoisella, keskittyy itselle tärkeään. Ja nuo, mielenkiintoisen ja haastavan työn lisäksi ovat perhe, läheiset ihmiset ja luonto - kauneushoitolat ja muu ulkoiseen keskittyminen tuntuu koko ajan vieraammalta. 

No, enpä minäkään palstaile usein. Eivät arvomme ole erilaiset, mutta - Been there, done that. Myin Suomesta kaiken, myytäviin kuului kartano E-Suomessa. Rantamökin lahjoitin lapselle. Työni ei ollut mielenkiintoista, joten siitä oli helppo luopua. Pidän luonnosta kovasti, mutta sitä löytyy mukavasti Suomen ulkopuoleltakin, usko tai älä. Niin kauniisti lauloivat linnut kevätlaulujaan tänään palmujen latvoissa! Kyllä oli ihanaa kuunnella. Merivesi oli vähän viileää, mutta uimiseen sopivaa. Hoidan ulkonäköäni ja shoppailen itseäni varten, en tarvitse merkkilaukkuja mutta haluan että kroppa on kunnossa. Olen terve ja voin hyvin, se saa näkyä päälle päinkin. Suomessa en voinut hyvin koskaan. Pimeää, kylmää, liikaa töitä, vaaralliset työmatkat, liikaa stressiä ja rahanmenoa kiinteistöjen hoidosta, ikävät ja ilkeät ihmiset (maalla ei ole mukavaa) jne. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä talouden tulot yhteensä n. 100 t euroa, ja me säästämme näin:

- ostamme usein punalappuisia tuotteita, erityisesti lihoja

- ostamme huonekalut ja harrastevälineet useimmiten käytettyinä (itse ostan myös vaatteet usein UFF:lta, mutta muu perhe ei)

- emme juo paljoakaan alkoholia, mutta käymme kyllä ulkona syömässä

- emme juurikaan käytä maksullisia huvituksia, emme juurikaan käy esim. kylpylöissä, elokuvissa, keilaamassa tms. (Ulkomaille kylä reissaamme 1-2 krt vuodessa)

- meillä on vain yksi (sähkö)auto - jos ei pystytä yhdistämään työmatkoja, niin sitten toinen menee julkisilla

Tämä oli varakkaille. Ettehän te ole varakkaita. Olette köyhempiä kuin minä ja kritisoin täällä rikkaiden tylsää elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheen vuositulot hieman yli 200 000

1. En osta vaatteita ja kenkiä itselleni joka vuosi. Huollan niitä hyvin. Viimeksi ostin yli kaksi vuotta sitten.

2. En syö leivonnaisia, karamelleja, leipää, mitään missä on sokeria ja jauhoja. Lapset eivät myöskään. Ei ole kuitenkaan kiellettyä. saavat ostaa omalla viikkorahalla jos haluavat mutta säästävät.

3. En juo alkoholia enkä mehuja. Kuppi kahvia mustana aamulla ja muuten vettä.

4. En omista autoa

5. Asumme kaupungissa trendikkäällä paikalla, VUOKRALLA joka on alle normivuokrien. Vuokra-asunnon kulut ovat lähes 0 vuokran maksun jälkeen. Kesti aikanaan saada tämä helmi mutta hyvin on asuttu ja pitkään. Omistaja on pari kertaa joutunut freesaamaan asuntoa tässä välissä mutta eihän tässä just mitään ole kuin maalatut seinät, peruskylppäri ja keittiö mutta modernit ja siistit. Kukaan meidän tutuista ei tiedä onko meidän koti vuokrattu vai ostettu. Lasten koulut ovat pienen kävelymatkan päässä. Ovat hakemassa lähellä sijaitsevaan yliopistoon, asuvat kotona myös opiskelujen aikana. Tekevät jo nyt melkein kaikki kotityöt. Ei tarvita kodin ulkopuolista apua siivoamiseen tms. 

6. Teini-ikäisten lasten intohimo on koulunkäynti. Opetettiin lapset arvostamaan koulunkäyntiä jo ennen koulutien alkua. Me liikutaan perheenä paljon. Ilmaista liikuntaa. Kaikkiin mahdollisiin ilmaiskursseihin ynnä muihin joihin haluavat, teinit ovat ottaneet osaa vuosien aikana. Toinen tykkää käsitöiden teosta, toinen lukemisesta. Ovat lahjakkaita piirtäjiä kummatkin. Kavereiden kanssa viettävät aikaa aika paljon. 

 7. Meillä ei ole televisiota eikä muutakaan viihde-elektroniikkaa. Kahvi keittyy pannulla, samoin tee. En ole ostanut keittiöön elektroniikkaa myöskään. (Macit,ipadit, Iphonet, Iwatchit kaikilla omat ja ne päivitetään muutaman vuoden välein, niihin satsataan).

8. Ostan viikot ruuat kerralla läheisestä lounasravintolasta jonka kanssa meillä on sopimus tietyistä hinnoista. En kokkaa itse juuri ollenkaan. Syödään kaikki kaks kertaa päivässä. Lapset sen lisäksi myös koulussa. Ruokaan menee noin 500 per kuukausi.

9. Kukaan meistä ei ole käynyt parturissa, kampaamossa viimeiseen 10 vuoteen. Homma hoituu itse leikkaamalla. 

10. Tehdään paljon töitä. Meillä kummallakin oma unelma-ammatti. Osan töistä voi tehdä nykyään kotona. (Mutta kerran vuodessa lähdetään kuukauden reissulle)

11. On ostettu pienempi asunto (3h ja k) aikanaan eläkepäiviä varten läheltä. Siinä on aina ollut vuokralainen. Kun lapset lentää pesästä niin me muutetaan siihen puolison kanssa. Asunto on aikaa sitten maksettu kokonaisuudessaan. Oltiin hieman köyhempiä silloin jonkun aikaa kun maksettiin vuokraa itse ja lyhennyksiä mutta onneksi siinä on aina ollut vuokralainen joten ihan koko summaa ei tarvinnut itse maksaa. Siitä tulee aikanaan sitten kiva mummola ja sijaitsee samoilla nurkilla kuin asutaan nyt myös. 

12. En osta mitään extraa, ei lehtiä, sisustussälää, koristeita. Käyn usein kirjastossa. Käyn läheisessä kahvilassa kaksi kertaa viikossa mutta silloinkin juon vain kahvia. 

13. Kalusteet ostettiin aikanaan kerralla. Artekkia ja Muuramea suurin osa. Samoin kodin kaikki tekstiilit ovat jo (herttinen sentään!) ainakin 10 vuotta sitten ostettu. Marimekkoa, villaa ja pellavaa eri muodoissa.

Olen säästänyt lasten vauva-ajan sängyn tilpehööreineen ja syöttötuolin ( Stokke, kehdosta taaperoon) jos joskus siunaantuu lapsenlapsia ja laatikollisen dubloja ja lastenkirjoja). 

Eli joskus on törsätty kerralla kunnolla. Sen jälkeen ei ole tarvinnut. 

Onko tuossa elämässä yleensä mitään kivaa? Paitsi siis sairaan hyvä mieli säästämisestä ja askeettisesta elämästä. Tyypillistä suurille ikäluokille.

Ihan samaa mieltä, tylsääääääää! Mutta suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä/ haudassa, näillä on vielä lapsiakin kotona, eli huomattavasti nuorempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta varakkaimpien ihmisten velvollisuus olisi käyttää paikallisia yrittäjiä. Ihan älytöntä esim leikata itse hiukset vain piheydessään, kampaamot eivät nyt muutenkaan ole mitään kultakaivoksia. Käyttäkää varakkaat palveluita, ostakaa kotimaista.

Että pitäisi mennä kampaamoon ostamaan kalliilla huono leikkaus ja nähdä vaiva ajanvarauksen kanssa, ihan hyväntekeväisyysmielessä? Hv, kyllä isoilla tuloilla maksetaan jo sen verran veroja, että yhteiskunnalliset velvoitteet on siinä hoidettu.

En ymmärrä laatuun panostamista vaatteissa, paitsi titysti rikkailla, joilla ei ole väliä vaikka maksaa paljon. Hyväkin vaate menee pois muodista tai käy pieneksi kun itse läskistyy, eli se koko elinkaari ei tule hydynnettyä. Halvan vaatteen voi surutta heittää parin kolmen vuoden jälkeen pelastusarmeijan keräyslaatikkoon.

Työkaluissa, huonekaluissa ja keittiövälineissä yms. asioissa hyvästä kannattaa vähän maksaakkin, ei pelkästään keston vuoksi, vaan siitä että ne ovat kätevämpiä käytössä.

Lol, oletko tosissasi?? A) on olemassa tyylikkäitä, iättömiä vaatteita ja B) lihominen ei ole mikään pakko. Mulla on vanhimmat vaatteet yli 20v vanhoja - sopivia ja ihan hyvän näköisiä.

Uskon kyllä. Myös sen, että olet alle 55. Vaihdevuodet tulee yllärinä.

Me olemme jossain määrin varakkaita ja hyvätuloisia. Saamme säästöön mukavasti ja omistamme omakotitalon pk-seudulla, mökin ja kohtuullisen pörssisalkun. Olemme velattomia. Eli emme rikkaita, mutta talous on hyvässä kunnossa.

Mihin emme käytä rahaa:

- kuljen rynttyisissä vaatteissa. En koskaan osta merkkivaatteita yms.

- minulla on äärimmäisen vähän koruja

- värjään itse hiukseni

- en harrasta mitään maksullista

- kotimme on hyvällä paikalla ja suhteellisen tilava, mutta pinnat on alkuperäiset 22 vuoden takaa ja kulahtaneet. Huonekalut on vanhoja ja sisutus ei ole trendikäs.

- aika edullista elektroniikkaa

- auto on 7 vuotta vanha

Mihin käytämme rahaa:

- syömme ulkona aika usein

- matkustaminen. Nytkin palasimme juuri viime viikolla matkalta ja seuraava jo varattu vapuksi. Matkustamiseen menee varmaan 15 000-20 000 euroa/vuosi neljältä. Käymme erilaisilla kokoonpanoilla. Viimeksi olimme minä, mies ja nuorempi lapsi. Vappuna minä taas lähden vanhemman lapsen kanssa kaksin. (vanhempi lapsi jo 19v., joten ei välttämättä aina kulje mukana)

En ole varakas, mutta ehdotin hyvätuloiselle ja varakkaalle, että tilataan pitsat työviikon päätteeksi. Vastauksena oli: se on niin kallista, mennään syömään jonnekin.

Säästän siinä etten matkustele lainkaan. Kesäisin fillaroin kaiket päivät lomalla. Ja telttailemaan lähden luonnonpuistoon.

Ostan tosi paljon torista, koska en halua maksaa melkein mistään uutena, tyyliin edes Ikean tuotteista (saa nauraa).