Varakkaat, mistä sellaisesta säästätte, mihin ns. normaalituloiset käyttää rahaa?

* alkoholiin (ei kotona eikä baarissa)

* kosmetiikkaan

* bensaan (kävelen, pyöräilen ja ajan julkisilla koska pidän niistä kaikista - sekä lataan sähköautoa)

* pakettimatkoihin etelän lomakohteisiin

Veroilmoitukset teen huolellisesti, yleensä joudun joitakin kuitteja heittämään pois vuoden ajalta koska ihan kaikkea ei uskalla verotukseen laittaa...

Ei tupakoida, ostetaan laadukkaita tavaroita/ vaatteita yms millä pitkä käyttöikä. Toinen auto on kallis mutta se toimii tienaamisen välineenä, toinen vanha, halpa ja pieni. Ei osamaksuja, ei kulutusluottoja.

Omaisuus n 1,1milj€, talouden tulot n 300t€/v.

Olen aina kotona nykyään kun meillä kotona ihan kaikki ja saan harrastaa puutarha harrastuksia. Olen matkustellut ihan riittämiin enkä ole siihen koukkuun jäänyt ja ei kiinnosta pakata matkalukkuja ja inhoan hotelli elämää. Puolisollani on jotain kodin ulkopuolisia harrastuksia mutta hänellä on varaa maksaa niistä niin ettei ole meidän yhteisestä taloudesta pois mitenkään. 

Ihanaa kun on maata jossa saa kasvattaa jotain ja sen jälkeen en tarvitse mitään ulkomailla ravaamista. 

Ulkomailla ravaamisille tarvitsisi laittaa ihan kunnon saasteverot ja toinen riesa on järkyttävä koirien määrä niin että paska vero koirien omistajille. Meillä on vielä tontin päässä valkoiset hanget tien reunoilla kun ei ole koirien paskottajia ja kusettajia täällä ravaamassa. 

Meillä yhteensä tulot reilu 160 000 vuodessa, eli kai me ollaan varakkaita. Sijoituksia tulojen päälle, en osaa sanoa kuinka paljon just tällä hetkellä.

Mutta koska on asuntolainat, autolainat ym. lainat, ei me ainakaan matkustella kuin korkeintaan 2 kertaa vuodessa (koska ei ole varaa kolmen lapsen kanssa). Päiväkotimaksut on isot, harrastukset maksaa paljon myös, emmekä niistä tingi.

Mutta me ei polteta savukkeita, ei käydä baareissa, eikä ostella kalliita meikkejä tai brändivaatteita. Eikä meillä ole viihdepaketteja. Lapsillekin vaatteet löytyy alennuksesta ja kirppareilta.

Me käytetään kyllä pienyrittäjien palveluita, kuten ompelimoja, kampaajia, hierontoja yms. Valitsen tietoisesti niiden tukemisen.

Hyvä ketjun aihe ja hyviä neuvoja. Kun tilillä on rahaa ei tule ongelmaa ostaa silloin kuin tarvitsee jotain tavaraa. Kun ostaa hyvä laatuisia ajattomia vaatteita ne kestää pitempään. Ei tarvitse olla erityisen varakas kun voi tehdä,elämästään helpomman oikeilla valinnoilla. Laadukas,ajaton,klassinen,tyylikäs pätee myös sisustuksessa. Aina kun kuulee, että joku talo,sisustus,huonekalut ovat vanhentuneita ja pitää hankkia uusia ja muodikkaita palikoita niin paljastuu ihminen joka ei ymmärrä eikä osaa arvostaa kauneutta.

Kodeista tullut rumia tvstä nähtyjä kylmiä lavastuksia ja vaatteet halpis retkuja. Nuoret menee lankaan kaiken muodin yms mukaan.

Kaikki talot,huonekalut,esineet jotka tehty ennen 1970 lukua näyttävät yhä vain paremmilta nykyään. Osatiin suunnitella ja tehtiin kunnolla talot ja kerrostalot ym.

Nyt on kaikki rumaa,ankeaa ja ikävää,mustaa,valkoista laatikkoa,sieluttomien suunnittelemaa roskaa. Itse kaipaan 1950 -60 luvun tai vanhempia kauniita siroja huonekaluja. Jos ja kun vaihdan asuntoa vielä hankin huonekalut ja sisustusvärit vanhemmalta ajalta. Julkiset rakennukset ahdistavia ja rumia ei normaaleja.

En koe olevani varakas, vaikka perheemme tulot ovat n 200 000 bruttona. Ei todella jää rahaa ylimääräiseen hemmotteluun tai luksukseen. Verot ja muut kustannukset pitävät siitä huolen.

Budjettitietoinen olen, enkä osta kalliita vaatteita, edes laadukkaiksi mainittuja. Kirppiksellä käyn, enkä ostele kahveja tai välipaloja ja ravintoloissa käyn harvoin. Etsin aina diilejä. Hyvää saa myös edillisesti.

Sisustuksesta. Sohvat ja verhot ovat yli 10 vuotta vanhoja, matot yli 30 vuotta vanhoja. Keittiö yli 20 vuotta.

Velaksi elävien ihmisten jatkuvasta pinta- keittiö- yms. remontointipakosta ja vimmaisesta sisustamisesta.

Älytöntä ostaa jotain mdf-levykeittiöitä kymmenen vuoden välein ja roudata edelliset kaatikselle.

Vierailija kirjoitti:

Velaksi elävien ihmisten jatkuvasta pinta- keittiö- yms. remontointipakosta ja vimmaisesta sisustamisesta.

Älytöntä ostaa jotain mdf-levykeittiöitä kymmenen vuoden välein ja roudata edelliset kaatikselle.

Totta, luonnonkiveä kuten marmoria tai kvartsiittia sen olla pitää. 

En ihan näille kaikille varakkaille pärjää, mutta tulojen puolesta olen kuitenkin paremmassa asemassa kuin 90 % Suomen palkansaajista. Koskapa ollaan varsin tasatuloinen maa ei se silti paljoa tarkoita. Säästöjä tulee kotikasvatuksen opeilla - ei osteta turhaa, ei ruokaa roskiin, vaihdetaan uuteen vaan kun vanha hajoaa, vertaillaan hintoja, jne... Hyvin perussettiä.

Vierailija kirjoitti:

Herra jestas mitä pihistelyä jollain 170 000 VUOSItuloilla!! En tajua, kertakaikkiaan, en millään.

Siis ymmärrän tietysti kestävä kulutuksen, laadukkaat elintarvikkeet ja vaatteet idean.

Mutta että ei käy koskaan suomessa( no missä sit?) ravitolassa syömässä, ei ikinä kivassa kahvilassa kahvilla ja leivoksella istuskelemassa? Eikä ikinä hierojalla tai kulmakarvoja värjäämässä tms?

Ei osta lehtiä tai kirjoja itselleen?

Noilla tuloilla jumankekka. Kyllä joo elän ihan eri asenteella itse ja mies onneksi kans.

Täytyyhän sitä jotenkin nauttia elämästä vaikka rahakin on toki hyvä olla. Mutta kuitenkin kuulostaa kyllä joillakin aika köyhäilyltä.

Meillä bruttotulot varmaan jtn 130 000 yhteensä. Kaksio ja peritty maalaistalo ja vähän maata landella. Ei sijoituksia, ei oikein velkaakaan, uusi auto.

Matkailua, ravintolassa syömistä (mutta ei juomista silloin), hierontoja, kampaamokäynti kerran/kk. Latte ja tiramisu kahvilassa pari kertaa/kk.

Kyllä tosiaan lidln pihassa on usein kallista autokantaa. Ei mikään ihme juttu sinänsä ollenkaan.

Niin, mä ainakaan en nauti jostain kulmakarvojen värjäyksestä tai kirjojen ja lehtien ostelusta. Hierojastakaan en kyllä nauti, se on vähän niin kuin pakollinen paha ja hieronnassa käyn hierojakoululla, hinta joku 20,-/45 min noin kerran kuussa. En myöskään nauti missään kahviloissa istuskelusta tai kakkupalojen syömisestä. Kahvilassa toki harvakseltaan käydään, mutta kyllä se liittyy siihen et ollaan jossain liikenteessä ihan muusta syystä ja on nälkä, niin mennään kahville ja syödään jotain suolaista. Ravintolassa syömässä hienommin muutaman kerran vuodessa, lounasedulla joko haetaan joskus muutama pizza kotiin tai käydään jossain kiinalaisessa tms syömässä pari kertaa kuukaudessa. Itsellä ei ole harrastuksia, kun ei kiinnosta, lapsi harrastaa melko kalliisti. Yhteistä tekemistä on laskettelu, mutta sekään ei tule kalliiksi, koska on kausikortit, joita myydään näin keväisin halvalla.

Mistä sitten säästetään. Ajan pienehköllä autolla, alle 10 v vanhalla, joka on bensapihi eikä vaadi ylimääräisiä huoltoja. Kesällä ajelen työmatkat mopolla, jonka bensankulutus on ihan minimaalista. Sun velattomassa omistusasunnossa ja remontit teen/teetän säästössä olevalla rahalla, en lainarahalla. Samoin matkat. Siinä varmaan suurin säästö tulee keskivertoperheisiin verrattuna, kun ei ole lainoja niin en koskaan maksa korkoja.

Kuka on rikas? En pidä itseäni rikkaana, maailmassa on paljon rikkaampia. Olen pikemminkin hyvin toimeentuleva. Olen aina ollut tarkka rahankäyttäjä eli kulutan järkevästi ja sijoitan harkiten. Lapsia tosin hemmottelen välillä.

Olen kolmen lapsen yh-äiti ja sinkku. Omaisuuteni arvo on noin 1,3 miljoonaa euroa. Vuosituloni tänä vuonna ehkä noin 120 000 euroa.

En tuo varallisuutta esille leuhkien. Inhoan olla huomion keskipisteenä. Meillä on kiva asunto ja auto, mutta ei mitenkään silmiinpistävän poikkeavat. Käyn Lidlissä ruoka-ostoksilla, Tokmannilta haen tarjouksessa olevat pesuaineet ja vessapaperit. Marjat ja sienet poimin joka vuosi itse talven varalle. Ostan itselleni paljon vaatteita Kontista. Lapset saavat uudet vaatteet nuorisomuodin mukaan. Juuri ostin yhdelle lapselle uuden collegepuvun, joka maksoi 210 euroa.

Kun rahaa ja varallisuutta alkaa olemaan yli arkipäivän tarpeen, se menettää merkityksensä. Raha ei tuo onnea. Minulle on osunut esimerkiksi elämässä kohdalle vain toistuvasti uskottomia ja osa ollut väkivaltaisia miehiä. Luovuttaisiin vaikka miljoonan omaisuudestani maailman hätää kärsivimmille, jos saisin kiltin ja uskollisen miehen loppuelämän kumppaniksi.

Säästän autoilukuluissa.  Mulla on hyvä käytetty keskihintainen auto, muunsin sen (vein muunnettavaksi)  (bio)kaasuautoksi ja polttoainekulut on  puolta halvemmat, kun jos ajais bensalla.  12 kg tankillinen maksaa n. 20 e ja sillä ajaa n. 300 km.

Suosittelen. Ja luonto kiittää.

Meillä on vanha auto 10 v., uutena ostettu, ei kauneusremontteja taloon, ei osteta krääsää. Ei osteta vaatteita, kenkiä, käsilaukkuja yhtenään. Huonekalut ovat ainakin 20 vuotta vanhoja, keittiön pöytäkin vielä aika hyvä, joskin kulunut. Toiseen asuntoon on jouduttu hankkimaan kaikkea uutta. Tehdään ehkä yksi lomamatka vuodessa. Ruokaa ostetaan harkiten, mutta parhaita aineksia mitä kaupasta saa. Syödään myös ravintolaruokaa useinkin. Alkoholia emme käytä, mutta ostamme viiniä vierasvaraksi ja muutakin alkoholia on vieraille tarjota. Elämisen kulut ovat aika isot, koska hinnat nousseet kovasti, mutta silti on saatu säästettyä joka kuukausi ihan hyvin.

Aika harva mainitsee hyväntekeväisyyttä. Meidän tulot on alle puolet siitä mitä monella täällä mutta annetaan siltikin muutama sata euroa/kk erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Ja siltikin jää vielä itselle rahaa jopa sijoittaa kun ei hassata mihinkähän hömppään. Ehkä enemmänkin tekisi mieli matkustaa mutta pandemian jälkeen ollaan matkusteltu vain kotimaassa ja siten käytetty rahaa Suomen talouselämän pyörittämiseen. Ja luontokin kiittää kun ei olla lennetty.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mainitsee hyväntekeväisyyttä. Meidän tulot on alle puolet siitä mitä monella täällä mutta annetaan siltikin muutama sata euroa/kk erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Ja siltikin jää vielä itselle rahaa jopa sijoittaa kun ei hassata mihinkähän hömppään. Ehkä enemmänkin tekisi mieli matkustaa mutta pandemian jälkeen ollaan matkusteltu vain kotimaassa ja siten käytetty rahaa Suomen talouselämän pyörittämiseen. Ja luontokin kiittää kun ei olla lennetty.

Katsotaanko hyväntekeväisyydeksi se, kun lahjoittaa sukulaisille rahaa elämiseen? Vai pitääkö ihan tuntemattomille lahjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mainitsee hyväntekeväisyyttä. Meidän tulot on alle puolet siitä mitä monella täällä mutta annetaan siltikin muutama sata euroa/kk erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Ja siltikin jää vielä itselle rahaa jopa sijoittaa kun ei hassata mihinkähän hömppään. Ehkä enemmänkin tekisi mieli matkustaa mutta pandemian jälkeen ollaan matkusteltu vain kotimaassa ja siten käytetty rahaa Suomen talouselämän pyörittämiseen. Ja luontokin kiittää kun ei olla lennetty.

Huom. Nykypäivän Suomessa ei ole ns. kotitalousverotusta, joten jos on kaksi keskituloista teidän käteenjäävät tulot voi olla paljonkin suuremmat kuin yhden hengen talouden 'hyvätuloisen'.

Auto ostetaan käytettynä eikä mikään kallis esim. mersu, jolla brassailla. Ei kalliita harrastuksia, ei mitään luksusmökkiä vaan vanha pieni mummon mökki. Huonekalut ikeasta. Ei rahan tarvii näkyä, sillä mennään mikä on mukavaa.

Näiden rikkaiden elämä tällä palstalla kuulostaa tosi ankealta.... Olen köyhä ja paljon "rikkaampi" kuin he. Minulla on vapaus, vähäiset tulot pienestä osaeläkkeestä ja osinkotuloista. Ei tarvitse kyhjöttää poimimassa marjoja pakastimeen ja ajella järkevillä autoilla.  Asun etelässä, uin meressä, harrastan urheilua  ja opiskelua, ajan syntisellä avoautolla, syön hyvin ravintoloissa ja matkustelen minne mieli tekee ja silloin kun huvittaa. Tämän elämäntyylin mahdollistamiseksi jouduin kyllä myymään Suomesta kaiken paitsi osakesalkun. 

Minä ryhdyin lapsuudessa nuukuriksi. Aikuisikäisenä ei ole ollut  rahahuolta , vaikka olen kolmet potkut kohdannut ja ryöstön. (Ruumiillista väkivaltaa ei ollut.)

Nykyään on käsillä vaihe, että saa miettiä miten rahaa käyttäisi. Toinenhan meistä jää leskeksi ilmeisimmin.

-Kun maassamme sukupuutto etenee tulee meillä perintöja  suurin määrin. Haitaksi asti.

Kitumisen ja riutumisen merkit tulevat  maassamme aivan lähiaikoina esille.