Lue keskustelun säännöt.
Miksi Game of Thrones on niin suosittu?
29.04.2016 |
Katsoin uusimman jakson siitä ja sarja tiivistettynä on: naisten esineellistämistä, väkivaltaa, lapsellinen ennalta arvattava juoni.
Miksi niin moni tykkää siitä??
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90% valtaakäyttävistä tahoista on edelleen miehiä. Oikeastaan koko sarja kuvaa valtapolitiikaltaan hyvin myös nykypäivää. Miehet päättävät isot kuviot edelleen, vaikka joukkoon muutamia naisjohtajia mahtuukin. Siltä osin koko yhteiskunta on pysynyt samanlaisena aina, eikä Martinin näkemys naisen asemasta ole välttämättä kovinkaan kaukaa haettu. Suuressa osassa maailmaa kuitenkin edelleen miehet ovat ehdottomasti ja kiistattomasti korkeammassa asemassa kuin naiset.
Jos Martin halusi kuvata analogian meidän maailmastamme realistisella pohjalla, miksi kirjoittaa fantasiaa ensinkään? Fantasian pointti on juuri siinä, että kirjailija on vapaa realismin kahleista, kaiken ei tarvitse olla niin kurjaa kuin täällä. Fantasiakirjallisuus on eskapismia, jolla on pitkät perinteet voimaannuttavana kirjallisuutena -nuoret pojat ovat lukeneet fantasiaa jo sukupolvien ajan, samaistuen tarinoiden yli-inhimillisiin miessankareihin. Nyt 2000 luvulla naisiin on alettu kiinnittää huomiota henkilötasolla -silti jostain syystä fantasiakirjailijat edelleen haluavat pitää kiven kovaan kiinni juuri naisten yhteiskunnallisesti huonommasta asemasta realismin nimissä, mutta kaikessa muussa voidaan kyllä joustaa. Oikeassa elämässä ei ollut lohikäärmeitä -no tässä maailmassa on! Oikeassa elämässä naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa -sen täytyy olla niin tässäkin maailmassa, sehän olisi täysin epärealistista!
Mutta juuri tuolla naisiin kohdistuneella väkivallalla, raiskauksilla ja epätasa-arvolla voidaan tuoda esille se, mikä on vialla, koska tuolla tavalla kirjoitettuna voidaan ulkopuolisena tarkastella asiaan myös naisen näkökulmasta ja tulla tulokseen, että hei, ehkä toi ei mennytkään ihan oikein. Parasta on, kun naisten kaltoin kohtelu herättää tunteita sen naisen puolesta. On helppo kyseenalaistaa se, miksi nainen, joka olisi veljeään parempi hallitsija, ei sukupuolensa takia kelpaakaan siihen hommaan, kun näkee siitä konkreettisen esimerkin. Mutta tämä vaatii nimenomaan uskottavat naishahmot, joihin voi samastua, eikä niitä prinsessaobjekteja, jotka odottavat tornissa pelastajaansa, jolle voidaan sitten antautua.
Minusta on hirveän paljon tehokkaampaa, kun lukijalle annetaan mahdollisuus tajuta asiat itse, eikä vain sanella, miten asioiden pitäisi olla. Pitää ensin nähdä ne vääryydet ja ongelmat, jotta osaa etsiä niihin ratkaisua. Toki tasa-arvoistakin fiktiota voi kirjoittaa, jos sen kirjoittaa hyvin. Minun pointtini on se, että Martinin teksti ei missään nimessä ole naisvihamielistä vain siksi, ettei naisia siinä kohdella tasa-arvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä, että kun sarjassa naisille tapahtuu yhtä paljon paskaa kuin miehille niin se on heti "misogynistinen" ja miten voi nainen katsoa tuollaista.. ymmärtäisin siis jos VAIN naishahmoille kävisi huonosti ja jos olisi VAIN näitä naiskohtaloita.. mutta eihän tää sarja ole!!
Itse tykkään nuorena naisena sarjasta erityisesti just sen naishahmojen takia. Sarjassa on runsaasti erilaisia, hyvin kirjoitettuja ja moniulotteisia naishahmoja. On taistelijaa ja prinsessaa pulassa, niin kuin on oikeassa elämässä. Tuntuu, että niin monessa sarjassa siellä on se joku kiintiö 1-2 naishahmoa, joihin minun pitäisi samastua vain sukupuolen takia, mutta mieshahmoista kyllä löytyy sitä moninaisuutta.
Missä ovat pulassa olevat prinssit? Martin on ehkä sallinut naisille monipuolisia rooleja, mutta se ei ole tasa-arvoista kirjoittamista, että vain naiset pakotetaan ahtaisiin neiteilyrooleihin. Martin kirjoitti naisia perinteisiin miesten rooleihin, mutta ei miehiä perinteisiin naisten rooleihin -tämän vuoksi syntyy yhä tietty ideaalin naisen rooli, kun taas siitä poikkeavat naiset nähdään anomalioina.
En ole tavannut ketään, joka olisi nauttinut hahmojen kärsimyksestä sarjassa. Minusta on tervettä ja hyvä asia, kuinka ihmiset järkyttyivät tästä raiskauskohtauksesta (en nyt halua spoilata).. Ei siitä kukaan nauttinut. Mutta joku saattoi ensimmäistä kertaa konkreettisesti tajuta ja tuntea, kuinka kamala asia raiskaus voi olla.
Näitä ihmisiä sitten en ymmärrä jotka suuttuivat siitä aivan liikaa ja haluaisivat ettei sarjassa näkyisi naiskärsimystä ollenkaan. Ei sitä ole pakko katsoa jos tekee pahaa, mutta muistakaa, etteivät muutkaan katsojat NAUTI siitä kärsimyksen näkemisestä. Mutta voimakkaat tunteet tekevät siitä kokemuksen.
Pidin myös siitä, kuinka Theonin sekoilun aikana oikein toivoin että hän saisi ansionsa mukaan ja joku jo tulisi kostamaan tekemänsä vääryydet. Kun näin sitten kävi, kostonhimoiset tunteeni muuttuivat välittömästi sääliksi ja kauhuksi... Terveitä vaikkakin negatiivisia tuntemuksia, turvallisesti fiktiivisessä ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä, että kun sarjassa naisille tapahtuu yhtä paljon paskaa kuin miehille niin se on heti "misogynistinen" ja miten voi nainen katsoa tuollaista.. ymmärtäisin siis jos VAIN naishahmoille kävisi huonosti ja jos olisi VAIN näitä naiskohtaloita.. mutta eihän tää sarja ole!!
Itse tykkään nuorena naisena sarjasta erityisesti just sen naishahmojen takia. Sarjassa on runsaasti erilaisia, hyvin kirjoitettuja ja moniulotteisia naishahmoja. On taistelijaa ja prinsessaa pulassa, niin kuin on oikeassa elämässä. Tuntuu, että niin monessa sarjassa siellä on se joku kiintiö 1-2 naishahmoa, joihin minun pitäisi samastua vain sukupuolen takia, mutta mieshahmoista kyllä löytyy sitä moninaisuutta.
Missä ovat pulassa olevat prinssit? Martin on ehkä sallinut naisille monipuolisia rooleja, mutta se ei ole tasa-arvoista kirjoittamista, että vain naiset pakotetaan ahtaisiin neiteilyrooleihin. Martin kirjoitti naisia perinteisiin miesten rooleihin, mutta ei miehiä perinteisiin naisten rooleihin -tämän vuoksi syntyy yhä tietty ideaalin naisen rooli, kun taas siitä poikkeavat naiset nähdään anomalioina.
No se riippuu siitä, mikä sinulle on se "perinteinen naisten rooli" - pulassa olevasta miehestä esimerkkinä nyt vaikka Night's Watchiin joutunut Sam, joka on lempeä ja hiljainen ja haluaisi lukea kirjoja. Taistelussa lähes yhtälailla pulassa kuin vaikka Sansa.
Lisäksi haluaisin huomauttaa, että tässähän Martin juuri tarkoituksella tuo esiin taas sen yhteiskunnan epäkohtien vaikutuksen! Että esim tarvittaessa Sansa ei osaa puolustaa itseään tai taistella koska "leidinä" hänet on opetettu ompelemaan ja laittamaan hiuksia - kyse ei ole naisille ominaisesta luonteenpiirteestä vaan siitä mihin muottiin kasvatetaan.
Siis ohjelma on sellasta mainstream paskaa, että en yhtään ihmette miksi on niin suosittu, kun kaikki paska on nykyään suosittua. Pari kertaa yrittänyt katsoa, mutta on niin tylsä, että meinaa nukahtaa. Huonoa näyttelemistä. Ei yhtään eeppinen. Ei koskettava. Ei todellinen.
Mutta tiedättekö mitä mammat? Sellainen sarja on olemassa mikä täyttää nuo kaikki edellämainitut kohdat, sen nimi on Spartacus sarja. Sitä katsoessa ei nukuta, koska näyttely on tip top, eeppinen ja paljon juoni käänteitä. Spartacus ei ole läheskään niin suosittu kuin Games of bullshit, mutta eihän mikään oikeasti hyvä ole massojen suosiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90% valtaakäyttävistä tahoista on edelleen miehiä. Oikeastaan koko sarja kuvaa valtapolitiikaltaan hyvin myös nykypäivää. Miehet päättävät isot kuviot edelleen, vaikka joukkoon muutamia naisjohtajia mahtuukin. Siltä osin koko yhteiskunta on pysynyt samanlaisena aina, eikä Martinin näkemys naisen asemasta ole välttämättä kovinkaan kaukaa haettu. Suuressa osassa maailmaa kuitenkin edelleen miehet ovat ehdottomasti ja kiistattomasti korkeammassa asemassa kuin naiset.
Jos Martin halusi kuvata analogian meidän maailmastamme realistisella pohjalla, miksi kirjoittaa fantasiaa ensinkään? Fantasian pointti on juuri siinä, että kirjailija on vapaa realismin kahleista, kaiken ei tarvitse olla niin kurjaa kuin täällä. Fantasiakirjallisuus on eskapismia, jolla on pitkät perinteet voimaannuttavana kirjallisuutena -nuoret pojat ovat lukeneet fantasiaa jo sukupolvien ajan, samaistuen tarinoiden yli-inhimillisiin miessankareihin. Nyt 2000 luvulla naisiin on alettu kiinnittää huomiota henkilötasolla -silti jostain syystä fantasiakirjailijat edelleen haluavat pitää kiven kovaan kiinni juuri naisten yhteiskunnallisesti huonommasta asemasta realismin nimissä, mutta kaikessa muussa voidaan kyllä joustaa. Oikeassa elämässä ei ollut lohikäärmeitä -no tässä maailmassa on! Oikeassa elämässä naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa -sen täytyy olla niin tässäkin maailmassa, sehän olisi täysin epärealistista!
Mutta juuri tuolla naisiin kohdistuneella väkivallalla, raiskauksilla ja epätasa-arvolla voidaan tuoda esille se, mikä on vialla, koska tuolla tavalla kirjoitettuna voidaan ulkopuolisena tarkastella asiaan myös naisen näkökulmasta ja tulla tulokseen, että hei, ehkä toi ei mennytkään ihan oikein. Parasta on, kun naisten kaltoin kohtelu herättää tunteita sen naisen puolesta. On helppo kyseenalaistaa se, miksi nainen, joka olisi veljeään parempi hallitsija, ei sukupuolensa takia kelpaakaan siihen hommaan, kun näkee siitä konkreettisen esimerkin. Mutta tämä vaatii nimenomaan uskottavat naishahmot, joihin voi samastua, eikä niitä prinsessaobjekteja, jotka odottavat tornissa pelastajaansa, jolle voidaan sitten antautua.
Minusta on hirveän paljon tehokkaampaa, kun lukijalle annetaan mahdollisuus tajuta asiat itse, eikä vain sanella, miten asioiden pitäisi olla. Pitää ensin nähdä ne vääryydet ja ongelmat, jotta osaa etsiä niihin ratkaisua. Toki tasa-arvoistakin fiktiota voi kirjoittaa, jos sen kirjoittaa hyvin. Minun pointtini on se, että Martinin teksti ei missään nimessä ole naisvihamielistä vain siksi, ettei naisia siinä kohdella tasa-arvoisesti.
Tuo perustelu, että kirjassa esiintyvän seksismin tarkoituksena on muka tarkoitus toimia kritiikkinä seksismille jaksaa aina huvittaa. Tuolla logiikalla voitaisiin enemmistön koskaan julkaistusta kirjallisuudesta sanoa olevan vain ovelaa kritiikkiä seksismiä kohtaan. Seksismiä ja sukupuolisyrjintää (ynnä muita vaikeita aiheita) saa kyllä kritisoida, mutta jos kirjailija haluaa kirjoittaa siitä, hänen täytyy aktiivisesti kirjoituksissan nostaa esille seksismin ongelmia eli käsitellä seksismin moraalisuutta johdonmukaisesti yhtenä pääteesinä. Muissa tapauksissa kyse on joko kirjailijan laiskuudesta tai ajattelemattomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä, että kun sarjassa naisille tapahtuu yhtä paljon paskaa kuin miehille niin se on heti "misogynistinen" ja miten voi nainen katsoa tuollaista.. ymmärtäisin siis jos VAIN naishahmoille kävisi huonosti ja jos olisi VAIN näitä naiskohtaloita.. mutta eihän tää sarja ole!!
Itse tykkään nuorena naisena sarjasta erityisesti just sen naishahmojen takia. Sarjassa on runsaasti erilaisia, hyvin kirjoitettuja ja moniulotteisia naishahmoja. On taistelijaa ja prinsessaa pulassa, niin kuin on oikeassa elämässä. Tuntuu, että niin monessa sarjassa siellä on se joku kiintiö 1-2 naishahmoa, joihin minun pitäisi samastua vain sukupuolen takia, mutta mieshahmoista kyllä löytyy sitä moninaisuutta.
Missä ovat pulassa olevat prinssit? Martin on ehkä sallinut naisille monipuolisia rooleja, mutta se ei ole tasa-arvoista kirjoittamista, että vain naiset pakotetaan ahtaisiin neiteilyrooleihin. Martin kirjoitti naisia perinteisiin miesten rooleihin, mutta ei miehiä perinteisiin naisten rooleihin -tämän vuoksi syntyy yhä tietty ideaalin naisen rooli, kun taas siitä poikkeavat naiset nähdään anomalioina.
Siellä ON pulassa olevia prinssejä. Vaikka tämä Loras Tyrell, ruusuritari, joka ei missään vaiheessa ole esiintynyt kovin miehekkäänä hahmona ja onkin nyt vangittuna homoseksuaalisuudesta syytettynä - kirjaimellisesti pelastajaa tarvitseva prinssi pinteessä. Sam on myös lämminhenkinen, taisteluissa puhdasta säkää lukuunottamatta pärjäämätön ottoisä eikä todellakaan mikään urhoollinen sankari, mutta silti tärkeä hahmo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Champion of Capua kirjoitti:
Siis ohjelma on sellasta mainstream paskaa, että en yhtään ihmette miksi on niin suosittu, kun kaikki paska on nykyään suosittua. Pari kertaa yrittänyt katsoa, mutta on niin tylsä, että meinaa nukahtaa. Huonoa näyttelemistä. Ei yhtään eeppinen. Ei koskettava. Ei todellinen.
Mutta tiedättekö mitä mammat? Sellainen sarja on olemassa mikä täyttää nuo kaikki edellämainitut kohdat, sen nimi on Spartacus sarja. Sitä katsoessa ei nukuta, koska näyttely on tip top, eeppinen ja paljon juoni käänteitä. Spartacus ei ole läheskään niin suosittu kuin Games of bullshit, mutta eihän mikään oikeasti hyvä ole massojen suosiossa.
Hipsterillä taitaa olla pipo kireällä kun tuollaisia viisauksia laukoo.
Tämä keskustelu on hyvä esimerkki miksi nykyajan feministejä ei kukaan täysjärkinen jaksa ottaa tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90% valtaakäyttävistä tahoista on edelleen miehiä. Oikeastaan koko sarja kuvaa valtapolitiikaltaan hyvin myös nykypäivää. Miehet päättävät isot kuviot edelleen, vaikka joukkoon muutamia naisjohtajia mahtuukin. Siltä osin koko yhteiskunta on pysynyt samanlaisena aina, eikä Martinin näkemys naisen asemasta ole välttämättä kovinkaan kaukaa haettu. Suuressa osassa maailmaa kuitenkin edelleen miehet ovat ehdottomasti ja kiistattomasti korkeammassa asemassa kuin naiset.
Jos Martin halusi kuvata analogian meidän maailmastamme realistisella pohjalla, miksi kirjoittaa fantasiaa ensinkään? Fantasian pointti on juuri siinä, että kirjailija on vapaa realismin kahleista, kaiken ei tarvitse olla niin kurjaa kuin täällä. Fantasiakirjallisuus on eskapismia, jolla on pitkät perinteet voimaannuttavana kirjallisuutena -nuoret pojat ovat lukeneet fantasiaa jo sukupolvien ajan, samaistuen tarinoiden yli-inhimillisiin miessankareihin. Nyt 2000 luvulla naisiin on alettu kiinnittää huomiota henkilötasolla -silti jostain syystä fantasiakirjailijat edelleen haluavat pitää kiven kovaan kiinni juuri naisten yhteiskunnallisesti huonommasta asemasta realismin nimissä, mutta kaikessa muussa voidaan kyllä joustaa. Oikeassa elämässä ei ollut lohikäärmeitä -no tässä maailmassa on! Oikeassa elämässä naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa -sen täytyy olla niin tässäkin maailmassa, sehän olisi täysin epärealistista!
Mutta juuri tuolla naisiin kohdistuneella väkivallalla, raiskauksilla ja epätasa-arvolla voidaan tuoda esille se, mikä on vialla, koska tuolla tavalla kirjoitettuna voidaan ulkopuolisena tarkastella asiaan myös naisen näkökulmasta ja tulla tulokseen, että hei, ehkä toi ei mennytkään ihan oikein. Parasta on, kun naisten kaltoin kohtelu herättää tunteita sen naisen puolesta. On helppo kyseenalaistaa se, miksi nainen, joka olisi veljeään parempi hallitsija, ei sukupuolensa takia kelpaakaan siihen hommaan, kun näkee siitä konkreettisen esimerkin. Mutta tämä vaatii nimenomaan uskottavat naishahmot, joihin voi samastua, eikä niitä prinsessaobjekteja, jotka odottavat tornissa pelastajaansa, jolle voidaan sitten antautua.
Minusta on hirveän paljon tehokkaampaa, kun lukijalle annetaan mahdollisuus tajuta asiat itse, eikä vain sanella, miten asioiden pitäisi olla. Pitää ensin nähdä ne vääryydet ja ongelmat, jotta osaa etsiä niihin ratkaisua. Toki tasa-arvoistakin fiktiota voi kirjoittaa, jos sen kirjoittaa hyvin. Minun pointtini on se, että Martinin teksti ei missään nimessä ole naisvihamielistä vain siksi, ettei naisia siinä kohdella tasa-arvoisesti.
Tuo perustelu, että kirjassa esiintyvän seksismin tarkoituksena on muka tarkoitus toimia kritiikkinä seksismille jaksaa aina huvittaa. Tuolla logiikalla voitaisiin enemmistön koskaan julkaistusta kirjallisuudesta sanoa olevan vain ovelaa kritiikkiä seksismiä kohtaan. Seksismiä ja sukupuolisyrjintää (ynnä muita vaikeita aiheita) saa kyllä kritisoida, mutta jos kirjailija haluaa kirjoittaa siitä, hänen täytyy aktiivisesti kirjoituksissan nostaa esille seksismin ongelmia eli käsitellä seksismin moraalisuutta johdonmukaisesti yhtenä pääteesinä. Muissa tapauksissa kyse on joko kirjailijan laiskuudesta tai ajattelemattomuudesta.
Siis että ei riitä, että asioista kirjoitetaan näiden naishenkilöhahmojen näkökulmasta ja tuodaan esiin sitä kautta, mitä kärsimystä ja vastoinkäymisiä sukupuolisyrjintä tai vaikka seksuaalinen väkivalta heille tuottaa, jolloin lukija pystyy itse kokemaan sen vääryyden samastumisen ja empatian kautta.. ei ei, vaan pitää käsitellä koko seksismin kirjo nyky-yhteiskunnassa??
Oikeasti ihan mielenkiinnosta kysyisin, että jos nämäkin naishahmot ovat liian alistettuja ja yksipuolisia niin mitä ohjelmia sitten katsot ja mitä kirjoja luet? En ole sarkastinen vaan ihan tosissaan kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin uusimman jakson siitä ja sarja tiivistettynä on: naisten esineellistämistä, väkivaltaa, lapsellinen ennalta arvattava juoni.
Miksi niin moni tykkää siitä??
Alastomat naiset ja väkivalta. Mitäs muuta sitä tarvitaan tv-sarjalta. Uppoaa kuin häkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Game of thrones on itseasiassa yksi feministisimpiä sarjoja. Toki, siinä kohdellaan naisia huonosti ja heidän alastomuutta näkyy enemmän kuin muiden, vanhoja naisnäyttelijöitä ei ole kovin paljoa yms mutta näin on nyt joka sarjassa. Lisäksi se pyrkii kuvaamaan keskiaika-teemaisesti yhteiskunnan raakuutta ja ihmisen mielettömyyttä, mikä on meille länsimaalaisille mahdotonta edes kuvitella. Keskiajalla euroopassakin ei ollut mitään valtioita jotka suojelisivat ihmisiä, vaan arvovaltaisten rikkaiden ihmisten yksityisarmeijoita, jotka toimivat vahvin voittaa periaatteella.
Feministisen sarjasta tekee sen että myös naiset voivat olla pahoja, sankareita, vahvoja ilman seksikäs supersankari -asuja. Yleisesti moniulotteisia hahmoja, mitä vaikka Downtown Abbeyssa ei todellakaan ole. Puhuvat muista kuin miehistä, ovat mukana yhteiskunnassa. Lisäksi sarja on ainoa missä ei voi mitenkään kuvitella mitä seuraavaksi voi tapahtua, se ei toimi katsojaa miellyttämällä. Vaikka sarjassa paljon fantasiaa, yliluonnollista, musta se kuvaa aidoimmillaan ihmisen toimintaa ja psyykettä, katkeruutta ja kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä, että kun sarjassa naisille tapahtuu yhtä paljon paskaa kuin miehille niin se on heti "misogynistinen" ja miten voi nainen katsoa tuollaista.. ymmärtäisin siis jos VAIN naishahmoille kävisi huonosti ja jos olisi VAIN näitä naiskohtaloita.. mutta eihän tää sarja ole!!
Itse tykkään nuorena naisena sarjasta erityisesti just sen naishahmojen takia. Sarjassa on runsaasti erilaisia, hyvin kirjoitettuja ja moniulotteisia naishahmoja. On taistelijaa ja prinsessaa pulassa, niin kuin on oikeassa elämässä. Tuntuu, että niin monessa sarjassa siellä on se joku kiintiö 1-2 naishahmoa, joihin minun pitäisi samastua vain sukupuolen takia, mutta mieshahmoista kyllä löytyy sitä moninaisuutta.
Missä ovat pulassa olevat prinssit? Martin on ehkä sallinut naisille monipuolisia rooleja, mutta se ei ole tasa-arvoista kirjoittamista, että vain naiset pakotetaan ahtaisiin neiteilyrooleihin. Martin kirjoitti naisia perinteisiin miesten rooleihin, mutta ei miehiä perinteisiin naisten rooleihin -tämän vuoksi syntyy yhä tietty ideaalin naisen rooli, kun taas siitä poikkeavat naiset nähdään anomalioina.
Siellä ON pulassa olevia prinssejä. Vaikka tämä Loras Tyrell, ruusuritari, joka ei missään vaiheessa ole esiintynyt kovin miehekkäänä hahmona ja onkin nyt vangittuna homoseksuaalisuudesta syytettynä - kirjaimellisesti pelastajaa tarvitseva prinssi pinteessä. Sam on myös lämminhenkinen, taisteluissa puhdasta säkää lukuunottamatta pärjäämätön ottoisä eikä todellakaan mikään urhoollinen sankari, mutta silti tärkeä hahmo.
Puhumattakaan Tyrionista, joka on älykäs mies kääpiön kehossa ja jota kaikki inhoavat, sukulaiset vihaavat, joka joutui tappamaan oman isänsä ja jonka rakkaussuhteet ovat aina menneet päin perseitä.
Siellä on myös jaloistaan halvaanut Bran
Iso, lapsen tasolla oleva ja yhtä sanaa toistava Hodor
Jon Snowkin oli useiden inhoama, äitipuolensa vihaama ja syrjimä äpärälapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla suosituimpia mutta samalla myös vihatuimpia sarjoja koska sitä hypetetään niin paljon ja itse inhoan sarjoja jotka pohjautuu epärealistisiin juttuihin. Siksi inhoan kaikkia zombie-sarjojakin. Samaan kastiin menee tämäkin.
Epärealistisiin juttuihin? Ai tässä nykyajan maailmassa ei ole valtataistelua, sotaa, kidutusta, epätasa-arvoa, keinottelua ja kähmintää, rahanhimoa, seksinhimoa, epätoivoa, rakkautta, tuskaa?
Zombie-sarjatkin perustuvat tilanteeseen, jossa ihmiskunta yrittää selviytyä ja jossa on vaaroja. Etten sanoisi, erittäin tavallinen tilanne ja skenaario ihmislajin elämässä. Jotain sellaista mistä näemme unta kun fiksun ihmisen tajunta on unessa.
Minä olen muuten feministi ja pidän GoT:sta. Olen lapsesta saakka lukenut scifiä ja historiaa. Scifi erityisesti avaa mielenkiintoisia näkökulmia mm. sukupuoleen ja siihen, miten suhtaudumme erilaisuuteen tai normeista poikkeamisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä, että kun sarjassa naisille tapahtuu yhtä paljon paskaa kuin miehille niin se on heti "misogynistinen" ja miten voi nainen katsoa tuollaista.. ymmärtäisin siis jos VAIN naishahmoille kävisi huonosti ja jos olisi VAIN näitä naiskohtaloita.. mutta eihän tää sarja ole!!
Itse tykkään nuorena naisena sarjasta erityisesti just sen naishahmojen takia. Sarjassa on runsaasti erilaisia, hyvin kirjoitettuja ja moniulotteisia naishahmoja. On taistelijaa ja prinsessaa pulassa, niin kuin on oikeassa elämässä. Tuntuu, että niin monessa sarjassa siellä on se joku kiintiö 1-2 naishahmoa, joihin minun pitäisi samastua vain sukupuolen takia, mutta mieshahmoista kyllä löytyy sitä moninaisuutta.
Missä ovat pulassa olevat prinssit? Martin on ehkä sallinut naisille monipuolisia rooleja, mutta se ei ole tasa-arvoista kirjoittamista, että vain naiset pakotetaan ahtaisiin neiteilyrooleihin. Martin kirjoitti naisia perinteisiin miesten rooleihin, mutta ei miehiä perinteisiin naisten rooleihin -tämän vuoksi syntyy yhä tietty ideaalin naisen rooli, kun taas siitä poikkeavat naiset nähdään anomalioina.
Siellä ON pulassa olevia prinssejä. Vaikka tämä Loras Tyrell, ruusuritari, joka ei missään vaiheessa ole esiintynyt kovin miehekkäänä hahmona ja onkin nyt vangittuna homoseksuaalisuudesta syytettynä - kirjaimellisesti pelastajaa tarvitseva prinssi pinteessä. Sam on myös lämminhenkinen, taisteluissa puhdasta säkää lukuunottamatta pärjäämätön ottoisä eikä todellakaan mikään urhoollinen sankari, mutta silti tärkeä hahmo.
Puhumattakaan Tyrionista, joka on älykäs mies kääpiön kehossa ja jota kaikki inhoavat, sukulaiset vihaavat, joka joutui tappamaan oman isänsä ja jonka rakkaussuhteet ovat aina menneet päin perseitä.
Siellä on myös jaloistaan halvaanut Bran
Iso, lapsen tasolla oleva ja yhtä sanaa toistava Hodor
Jon Snowkin oli useiden inhoama, äitipuolensa vihaama ja syrjimä äpärälapsi.
Niin ja aseenkantaja/seurapoika Podrick joka käy palvelemansa naisritarin hermoille totaalisella uusavuttomuudellaan.
Vierailija kirjoitti:
Champion of Capua kirjoitti:
Siis ohjelma on sellasta mainstream paskaa, että en yhtään ihmette miksi on niin suosittu, kun kaikki paska on nykyään suosittua. Pari kertaa yrittänyt katsoa, mutta on niin tylsä, että meinaa nukahtaa. Huonoa näyttelemistä. Ei yhtään eeppinen. Ei koskettava. Ei todellinen.
Mutta tiedättekö mitä mammat? Sellainen sarja on olemassa mikä täyttää nuo kaikki edellämainitut kohdat, sen nimi on Spartacus sarja. Sitä katsoessa ei nukuta, koska näyttely on tip top, eeppinen ja paljon juoni käänteitä. Spartacus ei ole läheskään niin suosittu kuin Games of bullshit, mutta eihän mikään oikeasti hyvä ole massojen suosiossa.
Hipsterillä taitaa olla pipo kireällä kun tuollaisia viisauksia laukoo.
Tässä on sarja veljeydestä, jossa on idea. Tämä kaikki ennenkaikkea on tapahtunut, oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
vanhoja naisnäyttelijöitä ei ole kovin paljoa yms.
Keski-ikäinen taaperoimettäjä vapaan kasvatuksen hedelmä roikkuvilla rinnoillaan?
Starkin suvun voimahahmo, äiti joka kirjoissa tuli takaisin kostamaan vaikka kurkku vedettiin auki (odotan yhtä tätä juonenkäännettä sarjaankin, vaikka taitaa olla turha toivo)?
Satoja vuosia vanha papitar Melisandre, joka pystyy vaihtamaan olomuotoa?
Tyrellin suvun vanha johtajanainen, joka osallistui myös joffreyn salamurhaan?
Minusta tässä sarjassa on myös paljon keski-ikäisiä, aikuisia naisia, joilla on useita lapsia. Ja kaikki nuoret naiset eivät suostu "naisen rooliin", vrt Sansan sisko Arya.
Toisaalta myös vanhat miehet ovat vähemmistö, kun tuppaavat kuolemaan ennen aikojaan. Harvinaista herkkua kun joku vanhus kuolee (kuten muurilla)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä, että kun sarjassa naisille tapahtuu yhtä paljon paskaa kuin miehille niin se on heti "misogynistinen" ja miten voi nainen katsoa tuollaista.. ymmärtäisin siis jos VAIN naishahmoille kävisi huonosti ja jos olisi VAIN näitä naiskohtaloita.. mutta eihän tää sarja ole!!
Itse tykkään nuorena naisena sarjasta erityisesti just sen naishahmojen takia. Sarjassa on runsaasti erilaisia, hyvin kirjoitettuja ja moniulotteisia naishahmoja. On taistelijaa ja prinsessaa pulassa, niin kuin on oikeassa elämässä. Tuntuu, että niin monessa sarjassa siellä on se joku kiintiö 1-2 naishahmoa, joihin minun pitäisi samastua vain sukupuolen takia, mutta mieshahmoista kyllä löytyy sitä moninaisuutta.
Missä ovat pulassa olevat prinssit? Martin on ehkä sallinut naisille monipuolisia rooleja, mutta se ei ole tasa-arvoista kirjoittamista, että vain naiset pakotetaan ahtaisiin neiteilyrooleihin. Martin kirjoitti naisia perinteisiin miesten rooleihin, mutta ei miehiä perinteisiin naisten rooleihin -tämän vuoksi syntyy yhä tietty ideaalin naisen rooli, kun taas siitä poikkeavat naiset nähdään anomalioina.
Siellä ON pulassa olevia prinssejä. Vaikka tämä Loras Tyrell, ruusuritari, joka ei missään vaiheessa ole esiintynyt kovin miehekkäänä hahmona ja onkin nyt vangittuna homoseksuaalisuudesta syytettynä - kirjaimellisesti pelastajaa tarvitseva prinssi pinteessä. Sam on myös lämminhenkinen, taisteluissa puhdasta säkää lukuunottamatta pärjäämätön ottoisä eikä todellakaan mikään urhoollinen sankari, mutta silti tärkeä hahmo.
Puhumattakaan Tyrionista, joka on älykäs mies kääpiön kehossa ja jota kaikki inhoavat, sukulaiset vihaavat, joka joutui tappamaan oman isänsä ja jonka rakkaussuhteet ovat aina menneet päin perseitä.
Siellä on myös jaloistaan halvaanut Bran
Iso, lapsen tasolla oleva ja yhtä sanaa toistava Hodor
Jon Snowkin oli useiden inhoama, äitipuolensa vihaama ja syrjimä äpärälapsi.
Niin ja aseenkantaja/seurapoika Podrick joka käy palvelemansa naisritarin hermoille totaalisella uusavuttomuudellaan.
Ei unohdeta sitä, että bordellin naiset ihastuivat Podrickin rakastelutaitoihin. Tämä oli mielestäni älyttömän viehättävä sivujuonne :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla suosituimpia mutta samalla myös vihatuimpia sarjoja koska sitä hypetetään niin paljon ja itse inhoan sarjoja jotka pohjautuu epärealistisiin juttuihin. Siksi inhoan kaikkia zombie-sarjojakin. Samaan kastiin menee tämäkin.
Epärealistisiin juttuihin? Ai tässä nykyajan maailmassa ei ole valtataistelua, sotaa, kidutusta, epätasa-arvoa, keinottelua ja kähmintää, rahanhimoa, seksinhimoa, epätoivoa, rakkautta, tuskaa?
Zombie-sarjatkin perustuvat tilanteeseen, jossa ihmiskunta yrittää selviytyä ja jossa on vaaroja. Etten sanoisi, erittäin tavallinen tilanne ja skenaario ihmislajin elämässä. Jotain sellaista mistä näemme unta kun fiksun ihmisen tajunta on unessa.
Minä olen muuten feministi ja pidän GoT:sta. Olen lapsesta saakka lukenut scifiä ja historiaa. Scifi erityisesti avaa mielenkiintoisia näkökulmia mm. sukupuoleen ja siihen, miten suhtaudumme erilaisuuteen tai normeista poikkeamisiin.
Ei sun ois tarvinnut kertoa olevasi feministi. Kyllä minä sen huomaan sillä et erota fantasiaa todellisuudesta.
No sehän olisi todella kiinnostava kirja jossa vain miesten elämä on kovaa mutta sillähän ei ole väliä, samalla kun kaikki naiset ovat ruusupedeillä makaavia jumalattaria joiden elämä on vain itsenäisyyttä ja nautintoa. Tai jos oikein tasa-arvoisia ollaan, niin miksei kokonainen kirjasarja jossa kaikilla menee vain ihan hyvin! Kasvatellaan kauraa ja karjaa ja kaikki on ok. Ei mitää konflikteja tai pahaa mieltä jollekkin aiheuttavia asioita. Intensiivisin kohtaus olisi kun perheen poika saisi keskipahan flunssan, mutta tervehtyisi siitä parissa päivässä vanhempien rakastavassa huomassa ja palaisi iloisena peltotöihin. Menestyssarja.